torstai 26. syyskuu 2019

Ruoka- ja rakkaustarinoita


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin ja Indieplacen kanssa


”Istun opiskelijakämppäni avokeittiön ruokapöydän äärellä ja mietin, että mitenköhän tässä käy. Kulmien alta katson pöydän toisella puolella istuvaa miestä, jolla kasvaa porkkananvärinen parransänki. Mutta se ei ole se asia, johon kiinnitän huomioni. Vaan nuo hikikarpalot silmien ympärillä ja ohimolla. Niiskutus, joka kuuluu tämän tästä. Tarjoan lisää ketsuppia. Hetken luulen, että se voisi pelastaa minut tilanteesta. Tilanteesta, johon kukaan ei toisilla treffeillään halua. Olin ajatellut, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta ja valmistanut suussa sulavaa makaronilaatikkoa. Äiti puhelimen toisessa päässä opastaen. Jossain vaiheessa jännityksissäni vissiin oli mennyt mittayksiköt sekaisin…

Valkopippuria oli lurahtanut ainakin ruokalusikallinen. Hetken jo manaan, että tämä oli nyt tässä. Oli kiva tutustua, mutta tuskin soitellaan enää. Juttelemme niitä näitä (mitä niiskutukseltamme pystymme) ja lopulta molempien lautaset on tyhjät. ”Vitsit, että oli hyvää. Saako ottaa santsilautasellisen?”

Näin 17 vuoden jälkeenkin tuo santsilautasellisia harrastava mies osaa arvostaa jokaista ruokaa, jonka hänelle teen. Ruoka ja ruoanlaitto ovat intohimojani. Ruoka on minulle myös tapa osoittaa rakkauttani. Ruokamuistot ovat niitä parhaimpia muistoja ja ruokatarinat niitä legendoja, joita ystäviemme kanssa jaamme. Ruokareseptit, jotka periytyvät äidiltä tyttärelle ovat niitä aarteita, joita tulee varjeltua vuosien varrella.

Kun katsotaan ajassa taaksepäin, niin ruoka on aina merkinnyt minulle paljon. Vaikka en olisi sitä välttämättä aina siinä hetkessä tajunnut. Jo lapsena olin melko kaikkiruokainen. Minulla oli etuoikeus viettää kesät maalla, jossa mummulan navetassa oli lehmiä ja kanoja. Myös viljat tulivat omasta maasta.

”Marrrrjaaa (kyllä, ei ikinä Maria vaan aina Marja)! Kuulen huudon navettaan asti. Mummulla on aika hyvät keuhkot ajattelen. Klompsutan kiireen vilkkaa navetasta päätalolle puukengissäni ja mietin, että mikä hätänä. Olin aivan unohtanut, että oli kauppa-autopäivä. K-kaupan logolla varustettu linja-auto pysähtyi päätalon eteen. Mummu kantoi muutamaa munakennoa mukanaan ja minä juoksin edeltä kauppa-autolle. Muistan vieläkin sen tuoksun, joka kauppa-autossa oli. Kun olin valinnut oman jäätelöni, joka poikkeuksetta oli Eskimotuutti, sain avata sen samantien. Se tuntui luksukselta. Eihän mummu ollut edes vielä maksanut ostoksia.

Kauppa-autolta ostimme kanelia ja sokeria iltapäivän leipomispuuhia varten. Nuo mummun kuulut kanelipikkuleivät oli sellaisia, joita kului varsinkin kesäaikaan, kun veljeni kanssa mummulassa vietimme aikaa. Mummu ohjeisti minua, miten kananmunat rikotaan ja vaahdotetaan sokerin kanssa. Viimeisen kananmunan rikottuani huomasin keltuaisesta lähtevät rihmastot. Tuon jälkeen nuo kuuluisat kanelipikkuleivät saivat nimen kananpoikaisleivät. Sanomattakin selvää, että seitsemänvuotias Maria ei niitä enää syönyt.

Mutta mummun perunalaatikkoa söin senkin edestä. Sitä oli tarjolla joka päivä. Ei vain jouluna. Ehkä senkin takia, että perunalaatikkoon käytettiin oman maan perunoita. Se tekeytyi vanhan puuhellan uunin lämmössä. Se ei ollut ihan niin imellytettyä kuin jouluisin, mutta niin hyvää, että suli suussa. En muista kertaakaan, etteikö mummulassa olisi ollut perunalaatikkoa tarjolla. Sitä söimme keittiön pitkän pirttipöydän äärellä. Samalla, kun pappa istui pöydän päässä. Hieman öljylle ja puimaladolle tuoksuen.”

Näin aikuisena ruuhkavuosien keskellä aina välillä mietin sitä, että kuinka tuolla maalla oli ihanaa. Ei sitä välttämättä silloin pikkutyttönä tajunnutkaan. Ruoka tuli valmiina pöytään ja mummu peitteli iltaisin nukkumaan. Näin aikuisena sitä vasta ymmärtää, kuinka paljon vaivaa tuon puhtaan lähiruoan eteen mummu ja pappa tekivät. Heräsivät aamunkoitossa navettaan lypsylle ja painoivat iltaan asti peltohommissa. Vain jotta sai ruoan pöytään. Tai pöytiin, ei vain omaan pöytään. Maitoauto haki lypsettyä maitoa meijerille ja kananmuniakin riitti myytäväksi asti.

Nyt vasta tajuan, kuinka etuoikeutettu olen ollut, kun olen saanut viettää aikaa tuolla maalla. Nähdä, mitä lähiruoka todellisuudessa on. Vaikken lehmästä lypsettyä lämmintä maitoa suostunutkaan sen ekan maistiaisen jälkeen juomaan :)

K-Supermarket kysyy, että mikä on sinulle tärkeää? Minulle, niin kuin monelle muullekin, tärkeintä on rakkaus. Rakkaus ilmenee monin eri tavoin. Se voi olla hikipisarana silmän ympärillä tai puukenkien klonksutuksessa hiekkatietä vasten. Se voi olla mummun pehmeä syli tai jopa niissä kananpoikaisleivissä. Rakkautta lähti myös meijeriauton mukana mummulan navetan pihasta kohti suomalaisia. Rakkautta sisälsi myös nuo munakennotkin, jotka kauppa-autolle veimme. Mut on kasvatettu rakkaudella ja sillä samalla pieteetillä, huolenpidolla ja rakkaudella olen yrittänyt parhaani mukaan kasvattaa myös lapsiamme.

Rakkautta voi myös ostaa K-Supermarkettien hyllyiltä. Niistä tuotteista,  joiden eteen on nähty vaivannäköä ja huolenpitoa. Vastuullisesti. Jotka ovat peräisin mahdollisimman läheltä, hyviltä ihmisiltä. Tuottajilta, jotka rakastavat mitä tekevät ja lähettävät tuotteidensa mukana rakkautta eteenpäin meille suomalaisille. K-Kauppiaan välityksellä.

K-Ruoka -sovellusta plärään tämän tästä. Varsinkin silloin, kun teen viikkomaitokauppaostoksia. Sieltä olen saanut valtavasti inspiraatiota ja tässä yksi päivä se muistutti mun kaikkien aikojen syysruokaherkusta. Nimittäin myskikurpitsakeitosta. Ruoka ja tunteet nivoutuvat erittäin paljon yhteen. Tunneihmisenä tietyt ruoka-aineet saavat aikaan tietyn reaktion. Myskikurpitsakeitto on aina ollut mulle se lohturuoka. Sellainen, jota nauttia villasukat jalassa syyssateen ropistessa ikkunaan.

”Sateinen tiistai-iltapäivä houkuttelee jälleen keittiöön. Laitan taustalle musiikkia ja otan muutaman raaka-aineen esille tehdäkseni ruokaa. Se on sitä ruoanlaittoa mistä tykkään. Yksinkertaisesti laadukasta. Pian uunista tulee paahtuneen myskikurpitsan tuoksu. Mies laittaa viestillä lentoaikatauluaan. Vaikka olen tottunut reissutyöhön, odotan kotiin palaavaa aina kuin kuuta nousevaa. Noissa hetkissä kiteytyy se, miten ruoalla voi rakastaa. Kun mies saapuu yömyöhään kotiin, löytyy jääkaapista aina jotain syötävää. Se on minun tapani osoittaa, että välitän. Toivottaa tervetulleeksi takaisin kotiin. Samalla kun kuuntelen yölennolta palaavan kolistelua keittiössä ja odotan yläkerran narisevien rappusten ääntä ♥”

Palaan seuraavassa K-Supermarketin kanssa tehdyssä yhteistyöpostauksessa käytännön vinkkeihin siitä, miten minun rakkauteni ruokaan näkyy tekemieni valintojen kautta ja miten rakkaus ruokaan on pelastanut silloin, kun elämä on ollut muuten vaikeaa. Silloin selviää muun muassa myös se, miten aikoinaan syntyi nuo suositut perjantaimyyssipostaukseni. Ja miten ne muuttivat meidän perheen elämää. Eikä vähiten sen takia, että ne muuttivat minun, perheen äidin suhtautumista ruokaan ja ruoanlaittoon.

TORSTAITERKUIN,

 


sunnuntai 22. syyskuu 2019

Treenivinkkejä ja -vaatteita koko perheelle


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Prisman ja Indieplacen kanssa.


 

MOIKKAMOI

sunnuntai-iltaan! Tänään tulin kertomaan teille miten meidän perhe treenaa. Erikseen ja yhdessä. Painoittaen tuota yhdessätekemistä tässäkin hommassa. Itse en ollut lapsena kovin urheilullinen, ainut urheiluun liittyvä harrastukseni oli ratsastus. Enkä sitäkään ihan joka päivä tehnyt, vaikka talleilla käytänössä asuinkin. Omat vanhempani olivat jossain vaiheessa aktiivisia treenaajia; iskä kävi keilaamassa ja juoksulenkeillä, äiti pelasi squashia. Olen sitä mieltä, että aktiivinen elämäntapa on hyvä opettaa oman toiminnan kautta myös lapsillekin.

Toisaalta opettaa myös se, että kohtuus kaikessa. Itse toivon, että voin omalla esimerkilläni välittää lapsille sen, kuinka urheilu palkitsee. Kuinka olen astetta parempi äiti sen jälkeen, kun palaan juoksulenkiltä kotiin. Jos jotain lapset saisivat kultaisten käytöstapojen lisäksi kotoa pois muuttaessaan muuttokuormaan, niin ajatuksen siitä, kuinka ihanaa aktiivinen elämäntyyli on. Kuinka liike on lääke, jokaisessa elämäntilanteessa.

Meillä aktiivinen elämäntyyli näkyy ihan käytännössä esimerkiksi siinä, että kuljetaan pääosin koulun ja töiden jälkeen kotona treenivaatteet päällä. Vaikkei kellään treenejä välttämättä olisikaan, mutta ollaan valmiina ex tempore -treeneihin. Treenivaatteet ovat hurjan mukavia päällä ja sopivat meidän elämäntyyliimme. Kaupallisen yhteistyön myötä Prisman kanssa tulin kertomaan teille myös Prisman laajasta treenivaatevalikoimasta, mutta palataan sinne tuonnempana postauksessa. Ensin haluaisin jakaa teille muutamia yksinkertaisia treenivinkkejä koko perheelle. Jossa saa huomaamattaan treeniä samalla, kun vietetään perheen yhteistä aikaa.ID

Meillä on jo pitkään tehty lasten kanssa leikkimielisiä kisoja. Oikeastaan nämä kisat alkoivat aikoinaan mökillä, jossa eräänä kesänä iltaisin tuntui usein siltä, että kaipaa kropalle hieman haastetta. Kuka lankuttaa pisimpään tai kuka vetää eniten punnerruksia? Toki lasten iän aina huomioon ottaen. ”Äiti, voidaanko venytellä yhdessä?” -kysymyksen kuulen aika usein. Harvoin tuohon tulee kielteisesti vastattua. Ei ole lainkaan harvinainen näky, että ollaan koko perhe (myös se karvainen otus) olkkarin lattialla nukkamaton päällä ja tehdään treeniä. Kuka pilatesrullan tai -pyörän päällä, kuka kuminauhalla tai kahvakuulalla. Tai sitten vain omalla painollaan.

Olemme siitä lähtien, kun lapset ovat osanneet ajaa pyörää käyty koko perheen kesken lenkillä. Tuossa omakin juoksukenkä nousee pikkuisen rivakammin, kun lapset pyöräilevät polkimet sotkien vieressä. Siinä samalla tulee usein vaihdettua myös kuulumisia ja juteltua päivän polttavimmat. Tänä kesänä sain lapsista välillä myös seuraa pitkille kävelylenkeille. Pyörät jäivät kotiin ja lapset kävelivät reippaasti kanssani. Saattoi olla, että kaikilla oli kuulokkeet korvilla ja uppouduttiin äänikirjojen maailmaan, mutta silti tehtiin yhdessä.

Koko perheen yhteisiä harrastuksia ovat myös golf ja laskettelu. Mutta ne vaativat enemmän suunnittelua kuin nuo leikkimieliset kisat tai lenkit luonnossa. Koska ollaan muutenkin tällainen nopeasti syttyvä ex tempore -perhe, niin se pätee myös liikuntaan ja treeneihinkin. Siinä ei yleensä kauaa aikaa kulu, kun ollaan pakattu koko perhe autoon ja ollaan menossa porrastreeniä tekemään.

Olenkin kertonut, että yhtäkkiä lasten kasvaessa meille on miehen kanssa kaksistaan auennut myös treenien suhteen ihan uusi maailma; viimeisimpänä innostuksena olemme löytäneet ylämäkivedot. Mies ei pysty leikattujen lonkkiensa kanssa juoksemaan, niin ostimme hänellekin Prismasta sauvakävelysauvat (pienen suostuttelun jälkeen ;). Olemme löytäneet tuosta ihan vähän matkan päästä sellaisia mäkiä, joita ylös ja alas sauvojen kanssa tallatessa saa sykkeet helpostikin nousemaan maksimisykkeiden tuntumaan. Ei niillä sykkeillä paljoa puhuta, mutta lenkin jälkeen tuntuu kuin olisimme olleet treffeillä.

Prisman treenivaate- ja urheiluosastolla tulee poikettua aina kun tarvitsemme urheiluun liittyvää vaatetta tai välinettä. Niin sisälle kuin uloskin. Hoituu samalla, kun käymme maitokaupassa. Itse tykkään treenata piukoissa trikoissa, mutta lapset valitsevat usein collegehousut. Prisman valikoimista löytyi jokaiselle jotakin; jopa nuo lasten erittäin suurinta muotia olevat Nike Pro -treenitrikoot. Olen omistanut aiemmin yhdet Danskin -merkkiset treenitrikoot ja todennut ne itselleni parhaimmiksi hinta-laatusuhteeltaan. Nyt löysin vielä tuollaiset kauniit nyöreillä koristellut Danskin Nureyev -trikoot, jotka menevät niin salille, joogaan kuin pilatekseenkin. Danskin Rosin treenitoppi on ihanan hengittävää materiaalia ja hei sen alle Danskin urheilurintaliivit, jotka tuovat niin paljon tukea, että niillä voi hyvin jopa lähteä juoksulenkillekin!

Itse en ole niin merkkiuskollinen, mutta tuntuu, että tuo nykynuoriso on. Vaikka muuten elämä on helpottunut heidän kasvaessaan, niin tämä vaatetuspuoli ei niinkään ole. Kovin vaativia ja merkkiuskollisia ovat :)  Sen takia on ollut ilo huomata, että Prisman valikoimista löytyy myös heille laaja valikoima treenivaatteita ja vielä sopuhintaan. Kuopuksen päällä oleva Under Armourin tai esikoisen Puman t-paita menee niin treeniin kuin vapaa-ajallakin. Housen collegehousut menevät niin treeneihin kuin kotioloihinkin.

Muistatteko, kun pari viikkoa sitten haaveilin kompressiojuoksuhousuista? Sellaiset ja juurikin sitä merkkiä, joista haaveilin löysin Prismasta. Rakastan juoksua yli kaiken ja uskon, että kompressiotrikoiden avulla saan juoksuun vielä uutta ulottuvuutta; ne kun parantavat jalkojen verenkiertoa, jolloin lihakset saavat enemmän happea. Jostain muistan lukeneeni, että ne auttavat myös lihasten palautumisessa.

Sen lisäksi, että Prismasta löytyy edulliset ja laadukkaat urheiluvaatteet, olemme ostaneet Prismasta myös urheiluvälineitä. Kuten kuvissa näkyvän pilatespyörän sekä kahvakuulia, kuminauhoja, sauvakävelysauvat ja onpas bonuksilla tullut ostettua taannoin myös kuntopyöräkin. Myös kuopuksen Jopon päivitimme keväällä Prisman valikoimista. Bonuksilla senkin. Sattumoisin urheiluvaateosastolla tytöt iskivät molemmat Helly Hansenin laskettelutakkiin silmänsä. Pyysin kirjoittamaan joulupukille. Ihan siinä määrin bonuksia ei ole vielä ehtinyt kertymään ;)

Miten teidän perheessä treenataan koko perheen kesken?

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,


keskiviikko 18. syyskuu 2019

Syysmuotinäytöksen parhaimpia paloja


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Sokoksen ja Indieplacen kanssa


HEIPPAHEI!

Tiedättekö, että aloin tuossa miettimään, olenko ikinä ollut muotinäytöksessä. Siis seuraamassa muotinäytöstä. Ihan heti ei tullut mieleeni. Joten lauantaina, kun pääsin Sokoksen syysmuotinäytökseen olin kuin Liisa Ihmemaassa. Kaikki oli niin ihanaa ja uutta. Tuntui, että silmäni kiiluivat kuin lapsella karkkikaupassa konsanaan.

Sokoksella vietetään Muotiviikkoja vielä 6.10. asti ja sen tiimoilta täällä Tampereen Sokoksella järjestettiin syysmuotinäytös, joka streamattiin kaikkiin Sokoksiin. Sokoksen syysmuodin asukokonaisuudet olivat stylisti Sofia Oksasen käsialaa. Juontotehtävissä toimi iki-ihana Saimi Hoyer ja näytöksen malleina huippumallien lisäksi ihan tavallisia miehiä ja naisia. Syksyn upeimmissa trendeissä näkyvivät tweedit ja ruudut, oranssin ja ruskean sävyt, pitsit ja pliseeraukset, eläinkuosit ja camo. Asuihin oli yhdistetty leveitä vöitä, hapsuja, nahkaa ja huivikuoseja.

Muotinäytös oli jaettu kolmeen eri teemaan: Business, Leisure ja Street. Perinteisten syysvärien (ahh, tuo konjakin ruskea ja armeijan vihreä ♥) muotinäytöksessä näkyi myös pinkkiä. Kovin muodissa olevaa ruutua ja hei pitkästä aikaa Unikko-kuosia. Tuntuu, että vaikka tuo Marimekon ajaton kuosi on aina muodissa, niin tänä syksynä se on oikein trendin aallon harjalla.

Olen tähän postaukseen koonnut omia lempipoimintojani muotinäytöksestä. Joten ottakaahan hyvä asento, kupponen kahvia ja nauttikaa näiden kuvien myötä Sokoksen syysmuodista, olkaa hyvät. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Sokoksen kanssa.

Kymmenen minuutin näytöksen jälkeen, jos olisin rohjennut olisin alkanut taputtamaan encorea. Tuo muotinäytös oli niin mukaansa tempaava, että sitä halusi lisää. Eikä vähiten sen takia, että mallien iloisuus ja innostus tarttui myös yleisöönkin. Kuka sanoi, että syysmuoti on tylsää ja väritöntä? Nimittäin sitä se ei ole!

Tänä syksynä on ihan ok yhdistellä kuoseja ja värejä. Mutta on ihan täysin hyväksyttyä myös pitäytyä niissä tutuissa ja turvallisissa sävyissä. Eläinkuosit ja tekoturkikset samalla lavalla leveälahkeisten housujen kanssa. Raitojen ja ruutujen kanssa. Vyölaukut, kevyttoppatakit ja hupparit yhdistettynä kauniisti laskeutuviin hameisiin.

Monipuolinen ja kaikkia palveleva syysmuoti hiveli katsojien silmiä ja tämän tästä mallit saivat aplodit lavalta lähteissään. Itse ihastuin yhden suosikkikuosini näkemisestä; nimittäin muutamalla mallilla näin paisley-kuosia, joka on kautta aikain ollut yksi lempparini.

Miesten muodissa nähtiin kapealinjaisia housuja, rentoja kevytuntsikoita, okrankeltaista, konjakkia ja viininpunaista. Erilaisten ruutukuosien yhdistäminen on nyt myös pop, myös miesten keskuudessa.

Rentoon street ja leisure-tyyliin yhdistetään tänä syksynä tennarit, businesslookiin taas nahkaiset nilkkurit tai saapikkaat. Syksyn ehdottomia lemppareitani ovat muhkeat neuletakit ja neuleet. Myös niitä näkyin estradilla lauantaisessa näytöksessä.

Tänä syksynä muodissa näkyy tietynlainen rentous. Joka ainakin on minun mieleeni. Olen sitä mieltä, että toimistollakin voi olla huoliteltu rennolla tavalla. Syysmuoti näyttää eritoten mukavalta päällä. Sellaiselta, että mallit lavalla viihtyivät todella esittelemissään asuissa. Vaatteiden istuvuus on varsinkin iän myötä tullut itsellenikin ehdottomaksi.

Olen näiden Sokoksen yhteistyökampanjoiden myötä päässyt kahdesti alan ammattilaisen pukemaksi ja täytyy sanoa, että vihdoin tuntuu, että olen heidän avullaan löytänyt oman tyylini. Tai saanut varmistuksen sille, mitä vaatteiltani kaipaan. Se on ennen kaikkea mukavuutta, mutta myös ajattomuutta ja kestävyyttä.

Ihana oli muotinäytöksen myötä huomata, että olen sittenkin trenditietoinen mustavalkoisine ja ruskean eri sävyisine vaatteineni. Sen sijaan, että olisin laittanut tennarit jo talvisäilöön, pidän ne vielä esillä. Polvipituinen hame, sukkahousut, villatakki ja tennarit ovat mun luottovaateyhdistelmäni syksyyn. Mitä sinun vaatekaapista löytyy näin syksyllä?

SYYSMUOTITERKUIN,