keskiviikko 05. elokuun 2020

Herkullinen porkkanagalette & sitruunamelissapesto

MOIKKAMOI IHANAT

ja terkkuja iltapäivän kahvitauolta! Siinä missä yleensä loman jälkeinen eka toimistopäivä on ollut nihkeä väsymyksen takia, ei tänään sellaista ole havaittavissa. Ollakin, että kello soitti 05.45. Mä rakastan sitä, että elämä saa taas jonkun rodin takaisin toimistopäivien ja niiden tuomien aikaisien aamujen myötä. Olinkin kaivannut vähäsen niitä mun omia aamukahvikuppimeditaatioitani ruokapöydän äärellä. Varsinkin nyt, kun rymsteerasin pöydän taas niin, että näen siitä kadulle päin (naapurin pihan poikki) :)

Mä olen viime aikoina ostanut pitkästä aikaa muutamia lehtiä maitokaupasta. Pääosin ruokalehtiä. Ihastellut kaikkia värikkäitä kasvisruokia ja päättänyt, että lomien jälkeen niidenkin suhteen palataan siihen totuttuun. Eli lisätään niitä viikottaiseen ruokavalioon. Terveellinen sekaruokavalio on se, minkä olen todennut meidän poppoolle parhaimmaksi vaihtoehdoksi.

Herkullinen porkkanagalette ja sitruunamelissapesto toimivat meillä mökillä lounaana maanantaina. Ei ole porkkanan, hunajan ja sormisuolan liiton voittanutta. Jossain lehdessä muistan nähneeni maapähkinävoin porkkanapiirakan reseptissä, joten sitä oli pakko koklata myös. Aikas veikeä yhdistelmä. Vielä kun päätin survaista päälle oman maan sitruunamelissoista peston. Tuo sitruunamelissapesto tuntuu muuten sellaiselta, että niin oudolta kuin se kuulostaakin, niin voisi toimia jäätelön kanssa.

Porkkanagalette 

1 suolainen piirakkapohja kaupan pakastealtaasta
(tai toki itse tehtynä parempi)

5-6 kesäporkkanaa
3 rkl maapähkinävoita
iso loraus hunajaa
sormisuolaa
mustapippuria

-kauli piirakkapohja ja levitä sen päälle maapähkinävoi (jätä reunoilta pari kolme senttiä ilman)
-lisää maapähkinävoin päälle siivutetut porkkanat (ohuita siivuja), loraus hunajaa, sormisuolaa ja mustapippuria
-lisää pestonokareita
-taita piirakkapohjan reunat porkkanoiden päälle ja paista 200 asteessa uunin alatasolla noin 35-45 minuuttia. Huom! Meidän mökkiuuni on vähän oikukas, joten tarkkailkaa ettei porkkanat/pesto pala…

Sitruunamelissapesto

reilusti sitruunamelissaa (ehkä yksi puntillinen)
0,5 dl pinjansiemeniä
1 dl oliiviöljyä
1 dl raastettua parmesania
mustapippuria & ripaus suolaa

-surauta sauvasekoittimella sekaisin
-jos et käytä kaikkea piiraan päälle, niin nauti esimerkiksi pastan kanssa seuraavana päivänä

*****

Tiedättekö, mikä on ainakin mun arjessa se isoin juttu arjen toimivuuden kannalta? No se, että maltan mennä nukkumaan aikaisin. Päätin eilen, että kympiltä olen sängyssä ja puoli yksitoista unessa. Näin kävi eikä aamuherätys tuntunut pahalta. Saisinkohan jotenkin iskostettua tämän ajatuksen lapsiinkin ennen koulun alkua ;)

KESKIVIIKKOTERKUIN,


keskiviikko 29. heinäkuun 2020

Carbonaraa & kotoilua

HEIPPAHEI IHANAT!

Tänään aamulla miehen lähdettyä viemään mökkivieraita vastarannalle tyhjentelin mökin jääkaappia. Pitkästä aikaa sillä silmällä, että nyt ei sännätäkään maksimissaan kahden yön jälkeen kaupungista taas mökille, vaan saattaa vierähtää tovi ennen kuin mökille taas suuntaamme. Tietämättä vielä silloin, että näillä näkymin pääsemmekin mökille jo lauantai-iltana takaisin.

Yhtä kaikki, viimeisen lomaviikon jälkeen mökkeilyt tulevat olemaan satunnaisia. Ei enää niitä neljän tai viiden yön mökkiputkia, niin kuin lomalla.

Mutta tiedättekö mitä…kotoilu tuntuu sangen ihanalta. Se, että pikkuhiljaa asennoituu asettumaan kotiin. Mä rakastan näitä seiniä ja tätä taloa. Rakastan olla kotona. Laitoin heti kotiin tullessamme päiväruoaksi carbonaraa, jota olen himoinnut koko kesän. Ja jos ei tuollainen pastan, pekonin, kerman ja parmesanin overload toimi lohturuokana, niin ei sitten mikään :) Aivan tajuttoman hyvää. Siitä on kulunut varmastikin jo muutamia vuosia, kun viimeksi olen carbonaraa tehnyt. Eikä tuota kyllä hirmuisen usein kantsi syödä. Mutta silloin kun syö, niin tehkäämme se hyvällä omalla tunnolla. Kirjoitin ohjeeseen suola, mutta kyllä pekonista ja parmesanista sen verran suolaa tulee, ettei välttämättä tarvitse lisätä ylimääräistä.

Helppo ja herkullinen carbonara

2 pussia tuoretagliatellea
150 g pekonilastuja
1 kuohukerma
2 kananmunaa
2 salottisipulia
3 valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria
2 dl parmesanraastetta

-paista pekonit rapeiksi, lisää pilkotut sipulit
-keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta se
-lisää pastan pekonit ja sipulit sekä suolalla ja pippurilla maustettu kerma-kananmuna-parmesanraasteseos
-nauti samantien

Ruoan tuoksu, auki puhjennut liljakimppu, taustalla jumpsuttava astianpesukone, sateenropina ikkunaan ja tuore kahvikupponen. Valtakunnassa on kaikki hyvin. Näin kotonakin :) Olen selaillut mun Gwynnien keittokirjoja arkea silmällä pitäen. Ensi maanantain arjen alkaessa on suloinen paluu viikkoruokalistoihin ja sen myötä viikkomaitokauppakassien tilauksiin. Itse loma on ollut ihana, mutta paluu arkeenkin tuntuu jotenkin tosi ihanalta. Jos elämä olisi pelkkää lomaa, niin tuskin arvostaisi arkea niin paljon. Tai toisinpäin.

Toivottavasti siellä on nautittu kesäpäivistä täysillä. Mä ajattelin seuraavaksi ottaa työn alle tuon yläkerran ja vaihtaa meille puhtaat lakanat, pestä mökkipyykkiä ja näyttää pölyhuiskaa tasoille. Ja jos illemmalla sää sallii, niin sitä voisi käydä kaupungilla jätskillä :)

KESKIVIIKKOTERKUIN,


lauantai 25. heinäkuun 2020

Lauantai-illan lumoava salaatti & yrttileivät

MOIKKIS!

Vaikka lomaa on vielä viikko jäljellä, niin täytyy vähän toppuutella itseään, että malttaa lomailla. Mä nimittäin olen jo aivan valmis töihin ja arkeen. Kaurapuuroaamupalaan heti klo 06 jälkeen nautittuna, numeronäpräilyyn, myyntistrategian hiomiseen ja niihin aikaisiin iltoihin, kun työpäivän jälkeen kaatuu sänkyyn. Tuntuu, että kesä on kestänyt kauan. Ja hei, sehän on pelkästään positiivinen asia. Nautin siitä toki kesästä jatkossakin, mutta on hyvä huomata näin heinäkuun loppupuolella, että kesä ja loma ovat tehneet tehtävänsä :)

Käytiin tänään juhlimassa sukulaispoikaa, ajeltiin miehen vanhan mummulan ja haudan kautta kotiin. Ihasteltiin suomalaista maalaismaisemaa ja mulle tuli yhtäkkiä sellainen olo, että pitäisi katsoa joku vanhan ajan mustavalkoinen Suomi-filmi. Sellainen, joita meidän äiti aina tykkäsi katsoa. Siinä voisi olla pääosissa Tauno Palo ja Ansa Ikonen.

Nostalginen olo sai haikeudessaan mut taas ikävöimään myyssipostauksia. Ja vaikka viime postauksetkin ovat olleet ruoka-aiheisia, niin sellaista on tänäänkin luvassa. En malttanut edes vaihtaa juhlavaatteita pois, vaan kävin samantien jääkaapin kimppuun. Mitään hajua tuossa vaiheessa ei vielä ollut illan ruoasta. Sen tiesin, että jääkaapissa oli muutakin kuin valo. Nimittäin halloumia ja salaattitarpeita. Eilisesta juustolautasesta jääneitä viinirypäleitä. Takapihalta hain yrttejä ja paahtoleipäpussista kaivoin pussinpohjalta muutamat vikat paahtoleivät.

Ex tempore -myysseinä nautittiin älyttömän hyvää halloumisalaattia kuullotettujen pinjansiemenien ja viinirypäleiden kanssa sekä yrttisiä valkosipulileipiä. Ei huano, etten sanoisi :D

Lauantai-illan luomoava salaatti

pinaattia, jäävuorisalaattia yms.
punaista kevätsipulia
halloumia
punaisia viinirypäleitä
pinjansiemeniä
öljyä
balsamicoa

-viipaloi halloumi (tai grillijuusto), paista palat öljyssä
-lisää pannuun öljyä sekä viinirypäleet ja pinjansiemenet, paista kunnes viinirypäleet ovat hiukka pehmenneet ja pinjansiemenet ruskistuneet
-kokoa vadille salaatit ja pinaatit, sekoita niihin vähän öljyä
-pienistele päälle punaista kevätsipulia
-asettele päälle halloumiviipaleet, pinjansiemenet ja viinirypäleet
-ripsota päälle balsamicoa

Olen aiemmin tehnyt viinirypäleitä uunissa, mutta yhtälailla niistä tuli makeampia pannulla paistettaessa. Mietin, että jos paistaisi niitä vielä vähän enemmän, niin kenties balsamicoakaan ei salaattiin tarvittaisi. Leivät tein niin, että samalle pannulle, jolla olin paistanut juustot sun muut lisäsin vielä vähän oliiviöljyä sekä rakuunaa, persiljaa ja pienisteltyä valkosipulia. Paistoin leipäkolmiot kuumalla pannulla rapsakoiksi.

Nyt koiran kanssa iltalenkille, palataan sen jälkeen eilisen postauksen kommentteihin – kiitos niistä ihanat

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,