torstai 29. lokakuu 2020

Joulunodotus v. 2020

MOIKKAMOI!

En tiedä teistä, mutta musta tuntuu, että tänä vuonna joulunodotus tuntuu hurjan paljon hykerryttävämmältä kuin aiemmin. Se on totta, että olen aina ollut jouluihminen ja alkanut odottamaan joulua ajoissa, mutta tänä vuonna olen jotenkin aivan fiiliksissäni. Eikä ole edes vielä marraskuu :)

Mantelit ja rusinat on näkösällä ruokapöydässä, glögi lämpenee harva se ilta. Joululehdet ja -kirjat on nostettu esille ja mieli vaeltaa peilikaapin syvyyksissä pohtimassa, että minne ihmeeseen piilotin loput jouluvalot. Jouluvalot, ei kausivalot. Nyt voidaan jo puhua jouluvaloista, eikö?

Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä mietin, että ”Kauheeta, enää vajaa pari kuukautta ja päivä on alkanut pitenemään”. Minä, kesän lapsi, joka rakastan aurinkoa ja valoisia iltoja. Sitä kaivautuu jotenkin syvemmälle iltojen pimeyteen. Tuudittautuu siihen, että pimeydessä saa olla rauhassa tietämätön maailmanmenosta. Kynttilän liekin lepattaessa ja koko perheen ollessa kotona sitä sulkeutuu sellaiseen kuplaan, josta ei haluaisi luopua. Epävarma ja poikkeuksellinen tilanne kodin seinien ulkopuolella saa kodin sisäpuolelta löytyvän turvallisuuden ja rauhan tunteen nousemaan arvoon mittaamattomaan.

Ehkä siinä syy, miksi varsinkin tänä vuonna joulunodotus tuntuu niin mahdottoman hyvältä. Se levollisuus ja rauha, joka joulun myötä laskeutuu vuosi toisensa jälkeen on tänä vuonna alkanut jo kenties laskeutumaan vähän aiemmin. Perinteiden merkitys korostuu myllerrysten keskellä. On jotain tuttua ja turvallista näköpiirissä. Sellaista, jota on kantanut mukanaan jo lapsuudesta asti.

Ollaanko siellä jo ihan joulunodotustunnelmissa? Enkä nyt tarkoita, että olisi nisset ja nasset sekä vilkkuvalot asennettu ympäri kotia, vaan lähinnä sisäisesti joulunodotustunnelmissa? Tuntuuko teistäkin tänä vuonna, että joulunodotus on jotenkin syvempää…en löydä tälle oikeaa sanaa, mutta ehkä jotenkin sellaista hiljaisen kauniin koskettavaa ja ehkä harrastakin?

TORSTAITERKUIN,

PS. tuo Laurent Perrierin laatikko ruokahuoneen vitriinikaapin päällä…toissapäivänä sanoin miehelle ääneen, että olisikohan aika korkata joskus häälahjaksi (v. 2006) saamamme kolmen litran shamppanja. Että meneeköhän moinen huonoksi. Päätettiin, että voishan sen jossain juhlassa korkata. Eilen illalla mies huusi mua miesluolaansa. Jo rappusissa haistoin makean alkoholimaisen hajun. Shamppanjalaatikon pohja oli värjäytynyt ja sieltä oli valunut lattialle (oli säilytetty hyllyllä) tahmeaa ainetta. Korkki ja pullo olivat ehjät, mutta kun tarkemmin kuunteli sihisi korkista ilmat pihalle. Puolet shamppanjasta oli valunut hukkaan. Ja loputkin tietty pilalla. Mitä tästä opimme? Jos sulla on mahdollisuus juoda shamppanjaa niin juo silloin kun se on vielä mahdollista ;D


keskiviikko 21. lokakuu 2020

Teinin huoneessa

HEISSUN!

Voihan ihana lumen tuoma valkeus…joka tosin tässä työpäivän aikana katosi ja nyt ropisee ikkunaan. Meillä kotona oli aamulla vai aavistus lunta maassa, mutta täällä töissä oli ihan winter wonderland :)

Sain toiveen vilauttaa esikoisen huonetta rymsteerauksen jälkeen, joten nyt muutamia kuvia sieltä. Kun mä olin 15-vuotias, niin maalasin huoneeni seinät kaappeja myöten vaaleanpunaiseksi. Juurikin tuon samaisen huoneen, jossa nykyään esikoisen huone sijaitsee. Esikoisen huone on vähän värittömämpi kuin omani aikoinaan ja hällekin ehdotin tapettia tapettikuumeessani. Mutta ei kuulemma, harmaata maalia voidaan laittaa, jos jotain. Pääasia, että huone on omannäköinen :)

Meillä ei aiemmin esikoisen huoneessa ollut televisiota, mutta nyt sellaisen halusi, joten jätimme meidän vanhan telkkarin hänelle. Siinä missä eilen kerroin, että me miehen kanssa tykätään loikoilla sängyssä ja katsoa telkkaria, niin ei ole kuulkaa omena kauas puusta pudonnut. Otettiin kokeeksi tuo Disney-kanava ja molemmat lapset ovat innostuneet katselemaan sieltä ohjelmia!

Havahduin yksi päivä siihen, miten toisaalta on tosi haikeaa, ettei lastenhuoneet näytä enää lastenhuoneilta. Vaan mukailee sisustukseltaan sellaista aikuista makua. Toisaalta harmi, mutta taas toisaalta sain tarpeekseni niistä vuosista, kun huoneessa ei pystynyt kävelemään ilman astumista jonkun viheliäästi jalkapohjaan pureutuvan lelun päältä.

Onko teidän teinien huoneissa muuten parisänkyjä? Kun kuulemma kaikilla muilla kavereilla on ja nyt pitäisi sellainen saada :D Eiköhän tuo 120 cm sänky riitä nyt yhdellä siihen asti, että muuttaa pois kotoota. Tosin mä muistan ottaneeni kotoa pois muuttaessani oman 120 cm sängyn mukaani eikä mulla ollut todellakaan parisänkyä vielä opiskeluaikoinakaan.

Nyt muutamat työjutut pois alta ja sitten kohti kotia, paistettua lohta ja risottoa. Tänään onkin taas koulua illalla ja täytyy sanoa, että mitä edemmäs opiskelut menevät, niin sitä varmempi olen siitä, että olen oikealla tiellä

TUNNELMALLISTA KESKIVIIKKOILTAA,


tiistai 20. lokakuu 2020

Televisio makuuhuoneessa

HEIPPAHEI

ja hei vitsit, miten meille on tänään jaettu aurinkoenergiaa yllin kyllin. IG:n puolella kerroinkin, kun siirsin kotitoimistolla työpöydän ikkunan ääreen. Ihan vain sen takia, että bongaan joka ikisen lumihiutaleen. Tänään ei lumihiutaleita näkynyt, mutta sitäkin enemmän kuulasta syysilmaa.

Sisustusjuttuja toivotte aina ja niitä piisaa nyt kahden postauksen verran. Tänään juttua televisiosta makuuhuoneessa ja huomenna vilautan teinin huonetta, joka siis nykyään on meidän vanhassa makkarissa.

Viikko takaperin vaihdettiin makuuhuoneita esikoisen kanssa ja koska mies (miehet!) halusi pitää edelleen telkkarin makkarissa, niin jouduttiin vähän säätämään. TV ei sopinut tuon vanhan piirongin päälle, vaan se sai seinän jotenkin tosi tunkkaseksi. Vanha piironki siirtyi ikkunan viereen vaatekaappien jatkoksi ja penkki siirtyi telkkarin alle. Heti tuli ilmavuutta makuuhuoneen kokonaisilmeeseen.

Aiheesta televisio makuuhuoneessa ollaan montaa eri mieltä. Mä olin sitä mieltä, että me ei enää telkkaria makuuhuoneeseen tarvita, mutta tiedättekö, että olen joutunut jo viikossa pyörtämään mielipiteeni täysin. Aiemmin katsottiin telkkaria makuuhuoneessa vain ennen nukkumaanmenoa, mutta nukkumaanmeno on syytä rauhoittaa ilman elävää kuvaa. Eli telkkaria on tullut katsottua muutenkin kuin iltaisin. Tuo leveä sänky houkuttelee tekemään majan ja uusi telkkari houkuttelee katsomaan kaiken maailman hömppäsarjoja.

Elämä on täynnä valintoja ja se, että makuuhuoneessa on telkkari ei välttämättä tarkoita sitä, että telkkarin turvin käydään nukkumaan. Itse tykkään lukea tai kuunnella äänikirjaa just ennen nukahtamista. Parhaimmissa tapauksessa television äärellä rentoudutaan sängyssä sunnuntaiaamuisin sisustusohjelmia katsellen tai iltaisin ruokaohjelmia selaten.

Muutenkin tuntuu, että ollaan katsottu tänä vuonna enemmän telkkaria kuin aiemmin. Siis ihan niitä perinteisiäkin telkkarista tulevia ohjelmia, mutta myös suoratoistopalvelujen kautta. Luksusta on ollut ne kerrat, kun saa katsoa mainoksia eikä niitä ole kelattu valmiiksi pois – mä olen aina rakastanut telkkarimainoksia :D Sen verran ulapalla olen vielä nykyajan telkkariohjelmista, että en muista ulkoa, mitä minäkin päivänä tulee, mutta ehkä tarvitsee ostaa joku perinteinen paperinen lehti ja vetää yli huomiokynällä ne ohjelmat, jotka olisi kiva katsoa. Ihan niin kuin silloin joskus muinoin

ENERGISTÄ TIISTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,