torstai 15. elokuu 2019

Yksi lempparikuvakulmiani

MOIKKAMOI!

Mä (ja ihan varmasti te, ketkä olette pidempään kulkeneet mukana) olen huomannut, että helposti sitä tulee kuvattua kotia aina niistä tietyistä kuvakulmista. Yksi tällainen lempparikuvakulmani on alla olevissa kuvissa. Olohuoneen toisella sohvalla maatessani näkymä on juurikin tämä.

Kaunis senkki hallitsee näkymää, mutta tykkään että tuossa sohvalla maatessani näen myös ulos ikkunasta. Ison koivun, joka on kasvanut tontin nurkalla niin kauan kuin talo on ollut kotimme. Eli siitä lähtien, kun olin seitsemän vuoden ikäinen. Eilen iltaruoan jälkeen menin ”ihan vain” hetkiseksi tuohon sohvannurkkaan ja heräsin seiskan jälkeen reilun tunnin unien jälkeen. Voin sanoa, että ei kannata ottaa päikkäreitä tuohon aikaan tavaksi ;)

Usein lempparinäkökulmassa näkyy myös valkoista, karvaista ja pumpulista. Tobylla on varsinainen tutkapaikka tuossa ikkunan edessä. Harmaan nojatuolin selkämyksellä on hyvä olla tutkapartiossa. Haukahtaa muutama kerta vieraille koirille, joita ohitse kulkee. Itkeä tuttujen koirien perään sydäntäsärkevästi. Tänään tulee muuten kolme vuotta täyteen siitä, kun haimme Tobyn kotiin. Muistan vieläkin tuon jännittävän illan. Koko elämä muuttui kertaheitolla. Pelkästään positiiviseen suuntaan, tosin 

En osaisi enää kuvitella elämää ilman tuosta karvakamua. Työpäivien aikana on toista näin kesän jälkeen hirmuinen ikävä.
Paljon haleja ja rapsutteluja tiedossa illalla. Pesuprojektin lisäksi :)

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,

PS. mitä mieltä olette tällaisesta lyhyemmästä blogitekstistä? Luettavuusmittari vilkkuu usein punaisella tai vähintäänkin oranssilla, mutta nyt kun tiivistin asiani näyttäisi mittari vihreää :D

 

 


maanantai 29. heinäkuu 2019

Pieniä sisustushaaveita syksyyn

HEISSUN IHANAT!

Se on kyllä jännä miten tietyt asiat iskevät alitajuntaan tiettyyn vuodenaikaan; tänään kotona ollessani olen imuroinnin ohella siirtänyt ajatukset jo syksyyn. Niihin sateisiin lauantaiaamuihin, kun sade piiskaa ikkunaan ja siirryn kahvikuppini kanssa sohvalle viltin alle. Niihin päiviin, kun ei ole mitään suunnitelmia.

Kesällä koti on vähän rempallaan ja tukikohta, jossa käännytään, mutta syksyllä (tai ajatuksen tasolla jo nyt) alkaa armoton pesänrakennus. Tuntuu, että moneen aikaan en ole oikein innostunut sisustusjutuista niin kuin nyt olen. Suunnittelen ja mietin pieniä toteutuksia. Ajattelin kirjoitella niitä teille tässä samalla, kun teen muistilistaa itselleni. Että jos sen kahvikupin kanssa siellä sohvannurkassa käy sykyisenä lauantaina aika pitkäksi, niin on sitten jotain mitä toteutella :)

Työhuone pitää saada kuntoon. Tämä kun on ollut vähän sellainen varastotila. Pöytänä toimii äiskän ja iskän vanha kirjoituspöytä, joka on aivan liian klohmo tähän huoneeseen. Tuolin kanssa, jossa ei edes tuo korkeussäätö toimi. Se on jäänyt yläasentoon niin, että litistämällä reidet saa just ja just pöydän alle. Työhuoneen yksi seinä tekisi mieleni tapetoida. Siitä on melko kauan aikaa, kun olen viimeksi tapetoinut. Laskin, että tuohon menisi viisi tai kuusi vuotaa. Haaveissa siintää siniharmaa rauhallinen kuviotapetti. Pöydäksi otan pikkuisemman huoneesta sen vanhan lasikantisen työpöytäni ja sen paikka tulee olemaan tapettiseinällä. 

Kerroinkin, että olen aloittamassa opintoja töiden ohella syksyllä, joten tarvitsen paikan, jossa opiskella. Työhuoneessa on ovi, jonka saa suljettua. Olen nimittäin niitä opiskelijoita, jotka joutuvat ottamaan tikittävän rannekellonkin pois kädestä keskittyessään.

Olohuoneessa ei tule tapahtumaan sisustusrintamalla kuin sen verran, että ajattelin vaihtaa nuo harmaat päällyset sohvista pois. Ostin kesän alussa valkoiset pellavapäälliset ja ne odottelevat vielä paketissaan. Joku päivä, ehkä juurikin sinä sateisena syyslauantaina, vaihdan ne. Ei sillä, tykkään noista harmaista sohvanpäällysistä, mutta aina siitä lähtien kun vanhat valkoiset joutivat pinttyneine likatahroineen pois, olen kaivannut vaaleita sohvia.

Ruokatilaan siirtyneen vitriinikaapin siistiminen lukeutuu myös vahvasti lähiaikoina toteutettaviin sisustushaaveisiin; sinne ajattelin kerätä äiskän ja iskän jättämät kristalliastiat. Tykkään, että lasiovista on rauhallinen näkymä, kun sisältö ei ole sekalaista seurakuntaa. Mutta jotta tämä sisustushaave toteutuu pitää ensin siivota tuo olohuoneen senkki. Joka sekin on vielä äiskän ja iskän jäljiltä. Täynnä aarteita. Ruokahuone on pimein huoneemme ja tuntuu, että musta ruokapöytä imee valon itseensä. Haaveilen myös sen käsittelemisestä valkoiseksi niin, että maalauksen jälkeen näytän pöydän kulmille hiukka hiomapaperia.

Makuuhuonetta pitäisi myös tehdä kodikkaammaksi. Aina liian suuri tila ei ole helppo sisustaa kodikkaaksi. Meillähän on makkarissa takkavaraus punaisen ison piirongin takana, mutta takkaan ei tällä hetkellä riitä rahkeet. Jotenkin muuten tuosta pitäisi saada kodikas ja kutsuva. Ehkä joku väliseinä/sermi/verho pitäisi kehitellä sängyn jalkopäätyyn…tai sitten vaihtaa pikkuisemman kanssa huoneita ja vaihtaa makkari tuonne vanhaan vinttiin :)

Nämä olisivat sellaisia matalan budjetin haaveita. Ei mitään suuria hankintoja tiedossa, sillä ajattelin pitää nyörit kiinni loppuvuoden. Suurin osa on vain viitseliäisyydestä kiinni. Ehkä osan toteutan jo ensi viikolla, kun jään lasten kanssa lomailemaan miehen palatessa töihin. Nyt kimpsut ja kampsut kasaan ja kohti saarta! Saadaan yökylävieraita, joten toivotaan että saari ei olisi huomenna kovin myrskyisä ja kylmä. Kaikki kun eivät ole myrskyluodon Maijoja, kuten mä :)

ILOISTA ALKANUTTA VIIKKOA,


keskiviikko 10. heinäkuu 2019

Musta senkki ♥

HIPSHEI HELLUREI JA HYVÄÄ KESKIVIIKKOILTAA!

Mikä siinä onkaan, että kun aamulla herätyskello soi ja silmät ristissä suorittaa aamutoimenpiteet, sitä aina vannoo menevänsä illalla ajoissa nukkumaan. Joka ikinen kerta. Tämä harvoin pätee talvella, mutta vielä harvemmin kesällä. Täällä sitä kukutaan, vaikka jälleen huomen aamulla se kello pirisee. Ja jälleen tietää suorittavansa ne aamutoimenpiteet silmät ristissä. Oh well, kerrankos sitä vaan kesää vuodessa vietetään :D

Kerroin IG:n puolella, että mulla on ollut pitkästä aikaa tietynlaista reissun jälkeistä haikeutta ilmassa. Yleensä kotihiirenä olen niin innoissani kotiinpaluusta, että reissuhaikeutta ei ole tullut. Mutta tällä kertaa on vähän ollut sopeutumisvaikeuksia. Tai sitten tämä pätkittäin lomien pitäminen ei oikein sovi minulle. Ehkä ensi vuonna saa pidettyä lomat taas putkeen. Olen jo pidempään miettinyt, että tuo äidin ja iskän senkki voisi siirtyä vaihteeksi ruokatilasta olohuoneeseen. Juurikin tuohon samaan paikkaan, missä se aina oli. Se on tottunut olemaan siinä ruskeana, mutta parin vuoden takaisen öljyvahakäsittelyni jälkeen siitä tuli musta. Mustana siinä näkyy nuo patinoituneet kohdatkin jotenkin selvemmin. Tuoden senkille sielun.

Tänään sain esikoisen ylipuhuttua rymsteeraustalkoisiin. Tuo senkki painaa tsiljoona kiloa, mutta pyyhkeiden avulla saimme sen siirrettyä. Ja avot, siihen omalle paikalleen se sopii kuin nakutettu. Siinä on tällä hetkellä päällä nuo samat valaisimet, jotka äidilläkin siinä oli. Valaisimet, sisutustavara ja seinällä olevat jutut vielä hakevat paikkaansa, mutta jotenkin rymsteeraamisen ansiosta se reissuhaikeuskin hieman lieveni.

Senkin päällä tuo sunnuntaina takapihalta poimimani kimppu jatkaa kukoistamistaan. Ei ihan heti uskoisi, että nuo valkoiset hörselöt ovat korianteria. Eivät tosin tuo sitä korianterin saippuaisuutta sisustukseen tuoksun muodossa, mutta muuten ovat ilo silmälle. Tänään on rymsteerauksen lisäksi ehditty myös golfkurssille ja laitepilatekseen. Siirretty muutama puska ja istutettu jasmike. Töiden lisäksi. Toisaalta nautin näistä herätyskellon herättämistä päivistä. Ainakin ehtii tehdä paljon – ehtii nauttimaan kesästä täysillä! :)

KESKIVIIKKOTERKKUSIN,