tiistai 14. tammikuun 2020

Uuniin ja ulos: pestolohi & parmesanperunat

HEIPPA!

Miten siellä on päästy arjen pyörteisiin kiinni? Täällä arki rullaa mukavasti, kun ei tee siitä liian suurta numeroa ja osaa nauttia siitä sellaisenaan. Niistä kiirepäivistä, kun kalenterista loppuu tila kesken. Ja mikä tärkeintä, kalenterin kiireiden välissä olevasta vapaa-ajasta. Koululaisetkin ovat vielä (heh, johan tässä on oltu koulussa viikko) motivoituneita ja kevättä kohdin mennään ajatusten tasolla nyt ainakin. Suunnitelmia pääsiäisen varalle ollaan pohdittu ja hei, pian ne esikoisen rippijuhlatkin ovat käsillä. Elämä rientää, muistetaanhan nauttia hetkessä. Niistä kalenterintäyteisitä päivistäkin.

Arjessa vapaa-ajan ja merkityksellisen työn lisäksi mielekästä on arkiruoka. On aikoja, että arkiruoka on vähän pakkopullaa. Sellaista, että ei nyt jaksaisi taas tätä samaa kauraa. Silloin kun tuollainen ajatus edes lipsahtaa ajatuksiini, otan härkää sarvista ja istun alas. Käyn läpi vanhoista postauksistani seuraavat: 15 x arkiruokavinkki, Neljän viikon arkiruoat osa 2 ja Neljän viikon arkiruoat osa 1 ja jos en inspiroidu niistä, niin kirjoitan Googlen hakuun arkiruoka. Jo vain alkaa ideoita pulputa :)

Maailmassa on miljoona arkiruokavinkkiä, tässä alla yksi niistä. Tämän voisi tehdä ihan uunipellilläkin, mutta tein kahdessa eri vuoassa, sillä lohesta (pestosta) tulee niin paljon nestettä, että en halunnut perunoiden lilluvan siinä.

Pestolohi & parmesanperunat

ruodoton lohifilee
2-3 rkl vihreää pestoa
sitruunan siivuja

-aseta lohi uunivuokaan nahkapuoli alaspäin, levitä päälle pesto ja sitruunaviipaleet

jauhoisia perunoita
oliiviöljyä
ripaus sormisuolaa
parmesania raastettuna

-pese perunat ja lohko ne-laita perunanlohkot uunivuokaan ja sekoita niihin öljyä ja ripaus suolaa (myös mustapippuria voi myllystä laittaa hiukkasen)
-laita perunat ja lohi 200 asteisen uunin alatasolle ja paista noin 30 minuuttia. Sekoita perunoita kerran pari paiston aikana.
-lisää perunoiden päälle parmesanraaste ja jatka paistamista, kunnes juusto alkaa sulaa

Meillä tuo pesto tummui lohen reunoilta, mutta ei suinkaan palanut. Se on jännä, miten paljon pesto tuo loheen makua. Nytkin meillä oli verrattain paksu lohifilee ja koko lohi oli maustunut ihanasti. Sieltä ihan nahkaa lähimmästä olevasta lohesta pystyi poimimaan jopa sitruunanmakua!

Vuodenvaihteen jälkeen ollaan taas petrattu salaattien kanssa ja joka aterialle pyrimme sellaisen tekemään. Ja itse asiassa aika moni ateria korvataankin tänä päivänä ruokaisalla salaatilla. Lohen kanssa tein viinirypälefetasalaatin, sillä mä veikkaan, että persimonfetasalaatti tulee jo pian muulla perheellä korvista ulos. Vaikka itse sitä kovin mielellään päivästä toiseen söisinkin :)

IHANAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,

 


torstai 19. joulukuun 2019

Herkullinen alkuruoka joulupöytään


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin ja Indieplacen kanssa.


 

HEIPPAHEI!

Palataan taas jouluisiin ruokamuistoihin kaupallisen yhteistyön myötä K-Supermarketin kanssa. Viimeksi juteltiin joulun makeimmista muistoista ja enemmänkin siitä, millaisia makeita herkkuja meidän joulupöydästä löytyi silloin kun olin lapsi. Mulle tärkeintä joulussa on juurikin perinteet; niin ne lapsuudenkodista mukanani saamat sekä uudet perinteet, joita perheeni kanssa luomme. Varsinkin juhlapyhinä, joista joulu on itselleni se rakkain muistojen vaalimiseen.

Tänään tulin kertomaan teille, millaisia ruokia meidän joulupöydästä löytyy. Peilaten jälleen osin muistoihin, sillä jouluiset ruokamuistot ovat silkkaa kultaa. Aika on kullannut myös muistoja, sillä silloin pikkutyttönä en voinut käsittää, miten joku voi valmistaa jouluna kalaa. Syytän osaltaan sitä lipeäkalan tuoksua, joka mummulassa oli ennen joulua. Papalla oli tapana valmistaa turskasta lipeäkala itse ja voi jösses, että tuo tuoksu oli sellainen, että ei se ainakaan ruokahalua herättänyt.

Siitäkin huolimatta etten pitänyt lainkaan tuosta pitkällisestä kalan liotuksesta aiheutuneesta hajuhaitasta, oli lipeäkalakeitto jo lapsena yksi suosikkijouluruoistani. Muistan, että Kissanmaan mummulassa sitä syötiin alkuruoaksi jouluaattona. Päälle tujautettiin reilusti maustepippuria. Jossain vaiheessa lipeäkalakeiton valmistaminen siirtyi äidilleni ja huokaisin helpotuksesta, kun äiti ei alkanut liottamaan kalaa itse alusta asti, vaan osti lipeäkalan valmiina.

Muuten jouluruokapöytä edusti perinteitä; meidän äiti oli mestari tekemään laatikoita. Varsinkin imelletty perunalaatikko oli oma suosikkini. Vaikkei porkkanalaatikkoa kukaan juuri syönytkään, niin sitäkin löytyi pöydästä joka joulu. Aatonaattona meillä laitettiin kinkku uuniin ja yöllä maisteltiin ensimmäiset kinkkumaistiaiset. Rosolli sai seurakseen vaaleanpunaisen kermavaahdon ja palapaistin liha oli joka kerta yhtä mureaa.

Lipeäkalakeiton lisäksi kaloista tarjolla oli graavilohta ja uunissa tehtyjä silakoita. Olen yrittänyt etsiä noiden silakkarullien reseptiä, mutta en ole sitä vielä löytänyt. Totuuden nimissä en edes osaisi itse reseptiä kehitellä, sillä en muista kertaakaan maistaneeni moisia silakkarullia :) Yksi jouluruokapöydästä löytyvä tarjottava oli yli muiden. Nimittäin erilaiset mädit, smetana ja sipuli. En muista kuinka vanha olin, kun aloin syömään mäti-smetana-sipuliseosta jouluna, mutta se kuuluu edelleen jouluihin rakkaimpana ruokana.

Huomaan jälleen tämänkin suhteen kulkevani äitini jalanjäljissä. Niin kuin hänelle, niin myös minulle yksi joulun tähtihetkiä on ne joulunpyhien myöhäisillat, kun saa hakea lautaselle jääkaapista smetanaa, mätiä ja sipulia. Kruunata koko komeus tillillä. Nautiskella telkkarin äärellä jouluohjelmia katsellen. Joululahjaksi saatu yöpuku päällä ja pörrösukat jalassa. Kenties pikkuisen kuplivaa lasissa.

K-ruoka -sivustolta löysin reseptin, jossa upgreidataan tuo rakastamani mäti-smetana-sipuliseos katkaravuilla ja saaristolaisleivällä. Alkuperäinen resepti löytyy täältä, mutta koska rakastan smetanaa, korvasin ranskankerman smetanalla. Toast skagenit purkissa pääsevät meidän tämän joulun alkuruoiksi. Vastaavasti alkuruoan virkaa aiemmin toimittanut lipeäkalakeitto taitaa päästä joulupäivän lounaaksi.

Joulun perinteisiin kuuluu myös se, että joulukattaukseen pääsee astioista rakkaimmat. Kuvissa olevat toast skagenit tarjoilin äidin ja isän häälahjaksi saamista jälkiruokakipoista.

Toast skagen purkissa
4 annosta

1ps Pirkka katkarapuja (pakaste)
1/2 punasipuli
2 tlk Pirkka Smetanaa
1/2dl tilliä hienonnettuna
1rkl sitruunanmehua
1tl sitruunan raastettua kuorta
ripaus mustapippuria
2 viipaletta Pirkka saaristolaisleipää
50g Pirkka kirjolohenmätiä, käsinlypsettyä

-sulata katkaravut, valuta ne hyvin ja hienonna veitsellä. Kuori ja hienonna sipuli.
-sekoita smetana, tilli, sitruunanmehu ja -kuori, osa mädistä sekä pippuri kulhossa. Lisää katkaravut ja sipuli.
-leikkaa leipäviipaleet isohkoiksi muruiksi tai pieniksi kuutioiksi.
-lado leipämuruja ja katkarapuseosta kerroksittain pieniin annospurkkeihin.
-koristele mädillä ja tillillä
-anna maustua jääkaapissa vähintään 2 tuntia tai yön yli

Alkuperäisen reseptin ranskankerma ja majoneesi varmasti jämäköittävät seosta. Jääkaapissa ollessaan tuosta smetanaseoksesta valui vähän nestettä tarjoilukipon pohjalle. Mutta hei, se ei ollut lainkaan huono asia, sillä leivänpalaset pehmenivät just sopivasti.

No mitä muuta mun lapsuuteni jouluruokapöytään kuului? Se, että sen äärellä istuttiin pitkään ja hartaasti. Niin pitkään, että kärsimättömimmät (eli veljeni ja minä) saimme nousta pöydästä ennen muita. Tämä sama kaava toistuu tänäkin päivänä; itse rakastan istua jouluruokapöydässä pitkän kaavan mukaan. Lapset sen aikaa, kun ovat syöneet :)

”Mikä sinulle joulussa on tärkeintä?” kysyy K-Supermarket. Niin kuin K-Supermarketille, niin myös mulle joulussa ruoka näyttelee suurta osaa. Sen takia meidänkin joulupöydästä löytyy ne perinteiset laatikot ja kinkku. Sen lisäksi tänäkin vuonna pöydästä löytyy muutamia raikkaita salaatteja sekä kaloista ainakin jääkellarin lohi ja rosepippuri graavisiika. Voi joulu, voisitko jo tulla!

TUNNELMALLISIN TORSTAITERKUIN,

 


keskiviikko 23. lokakuun 2019

Helppo & herkullinen savulohisoppa

MOIKKAMOI!

Kuinkahan monta postaustani olen otsikoinut ”helppo ja herkullinen” -alkuliitteellä? No monta, mutta se nyt vain johtuu siitä, että nämä helpot ja herkulliset arkiruoat ovat niitä, joista itse niin mahdottomasti pidän. Niitä arki-iltojen pelastajaruokia.

Siitä on aikaa, kun olen viimeksi tehnyt lohisoppaa. Ihan tuoreesta lohesta tai savustetusta lohesta. Molemmista saa nopeasti herkullisen syysiltoina lämmittävän sopan aikaiseksi, mutta tällä kertaa jääkaapista löytyi valmiiksi savulohta, joten sillä mentiin.

Ei ole mikään häpeä kiireessä käyttää pakasteita. Sitä paitsi, ainakin tällaiselle, ken inhoaa perunoiden kuorimista on nuo valmiit pakasteesta löytyvät keittokasvispussit ihan tarpeen. Tein isomman satsin soppaa sillä ajatuksella, että sitä syötäisiin pari päivää. No ei ihan riittänyt. Missä vaiheessa nuo meidän lapsetkin ovat alkaneet syömään aikuisten kokoisia annoksia? :)

Savulohisoppa

2 peruna-kasvispakastepussia
1 l punaista maitoa (mä käytin Kiehua)
vettä
puolikas Koskenlaskijajuustopaketti
savulohta
suolaa
sitruunapippuria
tilliä

-lisää maito ja kasvikset kattilaan, lisää vettä niin paljon, että kasvikset liki peittyvät
-anna kiehua pikkuhiljaa, kunnes kasvikset ovat kypsiä
-lisää pienistelty juusto, mausta suolalla ja sitruunapippurilla
-lämmitä, kunnes juusto on sulanut
-lisää pienistelty lohi ja reilusti tuoretta tilliä (ja lämmitä jos haluat lohen lämpimänä)

ID

 

Tässä kaappeja yksi päivä kolutessani bongasin tuon äiskän vanhan Arabian soppakulhon (äiti nimitti tuota pilkkumiksi…). Muistin, että jossain kaapin kätköissä on siihen sopivia lautasiakin. Ei kuitenkaan ihan samaa sarjaa, mutta samansävyisiä. Pitäisi ottaa nuo vanhat lautaset arkikäyttöön. Lohisoppa ja sinivalkoiset astiat. Tuikitavallinen tiistai-ilta muuttui jotenkin kertaheitolla astetta juhlavammaksi 

HEI HUISIN KIVAA & AURINKOISTA KESKIVIIKKOA,