perjantai 20. syyskuu 2019

Miksi positiivuus kannattaa?

HEISSULI!

Alunperin blogipostaukseni otsikko oli ”Positiivisuus ei ole tekopirteyttä”. Mutta ajateltuani asiaa tulin siihen tulokseen, että kyllä keinotekoinen positiivisuus voi olla tekopirteyttä. Sen takia ajattelin lähestyä aihetta hieman toisesta kulmasta. Itse koen olevani hyvä ihmistuntija. Näen nanosekunnissa ihmisestä, onko hän aidosti positiivinen vai onko se pirteys ja positiivisuus sanahelinää ja hampaiden kiristelyn aiheuttamaa iloisuutta.

Monesti luullaan mustavalkoisesti, että positiiviset ihmiset kieltävät epämukavat tunteet ja torjuvat elämän varrelle tulevat kuopat hartioita kohauttamalla. Jatkavat matkaa ja pitävät vain kiinni positiivisuudestaan. Näin se ei todellakaan ole meillä aidosti positiivisilla ihmisillä. Päinvastoin tunnen, että ne elämän epämiellyttävät tunteet tulee kokea täysillä, jotta pystyy olemaan positiivinen. Mutta se, että harjoittaa ajatuksiaan olemaan positiivisia auttaa myös niiden karikoiden kohdalla valtavasti.

Pystyy asennoitumaan vastoinkäymisiin niin, että ne ovat ohimeneviä. Luottaa siihen, että vielä joku päivä asiat näyttäytyvät kirkkaimpina. Positiivisten tunteiden tunteminen ei poissulje sitä, etteikö osaisi surra tai tuntea noin 49 999 muuta tunnetta surun lisäksi. Myös surun hetkellä voi tuntea positiivisiakin tunteita. Elämän rikkaus on juurikin se, että pystymme muokkaamaan ajatustapojamme ja kouluttamaan aivojamme. Kun on se vahva sisäänrakennettu ajatusmalli, niin selviämme mistä vain. Emme jää katkeroitumaan ja märehtimään surun tai epätoivon alle. Osaamme ottaa niskasta itseämme kiinni ja aikamme pohjamudissa kuljettuamme nousta sieltä. Jatkaa matkaa taas pikkuisen vahvempina. Pikkuisen kenties jopa positiivisempana. ID

On ollut ihana lukea erinäisistä tieteellisistä tutkimuksista, että jopa ne pienet positiiviset tunteet, joita päivän aikana tuntee eivät välttämättä konkretisoidu sillä hetkellä maata mullistavalla tavalla. Muuta kuin hetkellisenä hyvänolon tunteena. Vaan ne rakentavat sitä pohjaa, jonka avulla positiivisen ajattelun malli vahvistuu. Se on ikään kuin rahaa laittaisi pankkiin. Potti kasvaa positiivisuuden suhteen koko ajan.

On tieteellisesti tutkittu, että positiivisilla tunteilla on ihan äärettömän paljon hyötyjä, muun muassa positiivisuus

♥ vaikuttaa elämän pituuteen positiivisesti
♥ edistää onnellisuushormonien erittymistä
♥ parantaa vastustuskykyä
♥ madaltaa kynnystä masentua
♥ auttaa kestämään paremmin stressiä/vaikeita elämäntilanteita ja selviämään niistä (resilienssi)
♥ antaa itsevarmuutta
♥ madaltaa verenpainetta ja sykettä
♥ huomioimme ympäristön paremmin
♥ aivomme ajattelukapasiteetti laajenee
♥ vaikuttaa ihmissuhteisiimme positiivisemmin (mm. olemme helposti lähestyttävämpiä)

Usein negatiivisuus on opittua. Se on tietty käyttäytymismalli, johon sorrumme. Jotkut teistä ehkä tietävätkin termin negatiivinen vinouma. Mutkat suoriksi vetäen voidaan sanoa, että sen ansiosta me ihmiset olemme maapallolla. Ilman sitä savannilla oleva alkuasukas ei olisi tuntenut aivoissaan pelkoa kohdatessaan villieläimen. Negatiivisen vinouman ansiosta tuo alkuasukas toimi siinä hetkessä, kun aivot lähettivät signaalin vaarasta. Siitä, että tämä ei ole nyt lainkaan hyvä juttu. Nyt pitää toimia.

Negatiivinen vinouma tarkoittaa sitä, että negatiiviset psykologiset ilmiöt ovat aivoissamme usein voimakkaampia kuin positiiviset. Eli jos sulla on aina tapana ekana ajatella negatiivisesti asioista, niin ei hätää – se on tuo meidän aivoihin rakennettu negatiivinen vinouma, joka saa tämän aikaan. Mutta hei, älä tuudittaudu ajatukseen, että ”Minkä mä itselleni voin, olen syntyjäni negatiivinen.” No niinhän me kaikki ollaan. Mutta good news; negatiivisuuden asenne ja malli ovat usein tietyillä toimilla muutettavissa (palataan näihin blogissa ensi viikolla).

Mun mielestä erittäin havainnollistava esimerkki negatiivisesta vinoumasta oli Joyllan eräällä luennolla esimerkki siitä, että kuinka illalla kotiin tulessaan helposti sitä ekana kiinnittää huomion siihen ulko-oven pielessä makaavaan roskapussiin, jota ei ole viety roskiin asti. Vaikka se mies olisi poissaollessasi kuurannut lattiat, tyhjännyt tiskikoneen, tehnyt ruokaa, ostanut kukkia ja viikannut pyykit. Se on tuossa hetkessä meistä itsestämme kiinni; ajattelumallistamme ja siitä, näemmekö koko kokonaisuuden. Joka on varsin positiivinen. Vai jäämmekö kiinni siihen roskapussiin, jolloin ajatuksemme ovat takuuvarmasti negatiivisia ja ilta sitä myöten ehkä pilalla.

Mä näen positiivisuuden ja negatiivisuuden sellaisena toinen toistaan tukevana juttuna. Ilman toista, toinen ei tulisi toimeen. Ilman epämiellyttäviä tunteita, emme osaisi nauttia niistä miellyttävistä tunteista. Tuo parivaljakko on vähän niin kuin juhla ja arki. Ilman arkea emme todellakaan osaisi olla kiitollisia ja arvostaa viikonloppuja tai lomaa. Ehkä olen tässä suhteessa siellä positiivisuuskäppyröiden yläpäässä, että en edes näe negatiivisuutta negatiivisuutena. Vaan suuren suurena mahdollisuutena ja tietynlaisena epämiellyttävyytenä, joka nyt vain kuuluu elämään. Joka on olennainen osa elämäämme, mutta jota on välillä hyvä potkaista persuksiin ja sanoa, että siitäs sait ;)

Eräs viisas mies, Mauno Koivisto (olette ehkä joskus kuulleet hänestä?) on sanonut: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.” Tuohon kiteytyy se ajattelutapa, johon mä olen itseni kovan työn tuloksena opettanut. Se on kantanut hedelmää jo nyt, enkä malta odottaa kuinka paljon sen ansiosta tulen vielä saamaan. Elämä on vain niin monin kerroin helpompaa, kun osaa odottaa tulevaa positiivisin mielin. Hyväksyä matkan varrella myös negatiiviset tunteet, kääntää ne voimavaroiksi ja antaa positiivisten ajatusten voittaa ♥ 

POSITIIVISIN PERJANTAITERKUIN,


torstai 19. syyskuu 2019

Olohuoneen vaaleampi ilme

HEIPPAHEI

torstaiaamuun ihanat! Miten sitä joka ikinen syksy havahtuu siihen, ettei ole taaskaan kaivanut hanskoja tarpeeksi ajoissa esille? Ei voisi sanoa tässä kohtaa oppia ikä kaikki, sillä tuo ei todellakaan pidä paikkaansa. Onneksi ulkotakissa on pitkät hihat, joihin ujuttaa kädet koiran aamulenkillä. Ei ole näpit ihan tunnottomina kun kotiin palaa :) Jos ei tuota pientä nipistelyä sormen päissä oteta huomioon, niin muuten kyllä tykkään näistä pirtsakoista syysaamuista. Posket punaisena on hyvä ottaa uusi päivä vastaan.

Muistatteko, kun tilasin uudet päällyset sohviin toukokuussa? No ei siinä mennyt kuin  kolme kuukautta, kun sain nuo vaihdettua. Mikä siinä onkaan, että sohvien laittaminen palasiksi on aina työn ja tuskan takana. Miten te muut ikealaisten omistajat, kuinka usein vaihdatte/pesette päälliset? Meillä oli ne ekat päälliset varmaan seitsemän vuotta ilman pesuja. Ainakin runkojen päälliset. Eivät likastuneet. Mutta sen jälkeen ollaan kerran puoleen vuoteen pesty päälliset. Ensimmäiset valkoiset päälliset joutivat roskiin, kun olivat niin pinttyneessä liassa, ettei niitä saanut edes valkaisuaineella puhtaaksi. 

Tässä välissä oli ne vaaleanharmaat päälliset, jotka bongasin mega-alesta. Ne toivatkin olkkariin hetkellisesti tosi kivaa raikkautta. Kunnes aloin haikailmaan taas valkoisia päällisiä. Onneksi haikailin ääneen, sillä sain teiltä vinkin Bemzistä. Tilasin päälliset vähän tuollaisena ”loose fit” mallisena, joten ilme on rennompi.

Ja hei onhan noi nyt kivat! Ollakin, että tuota kuratassua varten sohvat ovat arkena visusti peitoilla peitelty. Sillä vaikka kuinka käydään tassupesulla ulkoilun jälkeen, niin aina sinne jonnekin anturoiden väliin jää harmillisesti mutapaakku. Olohuoneen ilme vaaleni uusien päällisten myötä ja nyt sohvat erottuvat seinien harmaasta. Harmaat sohvat, kun eivät oikein erottuneet seinistä. Olivat niin samanväriset.

Yksi kysytyin kysymys blogin kautta on se, mitkä nuo meidän sohvat ovat. Ne ovat Ikean Kivikit. Kuka olisi arvannut, että yhteensä vajaalla viidellä sadalla saataisiin sohvat, jotka ovat meillä edelleen näin kymmenenkin vuoden jälkeen käytössä. Eivätkä ole menneet miksikään. Toki parit ostetut päälliset ovat tuoneet hieman lisähintaa, mutta nyt on reservissä ne harmaat taas pestynä, kun haluaa tummentaa ilmettä. Eli ei aina tarvitse ostaa kallista saadakseen laatua. Kuten ei korkea hintalappukaan ole aina tae laadusta.  ID

Vaikka sitä syksyä varten yleensä tummentaa ilmettä ja tekee sellaista pesämäistä fiilistä tummemmilla tekstiileillä, niin olohuoneessa meillä tämä ei päde. Olkkari saa olla vaalea. Makkariin taas olen vaihtanut jo tummansiniset helmalakanat sänkyyn ja tumman itämaishenkisen maton lattialle.

Mutta nyt suoristusrauta tulille ja silmäpussit piiloon. Tämän päivän olen omistanut excelille ja tulevalle myyntikokoukselle. Jonkun mielestä ehkä tylsää, mutta tällaiselle excelin rakastajalle on kuulkaa onnen päivä :)

IHANAA TORSTAITA,


keskiviikko 18. syyskuu 2019

Syysmuotinäytöksen parhaimpia paloja


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Sokoksen ja Indieplacen kanssa


HEIPPAHEI!

Tiedättekö, että aloin tuossa miettimään, olenko ikinä ollut muotinäytöksessä. Siis seuraamassa muotinäytöstä. Ihan heti ei tullut mieleeni. Joten lauantaina, kun pääsin Sokoksen syysmuotinäytökseen olin kuin Liisa Ihmemaassa. Kaikki oli niin ihanaa ja uutta. Tuntui, että silmäni kiiluivat kuin lapsella karkkikaupassa konsanaan.

Sokoksella vietetään Muotiviikkoja vielä 6.10. asti ja sen tiimoilta täällä Tampereen Sokoksella järjestettiin syysmuotinäytös, joka streamattiin kaikkiin Sokoksiin. Sokoksen syysmuodin asukokonaisuudet olivat stylisti Sofia Oksasen käsialaa. Juontotehtävissä toimi iki-ihana Saimi Hoyer ja näytöksen malleina huippumallien lisäksi ihan tavallisia miehiä ja naisia. Syksyn upeimmissa trendeissä näkyvivät tweedit ja ruudut, oranssin ja ruskean sävyt, pitsit ja pliseeraukset, eläinkuosit ja camo. Asuihin oli yhdistetty leveitä vöitä, hapsuja, nahkaa ja huivikuoseja.

Muotinäytös oli jaettu kolmeen eri teemaan: Business, Leisure ja Street. Perinteisten syysvärien (ahh, tuo konjakin ruskea ja armeijan vihreä ♥) muotinäytöksessä näkyi myös pinkkiä. Kovin muodissa olevaa ruutua ja hei pitkästä aikaa Unikko-kuosia. Tuntuu, että vaikka tuo Marimekon ajaton kuosi on aina muodissa, niin tänä syksynä se on oikein trendin aallon harjalla.

Olen tähän postaukseen koonnut omia lempipoimintojani muotinäytöksestä. Joten ottakaahan hyvä asento, kupponen kahvia ja nauttikaa näiden kuvien myötä Sokoksen syysmuodista, olkaa hyvät. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Sokoksen kanssa.

Kymmenen minuutin näytöksen jälkeen, jos olisin rohjennut olisin alkanut taputtamaan encorea. Tuo muotinäytös oli niin mukaansa tempaava, että sitä halusi lisää. Eikä vähiten sen takia, että mallien iloisuus ja innostus tarttui myös yleisöönkin. Kuka sanoi, että syysmuoti on tylsää ja väritöntä? Nimittäin sitä se ei ole!

Tänä syksynä on ihan ok yhdistellä kuoseja ja värejä. Mutta on ihan täysin hyväksyttyä myös pitäytyä niissä tutuissa ja turvallisissa sävyissä. Eläinkuosit ja tekoturkikset samalla lavalla leveälahkeisten housujen kanssa. Raitojen ja ruutujen kanssa. Vyölaukut, kevyttoppatakit ja hupparit yhdistettynä kauniisti laskeutuviin hameisiin.

Monipuolinen ja kaikkia palveleva syysmuoti hiveli katsojien silmiä ja tämän tästä mallit saivat aplodit lavalta lähteissään. Itse ihastuin yhden suosikkikuosini näkemisestä; nimittäin muutamalla mallilla näin paisley-kuosia, joka on kautta aikain ollut yksi lempparini.

Miesten muodissa nähtiin kapealinjaisia housuja, rentoja kevytuntsikoita, okrankeltaista, konjakkia ja viininpunaista. Erilaisten ruutukuosien yhdistäminen on nyt myös pop, myös miesten keskuudessa.

Rentoon street ja leisure-tyyliin yhdistetään tänä syksynä tennarit, businesslookiin taas nahkaiset nilkkurit tai saapikkaat. Syksyn ehdottomia lemppareitani ovat muhkeat neuletakit ja neuleet. Myös niitä näkyin estradilla lauantaisessa näytöksessä.

Tänä syksynä muodissa näkyy tietynlainen rentous. Joka ainakin on minun mieleeni. Olen sitä mieltä, että toimistollakin voi olla huoliteltu rennolla tavalla. Syysmuoti näyttää eritoten mukavalta päällä. Sellaiselta, että mallit lavalla viihtyivät todella esittelemissään asuissa. Vaatteiden istuvuus on varsinkin iän myötä tullut itsellenikin ehdottomaksi.

Olen näiden Sokoksen yhteistyökampanjoiden myötä päässyt kahdesti alan ammattilaisen pukemaksi ja täytyy sanoa, että vihdoin tuntuu, että olen heidän avullaan löytänyt oman tyylini. Tai saanut varmistuksen sille, mitä vaatteiltani kaipaan. Se on ennen kaikkea mukavuutta, mutta myös ajattomuutta ja kestävyyttä.

Ihana oli muotinäytöksen myötä huomata, että olen sittenkin trenditietoinen mustavalkoisine ja ruskean eri sävyisine vaatteineni. Sen sijaan, että olisin laittanut tennarit jo talvisäilöön, pidän ne vielä esillä. Polvipituinen hame, sukkahousut, villatakki ja tennarit ovat mun luottovaateyhdistelmäni syksyyn. Mitä sinun vaatekaapista löytyy näin syksyllä?

SYYSMUOTITERKUIN,