lauantai 02. toukokuun 2020

Just nyt on oikein hyvä ♥

HIPSHEI IHANAISET, NAURAVAISET!

Olinkin jo melkein unohtanut, miten suloista on nukahtaa, kun sade ropisee huopakattoon. Miten ihanaa on yöllä kääntää kylkeä ja kuulla joutsenten yökonsertti. Kuinka aamulla ei voi kuin herätä hymy huulilla samalla kun yrittää laskea kuinka monen eri linnun laulun kuulee hirsiseinien läpi. Koiran lämmittäessä aivan kyljessä kiinni. Samalla, kun hamuaa yöllä pois potkittuja villasukkia takaisin jalkaan.

Olinkin jo unohtanut, kuinka taivaalliselle aamukahvi mökillä maistuu. Tuolla vanhalla vajaan parinkympin keittimellä keitettynä. Kuinka makeammalta pakkasesta sulatetut mustikat aamujugurtissa maistuvat. Miten ruisleivän maltaan maku hivelee kielenkantoja.

Olinkin jo unohtanut, kuinka kauan sitä viihtyy ihan vain tuijotellessaan yhteen pisteeseen. Samalla, kun miettii että harvoin tuulen suunta on tuolta idän puolelta saarta. Miltä pienet aallonpoikaset näyttävät kulkiessaan ulappaa kohden kalliorannan ohi. Tullakseen takaisin toiseen suuntaan seuraavan pohjoistuulen aiheuttaman tuiverruksen mukana.

Olinkin jo unohtanut, kuinka pilven takaa pilkahtava aurinko saa sisäisesti hymyilemään. Lämmittämään ikkunan läpi ja saamaan silmät sirrilleen. Kuinka se saa ikkunat näyttämään likaisilta. Ja kuinka sitä oppii katsomaan ikkunan läpi ulos ilman että huomioi ikkunan likaisuutta.

Olinkin jo melkein unohtanut riemullisen katseen koiran silmissä, kun pääsee vapaana aamutarpeilleen mökin pihaan. Sen hieman rehvakkaan olemuksen, kun viestittää eleillään, että ei aio sitten vähään aikaan tulla sisään. Kun kuitenkin pian oven takana kuuluu vaimeaa vinkunaa ja karvapallo haluaa häntä koipien välissä takaisin syliin.

Olinkin jo unohtanut, miten saaressa aika pysähtyy. Kuinka aamulla kiskaisee samat mökkivaatteet päälle kuin parina aiempanakin päivänä. Miten sitä voi mennä päiväkin ilman, että katsoo peiliin. Kuinka kaikki ylimääräinen karsiutuu pois.

Olinkin jo unohtanut, miten mökillä elämä yksinkertaistuu. Ei ole aikatauluja, ei kiirettä tehdä tai mennä. On vain vadelmamascarponepiirakan huumaava tuoksu ja moottorisahan ääni. Yksi hikinen työmies ei niin huumaavalla tuoksulla varustettuna ja iltapäiväsauna. Just nyt on oikein hyvä

LEPPOISAA LAUANTAITA,


perjantai 01. toukokuun 2020

Kesähuoneessa

HEIPPAHEI

ja mitä ihaninta toukokuun ensimmäisen päivän iltaa! Vaikka mun henkilökohtainen kevät on alkanut suurin piirtein siitä, kun korjasin joulukoristeet pois, niin nyt se viimeinen kevätkuukausi on virallisesti käsillä. Vahvasti kohti kesää mennään. Ja sehän tarkoittaa sitä, että vaikka ulkona oli alle kymmenen astetta lämmintä, niin kesähuone otettiin tänään käyttöön.

Viriteltiin pikkuisen valosarjaa tuomaan tunnelmaa. Kynttilät pöydällä ja lämmittimet katossa tekivät sen, että ihan hyvin tuolla tarkeni syömään. Ollakin, että maasta hohkasi jalkoihin hieman kylmää. Kerroinkin IG:n puolella, että tein jälleen hutiostoksen nettiruokakaupasta. Mä en ymmärrä, miten ne määrät on välillä niin harhaanjohtavia…tai sitten en vain ymmärrä mitä tilaan :D Viimeksi tilasin 10 kg säilykepunajuuria yhden pienen purkillisen sijaan. Nyt tuli tilattua reilun kolmen kilon köntsä possun niskaa pienemmän määrän asemasta.

Noh, nyt on ainakin pulled porkia pakkaseen asti. Reilun kuusi tuntia tuota lihaa sai hauduttaa uunissa, jotta mureutui tarpeeksi. Nyhtöpossun lisäksi oli tarjolla nyhtöbroileria heille, ketkä eivät punaista lihaa syö. Nyhtökauraakin piti kattaa pöytään, mutta se jäi kaupunkiin.

Perinteisesti mentiin ja syötiin nyhtistä ciabattan, punasipulihillokkeen, bbq-ranskankerman ja salaatin kanssa. Tai salaatti ei perinteisesti kuulu valikoimiin, vaan coleslaw. Mutta nyt mentiin salaatilla, sillä mun valmispussi kaaliporkkanapurjosekoitusta, oli alkanut inhottavasti käymään ja haisi inhalle.

Vappupäivä on kulunut ruokailujen lisäksi rennoissa merkeissä; laiturin kasauspuuhissa, lautapelien äärellä, paljussa ja suupielet sokerissa. Ja hei, ne mun sunnuntai-iltana tekemäni simat eivät ole vieläkään valmiita. Noh, voihan sitä simaa juoda vielä vapun jälkeenkin…

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


tiistai 21. huhtikuun 2020

Terassikelit on täällä!

HEIPPAHEI TIISTAIPÄIVÄÄN!

Hei, se on kesä ny! Ainakin näin toimistolta ulos katsottaessa vahvasti näyttää siltä, että olemme siirtyneet uuteen vuodenaikaan. Viime viikolla oli se talvi, tässä välissä kevät, joka jäi tänä vuonna varsin lyhyeksi ja nyt kesä. Kesän mittarina toimii auringon lisäksi ohijuokseneen lenkkeilijän varustus eli shortsit ja t-paita :) Kesä tuo mukanaan terassikelit ja terassin viimeistelyprojektin.

Vaikka nyt näillä näkymin näyttää vähän pahalta rippijuhlien järjestämisen suhteen, niin olisihan se muutenkin kiva saada tuo terassi vihdosta viimein kalustettua loppuun. Tai ihan ekaksi se kyllä pitää öljytä, sekä terassi että nuo aitaelementit. Mä olen tässä pitkään pohtinut, että millä värillä sen sutisin. Edellisessä kodissahan meillä oli musta terassi ja se oli ihana. Ellei ota huomioon sitä, että siinä näkyi kaikki lika. Mutta enää meillä ei oikein asu sellaisia mutatassuikäisiä. Ellei tuota pienintä karvanassua ota huomioon.

Talo ja autokatos meillä on harmaat, joten pitäsiköhän sutaista tuo terassikin harmaaksi? Itse terassi on mukavasti muutaman vuoden aikana vaalentunut eli ruskea ei sieltä kuultaisi läpi harmaasta, mutta aitaelementit ovat vähän vielä tummemmat kuin terde. Joskushan näissä käy niin, että harmaa puuöljy ottaa punaisen tai violetin vivahteen alla olevasta ruskeasta. Eli tuo terassin tummuusaste määrittelee luonnollisesti lopputuleman. Sitten mietin, että mitäs, jos laitettaisiin perinteistä valmisruskeaa puuöljyä. Ei sekään huono olisi. Tai sitten astetta tummempaa wengeä. Toisaalta taas se musta terassi toisi kivasti särmää pihaan ja sopisi noiden kivilaattojen kanssa hyvin yhteen. Oli väri mikä tahansa, niin työtä tuohon saa uppoamaan. Terassi on vähän yli 70 neliötä ja siihen vielä nuo kaiteet päälle. Vaatinee yhden kokonaisen päivän.

Ja kuten vanhassakin kodissa, niin myös tässä kodissa ajattelin noudattaa ”suutarin lapsella ei ole kenkiä” -sääntöä ja sävyttää puuöljyn tuplapastoilla ja säästää toisen käsittelykerran. Tämä toimenpide tosin kyllä vaatinee sen, että öisinkin on yli viisi astetta lämmintä, että terassi kuivuu ennen kesää ;)

Pöytäryhmään olemme olleet tyytyväisiä. Se taitaakin olla jo ainakin seitsemän vuotta vanha. Lasikannellinen neliön mallinen pöytä, jonka ostimme Kruunukalusteelta.  Täältä vanhasta postauksesta näkyy edellisen kodin takapihaa, mustaa terassia ja tuota meidän ulkoruokapöytää. Lasikansi on ajansaatossa alkanut samentumaan, mutta voisi olla, että sen jollain saisi vielä kiillotettua. Iso parivuoteen lakana ajaa pöytäliinan aseman silloin, kun ei jaksa pöytää putsailla :)

Terassia emme halua ahtaa liian täyteen, mutta joku ihana kulmasohva/sohvaryhmä siihen sopisi. Mun mielestä sohvaryhmän pitäisi olla sellainen ruokaryhmään sopiva. Mies taas on sitä mieltä, että ihan sama millainen on, kunhan siinä pääsee löffäilemään. En mä itsekään mitään pönötyssohvaa kaipaa, vaan sellaisen mukavan. Sohvalla saisi kyllä olla kokoakin. Meillä on tällä hetkellä terassilla yksi musta auringonottotuoli, jonka sain toiveestani äitienpäivälahjaksi reilu viisi vuotta sitten. Tuon voisi viedä mökille ja ostaa terassille kaksi aurinkolaveria, mikäli sohvan jälkeen vielä tuntuu terassilla tyhjää tilaa olevan.

Kokosin alla olevaan kollaasiin omia suosikkejani. Kollaasin kuvat ovat liikkeiden sivuilta lainattu. Eniten meidän pöydän kanssa näistä menisi yhteen tuo Kruunukalusteen Leone. Meillä muuten taitaakin olla mökillä tuota sarjaa auringonottotuolit, joten ne voisi tuoda kaupunkiin, jos tähän sohvaan päädymme. Leoneen on saatavilla sellainen sääsuojahuppu, joka olisi tosi kätevä! Hobby Hallin Barbadoksessa on joku rentous, josta tykkään. Ehkä ne on nuo muhkeat selkätyynyt.

Tuo Kodin1 Aranos on ihana, mutta mitenköhän valkoinen polyrottinki vanhenee? Pahin skenaariohan olisi se, että se ottaisi siitepölystä tai muusta osumaa ja muuttuisi harmaakeltapilkulliseksi. Veken Hillestorp taas houkuttelee rentoudellaan ja mustilla tyynyillä. Jälleen pohdin sitä, miten UV-valo kohtelee mustia tyynyjä…kulahtaakohan alta aikayksikön? Ja hei Jyskin Ljunghusen olisi unelma. Tuohon pari rottinkista auringonottotuolia ja ruokapöydäksi joku teemaan sopiva. Tämän nykyisen ruokapöydän kanssa en siroa rottinkiryhmää näe samaan kuvaan sopivan.

Sohvan ja ruokaryhmän väliin sommittelimme isoja pitkulaisia ruukkuja ja säleikköä. Ylös kasvavia kasveja (kärhöjä?). Lisäksi terassille on pakko saada jonkun sortin tulipesä. Sellainen, jossa voisi palaa tuli hämärtyvinä kesäiltoina ja ilta kuluisi elävää tulta katsellen.

Tämän postauksen kuvissa näemmä autokatoskin on vielä pohjamaalissa ja lipputankokin vanha rustiikkinen. Molemmat ovat kokeneet vuoden aikana melkoisen muutoksen. Olin muuten uhkarohkea ja istutin eilen ruukkuihin orvokkien lisäksi pelargonioita. Toivotaan, ettei halla vie! Lisäksi tein gladioluksien kanssa saman uhkarohkean tempun kuin viime vuonnakin; kaivoin mukulat suoraa maahan enkä purkkiin esikasvatukseen. Viimeksi nousivat hienosti heinäkuulla, mutta ennen kuin ehtivät kukkia ne pirun pupulaiset olivat syöneet varret parempiin suihin. Jännä seurata, miten Marian kokeilevan puutarhan kukkien tänä käy ;)

ILOISIN TIISTAITERKUIN,

Tässä vielä linkki piharempan ennen/jälkeen -kuviin, jotta viime aikoina mukaan hypänneet lukijat näkevät pihaa laajemmalta skaalalta.