lauantai 19. helmikuun 2022

Lauantai-illan tunnelmia & helppoa hummusdippiä

HEI HELLUREI

ja leppoisaa lauantai-iltaa! Meillä mies lähti jääkiekkopeliin paikan päälle ja me tytöt aletaan kohta seuraamaan peliä telkkarista. Erätauolla olisi tarkoitus lähetellä tyttöjen kesätyöhakemuksia. Ollaan yritetty opettaa lapset jo pienestä pitäen siihen ajatukseen, että mikäli jotain haluaa ostaa, niin raha ei kasva puussa, vaan sen eteen täytyy tehdä töitä. Viime kesänä kuopus oli ekaa kertaa kahden viikon pätkän töissä Sokoksen ruokaosastolla ja tykkäsi kovin. Harmi vaan, ettei tänä vuonna ole enää saumoja tuohon S-Ryhmän ekaduuniin, kun siihen saa osallistua vain kerran. Ja muuten on sen ikäinen, ettei ko. paikkaan vielä pääse. Mutta onneksi on monia muitakin paikkoja, mihin hakea.

Kuopus päivitti viime vuoden cv:nsä suosittelijoineen ja taiteli Canvalla myös esikoisellekin cv:n. Yhdessä sitten vähän katsomme hakemuksen tekstiä aina haettavan paikan mukaan. Toivotaan, että molemmilla tärppää! Joko siellä ollaan haettu kesätöitä? Kesätöistä kuvissa näkyvään lauantai-illan herkkuun…Yhtä en vaihda. Tai oikeastaan kahta. Ja se toinen niistä on hummus 😀 Mä syön hummusta joka arkipäivä. Töissä sangen kätevä iltapäivän snack valmistuu hummuksesta ja granny smith omenan lohkoista. Myös työlounaat yleensä kruunaan ruokalusikallisella hummusta. Usein ostan valmishummusta kaupasta (tällä hetkellä tykkään Sevanin hummuksesta eniten), mutta aina silloin tällöin tulee hummusta tehtyä itsekin.

Tänä iltana herkutellaan hummusdipillä. Yksinkertaista ja niin mahdottoman hyvää. Jos siis tykkää hummuksesta 🙂

Helppo hummusdippi

275 g hummusta
10 kirsikkatomaattia
kapriksia
oliiveja
oliiviöljyä
chilirouhetta
korianteria

Tarjoiluun: maissilastuja, pitaleipää, sipsejä tms

Sekoita hummus notkeaksi lusikalla, pienistele kirsikkatomaatit ja lisää hummuksen päälle. Lisää hummuksen päälle myös kapriksia, oliiveja, loraus oliiviöljyä, chilirouhetta ja tuoretta korianteria.

Välillä mun hummusdippiin pääsee myös pienisteltyä kurkkua ja fetaa. Aina sen mukaan mitä kaapista löytyy. Nyt jääkiekkopelin pariin ja hei huomen aamullakin on kyllä pakko herätä hurraamaan Suomi voittoon!

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


sunnuntai 28. marraskuun 2021

Onneksi meillä on joulu ♥

HEI IHANAT

ja mitä suloisinta ensimmäistä adventtia! Tänä viikonloppuna ollaan juhlittu rakkaan kummitytön ripille pääsyä ja samana päivänä hyvästelty yksi rakas viimeiselle matkalleen. Elämän ääripäitä, jotka muistuttavat siitä, mikä tässä elämässä on merkityksellisintä. Kyllä ne on ne rakkaat ja hyvinvointi.

Käytiin myös tänään ”kuusimetsällä” ja vitsit se oli vaikeaa tänä vuonna. Nyt kun on pakkasta ja kuuset nojailivat tuolla ”metsällä” toisiaan vasten, niin tuli ostettua sika säkissä. Tai no, kuusi paketoituna. Nyt kuusi sulaa tuolla olohuoneessa ja pian nähdään, mitä tuli ostettua 😉

Vakaa aikomukseni oli tänä vuonna siirtyä perinteisistä kuusenkynttilöistä led-valoihin, mutta en löytänyt sellaista valohuppua ajoissa, joten perinteisillä mennään. Sellainen valohuppu pitää sitten ottaa Lapin kuusta koristamaan.

Eilen rippijuhlissa juteltiin siitä, kuinka ihanaa on, että meillä on joulu. Joulu, joka katkaisee pitkän syksyn. Jota odottaa ja valmistella jo hyvissä ajoin. Tämä marraskuun loppu on ainakin mulle jo sellaista jouluun laskeutumisen aikaa. Odotus ja suunnittelu on parasta, niin joulussa kuin matkustelemisessakin.

Jotenkin tänä vuonna, kuten viime vuonnakin, joulu tuo sellaista valoa tietynlaisen epätietoisuuden keskelle. Tuttua ja turvallista rutiinien ja tapojen muodossa. Meille joulu on vahvasti valon juhla. Mutta tiedän, että se ei sitä kaikille ole.

Muistan silloin kahdeksan vuotta sitten, kun iskä kuoli muutama päivä ennen joulua miettineeni, että joulu ei tule enää koskaan tuntumaan joululta. Toisin kävi. Musta tuntuu, että se on se lähestyvä joulu, joka tekee tuosta ajasta vielä lohdullisemman.

Nyt kun meiltä on viety osin vapaus ja tietynlainen varmuus hyvinvoinnista tuon tuntemattoman uhan takia, joulu nousee jälleen uuteen merkitykseen. Vaikka maailma kuinka myllertää, niin

Onneksi meillä on joulu.

Vedenjakaja, jota syksyn pimeillä fiilistellään joululehtiä lukien glögimuki kädessä kynttilän valossa. Vedenjakaja, jonka jälkeen itselläni alkaa jo kevään odotus. Ikään kun jouluna käännettäisiin kelloja täysin uuteen suuntaan. Juu, siihen mökkihöperön h-hetken suuntaan.

Postauksen kuvat ovat parin vuoden takaa. Josko nyt olisi kuusi sulanut siihen malliin, että voisi laittaa valot ja koristeet. Vietetään myöhemmin illalla myös pikkujouluja perheen kesken. Niitä varten paistetaan pellillinen torttuja ja laitetaan glögit lämpenemään. Ah, onneksi meillä on joulu

IHANAA ILTAA TOIVOTELLEN,


maanantai 22. marraskuun 2021

Uusi, energisempi elämä / Ferritiinijuttuja

MOIKKA!

Talvi on tullut – kyllä luitte oikein 🙂 Pieni valkoinen kihna maassa ja pakkanen on jo itselleni yhtä kuin talvi. Tekee ihan huikean paljon valoisemmaksi maiseman ja kuulaat pakkasillat/aamut tähtien valossa ovat parhautta. Tätä lisää, kiitos!

Olen saanut muutamia toiveita liittyen ferritiinijuttuihin. Tiedän, että joku saattaa pitää näitä trendi”sairauksina”, mutta mun täytyy nyt omakohtaisesti tämän kokeneena sanoa, että tästä on trendit kuulkaa kaukana.

Ihminenhän tottuu tiettyihin olotiloihin. Niin mäkin tein. Näin jälkikäteen on helppo peilata jopa viitisen vuotta taaksepäin ja miettiä, että todennäköisesti jo tuolloin ferritiiniarvoni olivat alakanttiin. Silloin juoksin 3-4 kertaa viikossa ja vaihdoin tämän tästä sykemittariin patteria, kun sykkeet huiteli korkealla. Ei auttanut. Hengästyin helposti, juoksulenkeillä en saanut happea kunnolla ja jotenkin tuntui jo silloin, että juoksukunto rapistui. Juoksulenkkien jälkeen olo oli kuin jyrän alle jäänyt. Toki paikkasin tätä juoksemalla vielä enemmän. Ja välillä se juoksujalka rullasi tosi kivasti. Eli oli hyviäkin lenkkejä.

Pari vuotta sitten muistan googlettaneeni ”esivaihdevuodet ja unettomuus”. Yöuneni alkoivat olemaan katkonaisia. Se sama kello ranteessa kertoi, että leposykkeet oli korkealla yölläkin. Töissä eikä vapaa-ajalla ollut stressiä, joten ajattelin tuon olevan jotain hormonijuttuja. Olinhan kuitenkin 44-vuotias tuolloin.

Vuosi takaperin mietin, että ikä se taas tekee tepposensa, kun en enää saanut niin paljon aikaan. Energiaa ei ollut enää siinä määrin kuin aiemmin, vaikka elintapani olivat energiaa tukevat. Jälleen selitin itselleni tarinaa ikääntymisestä ja siitä luonnollisesta asiasta, että vauhti nyt vaan hidastuu.

Tässä kohtaa tuli mukaan myös blogia kohdannut muutos. Mulla ei ollut paukkuja lifestyle-blogin kirjoittamiseen siinä määrin, mitä itseltäni odotin.

Tämän vuoden tammikuussa huomasin hiihtolenkeillä, että mun kädet ja jalat meni maitohapoille pienemmästäkin mäestä. Hiihtolenkkien jälkeen lihakset eivät palautuneet, vaikka kuinka venyttelin. Syksyllä olin siinä tilanteessa, että jouduin venyttelemään joka aamu ennen töihin lähtöä, sillä mun paikkoja särki niin paljon. Vaikka pidin viikonkin tauon juoksemisesta tai ylämäkivedoista, niin mä en palautunut fyysisesti.

Ekan kerran koin sitä kuuluisaa aivosumua syyskuussa. Mulla on yleensä tosi hyvä muisti, mutta nyt muistikin alkoi prakaamaan. Iltaisin löysin itseni töiden jälkeen sohvan nurkasta ja aloitekyky alkoi olla aika vähissä. En tuntenut enää itseäni siksi Mariaksi, joka joskus olin ollut.

Se havahdutti.

Lakanoita viikatessa mun piti istua välillä hengittelemään rauhassa. Kävellessäni kellarista yläkertaan, huilasin keskikerroksessa hetken.

Hullujen Päivien -tarjous verikoepaketista lävähti eräänä päivänä näyttöruudulleni. Siitä parin päivän päästä olin verikokeissa. Siitä vuorokauden  päästä mulla oli tulokset puhelimessani. Ferritiiniarvot punaisella ja hemoglobiiniarvo 30 pykälää alle sen kuin viimeksi mitattuna (v. 2019).

Ikinä aiemmin en ollut tullut miettineeksi edes ferritiinien olevan alakanttiin. Mulla on ollut naiseksi nimittäin todella korkea hemoglobiini (155-158) ja ajattelin aina, että se kertoo siitä, että rauta-asiat ovat kunnossa.

Tuon tuloksen saamisen jälkeen googlasin ferritiinijuttuja ja kaikki mun oireet menivät ferritiinivajeen piikkiin.

Onneksi työterveydessä oli lääkäri joka otti asian samantien tosissaan. Kysyi, miten olin ollut jaksanut. Eihän mulla niinkään jaksamisesta ollut ollut kyse vaan siitä hengästymisestä ja lihasten hapottamisesta. Toki tänä syksynä myös jaksamisen kanssa oli ollut haasteita. Ferritiini oli 13 ja kuulemma yleensä oirehtii jo alle 50 tuloksella.

Ferritiini on saattanut olla mulla laskusuuntainen jo pitkään (ei ole koskaan aiemmin mitattu), mutta nyt vasta se oli vetänyt mukanaan hemoglobiiniakin alas. Vuoden rautakuuri (Sideral Forte aamuin illoin) kirpaisi lompakossa. Mutta toisaalta sitä on valmis maksamaan mitä vain siitä, että olo normalisoituu.

Joulukuun alussa otetaan uudet verikokeet ja katsotaan, mikä tilanne on. Aloitin syömään rautaa pari viikkoa ennen Lapin reissua ja Lapissa jo huomasin vaikutukset. Se tunne, kun tunsi hetkittäin tunturia ylöspäin kiivetessään, että olo on normaali oli euforinen. Yhtäkkiä siellä tunturin juurella ajatus lifestyle-puolen mukaan ottamisesta ruokablogiin vahvistui. Koin, että nyt mulla oli taas paukkuja tähän hommaan.

Koska raskas liikunta kuluttaa myös rautavarastoja, niin nyt on pidetty pian parin kuukauden tauko juoksulenkeistä, rappustreeneistä ja ylämäkivedoista. Lauantaina testasin pikkuisen kuntopyörällä, että miltä pieni hikkarainen tuntuu. Oli ihana huomata, että siinä missä vielä syyskuussa syke lähti helposti laukalle pyörän päällä (165 hetkessä), jouduin nyt tekemään töitä, että sain sykkeen yli 145.  Yösykkeetkin ovat laskeneet liki 10! Ja rautakuuri on vasta alussa.

Enää joogan soturiliikkeiden jälkeen jalat hapota niin montaa päivää ja muutenkin tuntuu, että sitä on normaalin elämän syrjässä taas vähän enemmän kiinni. Tänä syksynä se lempeys ja armollisuus itseään kohtaan on punnittu. Olen antanut itselleni luvan vaan olla. Se on tuntunut ihanalle. On toki vieläkin niitä päiviä, että on kuin jyrän alle jäänyt, mutta huomattavasti vähemmän kuin aiemmin.

Raskas liikunta (palautumisen laiminlyönti), punaisen lihan radikaali vähentäminen pari vuotta sitten ja runsastuneet kuukautiset ovat varmasti olleet itselläni se syy ferritiinien laskuun. Nyt on kaksi ekaa otettu työn alle ja kolmaskin, jahka pääsen lääkäriin asti. Kuten näiden ferritiinien kanssa, niin muidenkin vaivojen kanssa vitkuttelen ehkä turhan kauan. ”Pää kainalossa” -potilastyyppi on mua kuvaava. Tai oli. Jatkossa ehkä voisi mennä verikokeisiin vähän aiemmin…

ENERGISTÄ ALKANUTTA VIIKKOA,


lauantai 13. marraskuun 2021

Sohvapohdintoja

MOIKKA!

Mitäs teidän lauantaiaamuun kuuluu? 🙂 Tänne kuuluu sellaista, että herättiin klo 10.30 ja noustiin just aamiaispöydästä. Jep, kello on vähän yli puolen päivän. Kellon ympäri nukutut yöunet teki terää!

Tässä sohvalla kauppalistaa tehdessäni se osui taas silmiini…meidän törkyset ja rikki menneet sohvanpäälliset. Ne alkuperäiset Kivikin valkoiset päälliset toimi loistavasti monta vuotta (8 vuotta), mutta nämä pari vuotta sitten Bemzistä tilaamani on sitten aivan eri juttu. Taisin tilata jollain vielä kalliimmalla kankaalla nämä, mutta se oli virhe valinta. Lika imeytyy huokoiseen pintaan hirmuisen hyvin eikä lähde pesussa.

Kaiken lisäksi viime pesun jälkeen päällistä yhteen istuintyynyyn vetäessäni mun kädet meni päällisestä läpi ja eli nyt on se tilanne, että toisella puolella on iso tahra, joka ei lähde pois ja toisella puolen kämmenen mentävä aukko.

Mutta mistä löytää uudet valkoiset päälliset Kivikeihin? Ikeassa ei ole niitä ollut enää saatavilla aikoihin. Katsoin, että Jotexilla on saatavilla sohvanpäällisiä ja samoin Elloksella. Elloksen päälliset näyttäisivät passaavan hienosti Ektorpin malliin, mutta Kivikiin en löytänyt. Jos sulla on siellä Elloksen tai Jotexin päälliset sohvassa niin, olisi kiva kuulla, miten ovat toimineet.

Meillä on kaapissa vaaleanharmaat päälliset sohviin (ks. yllä oleva kuva), mutta koska seinät ovat myös harmaat , niin ne ei nyt oikein toimi. Tiedän, vika saattaa olla katsojan silmässä, jonka silmää miellyttää tällä hetkellä enemmän beigen sävy kuin harmaa 😉

Uudesta kulmasohvasta olemme myös haaveilleet jo kauan, mutta toisaalta en näe järkeä vain haluamisen vuoksi ehkä sellaista ostaa, sillä tykkään meidän Kivikeistä. Rungot ovat vielä ihan ehjät ja miellyttävät muotokieleltään silmää.  Puhtailla ja ehjillä päällisillä noista saisi taas kun uudet.

Nyt kohti isänpäiväbrunssitarvikeostoksia ja sitten työhuoneen kaapin siivoamisen kimppuun. Meillä on siellä se yksi seinä isoa ja syvää peililiukuovikaappia täynnä ja se on vielä kokolailla muuton jäljiltä. Kyllä, luitte oikein. Heinäkuussa 2017 tuonne nostettiin muutossa sellaiset tavarat, joita ei ihan heti tarvitse. Ja joita ei näemmä ole suurinta osaa tarvinnut näiden neljän vuoden aikana.

LEPPOISAA LAUANTAITA TOIVOTELLEN,


tiistai 26. lokakuun 2021

Olohuoneessa

HEI HUOMENTA!

Mites tää kuulkaa nyt taas menikään? Sisustuspostauksen kirjoittaminen, nimittäin 😀 Alkuun mietin, että eihän meillä ole mitään tapahtunut vähään aikaan sisustusrintamalla. Ja näinhän se onkin. Mutta jos verrataan viimeisimpään sisustuspostaukseeni viime joulukuulta, niin onhan meillä tapahtunut. Yllättävän paljonkin.

Sohvat tai toinen sohva on vaihtanut paikkaa. Tämän siirron myötä telkkari senkkeineen siirtyi toiselle seinälle. Piano muutti veljen perheen luo ja tila avartui. Mustakehyksinen peili hakee vielä paikkaansa. Se tuotiin kellarista olkkariin, sillä kellarissa on tapetointiprojekti meneillään. Kesällä bongasin myös alesta kaksi isoa valkoista nukkamattoa, jotka valaisevat olohuoneen yleisilmettä mukavasti. Harmaan nojatuolin viereen löysin kesäalesta pienen sivupöydän, johon on kätevä laskea kahvi- tai teekupposen.

Tekstiilit ovat niitä samoja vanhoja. Sama rakas, pesua odottava koiruuskin kuvista löytyy.

Tuo pianon tilalle tullut lukunurkkaus on osoittautunut ihan mahtavaksi. Siinä luetaan ja katsotaan telkkaria. Aiemmat lukunurkkausvirityksemme ovat usein jääneet käyttämättä, mutta nyt on kerrankin paikka jossa oikeasti luetaan. Yleensä tuo paikka on viikonloppuaamuisin aamupalan jälkeen kovaa valuuttaa. Olen ottanut tavaksi silloin lukea siinä kirjaa santsikahvikupillisen kanssa.

Tänään ajattelin töiden jälkeen viritellä joulutähdet ikkunaan. Tajusin nimittäin just, että taidan olla tänä vuonna aiempaa myöhäisemmässä joulujuttujen kanssa. Mutta mihinkäs tässä kiire vielä näin lokakuussa 😉

IHANAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,