keskiviikko 23. maaliskuun 2022

Oma olo sen kertoi – ferritiinimittaus sen vahvisti

MOIKKAMOI!

Oi tätä ilon päivää; olin alkuviikosta kontrollimittauksissa liittyen ferritiineihin ja uumoilin, että luvassa olisi positiivisia tuloksia. Ollakin, että jonkin verran sydän on taas tykytellyt ylimääräisiään. Mutta se selittyy näin jälkikäteen ajatellen sillä, että olen ollut ehkä vähän liian innoissani, ehkä vähän liian monesta asiasta viime aikoina.

Täältä muuten pääsette lukemaan aiemmat juttuni aiheesta.

No ferritiinit olivat nousseet 32,6. Eli yli tuplaantunut joulukuun mittauksesta. Aivan loistavaa! Sideral Forte ei mulla niitä nostanut, Obsidan ei sopinut vatsalle, mutta nykyinen Ferrodan joka toinen päivä otettuna sopii. Ainut miinuspuoli on se, että aina silloin tällöin unohdan sen ottaa. Suurin vaikutus lienee tuolla keltarauhashormonilla ja sen vuotojen vähentävällä vaikutuksella.

Mutta miten muuten olen tukenut sitä, että ferritiini- ja keltarauhasarvot nousisivat?

Olen kiinnittänyt huomiota suolistoni hyvinvointiin. Tämä on hurjan tärkeää, ei vain ravintoaineiden imeytymisen kannalta, vaan hormonituotantomme kannalta. Suolistolla on merkittävä rooli hormonituotannossamme (mm. keltarauhashormonin tuotannossa ja ylimääräisen, käytetyn estrogeenin poistamisessa) ja koska itselläni todettiin keltarauhashormonivaje, on suoliston hyvinvointi varsinkin nyt äärimmäisen ajankohtaista. Vaikka keltarauhasta otankin purkista, niin jossain vaiheessa ajattelin tuosta luopua. Silloin toivottavasti on tilanne, että a) ferritiinien nousu on vähentänyt vuotoja ja b) keltarauhastuotantoni on kohentunut (toki ikä vaikuttaa tähän merkittävästi).

Millaista ruokavaliota suosin? Lempeää, mutta mahdollisimman puhdasta. Monipuolista, mutta ei liian rajoittunutta. Sellaista, joka saa mulle hyvän olon päästä varpaisiin. Pääosin itse valmistettua, sillä haluan nähdä mitä syömääni ruokaan tulee. Myös ruoan valmistusmenetelmät ovat kotikeittiössä aivan eri kuin useissa teollisesti valmistetuissa ruoissa. Prosessoidut ruoat ovat silloin tällöin ok, mutta sisältävät melko usein ei suoliston hyvinvointia tukevia kovia rasvoja, liiallista suolaa tai lisäaineita. Tärkeintä on kuunnella omaa kehoaan…millainen olo mulla on tietyn aterian jälkeen kertoo paljon, kuten myös se, millainen energia päivän mittaan on. Vinkkinä ruokapäiväkirjan pitäminen viikon ajan. Lisää aina aterian jälkeen olotila ja myös illalla arvio kokonaisjaksamisesta päivän mittaan.
Yksi suolistoon ja hormonitoimintaan haitallisesti vaikuttava aine on sokeri (myös valkoisten viljojen myötä) ja verensokerin radikaalit vaihtelut. Karkkia, pullia tms. tulee syötyä harvoin, mutta aina silloin tällöin. Tässäkin kohtuus kaikessa. Mitään en itseltäni kiellä, mutta pyrin suosimaan sellaisia ruokia, jotka saavat olon hyväksi. Sokeri ei sitä tee, muuta kuin hetkellisesti. Myös viljat ollaan kokolailla korvattu täysjyväviljoilla, jotka ovat suoliston herkkua.

Kasviksia ja marjoja olen syönyt aina paljon, mutta nyt tuntuu, että olen lisännyt niidenkin määrää. Suolistobakteerit rakastavat kuitupitoisia kasviksia ja marjoja. Me naiset helposti vähennämme rasvaa tällä iällä (ennen vaihdevuosia), kun estrogeenin lisääntyminen (progesteronin vähentyminen) saa helposti massun seudun pöhöttämään. Pehmeät rasvat ovat kuitenkin tuikitärkeitä kehomme toiminnalle ja vaikuttavat suotuisasti hormonitoimintaan.

Alkoholi on kuin sattumalta jäänyt pois tai vähentynyt radikaalisti. Siinä missä vielä pari kolme vuotta sitten avattiin liki joka viikonloppu viinipullo kotona, enää tulee avattua vain harvoin. Tämän vuoden puolella ei olla taidettu kotona avata kertaakaan viinipulloa. Mulla saattaa jo yksikin lasillinen saada yösykkeet huitelemaan pilvissä, joten mieluummin keskityn palauttaviin yöuniin kuin väsyneisiin aamuihin.

Suoliston kuntoon vaikuttaa ruokavalion lisäksi stressinhallinta. Jos sun kehosi on koko ajan pakene tai taistele -tilassa, on suolisto jo valmiiksi juntturassa eikä toimi niin kuin sen pitäisi. Varsinkin kiireisinä aikoina elämässä, ja muutenkin, on hyvä rauhoittaa ruokahetki.

Olen liikkunut itseäni kuunnellen. Ei enää niitä ”Tälle viikolle tavoitteenani on juosta 50 km, maksoi mitä maksoi”. Lääkäri oli sitä mieltä, että yksi ferritiiniarvojani entisestään laskenut asia oli se, että kun huomasin kunnon huonontuvani, lisäsin juoksumääriä ja -tahtia. Mikä kulutti rautavarastoja entisestään. Nyt liikun noin 4-5 krt viikossa, joista vain 2-3 sykettä nostavasti. Ja kuten totesin, aina itseäni ja omaa olotilaani kuunnellen. Toki, jos se sisäinen ääni sanoo neljättä päivää putkeen, että valitse Australian Rajalla -ohjelma lenkin sijaan, tiedän että sitä ei kannata kuunnella. Nimittäin liikunta sopivassa määrin lisää hormonituotantoa ja vähentää stressiä.

Olen pitänyt huolta palautumisestani. Jossain vaiheessa meinasin heittää Ouralla vesilintua. Nyt tullaan toimeen tosi hyvin ja vaikka oma olotilani kertoo ensi kädessä sen, missä mennään, on Oura yleisesti ottaen samaa mieltä. Olen panostanut rajojen asettamiseen ja vähentänyt ihan huikeasti kuormittavan työn tekemistä iltaisin ja viikonloppuisin. Meditoin 3-4 krt / viikossa ja teen tietoisesti töitä positiivisten vireen eteen. Tietyssä mittakaavassa stressi on eteenpäin vievää, mutta olen opetellut palautumaan myös ns. positiivisesta stressistä. Nukun tällä hetkellä keskimäärin 7 h 45 minsaa yössä ja herään ilman herätyskelloa aamuisin. Yleensä virkeänä, mutta ihmisiähän tässä ollaan, joten monta muuttujaa on matkassa ;)

Kokonaisuus, se on se mikä ratkaisee. Se, mitä mä teen oman hormonituotannon ja ferritiiniarvojen ylläpitämiseksi toimii mulle. Me ollaan jokainen yksilöitä ja se, mikä toimii yhdelle ei välttämättä toimi kaikille. Kokeilemalla ja tunnustelemalla selviää. Vitamiineja syön tällä hetkellä purkista harvoin. Mulla oli D-vitskut ylärajoilla ilman lisävitamiinin syömistä. Sinkkiä otan välillä kuuriluontoisesti ja magnesiumia joskus iltaisin. Uskon, että monipuolinen ruokavalio on tässäkin paras apu, mutta toki vitamiinien (varsinkin D:n) mittaus kannattaa aina!

Edelleen allekirjoitan väitteen, että on ihan superkivaa olla nainen ♥ Onneksi tajusin mennä mittauttamaan ferritiinin, mikä sai aikaan sen, että selvitettiin myös syy alhaisen ferritiinin taustalla. Jotkut pitävät ferritiinijuttuja trendihömpötyksinä, mutta niin kauan kuin sinulla itsellä ei ole kokemusta jostain, niin ole kiltti ja älä lähde arvostelemaan. Mä olen yleensä ollut tosi energinen, iloinen ja aikaansaava. Syksyllä 2020 tunsin itseni tämän tästä alavireiseksi, väsyneeksi ja ”en omaksi itsekseni”. Hengästyneeksi ja kipuiseksi. Aamuyöstä heräileväksi.

Niin kuin kerroin aiemmassa postauksessa, niin tuo oli se mielentila, jossa päätin lifestyle-bloginkin vaihtamisesta ruokablogiksi. Tunsin, että jonkun oli elämässä muututtava. Kun tuo jokin muuttui, kun sain tietää, että ”oireilleni” oli oikea syy elämä lähti samantien nousuun. Rautavalmisteet ja keltarauhashormoni tekivät toki sitten vielä sen, että arvot ovat nousseet kohisten nousseen olotilan kanssa.

Tänä keväänä olen tuntenut oloni taas omaksi itsekseni. Ja se jos mikä on ihanaa! ♥ Jos teilläkin on epämääräisiä oireita (jotka itse laitoin pre-menopaussioireiksi ennen ferritiinimittausta), niin käykäähän mittaamassa ferritiini. Alhainen ferritiini aiheuttaa samoja oireita kuin matala progesteroni, joten jos ferritiinit ovat kunnossa, niin sitten kannustan käymään keltarauhashormonimittauksessa. Ja tokihan ne molemmat kantsii mitata, mikäli epäilee ko. arvojen mataluutta.

AURINKOA VIIKKOONNE TOIVOTELLEN,

PS. sain kyselyä esikoisen vaihtarivuodesta. Siitä tulossa juttua lähiaikoina!


torstai 06. tammikuun 2022

Ferritiinikuulumisia

HEIPPAHEI JA HYVÄÄ LOPPIAISHUOMENTA!

Ajattelin tehdä pikaisen ferritiinipäivityksen ennen kuin lähdemme päiväretkelle kohti Suomen Turkua. Joulukuussahan viimeksi näistä juttelimme ja olen saanut joitain kyselyitä IG:n kautta, että missä mennään, aloitinko hormonaalista lääkitystä, miten tuen elintavoillani varastoraudan nousua jne.

Siinä missä aluksi ajattelin, että en aloita keltarauhaslääkitystä, olen sen nyt aloittanut. (Uusille lukijoille sen verran, että itselläni rautavarastot tyhjenivät liiallisen liikunnan ja yhtäkkiä entisestään runsastuneiden kuukautisten takia. Keltarauhashormonin vähyys runsastuttaa kuukautisia usein.) Juttelin vielä kahden naistentautien lääkärin kanssa ja molemmat selittivät minulle naisena olemisen ihanuuksista. Siitä, kuinka tuota keltarauhashormonia eli progesteronia erittyy vain onnistuneen ovulaation jälkeen. Noh, minun ikäisilläni (46 v) ja sitä nuoremmillakin ovulaatio saattaa jäädä usein tulematta. Eli ei keltarauhashormonibuustia kierron puolivälin jälkeen.

Joulukuun ferritiinimittauksissa todettiin ferritiinin nousseen 2,5 kk:ssa 13 -> 15.3. Eli ei huimasti. Tuolloin päätin aloittaa keltarauhaslääkityksen minimiannoksella (0,5 tbl / pv ja kuukautisten aikana max 2 tbl / pv) ja halleluja – taivas aukesi jo parin päivän päästä. Aloin nukkumaan niin sikeästi, että ei hyvä tosikaan. Heräsin virkeänä, sydän ei tykytellyt yöllä ja muutenkin sellainen tietynlainen rauha ja levollisuus astui kuvioihin.

Joten keltarauhaslääkitystä ajattelin nyt jatkaa niin kauan kuin saadaan arvot nousemaan ainakin sinne 50 hujakoille. Sitten ajattelin kokeilla ilman. Sillä, tutkimusten mukaan myös matalat ferritiiniarvot runsastuttavat kuukautisia. Eli voi olla, että jahka saadaan ferritiini kohdilleen, niin tarvetta keltarauhashormonille ei ole. Keltarauhaslääkityksen lisäksi vaihdoin lokakuussa aloittamani raudan Sideral Forten Ferrodaniin, joka alun vatsakipristysten jälkeen on sopinut loistavasti. Ferrodanin kanssa syön C-vitamiinia purkista.

Toki edelleen olen sitä mieltä, että ne elintavat siellä taustalla vaikuttavat myös merkittävästi hormonituotantooni. Se, että noudatan kiertoni mukaista elämää, lähinnä liikunnan suhteen. Se, että tuen ruokavaliolla suoliston, maksan ja munuaisten hyvinvointia (jotta kaikki vitamiinit ja hivenaineet pääsevät ravinnosta imeytymään ja jotta käytetty estrogeeni poistuu elimistöstäni). Se, että kiinnitän huomiota palautumiseeni. Ja toki myös se, että hellin mieleni virkeyttä.

Jos verrataan syyskuuhun, niin enää en hengästy rappusissa. Leposykkeeni on laskenut noin 10:llä ja aivosumu on väistynyt. Vielä on välillä vähän väsy, mutta se kuuluu kuulkaas normaali ihmiselämään. Ei sitä aina jaksa olla energiaa ja elinvoimaa täynnä. Pääasia on, että kuuntelee kehoansa. Meidän kehot on viisaampia kuin mikään google-haku tai tietosanakirja.

Sen sijaan, että ajattelisin tätä ajanjaksoa ”Vitsi näistä naistenvaivoja – puuh” -ajanjaksona, tykkään ajatella ”Ihan mahtavaa olla nainen. Mihin mun ihmeellinen keho pystyykään.”.  Ajatuksena on jälleen se suuri kiitollisuus. Kiitollisuus, joka saa mut tekemään (useimmiten) viisaita valintoja vaaliakseni hyvinvointiani ♥ 

LOPPIAISTERKUIN,

PS. Suolistoa tukevasta ruokavaliosta tulossa tammikuun aikana juttua enemmänkin! Kuten myös tuosta kierronmukaisesta elämästä.

 


maanantai 13. joulukuun 2021

Todellinen syy rautavarastojeni romahtamiseen

HEIPPAHEI!

Ajattelin ottaa teidät mukaan tälle mun rautavarastojen tankkausmatkalle, sillä tiedän, että en ole ainoa nainen, joka on oireidensa kanssa hukassa. Mä koen olevani välillä liian analyyttinen, mutta tässä tapauksessa siitä ei ole ollut lainkaan haittaa. Sillä – en suostunut purematta nielemään ajatusta siitä, että mulla nyt vaan sattui rautavarastot tyhjenemään. Halusin selvittää perinpohjin miksi, sillä en ajatellut syödä rautavalmistetta loppuelämääni. Syy, mikä mun rautavarastoja niin kuluttaa on se, minkä itse haluan tiedostaa ja laittaa kuntoon.

En juurikaan ennen 40 v. ikää kärsinyt mistään naiseuteen liittyvistä ”haittapuolista”, joista olin lukenut ja kuullut. En raivotaudista tietyssä vaiheessa kuukautta enkä sen koommin sängyn pohjalle ajavista kivuliaista kuukautisista ♥ E-pillereiden taukoviikoilla kärsin kyllä aikoinaan niitä vielä syödessäni välillä migreeneistä. Olen siis päässyt suht’ helpolla. Iän myötä ajatus naiseuden ihanuudesta on vahvistunut. Ollakin, että en ihan osannut alkuun tulkita mun kehoni viestejä oikein, kun joskus 41-42 -vuotiaana huomasin muutoksia.

Näin jälkikäteen on helppo ynnätä yksi plus yksi, mitä tulee tuohon tänä syksynä todettuun rautavarastojen niukkuuteen. Kerroinkin, että kolme-neljä vuotta sitten juoksukuntoni alkoi heikentyä, hengästyin ja lihakset eivät enää palautuneet. Yösykkeet saivat kellon piipittämään punaisella. Näin jälkikäteen muistan tuon ajoittuneen sen jälkeiseen aikaan, jolloin myös jo aiemmin runsaat kuukautiset runsastuivat entisestään ja se mun tasan liki kellolleen jämpti kierto alkoi heittää viikolla suuntaan tai toiseen. Koin myös välillä tuskastumisen hetkiä. Ei välttämättä sellaisia ahdistuksia, mutta jotenkin sellaisia ”olo ei ole oikein oma itsensä” -hetkiä. Aamuyöstä unikin alkoi olla vähän liian kevyttä ja herätessäni uni ei enää tullut.

Usein ensimmäiset premenopaussioireet voivat ilmetä jo noin 5-7 vuotta ennen vaihdevuosia. Nämä kaikki oireeni selittyy sillä, että ensimmäinen hormonaalinen muutos naisilla on juurikin keltarauhashormonin eli progesteronin alentuminen. Progesteronin ja estrogeenin tasapaino heittelee. Minun tapauksessani progesteroni oli päässyt niin alas verrattuna estrogeeniin että voitaneen puhua ns. estrogeenidominanssista, jossa siis estrogeenin pitoisuus on huomattavasti paljon korkeampi kuin keltarauhashormonin. Tämä jo yksistään saattaa aiheuttaa runsasta vuotoa, mutta omalla kohdallani myös painon nousua, nesteen kertymistä vatsan seudulle, päänsärkyjä, rintojen arkuutta ennen kuukautisia (oikeasti, olivat yhtä kipeät välillä kuin alkuraskaudessa) ja stressinsietokyvyn alenemista.

Eli progesteronin lasku kuuluu ”asiaan” ennen vaihdevuosia. Mutta omalla kohdallani tuo lasku / estrogeenin suvereeni hallinta oli varmastikin poikkeuksellisen suuri, sillä se aiheutti kiertoon ja olotiloihin niin isoja muutoksia. Progesteronipitoisuus lisäksi vähenee entisestään sitä myötä kuin stressihormoni kortisoli nousee. Tässä päästään siihen juurisyyhyn, joka itselläni sysäsi rautavarastot päin prinkkalaa.

Nimittäin, stressi ei ole aina vain henkistä, vaan se voi olla myös fyysistä. Itse kulutin juoksukenkää sitä enemmän, mitä huonommin voin. Tottakai sitä ajattelee, että juoksukunnon huonontuminen ja hengästyminen rappusissa tarkoittaa sitä, että kunto on huono. Vaikka tuossa vaiheessa ferritiinit saattoivat olla jo hyvinkin matalalla, kiitos joka kuukautisen ihanuuden, joka välillä yllätti parin viikon välein ;) Kroppani kärsi fyysisestä stressistä, en osannut kuunnella sitä ja antanut tarpeeksi aikaa palautumiselle. Raskas juoksu jo itsessään saattaa kuluttaa olemattomia rautavarastoja. Olen myös helposti innostuva ihminen ja tehän tiedätte, että kun kaikki on ihanaa, niin sitä käy positiivisesti ylikierroksilla aika usein. Myös tällainen psyykkinen stressi on kehoa kuormittavaa.

Onni on tiedostaa, mikä mun kehoni ja mieleni sai tuohon tilaan. Syksyllä tilanne oli aika huono, olo alavireinen, kunto nollissa ja energiatkin mun normaaleihin energiatasoihin miinuksella. Nyt tilanne on jo hyvä ja parempaan päin ollaan menossa. Lääkäri määräsi mulle keltarauhashormonipillereitä koko ajan syötäväksi. Antoi myös reseptin kierukkaan. Kunnioitan lääkäreitä ja lääketiedettä, mutta näin ensialkuun yritän saada kehoni kuntoon ilman hormonaalista hoitoa. Sillä tiedän, että se on mahdollista. Meillä on sukurasitteena aivohalvauksia, sepelvaltimotautia sun muita sydän- ja verisuonitauteja. Sen takia haluan ensin yrittää muilla keinoin tasapainottaa hormonitilanteeni. Kannustan teitä kuitenkin tekemään niin kuin lääkäri ohjeistaa.

Joten seuraavaksi ferritiinijutuista jutellessamme ajattelin jakaa teille muutaman ajatuksen siitä, miten kehoani tällä hetkellä ja jatkossa hellin niin, että hormonisinfonian orkesteri soittaa vireessä. Mun mielestä oli ihana vertaus, jonka kuulin meille näitä asioita opettaneelta opettajalta tuo, että ihmiskehon hormoneja voi verrata orkesteriin. Jos yksikin hormoni (soitin) on epävireessä, on koko orkesteri vähän epävireessä. Hei toivottavasti siellä on viikko alkanut hyvässä vireessä

EDIT: hurjan paljon kiitoksia viesteistänne, joita olette lähettäneet IG:n puolella. Aihe koskettaa monia ♥ Varsinaisen ferritiinijuttelun lisäksi olemme jutelleet siitä viesteissä, miten hormonipitoisuuksia voisi tutkia enemmän. Mulla otettiin FSH-verikoe, mikä kertoo estrogeenin määrästä (jos estrot matalalla esim. vaihdevuosien takia, niin FSH nousee). FSH:n & oirekartoituksen perusteella lääkäri teki diagnoosin, että mulla estrot ovat korkealla (eli ei vielä vaihdevuosia), mutta keltarauhashormoni on poikkeuksellisen alhaalla. ”Niin kuin yleensä tässä iässä käy” ja tuota keltarauhashormonia olen itse vielä liian rajulla liikunnalla ja positiivisella stressillä madaltanut. 

MAANANTAITERKUIN,

PS. postauksen kuvat ovat lokakuulta Pyhältä. Kiivettiin Noitatunturille ja olin juuri pari viikkoa aiemmin aloittanut rautakuurin. Oli hieno huomata, että se hengästyminen ei ollut enää niin lamauttavaa. Noitatunturin päälle päästyämme oli helppo hengittää.