torstai 02. marraskuun 2023

Elämää – ei sen vähempää

HEI HUOMENTA!

Ja terkkuja lumen keskeltä. Kuinka voikaan tuo satanut lumi ilostuttaa niin paljon. Ollakin, että lihakset ovat (hyvällä tavalla) jukelissa lumitöistä. Tässä vaiheessa vuotta on vielä hyvä sanoa, että rakastan lumitöitä. Helmi-maaliskuulla voi olla jo sitten taas eri ääni kellossa.

Tällä viikolla olen taas vahvistanut itselleni sen tosiasian, että mitä paremmassa kunnossa kokonaisvaltaisesti olemme, sitä helpompi meidän on luovia tässä ihanassa juonenkäänteitä eteen heittävässä tarinassa nimeltä elämä. Tämänhän totesin jo ensimmäisen kerran silloin taannoin 2,5 vuoden sisään, kun ensin menetin isäni, sitten mummuni ja lopulta äitini. Ellen olisi tehnyt isojakin muutoksia (pienin askelin) hyvinvointiini vain muutamia vuosia aiemmin, tuskin olisin selvinnyt selväjärkisenä tuosta ajanjaksosta. Kun olemme henkisesti ja fyysisesti hyvässä kunnossa, on meidän helpompi käsitellä niitä vaikeitakin asioita ja tunteita. Nähdä toisaalta se toivo paremmasta silloinkin, kun on haastava vaihe elämässä.

Elämässä tapahtuu ja kipua ei voi välttää. Se, jäämmekö me kiinni kärsimykseen on usein meistä itsestämme kiinni. Tuo kuuluisa resilienssi eli muutosketteryys on se, mitä jo ihan yrittäjänäkin on tullut vaalittua.

Tällä viikolla ei onneksi ole menetetty ihmishenkiä, mutta muutama sellainen asia on tapahtunut, joka on vaatinut kalenterin täysin uudelleen muokkaamista ja joka tulee vaikuttamaan lähipiirimme ja meihin loppuelämän ajan.

Toinen tapahtuma niistä on saanut sen leijonaemon minussa heräämään. Suojelemaan jälkikasvua ja silittämään hellästi päätä, kun sille on ollut tarvetta. Nukkumaan vieressä ja olemaan läsnä.

Toisaalta tämä on tehnyt itsellenikin hyvää. Ei ole ollut vapaa-ajalla tarvetta hötkyillä. Ollaan iltaisin vain oltu möllötetty sohvalla ja katsottu Netflixiä.

…tänään tosin juoksujalkaa vipattaa jo sen verran, että ehkä irtaudun hetkeksi roolistani leijonaemona ja käyn varmistamassa juoksulenkin myötä sen, että jatkossakin näistä elämän eteen heittelemistä ajanjaksoista luovitaan selväjärkisenä ulos. Muistakaahan tekin pitää huolta itsestänne ❤️

TORSTAITERKUIN,


perjantai 06. lokakuun 2023

Syksy on luopumisen aikaa

HEI VAAN

ja kas näinhän se meneekin jälleen; vaikka olen kuvannut kaksi ruokareseptiä teille valmiiksi, niin huomaan tekeväni ja kirjoittavani jälleen sen hetkisen fiiliksen mukaan. Tänään olin ajatellut jakaa teille helpon ja herkullisen suppilovahveropastaohjeen, mutta mökkikuulumiset tässä hetkessä ajoivat sen ohi. Suppilovahveropastan ohjetta luvassa myöhemmin.

Saavuttiin eilen illalla mökille aivan mielettömän ihanan persikkaisen kuun puolikkaan valossa. Meillähän ei mökki ole lainkaan talviasuttava ja sen kyllä näin pakkasyön jälkeen huomaa. Miehen lähtiessä aamutuimaan töihin, oli pakkasta kolme astetta. Pitkospuut ovat vieläkin jäisen liukkaat ja tuplavillasukista huolimatta huiku käy jalkoihin. Onneksi päämökin ja saunan vesipumput eivät ottaneet nokkiinsa yön pakkaslukemista. Muutaman kerran on käynyt niin, että pumppu on rikkoutunut pienessä pakkasessa.

Syksy on mökkihöperölle hiljaisen luopumisen aikaa. Se, että meillä mökki on vain kesäasuttava sopii meille. Talvisin on ihana viettää aikaa kotona ja nauttia pimeästä kaudesta. Elämä kesämökillä on melko yksinkertaista ja jollain kierolla tavalla ollaan koukututtu ajatukseen siitä, että nauttiakseen täällä se saa sellaista ollakin. Ei turhia krumeluureja. Ei lämmintä tai saatikka juoksevaa vettä itsestäänselvyytenä. Saaressa ollessamme olemme myös usein säiden armolla. Onneksi moottorivene on sen verran vakaa ja vahva, että oli millainen myrsky tahansa, niin moottorilla pääsee ylittämään lahden. Ollakin, että moottorikin yskii jo sen merkiksi, että kaipaa talvisäilöön laittamista.

Samalla tavalla kuin luonto luopuu kaikesta ylimääräisestä syksyllä, on syksy tänäkin vuonna itselleni mökistä luopumisen lisäksi muunkinlaisen luopumisen aikaa. Luovun kaikesta turhasta elämässä ja yksinkertaistan elämää. Vaivun hiljalleen kohti talvea ja nautin siitä, että elämä tietyllä tapaa rauhoittuu. Että marraskuun pimeys saa hidastamaan tahtia ja pitämään itsestään vielä paremmin huolta. Jaksaakseen taas keväällä herätä henkiin. Yksi elinvoimaisuuteni kivijaloista on se, että hidastan tahtia. Kuulostelen ja lillun siinä hetkessä, jossa tylsyys maksimoituu.

Mites muilla kesämökkihöperöillä, joko on mökki laitettu talviteloille? Meillä tuo on edessä myöhemmin lokakuussa, mutta toisaalta sitä on varaududuttu myös nopeisiin liikkeisiin, mikäli pakkaset jatkuu 🙂

IHANAISTA ALKAVAA VIIKONLOPPUA SAARESTA TOIVOTELLEN,

 


torstai 28. lokakuun 2021

Helppo & herkullinen curry

HEIPPAHEI!

Mä olen joutunut tällä viikolla vähän kamppailemaan. Nimittäin sen kanssa, että nyt kun tämä pää aukesi blogin kirjoittamiseen, niin etten avaisi konetta ihan joka ilta ja kirjoittelisi ajatuksenvirtaa tänne. Asiaahan olisi vaikka kuinka. Asiapitoisuudesta en tosin aina menisi takuuseen 😉

Edellisen olohuonepostauksen jälkeen on luontevaa laittaa sitä Bistro-osastoa eli ruokareseptiä. Näin syksyllä meillä keittiössä tuoksuu usein intialainen tai thaimaalainen ruoka. Miten nämä erottaa toisistaan? No Marian keittiössä lähinnä vain siitä kanelin tuoksusta, jota tulee intialaisesta ruoasta. Maussa sitten huomaa suuremmankin eron.

Maustekaappi on viime vuoden aikana täyttynyt garam masalalla, jeeralla ja kaikilla ihanilla currytahnoilla. Yleensä olen currytahnoja tuonut reissuista, mutta nyt luonnollisesti ei ole viimeiseen liki pariin vuoteen tullut tuotua. Onneksi ruokakaupoista niitä löytyy täältäkin jo kattavasti.

ID

Kasviscurryt on mun omia suosikkeja, mutta koska muu perhe tarvitsee kuulemma lihaa, niin aina välillä lisään curryyn kanaa. Sen jälkeen, kun itse vähensin lihan syöntiä, niin olen tutustunut uusiin ruoka-aineisiin, kuten linsseihin. Punaisia linssejä syön salaatin kanssa (niitä valmiiksi keitettyjä linssejä), keitoissa ja curry-ruoissa. Linssit ovat varsinaista terveysruokaa ja niillä saa kasvisruokaankin kaivattua proteiinia.

Kukkakaali-kanacurry

2 valkosipulin kynttä
2 tl raastettua inkivääriä
2 broilerin rintafilettä
1 pieni kukkakaali
2 dl punaisia kuivia linssejä
2 rkl tomaattipyrettä
1 rkl punaista currytahnaa
2 tl garam masalaa
2 tl jeeraa
2 tl kanelia
1 rkl kookossokeria
3 dl vettä
1 tlk (400 g) kookosmaitoa
1 limen mehu

1. Kuori valkosipulit ja pilko ne, raasta inkivääri
2. Kuullota em. viitisen minuuttia pannun pohjalla, lisää currytahna, garam masala, jeera, pienistellyt broilerit sekä kukkakaalit
3. Sekoittele muutaman minuutin ajan, kunnes broilerit ja kukkakaalit ottavat hieman väriä
4. Lisää linssit ja vesi, anna kiehua miedolla lämmöllä kannen alla noin vartti
5. Lisää kookosmaito, tomaattipyree, kookossokeri ja limen mehu ja anna porista, kunnes kukkakaali on kypsynyt ja linssit pehmenneet
6. Tarjoile tuoreen korianterin, naanleivän, turkkilaisen jugurtin ja pähkinöiden kanssa.

Tästä currysta riitti neljälle pääruoaksi sekä itselleni lounaaksi kahdeksi työpäiväksi. Curry on niitä ruokia, joka paranee lämmitettäessä. Toisena päivänä lisäksi lounascurryn sekaan ison kourallisen pinaattia ja pilkottua parsakaalia.

Sain postaustoiveen kertoa mun työpukeutumisesta. Sellaista näillä näkymin luvassa siis viikonloppuna / alkuviikosta. Myös yksi ihana lohiresepti odottelee tekijäänsä. Nyt kun täällä taas ollaan kattavammalla kattauksella, niin postaustoiveita otetaan vastaan 🙂

TORSTAITERKUIN,


sunnuntai 24. lokakuun 2021

Marian Bistro & Lifestyle

HEI IHANAT!

Usein valmennettavieni kanssa aloitan kysymällä ”Mitä sinä haluaisit elämääsi lisää?”. Sitä samaa kysymystä kysyn itseltäni aika ajoin. Elämä on ollut viime aikoina ihan sillaisenaankin tosi kivasti. Vaikka sainkin tietää, että rautavarastoni ovat aika finaalissa, niin silti elämä on ollut kaikilla tavoin hyvää. Eihän se jaksamiseni ole ollut normaalilla tolalla, mutta siihen nähden, miten lääkäri asiaa ihmetteli, niin sanoisin, että mulla on ollut virtaa runsaastikin.

Mutta silti tuo ”Mitä sinä haluaisit elämääsi lisää?” -kysymys on ollut ajatuksissani. Viime viikon olin nollaamassa Lapissa. Siellä tunturissa, jossa saa vaellella omine ajatuksineen, se iski…se sama tunne, joka iski jo ekan kerran elokuulla. Syyskuulla tuo tunne konkretisoitui unessani.

Tämä hyggeaika ja lähestyvä joulu on monesti saanut mut miettimään, että voi kun voisi jakaa näitä tunnelmia blogiin. Voi kun voisi kaivaa kameran esiin ja ottaa kuvia. Muitakin kuin ruokakuvia. Käsitellä niitä ja ladata paikkaan, johon osaan ne vaikka silmät suljettuina ladata. Paikkaan, jossa saan vaihtaa ajatuksia ystävien kanssa.

Tein vuosi sitten tietoisen valinnan ja ilmoitin lopettavani lifestyle-blogini ja jatkavani ruokablogilla. 11 vuotta liki jokapäiväistä blogin päivittämistä, jossa blogi oli muutamien vuosien ajan toiminut päätoimeentulonani oli ollut antoisaa aikaa, mutta tajusin, että jos haluan elämässä tehdä muitakin mulle mieluisia töitä, niin jostain oli karsittava. Näin jälkikäteen ajateltuna koin, että kolmen työn ja opiskelun yhteenlaskettu summa oli myös mun harteille liikaa. Voimavaroja päivittäin päivittyvän lifestyle-blogin pitämiseen ei ollut.

”Voi että mulla on ikävä niitä blogin sisustuspostauksia!” -viesti kilahti elokuulla IG:n viestilaatikkoon. Huomasin ajattelevani, että hei niin mullakin. Siitä se tietty ajatustyö lähti liikkeelle. Tee asioita, mitä rakastat -sanonta on ehkä kulunut, mutta se on ollut mun ohjenuorani. Kuten moni teistä tietää, niin mulla on tapana tehdä niin kuin sydän sanoo. Ja nyt se sanoo näin.

Marian Bistro on jatkossa Marian Bistro & Lifestyle

Viimeisen vuoden aikana olen tehnyt itseni kanssa tosi paljon töitä. Oppinut asettamaan hyvinvoinnin rajani. Niin työnteon kuin ihan kaiken suhteen. Vaikka lifestyle-kulma tulee takavasemmalta ruokablogiini, niin se ei toki tarkoita sitä, että blogi alkaisi päivittymään siihen tahtiin kuin joskus muinoin. Vaan yritän pitää sen 2-3 postausta / viikossa tahdin. Uskon, että se on teille lukijoillekin optimaalisin.

Ruokaa, sisustusta, hyvinvointia, elämää. Mutta mites sitten IG?

No, Marian Bistro:n IG löytyy tutusta paikasta (@marianbistro) ja sinne päivittyy ruokahommeleita. Sitten sitä lifestyleä päivittyy tuonne mun vanhalle tilille, jonka avasin tänään julkiseksi ja jonka nimen muutin Marian Lifestyleksi (@_marianlifestyle_). Facebookin osalta toimii tuo Marian Bistro jonne linkitän (aina kun muistan) uudet postaukset.

Ei kai tässä sitten muuta kuin, että jatketaan siis vähän laajemmalla kattauksella 🙂 Tulevalle viikolle luvassa suussa sulavaa currya ja sisustusjuttuja nyt ainakin, mutta fiiliksen mukana mennään – kuten aina ennenkin.

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


tiistai 01. joulukuun 2020

Joulun odotusta & uudistunutta ruokatilaa

HEI IHANAT!

Tänä vuonna jouluun laskeudutaan hieman erilaisissa tunnelmissa kuin aiemmin. Olkoon joulunodotus kuitenkin täynnä tähtien ja kynttilöiden tuiketta. Lapsenomaista varpaat kippuraan saavaa iloa pienistä, sallituista jutuista. Levollisuutta, siitäkin huolimatta, että ympärillä kuohuu.

Se, että sulkee välillä korvansa ja silmänsä uutisilta ei ole paheksuttavaa, vaan jopa sallittavaa. Olkoon joulunodotus tänä vuonna oman itsensä kuuntelemista, hetkeen pysähtymistä ja pienistä iloista nauttimista. Terveellä tavalla itsekästä, jossa on ihan ookoo tehdä niitä itselle mieluisia juttuja.

Joulu on monelle meistä raskas. Tämä joulu voi olla sinulle kenties ensimmäinen ilman tuttua ja turvallista, rakasta ihmistä. Tai se voi olla jo kymmenes ilman tärkeää perheenjäsentä. Suru katoaa, ikävä jää. Olkoon joulunodotus tänä vuonna armollinen ja lohduttava. Sellainen, että sieltä suruaallon pohjalta näkyy kuitenkin pieniä pilkahduksia toivosta. Kauniita muistoja, jotka saa hymyilemään.

Isot sukujoulut jää tänä vuonna monelta välistä. Joulurutiineja ja perinteitä sörkitään eikä se välttämättä tunnu hyvältä. Sillä ne ovat tärkeitä asioita. Niitä, jotka luovat joulun selkärangan. Olkoon joulunodotus tänä vuonna uuden opettelua ja sen ymmärtämistä, että tämä on väliaikaista. Sen tiedostamista, että uusien tapojen luominen ja muutos voi olla välillä myös hyvästä.

Joulua odotetaan uudistuneen ruokatilan myötä. Keittiön viereinen  ruokatila meni nimittäin uusiksi, kun siitä lähti pöytä Pyhälle. Pyöreä pöytä tuo avaruutta ja tilan tuntua. Ruokatilan tukkoisuus katosi kertalaakista. Enää pitäisi löytää joku täydellinen rottinkivalaisin ruokapöydän päälle 🙂

Meillä joulukuu alkoi joulukalentereiden avaamisella. Rakastan seurata sivusta lasten iloa. Sitä pyyteetöntä onnea pienistä jutuista. ”Minkä suklaan sä sait?”. Joulukuu alkoi myös jouluisten ruokakuvausten merkeissä. Sellaisten, jotka saivat mut ostamaan tarvikekauppareissulla pöydän päälle pienen joulukuusen ja kaivamaan tuikkukellon esille. Kunhan saan työt tehtyä, teen pikaisen joulusiivouksen keskikerrokseen, sillä illalla tuodaan iso joulukuusi sisään eikä sitä sovi tuoda sotkuiseen kotiin 🙂

IHANAA ALKANUTTA JOULUKUUTA