torstai 22. lokakuun 2020

Pienillä teoilla kohti kokonaisvaltaista hyvinvointia


Kaupallinen yhteistyö: Arla ja Indieplace


HEIPPA IHANAT

ja voi kuulkaa, nyt ollaan taas niiden asioiden äärellä, jota rakastan. Onko mitään tärkeämpää tavoitetta kuin voida kokonaisvaltaisesti hyvin? Mä uskon, että tuo kokonaisvaltainen hyvinvointi on sellainen aarrearkku sateenkaaren päässä, johon me jokainen voidaan päästä omilla teoillamme. Jota meidän jokaisen kannattaisi tavoitella. Se ei ole saavuttamaton, mutta toki se vaatii usein myös hieman vaivannäköä, rutiinien luomista, tapojen muutosta ja itsensä tuntemista. Mutta mä voin taata, että se on kaikki sen arvoista. Milloin ihminen sitten voi kokonaisvaltaisesti hyvin?

Mä koen, että ainakin itse voin kokonaisvaltaisesti hyvin silloin, kun sydän on kevyt, mieli iloinen, silmissä säihkettä ja suupielet kaartuvat ylöspäin. Silloin koko olemus on sellainen pirtsakka ja energinen. Siinä tilassa en koen energiatasojen notkahdusta iltapäivästä tai herää aamulla armottoman väsymyksen kourissa. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on subjektiivinen käsite. Vain me itse voidaan määritellä omat kriteerimme sille, milloin meidän oma hyvinvointimme on balanssissa.

Tänään jutellaan pääosin suoliston vaikutuksesta hyvinvointiin. Suoliston on sanottu olevan toiset aivot ja allekirjoitan tuon väitteen täysin. Itse ainakin huomaan, että jos mun ruokavalio ei ole balanssissa, niin se vaikuttaa samantien koko olemukseen. Pääasiassa energiatasoon, mutta myös mieleen. Mieli ei ole virkeä ja tuntuu, että aivot ovat tietyllä tapaa sumussa. Muisti takkuilee eikä opiskelujutut jää päähän. Olo on vetämätön ja väsynyt. Viimeisten vuosien aikana olen törmännyt mielenkiintoisiin artikkeleihin suoli-aivoakselista ja jos teitä kiinnostaa aihe enemmänkin, niin suosittelen tutustumaan.

Viime viikolla iki-ihana (oikeasti mun hyvinvointi-idolini nro 1 ) Pippa Laukka haastoi mua yhdessä Arlan kanssa luomaan uusia rutiineja, joiden avulla helliä suoliston hyvinvointia ja sitä myötä kokonaishyvinvointia. Mä ajattelin seuraavaksi jakaa teille muutaman vinkin kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, mutta sitä ennen haluan esitellä teille muun uuden ihastukseni, joka auttaa mun suolistoa voimaan paremmin. Arlan Got Guts? on sisäiseen hyvinvointiin keskittyvä jogurttisarja. Herkullisia, sisäistä hyvinvointia  ruokkivia jogurtteja löytyy sarjasta kolme: maustamaton, mustikka ja mango. Kaikkihan me ollaan kuultu suolistobakteereista ja siitä, kuinka meidän tulisi hyvinvoinnin takia helliä hyödyllisiä suolistobakteereita, eikö?

Got Guts? -jogurttipurkki sisältää 50 miljardia bifidobakteeria sekä hyviä suolistobakteereita ruokkivaa liukoista kuitua. Ja tiedättekö mikä lämmittää mieltä näiden suolistolle hyvien uutisten lisäksi? No se, että jogurtit valmistetaan Suomessa, tarkemmin ottaen Sipoossa, kotimaisesta maidosta. Sain kyselyitä IG:n kautta siitä ovatko tuotteet laktoosittomia ja kyllä – tuotteet ovat laktoosittomia! Jogurtteihin ei ole lisättyä sokeria ja ne maistuvat mainiosti ihan sellaisenaankin. Mutta myös esimerkiksi siemenien, pähkinöiden ja marjojen kanssa.

Mutta nyt niihin vinkkeihini, joilla helliä suolistoa ja vaalia siten kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Kuitupitoinen aamupala & säännöllinen ruokailurytmi

Oli aika, että en syönyt aamupalaa. Tai jos söin niin se koostui kahvista ja appelsiinisuklaakekseistä. Noh, kaikkihan me ollaan joskus nuoria ;), mutta näin keski-ikäisenä sitä miettii, että millä ilveellä sitä jaksoi pitkät luentopäivät yliopistolla tuon ravintoköyhän aterian myötä.

Nykyään syön aina aamupalan. Nyt syksyllä olen ottanut uuden treenirutiinin ja tykkään välillä treenata aamulla. En pysty sitä kuitenkaan tekemään ilman aamupalaa. Jos teen aamujoogan tai -pilateksen syön sitä ennen yhden jogurtin ja juon pari lasia vettä. Sitten treenin jälkeen syön isomman aamupalan. Ideaali aamupalahan olisi keitellä puuroa, mutta mulla on välillä kausia, että lämmin puuro ei vain uppoa aamuisin. Silloin tuorepuurot tulevat tarpeeseen. Viimeisin tuorepuuroinnostukseni koostuu Got Guts? -jogurtista, persimonista, tattarisuurimoista, kaurahiutaleista ja mustikoista. Myös ruisleipää syön pari palaa joka päivä, joten joinain aamuina kuittaan puuron leivillä ja jogurtilla.

Pyrin syömään viisi kertaa päivässä. Niin, että energiaa riittää tasaisesti päivän askareisiin, mutta myös toisaalta niin, että suolisto saa hieman breikkiä ja pääsee tekemään niitä omia juttujaan, joihin se vaatii paussia jatkuvasta ruokahuollosta. Syöminen perinteisen lautasmallin mukaan, kasvisruokaa suosien ja pari litraa vettä päivässä juoden. Näillä pärjää jo pitkälle. Lisäksi päivittäin kannattaa nauttia suoliston bakteerikantaa helliviä tuotteita, kuten Got Guts? -jogurtteja. Siinä missä Got Guts? -jogurtti toimii loistavasti aamupalalla, menee se myös väli-tai iltapalalla.

Stressin välttäminen

Pippa kyseli keinoja, millä välttää stressiä ja siten helliä suolistoa. Ensimmäinen ajatukseni, joka tuli mieleen on liikkuminen luonnossa. Silloin sielu ja mieli lepää. Suolisto voi hyvin, kun mieli voi hyvin. Joskus kiireisen elämänvaiheen ollessa päällä, sitä on pakko tietoisesti kiinnittää huomiota stressin ehkäisyyn tai jopa stressin purkamiseen. Stressin ehkäisyyn mulla toimii esimerkiksi se, että peruskunto on hyvä ja ruokavalio on balanssissa. Tykkään käydä juoksulenkeillä ja harrastaa muutakin aerobista liikuntaa. Teen säännöllisesti myös läsnäoloharjoituksia, jotka ennalta ehkäisevät stressiä. Uskon, että vaikka kaikkemme teemme välttääksemme stressiä, niin pakostikin joskus elämänvaihe on niin hektinen, että stressi iskee takavasemmalta.

Silloin en enää käytäkään samoja keinoja kuin stressin ehkäisyssä. Mieli ja kroppa kaipaa vähemmän ärsytystä. Hidastan tahtia merkittävästi niiltä osin elämää kuin pystyn. Juoksulenkit ja ylämäkivedot vaihtuvat pitkiin kävelylenkkeihin luonnossa. Teen vielä enemmän maadoittavia joogaharjoituksia ja huomaan ottavani esimerkiksi rakastavan ystävällisyyden meditaation viikko-ohjelmaani. Usein jo stressaavan tilanteen hyväksyminen ja tieto siitä, että ”This too shall pass” auttaa hallitsemaan stressiä. Ruokahalu katoaa stressatessani ja silloin joudun muistuttamaan itseäni siitä, että pidän säännöllisen ateriarytmin. Muuten suolisto alkaa kenkkuilemaan ja stressistä tulee vielä kokonaisvaltaisempaa.

Ja hei, paras ”lääke” stressin ehkäisyyn tai purkamiseen (tai mihin tahansa elämässä) on tuo karvapallero, jota silittäessä kaikki maailman huolet ja murheet unohtuu. Tuo karvapallero toimii myös personal trainerinani ja pitää huolen, että vaikka ei oikein ehtisi, niin pikkuinen kävelylenkki tekee muutaman kerran päivässä ihan hyvää.

Lepoa, myös suolistolle

Muistatko miltä tuntuu herätä levänneenä hetki ennen herätyskellon soittoa? Se tunne on euforinen. Silloin tunnen, että olen yön aikana palautunut. Rannettani koristaa kello, joka kertoo, minkä laatuista unta olen nukkunut, paljonko syvää unta on tullut ja kuinka paljon olen nukkunut. Tätä nykyä luotan kyllä enemmän olotilaani seuraavana päivänä kuin kellooni. Mutta aika usein tuo virkeä olotila ja kellon näyttämät korkeat uniprosentit korreloivat keskenään.

Jokainen meistä tarvitsee eri määrän unta ja mä lukeudun niihin, jotka tarvitsevat vähintään kahdeksan tunnin yöunet. Ja kyllä, vaikka tiedän tasan tarkkaan, miten rauhoittaa ilta että vaivun uneen ajoissa, on silti iltoja, että tulee valvottua. Pääasia mun mielestä tässäkin asiassa on lempeys. Mennä seuraavana iltana sitten ajoissa nukkumaan.

Itsensä tunteminen ja oman kropan viestien sekä mahdollisten oireiden tunnistaminen on hirmuisen tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Mitä mun kroppa koittaa kertoa mulle? Hektisessä maailmanmenossa on välillä hyvä pysähtyä kuuntelemaan itseään ja sen sanomaa. Se miten ruokimme suolistoamme vaikuttaa radikaalisti siihen, mitä olemme. Millaisena olemme ja miten tunnemme. Millainen elämänlaatumme on.

Pippa Laukan luotsaaman ohjelman mukaan ”Olet mitä syöt”. Simple as that, ohjenuora joka pitää paikkansa. Mukaan vielä aimo ripaus lempeyttä ja ajatus siitä, että elämästä saa ja tuleekin nauttia kokonaisvaltaisesti. Eikä hei olisi lainkaan hassumpi idea aloittaa elämästä nauttimista hemmottelemalla suolistoaan ja sitä kautta saada koko keho hykertelemään hyvinvoivana. Vai mitä mieltä te olette? Got Guts? -jogurttien nappaaminen osaksi arkirutiineja on helppo tapa helliä suolistoa ja sitä kautta kokonaishyvinvointia

LEMPEIN TORSTAITERKUIN,


perjantai 16. lokakuun 2020

Kun sielu ja mieli lepää

HEIPPA IHANAT!

Ja terkkuja Tampereelta! :) Minireissu Pyhälle on nyt paketissa ja kyllä, sitä saatiin mitä lähdettiin hakemaankin. Eli ulkoilua ja lepoa. Palautumista ja parisuhdeaikaa. Ja hei remppapalaverikin hoidettiin siinä sivussa. Sielu ja mieli on täydellisessä lepotilassa ja tästä on hyvä jatkaa kohti pimeintä aikaa vuodesta.

Tuolla Isokurun pohjalla vaellellessamme mietin, kuinka siistiä olisi, jos voisi jäädä Lappiin odottamaan lauantaiksi luvattua lumimyrskyä. Kuinka siistiä olisi nähdä vuodenaikojan vaihtelu siten, millaisena tuon lapsuudestani muistan. Lähinnä tuntea kunnon talven ihanuus. Sillain, että lunta ja pakkasta riittäisi yllin kyllin.

Kuinka siistiä olisi joku päivä asua lokakuusta vappuun tunturin juurella kokemassa talven tulo ja pitkä ja pimeä kaamosaika. Se, kun kevätaurinko alkaa lämmittämään ja sulattamaan lumet. Tehdä väliaikainen koti tuonne 56 neliön + parven mökkiin. Jossa kuitenkin olisi kaikki tarvittava eikä asumiseen tarvitsisi enempää neliöitä. Kuinka yksinkertaista elämä voisi yksinkertaisimmillaan olla, kun ei tarvitsisi montaakaan vaatekertaa, meikkejä tai kahviloiden uutuuskahvilaatuja (ei sillä, nautin em. asioista kyllä arjen keskellä). Kun saisi nauttia joka päivä noista huikeista maisemista.  Suomen luonnosta. Käydä hiihtolenkeillä ja laskettelemassa. Hakea silloin tällöin lempparipitsat rinneravintolasta.

En mä tiedä, mutta kuulostaa siltä, että elämä olisi aika ihanaa ja just sellaista, mistä olisi kaikki ylimääräinen riisuttu pois. Itseni tuntien kaipaisin kuitenkin silloin tällöin kaupungin humua, mutta onhan tuossa lähellä Kemijärvi ja Rovaniemellekin on matkaa vain vajaa pari tuntia. Pohjoisessa välimatkat eivät tunnu missään. Eilen kotimatka taittui hujauksessa. Aika moni asia elämässä on asenteesta kiinni.

Myös unelmiin suhtautuminen. Mä heitin ääneen ilmoille unelmani siitä, että voisi joskus vielä asua puolet vuodesta Lapissa. Mitä tarkemmin asiaa ajattelen, niin ei se vaatisi edes hirmuisen paljon järjestelemistä. Jos laittaisi tuon unelman hautumaan ja toteutusvuodeksi alustavasti vaikka 2025 ♥ Siihen asti hellitään sielua ja mieltä arjen ihanuudella täällä etelässä. Karataan välillä pohjoiseen nauttimaan hiljaisuudesta ja tehdään töitä unelman täyttymisen eteen :)

IHANAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,


maanantai 12. lokakuun 2020

My happy place is with you

HEI IHANAT!

Mä olen vakaasti sitä mieltä, että parisuhde on parhaimmillaan arjessa. Ihan niissä pienissä jutuissa. Maitokauppareissuissa ja yhdessä katsotuissa kympin uutisissa. Arkiaamujen kahvikupposen äärellä ja työpäivän jälkeen vaihdetuissa kuulumisissa. Täällä vanhassa blogipostauksessa käsittelin aihetta ”Kun parisuhde arkipäiväistyy” ja edelleen seison joka sanan takana.

Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö parisuhdetta saisi helliä ja vaalia. Todellakin saa ja pitääkin, varsinkin kaiken kiireen keskellä. Lasten kasvaessa parisuhdeaika on selvästi lisääntynyt ja tänä kesänä huomasimme viettävämme jopa pari viikonloppua kesämökillä kaksistaan. Se, että jutun juurta riittää saunanlauteilla istuessaan myös 20 vuoden yhdessäolon jälkeen on hurjan arvokas juttu. Se, että ne sukat pyörii edelleen jaloissa kertoo, että jotain ollaan tehty oikein parisuhteenkin eteen näiden vuosien jälkeen.

Vaikka arki ja parisuhde on mun mielestä paras kombo, niin on vuosiin mahtunut myös parisuhdematkoja, jossa ollaan todettu myös loman ja parisuhteen oleva toimiva kombo. Ollaan oltu parisuhdematkoilla Roomassa, Pariisissa ja Köpiksessä. Nautittu sielumme silmin siitä, että ollaan saatu nukkua kokonaisia öitä (nämä kaikki ajoittuvat niihin vuosiin, kun meillä valvottiin yöt) ja syödä pitkän kaavan mukaan. Juoda kahvimme kuumina ja vaellella päämäärättömästi kaupungin katuja.

Ja hei nyt me taas lähdetään parisuhdematkalle. Viime parisuhdematkasta onkin aikaa jo reilu 10 vuotta (ellei niitä työmatkoja oteta huomioon, kun olen ollut miehen mukana). Tällä kertaa parisuhdematkan tavoitteena ei ole nukkua univelkoja pois ollakseen parempi ja energisempi puoliso tai äiti/isi. Vaan ulkoilla, ulkoilla ja ulkoilla. Ladata akkuja ja panostaa hyvinvointiin.  No vähän pitää remppapalaveria siinä sivussa ja ottaa mittoja Lapin mökistä, jotta saan mallata huonekaluja pohjapiirrustukseen. Tehdä parin päivän aikana niitä asioita, jotka on meille molemmille merkityksellisiä. Eli vetää Pyhän rinnettä ylös ylämäkivetojen muodossa sauvojen kanssa, istua tunturin laella katselemassa Suomen kaunista luontoa, haltioitua kaikesta, missä silmä lepää ja köllötellä illalla sohvalla kippurassa hömppäsarjoja katsellen.

Kenties ajaa torstaina kotiin sellaista reittiä, että matkan varrelle osuu hiihtolatu (ai että, tästä unelmoin :D). Jos ei osu, niin ei sekään haittaa. Vailla kiveen nakutettua ohjelmaa mennään seuraavat päivät. Jopa niin löysäillen kuulkaas, että tietokonekin taitaa jäädä kotiin. Mikä tarkoittaa sitä, että blogikaan ei päivity. Hui!?! Ehkä me pärjätään, eikö?

IHANAA VIIKKOA TOIVOTELLEN,