torstai 28. lokakuun 2021

Helppo & herkullinen curry

HEIPPAHEI!

Mä olen joutunut tällä viikolla vähän kamppailemaan. Nimittäin sen kanssa, että nyt kun tämä pää aukesi blogin kirjoittamiseen, niin etten avaisi konetta ihan joka ilta ja kirjoittelisi ajatuksenvirtaa tänne. Asiaahan olisi vaikka kuinka. Asiapitoisuudesta en tosin aina menisi takuuseen 😉

Edellisen olohuonepostauksen jälkeen on luontevaa laittaa sitä Bistro-osastoa eli ruokareseptiä. Näin syksyllä meillä keittiössä tuoksuu usein intialainen tai thaimaalainen ruoka. Miten nämä erottaa toisistaan? No Marian keittiössä lähinnä vain siitä kanelin tuoksusta, jota tulee intialaisesta ruoasta. Maussa sitten huomaa suuremmankin eron.

Maustekaappi on viime vuoden aikana täyttynyt garam masalalla, jeeralla ja kaikilla ihanilla currytahnoilla. Yleensä olen currytahnoja tuonut reissuista, mutta nyt luonnollisesti ei ole viimeiseen liki pariin vuoteen tullut tuotua. Onneksi ruokakaupoista niitä löytyy täältäkin jo kattavasti.

ID

Kasviscurryt on mun omia suosikkeja, mutta koska muu perhe tarvitsee kuulemma lihaa, niin aina välillä lisään curryyn kanaa. Sen jälkeen, kun itse vähensin lihan syöntiä, niin olen tutustunut uusiin ruoka-aineisiin, kuten linsseihin. Punaisia linssejä syön salaatin kanssa (niitä valmiiksi keitettyjä linssejä), keitoissa ja curry-ruoissa. Linssit ovat varsinaista terveysruokaa ja niillä saa kasvisruokaankin kaivattua proteiinia.

Kukkakaali-kanacurry

2 valkosipulin kynttä
2 tl raastettua inkivääriä
2 broilerin rintafilettä
1 pieni kukkakaali
2 dl punaisia kuivia linssejä
2 rkl tomaattipyrettä
1 rkl punaista currytahnaa
2 tl garam masalaa
2 tl jeeraa
2 tl kanelia
1 rkl kookossokeria
3 dl vettä
1 tlk (400 g) kookosmaitoa
1 limen mehu

1. Kuori valkosipulit ja pilko ne, raasta inkivääri
2. Kuullota em. viitisen minuuttia pannun pohjalla, lisää currytahna, garam masala, jeera, pienistellyt broilerit sekä kukkakaalit
3. Sekoittele muutaman minuutin ajan, kunnes broilerit ja kukkakaalit ottavat hieman väriä
4. Lisää linssit ja vesi, anna kiehua miedolla lämmöllä kannen alla noin vartti
5. Lisää kookosmaito, tomaattipyree, kookossokeri ja limen mehu ja anna porista, kunnes kukkakaali on kypsynyt ja linssit pehmenneet
6. Tarjoile tuoreen korianterin, naanleivän, turkkilaisen jugurtin ja pähkinöiden kanssa.

Tästä currysta riitti neljälle pääruoaksi sekä itselleni lounaaksi kahdeksi työpäiväksi. Curry on niitä ruokia, joka paranee lämmitettäessä. Toisena päivänä lisäksi lounascurryn sekaan ison kourallisen pinaattia ja pilkottua parsakaalia.

Sain postaustoiveen kertoa mun työpukeutumisesta. Sellaista näillä näkymin luvassa siis viikonloppuna / alkuviikosta. Myös yksi ihana lohiresepti odottelee tekijäänsä. Nyt kun täällä taas ollaan kattavammalla kattauksella, niin postaustoiveita otetaan vastaan 🙂

TORSTAITERKUIN,


sunnuntai 24. lokakuun 2021

Marian Bistro & Lifestyle

HEI IHANAT!

Usein valmennettavieni kanssa aloitan kysymällä ”Mitä sinä haluaisit elämääsi lisää?”. Sitä samaa kysymystä kysyn itseltäni aika ajoin. Elämä on ollut viime aikoina ihan sillaisenaankin tosi kivasti. Vaikka sainkin tietää, että rautavarastoni ovat aika finaalissa, niin silti elämä on ollut kaikilla tavoin hyvää. Eihän se jaksamiseni ole ollut normaalilla tolalla, mutta siihen nähden, miten lääkäri asiaa ihmetteli, niin sanoisin, että mulla on ollut virtaa runsaastikin.

Mutta silti tuo ”Mitä sinä haluaisit elämääsi lisää?” -kysymys on ollut ajatuksissani. Viime viikon olin nollaamassa Lapissa. Siellä tunturissa, jossa saa vaellella omine ajatuksineen, se iski…se sama tunne, joka iski jo ekan kerran elokuulla. Syyskuulla tuo tunne konkretisoitui unessani.

Tämä hyggeaika ja lähestyvä joulu on monesti saanut mut miettimään, että voi kun voisi jakaa näitä tunnelmia blogiin. Voi kun voisi kaivaa kameran esiin ja ottaa kuvia. Muitakin kuin ruokakuvia. Käsitellä niitä ja ladata paikkaan, johon osaan ne vaikka silmät suljettuina ladata. Paikkaan, jossa saan vaihtaa ajatuksia ystävien kanssa.

Tein vuosi sitten tietoisen valinnan ja ilmoitin lopettavani lifestyle-blogini ja jatkavani ruokablogilla. 11 vuotta liki jokapäiväistä blogin päivittämistä, jossa blogi oli muutamien vuosien ajan toiminut päätoimeentulonani oli ollut antoisaa aikaa, mutta tajusin, että jos haluan elämässä tehdä muitakin mulle mieluisia töitä, niin jostain oli karsittava. Näin jälkikäteen ajateltuna koin, että kolmen työn ja opiskelun yhteenlaskettu summa oli myös mun harteille liikaa. Voimavaroja päivittäin päivittyvän lifestyle-blogin pitämiseen ei ollut.

”Voi että mulla on ikävä niitä blogin sisustuspostauksia!” -viesti kilahti elokuulla IG:n viestilaatikkoon. Huomasin ajattelevani, että hei niin mullakin. Siitä se tietty ajatustyö lähti liikkeelle. Tee asioita, mitä rakastat -sanonta on ehkä kulunut, mutta se on ollut mun ohjenuorani. Kuten moni teistä tietää, niin mulla on tapana tehdä niin kuin sydän sanoo. Ja nyt se sanoo näin.

Marian Bistro on jatkossa Marian Bistro & Lifestyle

Viimeisen vuoden aikana olen tehnyt itseni kanssa tosi paljon töitä. Oppinut asettamaan hyvinvoinnin rajani. Niin työnteon kuin ihan kaiken suhteen. Vaikka lifestyle-kulma tulee takavasemmalta ruokablogiini, niin se ei toki tarkoita sitä, että blogi alkaisi päivittymään siihen tahtiin kuin joskus muinoin. Vaan yritän pitää sen 2-3 postausta / viikossa tahdin. Uskon, että se on teille lukijoillekin optimaalisin.

Ruokaa, sisustusta, hyvinvointia, elämää. Mutta mites sitten IG?

No, Marian Bistro:n IG löytyy tutusta paikasta (@marianbistro) ja sinne päivittyy ruokahommeleita. Sitten sitä lifestyleä päivittyy tuonne mun vanhalle tilille, jonka avasin tänään julkiseksi ja jonka nimen muutin Marian Lifestyleksi (@_marianlifestyle_). Facebookin osalta toimii tuo Marian Bistro jonne linkitän (aina kun muistan) uudet postaukset.

Ei kai tässä sitten muuta kuin, että jatketaan siis vähän laajemmalla kattauksella 🙂 Tulevalle viikolle luvassa suussa sulavaa currya ja sisustusjuttuja nyt ainakin, mutta fiiliksen mukana mennään – kuten aina ennenkin.

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


tiistai 01. joulukuun 2020

Joulun odotusta & uudistunutta ruokatilaa

HEI IHANAT!

Tänä vuonna jouluun laskeudutaan hieman erilaisissa tunnelmissa kuin aiemmin. Olkoon joulunodotus kuitenkin täynnä tähtien ja kynttilöiden tuiketta. Lapsenomaista varpaat kippuraan saavaa iloa pienistä, sallituista jutuista. Levollisuutta, siitäkin huolimatta, että ympärillä kuohuu.

Se, että sulkee välillä korvansa ja silmänsä uutisilta ei ole paheksuttavaa, vaan jopa sallittavaa. Olkoon joulunodotus tänä vuonna oman itsensä kuuntelemista, hetkeen pysähtymistä ja pienistä iloista nauttimista. Terveellä tavalla itsekästä, jossa on ihan ookoo tehdä niitä itselle mieluisia juttuja.

Joulu on monelle meistä raskas. Tämä joulu voi olla sinulle kenties ensimmäinen ilman tuttua ja turvallista, rakasta ihmistä. Tai se voi olla jo kymmenes ilman tärkeää perheenjäsentä. Suru katoaa, ikävä jää. Olkoon joulunodotus tänä vuonna armollinen ja lohduttava. Sellainen, että sieltä suruaallon pohjalta näkyy kuitenkin pieniä pilkahduksia toivosta. Kauniita muistoja, jotka saa hymyilemään.

Isot sukujoulut jää tänä vuonna monelta välistä. Joulurutiineja ja perinteitä sörkitään eikä se välttämättä tunnu hyvältä. Sillä ne ovat tärkeitä asioita. Niitä, jotka luovat joulun selkärangan. Olkoon joulunodotus tänä vuonna uuden opettelua ja sen ymmärtämistä, että tämä on väliaikaista. Sen tiedostamista, että uusien tapojen luominen ja muutos voi olla välillä myös hyvästä.

Joulua odotetaan uudistuneen ruokatilan myötä. Keittiön viereinen  ruokatila meni nimittäin uusiksi, kun siitä lähti pöytä Pyhälle. Pyöreä pöytä tuo avaruutta ja tilan tuntua. Ruokatilan tukkoisuus katosi kertalaakista. Enää pitäisi löytää joku täydellinen rottinkivalaisin ruokapöydän päälle 🙂

Meillä joulukuu alkoi joulukalentereiden avaamisella. Rakastan seurata sivusta lasten iloa. Sitä pyyteetöntä onnea pienistä jutuista. ”Minkä suklaan sä sait?”. Joulukuu alkoi myös jouluisten ruokakuvausten merkeissä. Sellaisten, jotka saivat mut ostamaan tarvikekauppareissulla pöydän päälle pienen joulukuusen ja kaivamaan tuikkukellon esille. Kunhan saan työt tehtyä, teen pikaisen joulusiivouksen keskikerrokseen, sillä illalla tuodaan iso joulukuusi sisään eikä sitä sovi tuoda sotkuiseen kotiin 🙂

IHANAA ALKANUTTA JOULUKUUTA


tiistai 11. elokuun 2020

Iso ilo vastaanottajalle, lämmin mieli lähettäjälle


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Postin ja Indieplacen kanssa.


 

TIISTAI-ILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Tuntuuko teistäkin, että ei siitä ole kuin hetki, kun koululaiset kirmasivat kesälaitumille? Kun kaivoitte nessupakettia sumuisin silmin laukustanne Suvivirren alkusointujen sulostuttaessa alkukesän tunnelmaa. Musta tuntuu, että se oli ihan just vasta. Toisaalta taas tuntuu, että siitä on hirmuisen pitkä aika. Niin paljon on ehditty kuitenkin tehdä ja kokea tuon jälkeen. Yhtä kaikki, tänään meillä Tampereella pakattiin uudet lyijytäytekynät ja kumit penaaliin. Reppu heitettiin selkään ja lähdettiin kohti uutta syyslukukautta. Yläkouluun jo molemmat.

Uusi arki otetaan hyvillä mielin vastaan. Pikkuhiljaa valoisat illat ovat muisto vain ja saa sytytellä kynttilät tuomaan tunnelmaa ja kietoa shaalia tiukemmin jalkojen ympärille. Kuulustella koululaisilta kokeisiin ja jutella iltaruokapöydässä koulupäivän tapahtumista. Kaupallisen yhteistyön myötä Postin kanssa tulin kertomaan, miten mä päätin ilahduttaa pieniä koululaisia. Aloin miettimään, että meidän tytöt eivät juurikaan saa postissa kirjeitä tai kortteja. Veikkaan, että se on monen nuoren kohdalla sama juttu. Samalla mietin, kuinka ihanaa oli itse nuorena löytää postilaatikosta omalla nimellä varustettu kortti. Tervehdys sukulaiselta tai kirjekaverilta.

Reilu viikko sitten kirjoitin neljälle pienelle (kummitädin silmissä he ovat edelleen pieniä, vaikka yksi on jo yläkoulussa) kummilapsellemme kortit. Kortteihin kirjoitin tsemppiviestin alkavalle koulutielle.  Kortit lähtivät matkaan kolmelle prinsessalle ja yhdelle prinssille. En voi uskoa, että tuo hurmurikummipoika aloittaa jo esikoulun. Justhan se vasta oli, kun käytiin vastasyntynyttä sairaalassa katsomassa. Aika kuluu nopeasti ja mitä enemmän aika juoksee, niin sitä enemmän sitä tajuaa muistojen luomisen merkityksen. Kortin ja postimerkin ostaminen ovat itselleni pieni vaiva. Muutaman rivin kirjoittaminen ei vie kuin hetken. Pienellä vaivalla saa annettua rutkasti hyvää mieltä toiselle. Jos mulla olisi ollut aikaa, olisin ollut kärpäsenä katossa todistamassa rakkaiden kummilapsien iloa kortit saadessaan 🙂

Muistatteko heinäkuussa, kun kerroin, että vastedes lähetän joka kuukausi postikortin ilahduttamaan ystäviä ja sukulaisia? On todettu, että hyvät teot ja hyvän mielen tuominen muille tekevät meistä onnellisempia. Olkoon onnellisuuden määritelmä itse kullekin mikä tahansa, niin uskon tähän täydestä sydämestäni. Se, että sain kahvikupposen äärellä kynttilän valossa kirjoitella kortit rakkaille koululaisille sai mut hymyilemään sisäisesti. Se, kun ajattelen, miten paljon kortit ilahduttavat saajiaan, saa mun onnellisuuskäppyrät tappiin.

Ja jos totta puhutaan, niin saa lähestyvä syksykin. Kesä on ollut niin mieletön, että sen avulla ammennan valoa pimeisiin iltoihin. Koska ylimääräistä valoa syksyn pimeille riittää, niin hyvillä mielin jaan sitä eteenpäin. Mulla onkin jo mielessä muutama ihana, ketä ajattelin syksyn pimeillä ilahduttaa postikortin muodossa. Kaikki meistä eivät ole syysihmisiä, joten lisätsempin lähettäminen postitse on varsin ihana ajatus. Kortin avulla voi koskettaa ja ilahduttaa vielä syvällisemmin kuin tekstiviestillä.

Sain viime viikolla postissa kirjekuoren, jossa oli tutunnäköistä kirjoitusta. Tekstistä näki, että kirjoitus ei ole nuoren ihmisen käsialaa ja sen eteen oli nähty vaivaa. Kuoren päälle oli liimattu kaksi Suomen kartta -symbolilla varustettua Postin ikimerkkiä (tosin yksikin olisi riittänyt). Toisessa oli kala ja toisessa kiviä. Vuosiluvut kertoivat niiden olevan muutamia vuosia vanhoja. Ikimerkit ovat siitä ihania, että ne eivät vanhene ikinä. Niitä voi käyttää nimensä mukaisesti ikuisesti. Kirjekuoren sisältä paljastui itse askarreltu syntymäpäiväkortti miehen reilusti yli 80-vuotiaalta tädiltä. Voi kuulkaa, ei tarvitse hetkeäkään miettiä, kenelle syyskuun postikorttini lähetän.  Iloa ja valoa yksin asuvalle syyskuun pimeisiin iltoihin

ILOISIN TIISTAITERKUIN,


maanantai 23. joulukuun 2019

Tunnelmallista Joulua!

MOIKKAMOI!

Nyt on tullut aika sulkea tietokone joulun ajaksi. Antaa sillekin vähän lepoa. Oma kovalevyni ei ole täynnä, mutta kannettava hurisee siihen malliin, että on loman tarpeessa 🙂

Laatikot tuli päivällä uunista tuoden sen joulun tuoksun, joka tuntuu joka vuosi yhtä ihanalta. Nyt on kinkku uunissa ja pian pääsee perunat kattilaan porisemaan. Tänään fiilistellään jo pikkuisen jouluruoan kanssa, huomenna katetaan sitten täyskattaus ja istutaan pitkään pöydän äärellä.

Jouluaattoaamu alkaa Ahdin riisipuurolla ja jatkuu muutamalla joululaskulla. Puolen päivän aikaan käydään kuuntelemassa Saunakurun tasanteella joulurauhan julistamista Pyhätunturin alueelle. Jouluaatto ei tuntuisi jouluaatolta ilman joulusaunaa ja eiköhän nuo kuusen alla olevat paketitkin jossain vaiheessa jaeta. En malta odottaa, että saan uudenkarhean kirjan käteeni ja pääsen uppoutumaan rakkauden ja romantiikan maailmaan.

Nyt on aika olla rakkaiden kanssa ja mennä sinne joulukuplaan. Voi olla, että joulukupla on niin tiivis, että somekin hiljenee pariksi päiväksi. Toisaalta taas voi olla, että some pitää kiinni muussa maailmassa, ettei vallan mökkihöperöidy. Mutta se on varmaa, että seuraavat päivät tehdään ja toimitaan just niin kuin hyvältä tuntuu 🙂

Oikein Ihanaa ja Tunnelmallista Joulua – kiitos kun olette ♥