torstai 19. syyskuu 2019

Olohuoneen vaaleampi ilme

HEIPPAHEI

torstaiaamuun ihanat! Miten sitä joka ikinen syksy havahtuu siihen, ettei ole taaskaan kaivanut hanskoja tarpeeksi ajoissa esille? Ei voisi sanoa tässä kohtaa oppia ikä kaikki, sillä tuo ei todellakaan pidä paikkaansa. Onneksi ulkotakissa on pitkät hihat, joihin ujuttaa kädet koiran aamulenkillä. Ei ole näpit ihan tunnottomina kun kotiin palaa :) Jos ei tuota pientä nipistelyä sormen päissä oteta huomioon, niin muuten kyllä tykkään näistä pirtsakoista syysaamuista. Posket punaisena on hyvä ottaa uusi päivä vastaan.

Muistatteko, kun tilasin uudet päällyset sohviin toukokuussa? No ei siinä mennyt kuin  kolme kuukautta, kun sain nuo vaihdettua. Mikä siinä onkaan, että sohvien laittaminen palasiksi on aina työn ja tuskan takana. Miten te muut ikealaisten omistajat, kuinka usein vaihdatte/pesette päälliset? Meillä oli ne ekat päälliset varmaan seitsemän vuotta ilman pesuja. Ainakin runkojen päälliset. Eivät likastuneet. Mutta sen jälkeen ollaan kerran puoleen vuoteen pesty päälliset. Ensimmäiset valkoiset päälliset joutivat roskiin, kun olivat niin pinttyneessä liassa, ettei niitä saanut edes valkaisuaineella puhtaaksi. 

Tässä välissä oli ne vaaleanharmaat päälliset, jotka bongasin mega-alesta. Ne toivatkin olkkariin hetkellisesti tosi kivaa raikkautta. Kunnes aloin haikailmaan taas valkoisia päällisiä. Onneksi haikailin ääneen, sillä sain teiltä vinkin Bemzistä. Tilasin päälliset vähän tuollaisena ”loose fit” mallisena, joten ilme on rennompi.

Ja hei onhan noi nyt kivat! Ollakin, että tuota kuratassua varten sohvat ovat arkena visusti peitoilla peitelty. Sillä vaikka kuinka käydään tassupesulla ulkoilun jälkeen, niin aina sinne jonnekin anturoiden väliin jää harmillisesti mutapaakku. Olohuoneen ilme vaaleni uusien päällisten myötä ja nyt sohvat erottuvat seinien harmaasta. Harmaat sohvat, kun eivät oikein erottuneet seinistä. Olivat niin samanväriset.

Yksi kysytyin kysymys blogin kautta on se, mitkä nuo meidän sohvat ovat. Ne ovat Ikean Kivikit. Kuka olisi arvannut, että yhteensä vajaalla viidellä sadalla saataisiin sohvat, jotka ovat meillä edelleen näin kymmenenkin vuoden jälkeen käytössä. Eivätkä ole menneet miksikään. Toki parit ostetut päälliset ovat tuoneet hieman lisähintaa, mutta nyt on reservissä ne harmaat taas pestynä, kun haluaa tummentaa ilmettä. Eli ei aina tarvitse ostaa kallista saadakseen laatua. Kuten ei korkea hintalappukaan ole aina tae laadusta.  ID

Vaikka sitä syksyä varten yleensä tummentaa ilmettä ja tekee sellaista pesämäistä fiilistä tummemmilla tekstiileillä, niin olohuoneessa meillä tämä ei päde. Olkkari saa olla vaalea. Makkariin taas olen vaihtanut jo tummansiniset helmalakanat sänkyyn ja tumman itämaishenkisen maton lattialle.

Mutta nyt suoristusrauta tulille ja silmäpussit piiloon. Tämän päivän olen omistanut excelille ja tulevalle myyntikokoukselle. Jonkun mielestä ehkä tylsää, mutta tällaiselle excelin rakastajalle on kuulkaa onnen päivä :)

IHANAA TORSTAITA,


sunnuntai 15. syyskuu 2019

Aikuisten kesken ♥

HEISSULI!

Toivottavasti siellä on ollut mukava viikonloppu! Täytyy kyllä sanoa, että jotenkin tuntuu että nämä viikonloput menevät pikakelauksella. Eikä siinä, paljon on taas tapahtunut viikonlopun aikana ja mikä ihanaa, paljon on tullut rentoiltuakin ilman minkäänsortin tekemisen tarvetta.

Eilen oli yksi työkeikka (siitä viikolla lisää), jonka jälkeen lähdettiin miehen kanssa hippulat vinkuen kohti mökkiä. Hieman uumoilin etukäteen, että näinköhän osataan rentoutua. Jotenkin silloin, kun ollaan oltu mökillä aiemmin vajavaisella porukalla on mielessä ollut tietynlainen haikeus. Nyt kun molemmat tytöt lähtivät veljen perheen mökille, niin ajattelin että ei varmastikaan tulla selviämään. 

Että viikonloppu menisi ikävöidessä. Mutta hei, meillä oli niin sairaan siistiä kahdestaan mökillä :D Ei tietoakaan mistään haikeudesta tai sellaisesta olosta, että joku puuttuu. Hah, tällaiset mökkiviikonloput miehen kanssa kaksistaan pitää ehdottomasti ottaa kalenteriin tulevina kesinä.

Saunottiin, tehtiin ruokaa, juteltiin, katsottiin telkkarista ihan älyttömän tyhmä elokuva ja mentiin aikaisin nukkumaan. Herättiin siihen, kun sade ropisi huopakattoon. Käännettiin kylkeä ja nukuttiin vielä pari tuntia lisää.  11 tunnin yöunien jälkeen tehtiin ihan rauhassa aamupalaa. Ilman, että kukaan kysyy sellaisella semivalittavalla, mökkiolosuhteiden kärvistämällä äänellä ”Monelta me muuten ollaan kotona?” Ilman, että ketään olisi kaverit kaupungissa odottamassa.

Ennen kotiin lähtemistä lämmitettiin vielä päiväsauna. Hurautettiin venematka kaatosateessa ja naurettiin mökkielämän ihanuudelle :)

Niin että jos joskus olen miettinyt, että mitenköhän me pärjätään sitten, kun lapset muuttavat pois kotoa, niin taas tämän viikonlopun jälkeen olen vakuuttunut siitä, että me pärjätään erittäin hyvin. Onneksi siihen on vielä monta vuotta. Nyt vielä nautitaan näistä sunnuntai-illoista, kun lapset ovat meidän kanssa kotona. Pelataan korttia ja luetaan tiistaisiin matikankokeisiin.

Aikuisten kesken ehditään kyllä olemaan sitten myöhemminkin.

Hei, olen saanut uusilta lukijoilta muutamia kyselyitä näyttää mökkiä sisältä. Joten postauksen kuvituksena toimii mökkikuvat (sorry sotkuisesta keittiöstä…). Mökkiä on laajennettu kahteen otteeseen, mikä tekee sen, että olohuoneen yksi seinä ja makkarin seinä ovat vanhaa ulkoseinää.

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,


torstai 15. elokuu 2019

Yksi lempparikuvakulmiani

MOIKKAMOI!

Mä (ja ihan varmasti te, ketkä olette pidempään kulkeneet mukana) olen huomannut, että helposti sitä tulee kuvattua kotia aina niistä tietyistä kuvakulmista. Yksi tällainen lempparikuvakulmani on alla olevissa kuvissa. Olohuoneen toisella sohvalla maatessani näkymä on juurikin tämä.

Kaunis senkki hallitsee näkymää, mutta tykkään että tuossa sohvalla maatessani näen myös ulos ikkunasta. Ison koivun, joka on kasvanut tontin nurkalla niin kauan kuin talo on ollut kotimme. Eli siitä lähtien, kun olin seitsemän vuoden ikäinen. Eilen iltaruoan jälkeen menin ”ihan vain” hetkiseksi tuohon sohvannurkkaan ja heräsin seiskan jälkeen reilun tunnin unien jälkeen. Voin sanoa, että ei kannata ottaa päikkäreitä tuohon aikaan tavaksi ;)

Usein lempparinäkökulmassa näkyy myös valkoista, karvaista ja pumpulista. Tobylla on varsinainen tutkapaikka tuossa ikkunan edessä. Harmaan nojatuolin selkämyksellä on hyvä olla tutkapartiossa. Haukahtaa muutama kerta vieraille koirille, joita ohitse kulkee. Itkeä tuttujen koirien perään sydäntäsärkevästi. Tänään tulee muuten kolme vuotta täyteen siitä, kun haimme Tobyn kotiin. Muistan vieläkin tuon jännittävän illan. Koko elämä muuttui kertaheitolla. Pelkästään positiiviseen suuntaan, tosin 

En osaisi enää kuvitella elämää ilman tuosta karvakamua. Työpäivien aikana on toista näin kesän jälkeen hirmuinen ikävä.
Paljon haleja ja rapsutteluja tiedossa illalla. Pesuprojektin lisäksi :)

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,

PS. mitä mieltä olette tällaisesta lyhyemmästä blogitekstistä? Luettavuusmittari vilkkuu usein punaisella tai vähintäänkin oranssilla, mutta nyt kun tiivistin asiani näyttäisi mittari vihreää :D