tiistai 10. marraskuu 2020

Fiilistely on parasta

HEIPPA!

Vaikka aamuinen mielettömän kaunis kuurakeli on vaihtunutkin lonkeronharmauteen, niin tiedättekö että ei se haittaa. Ei se lähestyvä joulumieli ole tuolla ulkona, vaan se on jotain, mikä kumpuaa sisältä. Toki ottaisin lumipeitteen ja töppölumiset puut ihanjustnythetitänne. Mutta koska sellaisia ei ole nyt näköpiirissä, niin keskittykäämme niihin juttuihin, mitkä tekevät tästä ajasta niin hykerryttävän.

♥ Jouluvalot. Kyllä kausivalokausi on so passé – se on jouluvalokausi nyt! Eilen käytiin illalla ostamassa 24 metriä lisää valonauhaa ja viriteltiin se autokatokseen. Jo vain sanoin naapurin naiselle, joka ohi kulki, että tarvinnevat pian pimennysverhot ;D
♥ Glögi, mantelilastut ja rusinat. Meillä on tänä vuonna juotu pääasiallisesti sokeritonta glögiä, mutta seuraavalla kauppareissulla pitää ostaa vaaleaa glögiä. Se on mun ihan suosikkiani. Se tuoksu, kun nostaa glögimukin tuohon nenän alle valmiina ottamaan hörpyn…ah.
♥ Piparit, homejuusto ja persimon. Pyhä kolminaisuus, jonka hiffasin viime joulun alla. Piparin puutteessa homejuustosiipale (kyllä, siipale) persimoninin siipaleen (ks. edellinen sulkumerkkien sisältö) toimii aina.
♥ Taljat sohvilla ja ruokapöydän tuoleilla. Havaitsin tuossa, että meillä onkin tänä vuonna ollut taljat läpi talven ruokapöytää ympäröivillä tuoleilla. Mutta sohvilta otin ne pois kesäksi. Taljat tuovat ihanaa pehmeyttä ja lämpöä sisustukseen.
♥ Huonekuusi valoilla. Mä en muuten periaatteessa ole mikään huonekuusen ystävä. Tai se näyttää vähän hassulta. Mutta silti joka joulu sellainen on saatava (vanha ehtii usein kuolla tammi-helmikuussa). Huonekuuseen laitetut minivalot tuikkivat kuin joulukuusen valot konsanaan.
♥ Joulukirjat ja -lehdet. Inspiraation imeminen silmillä on aivan parasta. Vaikkakin pyöritän pääasiallisesti samoja joulukirjoja ja joululehtiä vuodesta toiseen, niin aina sieltä löytyy jotain uutta ja kokeilemisen arvoista. Rakastan katsoa ihan vaan kauniita kuviakin, aina ei tarvitse lukea edes tekstiä.
♥ Pre Xmas -musiikki. Kuten Sian Snowman repeatilla soitettuna. Vielä en ole kokenut, että tarvetta oikein kunnon joululauluille olisi, mutta eiköhän se Michael Bublékin pian löydy soittolistalta :)

Jokos siellä fiilistellään? Huomaan, että viime päivinä on tullut myös fiilisteltyä taas ilman puhelinta ja IG:n päivittäminen on jäänyt vähemmälle. Josko saataisiin taas stooreihinkin fiilistelymeininkiä myöhemmin :)

TIISTAITERKUIN,

 

 


torstai 29. lokakuu 2020

Joulunodotus v. 2020

MOIKKAMOI!

En tiedä teistä, mutta musta tuntuu, että tänä vuonna joulunodotus tuntuu hurjan paljon hykerryttävämmältä kuin aiemmin. Se on totta, että olen aina ollut jouluihminen ja alkanut odottamaan joulua ajoissa, mutta tänä vuonna olen jotenkin aivan fiiliksissäni. Eikä ole edes vielä marraskuu :)

Mantelit ja rusinat on näkösällä ruokapöydässä, glögi lämpenee harva se ilta. Joululehdet ja -kirjat on nostettu esille ja mieli vaeltaa peilikaapin syvyyksissä pohtimassa, että minne ihmeeseen piilotin loput jouluvalot. Jouluvalot, ei kausivalot. Nyt voidaan jo puhua jouluvaloista, eikö?

Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä mietin, että ”Kauheeta, enää vajaa pari kuukautta ja päivä on alkanut pitenemään”. Minä, kesän lapsi, joka rakastan aurinkoa ja valoisia iltoja. Sitä kaivautuu jotenkin syvemmälle iltojen pimeyteen. Tuudittautuu siihen, että pimeydessä saa olla rauhassa tietämätön maailmanmenosta. Kynttilän liekin lepattaessa ja koko perheen ollessa kotona sitä sulkeutuu sellaiseen kuplaan, josta ei haluaisi luopua. Epävarma ja poikkeuksellinen tilanne kodin seinien ulkopuolella saa kodin sisäpuolelta löytyvän turvallisuuden ja rauhan tunteen nousemaan arvoon mittaamattomaan.

Ehkä siinä syy, miksi varsinkin tänä vuonna joulunodotus tuntuu niin mahdottoman hyvältä. Se levollisuus ja rauha, joka joulun myötä laskeutuu vuosi toisensa jälkeen on tänä vuonna alkanut jo kenties laskeutumaan vähän aiemmin. Perinteiden merkitys korostuu myllerrysten keskellä. On jotain tuttua ja turvallista näköpiirissä. Sellaista, jota on kantanut mukanaan jo lapsuudesta asti.

Ollaanko siellä jo ihan joulunodotustunnelmissa? Enkä nyt tarkoita, että olisi nisset ja nasset sekä vilkkuvalot asennettu ympäri kotia, vaan lähinnä sisäisesti joulunodotustunnelmissa? Tuntuuko teistäkin tänä vuonna, että joulunodotus on jotenkin syvempää…en löydä tälle oikeaa sanaa, mutta ehkä jotenkin sellaista hiljaisen kauniin koskettavaa ja ehkä harrastakin?

TORSTAITERKUIN,

PS. tuo Laurent Perrierin laatikko ruokahuoneen vitriinikaapin päällä…toissapäivänä sanoin miehelle ääneen, että olisikohan aika korkata joskus häälahjaksi (v. 2006) saamamme kolmen litran shamppanja. Että meneeköhän moinen huonoksi. Päätettiin, että voishan sen jossain juhlassa korkata. Eilen illalla mies huusi mua miesluolaansa. Jo rappusissa haistoin makean alkoholimaisen hajun. Shamppanjalaatikon pohja oli värjäytynyt ja sieltä oli valunut lattialle (oli säilytetty hyllyllä) tahmeaa ainetta. Korkki ja pullo olivat ehjät, mutta kun tarkemmin kuunteli sihisi korkista ilmat pihalle. Puolet shamppanjasta oli valunut hukkaan. Ja loputkin tietty pilalla. Mitä tästä opimme? Jos sulla on mahdollisuus juoda shamppanjaa niin juo silloin kun se on vielä mahdollista ;D


lauantai 24. lokakuu 2020

Kodikkaampi ruokahuone

HEISSUN!

Tiedättekö mikä on ihanaa? Itsensä haastaminen. Meillä kaikilla on se joku juttu, missä voidaan haastaa itseämme. Olkoon se jollain ruoanlaittoon liittyvä haaste, toisella liikuntaan liittyvä haaste. Jollain joku muu. Tavoite, jonka saavuttamisen jälkeen tuntuu niin himskatin hyvältä. Mulle tuo ruokailuhuoneen tapetointi oli osaltaan sellainen. Äiskän kanssa tapetoin viimeksi joskus yli 20 vuotta sitten, joten lähdin ns. rookiena liikkeelle. Kohdistustapetin kanssa ja vielä sellaiselta seinältä, jossa oli jos jonkinlaisia kimurantteja haasteita. Ja hei täytyy myöntää, että eka vuota meni seinälle ja sieltä pois sen sata kertaa. Kirosin vanhan talon nurkat ja sen, että vatupassi on mökillä. Mutta en antanut periksi, vaan laskin perfektionismitasoani ja päätin, että jos se kelpaa itselle, se riitää.

Viiden tunnin urakan jälkeen (välissä tein vähän töitä ;)) olin aivan venttikooli, mutta myös aivan älyttömän onneissani. Mä tein sen! Koko huone heräsi eloon. Tuo ruokahuone on meillä ollut se pimein huone, vaikka siellä ikkuna onkin. Mutta nyt tuo kaunis valkokuvioinen tapetti herätti huoneen loistoon. Ja hei, vihdoin sain sisustukseen sitä tämän 60-luvulla rakennetun kodin henkeen sopivaa ilmettä, kodikkuudesta tinkimättä.

Keittiöönpäin oleva seinä jäi vielä tapetoimatta ja alunperin mietittiin, että sitä ei tapetoida. Mutta päätettiin hakea vielä yksi rulla tapettia, sillä haluamme sittenkin tuon seinän tapetoitavan. Vaikka sen nykyinen maalisävy meneekin ihan nappiin tapetin kanssa, niin huoneesta tulee yhtenäisempi niin, että kaikki seinät on tapetoitu.

Pidemmittä puheitta kohti tapettikauppaa. Viikonloppu, jolle ei pitänyt olla mitään ohjelmaa saikin yhtäkkiä täytettä. Esikoinen esitti aamupalapöydässä toiveen korealaisesta kanasta iltaruoaksi, joten täytynee suunnata myös jonkun ison ruokakaupan hyllyjen väliin, josta löytyy tuohon iltaruokaan puuttuvat aineet. Lisäksi tää remppainnostus sai mut suunnittelemaan parin huonekalun maalausta. Ja mies vihjasi siitä, että josko käytäisiin illalla katsomatta Tammerkosken valoshowta. Koirakin pitäisi pestä ja ja ja…mutta ei ressiä hei, se on viikonloppu nyt :)

LEPPOISAA LAUANTAITA IHANAT!