maanantai 13. kesäkuun 2022

Kalliorantaterassia & kesähuonetta

HEI PITKÄSTÄ AIKAA!

Toivottavasti siellä on kesäkuun alku mennyt mukavasti. Jotenkin tuntuu, että tuo aika juoksee taas sellaista vauhtia, että koko ajan on joko perjantai tai maanantai. Vaikka päiviin mahtuukin ihanaa joutenoloa ja kesästä nauttimista. Pysähtymistä ja sellaista leppoisaa kesäoloa, jossa mennään suurimmalta osin vailla suunnitelmia.

Oli tarkoitukseni laittaa tänne blogiin keväällä suunnitelmia kalliorantaterassin ja kesähuoneen sisustuksista, mutta nopeista käänteistä johtuen suunnitelmat olivat hioutuneet päässäni ilman paperille pääsyä ja kun näin haaveilemani pöytäryhmän hyvässä alennuksessa, se oli menoa. Kesähuoneen aiempi ruokaryhmä oli sinne liian iso. Tuolit eivät menneet kunnolla pöydän alle, joten hankaloittivat kulkua kesähuoneessa. Kesähuoneen vanha pöytä on edellisten omistajien peruja. Itse olen sen jalat aikoinaan maalannut valkoiseksi (suutarin lapsella ei ole kenkiä ja sitä paitsi pidettiin siinä aina pöytäliinaa) ja alunperin mietittiin laittaa koko pöytä kaatopaikalle. Kunnes sain idean kokeilla ko. pöytää ja tuoleja kalliorantaterassille. Ja kas, siinä tuli samalla ratkaistua kalliorantaterassinkin sisustus.

Pöytä odottaa vielä mustaa maalikerrosta päällensä. Tuo pöytä on siitä kiva, että siihen on molempiin päihin jatkopalat niin, että sen ympärille mahtuu 10 ihmistä. Jonkin sortin kesäjuhlathan tuolla mökillä voisi järjestää, nyt kun on pöytäkin paraatipaikalla :)

Olemme jälkikäteen hieman harmitelleet sitä, ettemme vetäneet kalliorantaterdelle sitä tehdessämme sähköjä, sillä tuo huutaa kipeästi juhlavalosarjaa. Mutta huomasin, että esim. Clasulla on myynnissä aurinkokennolla toimiva valosarja. Saa laittaa kokemuksia aurinkokennovalosarjasta, jos sellaisia on :)

No millainen kesähuoneesta sitten tuli? Ilmavampi ja tilavampi! Ja pöytäliinattomampi. Nyt on pöytä, jota voi pitää ilman pöytäliinaa. Ostin pöytäryhmän päälle myös uudet rottinkivalaisimet, mutta ne näyttivät ilman sovitusta vähän liian pieniltä. Täytyy vielä ensi viikonloppuna kokeilla ripustaa ne kunnolla, että miltä sitten näyttävät. Meillä on vielä kokonaan mökille ostamatta kesäkukat, mutta hei – onhan tässä kesää vielä jäljellä eikö? Kesähuoneen nurkkaan olen yleensä ostanut ison amppelikukan ja sitä se huutelee nytkin puoleensa.

Juhannusta hekumoin jo etukäteen enkä vähiten sen takia, että saadaan lapset meidän kanssa mökille. Siinä missä aika juoksee hurjaa vauhtia tarkoittaa se myös sitä, että esikoisen vaihtoon lähtö lähenee hurjaa vauhtia. Kovin onnellinen olen toisen vaihtoon pääsystä, mutta kyllä se hitsi vie tuntuu jossain tuolla sydämen paikkeilla tosi haikealta. Me kun ollaan esikoisen kanssa sellainen tehotiimi, että kun saadaan jotain päähämme, niin johan tapahtuu. Pitää alkaa pikkuhiljaa valjastamaan kuopusta äiskän apuriksi :)

IHANIA & RENTOUTTAVIA KESÄPÄIVIÄ

PS. Ette tiedäkään kuinka ikävä mulla on säännöllistä blogin päivittämistä. Vaikka tiedän, että joidenkin mielestä blogit on jo niin nähty, niin mä olen vastarannan kiiski. Jostain on vain pitänyt karsia kahden työn ohella. Vihdosta viimein olen myös oppinut olemaan täyttämättä iltoja ja viikonloppuja. Toiveissa on leppoisaa blogin päivitystä, kunhan loma alkaa

 


sunnuntai 24. huhtikuun 2022

Täällä ollaan ♥

HEI IHANAT

ja suuret pahoittelut blogin hiljaiselosta. Elämä on vienyt viimeisen kuukauden aikana mennessään muihin juttuihin. Työrintamalla on ollut melkoista haipakkaa parisen vuotta ja sotatilanne ei ainakaan helpottanut raaka-ainesaatavuuksissa sun muissa. Lisäksi meillä kiersi tuo k-virus, jota kaksi vuotta onnistuimme välttelemään. Sillä tavalla, että 3,5 viikkoa oltiin enemmän tai vähemmän epävarmuudessa siitä, kenellä se on ja kenellä ei. Samaan aikaan kun meillä kiersi jokin muukin nuhakuume.

Mutta nyt alkaa vihdosta viimein tuntumaan siltä, että viruksen jälkioireetkin ovat helpottamaan päin niin, että pääsee kiinni siihen ihan tavalliseen arkeen ilman jokailtaisia päikkäreitä töiden jälkeen. Ilman yskänkohtauksia, jotka saavat pään räjähtämään. Se on jännä, miten monia asioita oppii arvostamaan, kun ne menettää. Joko hetkellisesti tai lopullisesti. Kuinka monena iltana töiden jälkeen reporankana sohvalla maatessani mietin, että oispa paukkuja kunnon arkiruoanlaittoon.

No nyt on ja huomisen kauppakassitilaukseen on näpytelty kaikkea immuniteettia vahvistavaa ruokaämnettä. Vihreää ja värikästä, pehmeitä rasvoja, kuituja, proteiineja. Sillain sopivassa suhteessa kaikkea ja sillä ajatuksella hekumoiden, että kuinka kivaa onkaan, kun ruoka maistuu sille ruoalle, mille se on aina maistunut. Sekään ei näemmä ole itsestäänselvyys.

Käytiin muuten eilen ekaa kertaa tänä vuonna mökkirannassa katsomassa jäätilanne. Jäätilanne on erittäin hyvä. Jos ajattelee jään paksuutta hyvänä asiana :D Mutta mökille pääsyn kannalta jäätilanne on erittäin huono. Mutta jotenkin sitä on päässyt sellaiseen pisteeseen elämässä, että kaikki aikanaan. Jäätilanne kun kuuluu taas niihin asioihin, joihin en voi vaikuttaa. Joten sen aikaa, kun jäät siellä kevätauringon helliessä sulavat, keskityn muihin juttuihin. Vaikka siihen juoksuvalmennukseen, jonka kuukausi sitten aloitin ja jonka valmentaja kellosta aina huikkailee, että nyt olisi taas aika pk-lenkille.

Seuraavien viikkojen aikana blogissa muun nuassa mökkisuunnitelmia kesähuoneen ja kalliorantaterassin osalta. Myös tulevien rippijuhlien suunnittelua tai ideointia ajattelin teidän kanssanne jakaa. Kotiterassin sisustus viedään loppuun ja puutarhaan tullaan tekemään pieniä muutoksia. Yksi arkiruokareseptikin on jäänyt tänne laittamatta, kun kuvien käsittelykin on tuntunut jotenkin kaukaiselta ajatukselta.

Toivottavasti siellä voidaan hyvin ja nautitaan lähestyvästä kesästä. Vappukin on jo viikon päästä ja itselleni se on ollut sellainen vedenjakaja kevään ja kesän välillä. Siinä, missä toukokuu taitaa virallisesti olla vielä kevätkuukausi, niin mä luen sen jo kesään. Ihanaa, kesän tuloa odotellessa

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


sunnuntai 07. marraskuun 2021

10 x miksi ruokien suunnittelu kannattaa

HYVÄÄ SUNNUNTAIHUOMENTA!

Tai aamupäivää, huomen taitaa olla jo mennyt ja tullut monta kertaa :) Eilen käytiin koko perheen kanssa ravintolassa syömässä ja ääneen mietittiin, kuinka tänä syksynä on yhtäkkiä tullut käytyä ulkona syömässä enemmän kuin pitkään aikaan.

Yhtä paljon kuin rakastankin (kyllä, mä rakastan ja terminä sana tykkää on liian laimea tähän kohtaan) ruoanlaittoa ja varsinkin ruoanlaittoa arki-iltoina, niin melkein yhtä paljon rakastan käydä ulkona syömässä. Se on niitä elämän pieniä iloja, tietynlaisia palkkioita tehdystä työstä. Näinä päivinä toki ajattelen asian enemmän siltä kantilta, että jos pystyn tämän haastavan ajan aikana tukemaan ravintoloita, jotka ovat olleet ahtaalla, niin ilomielin sen teen.

Yhtä ilomielin suunnittelen tänään taas ensi viikon ruokalistan. Laitan illalla työlounaaksi kolmelle päivälle suunnittelemani kasvislasagnen uuniin ja pyöräytän lihapullat huomen illalle valmiiksi. Loppuvuonna ei ole aikomus sen kummemmin ottaa vielä itseään niskasta kiinni ruokakustannusten suhteen, mutta tammikuun alusta asti tavoitteena on pyrkiä siihen, että meidän perheen kuukausittaiset ruokakauppakulut saataisiin taas noin 600 – 650 euroon. Tuo onnistuu vain ruokien suunnittelemisella. Tästä ajattelin muuten tehdä tammikuussa julkisen haasteen ja olla tilivelvollinen teille rakkaat lukijat. Läväyttää viikkotasolla ruokamenot tänne. Positiivinen tilivelvollisuus auttaa hurjan paljon tavoitteiden saavuttamisessa.

Niin elämän yleisestikin kuin myös ruokien suunnittelu vapauttaa ihan hirmuisesti aikaa. Ei ole mitään järkeä tulla joka päivä töistä kotiin kaupan kautta. Tuskastua siellä kaupassa siihen, kun ajatus lyö tyhjää sen suhteen mitä ruokaa sitä laittaisi. Ja mä en tiedä teistä, mutta viime viikolla kun jäi ruokalistat suunnittelematta ja viikkokauppaostokset tekemättä, niin mä koin ihan jopa tietynlaista tuskaa sen takia, että punainen lanka oli kateissa.

Tosin, me ihmiset ollaan erilaisia ja jotkut eivät tuskastu siihen ajatukseen, mitä laittaisi ruoaksi päivä toisensa jälkeen. Mutta me, kenellä on kokemusta tuskastumisesta tuon ajatuksen äärellä, hyödymme ruokien suunnittelusta :)

No miksi suunnitella viikon ruoat etukäteen & käydä ostamassa aineet etukäteen?

1. Näin ollen kotoa löytyy aina tarvittavat aineet ruokien laittoon.
2. Säästät selvää rahaa
3. Säästät aikaa
4. Kun teet ruoan alusta asti itse näet, mitä sinne laitat ja voit vaikuttaa siihen, mitä sinne laitat (esimerkiksi kovaa rasvaa sisältävät paljon prosessoidut valmisruoat ovat helppo napata kiireessä ostoskoriin, mutta ei ole itse tehdyn ruoan voittanutta)
5. Hävikki pienenee (tästä mulla on niin hyviä kokemuksia ja se on itse asiassa vielä suurempi motivaattori ruokien suunnitteluun kuin tuo rahallinen säästö ♥)
6. Lautasmallin noudattaminen on helpompaa
7. Monipuolisen, ravintorikkaan ruoan saatavuus helpottuu (kun sulla on aineet jo valmiiksi kotona)
8. Ei tule woltattua, kun kaapit on tyhjiä
9. Stressi ruoanlaiton suhteen vähenee (mitä ihmettä sitä syötäsiin -> jes, meillä on selvät sävelet)
10. Mahdolliset ”vastarannan kiisketkin” ovat selvillä ruoista eikä yhtäkkinen huudahtaminen  ”Oi, musta on äiti tullut kalavegaani” lohipadan äärellä enää kelpaa tekosyyksi leivän puputtamiselle iltaruoaksi ;)

Jos nyt innostuit ruokien suunnittelusta, niin muutama vinkki mistä aloittaa. Siivoa ensin kuivamuonakaapit ja jääkaappi. Onko jotain olennaista mitä uupuu? Lisää kauppalistaan. Mistä ruoista teidän perhe tykkää? Listatkaa vaikka 30 ruokaa, jotka valmistuvat nopeasti tai jotka ovat sellaisia lämmitettäessä parantuvia (laatikot, keitot), joita voi syödä parina päivänä. Tehkää lapulle seuraavan viikon ruokalista ja kiinnittäkää se vaikka jääkaapin oveen. Myös ruoanlaittovuorot on hyvä lisätä tässä vaiheessa (mikäli ruoanlaittajia on useampia).

Tehkää kauppalista tulevan viikkoruokalistan mukaan. Muistakaa myös aamu-, väli- ja iltapalat, lounaat sun muut. Käykää kaupassa, tehkää verkossa tilaus valmiiksi.

Simple as that!

Meillä on tämä kaikki ihana suunnittelu vielä tänään edessä. Mutta sitä ennen tapaamaan rakasta ystävää ex tempore -lyhyellä varoitusajalla ja alkuillasta rakkaiden kummityttöjen synttäreille. On ollut sillä tavalla erikoisen ihana viikonloppu, että se on ollut melko täynnä kaikkea ja mikä parasta; siihen kaikkeen on mahtunut laatuaikaa teinien kanssa. Kaikki teinien äidit tietävät, että se teinien seura ei ole itsestäänselvyys ihan aina ;)

SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,

PS. Aiheeseen liittyviä aiempia postauksia:
Takaisin ruotuun: Arkiruokailut syyniin
10 x vinkkini arkiruoanlaitosta nauttimiseen
Neljän viikon arkiruokalista
Neljän viikon arkiruoat