keskiviikko 23. maaliskuun 2022

Oma olo sen kertoi – ferritiinimittaus sen vahvisti

MOIKKAMOI!

Oi tätä ilon päivää; olin alkuviikosta kontrollimittauksissa liittyen ferritiineihin ja uumoilin, että luvassa olisi positiivisia tuloksia. Ollakin, että jonkin verran sydän on taas tykytellyt ylimääräisiään. Mutta se selittyy näin jälkikäteen ajatellen sillä, että olen ollut ehkä vähän liian innoissani, ehkä vähän liian monesta asiasta viime aikoina.

Täältä muuten pääsette lukemaan aiemmat juttuni aiheesta.

No ferritiinit olivat nousseet 32,6. Eli yli tuplaantunut joulukuun mittauksesta. Aivan loistavaa! Sideral Forte ei mulla niitä nostanut, Obsidan ei sopinut vatsalle, mutta nykyinen Ferrodan joka toinen päivä otettuna sopii. Ainut miinuspuoli on se, että aina silloin tällöin unohdan sen ottaa. Suurin vaikutus lienee tuolla keltarauhashormonilla ja sen vuotojen vähentävällä vaikutuksella.

Mutta miten muuten olen tukenut sitä, että ferritiini- ja keltarauhasarvot nousisivat?

Olen kiinnittänyt huomiota suolistoni hyvinvointiin. Tämä on hurjan tärkeää, ei vain ravintoaineiden imeytymisen kannalta, vaan hormonituotantomme kannalta. Suolistolla on merkittävä rooli hormonituotannossamme (mm. keltarauhashormonin tuotannossa ja ylimääräisen, käytetyn estrogeenin poistamisessa) ja koska itselläni todettiin keltarauhashormonivaje, on suoliston hyvinvointi varsinkin nyt äärimmäisen ajankohtaista. Vaikka keltarauhasta otankin purkista, niin jossain vaiheessa ajattelin tuosta luopua. Silloin toivottavasti on tilanne, että a) ferritiinien nousu on vähentänyt vuotoja ja b) keltarauhastuotantoni on kohentunut (toki ikä vaikuttaa tähän merkittävästi).

Millaista ruokavaliota suosin? Lempeää, mutta mahdollisimman puhdasta. Monipuolista, mutta ei liian rajoittunutta. Sellaista, joka saa mulle hyvän olon päästä varpaisiin. Pääosin itse valmistettua, sillä haluan nähdä mitä syömääni ruokaan tulee. Myös ruoan valmistusmenetelmät ovat kotikeittiössä aivan eri kuin useissa teollisesti valmistetuissa ruoissa. Prosessoidut ruoat ovat silloin tällöin ok, mutta sisältävät melko usein ei suoliston hyvinvointia tukevia kovia rasvoja, liiallista suolaa tai lisäaineita. Tärkeintä on kuunnella omaa kehoaan…millainen olo mulla on tietyn aterian jälkeen kertoo paljon, kuten myös se, millainen energia päivän mittaan on. Vinkkinä ruokapäiväkirjan pitäminen viikon ajan. Lisää aina aterian jälkeen olotila ja myös illalla arvio kokonaisjaksamisesta päivän mittaan.
Yksi suolistoon ja hormonitoimintaan haitallisesti vaikuttava aine on sokeri (myös valkoisten viljojen myötä) ja verensokerin radikaalit vaihtelut. Karkkia, pullia tms. tulee syötyä harvoin, mutta aina silloin tällöin. Tässäkin kohtuus kaikessa. Mitään en itseltäni kiellä, mutta pyrin suosimaan sellaisia ruokia, jotka saavat olon hyväksi. Sokeri ei sitä tee, muuta kuin hetkellisesti. Myös viljat ollaan kokolailla korvattu täysjyväviljoilla, jotka ovat suoliston herkkua.

Kasviksia ja marjoja olen syönyt aina paljon, mutta nyt tuntuu, että olen lisännyt niidenkin määrää. Suolistobakteerit rakastavat kuitupitoisia kasviksia ja marjoja. Me naiset helposti vähennämme rasvaa tällä iällä (ennen vaihdevuosia), kun estrogeenin lisääntyminen (progesteronin vähentyminen) saa helposti massun seudun pöhöttämään. Pehmeät rasvat ovat kuitenkin tuikitärkeitä kehomme toiminnalle ja vaikuttavat suotuisasti hormonitoimintaan.

Alkoholi on kuin sattumalta jäänyt pois tai vähentynyt radikaalisti. Siinä missä vielä pari kolme vuotta sitten avattiin liki joka viikonloppu viinipullo kotona, enää tulee avattua vain harvoin. Tämän vuoden puolella ei olla taidettu kotona avata kertaakaan viinipulloa. Mulla saattaa jo yksikin lasillinen saada yösykkeet huitelemaan pilvissä, joten mieluummin keskityn palauttaviin yöuniin kuin väsyneisiin aamuihin.

Suoliston kuntoon vaikuttaa ruokavalion lisäksi stressinhallinta. Jos sun kehosi on koko ajan pakene tai taistele -tilassa, on suolisto jo valmiiksi juntturassa eikä toimi niin kuin sen pitäisi. Varsinkin kiireisinä aikoina elämässä, ja muutenkin, on hyvä rauhoittaa ruokahetki.

Olen liikkunut itseäni kuunnellen. Ei enää niitä ”Tälle viikolle tavoitteenani on juosta 50 km, maksoi mitä maksoi”. Lääkäri oli sitä mieltä, että yksi ferritiiniarvojani entisestään laskenut asia oli se, että kun huomasin kunnon huonontuvani, lisäsin juoksumääriä ja -tahtia. Mikä kulutti rautavarastoja entisestään. Nyt liikun noin 4-5 krt viikossa, joista vain 2-3 sykettä nostavasti. Ja kuten totesin, aina itseäni ja omaa olotilaani kuunnellen. Toki, jos se sisäinen ääni sanoo neljättä päivää putkeen, että valitse Australian Rajalla -ohjelma lenkin sijaan, tiedän että sitä ei kannata kuunnella. Nimittäin liikunta sopivassa määrin lisää hormonituotantoa ja vähentää stressiä.

Olen pitänyt huolta palautumisestani. Jossain vaiheessa meinasin heittää Ouralla vesilintua. Nyt tullaan toimeen tosi hyvin ja vaikka oma olotilani kertoo ensi kädessä sen, missä mennään, on Oura yleisesti ottaen samaa mieltä. Olen panostanut rajojen asettamiseen ja vähentänyt ihan huikeasti kuormittavan työn tekemistä iltaisin ja viikonloppuisin. Meditoin 3-4 krt / viikossa ja teen tietoisesti töitä positiivisten vireen eteen. Tietyssä mittakaavassa stressi on eteenpäin vievää, mutta olen opetellut palautumaan myös ns. positiivisesta stressistä. Nukun tällä hetkellä keskimäärin 7 h 45 minsaa yössä ja herään ilman herätyskelloa aamuisin. Yleensä virkeänä, mutta ihmisiähän tässä ollaan, joten monta muuttujaa on matkassa 😉

Kokonaisuus, se on se mikä ratkaisee. Se, mitä mä teen oman hormonituotannon ja ferritiiniarvojen ylläpitämiseksi toimii mulle. Me ollaan jokainen yksilöitä ja se, mikä toimii yhdelle ei välttämättä toimi kaikille. Kokeilemalla ja tunnustelemalla selviää. Vitamiineja syön tällä hetkellä purkista harvoin. Mulla oli D-vitskut ylärajoilla ilman lisävitamiinin syömistä. Sinkkiä otan välillä kuuriluontoisesti ja magnesiumia joskus iltaisin. Uskon, että monipuolinen ruokavalio on tässäkin paras apu, mutta toki vitamiinien (varsinkin D:n) mittaus kannattaa aina!

Edelleen allekirjoitan väitteen, että on ihan superkivaa olla nainen ♥ Onneksi tajusin mennä mittauttamaan ferritiinin, mikä sai aikaan sen, että selvitettiin myös syy alhaisen ferritiinin taustalla. Jotkut pitävät ferritiinijuttuja trendihömpötyksinä, mutta niin kauan kuin sinulla itsellä ei ole kokemusta jostain, niin ole kiltti ja älä lähde arvostelemaan. Mä olen yleensä ollut tosi energinen, iloinen ja aikaansaava. Syksyllä 2020 tunsin itseni tämän tästä alavireiseksi, väsyneeksi ja ”en omaksi itsekseni”. Hengästyneeksi ja kipuiseksi. Aamuyöstä heräileväksi.

Niin kuin kerroin aiemmassa postauksessa, niin tuo oli se mielentila, jossa päätin lifestyle-bloginkin vaihtamisesta ruokablogiksi. Tunsin, että jonkun oli elämässä muututtava. Kun tuo jokin muuttui, kun sain tietää, että ”oireilleni” oli oikea syy elämä lähti samantien nousuun. Rautavalmisteet ja keltarauhashormoni tekivät toki sitten vielä sen, että arvot ovat nousseet kohisten nousseen olotilan kanssa.

Tänä keväänä olen tuntenut oloni taas omaksi itsekseni. Ja se jos mikä on ihanaa! ♥ Jos teilläkin on epämääräisiä oireita (jotka itse laitoin pre-menopaussioireiksi ennen ferritiinimittausta), niin käykäähän mittaamassa ferritiini. Alhainen ferritiini aiheuttaa samoja oireita kuin matala progesteroni, joten jos ferritiinit ovat kunnossa, niin sitten kannustan käymään keltarauhashormonimittauksessa. Ja tokihan ne molemmat kantsii mitata, mikäli epäilee ko. arvojen mataluutta.

AURINKOA VIIKKOONNE TOIVOTELLEN,

PS. sain kyselyä esikoisen vaihtarivuodesta. Siitä tulossa juttua lähiaikoina!


tiistai 08. maaliskuun 2022

Tässä hetkessä kaikki on hyvin ♥

Negatiiviset uutiset koukuttavat. Ne stimuloivat hermostoamme. Hermostomme jää helposti kiinni stimulantteihin. Myös negatiivisten uutisten aiheuttamiin aistiärsykkeisiin. Ellemme tietoisesti tasapainota ja hae stimulaatiota myös positiivisista asioista.

Meidän on pakko jatkaa lukemista, vielä yksi uutinen, kerätä tietoa ja suojella itseämme. Mitä tapahtui? Miten se tapahtui? Mitä jos meillekin käy niin? Mitä sitten tekisin?

Ilman tätä negatiivisten asioiden tuomaa hermoärsykettä emme olisi täällä maapallolla. Sen on tarkoitus suojella meitä. Viedä meidät taistele tai pakene -tilaan. Tilaan, jossa sydämen syke kiihtyy. Jossa lihasten verisuonet laajenevat ja lisämunuaiset pumppaavat lisää kortisolia. Tuo ominaisuus on auttanut esi-isiämme savanneilla, kun he kohtasivat villieläimen. Tuo ominaisuus auttaa meitä pimeillä kujilla, mikäli koemme vaaraa.

Negatiivisten lehdistä luettujen uutisten aiheuttama sympaattisen hermoston aktivoituminen ei kuitenkaan vie meitä välttämättä eteenpäin. Meidän ei tarvitse paeta mitään. Mitä enemmän uutisia luemme, sitä enemmän luomme mielikuvia. Pelottaviakin sellaisia. Ajatuksia, jotka eivät ole totta. Vaan ajatuksia, jotka luomme meidän päämme sisällä. Jotka aiheuttavat tunnereaktion. Joka usein on ahdistus. Tunne taas saa meidät toimimaan.

Ja tässä ei ole mitään vikaa ♥

Mutta pitkään jatkuessaan menemme tilaan, joka ei ole terveyttämme tukevaa. Miten mä hallitsen ajatuksiani ja sitä myötä tunteitani?

Kun huomaan tuntevani ahdistusta tai muuta epämiellyttävää tunnetta, hyväksyn sen. Elämme poikkeuksellisia ja ennalta arvaamattomia aikoja. Uskon, että ihan joka ikinen meistä on tuntenut pelkoa, ahdistusta, surua, epätietoisuutta tms. tunnetta. Tunnen tunteen kehossani. Annan sille hetken aikaa. Pikkuhiljaa alan hengittelemään sitä pois. Sisäänhengitys, tauko. 1,5 kertainen uloshengitys, tauko.

Muutaman hengityskierroksen jälkeen huomaan, että hartiani rentoutuvat, sydämen syke laskeutuu ja maailma näyttää taas kirkkaammalta. Mantelitumake on aktivoinut parasympaattisen hermoston käyttöön.

Tässä hetkessä kaikki on hyvin ♥

Siinä missä epämiellyttävien tunteiden hyväksyminen on tärkeää, on myös tärkeää tiedostaa se, että meillä ihmisillä on huikea kyky luoda miellyttäviä tunteita. Tee just niitä asioita, jotka saavat sut miettimään kivoja ajatuksia. Jotka saavat tuntemaan miellyttäviä tunteita. Tanssi, laula, katso komedioita, silitä koiraa, meditoi, joogaa, näe ystäviä. Pidä huolta itsestäsi. Luo yhteys itseesi ja tee siitä vahvempi kuin yhteydestä ulkomaailmaan.

Ellemme varmuudella tiedäkuinka tulee käymäänolettakaammeettä kaikki käy hyvin ♥

Näiden ajatusten kanssa tulin kertomaan, että en ole suinkaan unohtanut teitä ja blogia, vaikka päivitystahti onkin radikaalisti hidastunut. Toivottavasti aikaa blogillekin taas löytyy enemmän lähitulevaisuudessa.

IHANAA NAISTENPÄIVÄN ILTAA TOIVOTELLEN,

 


tiistai 29. joulukuun 2020

Vuosi loppuu, mitä jää käteen?

…12 kuvaa vuodelta 2020.

MOIMOI TIISTAIHIN!

Muu perhe lähti rinteisiin ja mä päätin omistaa muutaman tunnin blogijutuille ja opiskeluille. Tässä vaiheessa lomaa alkaa kaipaaman jo tiettyä rotia elämään 🙂

Tämä pian loppuva vuosi on mennyt nopeammin kuin mikään vuosi aiemmin. Aika monta kertaa olen törmännyt lauseeseen, jossa kiitellään tämän kerrassaan ”erikoisen” (ei näin kauniisti sanoitettuna) vuoden päättymistä. Vuoden aikana on saanut lukea kurjista kohtaloista, täyttyvistä turvakodeista ja lasten hädästä, työttömyyden aiheuttamista mielenterveysonglemista. Ei niiltä ole kukaan normaalisti tunteva ihminen voinut sulkea silmiään ja korviaan, vaan kyllä sitä on myötäelänyt muiden tuskaa.

Näin jälkikäteen ajateltuna tämä vuosi on kuitenkin antanut niin paljon enemmän kuin se on ottanut.

Mulla ei ole päällimmäisenä mielessä koronakurimus ja se, miten se meidänkin perhettä kuritti. Vei työt toiselta meistä viideksi kuukaudeksi ja toisenkin meistä kohdalla kiristi kukkaron nyörejä niin, että aivot alkoivat työstämään pelastautumissuunnitelmia.

Mulla on oikeasti tällä hetkellä mielessä se, että Luojan kiitos ollaan pysytty terveinä ja vuoden vaihtuessa ollaan hengissä. Tuo katala tauti on koskettanut meitäkin aika läheltä ja ollaan nähty, miten se salakavalasti saa hyväkuntoisen ihmisen pelkäämään jonkin suuremman edessä. Siltikin olen sitä mieltä, että kiitos vuosi 2020 – sua tarvittiin herättelemään meitä.

Vuosi 2020 näytti sen, että mitään ei tule ottaa itsestäänselvyytenä. Ei terveyttä, ei taloudellista tilannetta. Ei reissuja tai edes vapautta tehdä niitä asioita, mitä aiemmin on tottunut tekemään. Omalta kohdaltani mä voin rehellisesti myöntää, että sellainen tietynlainen pysähtyminen oli se, mitä mä kaipasin. Sen sijaan, että Finskin sovelluksessa olisi voinut seurata kuinka monta päivää on seuraavaan reissuun tai että olisi pystynyt ex tempore lähtemään kavereitten kanssa brunssille, sitä juurtui enemmän kotiin. Vieläkin muistan ne viime maaliskuun lopun päivät, kun toivoin ajan kulun pysähtyvän. Kun itse olin kotitoimistopäivällä ja sain etäkoulusta innostuneet lapset ja reissujen tyssätessä kotiin jääneen reissumiehen saman lounaspöydän ääreen. Samalla takaraivossa jäyti ajatus siitä, että joillekin pikkuisille koululaisille etäkoulu oli pahin mahdollinen tilanne kodin ollessa turvaton.

Vuosi on saanut mut myös panostamaan enemmän keho-mieliyhteysjuttuihin. Olemaan enemmän läsnä kuin ikinä ennen. Voi kalskahtaa ehkä hivenen itserakkaalta, mutta vuosi 2020 teki musta paremman ihmisen. Se laittoi välillä polvilleen, mutta hittovie se kasvatti enemmän kuin mikään vuosi aiemmin. Se sai sen sisäisen yrittäjän minussa takomaan rautaa vielä kovemmin. Ei vain itseni puolesta, vaan lähinnä muiden toimeentulon puolesta. Se herätti mussa sen leijonaemon, jonka siipien suojaan yritin haalia enemmän ihmisiä kuin vain ne lähimmät.

Nöyrryin ja havahduin vuoden 2020 edessä. Sen sijaan, että huokaisisin helpotuksesta vuoden vaihtuessa, tunnen suuren suurta kunnioitusta. Jotain suurempaa kohtaan. Se jokin suurempi on elämä. Me pienet ihmiset ollaan osa isompaa kokonaisuutta. On asioita, joita vastaan me ei voida taistella kuin rajoitetuin keinoin. Siinä missä jotkut kokee, että vuosi 2020 on jakanut ihmiset kahtia, olen mä havainnut myös äärimmilleen vietyä yhteenkuuluvaisuutta. Halua selvitä yhdessä.

En tiedä olenko taas liian kohtelias sanoessani, että Lämmin kiitos vuosi 2020. Sä jäät muistoihin ja uskon, että niilläkin jotka ovat vielä nyt sitä mieltä, että olipas sangen kökkö vuosi, aika kultaa muistot. Vielä jonain päivänä hekin osaavat katsoa vuotta 2020 kasvun kannalta. Musta tuntuu, että vuosi 2020 opetti meille kaikille jotain kovin arvokasta. Sellaista, joka ajan saatossa vain vahvistuu.

TIISTAITERKUIN,

 

 


maanantai 07. joulukuun 2020

Hyvinvoinnin vuosikello: Hetkessä elämisen tärkeys

HEI IHANAT !

Se olisi kuulkaa kuukauden eka maanantai ja sen myötä Hyvinvoinnin vuosikello -postaussarjan viimeisen postauksen vuoro. Meillä on takana 11 kuukauden ekaa maanantaita. Maanantaita, jolloin ollaan käyty läpi hyvinvointia. Jätetty tarkastelematta sen kummemmin sitä pyhää kolminaisuutta eli liikuntaa, lepoa ja ravintoa. Keskitytty hyvinvoinnin muihin osa-alueisiin. Se, ken väittää että 14 päivän pikadieetti on avain onneen, huijaa sua. Hyvinvointimme on holistista, mikä tarkoitaa sitä, että hyvinvointimme on kokonaisvaltaista. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Toivottavasti olen tämän vuoden aikana saanut myös teitä heräteltyä keho-mieliajatuksen tärkeyteen. Itselleni tämä vuosi on ollut antoisa matka. Sellainen, joka ei todellakaan pääty tähän viimeiseen postaukseen, vaan joka oikeastaan on vasta ihan alkutekijöissään.

Ennen kuin sukellamme vuoden vikaan aiheeseen, tässä tuttu intro heille, ketkä lukevat postaussarjan postausta vasta ensimmäisen kerran.

”Hyvinvoinnin vuosikellon kulmakiveksi olen valinnut positiivisen psykologian isän Martin Seligmanin viitekehyksen kukoistuksesta, sillä mitä enemmän olen näistä asioista lukenut ja opiskellut, sitä järkeenkäyvemmältä Seligmanin kehittelemä PERMA-malli hyvinvoinnin ja kukoistuksen taustalla tuntuu. Tässä vaiheessa haluan vielä painottaa sitä samaa, mitä ensimmäisessäkin postauksessa: Tekstini pohjautuvat omiin mielipiteisiini ja kokemuksiin, mutta myös tutkittuun tietoon sekä aiheen kirjallisuuteen. Suurena vaikuttajana on ollut Joyllan Positive Psychology Practitioner -opinnot ja Joyllan upeat Netta ja Paulina, jotka ovat saaneet minut janoamaan lisää tietoa hyvinvoinnista ja positiivisesta psykologiasta.

Tammikuu: Uskalla rakastua itseesi
Helmikuu: Hyvinvoinnin kulmakivet
Maaliskuu: Merkityksellinen elämä
Huhtikuu: Ihmissuhteiden ihanuus
Toukokuu: Positiivinen elämänasenne
Kesäkuu: Itsensä kehittäminen & vahvuudet
Heinäkuu: Kiitollisuus hyvinvoinnin edellytyksenä
Elokuu: Mielekäs työ osana elämää
Syyskuu: Itsemyötätunto – työkalu hyvinvointiin
Lokakuu: Aikaansaamisen ihanuus
Marraskuu: Pieniä konkreettisia mielialan nostamiseen
Joulukuu: Hetkessä eläminen

Postausten lopussa jaan lähdeluettelon, mikäli haluatte tutustua aiheeseen tarkemmin. Jos jotain olen positiivisen psykologian opintojen myötä oppinut niin sen, että olen ollut viimeiset vuodet oikeilla jäljillä kokonaisvaltaisen hyvinvointini suhteen, mutta myös sen, että koska alan kirjallisuutta löytyy niin hirmuisesti, niin on välillä syytä muistaa myös kriittisyys ja asioiden toinen puoli. Kirjoitan näitä postauksia terveen, fyysisesti ja psyykkisesti hyvinvoivan ihmisen näkökulmasta, joten myös lukijan oma terveydentila saattaa vaikuttaa subjektiiviseen kokemukseen hyvinvoinnista.”

Hetkessä elämisen ihanuus. Tuttu sanonta, jota moni viljelee. Mutta mitä se tosiasiassa tarkoittaa? Mä luulin aiemmin eläväni hetkessä. Handlanneeni tuon taidon suvereenisti. Näin jälkikäteen katsoessani sitä Mariaa viisi vuotta sitten tekisi mieli taputtaa toista olalle ja sanoa, että ”Hei sä olet hyvässä vauhdissa kohti hetkessä elämisen jaloa taitoa, jatka samaan malliin!”. En tiennyt tuolloin ajatusten tai niiden synnyttämien tunteiden hallinnasta mitään. En oivaltanut, että ajatukseni eivät ole minä. Ne ovat irrallisia ja usein myös epätosia pään sisällä liikkuvia asioita, joita pystyn tarvittaessa blokkaamaan. Kyseenalaistamaan ja jatkojalostamaan. Ajatukset ovat kuin päänsisäinen hälinä. Jos annamme ajatuksille vallan, emme kuule omaa ääntämme ajatusten takana. Annamme ajatusten herättää tunteita ja ellemme osaa hallita tunteitamme, emme välttämättä osaa nauttia hetkessä elämisestä.

En tiennyt vielä tuolloin, että pystyn itse hallitsemaan tunteitani. Mä olen opetellut tuntemaan laajalla skaalalla. Hyväksymään myös ne epämiellyttävät tunteet osana elämää. Vain niiden tuntemisen kautta olen pystynyt hallitsemaan tunteita ja nauttimaan miellyttävien tunteiden tuomasta olosta.

Mun mielestä hetkessä elämisen syvin olemus piilee juurikin siinä, että pystymme tyhjentämään mielemme, ajatuksemme ja hallitsemaan tunteemme. Pystymme fokusoimaan hetkeen silloin kun se päänsisäinen hälinä hiljenee. Jos koko ajan mietimme jotain mieltä vaivaavaa ajatusta menneisyydestämme, emmekä osaa päästää siitä irti, voimmeko elää täysin tässä hetkessä? Emme. Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee, sanotaan. Irtipäästäminen on yksi opeteltavissa olevista taidoista.

Voiko olla hyvinvoinnin kannalta hyödyllisempää taitoa kuin täydellisen läsnäolon taito? Mitä enemmän mä mietin asioita, olen sitä mieltä, että läsnäolo ja hetkessä eläminen ovat oikeasti avain onneen. Jos mietitään tuota pyhää kolminaisuutta eli lepoa, liikuntaa ja ravintoa. Kuinka paljon pahan olomme taustalla vaikuttaa se, että emme esimerkiksi keskity syömään, vaan ahmimme ruokamme sen kummemmin miettimättä mitä syömme, miltä se maistuu, miltä se tuntuu suussa? Kun syömisestä tulee mekaanista, ruoka toimii vain välttämättömänä pahana. Kun emme keskity syömään, olemaan ruokailun hetkellä läsnä, emme tiedosta, milloin olemme kylläisiä, vaan ahdamme itseemme lisää ruokaa. Kun emme ole läsnä, vaan ajatuksissamme jossain tulevissa murheissa  (tai kännykän kautta maailman murheissa) ja kehomme on ”pakene ja taistele” -tilassa , sympaattinen hermosto on aktiivinen. Ensinnäkin syljen eritys vähenee ja sitä myötä ruoansulatus ei ala niin kuin sen kuuluisi normaalitilanteessa alkaa. Ruoansulatukseen tarvittava energia menee aivotyöskentelyyn. Kroppa ei toimi niin kuin sen kuuluisi. Mä ainakin huomaan, että stressitilanteessa mulle tulee se kuuluisa stressivatsa. Se, joka näkyy peilistä ”Mä oon kuin jollain viidennellä kuulla raskaana” -vatsana.

Hetkessä elämisen jalo taito ei ole sellainen, joka tulee lahjana kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kuten hyvinvoinnin eteen, niin senkin eteen tulee tehdä töitä. Mutta tiedättekö, että tämäkin hyvinvoinnin osa-alue on sellainen, että se palkitsee moninkertaisesti. Sitä voisi helposti ajatella, että jösses mitä puppua on keskittyä hengittelemään tai kirjoittaa kiitollisuuspäiväkirjaa. Usein ihmiset, jotka eivät ole edes valmiita kokeilemaan eivät ole valmiit vastaanottamaan muutosta. Kenties taustalla on epäonnistumisen pelko tai joku muu rajoittava asia. Mielen joustavuus tarkoittaa osaltaan sitä, että on valmis uusiin menettelytapoihin ja toimintamalleihin. Oman hyvinvointinsa eteen.

Tapoja harjoitella hetkessä elämistä

Kehomeditaatio

Tämä on helppo tehdä aamulla, ennen sängystä nousemista. Aloittaa päivä hetkessä olemisella – ihana ajatus 🙂 Hengittele muutama kerta syvään. Tunne vatsan ja rintakehän täyttyvän ilmalla. Tunne, kun vatsa tyhjenee. Aloita kehon huomioiminen varpaista, etene nilkoista polviin ja siitä pikkuhiljaa ylöspäin, kunnes pääset päälakeesi. Miltä kussakin kohdassa tuntuu. Jos jossain kohdassa tuntuu epämukavalta, suuntaa hengitys hetkeksi sinne.

Pari minuuttia aamusta on pieni uhraus siitä, että päivä alkaa niin paljon paremmin. Sen sijaan, että ensimmäisenä tarttuisit puhelimeesi selaamaan somet, mitäs jos huomen aamulla tekisit skannaukset itseesi?

Aamun ajatusten kirjoittaminen

Mä olen hyötynyt ihan älyttömästi kirjoittamisesta. Julia Cameronin lanseeraama ”Morning Pages”:n perusajatus menee näin:

“Morning Pages are three pages of longhand, stream of consciousness writing, done first thing in the morning. There is no wrong way to do Morning Pages—they are not high art. They are not even “writing.” They are about anything and everything that crosses your mind—and they are for your eyes only. Morning Pages provoke, clarify, comfort, cajole, prioritize, and synchronize the day at hand”

Eli kun keskityt hetken olemaan hetkessä ja kirjoittamaan alas ajatustenvirtaa, päivä lähtee käyntiin tietoisemmin. Läsnäolevammin. Pari minuuttia riittää ja aivot saavat aloittaa päivän puhtaalta pöydältä.

Päivän tavoitteiden visualisointi

Kun olet kirjannut päivän tavoitteesi, on hyvä visualisoida ne käytännössä. Jos tavoitteena on vaikka pitää johtoryhmälle esitys ja haluat siihen varmuutta, sulje silmäsi hetkeksi ja kuvittele, miten tuo kenties jännittämäsi tilanne parhaimmassa tapauksessa menee. Mikä on sen käsikirjoitus. Mitä tunnet, mitä kuulet. Mikä on olemuksesi ja ilmeesi tuon palaverin jälkeen.

On todettu että tavoitteiden saavuttamisen visualisointi ei vain paranna fokusta saavuttaa niitä tai olla läsnä, vaan myös alentaa stressitasoja, parantaa suorituskykyä ja valmistautumista ja antaa sulle extrabuustia saavuttaa päivälle asettamasi tavoitteet.

Tietoinen luontokävely

Kenellekään tuskin on jäänyt epäselväksi se, mitä viime vuosina on todettu luonnon vaikutuksesta hyvinvointiimme. Onneksi hei me saadaan asua tällaisessa maassa, jossa luonto on kaikkien saavutettavissa. Hetkessä elämistä voi harjoitella tietoisella luontokävelyllä.

Tunne, miltä maa tuntuu jalkojesi alla joka askeleella. Anna katseesi olla laaja ja lempeä, näe jokainen yksityiskohta ympärilläsi. Mitä kuulet? Keskity hengittämään sisään ja ulos. Miltä raikas ilma tuntuu kehossasi?

Iltareflektointi

Mä myönnän, että usein olen illalla niin väsynyt, että unohdan tehdä iltareflektoinnin paperille. Silti käyn miettimään viimeistään sängyssä ennen nukkumaan menoa, että mikä oli päivässä parasta? Millaisen alun päivä sai ja miten se vaikutti päivän kulkuun. Mistä olen päivässä kiitollinen.

Illan viimeisen hetken läsnäolo siivittää paljon paremmin unille kuin se, että antaisi unen tulla kännykkä kädessä. Tämä muistutuksena myös itselleni 🙂

Mitkä muut tekijät mulla vaikuttavat hetkessä elämisen jaloon taitoon?

Se, että olen organisoinut päiväni ja viikkoni. En suorittavalla tavalla, vaan niin että mulla on selvät sävelet ja elämä on jäsenneltyä tietyiltä osin. Toki muu osa eletään ex tempore -elämää. Mutta esimerkiksi jo se, että teen viikon ruokalistan etukäteen ja tilaan kauppakassit kotiin antaa paljon paremmat mahdollisuudet nauttia hetkestä. Kun ei tarvitse etukäteen tuskailla, että mitä tänään syötäisiin. Tämä kertaa seitsemän koko viikon ajalta.

Kun elämä on organisoitua jää paljon enemmän tilaa itse elämiseen. Hetkessä elämiseen. Ei tarvitse murehtia siitä, milloin ehdin liikkumaan tai milloin teen mitkäkin työt. Voi keskittyä olemaan tässä ja nyt.

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että hetkessä eläminen lisää resilienssiämme ja hyvinvointiamme. Stressitasojen on tutkittu vähenevän ja  tunne siitä, että homma on hallinnassa lisääntyy. Meistä tulee myös aikaansaavempia, sillä emme murehdi tulevaisuutta, vaan keskitymme tekemiseen. Nautimme enemmän ihmisistä ympärillämme. On tutkittu, että käytämme 47% valveillaoloajastamme ajatellen ihan jotain muuta kuin sitä mitä teemme. Se on aika paljon!

Mä nautin elämästä täysin. Ja ehei, se ei ole vain hyperpositiivista jargonia koko ajan. Syy, miksi mä nautin elämästä niin paljon ja saan elämästä energiaa on se, että mä olen opetellut nauttimaan hetkestä. Tie ei ole ollut helppo ja se on ollut verrattain pitkä. Mutta se on yksi niistä matkoista, joille lähtisin milloin tahansa uudelleen. Ei ole aina helppoa tutustua itseensä ja tunteisiinsa. Mutta mä lupaan, että tekemällä sen elämä helpottuu. Sitä ei ripustaudu negatiivisiin tunteisiin, jotka joku mennyt asia on aiheuttanut. Ei ole sijaa katkeruudelle tai kateellisuudelle. Koska on vain tämä hetki. Sitä ei anna nykyhetken ärsytyksen kumuloitua, vaan osaa päästää irti ja jatkaa matkaa. Sitä ei tarvitse huolehtia tulevasta, sillä kukaan meistä ei tiedä mitä huomenna tapahtuu. Kukaan ei voi varmaksi sanoa, mitä tunnin päästä tapahtuu. Joten miksi murehtia. Tähän sopisi se kuuluisa sanonta, että huolehtiminen on kuin niiden asioiden puolesta rukoilemista. Saamme elämäämme sitä, mihin keskitämme ajatuksemme. Joten miksemme keskittäisi ajatuksia just tähän hetkeen maanantaissa. Kun aurinko paistaa ja koko viikko on edessä. Kuinka kaikki on hyvin just nyt

Lämmin kiitos, kun olette olleet mukana Hyvinvoinnin vuosikello -postaussarjan taustatiimissä Olette inspiroineet mua ja antaneet mulle näkökulmaa asioihin.

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

Lähteitä, linkkejä ja lisälukemista:

Killingsworth M (2010): A wandering mind is an unhappy mind.
How to live in the present moment
Julia Cameron: Morning Pages
Eckhart Tolle: Läsnäolon voima: tie henkiseen heräämiseen
Kiken et al (2018): Being present and enjoying it: Dispositional mindfulness and savoring the moment are distinct, interactive predictors of positive emotions and psychological health
The Mindful Attention Awareness Scale (MAAS)


torstai 19. marraskuun 2020

Flunssakauden taklausvinkkini


Kaupallinen yhteistyö: Marli Vital


 

HEIPPA TORSTAIHIN IHANAT!

Eletään sitä kuuluisaa pimeää flunssavuodenaikaa, jolloin ammennetaan kesällä mielikuviin varastoidusta auringosta lämmittäviä säteitä. Ja hei jos oikein hyvin tähän pimeään kauteen on asennoitunut, niin kenties siellä on voimavarana sisäinen aurinko, jonka loistoa ei marraskuukaan himmennä. Ollakin, että tänä vuonna koko syksy ja tämä marraskuu on tuntuneet jotenkin ilmojen puolesta siedettävimmiltä kuin aiemmin, eikö?

Kaupallisen yhteistyön myötä Marli Vitalin kanssa tulin kertomaan teille mun vinkkini pimeän kauden taklaamiseen ja vastustuskyvyn buustaamiseen. Suurta osaa vastustuskyvyn ylläpitämisessä mulla näyttelee henkinen hyvinvointi. Otollisin aika flunssapöpölle on tulla vierailulle silloin, kun stressi laukeaa. Muistan tämän jo ihan lapsuudesta, sillä sairastin yleensä joulu- ja kesäloman alut. Siinä yksi syy, minkä takia pyrin tekemään kaikkeni, ettei olotila lipsahda stressin puolelle. Miten vaalin henkistä hyvinvointiani ja vastustuskykyäni pimeään aikaan?

☀️ Ihan ensimmäinen keinoni on luopua taistelusta pimeää aikaa vastaan ja kohdistaa energiansa siihen, mitä kivoja juttuja elämässä on meneillään. Uskon siihen, että saamme sitä, mihin keskitämme energiamme. Sen sijaan, että murehtisin ja märehtisin marraskuun pimeyttä, hekumoin ajatuksella siitä, kuinka sielu ja mieli rentoutuu kynttilänvalossa fiilistellessä. Käännyn ehkä vähän sisäänpäin ja nautin siitä, että mulle on annettu tämä kausi, kun luvan kanssa saa hidastaa ja kuulostella omia tuntemuksia.

☀️ Mun kroppani reagoi herkästi siihen, miten ja millä sitä ruokin. Ravinnolla on aikamoinen vaikutus henkiseen hyvinvointiini. Ikään kuin keho viestisi pimeänä flunssa-aikana siitä, että se tarvitsee rakennus- ja suoja-aineita flunssapöpöjä vastaan. Terveellinen, monipuolinen ruokavalio tukee vastustuskykyä muun muassa sen takia, että monipuolisen ruokavalion avulla jaksan paremmin enkä ole niin altis flunssapöpöjen invaasiolle.

☀️ Siinä missä kroppa huutaa näin pimeään aikaan terveellisen ruokavalion perään, huutaa se myös välillä sallittuja herkkuja. Jos pieni pala suklaata tai joulutorttu on se, mitä tekee mieleni, niin sen itselleni sallin. Elämä ei voi olla liian kurinalaista, varsinkaan näinä pimeinä aikoina. Tee asioita, joista nautit. Se on mun mottoni elämässä ylipäätään ja sen merkitys korostuu silloin, kun ulkopuoliset olosuhteet eivät välttämättä ole optimaalisimmat jaksamisen kannalta.

☀️ Henkisen hyvinvointini, jaksamisen ja sitä kautta vastutuskyvyn ylläpitämisen kannalta myös liikunta näyttelee merkittävää osaa. Mulla on jo vuosikausia marraskuu toiminut parhaimpana juoksukautena. Iltaisin töiden jälkeen lähden välillä pienelle viiden kilometrin hölkälle. Lätäköitä vältellen ja ihmiskatoa ihmetellen. Kun on tuon puolisen tuntia juossut pimeässä, on ihana tulla kotiin. Sisältä katsottuna pimeys ei näytä niin pimeältä lenkkien jälkeen. Liikunnan vastavoimana toimii riittävä lepo, josta tulee pidettyä myös syksyisin enemmän huolta.

☀️ Keho-mielilajit kuten pilates ja jooga auttavat itselläni keskittämään ajatukset pois muusta kuin pimeydestä. Pimeys ei tunnu joogatunnin jälkeen enää yhtään hassummalta. Sitä tulee jotenkin hyväksyvämmäksi ja sallivammaksi. Tietää, että marraskuu nyt on yleensä pimeä kuukausi ja sekin on ohimenevää. Pyrin nauttimaan myös marraskuun pimeydessäkin hetkessä elämisestä ja toisaalta siitä, että onhan tämä nyt aika ainutlaatuista, että meillä on marraskuu, joka jakaa mielipiteet. Välillä teen pilatesta ja joogaa kotona, mutta tuolla pilatesstudiolla hellin hyvinvointia myös ihmisillä ympärilläni. Syksyllä tulee muutenkin pidettyä enemmän huolta ihmissuhteista. Eikä suotta, ovathan ne hyvinvoinnin kannalta merkittävässä asemassa.

☀️ Suurimpana ilostuttajana ja merkittävimpänä hyvinvoinnin lähteenä mulle toimii ympäri vuoden luonto ja metsä. On todettu, että luonnon mikrobit vahvistavat vastustuskykyämme. Luonnossa mieli lepää ja stressihormonit vähenevät. Sitä tulee imettyä luonnon ihanuutta jokaisella aistilla. Tuoksutettua syksyisen metsän tuoksut silmän levätessä kaikessa kauniissa. Vaikkei puissa olisi edes lehtiä ja ilma olisi muutenkin harmaa, näyttäytyy metsä silti kauniina. Puun halaaminen tuo jotain tuttua ja turvallista tunnetta. Juurruttaa. Metsän keskellä sitä tuntee olevansa osa tätä kaikkea. Metsä on kasvanut siellä jo ennen minua, joten tunnen suurta kunnioitusta tuota vihreää kultaa kohtaan.

Metsän antimet näin syksyisin osallistuvat myös vastustuskyvyn parantamiseen ja suojaamiseen. Rakastan marjastaa ja sienestämisestä haaveilen. Vastustuskykyä buustaa myös omaan makuuni varsin syksyinen Marli Vital Puolukka-Karpalo-Rosmariini + E&C -vitamiini. Juon lasillisen yleensä aamupalan yhteydessä ja se yksi lasillinen sisältää jo 60% päivän C&E -vitamiinitarpeesta. Tämä juoma on mun mielestä sen suojaavan vaikutuksen lisäksi aivan älyttömän hyvää. Sellaista aikuiseen makuun sopivaa. Ei lainkaan liian makeaa, vaan ihanan hapokasta. Ja aidon makuista. Juomassa maistuu rosmariini, puolukka ja karpalo oikein sopivassa suhteessa.

♥ mehujuoman sisältämät E&C -vitamiinit suojaavat soluja hapettumisstressiltä
♥ C-vitamiini vahvistaa vastustuskykyä
♥ rosmariini sisältää luontaisesti antioksidantteja

Tuotteen kartonkipakkauksen alkuperä on vastuullisesti hoidetuissa metsissä, sillä pakkauksessa käytetään FSC-sertifioitua kartonkia ♥ Olen muuten ottanut tavaksi ottaa mun aamun kollageenijauheenkin tämän Marli Vital -uutuusmehujuoman kanssa, sillä tuo C-vitamiini tehostaa kollageenisynteesiä.

Miten te taklaatte pimeää flunssakautta? Vai elättekö sen läpi sen kummemmin taklailematta?

ILOA JA ENERGIAA VIIKKOON TOIVOTELLEN,