sunnuntai 28. heinäkuu 2019

Kesäiltana kaupungissa

ILTAA IHANAT!

Joka ikinen aamu, klo 11 jälkeen herätessämme, päätämme miehen kanssa, että seuraavana aamuna laitamme kellon herättämään. Hmph, kertaakaan ei olla tätä tehty, mutta hei – lomalla saa nukkua. Tosin, itse olen sitä mieltä, että kun aamulla herää aiemmin on päivässä enemmän tunteja. Vaikka sitten menisikin illalla aiemmin nukkumaan. Huomen aamulla on pakko herätä, kiitos toisen lapsen hammaslääkäriajan klo 08.00.

Meidän piti tulla vasta tänään mökiltä kotiin aamusella, mutta eilen iltasaunan jälkeen tytöt kysyivät, että mitäs jos mentäisiinkin jo illalla eikä aamulla. Aamulla, kun olisi ollut mökillä aikainen herätys, jotta tytöt ehtivät ystävänsä rippijuhliin. Ei siinä kauaa nokka tuhissut, kun olimme jo veneessä soutamassa (jep, moottorivene on korjaamolla) kohti venelaituria. Kympin aikaan illalla, kun saavuimme kotiin näytti kesäilta kaupungissakin ihanalle. Orapihlaja-aidan toisella puolella oli bileet ja musiikkilista vakuutti niin, että jäimme miehen kanssa ulos istuskelemaan. Aurinko ei enää pihalle paistanut, mutta loisti vaaleanpunaisena taivaanrannassa.

Korkkasimme skumpan ja höpisimme niitä näitä. Välillä grillasimme hiukopalaa ja puolen yön jälkeen kömmimme viileään kellariin nukkumaan. Ei ole kesäiltojen mökin terassilla voittanutta, mutta ei kesäilta kaupungissakaan hassumpi ollut. Vihdosta viimein mulla oli aikaa siihen, mistä olin koko talven ja kevään haaveillut; haahuilin pihassa kesäillan hämyssä istutuksia ihastelemassa. Niitä, jotka vielä alkukesästä oli pikkuisia. Jotka nyt jo ihan kivasti rönsyilevät. Gladioluksetkin ovat vihdosta viimein siinä vaiheessa, että taitavat puhjeta viikolla kukkaan. Liljat myös. Molemmissa ruusuissa on nuppuja ja malvat alkavat olla jo ehtoopuolella. Pystyyn kuollut hakuropaju näyttää elpymisen merkkejä ja petuniatkin virkistyivät pienen nyppimisen jälkeen.

Nyt kun illat alkavat hämärtymään, on aika virittää terassille tunnelmavaloja. Sellaisia, jotka saisivat viettämään aikaa ulkona vielä elokuun iltoinakin. Vielä kun saisi päätettyä millaisen sohvaratkaisun tuohon terassille ostaisi (nyt on muuten alkanut hyvät alet ulkokalusteista!), niin olisi terassi kalustuksen osaltakin valmis. Tänä kesänä piti öljytä terassi, mutta mikä siinä on, että kaikki tuollainen kunnossapitotyö nyt tökkii. Yksi autokatoskin odottaa maalausta, mutta onhan tässä maalauskelejä toivottavasti vielä jäljellä…

Mutta nyt totta totisesti pitää mennä pian nukkumaan, jotta herää aamulla kellon soittaessa! Josko sitä suuntaisi hammaslääkärin jälkeen ajoissa aamukahville torille. Mutta ennen nukkumaanmenoa on kyllä pakko käydä uimassa. En muista toista kesää, jolloin olisin uinut yhtä paljon. Yleensä kastan talviturkin heinä-elokuun taitteessa ja that’s it. Nyt olen jopa ottanut muutamia vetoja järveen päästyäni. Kunnes olen muistanut ne hauet ja muut pedot ja noussut järvestä kiireen vilkkaa ;)

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,


keskiviikko 10. heinäkuu 2019

Musta senkki ♥

HIPSHEI HELLUREI JA HYVÄÄ KESKIVIIKKOILTAA!

Mikä siinä onkaan, että kun aamulla herätyskello soi ja silmät ristissä suorittaa aamutoimenpiteet, sitä aina vannoo menevänsä illalla ajoissa nukkumaan. Joka ikinen kerta. Tämä harvoin pätee talvella, mutta vielä harvemmin kesällä. Täällä sitä kukutaan, vaikka jälleen huomen aamulla se kello pirisee. Ja jälleen tietää suorittavansa ne aamutoimenpiteet silmät ristissä. Oh well, kerrankos sitä vaan kesää vuodessa vietetään :D

Kerroin IG:n puolella, että mulla on ollut pitkästä aikaa tietynlaista reissun jälkeistä haikeutta ilmassa. Yleensä kotihiirenä olen niin innoissani kotiinpaluusta, että reissuhaikeutta ei ole tullut. Mutta tällä kertaa on vähän ollut sopeutumisvaikeuksia. Tai sitten tämä pätkittäin lomien pitäminen ei oikein sovi minulle. Ehkä ensi vuonna saa pidettyä lomat taas putkeen. Olen jo pidempään miettinyt, että tuo äidin ja iskän senkki voisi siirtyä vaihteeksi ruokatilasta olohuoneeseen. Juurikin tuohon samaan paikkaan, missä se aina oli. Se on tottunut olemaan siinä ruskeana, mutta parin vuoden takaisen öljyvahakäsittelyni jälkeen siitä tuli musta. Mustana siinä näkyy nuo patinoituneet kohdatkin jotenkin selvemmin. Tuoden senkille sielun.

Tänään sain esikoisen ylipuhuttua rymsteeraustalkoisiin. Tuo senkki painaa tsiljoona kiloa, mutta pyyhkeiden avulla saimme sen siirrettyä. Ja avot, siihen omalle paikalleen se sopii kuin nakutettu. Siinä on tällä hetkellä päällä nuo samat valaisimet, jotka äidilläkin siinä oli. Valaisimet, sisutustavara ja seinällä olevat jutut vielä hakevat paikkaansa, mutta jotenkin rymsteeraamisen ansiosta se reissuhaikeuskin hieman lieveni.

Senkin päällä tuo sunnuntaina takapihalta poimimani kimppu jatkaa kukoistamistaan. Ei ihan heti uskoisi, että nuo valkoiset hörselöt ovat korianteria. Eivät tosin tuo sitä korianterin saippuaisuutta sisustukseen tuoksun muodossa, mutta muuten ovat ilo silmälle. Tänään on rymsteerauksen lisäksi ehditty myös golfkurssille ja laitepilatekseen. Siirretty muutama puska ja istutettu jasmike. Töiden lisäksi. Toisaalta nautin näistä herätyskellon herättämistä päivistä. Ainakin ehtii tehdä paljon – ehtii nauttimaan kesästä täysillä! :)

KESKIVIIKKOTERKKUSIN,

 


keskiviikko 19. kesäkuu 2019

Mitä meidän pihassa kasvaa?

HELLUREI JA ERITTÄIN NIHKEÄN HELTEISET TERKUT TAMPEREELTA! :)

Ukkonen on jyrissyt vähän väliä ja välillä tulee vettäkin kuin saavista kaatamalla. Minuutin verran kerrallaan. Suomen suvi  Saan liki päivittän IG:n puolella kysymyksiä, että voisinko esitellä meidän pihan kasvustoa tarkemmin. Te lukijat olette eläneet ihanasti mukana tässä meidän pihaprojektissa ja olen saanut teiltä hirmuisen paljon tietoa ja tukea. Minulta on kysytty usein myös sitä, että onko meillä ollut pihasuunnittelija käytössä. Ei ole, vaan se oli sellainen asia, jossa pihistettiin. Pihan suunnittelimme miehen kanssa ihan alusta asti itse ja ainakin tällä haavaa näyttäisi, että kaikki tehdyt valinnat ovat menneet putkeen. Vaikea uskoa, että tuo oli vielä vuosi sitten aivan mutavelliä koko piha!

Kasvimaan puolella ollaan vietetty aikaa paljonkin niin blogissa kuin IG:ssäkin, mutta perennapenkit sun muut ovat tyystin jääneet esittelemättä. Syy tälle on se, että koska monet kukat kasvatin sipuleista, niin en ole viitsinyt kuvailla niitä juuri ennen kuin ovat maan pinnalle puskeneet :) Eiväthän ne vieläkään kuki juuri mikään, mutta ovat jo vihreinä. Tällaiselle puutarhajutuissa ”peukalo keskellä kämmentä” -tyypille jo tuo on suuren suuri saavutus.

Takapihan muurin edessä kasvaa kuunliljoja (kahta eri sorttia; victory & albopicta) sekä LA-hybridi Richmond -liljoja. Haaveissa oli laittaa myös ”toisen kotini” mukaan Saskatchewan liljoja, mutta en ole sellaisia täältä Suomesta löytänyt. Vai mahtaako tuo olla vain kanadalaisten nimi jollekin liljalaadulle, joka meiltäkin on saatavilla?

Puttigriinin lähellä on myös yksi ”kukkapenkki”, joka kyllä on sijainniltaan hiukka mietittänyt. On pikkuisessa rinteessä, joten jos sitä joutuu kastelemaan, niin vesi valuu alimpiin kukkasiin herkimmin. Kukkapenkissä kasvaa gladioluksia (Glamini Eva, Emily & Christopher sekä Parrot Vladivostok) ja leinikkejä pastellisävyissä. Gladiolukset ovat kasvaneet hienosti, leinikit vähän hitaammin. Jostain luin näin jälkikäteen, että gladiolukset olisi kannattanut istuttaa ja idättää sisällä ennen ulos istuttamista. Toivotaan, että ehtivät kuitenkin kukkimaan. Kukkamaan sivussa on viime syksynä jänöjen syömä syyshortensia limelight.

Terassin toiseen päätyyn teimme rajaavaksi elementiksi koko terassin leveydeltä kukkapenkin. Tähän penkkiin halusin vaaleanpunapurppuravivahteen ja sinne istutettiin loistosalviaa, verikurjenpolvea, idänkurjenpolvea, myskimalvaa, kaunopunahattua ja punatähkää. Lisäksi kukkapenkin sivuun halusimme pensasmaista runsautta ja istutimme siihen koivu- ja rinneangervoa. Myös tähän kukkapenkkiin pääsi yksi jänöille maistunut hortensia, joka näyttää elpyneen ihan kivasti.

Kukkamaan takana kasvaa kolme tuijaa ja niiden suojissa pari austinruusua. Etupihalta löytyy myös Moskovan Kaunotar jalosyreeni, sekä kolme pihasyreeniä ja muutama maksaruoho. Oven vieressä olevassa penkissä on pari (erittäin huonossa hapessa olevaa) pionia sekä yksi rungollinen syreeni ja muutama kivikkokasvi ja tuivio. Tuon rungollisen syreenin ajattelin siirtää, sillä se on pahasti juurikin vesikourun alla. Eli tulee olemaan ehkä liian kostea paikka pidemmän päälle.

Veikkaanpa, että pionitkin nauttisivat, jos pääsisivät aurinkoiselle paikalle varjopaikalta. Mutta jostain muistan lukeneeni, että pionit eivät juuri siirtelystä perusta. Tosin noiden kahden raakun kohdalla tilanne ei voi enää mennä huonommaksi ;D

Takapihan puolelta löytyy tänä vuonna istutettuina alppiruusu, luumupuu ja omenapuu. Lisäksi istutin kaksi syyshortensiaa roskasyvennyksen viereen tuomaan hieman herkkyyttä, muuten karuun ympäristöön. Marjoista meillä on neljä pensasmustikkaa (joista kaksi pupun syömiä), punainen ja musta viinimarjapensas. Viime kesänä isoon ruukkuun istuttamani hakuropaju nauttii olostaan, vaikka hieman emmin, että miten se kestää kovalumisen talven. Mutta hienosti talvehti tuossa ulkosalla.

Tällä hetkellä tuntuu, että piha on valmis, mutta never say never. Odotan kovasti, että nuo pikkuiset tuolta maasta ponnistaa ja rehevöittää pihaa. Voikukat kasvaa ihanan nopeasti, mutta nuo muut – odottavan aika on pitkä. Vielä mietin sellaisia leikkokukkajuttuja jonnekin. Mitkä olisivat sellaisia, joita saisi pitkin kesää poimia maljakkoon ja jotka kasvaisivat nyt ja heti kukkiviksi? Siinä säästäisi pitkän pennin, jos ei kesällä ostaisi lainkaan leikkokukkia. Siinä missä aiemmin tuli istutettua ruukkuihinkin vain valkoisia kukkia on muuttunut väriloiston haaveiluun. Kun sisällä on aika monotoniset värit, niin ulkona saa olla väri-iloittelua 

ILOISIN KESKIVIIKKOILTATERKUIN,