perjantai 23. elokuu 2019

Fredagsmys ♥

HEI HELLUREI!

Viikonloppu on täällä ♥ Pitkästä aikaa saadaan olla kokonainen viikonloppu möksällä. Ja pitkään aikaan viimeinen kokonainen mökkiviikonloppu on juuri alkanut. Seuraavalle kuukaudelle kun on joka viikonlopulle jotain menoa. Mutta toki tullaan mökille aina kun ehditään. Se on jännä, että vaikka tässä on vielä mökkikautta jäljellä, niin silti tuntuu että mökkikausi on loppumaan päin. Vaikkei näin toki olekaan.

Täysin rinnoin nautitaan vielä mökillä olemisesta. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän (hmph ;). Tänä perjantaina en malttanut odottaa, että kello lyö 16.00. Tai oikeastaan vähän yli, sillä sain ihanan vieraan töihin visiitille. Toimiston ovet kiinni, kotiin, mökkikassit autoon ja ah, kohti mökkiä. Pikapäikkärit autossa ja nopsasti veneellä lahden yli saareen. Just siihen pahimpaan sadekuuroon osuen!

Ei olla juurikaan koko kesänä poltettu takkaa, mutta nyt loppukesästä ollaan kunnostauduttu. Ei se juuri lämmitä, mutta on kaunis ja tunnelmallinen. Elävän tulen tuijottaminen on ihanaa.

Iltaruoaksi valikoitui kuopuksen pyynnöstä pitkästä aikaa grillatut guacamoletortillat. Alunperin resepti on peräisin Lisa Lemken Grillatun kera -kirjasta, mutta ellen nyt väärin muista, niin jotain muutoksia siihen olen tehnyt :)

Grillatut guacamoletortillat

8 tortillapohjaa
250 g mozzarellaa
1 punasipuli
10 kirsikkatomaattia
2 avokadoa
limen mehua
suolaa
pippuria
tabascoa

-revi mozzarella pieniksi, kuori & silppua sipuli, kuutioi tomaatit ja kuori & siivuta avokado
-levitä tortillapohjille
-mausta limellä, suolalla, pippurilla ja tabascolla
-rullaa tortilla rullaksi ja kiinnitä cocktailtikulla
-grillaa miedolla lämmöllä noin viisi minuuttia, välillä puolta käännellen

Ja hei, mikäli ei syö avokadoa tai muita reseptin aineita, niin tortillathan voi täyttää haluamillaan aineilla :) Huomenna tehdäänkin siten esikoisen toiveesta itse susheja. Mies heitti toiveen korvapuusteista ilmoille, joten pitkästä aikaa tulee ehkä leivottuakin! Muuten viikonlopulle ei ole juuri kummempia suunnitelmia; kesähuoneen katos tullaan näillä näkymin huomenna uusimaan. Tuo valokate on niin risa, että sadekelillä puolet pöydän ympärillä istujista kastuu. Valittiin uudeksi katteeksi sellainen suora, ei aaltomainen. Toivotaan, ettei puista tippuvat roskatkaan niin sotkisi suoraa katetta, vaan valuisivat sadeveden mukana alas.

Nyt kulhoon lakritsirusinoita ja töllöttimen ääreen. Tälle syksylle olen ottanut tavoitteeksi katsoa myös ihan normi telkkariohjelmia. Seiskan uutisia ja urheiluruutua. Sekä kaikkea ihanaa hömppää, jota sieltä tulee.

IHANAA VIIKONLOPPUA 

PS. rakastan katsoa ikkunoista sisään, varsinkin näin syksyisin, kun ulkona sade piiskaa maata. Niin omista ikkunoista kuin vieraidenkin ikkunoista. Mies aina tuskailee välillä, kun huokailen repsikan paikalta ihanien ja tunnelmallisten kotien kohdalla :)


keskiviikko 21. elokuu 2019

Miten ruokailutottumukseni ovat muuttuneet iän myötä? (& helppo arkiruoka)

MOIKKAMOI!

Aina päätän, että huomenna pidän välipäivän blogista ja sitten huomaan näin ruokatunnilla näpytteleväni postausta :D Koukuttavaa puuhaa? Yep. Päässä on miljoona postausideaa, jotka pitäisi saada paperille. Joku sellainen ajatusten puhtaaksi kirjoittava kone olisi toivomuslistalla.

Olen viime aikoina miettinyt sitä, miten ruokailutottumukseni ovat muuttuneet iän myötä. Tuntuu, että parikymppisenä sitä söi saadakseen energiaa. Big Maccejä kului kiitettävään tahtiin ja ruoka ei ollut niinkään nautinto. Se oli polttoaine, joka auttoi jaksamaan. Iltapalaksi valikoitui usein Makuunin irttareita. Eli en mäkään aina ole kuulkaa ollut se ruoalla myysseilevä ja kattauksiin panostava minä. Toki Makuunin irttarit usein kaadoin kippoon, jotta pussi ei rapisisi ;D

Se taisi olla mieheni tavattuani, kun aloin innostumaan todenteolla ruoanlaitosta, ruoan esillepanosta ja siitä mitä suustani alas laitan. Salaatit valtasivat ruokavaliotani ja aloimme käydä Tampereen Kauppahallissa lihaostoksilla. Kerran kuussa paistettiin oikein mureat naudan sisäfilepihvit ja tehtiin niille suussa sulava makea pippurikastike. Liekö tuon ruoan ansiosta, niin aloin tajuta myös sen, kuinka hyvä ja täyteläinen punaviini voi kruunata aterian. Ennen meistä kumpikaan ei ollut tykännyt viineistä lainkaan. Ei edes hän, joka oli asunut Ranskassa viinialueella.

Lasten syntymän myötä ruoanlaitto nousi taas uusiin ulottuvuuksiin. Kotona ollessani istutin lapset heti, kun mahdollista (6 kk iässä…?), syöttötuoliin keittiön työtason viereen. Annoin puukauhan käteen ja tein ruokaa toisten lyödessä kapustalla tahtia. Arkiruokien merkitys korostui tuossa vaiheessa. Ja olihan se miehellekin kiva tulla kotiin, kun ruoka oli valmiina. Illalla saatuamme lapset nukkumaan usein kokkasimme yhdessä vielä iltapalaa. Tai viikonloppuiltaisin vasta varsinaisen iltaruoan. Onni oli se, että lapset nukahtivat jo klo 19 maissa. Ruoasta ja ruokailusta tuli nautinto.

Tänä päivänä ruoka ja ruoanlaitto ovat rakkaita harrastuksiani. Asioita, joihin haluan panostaa. Myös kiireisinä päivinä. Siinä missä aiemmin mulla oli paha tapa plärätä kännykkää syödessäni (jos ei pöydässä ollut muita), olen oppinut nauttimaan ruokailusta ilman mitään muita virikkeitä. Ruoan maut tulevat paremmin esiin. Sitä keskittyy pureskelemaan. Keskittyy nauttimaan ruokahetkestä.

Nykyään osaan tulkita myös kroppaani ja sen tarpeita paljon paremmin kuin aiemmin. Tiedän, että päivällä mun ei kannata syödä kovin hiilaripitoista ateriaa tai liian paljon; työtehokkuus laskee samantien. Illalla voin kyllä nauttia lautasellisen pastaa ja silti virtaa riittää vaikka kuinka. Olen opetellut syömään välipaloja viime vuosina ja syön jotain noin kolmen tunnin välein. Verensokerin tasaisena pitäminen on jotenkin korostunut iän myötä.

Tyttöjen ollessa isompia on ihana huomata, että rakkaus ruokaan on periytynyt. Esikoinen sai ensimmäiseksi valinnaisaineekseen köksän ja toiseksi valinnaisaineekseen luovan köksän. Ja näiden parin viikon aikana noista on jo tullut suosikkiaineita. Kuopuskin sai valinnaisaineekseen tälle vuodelle master chefin, joka on ikäänkuin alakoululaisten köksä :) Niin paljon kuin rakastankin ruoanlaittoa, niin kyllä välillä on ihana nauttia muiden tekemää ruokaa. Tänä iltana ruokana on pikkuisemman tekemää kanawokkia 

Eilen syötiin kaappien jämiä ja yleensä niistä syntyy parhaimmat ateriat. Kuten tämä nopea ja helppo tortellonivuoka! (saa valistaa ja kertoa, jos tietää mikä ero on tortellinilla ja tortellonilla :))

Tomaattinen tortellonivuoka

500 g juustotäytteisiä tortelloneja (tuorepastaa)
1 prk Dolmio Smooth Classico -tomaattikastiketta
1 valkosipulin kynsi pilkottuna
kirsikkatomaatteja puolitettuna
lehtipersiljaa silputtuna
1 pallo bufala di mozzarellaa
mustapippuria

-keitä tortelloneja muutama minuutti
-sekoita tortellonit, tomaattikastike, valkosipuli, tomaatit ja lehtipersilja uunivuoassa keskenään
-revi päälle mozzarellasuikaleita
-kierrä päälle muutama kierros mustapippurimyllystä
-paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 5-7 minuuttia ja nosta sitten grillivastuksen alle, kunnes mozzarella alkaa ruskistumaan

Kaapin jämistä löytyi myös ainekset salaattiin, joka ei sopinut makumaailmaltaan sitten lainkaan tortellonivuokaan. Mutta muuten oli kyllä oikein hyvää. Syön katkarapuja ehkä kerran vuoteen enkä osaa sanoa miksi en syö niitä useammin. Mutta eilen oli taas katkarapuhimo. Pakkasesta sulatin katkarapuja ja tein niistä salaatin parsakaalin, kaalin ja porkkanan kanssa. Kastikkeen sekoitin oliiviöljystä, limen mehusta ja chilistä. Lisäksi korianteria ja lehtipersiljaa tarjolle.

Vartissa valmis iltaruoka ja ah että oli hyvää! Ruokailutottumuksissa ehkä ihanin muutos on se, että siinä missä parikymppisenä ei tullut kuuloonkaan syödä samaa ruokaa montaa päivää putkeen, on ajatukset siirtyneet hävikin vähentämiseen. Sunnuntai-iltana maanantai-illalle valmistamani keiton jämät pääsi tänään töihin evääksi. Hyvää oli ja taas jaksaa :)

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,

 


perjantai 16. elokuu 2019

Herkullinen & helppo ruokavinkki viikonloppuun

HEIPPAHEI IHANAT!

Jos päässä on soinut aamusta alkaen Martti Servon ”On viiiikonloppu täällä taas…”, niin ei kuulkaa hyvä heilu. Tiedän, että tämä perjantaifiilis tulee vielä iltapäivästä kulminoitumaan pienenmoisiin perjantaihepuleihin. Vaikka en tunnusta olevani väsynyt, niin pientä sellaista on ilmassa. Kuplivaa väsymystä. Sellaista positiivista väsymystä, tiedättekö. Onneksi huomen aamulla saa nukkua niin kauan kuin sielu sietää!

Pitkästä aikaa teimme tuossa yksi ilta uuniperunoita. Olin vallan taas unohtanut kuinka helposti uuniperunat tulevatkaan. Ja jos on käytössä pienempiä perunoita tai viitsii ne ensin mikrottaa, niin selviää puolella tunnilla. Tiedän, että perunat ovat joidenkin mielestä ihan nounou ruokavaliossa. Liikaa hiilareita sun muita. Mutta mun täytyy sanoa, että rakastan perunoita. Rakastan perunoiden makua, rakastan niitä kaikissa eri muodoissaan. Eniten ehkä juuri uuniperunoita.

Jos mietitään koko perheen yhteisiä herkkuja, niin uuniperunat menevät siihenkin kastiin. Nykyään nuo soositkin uppoavat kaikille, mutta oli aika, kun lapset eivät syöneet vielä kalaa ja tein paahdetun kinkkutäytteen heille. Elämä on helpottunut monelta osin lasten kasvaessa, eikä vähiten näiden ruokailujen kanssa :)

Uuniperunoita oli tarkoitus tehdä tänä iltanakin. Myysseillä oikein kunnolla ja nauttia alkavasta viikonlopusta. Mutta kävi niin hassusti, että ryhmän paine sai auttamaan paikallista pizzakebab yrittäjää ja vatsa sanoo pian poks. Veikkaan, että illallakaan ei ole vielä nälkä ;)

Olen muuten viime vuodet tehnyt uuniperunat ilman mitään foliovirityksiä. Aivan loistavasti kypsyvät ilman foliotakin. Ja me ”potato skins lovers”  saamme nauttia rapsakoista kuorista – tulee koko peruna hyötykäyttöön.

Savulohitäyte

savulohta
2 prk kermaviiliä
1 dl majoneesia
sitruunapippuria
tilliä
ripaus suolaa

-sekoita aineet keskenään
-anna tekeytyä jääkaapissa hetki ennen tarjoilua

Paahdettu kinkkutäyte

3 dl ranskankermaa
6 siivua serranonkinkkua
1 rkl dijon sinappia
kevätsipulin varsia
loraus hunajaa
muutama kierto mustapippurimyllystä

-paahda kinkut rapsakaksi 200 asteisessa uunissa ja pienistele ne
-sekoita täytteen aineet ja mausta tarpeen mukaan lisää hunajalla ja mustapippurilla
-anna tekeytyä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua

Viikonlopulle onkin tiedossa kivasti kaikkea pientä ihanaa tekemistä; yhden pienen tirpan synttäreitä ja riippuen miten miehen golfkisat menevät, niin ehkä päästään yöksi mökille. On ollut kova ikävä mökkisaunan löylyjä. Eli vaikkemme yöksi pääsisikään, niin sauna nyt ainakin pitää käydä lämmittämässä! :)

IHANAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA,