sunnuntai 11. elokuu 2019

Syksyn tuntua & omenakaurapaistosta

HEIPPAHEI!

Oi mikä suloinen sunnuntai saatiinkaan; rakastan sadepäiviä, mutta sadesunnuntait ovat jo ihan lottovoittoja. Ainakin näinä tällaisina päivinä, kun ei ole tarvinnut tehdä mitään. Kun on saanut nukkua kahdet päikkärit ja vain olla. Siirtyä sohvalta jääkaapille ja takaisin. Täytin eilen 44 vuotta ja en tiedä onko tämä tänään vallinnut vähän raihnainen ja vanha olotila seurausta uusista lukemista iässä vai eilisistä firman kesäjuhlista. Mutta täytyy sanoa, että oli kummin vain tai molemmista johtuvaa, niin olipahan ihana päivä ja ilta.

Vaikken nyt mikään Rammstein -fani ole, niin olihan tuo keikka nyt ihan huikea. Korvatulpille oli käyttöä, mutta silmille oli katseltavaa koko reilun pari tuntia. Onneksi olin tilannut miehen hakemaan meidät keskustasta heti keikan jälkeen kotiin, niin pääsi ajoissa nukkumaankin. Tänä aamuna sitä pienesti kiitti itseään siitä, ettei kuunnellut illalla sisäistä ääntä, joka oli menossa vielä Paapan Kapakkaan ;)

Tein ensimmäistä kertaa tänä vuonna omenakaurapaistosta ja se yhdistettynä ikkunaan ropisevaan sateeseen toi kivan syysfiiliksen kotiinkin. Pitkästä aikaa tein omenakaurapaistoksen ehdalla voilla ja fariinisokerilla. Parina viime vuotena kun olen kokeillut kaiken maailman rasvattomia ja sokerittomia versioita. Mutta ei ole tämän rapean omenakaurapaistoksen voittanutta! Reseptin olin jakanut ekan kerran blogiin vuonna 2012. Sen olen vissiin ottanut Myllyn Paras -sivustolta, mutta en tähän hätään sitä sieltä kyllä löytänyt.

Omenakaurapaistos

10 hapokasta omenaa
kanelia

Päälle:
150 g voita
1,5 dl fariinisokeria
4 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja

Laita uuni lämpiämään 200-asteeseen. Omenat kuoritaan ja siemenkodat poistetaan. Omenan lohkot asetellaan esim. pyöreään piirakkavuokaan. Päälle ripotellaan kanelia. Voi sulatetaan ja siihen lisätään fariinisokeri, kaurahiutaleet ja vehnäjauho. Tämä seos levitetään omenalohkojen päälle. Kypsennä uunin alatasolla noin puoli tuntia.

Ruokahuoneessa on tullut aiemmin vietettyä hirmuisen vähän aikaa. Mutta nyt kun olkkarin vitriini siirtyi sinne, niin huoneesta tuli jotenkin valoisampi ja sitä myötä viihtyisämpi. Pitäiskin kutsua ystäviä joku sateinen ilta kylään. Kattaa kauniisti ja syödä pitkään hautunutta ruokaa. Ah, tuumasta toimeen!

Mutta nyt vielä yksi kuppi karpalo-kerma rooibosta ja sitten iltaruoan kimppuun. Pitkästä aikaa uuniperunoita lohitäytteellä. Sunnuntait on kyllä tosi jees! 

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


sunnuntai 04. elokuu 2019

Työhuoneen muutos

MOIKKAMOI!

Jos en kuulkaa tietäisi paremmin, niin voisin ounastella että meille olisi jälkikasvua tulossa ;D Mutta ei, ei ole. Meidän lapsiluku on täynnä. Tämä vimmattu pesänrakentaminen on vaan samanlaista kuin alkuraskaudessa. Siis sen jälkeen, kun pahoinvointi helpotti. Kuten kerroin, niin mökillä teimme suursiivousta perjantaina ja lauantaina. Tänään herättyämme päätettiin ottaa koti haltuun.

Mä en ole yleensä sellainen pähkäilijäluonne, vaan tartun tuumasta toimeen. Mutta jostain syystä tietyt sisustusasiat ovat vaan odottaneet inspiraatiota. Nyt sitä inspistä on! Miehen mielestä ehkä hitusen liikaakin. Omasta mielestäni ihan sopivasti. Niin sopivasti, että kun tänään sain laitettua työhuoneen uuteen uskoon, niin huomenna on vihdosta viimein sohvan päällisten vaihto.

Tämä työhuone on pohjoiseen päin ja siten erittäin pimeä. Vanha pöytä oli kaunis, mutta tummensi huonetta armottomasti. Tuo vanha lasikantinen työpöytäni on ollut väliaikaissäilytyksessä pikkuisemman huoneessa. Ihana saada se takaisin omaan käyttöön. Sen myötä huone valaistui ihan älyttömästi (täällä kuvia vanhasta). Työtuolina toimii isomummun (lasten isomummun, mun mummuni) vanha tuoli. Peikonlehti pääsi pimeästä rappuskäytävästä ikkunan eteen. Toivotaan, että se tuosta tokenee. Kukan alla isäni papan tekemä koroke.

Esikoisen huoneessa oli yksi ylimääräinen Malm-lipasto, joten nyt saan siististi piiloon kaikki valokuvaustarvikkeet sun muut. Olohuoneesta karsin kesäiset värit pois ja pari tyynyä pääsi tänne työhuoneeseen sivupöydälle. Niiden päällä on mukava venytellä nukkamaton päällä. Ferm Livingin kynäteline pöydällä on yhtä vanha kuin pöytäkin. Kate Mossiakin on tullut jo jokunen vuosi katseltua.

Jälleen täytyy todeta se, että ei sitä aina tarvitse uutta ostaa, vaan vanhassa vara parempi. Nyt kun saisi pidettyä työhuoneen näin siistinä. Aamusella lähtötilanne oli kaoottinen; huoneesta oli muodostunut varastotila. Siinä siivoamisen sivussa sain haalittua kasaan hurjan määrän kirpparitavaraa. Huomenna täytyy varata kirpparipöytä ja ryhtyä tuumasta toimeen.ID

Niin innoissani olen uudesta työhuoneestani, että otin lomavastaajan pois sähköpostistani ;) Ehkä mäkin pikkuhiljaa siirryn työmoodin, kun miehelläkin alkaa loman jälkeen työt. Lomaillaan jäljelle jäänyt viikko sitten myöhemmin syksyllä 

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. peili eikä tietokoneen näyttö ole likaisia, jostain kumman syystä kuviin tuli tuollainen ”kiva” efekti :)


maanantai 29. heinäkuu 2019

Pieniä sisustushaaveita syksyyn

HEISSUN IHANAT!

Se on kyllä jännä miten tietyt asiat iskevät alitajuntaan tiettyyn vuodenaikaan; tänään kotona ollessani olen imuroinnin ohella siirtänyt ajatukset jo syksyyn. Niihin sateisiin lauantaiaamuihin, kun sade piiskaa ikkunaan ja siirryn kahvikuppini kanssa sohvalle viltin alle. Niihin päiviin, kun ei ole mitään suunnitelmia.

Kesällä koti on vähän rempallaan ja tukikohta, jossa käännytään, mutta syksyllä (tai ajatuksen tasolla jo nyt) alkaa armoton pesänrakennus. Tuntuu, että moneen aikaan en ole oikein innostunut sisustusjutuista niin kuin nyt olen. Suunnittelen ja mietin pieniä toteutuksia. Ajattelin kirjoitella niitä teille tässä samalla, kun teen muistilistaa itselleni. Että jos sen kahvikupin kanssa siellä sohvannurkassa käy sykyisenä lauantaina aika pitkäksi, niin on sitten jotain mitä toteutella :)

Työhuone pitää saada kuntoon. Tämä kun on ollut vähän sellainen varastotila. Pöytänä toimii äiskän ja iskän vanha kirjoituspöytä, joka on aivan liian klohmo tähän huoneeseen. Tuolin kanssa, jossa ei edes tuo korkeussäätö toimi. Se on jäänyt yläasentoon niin, että litistämällä reidet saa just ja just pöydän alle. Työhuoneen yksi seinä tekisi mieleni tapetoida. Siitä on melko kauan aikaa, kun olen viimeksi tapetoinut. Laskin, että tuohon menisi viisi tai kuusi vuotaa. Haaveissa siintää siniharmaa rauhallinen kuviotapetti. Pöydäksi otan pikkuisemman huoneesta sen vanhan lasikantisen työpöytäni ja sen paikka tulee olemaan tapettiseinällä. 

Kerroinkin, että olen aloittamassa opintoja töiden ohella syksyllä, joten tarvitsen paikan, jossa opiskella. Työhuoneessa on ovi, jonka saa suljettua. Olen nimittäin niitä opiskelijoita, jotka joutuvat ottamaan tikittävän rannekellonkin pois kädestä keskittyessään.

Olohuoneessa ei tule tapahtumaan sisustusrintamalla kuin sen verran, että ajattelin vaihtaa nuo harmaat päällyset sohvista pois. Ostin kesän alussa valkoiset pellavapäälliset ja ne odottelevat vielä paketissaan. Joku päivä, ehkä juurikin sinä sateisena syyslauantaina, vaihdan ne. Ei sillä, tykkään noista harmaista sohvanpäällysistä, mutta aina siitä lähtien kun vanhat valkoiset joutivat pinttyneine likatahroineen pois, olen kaivannut vaaleita sohvia.

Ruokatilaan siirtyneen vitriinikaapin siistiminen lukeutuu myös vahvasti lähiaikoina toteutettaviin sisustushaaveisiin; sinne ajattelin kerätä äiskän ja iskän jättämät kristalliastiat. Tykkään, että lasiovista on rauhallinen näkymä, kun sisältö ei ole sekalaista seurakuntaa. Mutta jotta tämä sisustushaave toteutuu pitää ensin siivota tuo olohuoneen senkki. Joka sekin on vielä äiskän ja iskän jäljiltä. Täynnä aarteita. Ruokahuone on pimein huoneemme ja tuntuu, että musta ruokapöytä imee valon itseensä. Haaveilen myös sen käsittelemisestä valkoiseksi niin, että maalauksen jälkeen näytän pöydän kulmille hiukka hiomapaperia.

Makuuhuonetta pitäisi myös tehdä kodikkaammaksi. Aina liian suuri tila ei ole helppo sisustaa kodikkaaksi. Meillähän on makkarissa takkavaraus punaisen ison piirongin takana, mutta takkaan ei tällä hetkellä riitä rahkeet. Jotenkin muuten tuosta pitäisi saada kodikas ja kutsuva. Ehkä joku väliseinä/sermi/verho pitäisi kehitellä sängyn jalkopäätyyn…tai sitten vaihtaa pikkuisemman kanssa huoneita ja vaihtaa makkari tuonne vanhaan vinttiin :)

Nämä olisivat sellaisia matalan budjetin haaveita. Ei mitään suuria hankintoja tiedossa, sillä ajattelin pitää nyörit kiinni loppuvuoden. Suurin osa on vain viitseliäisyydestä kiinni. Ehkä osan toteutan jo ensi viikolla, kun jään lasten kanssa lomailemaan miehen palatessa töihin. Nyt kimpsut ja kampsut kasaan ja kohti saarta! Saadaan yökylävieraita, joten toivotaan että saari ei olisi huomenna kovin myrskyisä ja kylmä. Kaikki kun eivät ole myrskyluodon Maijoja, kuten mä :)

ILOISTA ALKANUTTA VIIKKOA,