tiistai 26. lokakuun 2021

Olohuoneessa

HEI HUOMENTA!

Mites tää kuulkaa nyt taas menikään? Sisustuspostauksen kirjoittaminen, nimittäin :D Alkuun mietin, että eihän meillä ole mitään tapahtunut vähään aikaan sisustusrintamalla. Ja näinhän se onkin. Mutta jos verrataan viimeisimpään sisustuspostaukseeni viime joulukuulta, niin onhan meillä tapahtunut. Yllättävän paljonkin.

Sohvat tai toinen sohva on vaihtanut paikkaa. Tämän siirron myötä telkkari senkkeineen siirtyi toiselle seinälle. Piano muutti veljen perheen luo ja tila avartui. Mustakehyksinen peili hakee vielä paikkaansa. Se tuotiin kellarista olkkariin, sillä kellarissa on tapetointiprojekti meneillään. Kesällä bongasin myös alesta kaksi isoa valkoista nukkamattoa, jotka valaisevat olohuoneen yleisilmettä mukavasti. Harmaan nojatuolin viereen löysin kesäalesta pienen sivupöydän, johon on kätevä laskea kahvi- tai teekupposen.

Tekstiilit ovat niitä samoja vanhoja. Sama rakas, pesua odottava koiruuskin kuvista löytyy.

Tuo pianon tilalle tullut lukunurkkaus on osoittautunut ihan mahtavaksi. Siinä luetaan ja katsotaan telkkaria. Aiemmat lukunurkkausvirityksemme ovat usein jääneet käyttämättä, mutta nyt on kerrankin paikka jossa oikeasti luetaan. Yleensä tuo paikka on viikonloppuaamuisin aamupalan jälkeen kovaa valuuttaa. Olen ottanut tavaksi silloin lukea siinä kirjaa santsikahvikupillisen kanssa.

Tänään ajattelin töiden jälkeen viritellä joulutähdet ikkunaan. Tajusin nimittäin just, että taidan olla tänä vuonna aiempaa myöhäisemmässä joulujuttujen kanssa. Mutta mihinkäs tässä kiire vielä näin lokakuussa ;)

IHANAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,


lauantai 01. syyskuun 2012

Syksyn ensimmäisenä aamuna (+puurohimotus)

Aurinkoista syksyn ensimmäistä huomenta!
Liekö aivoistani vapautunut työstressin laukeamisen jälkeistä kapasiteettiä vai mitä, mutta nyt blogipostauksia tulee näemmä kuin sarjatuotantoa. Toivotaan, että jatkuu koko syksyn tätä rataa. Kertokaa sitten, kun liika alkaa olemaan liikaa postauksien määrän suhteen ;)
En voi tarpeeksi hehkuttaa sitä, kuinka tärkeitä hiljaiset aamut mulle on. Se tunne, kun muu perhe nukkuu ja saa itse nauttia aamiaisen rauhassa. Tänä aamuna mies lähti jo kukonlaulun aikaan golfkentälle (terkkuja vaan :), joten itsekin heräsin jo hyvissä ajoin ennen seitsemää. Lapsilla onneksi uni riitti kahdeksaan, joten omaa aikaa kahvikupin juomiseen ja lehdenlukemisen riitti yllinkyllin.
Puuro. Kaurapuuro. Siihen on tullut ihan hirmuinen himo. Silloin puolitoistavuotta takaperin, kun aloin vhh-dieetin korvasin aamupuuroni turkkilaisella ja maustamattomalla jugurtilla. Mutta nyt niitä tulee jo korvista. Ollakin että niiden kanssa nauttimani lisukkeet vaihtelivat päivittäin. Nyt olen parina aamuna syönyt kaurapuuroa. Ei pikahiutaleita vaan ihan kunnon Elovenasta pitkään hauduttamalla keitettyä puuroa. Ihan parasta itsetehdyn omppuhillon ja maitotilkan kanssa. Jostain syystä mulle ei uppoa aamuisin leipä. Se tuntuu liian kuivalta ja rouhealta. Ja lämmin puuro rauhoittaa näin kylmentyvinä syysaamuina mukavasti.
Muistan jo lapsuudestani, kuinka sunnuntai-illat olivat puuroiltoja. Sunnuntaisaunan jälkeen yleensä nautittiin mannapuuroa. Ja jos oikein onni suosi niin suklaamannapuuroa. Nam. Näin aikuisiällä kaurapuuron lisäksi lempipuuroni on ehdottomasti ruispuolukkapuuro. Helmipuuroa tulee harvoin tehtyä, mutta huomen aamulle suunnittelin  sitä aamiaiseksi. 
Tein omppuhilloja pari viikkoa takaperin ja viimeistä purkkia viedään. Ennen kuin loput omenat tippuvat maahan pitää tehdä lisää hilloa talven varalle. Omenahillon tekemiseen käytin hillomarmeladisokeria – hillosta tulee vähän tuhdimpaa tavaraa. Jostain luin, että kaneli sopisi hyvin omppuhilloon. Taidan valmistaa erän myös kanelilla maustettua hilloa.
Syksyn tulon huomaa myös siitä, että alkaa kaipaamaan täydennystä takkapuihin. Ja haaveilee niistä illoista, kun takassa rätisee tuli ja ulkona sade piiskaa ikkunoihin. Tänään lähdemmekin täydentämään halkovarastomme maalta. Toiveissa on, että löytäisimme hyvän kätkön valmiiksi pilkottua ja tarpeeksi kuivaa koivuklapia. Jos ei löydy niin en pistä puutöitä (varsinkaan klapikoneen käyttöä) pahakseni. Saa olla ulkona ja samalla hyötyliikuntaa. Voi olla, että jokunen sienikin löytyy klapien hakumatkalla :)
Lauantaiterkuin 
(blogikärpäsen piston saanut ;),
PS. parit tunnustukset on vielä noutamatta ja pariin haasteeseen 
(sähköposteista puhumattakaan) vastaamatta, mutta kaikki ajallaan :)

keskiviikko 22. elokuun 2012

Pullantuoksuinen kotiäiti ja maailman parhaimmat korvapuustit

Biksukunnon havittelemisesta sujuvasti punaisesta maidosta ja ihka aidosta voista leivottuihin vehnäpulliin! :)
Pidin tänään vapaapäivän, kun oli tarkoitus Julian kanssa harjoitella kävelemään koulumatka. Mutta niin aamulla kuin iltapäivälläkin satoi, joten autolla mentiin mennen tullen. Sen neljä tuntia, kun vietin kotona yksin, olin ajatellut tekeväni vaikka mitä. Saavani aikaiseksi asioita, joita ei muuten saa. Täytyy kyllä todeta, että neljä tuntia on ä ä r e t t ö m ä n lyhyt aika. Korvapuustit paistoin, kävin pikaisesti juoksemassa, suihkussa ja lopuksi ehdin kymmenen minuutin ajan istumaan alas kahvikupin kanssa (ja korvapuustin, mutta sitä ei lasketa ;) ja lukemaan Ikean uutta kuvastoa (voi ihanuus…). Miten kotiäidit ehtivät tekemään kaiken sen pyykkäyksen, siivoamisen, ruoanlaiton sun muun? Ehkä mä kehityn tässä syksyn aikana. Tai ainakin opin priorisoimaan kotityöt ja hitusen ajanhallintaa. On se jännä, että töissä pärjää mitä enemmän on samanaikaan tehtävä kiireellisiä juttuja, mutta kotona on ihan pulassa  :)  
Rakastan leipomista ja varsinkin pullien ja korvapuustien leipomista. Siinä on jotain rauhoittavaa, kun työntää kätensä taikinaan ja odottelee hyvän sitkon saavuttamista. Teen yleensä pullat tällä samalla tutulla ja turvallisella, mutta erittäin maukkaalla reseptillä. Tästä saa tehtyä joko pikkupullia, pullapitkoja kaksi tai sitten kolme pellillistä korvapuusteja:
5 dl punaista maitoa
paketti tuorehiivaa
2 tl suolaa
2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 muna
n. 15 dl vehnäjauhoja
100 gr huoneenlämpöistä voita

voita, sokeria, kanelia

muna ja raesokeria

– hiiva sulatetaan kädenlämpöiseen maitoon
– suola, sokeri, kardemumma ja muna sekoitetaan maitoseokseen
– kolme desiä vehnäjauhoja sekoitetaan hyvin em. seokseen
– loput jauhot sekoitetaan taikinaan ja vaivataan ilmakuplat pois
– vaivauksen loppuvaiheilla (ennen kuin kaikki vehnäjauhot on lisätty) lisätään huoneenlämpöinen voi
– vaivataan niin,että irtoaa astian reunoista
– annetaan kohota puolisen tuntia

************
– kohonnut taikina jaetaan kahteen osaan, jotka kaulitaan levyksi.
– levyille levitetään huoneenlämpöistä voita ja ripotellaan päälle sokeria ja kanelia. 
– levy rullataan tiukasti ja siitä leikataan n. 5 cm levyisiä paloja.
– painetaan palan keskiosa alas niin.
– annetaan kohota noin 20 minuuttia, jonka jälkeen voidellaan munalla ja lisätään raesokerit.
– paistetaan 225 asteessa 10 minuuttia.



Vielä pari vuotta sitten vannoin kevyttuotteiden nimeen; nyt olen siirtynyt käyttämään kermaa, voita, punaista 
maitoa yms. ennen niin lihottavana pitämiäni raaka-aineita ruoanlaitossa ja leivonnassa. Muutenkin kaikki kevytjugurtit ja  rasvattomat juustot ovat korvautuneet luonnonjugurtilla/turkkilaisella jugurtilla ja kermajuustolla. Rasvatonta maitoa en sentäs ole vielä vaihtanut punaiseen. 
Enkä light limuja sokerillisiin. Enkä vaihda :)
Mutta palatakseni tuohon otsikkoon; yksi kotiäitipäivä pullantuoksuisena riitti tällä haavaa. 
En ole ikinä ollut pullantuoksuinen kotiäiti – 
ja tuskin tulen koskaan sitä täysin olemaankaan. 
Onneksi tässä on vielä reilu viikko töitä. 
Aikaa tottua ajatukseen, että syksy tulee olemaan jännittävän erilainen…
Tuhannesti kiitos haasteista ja tunnuksista, joita olen teiltä saanut
Palailen niihin viimeistään syyskuussa, tilanteen rauhoituttua! 
Kiitos myös ihanista sähköposteista, joita teiltä on tullut 
Niihinkin palaan asap!