sunnuntai 18. elokuu 2019

Sateinen sunnuntai saaressa

HEIPPAHEI IHANAT!

Sunnuntaiaamu valkeni kirkkaana ja lämpimänä, mutta eipä mennyt kauaakaan, kun sumutinpullosade saartoi saaren. Kesäsunnuntait saaressa on ihania. Ne, kun vietetään koko päivä laiturilla uiden. Illan suussa tullaan mökkiin käsien iho rusinana. Muina merenneitoina.

Mutta nämä loppukesän tai alkusyksyn (hih, katalogi-ihmisenähän mä elän jo alkusyksyä) sateiset sunnuntait ovat saaressa omalla tavallaan ihania myös. Aamulla ei malta nousta sängystä, vaan voi hyvillä mielin nukahtaa uudelleen. Aamupalan nauttimisessakaan ei ole mikään kiire. Voi lukea vielä muutaman aukeaman lisää. Aamupalan jälkeen voi sujahtaa takaisin sänkyyn. Niin halutessaan.

Kauniilla kelillä sitä helposti ajattelee, että on pakko olla ulkona. Nyt ei ole. Saa olla ihan rauhassa sisällä ja olla tekemättä mitään. Joutenolon jalo taito on yksi tärkeimmistä taidoista. Telkkarissa rullaa sarjat ja pelikortit odottavat levällään keittiön pöydällä. Yksi räväytysturnaus on jo takana, toinen edessä. 

Välissä päiväsaunaa ja pitsanpaistamista. Illan suussa kotiin ja hyvillä mielin kohti uutta työviikkoa ♥ Huomenna maanantain kunniaksi luvassa seuraava Takaisin ruotuun -postaussarjan osa, joten pysykäähän kuulolla!

SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,

PS. karvainen kaverikin näyttää siltä, että on nauttinut sateisesta saaresta täysin. Ei sisätiloissa kuten me, vaan tuolla räpiskässä varpujen keskellä :)

 


perjantai 16. elokuu 2019

Herkullinen & helppo ruokavinkki viikonloppuun

HEIPPAHEI IHANAT!

Jos päässä on soinut aamusta alkaen Martti Servon ”On viiiikonloppu täällä taas…”, niin ei kuulkaa hyvä heilu. Tiedän, että tämä perjantaifiilis tulee vielä iltapäivästä kulminoitumaan pienenmoisiin perjantaihepuleihin. Vaikka en tunnusta olevani väsynyt, niin pientä sellaista on ilmassa. Kuplivaa väsymystä. Sellaista positiivista väsymystä, tiedättekö. Onneksi huomen aamulla saa nukkua niin kauan kuin sielu sietää!

Pitkästä aikaa teimme tuossa yksi ilta uuniperunoita. Olin vallan taas unohtanut kuinka helposti uuniperunat tulevatkaan. Ja jos on käytössä pienempiä perunoita tai viitsii ne ensin mikrottaa, niin selviää puolella tunnilla. Tiedän, että perunat ovat joidenkin mielestä ihan nounou ruokavaliossa. Liikaa hiilareita sun muita. Mutta mun täytyy sanoa, että rakastan perunoita. Rakastan perunoiden makua, rakastan niitä kaikissa eri muodoissaan. Eniten ehkä juuri uuniperunoita.

Jos mietitään koko perheen yhteisiä herkkuja, niin uuniperunat menevät siihenkin kastiin. Nykyään nuo soositkin uppoavat kaikille, mutta oli aika, kun lapset eivät syöneet vielä kalaa ja tein paahdetun kinkkutäytteen heille. Elämä on helpottunut monelta osin lasten kasvaessa, eikä vähiten näiden ruokailujen kanssa :)

Uuniperunoita oli tarkoitus tehdä tänä iltanakin. Myysseillä oikein kunnolla ja nauttia alkavasta viikonlopusta. Mutta kävi niin hassusti, että ryhmän paine sai auttamaan paikallista pizzakebab yrittäjää ja vatsa sanoo pian poks. Veikkaan, että illallakaan ei ole vielä nälkä ;)

Olen muuten viime vuodet tehnyt uuniperunat ilman mitään foliovirityksiä. Aivan loistavasti kypsyvät ilman foliotakin. Ja me ”potato skins lovers”  saamme nauttia rapsakoista kuorista – tulee koko peruna hyötykäyttöön.

Savulohitäyte

savulohta
2 prk kermaviiliä
1 dl majoneesia
sitruunapippuria
tilliä
ripaus suolaa

-sekoita aineet keskenään
-anna tekeytyä jääkaapissa hetki ennen tarjoilua

Paahdettu kinkkutäyte

3 dl ranskankermaa
6 siivua serranonkinkkua
1 rkl dijon sinappia
kevätsipulin varsia
loraus hunajaa
muutama kierto mustapippurimyllystä

-paahda kinkut rapsakaksi 200 asteisessa uunissa ja pienistele ne
-sekoita täytteen aineet ja mausta tarpeen mukaan lisää hunajalla ja mustapippurilla
-anna tekeytyä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua

Viikonlopulle onkin tiedossa kivasti kaikkea pientä ihanaa tekemistä; yhden pienen tirpan synttäreitä ja riippuen miten miehen golfkisat menevät, niin ehkä päästään yöksi mökille. On ollut kova ikävä mökkisaunan löylyjä. Eli vaikkemme yöksi pääsisikään, niin sauna nyt ainakin pitää käydä lämmittämässä! :)

IHANAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA,


torstai 15. elokuu 2019

Yksi lempparikuvakulmiani

MOIKKAMOI!

Mä (ja ihan varmasti te, ketkä olette pidempään kulkeneet mukana) olen huomannut, että helposti sitä tulee kuvattua kotia aina niistä tietyistä kuvakulmista. Yksi tällainen lempparikuvakulmani on alla olevissa kuvissa. Olohuoneen toisella sohvalla maatessani näkymä on juurikin tämä.

Kaunis senkki hallitsee näkymää, mutta tykkään että tuossa sohvalla maatessani näen myös ulos ikkunasta. Ison koivun, joka on kasvanut tontin nurkalla niin kauan kuin talo on ollut kotimme. Eli siitä lähtien, kun olin seitsemän vuoden ikäinen. Eilen iltaruoan jälkeen menin ”ihan vain” hetkiseksi tuohon sohvannurkkaan ja heräsin seiskan jälkeen reilun tunnin unien jälkeen. Voin sanoa, että ei kannata ottaa päikkäreitä tuohon aikaan tavaksi ;)

Usein lempparinäkökulmassa näkyy myös valkoista, karvaista ja pumpulista. Tobylla on varsinainen tutkapaikka tuossa ikkunan edessä. Harmaan nojatuolin selkämyksellä on hyvä olla tutkapartiossa. Haukahtaa muutama kerta vieraille koirille, joita ohitse kulkee. Itkeä tuttujen koirien perään sydäntäsärkevästi. Tänään tulee muuten kolme vuotta täyteen siitä, kun haimme Tobyn kotiin. Muistan vieläkin tuon jännittävän illan. Koko elämä muuttui kertaheitolla. Pelkästään positiiviseen suuntaan, tosin 

En osaisi enää kuvitella elämää ilman tuosta karvakamua. Työpäivien aikana on toista näin kesän jälkeen hirmuinen ikävä.
Paljon haleja ja rapsutteluja tiedossa illalla. Pesuprojektin lisäksi :)

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,

PS. mitä mieltä olette tällaisesta lyhyemmästä blogitekstistä? Luettavuusmittari vilkkuu usein punaisella tai vähintäänkin oranssilla, mutta nyt kun tiivistin asiani näyttäisi mittari vihreää :D