perjantai 23. elokuu 2019

Fredagsmys ♥

HEI HELLUREI!

Viikonloppu on täällä ♥ Pitkästä aikaa saadaan olla kokonainen viikonloppu möksällä. Ja pitkään aikaan viimeinen kokonainen mökkiviikonloppu on juuri alkanut. Seuraavalle kuukaudelle kun on joka viikonlopulle jotain menoa. Mutta toki tullaan mökille aina kun ehditään. Se on jännä, että vaikka tässä on vielä mökkikautta jäljellä, niin silti tuntuu että mökkikausi on loppumaan päin. Vaikkei näin toki olekaan.

Täysin rinnoin nautitaan vielä mökillä olemisesta. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän (hmph ;). Tänä perjantaina en malttanut odottaa, että kello lyö 16.00. Tai oikeastaan vähän yli, sillä sain ihanan vieraan töihin visiitille. Toimiston ovet kiinni, kotiin, mökkikassit autoon ja ah, kohti mökkiä. Pikapäikkärit autossa ja nopsasti veneellä lahden yli saareen. Just siihen pahimpaan sadekuuroon osuen!

Ei olla juurikaan koko kesänä poltettu takkaa, mutta nyt loppukesästä ollaan kunnostauduttu. Ei se juuri lämmitä, mutta on kaunis ja tunnelmallinen. Elävän tulen tuijottaminen on ihanaa.

Iltaruoaksi valikoitui kuopuksen pyynnöstä pitkästä aikaa grillatut guacamoletortillat. Alunperin resepti on peräisin Lisa Lemken Grillatun kera -kirjasta, mutta ellen nyt väärin muista, niin jotain muutoksia siihen olen tehnyt :)

Grillatut guacamoletortillat

8 tortillapohjaa
250 g mozzarellaa
1 punasipuli
10 kirsikkatomaattia
2 avokadoa
limen mehua
suolaa
pippuria
tabascoa

-revi mozzarella pieniksi, kuori & silppua sipuli, kuutioi tomaatit ja kuori & siivuta avokado
-levitä tortillapohjille
-mausta limellä, suolalla, pippurilla ja tabascolla
-rullaa tortilla rullaksi ja kiinnitä cocktailtikulla
-grillaa miedolla lämmöllä noin viisi minuuttia, välillä puolta käännellen

Ja hei, mikäli ei syö avokadoa tai muita reseptin aineita, niin tortillathan voi täyttää haluamillaan aineilla :) Huomenna tehdäänkin siten esikoisen toiveesta itse susheja. Mies heitti toiveen korvapuusteista ilmoille, joten pitkästä aikaa tulee ehkä leivottuakin! Muuten viikonlopulle ei ole juuri kummempia suunnitelmia; kesähuoneen katos tullaan näillä näkymin huomenna uusimaan. Tuo valokate on niin risa, että sadekelillä puolet pöydän ympärillä istujista kastuu. Valittiin uudeksi katteeksi sellainen suora, ei aaltomainen. Toivotaan, ettei puista tippuvat roskatkaan niin sotkisi suoraa katetta, vaan valuisivat sadeveden mukana alas.

Nyt kulhoon lakritsirusinoita ja töllöttimen ääreen. Tälle syksylle olen ottanut tavoitteeksi katsoa myös ihan normi telkkariohjelmia. Seiskan uutisia ja urheiluruutua. Sekä kaikkea ihanaa hömppää, jota sieltä tulee.

IHANAA VIIKONLOPPUA 

PS. rakastan katsoa ikkunoista sisään, varsinkin näin syksyisin, kun ulkona sade piiskaa maata. Niin omista ikkunoista kuin vieraidenkin ikkunoista. Mies aina tuskailee välillä, kun huokailen repsikan paikalta ihanien ja tunnelmallisten kotien kohdalla :)


torstai 22. elokuu 2019

Millainen minä olen?

HEIPSAN!

Mitä mieltä te olette luonneanalyyseistä? Mä rakastan tehdä luonnetestejä. Rakastan myös käydä psykologisissa testeissä. Ollakin, että viimeiseen kuuteentoista vuoteen jälkimmäisiä ei ole tullut tehtyä. Ei ole ollut tarvetta hakea työpaikkaa. Poikkeuksetta nuo aikoinaan käymäni psykologiset testit osuivat oikeaan. Mietin, että miten joku voi analysoida niin hyvin minut. Mun heikkoudet ja vahvuudet. Heijastettuna aina kyseiseen hakemaani pestiin.  Joku oikeasti pääsi mun pääni sisään noiden testien myötä.

Viime viikolla eräänä päivänä törmäsin netissä VIA Characterin ilmaiseen luonnetestiin, joka oli tottakai pakko tehdä. Sen avulla kartoitetaan ihmisten vahvuuksia ja luvataan paljon:

”When you discover your greatest strengths, you learn to use them to handle stress and life challenges,
become happier, and develop relationships with those who matter most to you.”

En nyt tiedä tarvitsinko testin tuloksia tähän tarkoitukseen, mutta vahvistuksen sain omalle mututuntumalleni siitä, että se on nimenomaan tuo kiitollisuus, joka ohjaa elämääni eniten. Hieman yllättynyt olin siitä, että ystävällisyys ei ollut kärkikahinoissa. Tosin ystävällisyys/kiltteyshän voi olla liiallisessa määrin tai väärissä kohdin kaikkea muuta kuin vahvuus. Itse pyrin katsomaan sitä vahvuutena, sillä tiedän että osaan tarvittaessa olla myös jämäkkä ja sanoa ei.

Kauneuden arvostus ja sen huomaaminen on minulle erittäin tärkeää. Lähinnä luonnossa. Huomaan ne pienimmätkin yksityiskohdat ja ne tuovat erittäin paljon iloa. Aitous, ah aitous. Tuo minkä perään nykyään niin paljon varsinkin somemaailmassa huudellaan. En näe mitään syytä olla vilpillinen tai epäaito. Vilpittömyys taitaa kulkea geeneissäni siinä missä positiivisuuskin. Listasin alle kymmenen kärjen vahvuuksistani testitulosten pohjalta.

Gratitude
Being aware of and thankful for the good things that happen; taking time to express
thanks.
Curiosity
Taking an interest in ongoing experience for its own sake; finding subjects and topics
fascinating; exploring and discovering.
Fairness
Treating all people the same according to notions of fairness and justice; not letting
feelings bias decisions about others; giving everyone a fair chance.
Appreciation of Beauty & Excellence
Noticing and appreciating beauty, excellence, and/or skilled performance in various
domains of life, from nature to art to mathematics to science to everyday experience.
Honesty
Speaking the truth but more broadly presenting oneself in a genuine way and acting in
a sincere way; being without pretense; taking responsibility for one’s feelings and
actions.
Creativity
Thinking of novel and productive ways to conceptualize and do things; includes
artistic achievement but is not limited to it.
Social intelligence
Being aware of the motives/feelings of others and oneself; knowing what to do to fit
into different social situations; knowing what makes other people tick.
Hope
Expecting the best in the future and working to achieve it; believing that a good future
is something that can be brought about.
Zest
Approaching life with excitement and energy; not doing things halfway or
halfheartedly; living life as an adventure; feeling alive and activated.
Kindness
Doing favors and good deeds for others; helping them; taking care of them.

Jälkimmäisestä kympistä löytyi muunmuassa huumori (mikä on minulle erittäin tärkeää), rakkaus ja anteeksiantaminen. Seuraavaksi ajattelin etsiä testin, jossa kartoitetaan heikkouksia. Ettei nouse ihan hattuun ;)
Leikki sikseen. Tein myös Tunnista itsesi ®-persoonallisuustestin  Namasten sivuilla. Sain samat pisteet kahteen eri persoonallisuustyyppiin (kahteen jakautunut persoona? ;)); olen avulias huoltaja ja sopeutuva rauhanrakentaja. Nämä natsasivat kyllä täysin itseeni, myös osin nuo piirteet, missä persoonallisuustyyppi on huonoimmillaan. Tosin en koe olevani manipuloiva tai itsepäinen. Tunkeileva olen sen suhteen, että olen kamalan utelias. Mielestäni olen myös läsnä ja aikaansaava. Mutta joku perä näissä silti pitää olla, joten en mene ihan 100% vastaan väittämäänkään :D

Avulias huoltaja

auttavainen * ystävällinen * sydämellinen * ihmisläheinen * empaattinen * kannustava * huolehtivainen * välittävä * palveleva * antelias * tunteikas * miellyttäjä * parantaja * hoivaava * rakastava * ymmärtäväinen * lämminhenkinen * tuttavallinen * neuvoja * tunnollinen * uhrautuvainen * toisia varten *

Parhaimmillaan: lämminhenkinen, huomaavainen ja avulias
Huonoimillaan: tunkeileva, uhrautuva ja manipuloiva

Sopeutuva rauharakentaja

sopuisa * hyväksyvä * rauhallinen * kärsivällinen * ymmärtäväinen * tasapainoinen
* diplomaattinen * avoin * tyyni * ystävällinen * sovinnollinen * leppoisa * mukautuva * hyväntahtoinen * vaatimaton * lempeä * kiltti * syrjäänvetäytyvä * itsensä unohtava * omasta rauhastaan nauttiva *

Parhaimmillaan: hyväksyvä, lempeä ja diplomaattinen
Huonoimmillaan: saamaton, poissaoleva ja itsepäinen

Tämä itseanalysointivaiheeni, joka alkoi pari vuotta sitten jatkuu edelleen. Kuka minä olen? Millainen minä olen? Kuka minä haluan olla? Millainen minä haluan olla? Näihin olen etsinyt vastauksia ja hei nyt tuntuu, että pikkuhiljaa alkaa olemaan oikeilla jäljillä. Nuorempana olin hyvin epävarma ja annoin muiden ohjailla toimintaani liiaksi. Nykyään olen opetellut itsevarmemmaksi ja tiedän, mikä on minulle hyväksi. Näiden vuosien aikana mukana on kulkenut punaisena lankana tietynlainen iloisuus ja positiivisuus, joka on pitänyt selkärankaa koossa silloinkin kun se on ollut vaarassa notkahtaa 

Tykkäättekste tehdä luonneanalyysejä ja psykologisia testejä?

TORSTAITERKUIN,

PS. huomen illalla vihdosta viimein luvassa fredagsmys-postausta! :)

 


maanantai 19. elokuu 2019

Takaisin ruotuun: Liikunta arjessa

MOIKKAMOI MAANANTAIHIN!

Olen monen monta kertaa sanonut, että se mistä saan energiaa arjessa on liikunta. Mutta on syytä hieman valottaa, miten ja millaisesta liikunnasta. Pidempään mukana olleet lukijat muistavatkin sen erään syksyn neljän vuoden takaa, kun lähti vähän lapasesta. Kun liikunta oli kaikkea muuta kuin energisoivaa. Se oli pakkomielle silloin ja johti liki fyysisesti loppuunpalamiseen. Kroppa sanoi itsensä irti, enkä edes neljän antibiottikuurin jälkeen sitä tajunnut. Vasta jälkeenpäin olen tajunnut, että olinpas oikeasti vähän (enkä niin vähääkään) hölmö.

Tuo oli oikeastaan se ajanjakso, jolloin opin olemaan itselleni lempeä. Kaikki alkoi liikunnasta ja lopulta johti lempeyteen ihan joka saralla. Mutta ei me lempeydestä tultu juttelemaan, vaan siitä liikunnasta :) Siitä, miten, milloin ja millain mä liikun arjessa niin, että se antaa mulle energiaa. Voimia jaksaa arkea.

Silloin hulluina vuosina liikuin vain juosten. Nykyään pyrin liikkumaan monipuolisesti. Osaltaan pari vuotta sitten todettu parissa selän nikamassa oleva nivelrikko on saanut himmaamaan tahtia. Tai ainakin juoksemista kovalla alustalla. Viime joulukuussa tutustuin pilatekseen. Ensin ihan vain mattopilatekseen. Se oli se hengähdyshetki, oman kehon rakastamishetki, jota olin arkeen kaivannut. Ekan pilatestunnin jälkeen teki mieli purskahtaa itkuun. Olo oli niin euforinen.

Aloin kaipaamaan pilatestunneille, mutta huomasin, että se mitä kaipasin ei ollut välttämättä pilates liikuntaharrastuksena. Vaan se, että tuossa hetkessä keskittyessäni hengittämiseen unohdin ihan kaikki muut asiat. Mattopilates väistyi hetkeksi laitepilateksen tieltä, mutta nyt käydessäni pitkästä aikaa mattopilateksessa tulin tulokseen, että se on se, mikä pitää taas ottaa mukaan. Laitepilates on ihanaa ja siinä saan huollettua kroppaani paremmin kuin millään muulla tavoin. Sen myötä olen löytänyt lihaksia jostain tuolta sisimmästäni, joiden olemassa olosta en aiemmin ollut edes tietoinenkaan. Laitepilateksessa olen nyt käynyt noin kerran viikkoon, mattopilates on laitettu kalenteriin myös kerta viikkoon

Edelleen kaipaan kuitenkin välillä sitä juoksulenkkien tuomaa nollausta. Sykettä nostavaa lenkkiä, kohtuuden rajoissa. Käyn juoksemassa kerran pari viikossa. Puoli tuntia / viisi kilometriä riittää. Sen enempää en tällä hetkellä kaipaakaan. Ettei lähde lapasesta. Rakastan pitkiä kävelylenkkejä. Kävelylenkit tykkään tehdä melko reippaalla sykkeellä myös, ylämäissä puuskutellen. Tänä kesänä uusimpana lajina innostuin jälleen golfista. Tuossa tulee käveltyä ihan älyttömän paljon, lisäksi kädet ja keskivartalo kiittävät.

Huomaan, että oli liikuntamuoto mikä tahansa, niin siinä missä aiemmin tuijotin kalorikulutusta, olen oppinut nyt nauttimaan siitä euforisesta olosta. Kyllä mä tuosta Suunnon kellostani kalorit väkisinkin näen yhteenvedosta, mutta en kiinnitä niihin huomiota. Niin kuin joskus muinoin.

Reilu vuosi sitten ostin Suunto 3 Fitness -kellon ja mielestäni se on ihan kelpo kello. Polaria olen käyttänyt aiemmin ja jotenkin olen vieläkin sitä mieltä, että Polar oli tarkempi. Suuntoni ottaa sykkeen ranteesta, mutta ne heittävät omalla kohdallani melkoisesti. Niin paljon olen liikkunut, että tiedän suurin piirtein, milloin sykkeeni on 120 ja milloin 160. Kun kello näyttää sykkeen olevan 198 tasaisella maalla kävellessäni tiedän myös kellon olevan väärässä :D Sain äitienpäivälahjaksi kellooni sykevyön, jota pidän nykyään juoksulenkeillä. Oikeastaan muussa liikunnassa en sykkeitä niin seuraakaan. Juoksussa on pakko, sillä tuppaan muuten menemään vähän liian kovaa.

Se, mitä tykkään kellosta katsoa on päivittäiset askeleet. Yleensä ne huitelevat siellä 14 000 askeleen tietämillä, mutta golfkierrospäivinä helposti lähempänä 30 000. Mutta vaikka eilen askeleet jäivät vajaaseen 7000, niin ei sekään maailmaa kaada.

Mun pari vinkkiä arjessa liikkumiseen:

1. Tee sunnuntaisin liikuntasuunnitelma tulevalle viikolle niin, että mieti miten ja kuinka kauan ajattelit liikkua. Aiemmin laitoin kalenteriin ”Tiistaina juoksu”. Mutta sitten tiistain työpäivän jälkeen saatoinkin olla niin puhki, että repivä juoksu oli viimeinen, mitä kaipasin. Suosiolla tuossa tapauksessa vaihdan juoksupäivän esimerkiksi pilatekseen tai kävelyyn. Mun mielestä on ensisijaisen tärkeää kuunnella kroppaa. Jos on stressaava elämänvaihe, niin ei välttis kantsi stressata kroppaa vielä enemmän. Toki välillä raja on häilyvä ja tietyssä kiiretilanteessa puolen tunnin juoksu on ainut, millä saa pään nollattua. Kuuntele ja opettele tulkitsemaan kroppaasi!

2. Jos et pääse kotoa ulos (enterorokkoiset 1- ja 3-vuotiaat ja mies työreissussa…been there done that), niin älä unohda oman kropan painolla tehtyjä treenejä. Meillä tytöt nukkuivat harvoin samaan aikaan päikkäreitä, mutta silloin kun nukkuivat, saatoin tehdä 20-30 minuutin hiit-tyyppisen treenin olohuoneen lattialla. Tyttöjen ollessa isompia saatoin niinä päivinä, kun oltiin neljän seinän sisällä laittaa toisille Titi-nallen pyörimään ja tehdä Kayla Itsinesiä. Ja jos 20-30 minuuttia kerralla tuntuu pitkältä, niin sen voi jakaa päivän varrelle. Mitäs lankutus sen ajan, kun kahvikone porisee. Tai kyykyt hiekkalaatikolla lasten leikkiessä. Mulle lasten vauvavuosina henkireikä oli pitkät vaunulenkit. Varsinkin esikoisen kanssa, joka ei juuri 45 minuuttia pidempään suostunut muuten nukkumaan.

Tällä hetkellä omassa repertuaarissani on siis kävely, juoksu, golf, mattopilates ja laitepilates. Ja aina silloin tällöin pyrin tekemään kyykkyjä, kahvakuulaa yms. lihaskuntoliikettä kotona. Mutta kesällä ei tullut kyllä lihaskuntoa tehtyä kotona ollenkaan. Aina välillä multa kysellään konkreettisia liikuntamääriä ja alla on parin viime viikon liikunnat. Liikunnat, kun arki astui kehiin.

ma 5.8. kävely 1:06,22 / 7,2 km
ti 6.8. mattopilates perustunti + mattopilates venyttelytunti, yht 2 h
ke 7.8. golf 9 reikää 2:02,41 / 7,71 km
to 8.8. laitepilates 1 h
pe 9.8. juoksu 29:59,06 / 4,8 km
ma 12.8. juoksu 31:27,19 / 4,82 km
ti 13.8. laitepilates 1 h aamulla ja illalla juoksu 26:45,6 / 4,1 km
ke 14.8. golfrangella lyöntiharjoituksia
pe 16.8. kävely 1:07,53 / 7,06
su 18.8. kotipilatesta noin puoli tuntia, syvävenyttelyitä

Miksi tarvitsen arjessa liikuntaa? Jaksaakseni, pysyäkseni kunnossa ja myös sen takia, että olen huomannut liikunnan merkityksen unen laatuun. Tosin tuon ekan arkiviikon aikana muistin taas sen, että liikuntasuoritus ei saa olla liian myöhään tai yöunet kärsii. Käyn jotenkin niin ylikierroksilla varsinkin golfin ja juoksulenkkien jälkeen, että uni ei tule ihan heti.

Aiemmin se arkiliikunta jäi kiinni siitä, etten muka ehtinyt. Aina sitä löytyy 20-30 minuuttia päivästä aikaa. Kyse oli ainakin omalla kohdallani pitkälti priorisoinnista. Tuon 20 minuuttia pystyy helposti irrottamaan vaikka siitä ajasta, kun plärää kännykkää. Win win -tilanne ;) Kotitoimistopäivinä liikkuminen on toki helpompaa, sillä aikataulu on väljempi.

Hyötyliikunnan osuutta en myöskään arjessa vähättelisi; koiran kanssa ulkoillessaan, pyykkiä laittaessaan ja siivotessa saa huomaamattaan askelia.

Odotan hiihtokauden alkua kuin kuuta nousevaa. Toivottavasti tänä vuonna saadaan etelässäkin nauttia hiihtokeleistä. Hiihtoon pätee se sama kuin muihinkin lajeihini; liikun niin, että nautin. Niin, että ehdin ihastelemaan maisemia ja ajattelemaan asioita. Mutta ennen hiihtokautta nostetaan peruskuntoa maltilla. Tälle viikolle luvassa ainakin golfia ja matto- ja laitepilatesta, toivottavasti myös juoksua ja kävelyäkin. Tärkeintä on se, että arkiliikunnasta ei ota stressiä. Tekee silloin kun pystyy. Sen mitä jaksaa ja ehtii  – edes vähäsen 

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,