torstai 12. joulukuu 2019

Suloisen tulinen tomaattikeitto

TORSTAITA IHANAT!

Maanantaina tämän viikon postaussuunnitelmaa hahmotellessani huomasin, että ei himputti – mulla on jäänyt julkaisematta kokonaan yksi postaus. Jonka olen kuvannut jo reilu kuukausi sitten. Onneksi kuvat ja resepti on ajankohtaisia vuoden ympäri :)

Ja hei onneksi muistin tämän postauksen, sillä tuosta tomaattikeitosta tuli niin hyvää, että olisi sääli jättää sen ohje jakamatta. Tämä on sarjassamme niitä ”älyttömän hyvää ja älyttömän nopeasti vähillä raaka-aineilla” -tyyppinen ratkaisu.  ID

Elettiin jälleen yhtä sellaista kotitoimistopäivää, jolloin oli miljoona rautaa tulessa. Jolloin itselläni ei ollut mitään ajantajua kellosta. Mies soitti tulevansa lounaalle kotiin. ”Onko siellä mitään syötävää?”….johon mä  vastasin, että kait tuolta kaapeista jotain löytyy. Nousin työtuolilta ja lähdin keittiöön tsekkaamaan tilanteen. Aivan toivoton tilanne, harvoin on jääkaappi niin tyhjä, mutta nyt oli. Edellispäivän tacojen jämistä oli jäänyt ranskankermaa ja nahistunutta korianteria, leipäosastoa edusti kuivahtanut rievän kannikka. Onneksi kuivamuonakaapista löytyy yleensä pari tomaattimurskapurkkia. Näistä aineista syntyi nopea ja suloisen tulinen tomaattikeitto.

Nopea ja maukas tomaattikeitto

2 prk Mutti tomaattimurskaa
vettä
2-3 rkl makeaa chilikastiketta
ripaus suolaa
mustapippuria myllystä

tarjolle
ranskankermaa
balsamicoa
tuoretta korianteria
vaaleaa leipää paistettuna

-kiehauta tomaattimurskat, sekoita ne sauvasekoittimella soseeksi
-lisää vettä, kunnes keitto sopivan sakeaa
-mausta makealla chilikastikkeella, suolalla ja mustapippurilla
-tarjoile ranskankerman, balsamicon, tuoreen korianterin ja oliiviöljytyllä pannulla paistetun vaalean leivän kanssa

Mä rakastan yhdistelmää makea chilikastike ja ranskankerma. Oikeastaan rakastan ranskankermaa minkä vaan kanssa. Myös tuon balsamicon kanssa. Mutta myös pelkältään. Jos tarvitsisi mainita yksi tai kaksi pahettani, niin ranskankerma olisi ehkä toinen. Smetana taistelisi toisesta paikasta. Ah ja tästä tuli mieleen joulupaheideni ykkönen; mäti-smetana-punasipuliseos. Oi, tule jo joulu!

Nyt kahvitauolle. Ette ikinä arvaa, mitä ajattelin tehdä kahvinjuonnin lomassa? No katsoa Youtubesta koiran trimmausvideoita :D Ollaan nyt kasvatettu Tobyn turkkia, mutta ei tuosta takkusavotasta tule mitään. Kenenkään kannalta. Kun on pakko pitää takkeja ulkona, niin mulla menee tällä hetkellä noin tunti päivästä takkujen setvimiseen. Ehkä pitää antaa periksi ja leikata turkki. Siinä tälle illalle iltapuhdetta, saas nähdä miten käy. Raaskinko leikata vai en.

TUNNELMAA PÄIVÄÄNNE TOIVOTELLEN,


keskiviikko 11. joulukuu 2019

Uusi postaussarja: Hyvinvoinnin vuosikello

HELLOU IHANAT!

Oi vitsit, kiitos vielä hurjan paljon vinkeistä vatsapöpön taltuttamiseen blogissa ja IG:ssä. Olin eilen illalla ihan varma, että ei hyvä heilu yön aikana. Mutta niin vain on vatsapulputukset ja etova olo poissa. Olo on normaali. Tai niin normaali kuin se nyt yleensä on ;D

Tuossa taannoin, kun kyselin postaustoiveita vuodelle 2020 niin yhtenä toiveena oli hyvinvointi ja ne käytännön vinkit, miten mä voin hyvin. Hyvinvointi on lähellä mun sydäntä (niin kuin sen pitäisi olla lähellä jokaisen sydäntä) ja tunnen, että tuohon laajaan käsitteeseen uppoutuminen on vasta alussa. Opiskelujen myötä olen saanut pintaraapaisun  ja onnekas olen että opinnot vielä jatkuvat. Tahdon tietää lisää. Mutta kaikkea ei nuo positiivisen psykologiankaan opinnot aiheesta kerro, joten ensi vuoden tavoitteena on ahmia tietoa. Jalostaa sitä käytäntöön.

Ensi vuoden ensimmäisenä maanantaina eli loppiaisena 6.1. alkaa koko vuoden kestävä postaussarja: Hyvinvoinnin vuosikello. Uusi postaus ilmestyy joka kuun eka maanantai. Ellei sitten satu ylivoimaista estettä, jonka sattuessa postaus siirtyy päivällä tai parilla. Olen hahmotellut kuukausittaiset aihealueet alle, mutta nämä eivät ole kiveen nakutettu. Muutoksia voi tulla, mutta jonkinlainen runko on hyvä olla olemassa mietittynä. Taustalla pohjana toimii osin Seligmanin PERMA -malli pienin lisäyksin ja modifikaatioin. Hyvinvointi käsittää niin paljon muutakin kuin tuon pyhän kolminaisuuden eli liikunnan, levon ja ravinnon. Näistä kolmestahan me ollaan juteltu blogissa kymmenen vuoden aikana paljonkin, joten niitä sivuutetaan vain helmikuun postauksessa. Muuten keskitytään siihen kaikkeen muuhun. Siihen, mikä kruunaa ainakin mun hyvinvointini ja jonka ansiosta mä koen voivani hyvin. Jonka ansiosta hymy on herkässä ja askel kevyt.

Tammikuu: Uskalla rakastua itseesi
Helmikuu: Hyvinvoinnin kulmakivet
Maaliskuu: Merkityksellinen elämä
Huhtikuu: Ihmissuhteiden ihanuus
Toukokuu: Optimistinen elämän asenne
Kesäkuu: Itsensä kehittäminen
Heinäkuu: Itsemyötätunto
Elokuu: Mielekäs työ osana elämää
Syyskuu: Harrastukset hektisen elämän vastapainona
Lokakuu: Aikaansaamisen ihanuus
Marraskuu: Pieniä konkreettisia tekoja mielialan nostamiseen
Joulukuu: Hetkessä eläminen ID

Postauksissa tulen jakamaan teoriaa ja tutkimuksia niin, että tarvittaessa halukkaat pystyvät tutkimaan asiaa vielä syvemmältä. Eli olen suunnitellut postauksiin jo tietynlaista viite- ja lähderakennetta. Lisäksi kustakin teemasta jaan omat vinkkini ja mielessä siintää myös se, että jokaisen postauksen loppuun saataisiin pieni harjoitus, jonka avulla oivaltaa asia paremmin ja jonka avulla tuoda teoria lähemmäksi oman itsensä hyvinvointia.

Miltä kuulostaa? Jos teille tulee asian tiimoilta jotain ideoita, niin olen pelkkänä korvana :) Itse olen tosi innoissani tästä postaussarjasta, toivottavasti tekin 

KESKIVIIKKOTERKKUSIN,


tiistai 10. joulukuu 2019

Joulunalusajan suosikkiherkkuni

HEISSUNHEI IHANAT!

Onpas hassua kirjoitella postausta näin illalla, kun yleensä kirjoitan postauksen heti aamusta kotitoimistopäivinä ja julkaisenkin sen liki samantien. Mutta hei, tämä on oikein ihanaa vaihtelua illan ohjelmaan; molemmilla lapsilla on huomenna matikankokeet ja isi kävi tuossa välissä tekemässä testit ennen työiltamenoihin lähtemistä. Täällä ollaan lyöty kolmistaan viisaat päät yhteen ja pohdittu, että mitähän se isi mahtaa tarkoittaa muun muassa seuraavalla kysymyksellä: ”Neliön piiri on 28 cm. Mikä on neliön piiri?” :D Myös tulkkia tytöt ovat välillä tarvinneet käsialan suhteen. Täytyy arvostaa, että toinen tuli töiden välissä kotiin vain sen takia, että sai tehtyä nuo lupaamansa testit. Musta kun ei olisi tuon kasiluokkalaisen matikan opettajaksi. Huh, onkohan laskut vaikeutuneet vai missä mä olen kasiluokan matikan tunneilla ollut…

Kuulumisista asiaan. Tykkäättekö persimoneista? Mä olen jotenkin vasta tänä talvena löytänyt ne. Rakastunut suinpäin. Persimonit on mun tämän vuoden joulunalusajan suosikkiherkkuni. Olen ajatellut aina aiemmin, että mulle tulee niistä allergiaa niin kuin persikasta, ompusta, luumusta ja päärynästä raakoina tulee. Mut nämä persimonit onkin sitten juttu aivan erikseen. Yhtään ei ala kutittamaan suuta, vaikka raakana vetelisi. Tiesittekö muuten, että persimon luokitellaan marjaksi eikä hedelmäksi? Oli mulle ihan uutta tietoa tämä.

Meillä on varmaan muu perhe kohta jo kyllästynyt persimoneihin, sillä laitan niitä liki joka ruokaan. Persimonia löytyy poikkeuksetta aina salaatista, sitä pääsee patoihin ja onpa sitä löytynyt sosekeitostakin. Parhaimmillaan mun mielestä persimon sopii vahvojen juustojen kanssa. Ihan tuoreeltaan. Meille on sunnuntaina tulossa sukua joulukahvittelemaan ja olen tässä pääni puhki miettinyt tarjoiluja. Jotain pikkusuolaisia ajattelin tehdä makeiden lisäksi ja uskoisin, että yhdeksi vaihtoehdoksi valikoituu nämä persimon-juusto-ruisnapit.

Juusto ja persimon mehevöittää kivasti tuota ruisnapin pohjaa uunissa (paistoin 200 asteessa noin 10 minuuttia). Juuston maku vahvistuu ja persimonin makeus sulostuu uunissa. Toisien ruisnappien päälle pääsi sinihomejuustoa ja toisten fetajuustoa.

Persimon, sinihomejuusto ja glögi. Siinä tämän vuoden kolme suosikkiani. En muista toista joulunalusaikaa, että olisin juonut näin paljon glögiä kuin tänä vuonna. Meillä on keittiön ruokapöydällä vakikalustona kulho, jossa on manteleita ja rusinoita. Glögilasit eivät ehdi pesun jälkeen kaappiin pölyttymään, vaan usein pääsevät taas jo heti käyttöön. Ihanaa!

ID

IG Storyn puolella kerroinkin, että meillä on täällä pikkuinen jännitys päällä vatsataudin suhteen; viikonloppuna eräs ihana nuori neiti sairastui vatsatautiin ollessaan meillä yökylässä. Tämän päivän on itseäni etonut ihan hirveästi ja nyt iltaa kohden alkoi särkemään päätä. Vatsassa asuu mölyapinaperhe ja jopa Toby ihmetteli päätään kallistellen, että mistä nuo äänet kuuluvat. Mutta jos tällä selvitään, niin hyvä niin. Nyt kun ei oikein ehtisi sairastella, mutta toisaalta – eipä noille mitään voi :)

TUNNELMALLISTA TIISTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,