perjantai 20. syyskuu 2019

Miksi positiivuus kannattaa?

HEISSULI!

Alunperin blogipostaukseni otsikko oli ”Positiivisuus ei ole tekopirteyttä”. Mutta ajateltuani asiaa tulin siihen tulokseen, että kyllä keinotekoinen positiivisuus voi olla tekopirteyttä. Sen takia ajattelin lähestyä aihetta hieman toisesta kulmasta. Itse koen olevani hyvä ihmistuntija. Näen nanosekunnissa ihmisestä, onko hän aidosti positiivinen vai onko se pirteys ja positiivisuus sanahelinää ja hampaiden kiristelyn aiheuttamaa iloisuutta.

Monesti luullaan mustavalkoisesti, että positiiviset ihmiset kieltävät epämukavat tunteet ja torjuvat elämän varrelle tulevat kuopat hartioita kohauttamalla. Jatkavat matkaa ja pitävät vain kiinni positiivisuudestaan. Näin se ei todellakaan ole meillä aidosti positiivisilla ihmisillä. Päinvastoin tunnen, että ne elämän epämiellyttävät tunteet tulee kokea täysillä, jotta pystyy olemaan positiivinen. Mutta se, että harjoittaa ajatuksiaan olemaan positiivisia auttaa myös niiden karikoiden kohdalla valtavasti.

Pystyy asennoitumaan vastoinkäymisiin niin, että ne ovat ohimeneviä. Luottaa siihen, että vielä joku päivä asiat näyttäytyvät kirkkaimpina. Positiivisten tunteiden tunteminen ei poissulje sitä, etteikö osaisi surra tai tuntea noin 49 999 muuta tunnetta surun lisäksi. Myös surun hetkellä voi tuntea positiivisiakin tunteita. Elämän rikkaus on juurikin se, että pystymme muokkaamaan ajatustapojamme ja kouluttamaan aivojamme. Kun on se vahva sisäänrakennettu ajatusmalli, niin selviämme mistä vain. Emme jää katkeroitumaan ja märehtimään surun tai epätoivon alle. Osaamme ottaa niskasta itseämme kiinni ja aikamme pohjamudissa kuljettuamme nousta sieltä. Jatkaa matkaa taas pikkuisen vahvempina. Pikkuisen kenties jopa positiivisempana. ID

On ollut ihana lukea erinäisistä tieteellisistä tutkimuksista, että jopa ne pienet positiiviset tunteet, joita päivän aikana tuntee eivät välttämättä konkretisoidu sillä hetkellä maata mullistavalla tavalla. Muuta kuin hetkellisenä hyvänolon tunteena. Vaan ne rakentavat sitä pohjaa, jonka avulla positiivisen ajattelun malli vahvistuu. Se on ikään kuin rahaa laittaisi pankkiin. Potti kasvaa positiivisuuden suhteen koko ajan.

On tieteellisesti tutkittu, että positiivisilla tunteilla on ihan äärettömän paljon hyötyjä, muun muassa positiivisuus

♥ vaikuttaa elämän pituuteen positiivisesti
♥ edistää onnellisuushormonien erittymistä
♥ parantaa vastustuskykyä
♥ madaltaa kynnystä masentua
♥ auttaa kestämään paremmin stressiä/vaikeita elämäntilanteita ja selviämään niistä (resilienssi)
♥ antaa itsevarmuutta
♥ madaltaa verenpainetta ja sykettä
♥ huomioimme ympäristön paremmin
♥ aivomme ajattelukapasiteetti laajenee
♥ vaikuttaa ihmissuhteisiimme positiivisemmin (mm. olemme helposti lähestyttävämpiä)

Usein negatiivisuus on opittua. Se on tietty käyttäytymismalli, johon sorrumme. Jotkut teistä ehkä tietävätkin termin negatiivinen vinouma. Mutkat suoriksi vetäen voidaan sanoa, että sen ansiosta me ihmiset olemme maapallolla. Ilman sitä savannilla oleva alkuasukas ei olisi tuntenut aivoissaan pelkoa kohdatessaan villieläimen. Negatiivisen vinouman ansiosta tuo alkuasukas toimi siinä hetkessä, kun aivot lähettivät signaalin vaarasta. Siitä, että tämä ei ole nyt lainkaan hyvä juttu. Nyt pitää toimia.

Negatiivinen vinouma tarkoittaa sitä, että negatiiviset psykologiset ilmiöt ovat aivoissamme usein voimakkaampia kuin positiiviset. Eli jos sulla on aina tapana ekana ajatella negatiivisesti asioista, niin ei hätää – se on tuo meidän aivoihin rakennettu negatiivinen vinouma, joka saa tämän aikaan. Mutta hei, älä tuudittaudu ajatukseen, että ”Minkä mä itselleni voin, olen syntyjäni negatiivinen.” No niinhän me kaikki ollaan. Mutta good news; negatiivisuuden asenne ja malli ovat usein tietyillä toimilla muutettavissa (palataan näihin blogissa ensi viikolla).

Mun mielestä erittäin havainnollistava esimerkki negatiivisesta vinoumasta oli Joyllan eräällä luennolla esimerkki siitä, että kuinka illalla kotiin tulessaan helposti sitä ekana kiinnittää huomion siihen ulko-oven pielessä makaavaan roskapussiin, jota ei ole viety roskiin asti. Vaikka se mies olisi poissaollessasi kuurannut lattiat, tyhjännyt tiskikoneen, tehnyt ruokaa, ostanut kukkia ja viikannut pyykit. Se on tuossa hetkessä meistä itsestämme kiinni; ajattelumallistamme ja siitä, näemmekö koko kokonaisuuden. Joka on varsin positiivinen. Vai jäämmekö kiinni siihen roskapussiin, jolloin ajatuksemme ovat takuuvarmasti negatiivisia ja ilta sitä myöten ehkä pilalla.

Mä näen positiivisuuden ja negatiivisuuden sellaisena toinen toistaan tukevana juttuna. Ilman toista, toinen ei tulisi toimeen. Ilman epämiellyttäviä tunteita, emme osaisi nauttia niistä miellyttävistä tunteista. Tuo parivaljakko on vähän niin kuin juhla ja arki. Ilman arkea emme todellakaan osaisi olla kiitollisia ja arvostaa viikonloppuja tai lomaa. Ehkä olen tässä suhteessa siellä positiivisuuskäppyröiden yläpäässä, että en edes näe negatiivisuutta negatiivisuutena. Vaan suuren suurena mahdollisuutena ja tietynlaisena epämiellyttävyytenä, joka nyt vain kuuluu elämään. Joka on olennainen osa elämäämme, mutta jota on välillä hyvä potkaista persuksiin ja sanoa, että siitäs sait ;)

Eräs viisas mies, Mauno Koivisto (olette ehkä joskus kuulleet hänestä?) on sanonut: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.” Tuohon kiteytyy se ajattelutapa, johon mä olen itseni kovan työn tuloksena opettanut. Se on kantanut hedelmää jo nyt, enkä malta odottaa kuinka paljon sen ansiosta tulen vielä saamaan. Elämä on vain niin monin kerroin helpompaa, kun osaa odottaa tulevaa positiivisin mielin. Hyväksyä matkan varrella myös negatiiviset tunteet, kääntää ne voimavaroiksi ja antaa positiivisten ajatusten voittaa ♥ 

POSITIIVISIN PERJANTAITERKUIN,


tiistai 17. syyskuu 2019

Elämä on täynnä valintoja

CIAO!

Instagramissa kerroinkin, kuinka tämä aamu poikkesi muista; heräsin ihan ilman herätyskelloa 05.37. Virkeänä kuin käki. Siinä silmiäni availlessani mietin, että kello on varmaan jotain kolme. Niin oli pimeää. Päätin, että jos se tosiaankin on kolme, niin en nouse ylös, mutta kaikki viiden jälkeiset ajat tarkoittavat sitä, että on aamu. Ja niinhän se aamu jo tuohon aikaan olikin!

Olotila kertoi paremmin kuin tuo ranteesta unia mittaava kello olotilastani, mutta kellon lukemat tukivat omaa olotilaani; keskeytyksetöntä unta tuli 7h52mins, josta syvää unta 3h14mins. Unenlaatukin oli pitkästä aikaa yli 85%. Yleensä viikolla kellotan noin 70% lukemia.

Kuten mulla on tapana analysoida asioita, niin sitä tein tänä aamunakin. Mikä siivitti hyviin yöuniin ja poikkeuksellisen virkeään olotilaan tiistaiaamuna (yleensä tiistaiaamut ovat mulle epämiellyttävimpiä)? Oliko se melko raskas treeni eilen illalla vai se, että oltiin tultu treenin jälkeisestä saunasta jo kello kuuden maissa. Jos mulla kova treeni menee liian myöhään, niin unensaanti kärsii. Mikä merkitys oli sillä, että vaihdettiin sängyt toisinpäin ja siinä hötäkässä vaihdoin myös lakanat. Äänikirjaa en kuunnellut illalla, vaan tartuin (koulu)kirjaan. Tuo tunneälykkyydestä kertova kirja vei mukanaan, mutta oli omiaan myös nukuttamaan aikaisin.

Kuten olen todennut tsiljoonatriljoona kertaa aiemminkin, niin olen sitä mieltä, että vain me itse pystymme vaikuttamaan omaan hyvinvointiimme. Ainakin mitä tulee uneen, liikuntaan ja ravintoon. Mutta vahvasti myös muihin hyvinvointia tukeviin elämän osa-alueisiin eli esimerkiksi sosiaalisiin suhteisiin ja asenteeseemme. Siihen, miten suhtaudumme elämään ja sen tuomiin haasteisiin. Miten osaamme ottaa elämästä kaiken irti meille parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Elämä on valintoja täynnä ja liki jokaisessa hetkessä päivän mittaan tulee tehtyä valinta. Välillä huono sellainen, mutta kun harjoittelee hyvien valintojen tekemistä, niin ne alkavat tulemaan selkärangasta. Sen sijaan, että olisin valinnut eilen illalla kännykän käteen sängyssä ja uppoutunut yhteen hömppäsarjaan, jota en malta jättää yhteen jaksoon, valitsin lukea. Sen sijaan, että olisin pessyt pyykkiä yömyöhään, päätin siirtää pyykkitalkoot tälle illalle ja olla sängyssä jo klo 21.37 rauhoittumassa yöunille.

Olen huomannut, että iän myötä huonojen valintojen merkitys korostuu. Konkreettisimmin silmäpusseina ja pinnan herkistymisenä. Turvonneena olona ja vihoittelevana si-nivelenä. Uni on itselleni elinehto jaksamisen kannalta, mutta niin on myös ruokavaliokin. Rakastan herkutella enkä vähiten terveellisillä herkuilla. Mutta myös välillä oikein mässyherkuilla. Olen valinnut sen tien, että en soimaa itseäni mässyherkuttelun jälkeen. En rankaise itseäni, vaan ohjaan itseni lempeästi takaisin oikeille urille. Oikeastaan enää ei tarvitse edes ohjailla, kroppa kertoo mitä se tarvitsee.

Olen valinnut pitää itsestäni huolta myös liikkumalla monipuolisesti. En joka päivä, mutta neljä-viisi kertaa viikossa. Sekin on sellainen valinta, joka jokaisen kannattaisi edes joskus kokeilumielessä tehdä. Koska ne, jotka väittävät vihaavansa liikuntaa taitavat vihata loppujen lopuksi epämukavuusalueelle menoa. Ovat antaneet periksi, ennen kuin ovat antaneet liikunnalle mahdollisuuden. Get comfortable with being uncomfortable -sanonta kuvaa mun mielestä sitä, mitä jokaisen meidän pitäisi nykypäivä oppia. Elämä ei ole koko ajan helppoa, eikä sen sitä kuulu ollakaan. Ne kipukohdat toimivat parhaimmillaan kaikista kasvattavimpina paikkoina. Kuten se ensimmäinen juoksulenkki, kun oksennuksen maku suussa posket punaisena huohottaen rojahtaa eteisen lattialle ja päättää, että ei ole mun juttu. Kunnes toistaa tätä muutaman kerran ja huomaa, että se on parasta, mitä itselleen ja hyvinvoinnilleen voi tehdä.

Elämä on myös jatkuvaa oppimista ja opettelua. Itsensä kanssa toimeentulemista ja ennen kaikkea itsensä rakastamista. Just sellaisena kuin on. Hyvin levänneenä sekin on niin kovin helppoa. Muista tehdä valintoja, jotka ovat just sun hyvinvoinnin kannalta niitä tärkeimpiä – kukaan muu ei tee niitä sun puolesta 

AURINKOISIN TIISTAITERKUIN,


maanantai 16. syyskuu 2019

Hehkutatko asioita? Hyvä niin, teet itsellesi palveluksen.

MOIKKA IHANAT!

Me ollaan teidän kanssa juteltu siitä, että lausahdus ”Ihanaa” toistuu sanavarastossani usein. Mutta tiedättekö, että nyt positiivisen psykologian opintojen myötä olen oppinut, että tuolla asioiden ”hehkuttamisella” tai tietynlaisella positiivisella vaalimisella on suora yhteys onnellisuuteeni ja hyvinvointiini. Siihen, minkä ansiosta olen alkanut kukoistaa. Olen siis tietämättäni tehnyt itselleni hyvää toteamalla asioiden olevan ”niin ihania”!

Muistan vaalineeni ja hehkuttaneeni tiettyjä hetkiä jo ihan nuoresta pitäen. Monesti odotin teini-iässä tulevaa sunnuntaita kuin kuuta nousevaa. Kun saisin olla koko päivän pyjamassa ja katsoa omasta telkkarista pinkiksi maalaamassani huoneessa Friendsit ja Beverly Hills 90210. Samalla, kun äiskä kolistelisi alhaalla keittiössä. Hehkutin tuota etukäteen viikolla omassa pienessä mielessäni. Sitä hetkeä, mihin suloinen sunnuntai tuossa iässä kulminoitui. Sen lisäksi hehkutin tuota mielessäni jälkikäteenkin. Asioiden fiilistely tai nautiskelu on oiva keino saada aikaan positiivisia tuntemuksia kehossa.

On tieteellisesti todistettu, että positiivinen ajattelutapa ja positiiviset kokemukset ruokkivat onnellisuutta ja sitä kautta hyvinvointia. Sen ymmärtäminen, että niitä ihan pikkuisia juttuja varsinkin kannattaa mielessään hehkuttaa ja vaalia, on kullanarvoista. ”Ei mulla oikeen ole mitään, mitä fiilistellä tai hehkuttaa?” Jos ajattelet näin, niin mietipä toinen kerta. Avasiko joku sulle tänään oven? Avasitko sinä jollekin oven tai muuten autoit vierasta henkilöä? Ihan varmasti meillä kaikilla on asioita, joita voi hyvällä muistella. Tai etukäteen fiilistellä.

Itse saan hymyn huulille, kun mietin esimerkiksi mökkiviikonlopun telkkari-iltaa. Tunnen sen ihanan tunteen, joka lävitseni kulki, kun vedin peiton jaloille ja uppouduin nojatuoliin. Tällä hetkellä fiilistelen takasta kuuluvaa takkapuiden poksuntaa. Sitä pientä savun tuoksua, joka yhdistyy uunista tulevaan makaronilaatikon tuoksuun. Fiilistelen pienessä mielessäni jo iltaakin. Kun saan jomman kumman tytön viereeni nukkumaan ja saan kuunnella yöllä unituhinaa.

Asioiden hehkuttaminen saa poikkeuksetta suupieleni hymyyn. Hymyllä on suuri vaikutus onnellisuuteemme; se rentouttaa kasvojen lihakset ja lähettää aivoihin signaalin hyvästä olosta. Mitä useammin tätä yksinkertaista hyvän olon kaavaa (=hymy) toistaa, niin aivot oppivat muodostamaan kaavoja, joiden avulla voimme vielä paremmin. Hymyillessä muodostuu myös tärkeitä välittäjäaineita eli  dopamiineja, endorfiinejä ja serotoniineja, jotka rentouttavat, laskevat sykettä ja verenpainetta.

Kaikki ovat varmasti kuulleet kiitollisuuspäiväkirjasta onnellisuuden lisäämistapana, mutta siinä missä kiitollisuuspäiväkirja on tietyllä tapaa ainakin itselleni sellainen tietoinen prosessi, tulee hehkuttaminen selkärangasta. Se on ikäänkuin automatisoitu toiminto, jonka eteen en näe vaivaa tai jota en varta vasten ala tekemään. Usein uppoudun ajatuksiini fiilistelemään ja nautiskelemaan elämän pienistä jutuista. Kuten tässä yksi päivä uuniomenoista. Hei koska olette viimeksi tehneet uuniomppuja? Mulla siitä oli hurahtanut jo monta vuotta. Mutta tiedättekö, että parhaimmat hehkutukset saan sellaisista hetkistä, joissa on jotain nostalgista. Jotka juontavat juurensa lapsuusmuistoihin. Tuo rapea kauratäyte yhdistettynä kirpsakkaan omenaan ja pehmeään vaniljakastikkeeseen on juurikin tällainen muisto.

Paljon olette toivoneet postauksia liittyen positiivisen psykologian opiskeluun. Vaikka opiskelutaivalta on vasta käyty pieni pätkä, niin nyt jo on aiheesta monta postausluonnosta tekeillä. Tällä viikolla kumoan muun muassa sen väitteen, että positiivisuus on aina tekopirteyttä. Myöhemmin palataan myös sellaisiin aiheisiin kuin miksi onnellisuuden vaaliminen ei ole aina hyvästä tai mitkä ovat mun keinoni selviytyä isoista ja pienemmistäkin karikoista. Pysykäähän siis kuulolla! :)

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,
MUISTAKAAHAN HEHKUTTAA – OIKEIN SISÄISESTI HYKERRELLÄ ♥