maanantai 25. toukokuun 2020

Itsestään huolehtimisen ABC

MOIKKAMOI!

Itsestään huolehtiminen, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin pitäisi olla meidän kaikkien prioriteettilistan kärjessä. Se ei ole rakettitiedettä, ei todellakaan. Mulla tulee heti tsiljoona keinoa mieleen, mutta rajasin (joo hei hyvin rajattu, kun kolkutellaan taas yli tuhannessa sanassa) nämä päällimmäiset nyt aakkosmuotoon. Ihminen on kokonaisuus ja viime aikoina olen kiinnostunut holistisesta hyvinvointikäsityksestä. Siitä, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Miten yksi tapa sopii toiselle ja toinen ei. Sen takia itsetuntemus on tässäkin valttia, että tietää, mitkä ovat just niitä mulle sopivimpia keinoja.

Avantouinti. En tiedä, miksi tämä tuli ekana mieleeni. Sillä olen käynyt elämäni aikana valehtelematta alle kymmenen kertaa avantouimassa :)  Mutta se on mun tämän vuoden bucket listalla. Heti vuoden lopussa otan säännölliset kerran viikkoon tapahtuvat avantouinnit (saunasta) ohjelmistoon. Muistan kerran avantouintireissulla olleeni aivan zombie, kiitos niskajumien. Silloin nuo jumit jäivät avantoon ja olo oli euforinen.

Be kind. Itsellesi ja muille. Mä huomaan, että olemalla muille ystävällinen ruokkii mun hyvää oloa. Saan siitä niin paljon hyvää mieltä. Pienet hyvät teot toisille eivät ole koskaan huono juttu myöskään. Ystävällisyys ja hyvät teot – siinä yksi salaisuus itsensä rakastamiseen!

Core. Kolmisen vuotta sitten, kun sain pitkittyneiden selkäkipujen takia otettujen rtg-kuvien jälkeen lääkäriltä tuomion, että en saisi enää koskaan juosta, mun maailmani musertui. Juoksu oli niin tärkeä hyvinvoinnilleni. Onneksi kävin toisella lääkärillä ja fyssarilla, jotka olivat sitä mieltä, että kunhan core on kunnossa, niin voin juosta.

D-vitamiini. Ja muutkin vitamiinit ovat tärkeitä. Ihan jo jaksamisenkin kannalta. Meidän pitkä ja pimeä talvi syö vahvempaakin naista tai miestä. Monipuolinen ruokavalio ja purkista niiden vitamiinien nauttiminen, joita ei ravinnosta saa, tekee ihmeitä.

Elä hetkessä. Nauti tästä hetkestä. Elämä kuluu niin hurjaa vauhtia, että en näe ainuttakaan syytä, miksi en eläisi hetkessä ja nauttisi siitä. Ei se poissulje tulevaisuuden unelmoinnin mahdollisuutta, vaan päinvastoin. Hetkessä eläminen toimii itselleni tietynlaisena buusterina tulevaisuuden suunnitelmille. Tämän hetken tiedostaminen ruokkii halua kokea vielä enemmän.

Friends. Ihmissuhteiden merkitys hyvinvoinnille on kiistaton. Vaikkei aina voisi olla fyysisesti läsnä, niin kuinka hyvää tekeekään kysellä kuulumisia puhelinsoitolla tai whatsupilla? Mun yksi bestis asuu USAn länsirannikolla ja joka kerta, kun sieltä tulee viesti, niin huomaan hymyni ulottuvan korviin. Ei maapallo ole liian suuri ystävyyssuhteiden ylläpitämiseen.

Gua sha -lasta. Ostin viime kesänä Katja Kokon kasvoille tarkoitetun gua sha -lastan ja tiedättekö, että olin näkevinäni muutoksen kasvojeni ilmeessä jo parin kerran jälkeen. Talvella lastailu unohtui, mutta nyt olen ottanut sen uudelleen käyttöön. Tekee niin hyvää! Tuo oma pieni aamurutiinini muutaman minuutin ajan on yleensä aamun eka meditaatiohetkeni myös!

Hiit -treeni. Mä uskon kunnon hikitreenin tuottaman endorfiinin positiiviseen vaikutukseen. Se mikä toimii jollain ei välttämättä toimi kaikilla. Mulle hiit-treeni (sopivassa määrin) on yksi itseni rakastamisen keinoista.

Itsemyötätunto. Parasta itsensä rakastamisen harjoittamista on harjoittaa itsemyötätuntoa. Miksemme olisi itseämme kohtaan yhtä lempeitä kuin muita ihmisiä kohtaan? Miksemme antaisi itsellemme anteeksi sen sijaan, että ruoskisimme itseämme koko ajan parempaan ja parempaan suoritukseen?

Juhlista saavutuksia. Oli ne sitten pieniä tai isoja, niin muista heittää ainakin virtuaalisesti kannat kattoon ja tuuleta. Sä olet sen ansainnut! Jotkut juhlistavat jopa epäonnistumisiakin, sillä ilman epäonnistuimisia emme oppisi, eikös?

Kirjat. Rakastan niin äänikirjoja kuin kirjojakin. Itse pääsen paremmin rentoutumaan kirjan kanssa, sillä siinä tuo kirjan tuntemus käsissä ja tuoksu sivujen välissä tekee niin paljon. Silti tätä nykyä tulee kuunneltua enemmän äänikirjoja. Mulla on mökillä ihanat Pancolit kirjoina ja ne ajattelin tänä vuonna lukaista uudelleen läpi.

Luonto. Tämä ei tarvitse sanoja, mutta tänä aamuna, kun kävin koiran kanssa metsälenkillä mietin, että kuinka paljon se voimaannuttaa, kun käy luonnossa heti aamusta. Aamukaste tuoksui ihanalle ja tuulikaan ei ollut kylmä.

Meditointi. Tiedän tiedän, tästä olen jauhanut viime aikoina paljonkin. Mutta kun se on niin ihanaa ja rauhoittavaa kaiken härdellin keskellä. Jos ette ole vielä kokeilleet, niin suosittelen!

Negatiivisuus. Anna sijaa myös epämiellyttäville tunteille ja ajatuksille, mutta siirrä ne hellästi takavasemmalle käsiteltyäsi ne. Myönteistä elämänasennetta voi harjoittaa ja sitä kannattaa harjoittaa – se tekee hyvinvoinnillesi ihmeitä!

O’ou…tuliko mokattua? Ei se haittaa, muutkin mokaa. Aika usein pelkäämme mokaavamme. Itselleen kun osaa nauraa niin siitäkin selvitään. Ei elämää kannata ottaa liian vakavasti!

Puutarhanhoito. On todettu, että sormien multaan upottaminen on mieltä rauhoittavaa. Mä olen saanut tästä kokemusta vasta parin vuoden ajan, mutta mikään ei ole ihanampaa kuin tulla töistä kotiin, vaihtaa kotivaatteet ja heittää ruusukuvioiset puutarhahanskat vähäksi aikaa käteen. P-kirjaimesta olisi keksinyt vaikka kuinka monta asiaa…pilates, positiivisuus jne.

Quality time.  Niin oman itsensä kanssa, ihan hissuksiin kuin sen puolison tai ystävien kanssa. Olenkin kertonut opetelleeni nauttimaan omasta seurastani vasta lasten saamisen jälkeen. Siihen asti tuli laskettua minuutteja siihen kuin mies/lapset palaa kotiin. Nykyään ei tuota lainkaan ongelmia viettää aikaa itsekseen. Kaipaan sitä yllättävän usein.

Riitän tällaisena kuin olen. Me ollaan kaikki just ihania omina itsenämme. Kenenkään ei pitäisi edes kyseenalaistaa sitä. Nykyajan meininki on hurjaa, sillä osaltaanhan some saa monet meistä tuntemaan riittämättömyyttä. Mutta muistetaanhan, että kenenkään elämä ei ole kiiltokuvaelämää todellisuudessa.

Syöminen. Monipuolinen, ravintorikas ruoka on mun elämäni sulostuttaja. Siinä missä nautin myös aina silloin tällöin epäterveellisistäkin herkuista. Vain mä itse päätän mitä suustani alas laitan. Ja kyllä se vain niin on, että olen mitä syön. (toim. huom. tällä hetkellä käsi hamuaa nacho-pussia ja hummusdippiä…pitänee kohta tehdä iltaruokaa ;)).

Terveystarkastukset. Olen yleensä ollut se potilas, joka menee vasta pää kainalossa lääkäriin. Onneksi töiden kautta meillä on kolmen vuoden välein terveystarkastukset verikokeineen päivineen.

Uni. Iän myötä sitä haluaa helliä itseään hyvillä yöunilla. Hyvien yöunien merkitys korostuu entisestään. Itse tarvitsen tällä hetkellä vähintään 7-8 tuntia unta ja keskimäärin sen verran yössä tuleekin nukuttua.

Venyttely. Mikä siinä onkaan, että venyttely aina jää. Venyttelen sitten illalla. Juu, näin on! :D Harvemmin muistan venytellä ”sit illalla”. Sen takia olen ottanut tavaksi venytellä heti esimerkiksi juoksulenkin jälkeen. Joskus omistan yhden illan venyttelylle ja venyttelen pitkin iltaa telkkarin äärellä.

Water. Vesi vanhin voitehista. Pitää ihon kirkkaana, puhtaana ja raikkaana. Sisäisesti nautin noin kahdesta kolmeen litraan vettä päivässä. Joskus join aamuisin sitruunavettä, mutta se jäi. Nyt juon tyhjään vatsaan ison lasillisen ilman sitruunaa. Työpöydällä mulla on puolen litran vesilasi, jota täytän päivän mittaan.

X-hypyt. Ja hassuttelu. Mä pompin lasten kanssa usein trampalla. Tehdään vuorotellen x-hyppyjä ja he, ketkä osaavat heittävät voltteja. Elämän yksi ihanuus on se, että osaa välillä taantua sinne jonnekin lapsuusajan huolettomuuteen. Nauttia siitä ja olla hyvillä mielin vähän hassu.

Yin-jooga. Löysin yin-joogan ihanuuden vasta viime vuonna. Olen luonnostani todella kankea, joten sen lisäksi että yin-jooga ravitsee sielua, ravitsee se myös sidekudoksia, lihaksia ja ihan jokaista soluani.

Zen. Elämässä välillä tyrskyää ja myrskyää. Mikäli itseään lietsoo kauhuskenaarioilla, joutuu helposti entistä enemmän solmuun. Koska me emme tiedä tulevasta, emmekä voi elää menneisyyttä uudelleen, niin myrskyn silmässä keskityn usein ajattelemaan vain sitä hetkeä. Olemaan aivan zen ja rauhoittamaan itseäni lukuisin eri keinoin. Hengitys nyt ensimmäisenä keinona.

Åbo. Ehkä vähän kaukaa haettu, mutta pieni irtiotto tekee hyvää. Vaikka en niinkään laivaihmisiä ollut joskus muinoin, niin nykyään tykkään käydä laivalla. Kotihiirelle riittää ihan 24 tunnin risteily. Pieni maisemanvaihdos auttaa aina.

Ö-mappi – mappi öö. Jotkut asiat on syytä mapittaa mappi ööhön oman jaksamisen vuoksi. Ihmiset antavat nykypäivänä oman pahan olonsa helposti näkyä ja kuulua. Usein se navigoituu ihan väärään osoitteeseen. Mä olen oppinut vuosien varrella ottamaan ö-mapin käyttöön, silloin kuin sille on tarve. Harvoin tulee mapitettavia, mutta esimerkkinä nyt yksi kommentti (kiitos siitä), jonka sain eiliseen postaukseen hyvinkin tutusta osoitteesta.  Ei, meidän lapsista ei tule uusavuttomia, vaikka voileivän silloin tällöin voitelenkin ja kiitos, mun ja punapartasängen suhde voi hyvin, vaikka sen julkisesti sanonkin ääneen :D Joskus tietyt asiat osuu joitain ihmisiä arkaan paikkaan. Vastapalloon voi tulla välillä, mutta jos ei se vastapallotus ole rakentavasti tehty, niin sitä varten on mappi ö. Joka muuten meni just kiinni ;)

Äänetön. Puhelin on välillä hyvä laittaa äänettömälle. Mä laitan puhelimen viimeistään ysin aikaan illalla äänettömälle, mutta usein myös silloin kun meditoin tai keskityn kirjoittamiseen. Välillä on hyvä olla offline!

Hei, tällaisia maanantai-iltaan! Oliko siellä tuttuja juttuja teille, millä pidätte itsestänne huolta? Nyt se iltaruoka tulille ja sitten on vielä pakko päästä vähän pihalle. Kesäkesäkesä – mikä oliskaan ihanampaa aikaa panostaa omaan hyvinvointiin?

AURINKOISIN MAANANTAITERKUIN,


keskiviikko 20. toukokuun 2020

5 x läsnäoloharjoitus

HEIPPA IHANAT!

Harjoitatteko te tietoisesti läsnäoloa? Pilateksessa ja joogassa tulee keskityttyä hetkeen ja hengittelyyn, mutta sen lisäksi huomaan päivittäin tekeväni ainakin pari erilaista läsnäoloharjoitusta. Alkuun itseäni piti muistutella tekemään näitä. Nyt harjoitukset tulevat selkärangasta. Million ja missä vain. Ajattelin jakaa teille mun viisi eniten käyttämääni harjoitusta.

Viiden minuutin mindfulness-harjoitus
Valitse rauhallinen paikka, jossa ei ole häiriötekijöitä. Istu mukavassa asennossa tai vaihtoehtoisesti voit maata, jos se tuntuu paremmalta. Sulje silmäsi tai anna katseesi laskea alas. Keskity hengittämiseen. Aloita tunnustelemalla, miltä ilma tuntuu suussasi tai nenässäsi sisäänhengitettäessä. Tuntuuko se kylmältä, lämpimältä? Huomaa rintakehän ja vatsan nouseminen tai laskeminen sisään- ja uloshengitettäessä. Älä pakota hengitystä, vaan anna sen virrata luonnollisesti.

Jatka tätä viiden minuutin ajan ja vähitellen pidennä aikaa. Ajatuksia tulee mieleesi tämä tästä. Tiedosta ne (become mindful!) ja siirrä ne hellästi syrjään keskittyen jälleen hengitykseesi. Pidä huoli, että leukaperäsi ovat rennot ja että silmien ympärystä on levollinen.

Mä pyrin tekemään tämän viiden minuutin harjoituksen päivittäin. Jos herään ennen herätyskelloa, niin teen tämän sängyssä. Aluksi ajatukset juoksivat ravihevosen lailla, mutta tuntuu, että mitä enemmän harjoitusta teen, niin kerta kerralla pystyn keskittymään paremmin hengitykseen.

Neliöhengitys
Toinen hengitysharjoitus, jota teen vaihtelevan ajan (minuutista jopa viiteen) on neliöhengitys. Muistan äidin ollessa saattohoitovaiheessa heränneeni joka ikinen aamu norsu rinnan päällä. Ahdisti niin, että pelkäsin opiskeluaikaisen paniikkihäiriön palaavan. Jotta pääsin päivän alkuun istuin ihan ensiksi sohvalle hengittelemään.

Kuvittele mielessäsi neliö. Hengitä ensimmäisen sivun ajan neljään laskiessa sisään. Siirry toiselle sivulle ja pidätä hengitystä neljään laskiessasi. Kolmannen sivun aikana hengitä ulos neljään laskiessasi ja neljännen sivun aikana pidätä hengitystä taas neljään laskiessasi. Jatka neliöhengittämistä 2-5 minuutin ajan.

Teen tätä usein myös miniharjoituksena liikennevaloissa, jos huomaan kesken kiireisen päivän käyvän ylikierroksilla. Silloin en kyllä bruukkaa sulkea silmiäni ;)

Tietoinen syöminen
Mä katson välillä syödessäni puhelinta tai kannettavaa, myönnän sen. Kirjojakin tulee luettua. Mutta useimmiten olen katsomatta tai lukematta mitään. Ruokailusta saa niin paljon enemmän irti keskittymällä makuihin ja ruoan tuntemiseen suussa.

Tietoisen syömisen harjoitukselle muu perhe vähän hihitteli. Niin kuin he tuppaavat vähän hihittelemään kaikille mun ”hihhulijutuille” ;) Läsnäoloharjoituksista on hihhulius kaukana! Annoin rusinan jokaisen käteen. Tutkimme rusinan muotoja ja siltä miltä se tuntuu suussa. Ennen pureskelua mietin eri makuja, mitä rusinasta tuli. Miltä rusinan sisus tuntui pureskelun jälkeen. Ja lopulta rusinan nieltyäni sitä, miten rusinan jälkimaku ja tuntuma viipyili suussa.

Tämänhän voi suorittaa millä tahansa ruoalla, esimerkiksi pähkinöillä tai viinirypäleillä. Ja hei jos teitäkin vähän hymyilyttää, niin kokeilkaa. Liian usein sitä tulee kiireessä hotkaistua ruoka, jolloin läsnäolo loistaa läsnäolollaan.

Ympäristön huomioimisharjoitus
Katso ikkunasta ulos tai pysähdy luonnon keskelle. Mitä näet? Mitä väreä näet? Näetkö lainalaisuuksia muodoissa? Liikkuuko näkökentässäsi jokin? Yritä löytää viisi asiaa näkemästäsi, joihin et kiireen keskellä kiinnittäisi huomiotasi. Kiinnitä huomiosi yksityiskohtiin. Mikäli olet ulkona luonnossa, niin mitä kuulet? Mitä tuoksuja tuoksutat?

Kun huomaan toimistolla käyväni ylikierroksilla tai kaipaavani hetken hengähdystä teen parin minuutin havainnointimatkan ympäristöön. Tämänkin harjoituksen aikana aluksi mieleen tulivat työjutut, mutta annan niiden tulla ja heti kun huomaan ajattelevani muuta kuin näkemääni näkyä, siirrän huomioni takaisin luonnon pariin. Miten puut heiluvat tuulessa? Miten valo ja varjo leikkii keskenään?

Kynttilämeditaatio
Vuosikausia sitten, kun luin eräällä tavalla elämäni mullistaneen Munkki, joka möi Ferrarinsa -kirjan, tein pitkään siitä opittua meditaatioharjoitusta. Tuijottelin kukkaa, esimerkiksi ruusua havainnoiden sen pienimmänkin osan terälehdistä alkaen. Jossain vaiheessa törmäsin vähän samankaltaiseen harjoitukseen.

Kynttilänliekki edustaa mulle elämää. Osaltaan se edustaa harjoituksen aikana mulle minua itseäni. Kuinka se välillä kyyristelee ja sitten pelmahtaa taas täyteen liekkiin. Pieni tuulenvire saa sen joskus melkein sammumaan. Mutta liekki ei silti sammu. Hetken päästä se on taas täydessä loistossaan.

Alkuun laitoin ajastimen soimaan viiden minuutin päähän, mutta nyt teen harjoituksen sen pituisena kuin kulloinkin sopivalta tuntuu. Ihan lyhyestäkin saan sen syödyn, mitä tavoittelen. Sykkeeni rauhoittuu, mieleni rauhoittuu.

Maailma on täynnä läsnäoloharjoituksia. Yllä ne viisi, joita mä käytän eniten. On ollut ihana huomata tietoisen läsnäolon kehitys; se on ikäänkuin lihas, joka kasvaa vain treenaamalla. Meditaatio ja hengitysharjoitukset (kuten myös oksitosiininkin lisääminen esimerkiksi nauramalla) vaikuttavat myönteisesti tuohon meidän stressitasojen kannalta tärkeimpään hermoon eli vagushermoon. Vagushermon helliminen on palautumisen kannalta yksi mun elämäni missio. Kiireistä, aika ajoin kuormittavaa elämää tulee tasapainottaa palauttavalla ja eheyttävällä toiminnalla.

Ja hei, eikä aina tarvitse odottaa siihen asti, että kuormittavuus ja palautuminen ovat totaalisen epäbalanssissa. Itse aloitin aikoinaan hengitysharjoitukset tilanteessa, jossa olin aika solmussa.  Nykypäivinä näitä tulee tehtyä ennalta ehkäisevinä ja hyvinvointia ylläpitävinä toimenpiteinä. Se, että tuntee itsensä nyt hyvinvoivaksi ei ole este sille, etteikö voisi voida vielä paremmin

AURINKOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,


keskiviikko 13. toukokuun 2020

Hyppy tuntemattomaan…ja sen yli!

MOIKKA!

Huh, nyt se on aloitettu. Mikä niin? No matka kohti tuntematonta. Otin ratkaisevan hypyn ja nyt leijutaan välimaastossa. Odotellaan mitä tapahtuu. Luonteelleni ominaisesti ehkä hieman kärsimättömänä. Ajatuksissani olen jo tuntemattoman toisella puolella. Siellä, missä tuntematon on vaihtunut tavoitteeni saavuttamisen tuomaan hyvään oloon.

Viime kesänä Toscanan auringon alla ihanan ystävän kanssa juteltiin paljon. Elämästä ja kuolemasta. Siitä, mikä on merkityksellistä. Keskustelujen perusteella oma intuitioni tulevaisuuden suunnastani vahvistui. Kotiin tultuani hain opiskelemaan positiivista psykologiaa. Opintojen edessä mut valtasi valtava tiedonjano. Halusin tietää lisää. Miten lisätä jo hyvinvoivan ihmisen hyvinvointia positiivisen psykologian keinoin vielä entisestään? Miten kukoistaa? Miten saada oma elämä balanssiin? Mitkä ovat ne psykologisesti todistetut keinot, joilla mä olen noussut karikoista vahvempana kuin ikinä ennen? Miten löydän omat vahvuuteni ja miten voin käyttää niitä hyväkseni saavuttaakseni tavoitteeni? Miten ylipäätään saavuttaa asioita, joita haluaa saavuttaa? Miten suhtautua muutoksiin niin, että osaa ottaa ne kasvuprosesseina?

Positiivisen psykologian tieteenalan osa-alueet tukevat sitä hyvinvointikäsitystä, joka minulla on. Näistä janoan tietää vielä lisää. Luulisi ravinnon, liikunnan ja levon olevan meistä jokaiselle piece of cake, mutta miksi sitten niin moni meistä voi huonosti? Itsekin tiedän, miten voida hyvin, mutta miksi sitten aina välillä lipsun niistä itse itselleni hyväksi havaitsemistani jutuista. Se mikä sopii toiselle, ei sovi kaikille. Haluan oppia tietämään kattavasti eri vaihtoehdoista.

Ennen kaikkea – haluan auttaa ihmisiä voimaan hyvin niin yksilötasolla kuin kenties tulevaisuudessa ryhmävalmennustenkin myötä. Sen takia hain koulutukseen, josta saan tähän valmiudet. Valmiudet uuteen ammattiin.

Silloin parikymppisenä visioni oli selvä; musta tulee piinkova businessnainen. Ahmin Talouselämästä osakekursseja, uppouduin markkinoinnin syventävillä tunneilla postmodernismiin ja opettelin yritysjuridiikan tunneilla ulkoa pykäliä, joiden sisältö ei kuitenkaan minulle avautunut. Eikä tuo koulutus ole suinkaan mennyt hukkaan. Olen päässyt soveltamaan teoriaa käytäntöön pian kahdenkymmenen vuoden ajan. Ja uskokaa tai älkää, nauttinut joka hetkestä. Osannut ottaa oppimisen kannalta myös ne yöttömät yöt, kun miljoonaa euroa hipova yrityslaina kolkutteli takaraivossa ja myyntisaatavat näyttivät huolestuttavilta.

Mutta kuitenkin sisimmässäni olen halunnut vielä enemmän. Kenties jotain henkilökohtaisempaa ja tietyllä tapaa syvällisempää. Kirjoitin kalenteriini taannoin tavoitteekseni työrintamalla: ”Tehdä sellaista työtä, joka palkitsee sisäisesti. Jonka avulla pystyn auttamaan muita. Jossa saan itse päättää työaikani. Lomailla, kun haluan ja tehdä töitä silloin kun haluan.” Tietynlainen omaehtoisuuden tai autonomian halu on poikinut mielessäni jo pitkään. Haluan olla oman itseni pomo. Aluksi pelästyin hieman tätä ajatusta. Tarkoittaako tämä, että joudun luopumaan perheyrityksestämme? Ei, vaan minulle mahdollistettiin molempien yhdistäminen. Yrityksen perustaminen blogin ympärille oli ensimmäinen tavoite, jonka saavutin koskien autonomiaa. Blogityössä saan painaa hommia niin paljon kuin haluan, mutta pystyn myös lomailemaan silloin kun haluan.

Ehkä se on tämä kaikin tavoin poikkeuksellinen kevät, joka on saanut kartoittamaan vaihtoehtoja. Työrintamalla tulee olemaan osaltaan muutoksia, jotka vaikuttavat toimeentulooni merkittävästi. Pitää olla varasuunnitelma niin, että ei jää tyhjän päälle tulevaisuudessakaan.

ID

Hyppy tuntemattomaan tarkoittaa omalla kohdallani valtaisaa riskin ottamista (myös taloudellisesti),  kipeiden asioiden läpikäymistä ja luopumista jostain (kahdessa työssä on tarpeeksi ja tiedostan, että kolmea työtä en pysty täydellä sydämellä tekemään) sekä sen asian käsittelyä, että en ole epäonnistunut halutessani jotain muuta. Aina olen kuunnellut sisäistä ääntäni ja usein valinnut oikein. Toivottavasti nytkin ♥ 

ILOISIN JA TAVOITTEELLISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. muutos ruokkii muutosta. Ainakin mun kohdallani. Seuraavana muutoskohteena tosin vähän kepeämpää :) Nimittäin olkkarin järkän pyörittämistä olen jälleen miettinyt. Hitsi vie, että tykkäsin sohvista tuollain vastakkain.