keskiviikko 17. kesäkuun 2020

Vastuullinen kuluttaminen mahdollistaa unelmien toteuttamisen


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Santanderin ja Indieplacen kanssa.


Katson tiliotetta ja hykertelen sisäisesti. Se yksi merkkilaukku, josta olen haaveillut on pian hyppysissäni. Siirrän luottokortille rahaa, jotta voin ostaa tuon laukun. Luotolla siksi, koska tilillä sellaisia rahoja ei ole, vaikka se kesätyöpalkka just sinne napsahtikin. Mietin mielessäni, kuinka hyvin tuo laukku tulee sopimaan mun syksyn opiskelugarderoobiin. Eihän se juuri edes maksa, kun on sieltä luottokortilta pois eikä tililtä.

Tuttua? Näin 44-vuotiaana voin rehellisesti myöntää, että olin aiemmin holtiton rahan käyttäjä. Se oli aikaa, kun materia toi onnea, muka. Sitä aikaa, kun opintolaina meni kodin kalustamiseen ja opiskelijaelämästä nauttimiseen.

Tuli aika, että jouduin kääntymään enemmän kuin usein vanhempieni puoleen. Rahat olivat taas loppu. Nuo kaksi piheyden perikuvaa eivät ymmärtäneet, miten olin saanut luottokortin tappiin ja miten tili oli koko ajan tyhjä. Teinhän töitä opiskeluidenkin ohella. Vaatekaappi pursusi vaatteita ja eteisessä oli monta paria kenkiä. Materian omistaminen toi tietyllä tapaa turvallisuuden tunnetta.

Jollei vanhempani olisi auttaneet minua pois tukalasta tilanteesta ja puhuneet minulle järkeä, olisin kenties ollut yksi niistä, joille olisi tullut maksuhäiriömerkintä. Siihen aikaan onneksi ei ollut tarjolla pikaisia, kenties vastuuttomiakin, pikalainapäätöksiä sieltä sun täältä. Sen suhteen olen onnellinen, että tulin kuluttamisen suhteen järkeeni.

380 000 suomalaisella oli maksuhäiriömerkintä vuonna 2018. Se kuulostaa tosi isolta luvulta, mutta toisaalta – toinen puoli minusta ymmärtää heitä. Sillä olen ollut siellä, missä kuluttaminen on lähtenyt aivan käsistäni ja sokeasti olen mennyt kohti merkkilaukkuja tai muita haaveitani. Ilman taloudellista edellytystä tehdä niin. Säästä hyvä tyttö, säästä. Sanoi isäni monta kertaa. Jollei johonkin ole varaa, sitä ei tarvitse.

Viisaita sanoja iskältä jo tuolloin. Ellen olisi ottanut itseäni (kiitos vanhempieni) niskasta kiinni, laittaisin varmastikin tänä päivänä jokaisen liikenevän euron matkustamiseen. Sen sijaan olen oppinut säästämään. Jo muutaman vuoden ajan mulla on mennyt kuukausittain tietty summa säästötilille ja rahastoihin.

Silti elämässä voi tulla yllättäviä tilanteita, että tarvitsee ulkopuolista rahoitusta. Vaikka teen ympäripyöreitä päiviä kahden työni kanssa ja säästän, niin silti itselleni tuli kolmisen vuotta sitten eteeni yllättäen tilanne, että tarvitsin lainaa. Olin joutunut häätämään vuokralaiset mummulta perimästäni sijoitusasunnosta pois maksamattomien vuokrien takia. Kävin katsomassa asuntoa häädön jälkeen ja olin shokissa. Reikiä seinissä, lattiat pilalla, keittiössä ei oltu siivottu viiteen vuoteen ja kylppäri oli…noh, sellainen että en uskaltanut kuin ovelta varovasti vilkaista. Tajusin, että jos haluan laittaa asunnon uudelleen vuokralle, se täytyy remontoida katosta lattiaan. Koska olin juuri menettänyt suuria summia vuokrissakin (olin maailman lepsuin vuokranantaja…), niin omarahoitusta ei säästöistäni huolimatta remonttiin ollut.

Silloin käännyin Santanderin puoleen. Tutkin eri luotonantajia ja Santanderin toimintatapa kuulosti omien arvojeni mukaiselta. He kun myöntävät lainaa ainoastaan sen jälkeen, kun ovat arvioineet, että asiakas ymmärtää ja pystyy hallitsemaan lainaan liittyvät velvollisuutensa. Varmistavat sen, että asiakkaan taloudellinen kantokyky ei ole vaakalaudalla lainaa ottaessaan. Se, että Santander haluaa olla osallisena estämässä ylivelkaantumista ja vähentämässä suomalaisten maksuhäiriömerkintöjä, lämmittää tällaisen tällaisen ex-shoppailuaddiktin mieltä suunnattomasti. Loppu remonttilainan takaisinmaksu kerralla onnistui myös sen ajan tullessa vaivatta ja ilman lisämaksuja.

Vastuullinen kuluttaminen on myös se, jota yritämme meidän tyttärille toitottaa tämän tästä. Maailma on täynnä houkutuksia ja nykyään saa ostettua vaikka mitä yhdellä klikkauksella. Samalla klikkauksella ja ehkä henkilötunnuksen nopealla syöttämisellä ostaa isojakin ostoksia. Joiden hinta vain pompsahtaa usein pilviin pitkän maksuajan myötä.

Nykymaailma on raaka. Paljon raaempi kuin silloin kun itse olin nuori. Nykyään pitää olla sitä ja tätä merkkivaatetta. Some luo omat paineensa nuorten pukeutumiseen. Meillä tytöt saavat kuukausirahaa ja säästävät vaatteitansa varten. Yllättävästi sitä tulee punnittua ostoksiaan tarkemmin, kun joutuu sen omasta pussista maksamaan.

Se, että kuluttaa vastuullisesti ei estä unelmien toteuttamista. Vaan aivan päinvastoin. Kun on pieni puskuri omasta takaa ja talousasiat kunnossa, sitä saa tarvittaessa apua vastuulliselta luotonantajalta unelmiensa toteuttamiseen. Itse olin aina haaveilut maasturista. Siitä lähtien, kun näin MacGyverilla sellaisen. Maastoauto siinsi siis mielessäni vuosikaudet ja päätin, että kun saavutan tietyn tulotason kuukaudessa, minulla on sellaiseen varaa. Autorahoitukseni on niin ikään hyväksi ja luotettavaksi kokemaltani kumppanilta eli Santanderilta. Seuraava haaveeni on ajaa taloudellisemmin ja ekologisemmin. Päivittää autoni hybridiversioon maastoautosta. Mutta sen aika ei ole vielä, ensin pitää kerätä hieman säästöjä ja käsirahaa.

Kenellä tahansa meistä voi tulla elämässä yhtäkkinen muutos ja taloudellisesti tipahtaa korkealta. Kuten keväällä uutisista saimme lukea, niin korona kouraisi monia ja moni menetti työpaikkansa ja sitä myötä säännöllisen tulonsa. Tuollaisten tilanteiden varalle on hyvä pitää huolta omasta taloudesta. Elää kohtuudella ja laittaa osan tuloistaan sukan varteen. Tiukan paikan tullen voi kääntyä luotettavan ja vastuullisen lainanantajan puoleen hyvillä mielin. Silloin, kun on talous siinä kunnossa, että on kykenevä selviytymään lainan takaisinmaksusta.

Mitä kohtuudella eläminen minulle tarkoittaa? Sitä, että tajuan itse olevani vastuussa rahankäytöstäni. Osaan tarvittaessa kiristää nyörejä ja tiedän, että osa unelmistani tarvitsee rahaa toteutuakseen. Kuukausituloni vaihtelevat melko paljon työtilanteen mukaan ja on kuukausia, että elän liki täysin miehen palkan turvin. Tai joudun turvautumaan säästöihini. Tiedän, että minussa asuu vielä se pieni holtiton rahankäyttäjä, joka helposti hassaisi tilillä lojuvat rahat menemään. Eikä aina välttämättä kaikista fiksuimpiin ostoksiin. Aina silloin tällöin otan itseäni niskasta kiinni ja kerään kuukauden kuitit talteen. Teen ikään kuin välitilinpäätöksen, että mihin meillä menee rahaa. Eniten kulutamme ehdottomasti ruokaan. Ellei asuntolainaa oteta huomioon. Sallin itselleni silloin tällöin heräteostokset, mutta välitilinpäätösten ja tiukan ajan budjetoinnin myötä, pieni pihi minussa on herännyt henkiin. Jokaisesta korttimaksustani menee viisi euroa säästötililleni. Tämä oli ensimmäinen askel silloin, kun otin itseäni kiinni säästämisen suhteen. Pieni, mutta vaivaton tapa säännöstellä ostojaan ja toisaalta saada vähän säästöönkin.

Se, missä aiemmin nettiselaimen aloitussivuna toimi lentoja kaupitteleva sivusto, toimii aloitussivuna nykyisin pankin verkkopalvelu. Päivittäin katson rahastoiden ja säästötilin tilanteen. Taloudellinen vakaus tuo sellaista turvallisuuden tunnetta, jota elämääni kaipaan. Aina sanotaan, että raha ei tuo onnea. Sitä se ei tuo, mutta kyllä se mahdollistaa paljon. Vastuullinen kuluttaminen ei estä unelmien toteuttamista, vaan päinvastoin. Siinä, missä aiemmin raha poltteli taskussa ja usein matti keikisteli kukkarossa, olen tyytyväinen että tänä päivänä tekemilläni vastuullisilla valinnoilla ja työllä voin palkita välillä itseni. Ehkä joku päivä jopa sen hybridiauton muodossa.

Mistä sinä unelmoit? Jos ei ikuista rakkautta ja terveyttä oteta huomioon? Mä unelmoin hybridimaasturin lisäksi siitä, että valmistun reilun vuoden päästä hyvinvointivalmentajaksi ja pystyn auttamaan ihmisiä tavoitteissaan kohti pitkäkestoista hyvinvointia. Tsemppaamaan ja kannustamaan. Laittamaan hyvän kiertämään. Koulutus ei ole suinkaan ilmainen, vaan vaatii jo nyt suunnitelmallisuutta rahan käytön suhteen. Kuluttamisen kohtuullistamista. Mutta uskon, että vielä joku päivä koulutukseni myötä saan siihen sijoittamani pääoman takaisin. En vain kassavirtana, vaan hyvänä olona muiden auttamisesta

KESKIVIIKKOTERKUIN,

 


sunnuntai 07. kesäkuun 2020

Rakkaustarinoita kasvisten ympäriltä & arvonta


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Apetinan ja Indieplacen kanssa.


 

HEIPPA IHANAT!

Ruoka tuo mieleen muistoja. Ruokatarinat ovat mun mielestä ihania. Rakastan kertoa niitä ja rakastan kuunnella sekä lukea niitä. Ruoka yhdistää saman pöydän ääreen ja ruoanlaiton parissa sitä ylittää itsensä kerta kerran jälkeen. Tänään tulin kaupallisen yhteistyön myötä Apetinan kanssa kertomaan teille muutamia ruokatarinoita. Sekä innostamaan kasvisten ahmimiseen!

Kasvisten ahmiminen on varsinkin näin kesäaikaan helppoa. Helposti sitä tulee pitäydyttyä niissä tutuissa ja turvallisissa, mutta menneellä viikolla rikoin hieman rajoja. Tutustuin muun muassa Mr. Mustajuureen. Aluksi suhteemme mustajuuren kanssa oli ikään kuin viha-rakkaussuhde, mutta sitten kun olin saanut pestyä käsistäni mustajuuren mullat ja tahmaisuuden sekä istuttua pöytään tutustumaan uuteen tuttavuuteeni paremmin, tuo viha-sana jäi suhteestamme pois. Pelkkää rakkautta tästä eteenpäin.

Aloitetaan kuitenkin toisenlaisella rakkaustarinalla. Elettiin huhtikuun loppua vuonna 2002. Tarinan lokaationa toimii tunnettu tamperelainen ravintola ja päähenkilöinä minun lisäkseni tuleva mieheni. Mitä en vielä tuossa vaiheessa voinut edes aavistellakaan. Kohtauksen nimi on vähemmän raflaavasti: Ensimmäisillä ravintolatreffeillä punaparran kanssa. Sukat pyöri jaloissani pöydän alla ja kun tuo komistus pöydän toiselta puolen ilmoitti ottavansa alkuun maa-artisokkakeittoa, niin en voinut muuta kuin myötäillä. Salaa toivoen, että se olisi jotain sellaista, josta tykkäisin.

Pienen kupposen eteeni saatuani mietin, että eipä tuossa ole juurikaan syötävää. Ensimmäisen lusikallisen miehen ylistämää maa-artisokkakeittoa maistettuani olin sitä mieltä, että olipas hyvä, että sitä tarjoiltiin niin vähän. Ei uponnut, ei sitten yhtään. Mutta maa-artisokkakeiton sijaan päätin keskittyä illan olennaiseen. Näin jälkikäteen en muista edes mitä söimme pää- tai jälkiruoaksi. Tuosta illasta muistona on ensituttavuus maa-artisokan kanssa. Ja se pöydän toisella puolella istuva hymyilevä rakas, jonka kanssa saan tänä päivänä jakaa arkeni.

Kahdeksantoista vuoden aikana olen tehnyt maa-artisokkakeittoa muistaakseni kerran. Ja tullut tulokseen, että se jotenkin todella työlästä valmistaa, sillä maa-artisokkien kuoriminen on yhtä vaikeaa kuin inkiväärien kuoriminen. Maa-artisokkakeitto maistui jo toisella kerralla paljon paremmalta. Tätä kampanjaa varten mietin, että mikä olisi sellainen kasvis, jota haluaisin lähteä sulostuttamaan Apetinan juustoilla. Mieleeni tuli heti maa-artisokka ja tuo samettinen soppa, jolle en ole ehkä antanut tarpeeksi montaa mahdollisuutta. Maa-artisokka ansaitsi uuden mahdollisuuden.

Leppoisassa kesäillassa siirsin ruoanlaiton liki kokonaan ulos. Lintujen visertäessä taustalla en edes tuntenut maa-artisokkien kuorimista työläänä. Lähinnä mieleeni tuli ajatus, että miten olen joskus voinut pitää tuota hommaa niin työläänä, että se on estänyt minut kokkaamasta tuota meidän rakkauskeittoa useammin.

Maa-artisokan hienostunut lempeys sai oivan ystävän murustetusta välimerellisen lempeästä Apetinan pala -juustosta, oliiviöljystä, mustapippurista ja rakuunasta.

Samettinen maa-artisokkakeitto

500 g maa-artisokkaa
2 salottisipulia
2 pientä perunaa
5 dl vettä
2 dl Arla Ruokakermaa
sormisuolaa
valkopippuria

Tarjoiluun
murusteltua Apetina pala -juustoa
oliiviöljyä
tuoretta rakuunaa
mustapippuria

1. pese, kuori ja pienistele maa-artisokat, sipulit ja perunat
2. laita ne kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen
3. anna kiehua noin 15-20 minuuttia, kunnes maa-artisokat ovat pehmenneet
4. soseuta ja lisää ruokakerma
5. mausta valkopippurilla ja lisää tarvittaessa suolaa
6. tarjoile murustetulla välimerellisellä juustolla, oliiviöljllä, tuoreella rakuunalla ja mustapippurilla höystettynä

Vaikka rakastan ruoanlaittoa (ja varsinkin syömistä!), niin on silti tiettyjä ruoka-aineita, joita en ole koskaan valmistanut. Kauppojen hedelmä-vihannesosastot ovat mun lempparipaikkoja, mutta sielläkin tulee karteltua niitä oudoimpia vihanneksia ja usein tartuttua niihin tuttuihin ja turvallisiin. Tästä lähtien ajattelin tehdä just päinvastoin. Se on se hevi-osaston hylly, jossa köllöttelevät ulkomuodoltaan hieman ronskit uudet tuttavuudet, jonne suuntaan tästä lähtien.

Vaikka en pidä itseäni kovin ennakkoluuloisena, niin siinä vaiheessa, kun olin jynssännyt kynsiharjalla ja saippualla juuri valmistamaani mustajuurta pois käsistäni, ajattelin hetken verran itsekseni, että tämä oli nyt tässä. Mun ja mustajuuren kumppanuus ei tule jatkumaan pidemmälle.

Keitin mustajuuret hieman al denteksi, minkä jälkeen grillasin ne kypsäksi. Sillä aikaa, kun mustajuuret paistattelivat kuumalla parilalla tein niille kaveriksi välimerellisen raikkaan juustokastikkeen. Minttu ja Apetinan välimerellinen juusto yhdistettynä majoneesin ja kermaviilin sekoitukseen muodosti niin älyttömän hyvän kombon, että hetken aikaa lusikalla sitä suuhuni lapatessani pelkäsin, riittäisikö sitä mustajuurien seuraksi. Onneksi riitti, sillä jos mustajuuret osaisivat myhäillä tyytyväisenä, niin sen ne olisivat tehneet päästessään tarjoiluvadille parhaaseen seuraan.

Grillatut mustajuuret & raikkaan välimerellinen juustokastike

5 kpl mustajuurta
sitruunamehulla höystettyä vettä
vettä keittämiseen
suolaa

Välimerellinen juustokastike
1 dl majoneesia
1 dl Arla Lempi Kermaviiliä
100 g Apetina pala -juustoa murusteltuna
tuoretta minttua
suolaa
mustapippuria

1. pese ja kuori mustajuuret
2. leikkaa ne puoliksi (ja jos paksuja, niin myös pituussuunnassa puoliksi)
3. laita mustajuuret kylmään sitruunaveteen, etteivät ne tummu
4. keitä mustajuuria suolalla maustetussa vedessä noin 8 minuuttia
5. grillaa joko grillin parilalla tai paistinpannulla, kunnes mustajuuret ovat kypsiä ja saaneet vähän väriä
6. sekoita sillä aikaa kastikkeen osat keskenään
7. tarjoile mustajuuret raikkaan juustokastikkeen kanssa

Mustajuuret yllätti ja pelkästään positiivisesti! Jatkossa pitää muistaa vain kuoria ne muovihanskat kädessä, sillä vielä näin 24 tuntia myöhemminkin sormissani ja kynsissäni on muistoja mustajuureen tutustumisesta. :)

Koska rakastan kertoa ruokatarinoita, niin en malta olla kertomatta meidän äidin suosikkisalaattia. Musta tuntuu, että äidille riitti, että kesäisin jääkaapissa oli hunajamelonia, kirsikkatomaatteja ja monta pakettia Apetina Snack aurinkokuivatut tomaatit -juustoa. Tuo yhdistelmä on jäänyt mulle yhtenä muistona kesistä, jolloin vietimme silloin vielä pienten tyttöjemme kanssa aikaa mummulan pihalla. Molemmat tytöt nukkuivat päiväuniaan, toinen sisällä ja toinen rattaissa omenapuun varjossa. Usein istuimme äidin kanssa ulos lounaalle nauttimaan raikasta hunajamelonisalaattia. Vielä tänä päivänäkin tätä salaattia valmistaessani lapset toteavat, että mummu teki tuota aina!

Kesäinen hunajamelonisalaatti

1 hunajameloni
250 g kirsikkatomaatteja
1 pkt Apetina Snack, aurinkokuivatut tomaatit -juustoa

1. kuori ja pienistele hunajameloni
2. puolita kirsikkatomaatit
3. sekoita keskenään ja lisää juustopaketti

Meidän äiti tarjoili tämän helpon ja herkullisen salaatin tällaisenaan, mutta itse laitoin sen tarjolle lollo rosso -salaatilla vuorattuun kulhoon.

Arvonta!

Onko sinulla ruokamuistoja liittyen kasviksiin? Tai mikä on lempikasviksesi ja miksi?

Kertomalla tämän postauksen kommenttikentässä kasvisruokamuistoistasi tai lempparikasviksistasi olet mukana huikeassa arvonnassa, joita järjestetään kaikkien kampaanjaan osallistuneiden blogeissa ja/tai Instagramissa! Kaikki blogeissa sekä Instagramissa kilpailuun osallistuneet ovat mukana arvonnassa, jossa arvotaan kesäkuun jokaisella viikolla 1x 100 € K-lahjakortti (yhteensä siis 4 kpl blogeissa ja Instagramissa). Muistathan jättää kommenttiisi sähköpostiosoitteen, jotta saamme sinuun tarvittaessa yhteyden. Vastausaikaa blogissani on viikko eli ensi sunnuntaihin 14.6. asti. Arvonnan säännöt löytyvät täältä.

Tästä lähtien en keksi enää yhtään syytä, miksi kartella niitä hevi-osaston skrodeimpia kavereita. Tiedän, että pehmeydellä, (esimerkiksi suloisella juustolla) niidenkin kovan ulkokuoren pinnan alta löytyy se herkkyys. Vähän niin kuin tuosta kaverista, joka silloin 18 vuotta sitten istui minua vastapäätä ravintolapöydässä. Muistelimme viikolla maa-artisokkakeittoa syödessämme ensimmäisiä kunnon treffejämme ja mietimme,  kuinka nopeasti aika on vierähtänyt. Kuinka paljon ollaan kasvettu ja hitsauduttu yhteen. Sitä, kuinka yllättävän moneen kohokohtaamme vuosien varrella liittyy jollain tavalla ruoka. 18 vuotta olen osoittanut rakkauttani ruoalla. Tuon tavan olen kokenut varsin hedelmälliseksi, joten ajattelin jatkaa samalla linjalla tulevaisuudessakin

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

 


torstai 04. kesäkuun 2020

Omaa aikaa kesäillassa leffojen ja sarjojen parissa


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn ja Indieplacen kanssa.


TORSTAI-ILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Lempeä kesäilta, kesäkuun liki yötön yö edessä, hedelmistä notkuva kulho, lasissa raikas virgin mojito, tunnelmaa tuova kynttilälyhty terassin sohvapöydällä, viltti jalkojen päällä ja kannettavasta muutama jakso suosikkisarjaa ennen nukkumaan menoa. Mä en tähän hätään tiedä mitään  parempaa tapaa viettää niitä iltoja, kun mies ei ole kotona ja lapsetkin nauttivat kesästä kavereidensa kanssa. Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn kanssa.

Se, että kesäiltoina ei malta mennä sisälle ei poissulje sitä, etteikö sitä voisi tietyistä rutiineista ja rentoutuskeinoista pitää silti kiinni. Mulle yksi rentoutuskeino on sarjoihin ja leffoihin uppoutuminen. Se olo on kutkuttavan ihana, kun on niin henkilöhahmoissa ja juonenkäänteissä kiinni, että ei malta odottaa iltaa ja sitä, että pääsee jatkamaan hyvään kohtaan jäänyttä sarjaa.

Tänään tulin jakamaan teille Viaplay Ambassadorin kunniatehtävän myötä Viaplayn valikoimista sellaisia leffoja ja sarjoja, joita mä tykkään katsoa itsekseni. Olenkin kertonut monta kertaa, että meillä on yhteisiä sarjoja, joita katsotaan miehen kanssa, mutta silti tykkään katsoa sarjoja ja leffoja myös yksinäni. Yhteisiä sarjoja ei sovi katsoa ilman toista tai tulee sanomista. ;) Ellei käy sitten niin, että toinen nukahtaa ja toinen katsoo jakson loppuun. Tämä itse asiassa on meillä enemmän sääntö kuin poikkeus. Tällä hetkellä olen kuronut nuo molemmat katsomamme sarjat ajan tasalle, mutta usein se olen minä, jolla on seuraavana päivänä kurottavaa ennen kuin voidaan aloittaa yhdessä sarjan katselu.

Millaisia leffoja ja sarjoja mä tykkään katsoa yksin? Vielä muutama vuosi sitten olisin vastannut yksiselitteisesti, että romanttista hömppää. Sittemmin olen laajentanut skaalaa myös nordic noirin pariin ja sellaisiin ahmittaviin sarjoihin, joissa on monta kautta saatavilla. Dokumentit ja luonto-ohjelmat ovat myös parasta viihdettä.

Alla mun vinkkini kesälle 2020 niihin iltoihin, kun saan ahmia leffoja ja sarjoja. Mukaan mahtuu myös muutama nosto mun ja miehen katselulistalta.

Fifty Shades -leffat

Juhannusaattona 19.6. alkaen Viaplayn Leffat- ja Sarjapaketilla pystyy katsomaan Fifty Shades of Grey, Fifty Shades Darker ja Fifty Shades Freed -leffat.  Juhuu! Kertaalleen olen nuo nähnyt ja kirjatkin lukenut, mutta odotan sitä yhtä kenties sateistakin kesäpäivää, että saan pitää Christian & Anastasia -maratonin.

Cold Courage

Tätä ihan jäätävän hyvää nordic noir -henkistä sarjaa (jossa pääosissa ihan jäätävän ihana Pihla Viitala!) alettiin katsomaan miehen kanssa kaksin. Yhtäkkiä huomasinkin, että tämä on sellainen sarja, jota tulee katsottua yksinkin. Tykkään ihan hirmuisesti kansainvälisestä meiningistä suomalaisella vivahteella!

Chicago Fire

En ole ikinä ennen katsonut Chicago Firea, mutta nyt parin jakson jälkeen olen koukuttunut. Enkä pelkästään uniformuihin…Ja hei mikäs tässä olla koukuttunut, sillä tämä on niitä #viaplaybinge -sarjoja, joita voi hyvillä mielin ahmia; sarjan seitsemäs kausi ilmestyi Viaplaylle kesäkuun ensimmäinen päivä.

Chicago Med

Edellisen kaltainen, mutta kertoo hektisestä sairaalaelämästä. Rakastan sairaalasarjoja. Tätä en ole vielä katsonut kuin hiukan ekaa jaksoa, sillä ajattelin aloittaa katselun vasta Chicago Firen jälkeen. Mutta ehkä näitä voisi katsoa rinnakkainkin? Neljä kautta takuuvarmaa räjähdysherkkää sairaalakaaosta ja suhdekoukeroita päivystysosaston sykkeessä.

Chicago P.D.

Tämä meillä on miehen kanssa katselulistalla, mutta nostetaan se nyt tähänkin listaukseeni, sillä on samaa ”kaliiberia” edellisten kanssa. Ollaan kaivattu Blacklistin jälkeen menevää sarjaa, jossa on riittävän monta kautta. Veikkaan, että kuusi kautta ja jokaisen kauden reilu 20 jaksoa riittänee meille täksi kesäksi ;)

Absentia

Katsottiin miehen kanssa Absentian eka kausi talvella ja jäimme kovin kaipaamaan toista kautta. Ja nyt meidän odotus palkitaan, nimittäin kakkoskausi starttaa 14.6. Jes! Sarja alkoi sillä, kun kuusi vuotta aiemmin kadonnut ja kuolleeksi julistettu FBI-agentti Emily Byrne löydetään vangittuna. Tällä välin hänen miehensä oli jatkanut elämäänsä eteenpäin, joten jännityksen lisäksi sarjaan mahtuu myös hieman tuota kaipaamaani romantiikkaa ja suhdekoukeroita!

Five Feet Apart

Viaplayn Leffat ja Sarjat -katselupaketilla on 19.6. alkaen katsottavissa elokuva, joka tulee olemaan koskettava. Nuoren tytön ja pojan yhteydestä sairaalassa kertova elokuva on sellainen, jonka ajattelin katsoa heti juhannuksen pyhinä.

Grand Hotel

Maanantaina 22.6. starttaa sen kuuloinen sarja, joka ruokkii mun hömppäkaipuuta. Grand Hotel kertoo Miami Beachillä olevasta hotellista, jossa kauniit ja rikkaat vieraat kylpevät luksuksessa, mutta skandaalit ja korkoa kasvavat velat piilevät pinnan alla. Just sellaista draamaa, mitä kesäiltoihin kaipaa – sarjoista katsottuna!

Ruokasarjat

Viaplay Originalit Four Hands Menu, Food & Fire ja Pitkän iän reseptit inspiroivat ruoanlaittoon ja vievät maailman turuille ja toreille. Näinä päivinä, kun matkustaminen on turvallisinta kotisohvalta tehtynä, nautin täysin rinnoin ohjelmista, joissa pääsee tutustumaan eri kulttuurien ruokiin. Ei pitkiä lentomatkoja, mutta silti rutkasti ulkomaanmeininkiä ja tunnelmaa.

Siinä oli jotain mun suosikkejani kesän varalle. Aina ennen sitä jotenkin ajatteli, että näin kesällä pitää olla sadepäivä, jotta sarjoihin malttaa uppoutua. Toivotaan aurinkoista ja lämmintä kesää, sillä se ei poissulje sitä, etteikö sitä voisi palata nauttimaan kiehtovista juonenkäänteistä ja mielenkiintoisista henkilöhahmoista.

Edellisten lisäksi on pakko vinkata vielä meidän yhteisellä katselulistalla olevat ohjelmat. Tällä hetkellä miehen kanssa katsomme Advokatenin toista kautta sekä For the People -sarjaa. Seuraavana meillä on yhteisellä katselulistalla toukokuussa Viaplayn valikoimiin tullut Viaplay Original -sarja Koneisto, josta on tullut jo kolme jaksoa. Uusin jakso ilmestyy joka sunnuntai.

Millaisia sarjoja tai leffoja sä tykkäät katsoa näin kesäaikaan? Onko ne kepeämpiä kuin muihin vuodenaikoihin katsomasi leffat tai sarjat? Viaplayssa on huikean paljon katsottavaa. Mun mielestä yksi ihanimmista tunteista on se, kun on tallentanut omiksi suosikeikseen sarjoja ja leffoja ns. pahan päivän varalle. Kun tulee katseluhimotus, niin on aina jotain mitä katsoa. Hei, laitan IG:n puolelle arvonnan, jossa yksi onnekas voittaa itselleen 2 kk:tta ilmaista katseluaikaa Viaplay Leffat ja Sarjat -paketin pariin. Joten kannattaa käydä tsekkaamassa se tuota pikaa IG:stä!

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,