torstai 19. joulukuun 2019

Herkullinen alkuruoka joulupöytään


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin ja Indieplacen kanssa.


 

HEIPPAHEI!

Palataan taas jouluisiin ruokamuistoihin kaupallisen yhteistyön myötä K-Supermarketin kanssa. Viimeksi juteltiin joulun makeimmista muistoista ja enemmänkin siitä, millaisia makeita herkkuja meidän joulupöydästä löytyi silloin kun olin lapsi. Mulle tärkeintä joulussa on juurikin perinteet; niin ne lapsuudenkodista mukanani saamat sekä uudet perinteet, joita perheeni kanssa luomme. Varsinkin juhlapyhinä, joista joulu on itselleni se rakkain muistojen vaalimiseen.

Tänään tulin kertomaan teille, millaisia ruokia meidän joulupöydästä löytyy. Peilaten jälleen osin muistoihin, sillä jouluiset ruokamuistot ovat silkkaa kultaa. Aika on kullannut myös muistoja, sillä silloin pikkutyttönä en voinut käsittää, miten joku voi valmistaa jouluna kalaa. Syytän osaltaan sitä lipeäkalan tuoksua, joka mummulassa oli ennen joulua. Papalla oli tapana valmistaa turskasta lipeäkala itse ja voi jösses, että tuo tuoksu oli sellainen, että ei se ainakaan ruokahalua herättänyt.

Siitäkin huolimatta etten pitänyt lainkaan tuosta pitkällisestä kalan liotuksesta aiheutuneesta hajuhaitasta, oli lipeäkalakeitto jo lapsena yksi suosikkijouluruoistani. Muistan, että Kissanmaan mummulassa sitä syötiin alkuruoaksi jouluaattona. Päälle tujautettiin reilusti maustepippuria. Jossain vaiheessa lipeäkalakeiton valmistaminen siirtyi äidilleni ja huokaisin helpotuksesta, kun äiti ei alkanut liottamaan kalaa itse alusta asti, vaan osti lipeäkalan valmiina.

Muuten jouluruokapöytä edusti perinteitä; meidän äiti oli mestari tekemään laatikoita. Varsinkin imelletty perunalaatikko oli oma suosikkini. Vaikkei porkkanalaatikkoa kukaan juuri syönytkään, niin sitäkin löytyi pöydästä joka joulu. Aatonaattona meillä laitettiin kinkku uuniin ja yöllä maisteltiin ensimmäiset kinkkumaistiaiset. Rosolli sai seurakseen vaaleanpunaisen kermavaahdon ja palapaistin liha oli joka kerta yhtä mureaa.

Lipeäkalakeiton lisäksi kaloista tarjolla oli graavilohta ja uunissa tehtyjä silakoita. Olen yrittänyt etsiä noiden silakkarullien reseptiä, mutta en ole sitä vielä löytänyt. Totuuden nimissä en edes osaisi itse reseptiä kehitellä, sillä en muista kertaakaan maistaneeni moisia silakkarullia :) Yksi jouluruokapöydästä löytyvä tarjottava oli yli muiden. Nimittäin erilaiset mädit, smetana ja sipuli. En muista kuinka vanha olin, kun aloin syömään mäti-smetana-sipuliseosta jouluna, mutta se kuuluu edelleen jouluihin rakkaimpana ruokana.

Huomaan jälleen tämänkin suhteen kulkevani äitini jalanjäljissä. Niin kuin hänelle, niin myös minulle yksi joulun tähtihetkiä on ne joulunpyhien myöhäisillat, kun saa hakea lautaselle jääkaapista smetanaa, mätiä ja sipulia. Kruunata koko komeus tillillä. Nautiskella telkkarin äärellä jouluohjelmia katsellen. Joululahjaksi saatu yöpuku päällä ja pörrösukat jalassa. Kenties pikkuisen kuplivaa lasissa.

K-ruoka -sivustolta löysin reseptin, jossa upgreidataan tuo rakastamani mäti-smetana-sipuliseos katkaravuilla ja saaristolaisleivällä. Alkuperäinen resepti löytyy täältä, mutta koska rakastan smetanaa, korvasin ranskankerman smetanalla. Toast skagenit purkissa pääsevät meidän tämän joulun alkuruoiksi. Vastaavasti alkuruoan virkaa aiemmin toimittanut lipeäkalakeitto taitaa päästä joulupäivän lounaaksi.

Joulun perinteisiin kuuluu myös se, että joulukattaukseen pääsee astioista rakkaimmat. Kuvissa olevat toast skagenit tarjoilin äidin ja isän häälahjaksi saamista jälkiruokakipoista.

Toast skagen purkissa
4 annosta

1ps Pirkka katkarapuja (pakaste)
1/2 punasipuli
2 tlk Pirkka Smetanaa
1/2dl tilliä hienonnettuna
1rkl sitruunanmehua
1tl sitruunan raastettua kuorta
ripaus mustapippuria
2 viipaletta Pirkka saaristolaisleipää
50g Pirkka kirjolohenmätiä, käsinlypsettyä

-sulata katkaravut, valuta ne hyvin ja hienonna veitsellä. Kuori ja hienonna sipuli.
-sekoita smetana, tilli, sitruunanmehu ja -kuori, osa mädistä sekä pippuri kulhossa. Lisää katkaravut ja sipuli.
-leikkaa leipäviipaleet isohkoiksi muruiksi tai pieniksi kuutioiksi.
-lado leipämuruja ja katkarapuseosta kerroksittain pieniin annospurkkeihin.
-koristele mädillä ja tillillä
-anna maustua jääkaapissa vähintään 2 tuntia tai yön yli

Alkuperäisen reseptin ranskankerma ja majoneesi varmasti jämäköittävät seosta. Jääkaapissa ollessaan tuosta smetanaseoksesta valui vähän nestettä tarjoilukipon pohjalle. Mutta hei, se ei ollut lainkaan huono asia, sillä leivänpalaset pehmenivät just sopivasti.

No mitä muuta mun lapsuuteni jouluruokapöytään kuului? Se, että sen äärellä istuttiin pitkään ja hartaasti. Niin pitkään, että kärsimättömimmät (eli veljeni ja minä) saimme nousta pöydästä ennen muita. Tämä sama kaava toistuu tänäkin päivänä; itse rakastan istua jouluruokapöydässä pitkän kaavan mukaan. Lapset sen aikaa, kun ovat syöneet :)

”Mikä sinulle joulussa on tärkeintä?” kysyy K-Supermarket. Niin kuin K-Supermarketille, niin myös mulle joulussa ruoka näyttelee suurta osaa. Sen takia meidänkin joulupöydästä löytyy ne perinteiset laatikot ja kinkku. Sen lisäksi tänäkin vuonna pöydästä löytyy muutamia raikkaita salaatteja sekä kaloista ainakin jääkellarin lohi ja rosepippuri graavisiika. Voi joulu, voisitko jo tulla!

TUNNELMALLISIN TORSTAITERKUIN,

 


perjantai 13. joulukuun 2019

Muistoja lapsuudesta: Helmipuuro


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Finnamylin ja Indieplacen kanssa.


 

MOIKKA PERJANTAIHIN!

Mun täytyy tunnustaa yksi juttu. Se vähän nolotti minua, kun asian tajusin parikymppisenä. Luulin aina sitä ennen, että helmipuuro, jota lapsena Oriveden mummulassa söin, oli mummun itsensä keksimä nimi tuolle suloiselle puurolle. Mummun nimi kun oli Helmi. Pikkutyttönä sitä hetken ajattelin, että mummu oli kyllä niin rempseä ja tietoinen itsestään, että tokihan nyt tuon puuronkin nimeäisi itsensä mukaan.

Yhtä kaikki, silloin maatalon pirtissä puuhellalla keitetty puuro kuului niin aamuihin kuin iltoihinkin. Pienet helmet tuntuivat ihanilta suussa. Täysmaitoon keitetty puuro ei seurakseen voinappia enempää kaivannut.

Nimi puuron takana valkeni itselleni vasta parikymppisenä. Muistan sen marraskuisen alkuillan, kun iskä soitti ja kertoi, että Oriveden pappa oli yllättäen lähtenyt taivaaseen. Oman suruni tuli vasta myöhemmin, mutta tuona iltana tunsin surua Oriveden mummun puolesta. Soitin mummulle ja puhelun lopuksi kysyin, että miten hän oikein sitä helmipuuroaan valmisti.ID

Kävin kaupassa, tulin takaisin opiskelijayksiööni ja pikkuruisella hellalla valmistin elämäni ensimmäiset helmipuurot. Ja uskokaa tai älkää, niin vielä tänäkin päivänä ihmettelen, miten siinä onnistuin polttamatta maitoa pohjaan. Tuossa elämänvaiheessa kun en juurikaan keittiössä viettänyt aikaa :) Siinä tiskipöytään nojatessani ja puuron tekeytymistä odotellessani tajusin, että mummu ei ollutkaan keksinyt tuolle puurolle nimeä, vaan se toden totta oli Helmi-perunasuurimoista keitetty. Tuosta illasta lähtien helmipuuro on saanut ihan uuden merkityksen.

Sitä meillä keitetään muutamia kertoja kuussa, vähintään. Joka kerta puuro tuo sellaista ihanaa nostalgista fiilistä. Lohtua, vaikkei lohtua juuri tuona hetkenä edes tarvitsisi. Muistot tuovat myös hymyn huulille; ehkä pieni osa minusta vielä haluaa uskoa, että Helmi-mummu kuitenkin tarjosi tuota puuroa osin sen nimen takia. Se olisi ollut ihan mummun tyylistä. Mummun, joka värjäsi vielä vajaa yhdeksänkymppisenä hiuksensa punertavan ruskeaksi ja joka oli niin kova sissi, että puski vaikka läpi harmaan kiven ♥ 

Helmipuuro valmistuu käden käänteessä ja näin joulun alla siitä saa pienellä vaivalla jouluisen version. Riisipuuron sijaan sitä kaipaa välillä vähän nopeampaa joulupuurovaihtoehtoa ja helmipuuro toimii joulupuurona aivan loistavasti! Itse ripsottelen valmiin puuron päälle usein kanelia tai piparkakkumaustetta, mutta niin vain puuro menee loistavasti luumukiisselinkin kanssa. Rakkauteni persimoneihin näkyy myös helmipuuron lisukkeissa. Jouluinen persimonkompotti sopii suloisen pehmeän helmipuuron kaveriksi tuoden siihen ripauksen kanelista makeutta aniksella höystettynä.

Aina joskus, kun olen blogissa helmipuuroa hehkuttanut, olen saanut kyselyitä, että miten saan sen onnistumaan. Tärkeintä on muistaa lisätä perunasuurimot kiehuvaan maitoon tai kasvimaitoon. Minä tykkään puurosta hieman jämäkämpänä, joten annan sen tekeytyä kannen alla keittämisen jälkeen viidestä kymmeneen minuuttiin. Mutta ihan jo pari minuuttia riittää tekeytymiseen, mikäli tykkää hieman juoksevammasta puurosta.

Jouluinen helmipuuro
yhden helmipuurorakastajan reilu annos

4 dl maitoa
1 dl Helmi perunasuurimoita
ripaus suolaa
nokare voita
kanelia tai piparkakkumaustetta

-kiehauta maito kuumaksi
-ripottele kiehuvaan maitoon perunasuurimot
-anna kiehua hiljalleen koko ajan sekoittaen kahdeksan minuuttia
-mausta suolalla ja voilla
-anna tekeytä kannen alla vähintään kaksi minuuttia (riippuen kuinka paksusta puurosta tykkäät)
-tarjoile kanelin tai piparkakkumausteen sekä persimonkompotin kanssa

Persimonkompotti

1 persimon
2 tl voita
pikkuisen vettä
loraus hunajaa
1 kanelitanko
2 tähtianista

-pese ja pilko persimon
-sulata voi kattilassa ja lisää persimon ja pari ruokalusikallista vettä
-lisää myös mausteet ja anna porista, kunnes persimonkuutiot ovat pehmenneet
(lisää tarvittaessa vettä)
-tarjoile helmipuuron kanssa

Kotimaiset Helmi perunasuurimot on valmistettu ensiluokkaisesta perunatärkkelyksestä. Ne ovat gluteenittomia ja puuron lisäksi ne sopivat monenlaiseen leivontaan ja ruoanlaittoon. Finnamylin FB-sivuilta löytyy lisää reseptejä, joihin kannattaa tutustua! Itse ajattelin kokeilla seuraavaksi Helmi perunasuurimoita jouluiseen vanukkaaseen ja jatkojalostaa helmipuurosta luumun ja rahkan kanssa maistuvan herkun esimerkiksi jouluaaton jälkiruokapöytään.

Tuoko sinulle helmipuuro rakkaita muistoja lapsuudesta? Jos en väärin muista, niin voisin väittää, että meillä alakoulussakin syötiin välillä lounaaksi helmipuuroa. Puukoulussa, jonka lattiat narisivat. Makumuistot ovat siitä ihania, että niiden kautta pääsee elämään uudelleen niitä lapsuusmuistoja, joita ei välttämättä muuten tulisi muisteltua ♥ 

PERJANTAITERKUIN,


torstai 05. joulukuun 2019

Joulun makeimmat muistot


Postaus on toteutettu yhteistyössä K-Supermarketin ja Indieplacen kanssa.


 

HEIPPA IHANAT

ja hyvää Itsenäisyyspäivän aattoa! Olen tässä juurikin lähtemäisilläni työpaikan pikkujouluihin, mutta sitä ennen tulin jakamaan teille jouluista tunnelmaa makeiden joulumuistojen myötä. Jouluun kuuluu vahvasti perinteet ja ne ovat sellaisia, jotka tuovat suuren osan joulun tunnelmaa. Nuo äidin käsinkirjoittamat reseptit, joissa on todistusaineistoa, että niiden mukaan on leivottu. Jopa niin paljon, että välillä taikinatahran alta on vaikea nähdä, mitä siinä lukee. Mulla on iso laatikollinen jouluisia reseptejä äidin jäljiltä ja niiden mukaan ruoan laittaminen ja leipominen on hurjan ihanaa. Nostalgista!

Saanko niihin sen saman maun, mitä äiti sai? En todellakaan, mutta lähelle sitä. En tiedä miten nuo äidit sen tekevät, mutta toivottavasti joku päivä meidän tytöt ajattelevat minusta ja minun leivonnaisistani samoin kuin mitä itse ajattelen oman äitini leipomuksista.

Kerroinkin teille tässä eräässä postauksessa, että ihmettelen edelleen, miten meidän äiti ehti tehdä meille vuosi toisensa perään niin ihanan joulun. Joulun, jossa koti oli koristeltu joulun satumaaksi ja jossa ruokapöytä notkui herkkuja. Pikkutyttönä en niinkään välittänyt joulun suolaisista herkuista, mutta makeat herkut kyllä maistuivat. Meillä pidettiin perinteisesti piparkakkutalkoot itsenäisyyspäivänä. Silloin leivottiin pipareita jouluksi pakkaseen. Äidillä oli tämä sama perinne vielä meidänkin lapsien kanssa.

Viikkoa ennen joulua paistettiin joulutortut, jotka nekin pakastettiin. Muistan vieläkin roikkuneeni pää alaspäin kellarin arkkupakastimessa ja raottaneeni foliovuoan kantta. Torttuvarkaissa käyminen kyllä tuli ilmi, mutta joulumieltä se ei keneltäkään vienyt.

Jossain vaiheessa äiti ehti paistaa myös taatelikakut pakkaseen. Taatelikakun teen vieläkin joka vuosi äidin reseptillä. Mitä sitä suotta hyvää vaihtamaan. Lapsuuteni joulujen jälkkäripöydästä löytyi myös lusikkaleipiä ja ässäkeksejä. Sekä kakku, joka jäi poikkeuksetta meiltä lapsilta syömättä. Nimittäin englantilainen hedelmäkakku. En voinut ymmärtää, miten meidän äidin mielestä tuo oli parasta maan päällä. Itse saatoin ottaa siivun, mutta lautaselle jäi syömisen jälkeen kirsikkaa, sukaattia, appelsiininkuoria ja rusinoita. Ja tahmein sormin nypityistä ei toivotuista raaka-aineista johtuen iso kasa kakun murusia.

Niin se aika muuttuu. Aikuisuus tekee tehtävänsä; tänä päivänä tuo englantilainen hedelmäkakku on suosikkini. Varsinkin, kun se on saanut pari päivää mehustua ja makustua rauhassa. Kuppi kahvia, pala hedelmäkakkua ja joulukuusen kynttilöiden kimallus. Jalat viltin alle sohvalla ja taustalle joululaulut. Olen tuonut oman lisäni kakkuun pistaasipähkinöillä, jotka tuovat ihanasti suolaisuutta ja purutuntumaa. Siinä missä äiti jätti kakun vaaleanruskeaksi, minä tykkään käyttää vuoan leivittämiseen ruiskorppujauhoja ja paistaa kakkua extravartin.

Hedelmäkakku

250 g voita
250 g sokeria
5 munaa
250 g vehnäjauhoja
200 g rusinoita
100 g sukaattia
75 g appelsiininkuoripaloja
75 g kirsikoita
100 g mantelilastuja
pistaasipähkinöitä murskattuna

1. vaahdota pehmeä voi ja sokeri
2. lisää seokseen munankeltuaiset ja vehnäjauho
3. lisää vaahdotetut valkuaiset ja loput ainekset
4. kaada taikina voideltuun ja ruiskorppujauhotettuun vuokaan
5. paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin reilun tunnin ajan (vähän pidempään, jos haluat rapsakan kuoren)

Hauska on huomata omien tyttöjeni reaktio tähän ihanaan kakkuun. ”Äiti, kuinka sä voit tykätä tuosta?!” Ei ole omena kauas puusta pudonnut :) Ehkä jonain päivänä hekin nauttivat tästä perinteisestä jouluherkusta. Kahvikuppi kädessä, varpaat viltin alla, sohvannurkassa joulukuusen valoja ihastellen.

Rakastan joulua ja rakastan laadukasta jouluruokaa.  Vaikka lähdemme jouluksi pohjoiseen, niin haluan käydä tutussa kaupassa jouluruokaostoksilla. Niin kuin aiempinakin vuosina. Tuo meidän lähi K-Supermarket on se mun luottoruokakauppani. Tiedän, että saan sieltä kaikki ainekset mitä tarvitsen onnistuneeseen jouluruokailuun. Laadukkaasti ja sellaisten ihmisten tekeminä, jotka arvostavat ruokaa yhtä korkealle kuin minä arvostan.

Ja kaupan päälle saan vielä erittäin ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua. Varsinkin kalatiskistä olen erittäin iloinen. Kotimainen kasvatettu siika, kun on herkullisuuden lisäksi myös vastuullinen valinta. Tänäkin jouluna valmistan graavisiian jo täällä etelässä lähtöä edellisenä iltana. Se ehtii hienosti graavautumaan ajomatkan aikana. Köllötellen suksiboksissa muiden ruokaostosten kanssa. Perille päästyämme siika maistuu taivaalliselta saaristolaisleipäsiivun päällä.

Joulussa, kuten vuoden ympäri, mulle tärkeintä on yhdessä oleminen perheen kanssa. Mutta melkein yhtä tärkeää on syöminen. Rentoutuminen keittiössä ja joulumielen nostattaminen jouluisten tuoksujen avulla ♥ Parin viikon päästä palaan vielä jouluruokamuistojen parissa jakamaan teille suolaisia jouluruokamuistoja lapsuudestani.

Olisi ihana jakaa niitä lapsuuden rakkaimpia joulumuistoja kommenttiboksin puolella. Rikastuttaa täten meidän kaikkien joulun odotusta. Mikä on sinun rakkain joulumuistosi?

TUNNELMALLISIN TORSTAITERKUIN,