lauantai 25. tammikuun 2020

Koti on elämistä varten ♥

MOIKKAMOI!

Aurinkoinen lauantai olisi kutsunut ulkoilemaan, mutta kroppa pyysi pysymään sohvalla. Eikä suotta; esikoisen viikolla potema pieni nuhakuume taisi tarttua meikäläiseen. Ilman sitä nuhaa ja kuumetta tosin. Vetelät jalat ja kädet, varsin voimaton olo ja just sellainen ärsyttävä lämpölukema kuin 37,1. Sen verran hutera olo tuli aamupäiväisen rymsteerauksen jälkeen, että suosiolla olen kuluttanut sohvan nurkkaa.

Ja hei, mikäs siinä kuluttaessa. Aamulla hipsin hiljaa pois makkarista ja jätin miehen nukkumaan. Nautin yksinolosta sohvalla ja söin siinä jopa aamupalan. Meillähän ei yleensä ole syöminen sallittu sohvilla, mutta omalla poikkeusluvallani siinä kuitenkin nautin aamujugurtit mustikalla. Mietin kuinka vähän olohuoneessa tulee vietettyä aikaa. Oikeastaan silloin kun on vieraita istutaan tuolla, mutta muuten harvoin oleilemme kyseisessä tilassa.

Suurin syy on se, että meillä on varmaan jo kymmenen vuotta ollut telkkari muualla kuin olohuoneessa. Vanhassa kodissa tv oli takkahuoneessa ja nyt tuolla alakerran miesluolassa. Myös makuuhuoneesta löytyy telkkari. Esikoisenkin huoneessa sellainen musta iso rotjake on ollut säilössä. Päätin aamulla, että olohuoneeseen pitää tuoda eloa. Kuulostelin raskaan työn raatajan olotilaa hänen herättyään ja uskalsin ehdottaa pientä rymsteerausoperaatiota. Mikäli esikoisen huoneen telkkari olisi ollut yhtään pienempi, niin olisin toki yksinkin kannellut noita. Mies aluksi tuskasteli (onko muiden miehillä tapana tuskastella tällaisissa tilanteissa? :D), mutta sitten innostui. Nyt on esikoisen huone ilman telkkaria ja makkarin telkkari siirretty alas mustalle senkille.

Esikoisen huoneen telkkari siirtyi meidän makkariin. Siinä miehen laitellessa telkkarien johtoja kiinni veimme esikoisen telkkarin tilalle ruokatilasta sen hopeakehyksisen ison peilin. Tyhjä tila ruokatilan seinässä huusi puoleensa työhuoneesta isoa Kate Mossin julistetta. Kun Kate jätti työhuoneen piti työhuoneeseen saada jotain samantien seinälle. Sinne pääsi aiemmin mustan senkin päällä ollut pyöreä peili. Se, että tuo peili nyt tönöttää tuossa työpöydän yläpuolella seinässä kiinni kieltämättä haittaa minua pikkaisen. Vaikka huikkailenkin ohikulkiessani peilikuvalleni mukavia, niin tämä on ehkä jo vähän liikaa ;)

Koti on tehty elämistä varten. Joskus oli vaihe, että sitä ajatteli sisustusta sen mukaan, mikä näytti hyvältä kuvissa. Näin jälkikäteen ajateltuna aivan hölmö lähtökohta sisustamiselle. Olohuone on tehty asumista varten. Vaikkei blogeissa paljoa enää näitä perinteisiä mustia telkkareita näykään, niin meillä se tulee näkymään osana sisustusta. Ehkä tämäkin on osaltaan paluuta sinne 2010-luvulle. Silloin telkkari sai näkyä kuvissa. Sitä en kiellä etteikö tuohon seinälle sopisi paremmin sellainen kevyempi taulumainen telkkari. Mutta tämän hetken budjettiin se ei sovi. Toivelistalle sen kuitenkin laitoin. Josko olohuoneen kotoistamisen (tehdä kotoisammaksi, oma muunnos) myötä nuo pian kymmenen vuotta vanhat sohvatkin tuosta pehmenisivät. Niiden istuintyynyt ovat vieläkin yhtä jämäkät kuin uusina.

Käytiin miehen kanssa ostamassa olohuoneeseen myös Chromecast niin kyllä kuulkaa kelpaa. Mies lähti työjuttuihinsa hetkeksi, niin mä ajattelin parkkeerata siksi aikaa sohvaa pehmentämään tuon karvaturriaisen kanssa. Laittaa Viaplaylta leffan pyörimään ja ottaa vadelmaraakasuklaata muutaman palan. Paluu old school -meininkiin jatkuu huomenna; kutsuimme miehen vanhemmat meille korttipeliturnaukseen illalla (toki katsotaan, mihin tämä orastava flunssa johtaa). Tarjolle ajattelin tehdä pellillisen lihapiirakkaa ja salaattia. Tätä mukaa kun kuulkaas jatkuu, niin pian sitä alkaa lämpenemään taas niille vanhoille pyökkikalusteillekin ;D

IHANAA LAUANTAI-ILTAA,

PS. ai niin, rymsteerausinnostus tarttui toki kuopukseenkin ja käänsivät hänen huoneensa järjestyksen isosiskon kanssa ympäri. Ei kuulemma tunnu hyvältä. Ennen sohvalle siirtymistä pitää mennä vielä siirtämään nuo kalusteet takaisin omille paikoilleen. Isosisko, kun kerkesi karata jo omille menoilleen!


perjantai 17. tammikuun 2020

Palaset loksahtelivat paikoilleen

HYSSYNHÄMYISTÄ PERJANTAI-ILTAA IHANAT!

Perjantaitunnelmia, tällä kertaa ilman ruokaa :) Tiedän toistavani itseäni, kun sanon, että aika menee aivan järjetöntä vauhtia.

Tällä viikolla on tapahtunut paljon kivoja asioita. Asioita on saatu maaliin ja uusia asioita on aloitettu. Tänä perjantaina tunnen ihan älytöntä kiitollisuutta varsinkin siitä, että olen vihdosta viimein päässyt tilaan, jossa pystyn tekemään näitä mun kahta rakasta työtäni ilman, että jompikumpi kärsisi. Elämänhallinnan palaset ovat loksahtaneet paikoilleen.

Oli aikoja, että koin etten ehdi tekemään kumpaakaan sillä intensiteetillä kuin haluaisin. Nyt tuntuu, että olen vihdosta viimein osannut järjestää aikani niin, että molemmille liikenee se aika kuin ne tarvitsevat. Ja hei hyvä niin, kummastakaan työstä en ole valmis luopumaan. Nää on mulle ihan tosi rakkaita molemmat enkä pystyisi kuvittelemaan elämääni ilman toista. Se, että molemmat työt ovat täysin erilaisia tekee niistä mielenkiintoisia. Molemmissa saan toteuttaa itseäni, mutta siinä toisessa rajallisesti. Molemmissa olen tavallaan oman itseni herra ja pystyn vaikuttamaan asioihin.

Kumpikin työ on sellaisia, että saan olla tekemisissä huipputyyppien kanssa. Ihmissuhteet on tutkitusti kukoistuksen ja hyvinvoinnin tärkein palikka. Allekirjoitan tuon täysin. Vaikka tässä blogityössä työkaverit ovat usein puhelimen tai sähköpostin päässä, niin jotenkin ollaan näiden vuosien varrella lähennytty hirmuisesti. Yhtä hyvin läppä lentää heidän kanssaan kuin tuossa mun toisessa työssä kahvipöydän ympärillä.

Viikon varrelle mahtui myös monen monta erittäin antoisaa ja ihanaa keskustelua IG storyn puolella somesta ja sen tuomista paineista, mutta myös monesta muusta elämän osa-alueesta. Mulle tuo IG storeilu, kuten muukin someilu on osa tätä blogityötä ja myös sellainen osa, josta nautin ihan älyttömästi. Se on toisaalta taas sellainen osa työtä, joka ei tunnu lainkaan työltä. Sillä se antaa niin paljon.

Tällä viikolla en ole nauttinut pelkästään vain näistä mun töistä, vaan myös siitä, että jotenkin myös arki-iltojen balanssi on löytänyt uomansa. Töiden jälkeen ehtii tekemään vaikka mitä. Ollaan ehditty pelailemaan perheen kesken, mutta viettämään laatuaikaa myös miehen kanssa. Olen nauttinut omasta seurastani ja nauraa räkättänyt myös porukassa. Aikaa on löytynyt löffäilyyn ja taas toisaalta urheilutuntejakin on tullut tälle viikolle reilut viisi. Koirakin on saanut hellyyttä.

Olisikohan nyt kuulkaa niin, että tämäkin on taas niitä iän myötä tuomia plussapuolia? Että osaa hallita elämäänsä paremmin. Ilman turhia kiristyksiä tai suorittamisia. Ilman turhaa kiireestä vouhottamista tai täydellisyyteen kurkottelua. Oli miten oli, niin jatkukoon mun puolesta näin :)

Nyt leppoisan viikonlopun viettoon. Tapparan peliä ja koiran ulkoilutusta seuraavaksi. Sekä guuglaamista siitä, miten himskatissa nuo tulppaanit saa kestämään. Olen ostanut tällä viikolla kolme tulppaanikimppua. Yksi meni päivässä ja kaksi kimppua ovat kestäneet pari päivää kumpainenkin. Tulppaanit aukeavat samantien, kun ne maljakkoon laitan ja varret löpsyyntyvät kellertäviksi. Vaikka elämä muuten on balanssissa, niin ei kaikki silti ihan täydellistä voi olla :)

IHANAA VIIKONLOPPUA,


lauantai 04. tammikuun 2020

Joulun jälkeinen sisustus

NO HEIPPAHEI IHANAT!

Leppoisa lauantaitunne on muuten yksi ihanimmista tunteista mitä on; mies pelaa XBoxilla, tytöt ovat kavereidensa kanssa tuhlaamassa joululahjaksi saamiaan lahjakortteja kaupungilla, koira nukkuu ja mäkin olen vapaa tekemään just sitä mitä haluan.

Eilen illalla riisuimme kuuset ja kannoimme ulos pressulla (vink vink). Samalla lähti loputkin jouluiset tähdet sun muut säilöön ensi joulua varten. Hetken aikaa istuin olkkarin harmaalla nojatuolilla ja mietin, että onpas pimeää ja karua ilman kuusen kynttilöiden tuomaa lämpöä.

Tänä aamuna aamupalapöydässä luin vinon pinon sisustuslehtiä. Pitkästä aikaa iski sisustuskärpänen. Tajusin, että en halua luopua joulukodin runsaudesta, vaan haluan jatkaa vielä hetken ainakin tuolla runsauden tuomalla kodikkuudella.

Sisustuksen runsauden lisäksi syksyllä alkanut ihastumiseni ruskean sävyjä kohti tuntuu jatkuvan. Ruskean sävyt tuovat sisustukseen niin kivasti lämpöä ihan pieninkin ripauksin. Tiedän, että viljelen usein sanontaa ”kaikella on tarkoituksensa”, mutta niin vain kuulkaa taas oli. Tuo olohuoneen pöydällä oleva ruskea lasipullo oli mulla kirpparilla myynnissä varsin edulliseen hintaan, mutta kukaan ei sitä ostanut.

Nyt olisi ehkä harmittanut, jos se olisikin mennyt kaupaksi, sillä tykkään siitä tosi paljon! Se sopii lähikaupasta ostamieni puuvillaoksien kanssa just passelisti. Kynttilöistä en ole valmis luopumaan, niitä meillä poltellaan ympäri vuoden. Niin tänäänkin, lauanataina jolloin auringon sijaan saatiinkin valokylpy lumipeitteestä :)

Nyt iltaruokapuuhiin. Luvassa on aina niin ihanaa massaman currya. Oli aika, että olin korviani myöden täynnä thairuokaa, mutta pitkästä aikaa sellaista tekee mieli. Jos ei oltaisi tipattomalla, niin yksi huurteinen Singha, Tiger tai Chang kelpaisi myös ;D

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA,