maanantai 03. elokuun 2020

Hyvinvoinnin vuosikello: Mielekäs työ osana elämää

HEISSULIHEI JA HUOMENTA IHANAT!

Itselläni, kuten vissiin aika monella alkoi tänään työt loman jälkeen. Tsemppiä meille Eka työpäivä omalta osaltani ei kulu toimistolla, vaan ex tempore -etätoimistolla mökillä. Pehmeä lasku arkeen. Puolesta välistä viikkoa sitten toimistolle hommiin. Tänään juttua ajankohtaan sopivasti mielekkäästä työstä osana elämää. Työ kun näyttelee monella suurta osaa elämää. Omasta puolestani (ja varmaan suurimman osan puolesta) voin todeta, että työ on elintärkeä osa elämää. Se mahdollistaa asioita, joita ilman työtä ei olisi. Vaikkei ulkoisen motivaation tärkein kulmakivi, palkka, ei saa olla ainut työssä motivoiva osa, niin kyllähän se raha määrittelee osan hyvinvoinnistamme. Mutta toivottavasti ei sitä kokonaan. Jos kuukausittain tilille lävähtävä summa on ainoa syy tehdä työtä, niin työ ei pidemmän päälle tunnu mielekkäälle.

Enemmän kuin hehkutusta mielekkäästä työstä, sitä törmää valittamiseen työn epäkohdista. Miksemme keskityttäisi niihin asioihin, jotka on työpaikalla hyvin. Positiivisten asioiden vahvistamiseen? Usein näemme epäkohdat elämässä selvemmin (negatiivinen vinouma), mutta mitä enemmän keskitämme ajatuksiamme hyvään, sitä enemmän näemme elämässä hyvää. Myös työpaikalla. Jos kellon soidessa aamulla ensimmäinen ajatus on, että voi ei – taas sinne töihin pitää mennä, voi olla, että on tarpeen tarkastella omaa työtä. Niin työn puolesta kuin oman asenteenkin puolesta. Ja ehei, ei se sitä sano, että vaikka olisi timanttinen asenne töihin, että sinne aina olisi kiva mennä. Mutta sellainen pääosin nautinnollinen työ on ainakin itselleni yksi merkittävä osa hyvinvointia. On toki päiviä, kun ei jaksaisi, mutta taas ne päivät, kun nauttii tekemisestään ihan täysillä kumoavat ne fiilikseltään apeammat työpäivät.

Tässä Hyvinvoinnin vuosikello -postaussarjan jaksossa tarkastelemme flow-tilaa, työn imua ja palautumista. Juttua olisi riittänyt taas vaikka kuinka ja postauksesta tuli ”hieman” pidemmänpuoleinen. Mutta antakaa sille aikaa ja palatkaa siihen. Pohtikaa rauhassa ja reflektoikaa teoriaa omaan työhönne. Alkuun taas nämä kuuluisat alkusanat:

”Hyvinvoinnin vuosikellon kulmakiveksi olen valinnut positiivisen psykologian isän Martin Seligmanin viitekehyksen kukoistuksesta, sillä mitä enemmän olen näistä asioista lukenut ja opiskellut, sitä järkeenkäyvemmältä Seligmanin kehittelemä PERMA-malli hyvinvoinnin ja kukoistuksen taustalla tuntuu. Tässä vaiheessa haluan vielä painottaa sitä samaa, mitä ensimmäisessäkin postauksessa: Tekstini pohjautuvat omiin mielipiteisiini ja kokemuksiin, mutta myös tutkittuun tietoon sekä aiheen kirjallisuuteen. Suurena vaikuttajana on ollut Joyllan Positive Psychology Practioner -opinnot ja Joyllan upeat Netta ja Paulina, jotka ovat saaneet minut janoamaan lisää tietoa hyvinvoinnista ja positiivisesta psykologiasta.

Tammikuu: Uskalla rakastua itseesi
Helmikuu: Hyvinvoinnin kulmakivet
Maaliskuu: Merkityksellinen elämä
Huhtikuu: Ihmissuhteiden ihanuus
Toukokuu: Positiivinen elämänasenne
Kesäkuu: Itsensä kehittäminen & vahvuudet
Heinäkuu: Kiitollisuus hyvinvoinnin edellytyksenä
Elokuu: Mielekäs työ osana elämää
Syyskuu: Itsemyötätunto – työkalu hyvinvointiin
(HUOM! syyskuun aihe muuttui harrastuksista kovin tärkeään itsemyötätuntoon)

Lokakuu: Aikaansaamisen ihanuus
Marraskuu: Pieniä konkreettisia tekoja mielialan nostamiseen
Joulukuu: Hetkessä eläminen

Postausten lopussa jaan lähdeluettelon, mikäli haluatte tutustua aiheeseen tarkemmin. Jos jotain olen positiivisen psykologian opintojen myötä oppinut niin sen, että olen ollut viimeiset vuodet oikeilla jäljillä kokonaisvaltaisen hyvinvointini suhteen, mutta myös sen, että koska alan kirjallisuutta löytyy niin hirmuisesti, niin on välillä syytä muistaa myös kriittisyys ja asioiden toinen puoli. Kirjoitan näitä postauksia terveen, fyysisesti ja psyykkisesti hyvinvoivan ihmisen näkökulmasta, joten myös lukijan oma terveydentila saattaa vaikuttaa subjektiiviseen kokemukseen hyvinvoinnista.”

Flow-tila ja työelämä

Käykö teille koskaan niin, että työssä uppoudutte täysin johonkin hommaan niin, että yhtäkkiä kelloa katsoessanne huomaatte, että se on mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin, ilman että olette edes tiedostaneet ajankulua? On todettu, että flow-tilaan päässyt ihminen kokee vahvempaa työn imua ja nauttii tekemästään. Tässä raja voi kyllä olla häilyvä, sillä kuten usein ollaan viime aikoina saatu uutisista lukea, niin pakkomielteinen intohimo työhön ei ole suinkaan hyväksi. Koemme enemmän flowta työssä kuin vapaa-ajalla (Csíkszentmihályi, 1990) .

Csíkszentmihályi on tutkinut flow-tilaa yleisesti että flowta työssä. Hän on tutkimuksissaan todennut muun muassa, että tärkeintä työssä ei ole rentoutuminen ja stressittömyys, vaan täydellinen uppoutuminen tehtävään eli flow-tilaan pääseminen. Kirjassaan Flow hän käyttää monessa kohtaa esimerkkinä kirurgin työtä sellaisesta työstä, jossa flow-tila on usein täydellinen. Csíkszentmihályin mukaan flow-tilaan pääseminen edellyttää kahdeksan kohdan täyttymistä (joko osin tai täysin):

1. Täydellinen keskittyminen tehtävään
2. Tavoitteiden selkeys
3. Ajantajun katoaminen
4. Kokemus palkitsee jo itsessään (tavoitteista vapaa palkitsevuus)
5. Hallinnan tunne tehtävästä (tasapaino haasteiden ja osaamisen välillä)
6. Tietoisuuden ja toiminnan yhdistäminen (itsetietoisuuden häviäminen)
7. Välitön palaute
8. Vaivaton osallistuminen

Koska mä rakastan ottaa selvää, miten meidän aivot toimii kussakin tilanteenssa, niin tutkin asiaa hieman syvällisemmin :) Flow-tilaa on harvoin tutkittu neuropsykologisesta näkökulmasta, mutta vähitellen tutkijat ovat fokusoineet siihen enemmän. Arne Dietrichin mukaan siihen on liitetty vähentynyt aktiivisuus eturauhasen kuoressa (Dietrich, 2003). Prefrontaalinen aivokuori on se aivojen alue, joka vastaa korkeammista kognitiivisista toiminnoista, kuten itseheijastavasta tietoisuudesta ja muistista. Se on alue, joka vastaa tietoisesta ja selkeästä mielentilastamme. Eli kun tämän alueen aktiivisuus vähenee, tietoisuus häviää ja pääsemme flow-tilaan. Miten mulle tuli tästä mieleen Pelle Peloton, joka kehittelee labrassaan kaikkia uusia juonia ja vain savu nousee korvista. Ei kuule eikä näe mitään.

Eli summa summarum; kun työssä on tavoitteellisuutta, kykyjäsi vastaavaa haasteellisuutta ja kaiken lisäksi saat välittömän palautteen, on flow-tilaan pääseminen helpompaa. Mä ajattelin itse ottaa vastedes vielä enemmän työn alle muille palautteen antamisen. Reaaliajassa eikä vasta aikojen päästä. Eli varsinkin, jos olet esimiesasemassa, niin muistathan antaa välitöntä palautetta työkavereillesi tehdyistä hommista. Se lisää flow-tilaa ja sitä myötä työn imua. Työn imun vaikutukset hyvinvointiin taas ovat kiistattomat. Siitä seuraavaksi.

Työn imu mielekkään työn edellytyksenä

Siinä missä flow-tila on lyhytkestoisempi on työn imu pidempikestoinen tila. Sen seurauksena muun muassa työntekijöistä tulee aloitteellisempia ja asiakastyytyväisyys ja tuottavuus kasvaa  (Rich, Lepine 2010). Mutta työn imua kokeva ihminen hyötyy siitä myös henkilökohtaisesti, sillä on todettu, että työn imua kokevat ihmiset kokevat matalampaa työuupumusta, enemmän positiivisia tunteita (muuallakin kuin työelämässä!), nopeaa palautuneisuutta ja perhe-elämän hyvinvointia.

Suomalainen Jari Hakanen on uranuurtaja työn imun tutkimisessa ja mikäli haluatte perehtyä hänen kattavaan Työn Imu -kirjaansa, niin linkitän sen tuonne lähteisiin. Se löytyy Työterveyslaitoksen sivuilta ja on ladattavissa ilmaiseksi.

Työhyvinvointi on ollut viimeiset vuodet tapetilla ja ei suotta. Kuten aiemmin totesin, niin työ on merkittävä osa elämäämme. Viime vuosien aikana on tutkittu paljon sitä, miten työn imua voidaan saada aikaan johtamisen kautta. Mä olen niin tämän ajatusmallin kannalla. Toki voimme lisätä työnimua omalla vaikutuksella, mutta kätemme ovat osin sidotut. Sen takia mielestäni työn imun luominen pitäisi lähteä yritysjohdosta käsin. Tutkitaan keinoja tähän myöhemmin ja tarkastellaan ensin, mitä työn imu on.

Mitä työn imu on?

  1. tarmokkuutta: korkea energiataso, resilienssi ja halutaan nähdä vaivaa
  2. omistautumista: koetaan tekeminen merkitykselliseksi
  3. uppoutumista: työhön täysin syventymistä (huom. balanssi)

Työn imu tarttuu. Sen olen omassa työssäni huomannut. Kun meillä on aivoriihi ja innostumme jostain ideasta hyörimme ja pyörimme kaikki siellä toimistolla intoa täynnä. Innostamme toisiamme ja yhdessä saamme aikaan. Monessa organisaatiossa ihmiset täydentävät toisiaan. Meillä on kaikilla omat erityisosaamisemme ja -vahvuutemme. Yhdessä muodostamme paketin, jossa kaikki palaset on kohdillaan. Toki työn imua voi ja tulee mielekkään työn edellytyksenä kokea myös itsenäisesti työskennellessä. Mun täytyy myöntää, että mä koen vahvaa työn imua molemmissa töissäni. Mutta vaikka tämä blogityö on aika yksinäistä, niin työn imua en kokisi ilman ihanan tukitiimin (terkkuja sinne Indiemateseille ) olemassaoloa.

Työterveyslaitoksen sivuilta löytyy muuten Työn imu -testi, mikäli haluatte arvioida työhyvinvointianne ja työn imua tällä hetkellä.

Miten lisätä työn imua?

Hakanen käsittelee kirjassaan kattavasti työn voimavaroja. ”Työn voimavarat ovat niitä työn fyysisiä, psykologisia, sosiaalisia tai organisatorisia piirteitä, jotka auttavat kohtaamaan ja vähentämään työn koettuja vaatimuksia ja jotka edesauttavat työn tavoitteiden saavuttamisessa. Näin ne motivoivat ulkoisesti työntekijöitä. Sen lisäksi työn voimavarat motivoivat sisäisesti työntekijöitä tyydyttäessään psykologisia perustarpeita itsenäisyydestä, yhteenliittymisestä. Tämän seurauksena työn voimavarat virittävät henkilökohtaista kasvua, oppimista ja kehittymistä työssä. Sisäisen ja ulkoisen motivoinnin kautta työn voimavarat energisoivat ja siten ylläpitävät ja lisäävät työn imua.” (Hakanen)

Työn voimavaratekijöihin panostaminen on tärkeää, sillä panostuksen vastineena on henkilöstön korkea työn imun taso ja vastuullinen toiminta työn arjessa. Meillä on olemassa yksilöllisiä voimavaroja, kuten optimismi, myönteinen käsitys omasta ammatillisesta pysyvyydestä, resilienssi, itsetunto ja systeemiäly. Näillä yksilöllisillä voimavaroilla on voimaannuttava merkitys. Ne vaikuttavat siihen, miten työ ja työolot koetaan. Näiden lisäksi töissä tarvitaan työnvoimavaroja, jotka vahvistavat yksilöllisiä voimavaroja.

Työtehtävien monipuolisuus ja kehittävyys, tehtävän merkityksellisyys, välitön palaute, itsenäisyys, työroolien ja -tavoitteiden selkeys, osallistuminen työtä koskevaan päätöksentekoon, joustavuus työajoissa,  esimiehen tuki, oikeudenmukaisuus ja luottamus ovat esimerkkejä työyhteisön voimavaratekijöistä. Mä koen tärkeänä sen, että yritys joustaa tarpeen tullen esimerkiksi perhe-elämän suhteen. Kun yritys on joustava, on työntekijöidenkin helppo olla joustavampia. Tämä on vähän sellaista yhteen hiileen puhaltamista ja molempien osapuolien hyvinvoinnin vaalimista.

Työpaikan myönteinen ilmapiiri on voimavaroista itselleni ehkä tärkein. En pystyisi olemaan töissä, jossa olisi ahdistava tai painostava ilmapiiri. Sellainen leppoisa ja tietynasteinen kaverillinen ilmapiiri tukee ainakin omaa kokemaani työn imua. Yhteenkuuluuden tunne on tärkeää, kuten myös se, että pääsen hyväksikäyttämään omia vahvuuksiani.

Omalla vaikutuksella voi myös lisätä työn imua. Toki joustamattomissa organisaatioissa tämä voi olla hieman haasteellista. Seuraavaksi työn tuunaamisesta.

Työn tuunaaminen

Oman työn tuunaus oli mulle aivan uusi käsite ennen Positive Psychology Practitioner -opintoja. Oman työn tuunaaminen voi tarkoitaa työtehtävien muokkausta eli minkä tyyppisiä tehtäviä toimenkuvaan kuuluu, miten työtänsä toteuttaa. Kun tunnistaa oman työnsä kenties haitalliset kuormitustekijät, voisi paneutua niiden kuormitustekijöiden vähentämiseen. Jos työlasti on liian kuormittava pitkällä aikavälillä, niin onko mahdollisuus saada apuja joidenkin työtehtävien suorittamiseen. Jos ei koe saavansa työstä tarpeeksi haastetta, niin olisiko mahdollisuus laajentaa toimenkuvaa tai vaihtaa osa työtehtävistä haastellisimpiin töihin. Miten vuorovaikutustyössä oleva työntekijä voisi tuunata esimerkiksi asiakaspalvelukonseptiaan? Ihan pienillä muutoksilla voi saada aikaan vuorovaikutusta. Mulla on puhelimen soidessa usein tapana kysyä (tutuilta asiakkailta), että mitäs Kemijärvelle tai Turkuun kuuluu. Kun ollaan käyty kuulumiset läpi, päästään itse asiaan, mutta tuo vuorovaikutustilanne on jo syventynyt ja hyvässä lykyssä saanut molempien osapuolien työn imun kasvamaan.

Myös sen tajuaminen, että mikä merkitys omalla työllä on, on ratkaisevaa. Voisin virtaviivaisesti ajatella, että yhden työtehtäväni merkitys on ottaa maalitilaus vastaan. Mutta kun ajattelen tämän kokonaisvaltaisesti pääsen tuomaan ihmisille hyvää mieltä esimerkiksi vastamaalatun seinän takia. Tuon tilauksen vastaanottaminen tekee myös sen, että saan työllistää tuotantohenkilökuntaa. Mutta myös yrityksemme ulkopuolisia sidosryhmiä, kuten rahdinkuljettajaa ja väriliikettä, mihin maalipurkit menevät ennen kuluttajalle päätymistä. Kokonaiskuvan hahmottaminen on tärkeää työn merkityksellisyyden takia.

Työn tuunaamisen myönteisiä seurauksia (Hakanen):

• Voi käyttää entistä useammin vahvuuksiaan työssä.
• Voi suorittaa tehtävät fiksummin kuin ulkoa annettujen ohjeiden mukaan.
• Voi toimia entistä joustavammin työssä.
• Voi olla luova, innovoida ja kehittää työkäytäntöjä.
• Voi tehdä työstään itselleen mielekkäämmän ja innostavamman.
• Voi kehittyä työssään ja välttää liiallisen rutinoitumisen.
• Voi tehdä työtä entistä suuremmalla ilolla, energialla ja omistautumisella.
• Voi lisätä asiakkaiden ja työtovereiden tyytyväisyyttä ja saada itsekin entistä parempaa palautetta.
• Voi lisätä työpaikan menestystä, tuottavuutta ja hyvää mainetta.
• Voi ylläpitää ja lisätä omaa työn imuaan pitkän työuran aikana.

Omaa työtä ja työpäivää kannattaa myös tuunata pienillä hyvillä teoilla. Joiden on todettu vaikuttavan positiivisesti merkityksen kokemiseemme ja hyvinvointiimme. Miksemme keittäisi työkaverille kahvikupillista ja veisi sitä piristämään hänen päivää. Miksemme vaikka leipoisi pullia työpaikan aamukahville. Tai kysyisi oman työtilanteen salliessa työkaverilta, että onko jotain miten voisimme auttaa.


Työstä palautuminen & stressi

Tuntuu, että loppuunpalaminen, liian pitkään jatkunut rasittava stressi- ja kuormitustila, on nykyajan kansantauti. Olen monesti pohtinut, mikä siihen ajaa. Läheltä seurannut montaa loppuunpalamista ja todistanut sen, että siitä harvoin palautuu 100%. Kehoon jää muistijälki. Osa, joka vetää lukkoon tarvittaessa uudelleen. Stressi on psykologinen ilmiö, jolla on fyysiset seuraukset. Mä olen tainnutkin kertoa, että mä en itse tunnista stressiä ennen kuin huomaan fyysisiä oireita. Alkaen niskajumeista pahimmillaan kuulon menetykseen. Viimeisten vuosien aikana olen opetellut tuntemaan itseni ja rajani. Gradun tekemisen aikoina mulle puhkesi paniikkihäiriö pitkällisestä kuormitustilasta.

Sen jälkeen olen yrittänyt kaikin mahdollisin keinoin pitää hyvinvoinnistani huolta. Hyvinvoinnin olennainen osa on kuormituksen ja palautumisen jalo balanssi.  Jotta työn imua voi kokea, pitää osata palautua. Työn tauotus, lepo, rentoutus, työstä irrottautuminen (itselleni hankalaa) ja mindfulnessin keinot ovat oivia palautumisen välineitä. Jos ei palautuminen ole kunnossa, ei flow-tila energisoi niin kuin sen pitäisi ja sitä myötä työn imu häiriintyy.  Meidän pitää olla virkeitä ja meidän tulee kokea mielihyvää kokeaksemme työn imua.

Stressin fyysisiin oireisiin kuuluvat muun muassa lihasjännitys, sydänvaivat, bruksismi, uniongelmat ja vastustuskyvyn heikentyminen. Kaikki meistä tuntevat ihan varmasti aika ajoin stressiä. Ja se on luonnollista. Stressi mielletään aina negatiivisena asiana. Itselleni valkeni Kelly McGonigalin The Upside of Stress -kirjan luettuani, että näin ei aina ole. Useimmat meistä pitävät stressiä haitallisena, jolloin he kokevat stressin vaikuttavan negatiivisesti terveyteen, elinvoimaisuuteen, tuottavuuteen ja kasvuun. Kun taas toisen ajattelutavan mukaan stressi parantaa suoritusta ja tuottavuutta, helpottaa oppimista ja kasvua ja stressistä pystyy hyötymään.

Standfordin yliopiston johtamisohjelman oppilaista 51% kokivat stressin myönteiseksi oppimisen ja työn tuottavuuden kannalta. Kuitenkin liki jokainen heistä oli sitä mieltä, että stressitilaa pitäisi vähentää. He, jotka pitivät stressiä haitallisena pyrkivät välttämään stressaavia tilanteita viimeiseen asti ja pyrkivät pääsemään irti stressin tunnetilasta ennemmin kuin kohtaamaan sen asian, joka stressiä aiheuttaa. He myös käyttivät alkoholia enemmän paetakseen stressitilaa ja vetämään huomionsa pois siitä, mikä ikinä aiheuttaa stressaavan tilanteen.

Ihmiset, jotka uskoivat stressin olevan tietyllä tapaa hyödyksi hyväksyivät tosiasian, että stressaava tapahtuma on olemassa ja se on tosi. He suunnittelivat strategian, millä käsitellä stressin aiheuttajaa ja usein etsivät tietoa tai pyysivät apua. He pyrkivät aktiivisesti poistamaan tai muuttamaan stressin aiheuttajan. He myös yrittävät parhaansa mukaan kohdata stressaavan tilanteen positiivisemmin ja nähdä stressaavan tilanteen kasvun paikkana.

Tähän viimeiseen lauseeseen yhdistäisin mielelläni post-traumaattisen kasvun. Joka ei suinkaan tarkoita sitä, että ihmiset pomppaavat trauman jälkeen takaisin koskemattomina, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vaan pomppaavat takaisin vahvempina ja elämänsyrjässä vahvemmin kiinni olevampina. Konkreettinen esimerkki itselläni tästä on läheisen äkillinen sairastuminen, aggressiivisen syövän kanssa nopeasti käyty taistelu ja läheisen menetys. Shokki- ja stressitilaa pahimmillaan. Jonka jäsentämisen kautta nousin vahvempana jaloilleni kuin aiemmin. Aivan muuttuneena ihmisenä.

Työpaikalla tämä voisi vaikka tarkoittaa ison vuosisopimuksen menettämisen kilpailijalle. 30% liikevaihdon häviämistä sen sileän tien ja maton lähtemistä jalkojen alta. Tuossa tilanteessa, jos olisimme taannoin lamaantuneet, olisimme todennnäköisesti tilanteessa, jossa irtisanomiset olisivat tulleet eteen. Mä koen, että tuolloin se stressitila, joka eteemme tuli ihan yhtäkkiä voimaannutti ja sai taistelutahdon liekkeihin. Stressi antaa usein myös mahdollisuuden tarkastella muita liiketoimintamalleja tai ylipäätään toimintaa uudelta kantilta.

Balanssi ja stressiin reagoiminen ovat hyvinvoinnin kannalta tärkeitä jo senkin takia, että stressitila voi kroonistua. Jatkuva tulehdustila ja sympaattisen hermoston aktiivisuus altistavat autoimmuunisairauksille, krooniselle kivulle sekä sydän- ja verisuonitaudeille. Stressi kohottaa myös glukoosi- ja rasva-arvojamme, joka altistaa diabetekselle.

Työn mielekkyydellä on siis varjopuolensa. Olen monesti sanonut työn olevan mulle intohimo. Se, että uskallan sanoa ääneen näin voi kolahtaa jollekin negatiivisena. Sillä positiivisella intohimolla ja loppuun palamiseen johtavalla intohimolla on häilyvä raja. Sen takia meidän työtä rakastavien on hyvä tutustua omaan itseemme, rajoihimme ja keinoihin, joilla palautua.

Kelly McGonical toteaa kirjassaan aika osuvasti ”Stressi on yksinkertaisesti kehosi tapa sanoa: Tämä hetki on minulle tärkeä.” Stressi ei ole se iso mörkö jota tulee vältellä. Sen kanssa kannattaa kaverustua ja sitä kannattaa haastaa. Kun ahdistaa, hyväksy se ja pureudu syyhyn, miksi joku tilanne stressaa. Muuten voidaan helposti olla lumipalloefektitilanteessa. Mieli alkaa tekemään kaaosteoriaa toisensa päälle ja se lumipallon ytimenä ollut stressaava asia paisuu kuin pullataikina.

Miten sitten hallita ja ennalta ehkäistä stressiä? Kohtuullisella liikunnalla ja mindfulnessilla, kiitollisuutta (mikä on elämässä hyvin ja mistä olla kiitollisia) ja optimismia harjoittamalla, luonnossa liikkumisella ja henkisyydellä. Ihanilla ihmissuhteilla. Itsemyötätunnolla ja kasvisruokavaliolla (Epel & Blackburn 2012). Prosessoimaton ruoka ja kasvisruokavalio muun muassa vähentävät elimistön tulehdustilaa. Joogalla on todettu olevan palautumista tukeva ominaisuus.

Eli tärkeintä olisi asennoitua stressiin oikein. Stressi pahimmillaan tappaa, mutta kun osaamme haastaa ja hyväksyä stressin, se voi olla meille hyvästä. Se, mikä vaikuttaa tekoihin mitä teemme stressaavalla hetkellä eniten on uskomuksemme ja asenteemme stressiin. Jos toitotamme itsellemme, että emme ikinä selviä tästä tilanteesta ja juoksemme karkuun stressaavalla hetkellä, emme todennäköisesti opi stressaavista tilanteista mitään.

Millainen työ on mulle mielekästä? Sellainen, jossa on vapautta päättää omista työajoistaan (ainakin osin). Sellainen, jossa on haastetta (bring it on). Sellainen, jossa riittää töitä, mitä tehdä (musta ei ole penkillä istujaksi). Sellainen, jossa on myös riskejä (yrittänyttä ei laiteta). Sellainen, jonka myötä saan työllistää. Sellainen, jonka avulla saan ilahduttaa ihmisiä. Mun täytyy myöntää, että mun sisällä asuu pieni bosslady. Intohimoinen yrittäjä, jolla on kolmas yritys työn alla ja neljäs suunnitteilla. Yrittäjyys on elämäntapa.

No sellaista, tulipas taas pitkä teksti, mutta tiedättekö, kun uppouduin tämän kirjoittamiseen aivan täysin. Pääsin flow-tilaan ja aika menetti merkityksensä. Työhyvinvointi on itselleni hurjan tärkeä asia ja tulevia valmennusopintoja ajatellen ja niiden jälkeistä aikaa silmällä pitäen se on myös sellainen osa-alue, jossa haluaisin päästä valmentamaan ihmisiä. Työ ei ole vain se iso paha mörkö, välttämätön paha, jotta saamme laskut maksettua. Vaan se voi olla parhaimmillaan myös erittäin mielekäs osa elämää

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,

Lähteitä, linkkejä ja lisälukemista:
Työn imu -testi
Rogatko (2009): The Influence of Flow on Positive Affect in College Students
Job engagement: Antecedents and effects on job performance. Academy of Management Journal, 53(3)
Hakanen: Työn Imu
Martela: Elämän tarkoitus
Csikszentmihalyi: Flow
McGonigal: The Upside of Stress
8 Ways To Create Flow
Using Positive Psychology to Build Employee Engagement


lauantai 01. elokuun 2020

Aarrearkku täynnä muistoja

 

ID

HEI IHANAA ELOKUUN EKAA AAMUA!

Rise & shine, kohti arkirytmiä mennään :) Meillä oli eilen tyttöjen  kanssa ihan mieletön päivä Hangossa ja Fiskarissa. Olihan tuo aika rykäisy päiväseltään, mutta onneksi rakastan autolla ajamista.

Ei ollut kerta eikä kaksi, kun joku noista pikkuneideistä aloitti lauseen ”Muistatteko mummun…”. Milloin muisteltiin mummun tekemää nakkikastiketta, milloin mummun tekemää parasta puuroa, johon mummu teki mansikkahillolla hymynaaman. Milloin muisteltiin mummun kanssa leivontatalkoita, milloin HopLop -vierailuja. Nuo muistelot sivusta kuultuna lämmitti sydäntä ihan mielettömästi. Jälleen kerran mietin, mikä rikkaus oli että asuttiin kaikki tässä niin lähekkäin, että lapset näki isovanhempiaan päivittäin.

Mä toivon, että eilisestä reissupäivästä tytöille jäi paljon hyviä muistoja. Hangon hiekkarannan hiekasta varpaiden välissä, auringosta, joka teki taikojaan. Auton carpool karaokesta, yhdessä hoilatuista Chucky Cheesesta ja Vadelmaveneestä. Siitä yhdestä Tommimäkisreitistä, jonka varrella ei edes puhelimet toimineet. Pappagallon suussa sulavista jätskeistä ja 10 000 kävellystä askeleesta ihania huviloita ihastellen. TikTokeista ja puiston kiikkulaudasta. Yhdessä vietetystä ajasta.

Ei ne ole ne rahalla ostetut muistot, jotka ovat arvokkaimpia, vaan ne muut. Ne yhdessä tehdyt ja koetut asiat. Rikkautta voidaan mitata monella eri mittarilla. Mulle rikkaus ei ilmene pankkitilillä olevina numeroina. Jos jotain omaisuutta pitää tässä elämässä kartuttaa, niin sen muistojen aarrearkun sisältöä. Se on sitä rikkautta, mitä haluaa vaalia. Sinne mahtuu vatsanpohjaa kutkuttavia ihania muistoja. Muistoja, jotka saa hymyn huulille. Mutta sinne kertyy myös muistoja, jotka voivat tehdä kipeää. Saada kyyneleen silmäkulmaan. Muistojen aarrearkku kuvastaa koko elämää, koko ihanaa elämää – iloineen ja suruineen

Nyt kuulkaas kommenttien pariin ja sitten juoksulenkille. Miehen golfkisojen jälkeen koko perheen voimin mökille. Niitä muistoja tekemään, mitäs muutakaan :)

LEPPOISAA LAUANTAITA TOIVOTELLEN,


torstai 30. heinäkuun 2020

Tuliaisia arkeen

MOIKKAMOI!

Instagramin puolella kerroinkin, että mut valtasi tänä aamuna ihan jäätävä sisustuskuume. Kyllä, minut kuka ei ole pitkään aikaan ostanut mitään sisustuksellista. Nyt sormet syyhyää ja ainakin ruokahuone ja olkkari pitäisi saada tapetoitua. Olkkariin havittelen kaunista kristallikruunua ja television haluan kätkeä antiikkikaappiin. Täytynee antaa sisustusajatuksille taas aikaa ja katsoa, tuntuuko vielä ensi viikolta samalle. Ettei suinpäin tapetoi seiniä hetken mielijohteesta :)

Mä olen loman aikana tyypilliseen tapaani taas pohtinut paljon. Kun saa etäisyyttä arkeen (ihanaan arkeen!), niin sitä jotenkin näkee elämän taas aivan uudessa perspektiivissä. Ei siitä ole montaakaan vuotta, kun elin seuraavaa lomaa odottaen. Silloin arjen kuormitus ja palautuminen ei ollut kohdillaan. Loma tulee tarpeeseen meille kaikille aina silloin tällöin, ei vain palautumisen kannalta, vaan myös sen kannalta, että silloin on hyvä tarkastella toimintatapojaan arjessa. Ottaa edes pieni hitunen sitä loman leppoisuutta mukaan arkeen.

Mulla on paljon tuliaisia arkeen tältä lomalta vietävänäni. Alla muutamia ajatuksia, joita on herännyt loman aikana.

♥ Siinä missä aiemmin yritin täyttää kalenterini, pyrin nyt jättämään kalenteriin myös tyhjää tilaa. Tilaa olemiselle ja tylsistymiselle.
♥ Ex tempore -jutut saavat jatkua myös arjessa. Työpäivän jälkeen sitä on kuitenkin monta tuntia aikaa tehdä niitä hulvattomia päähänpistoja. Ne tasapainottavat muuten säännösteltyä ja aikaan sidottua arkea.
♥ Jatkan omien tuntemuksieni ylöskirjoittamista. Kirjoittaminen auttaa jäsentämään ajatuksia. Ei sen tarvitse olla romaaninmittainen, vaan ihan pari lausetta aamuisin riittää.
♥ Merkitsen kalenteriini kerran kuussa palaverin itse itseni kanssa. Katson, miten arki on sujunut. Mikä on toiminut ja mikä taas ei ole toiminut. Teen suunnitelman seuraavalle kuukaudelle.
♥ Vaikka työn tekeminen on ihanaa ja tärkeää jo ihan taloudellisestikin, niin arkeen pitää mahduttaa myös niitä hetkiä, kun aivot ovat lomalla. Näin yrittäjänä se ei ole välttämättä aina helppoa, mutta ajattelin kokeilla sitä.
♥ Pukeudun kukkamekkoon tai -haalariin kun siltä tuntuu. Ylipäätään pukeudun vähän värikkäämmin. Helposti syksyllä tuudittaudun takaisin siihen musta-harmaa-beigelinjaan. Mitäs jos ottaisinkin sen voimavärini eli oranssin myös syksyn voimaväriksi.
♥ Hion rutiinit kuntoon heti ensikättelyssä arjen alettua. Aamuiset meditoinnit palaavat kuvioihin, kuten myös iltaiset rauhoittumiset pienimuotoisesti yin-jooga-asanoiden parissa. Kympin uutisiin mennessä pitää olla sängyssä, jotta jaksaa herätä kuudelta. Unesta en tingi.
♥ En kiellä itseltäni mitään, mutta ruokavalio pitää saada loman jälkeen ruotuun. Toteutan sen sillä, että luon terveellisestä ruokavaliosta taas rutiinin. Herkkupäivät sallien.

 

Tänään pääsen piiitkästä aikaa pilatekseen. Vaikka loma on ollut varsin rentouttava, niin en muista olenko tehnyt kertaakaan tietoisia hengitysharjoituksia. Ehkä tänä iltana tulee sitten hengitettyäkin syvään. Tällä kesälomalla olen jäänyt koukkuun taas juoksemiseen. Tuosta tavasta täytyy pitää kiinni myös arjessakin. Pari juoksulenkkiä viikkoon ja pari pilatestuntia. Kerran pitkä sauvakävelylenkki. Siinä on mun liikuntasuunnitelmat arkeen.

Usein paluu lomalta arkeen saattaa ahdistaa ja mitä enemmän sitä arjen ahdistavuutta miettii, niin sitä enemmän negatiiviset ajatukset kumuloituvat. Jos sulla on tällaisia tuntemuksia, niin mitäs jos yrittäisit kirjoittaa paperille hyviä puolia arjessa. Sillä niitäkin siitä löytyy ihan varmasti. Mä veikkaan, että niihin arjen hyviin puoliin keskittymällä arkeen paluu on mukavampaa. Ollakin, että muakin jo vähän kauhistuttaa kello kuuden herätykset. Tänään herättiin meidän mittapuulla aikaisin, klo 09.20. Huomenna kello soittaakin sitten ennen seiskaa, kun luvassa on ihana päivä pikkuisten prinsessojen kanssa :)

TORSTAITERKUIN,

PS. samalla kun kirjoitin tätä postausta, selailin tori.fi:tä ja voihan jösses – löysin tv-kaapin ja kristallikruunun. Pitääkö olla rationaalinen ja odottaa ensi viikkoon vai antaako mennä? :D