perjantai 06. lokakuun 2023

Syksy on luopumisen aikaa

HEI VAAN

ja kas näinhän se meneekin jälleen; vaikka olen kuvannut kaksi ruokareseptiä teille valmiiksi, niin huomaan tekeväni ja kirjoittavani jälleen sen hetkisen fiiliksen mukaan. Tänään olin ajatellut jakaa teille helpon ja herkullisen suppilovahveropastaohjeen, mutta mökkikuulumiset tässä hetkessä ajoivat sen ohi. Suppilovahveropastan ohjetta luvassa myöhemmin.

Saavuttiin eilen illalla mökille aivan mielettömän ihanan persikkaisen kuun puolikkaan valossa. Meillähän ei mökki ole lainkaan talviasuttava ja sen kyllä näin pakkasyön jälkeen huomaa. Miehen lähtiessä aamutuimaan töihin, oli pakkasta kolme astetta. Pitkospuut ovat vieläkin jäisen liukkaat ja tuplavillasukista huolimatta huiku käy jalkoihin. Onneksi päämökin ja saunan vesipumput eivät ottaneet nokkiinsa yön pakkaslukemista. Muutaman kerran on käynyt niin, että pumppu on rikkoutunut pienessä pakkasessa.

Syksy on mökkihöperölle hiljaisen luopumisen aikaa. Se, että meillä mökki on vain kesäasuttava sopii meille. Talvisin on ihana viettää aikaa kotona ja nauttia pimeästä kaudesta. Elämä kesämökillä on melko yksinkertaista ja jollain kierolla tavalla ollaan koukututtu ajatukseen siitä, että nauttiakseen täällä se saa sellaista ollakin. Ei turhia krumeluureja. Ei lämmintä tai saatikka juoksevaa vettä itsestäänselvyytenä. Saaressa ollessamme olemme myös usein säiden armolla. Onneksi moottorivene on sen verran vakaa ja vahva, että oli millainen myrsky tahansa, niin moottorilla pääsee ylittämään lahden. Ollakin, että moottorikin yskii jo sen merkiksi, että kaipaa talvisäilöön laittamista.

Samalla tavalla kuin luonto luopuu kaikesta ylimääräisestä syksyllä, on syksy tänäkin vuonna itselleni mökistä luopumisen lisäksi muunkinlaisen luopumisen aikaa. Luovun kaikesta turhasta elämässä ja yksinkertaistan elämää. Vaivun hiljalleen kohti talvea ja nautin siitä, että elämä tietyllä tapaa rauhoittuu. Että marraskuun pimeys saa hidastamaan tahtia ja pitämään itsestään vielä paremmin huolta. Jaksaakseen taas keväällä herätä henkiin. Yksi elinvoimaisuuteni kivijaloista on se, että hidastan tahtia. Kuulostelen ja lillun siinä hetkessä, jossa tylsyys maksimoituu.

Mites muilla kesämökkihöperöillä, joko on mökki laitettu talviteloille? Meillä tuo on edessä myöhemmin lokakuussa, mutta toisaalta sitä on varaududuttu myös nopeisiin liikkeisiin, mikäli pakkaset jatkuu 🙂

IHANAISTA ALKAVAA VIIKONLOPPUA SAARESTA TOIVOTELLEN,

 


lauantai 09. heinäkuun 2022

Kesän 2022 kuvatulvaa & kuulumisia

HELLUREI PITKÄSTÄ AIKAA!

Siinä missä ajattelin, että lomalla päivitän ahkerasti blogia, on loman ekat pari viikkoa menneet kaikessa muussa touhussa. Lukiessa, nukkuessa, lomaillessa. Pysähtyessä ihmettelemään elämää ja sen moninaisuutta. Kertaakaan ei ole tullut sellaista oloa, että nytpäs avaan tietokoneen. Kuitenkin bloginkin kirjoittaminen on mun mielestä sellainen ”kutsumusjuttu” eli jos ei ole vetoa kirjoittaa, niin silloin ei kannata kirjoittaa.

Nyt kuitenkin tässä mökkituolissani yhtäkkiä se iski. Kaipuu blogiin. Kaipuu kirjoitella kesäkuulumisia. Mies katselee toisessa tuolissa formuloiden aika-ajoja ja koira nukkuu rahillani. Ulkona lämpötila laski ukkoskuuron myötä 13 asteeseen ja villasukkaa sai kaivaa jalkaan.

Kesä 2022 on ollut tähän asti ihana, vähän erilainen, mutta omalla tavallaan ihana. Tätä kesää leimaa vahvasti luopumisen ”tuska” (aka toisen puolesta kiitollisuuden tunne siitä, että saa kokeilla siipiään) esikoisen tulevan vaihtarivuoden osalta. Sitä on halunnut viettää aikaa lasten kanssa. Lisäksi sitä on tullut vietettyä aikaa parhaan ystävän kanssa, joka käväisi Suomessa ekaa kertaa kolmeen vuoteen. Juhannus meni perinteisesti mökillä pienellä porukalla ja ilmat hellivät oikein kunnolla.

Tänä kesänä rohkaistuin olemaan mökillä yksin koiran kanssa öitäkin. Mulla kun alkoi loma silloin, kun muu perhe vielä oli töissä. Viimeisten vuosien aikana on tullut kohdattua omia pelkojaan ja huomattua, että ei ole mitään syytä pelätä. Mökillä yksin oleminen oli yksi näistä peloista. Noina kolmena päivänä nautin yksinolosta. Minä, joka aiemmin tarvitsin ihmisiä ympärilleni.

Aamupalan jälkeen parkkeerasin kirjan kanssa auringonottotuoliin, söin kevyen lounaan, nukuin päikkärit, saunoin ja nukuin hyvät yöunet. Välillä on hyvä olla ihan rauhassa omien ajatusten kanssa. Tutustua taas itseensä kenties ehkä hektisenkin arjen jälkeen.

Yksi radikaali muutos, joka mulla auttaa aina lomamoodiin pääsemisessä on ruutuajan vähennys. Somea on tullut päivitettyä, mutta ei niinkään selailtua. Uutisia olen myös vältellyt. Alun FOMO-ilmiön jälkeen tyydyin siihen, että mun ei tarvitse tietää mitä maailmalla tapahtuu. Ainakaan siinä mittakaavassa kuin aiemmin.

Just nyt on hyvä ❤️

Seuraavat kolme viikkoa lomaillaan miehen kanssa. Valmistellaan pikkuisemman rippijuhlia ja tehdään sellaisia pieniä päiväretkiä. Tai ollaan tekemättä. Fiiliksen mukaan mennään. Ja hei siinä, missä puunasin kotia ja pihaa pari vuotta sitten ennen esikoisen rippijuhlia on nyt sellainen fiilis, että tulee ne juhlat puunaamattakin.

Ihania ja leppoisia kesäpäiviä sinne! Toivotaan, että vaikkei aurinko aina paista, niin sen sisäinen valo loistaa tuoden iloa elämään 🌸

KESÄTERKUIN,

 


perjantai 13. toukokuun 2022

Perjantai-ilta mökillä

HEI IHANAT

ja terkkuja saaresta! Tajusin tuossa Lightroomia avatessani ja aloittaessani kuvien käsittelyä, että koska viimeksi on tullut käsiteltyä kameralla otettuja kuvia? Siitä on aikaa. Kännykkäkameralla kun saa nykyään niin hyviä kuvia, niin harvoin tulee järkkäriä otettua esille. Saatikka kannettua mukana.

Eilen illalla tultiin mökille myöhään ja ihan ensteks jumpattiin päämökin pumpun kanssa. Lauantaina mökkiä kesäkuntoon laittaessamme emme saaneet pumppua ihan täysin pelittämään. Ehkä vedenottoputkessa oli jäätä. Tiedä häntä, mutta eilen illalla se saatiin pienen jumppauksen jälkeen kuntoon. Hyvä niin, saatiin tiskivesi mökkiin. Kyllähän sitä kantovedelläkin tiskaisi, mutta pieniä helpotuksia mökkiläisten elämään tuo pumpulla nostettu vesi.

Tänään mulla on ollut vapaapäivä. Olen katsellut RHOBH:n uusimman kauden ekan jakson (suositus, hui!), pötkötellyt sängyssä äänikirjaa kuunnellen ja nukkunut ulkona päikkärit. Miehen työpäivän jälkeen nostettiin seitsenmetrinen laiturin teräsrunko järveen ja nostettiin siihen kansilautakehikot. Ei tarvitse tänä iltana jumppailla enää 😉

Päivällä tein meille lounaaksi uunissa lämmintä tomaatti-mozzarellasalaattia (toimii), illalla oli ekaa kertaa tänä vuonna Ooni-pizzojen vuoro. On ne vaan hyviä. Pro-pitsanpaistajathan mittaa gramman tarkkuudella aineet pizzataikinaa, mutta mä en jaksa niitäkään mitata. Ihan maukkaita ja koostumukseltaan oikeita pizzoja ollaan saatu tällä mutu-menetelmälläkin.

Siinä missä viime yö vietettiin kaksin (kolmisin, jos koira lasketaan mukaan) saaressa, on tänään saareen saapunut muitakin. Kesän mökkikausi on virallisesti avattu ❤️

Nyt Suomen jääkiekkopeliä ja erätauolla saunaan. Tänä iltana ei ole kiire nukkumaan, mutta jotenkin sitä haluaa viikonloppuisinkin pitää viikon unirytmistä kiinni. Kuudelta en kyllä ajatellut huomenna herätä, vaan josko nukkuisi muutaman tunnin pidempään.

IHANAA VIIKONLOPPUA SINNEKIN,

PS. Pahoitteluni kuvatulvasta, sen siitä saa kun pitkästä aikaa koskee järkkäriin 😀


torstai 05. toukokuun 2022

Odottavan aika on toiveikas

”Jes, tuo järvi on sula!…ja hei kato äiti, tuollakin on enää vaan vähän jäätä rannassa.”

Hymyssä suin jatkoimme ajomatkaa kohti mökkirantaa kuopuksen kanssa. Auton mittarin kotona näyttämä viisi astetta oli painunut kahteen asteeseen ja lumihiutaleet alkoivat hiljalleen leijailla tuulilasiin. ”Mitäs hitsiä, tien pielissä on noin isot lumipenkat!” totesin noin viisi kilometriä ennen mökkirantaa. Ajatellen, että varmaan varjoisella paikalla lumet vaan viipyilee. Toista se on mökkirannassa ja mökkijärvellä, jossa paistaa aina aurinko.

Mökkitie ja se kuuluisa viimeinen mutka. Kaunis valkea jääpeite peitti rakkaan mökkijärven. Jätin auton hurisemaan hetkeksi ja kävelin lumipenkan läpi venelaiturille. Jää oli jättänyt rantaan aukean paikan. Sieltä kirkkaan veden alta näkyi hiekkapohja. Hiekkapohjassa sydämen muotoinen kivi.

Jos ihmisen kasvu mitataan sillä, miten se joskus epätoivoinen mökkihöperö olisi tässä tapauksessa tuskastunut ja repinyt peliverkkarinsa ja kuinka tuo sama mökkihöperö osasi nyt iloita tuosta vajaan neliömetrin kokoisesta sulasta alueesta järven rannassa, niin kasvua on tapahtunut. Huimasti.

Sitä on oppinut vuosien saatossa hyväksymään asiat, joille ei itse voi mitään. Tunnistamaan ne niistä, joille voi jotain. Asenne on yksi niistä, mille me voidaan jotain.

Turha tässä on hötkyillä. Tuo neliömetrin kokoinen sula alue järvessä kirkkaine vesineen ja hiekkapohjineen antoi toivoa. Odottavan aika on pitkän sijaan tänä vuonna toiveikas.

Sillä vielä tulee se hetki, kun saadaan hurauttaa veneellä saareen. Nostaa meistä se ehkä mökkihöperöin eli koira laiturille ja kantaa viikonloppukassit sisään mökkiin. Viritellä ajatukset ja hermosto offline-asentoon ja nauttia siitä, että pitkä odotus on palkittu.

Siihen asti nautitaan toukokuisesta kaupungista ja luonnosta joka heräilee pitkän talven jälkeen eloon ♥ 

IHANIA TOUKOKUUN PÄIVIÄ TOIVOTELLEN,


lauantai 12. maaliskuun 2022

Lähtölaskenta on alkanut

Tasan 936 tuntia, 5,57 viikkoa tai 39 yhdeksän päivää. Riippuen laskutavasta. Ai mihinkö? No siihen, kun mökkihöperöiden odotus vuonna 2015 loppui jäiden sulaessa. Ja hei, mikäli kelit jatkuu tällaisena kuin tänään, niin toivoa jäiden sulamiseen huhtikuun puolen välin jälkeen on olemassa. 

Eilen illalla katsoin IG stoorieni kohokohdista mökkivideoita ja -kuvia ja tunsin sen tietynlaisen tunteen tuolla sisimmässä. Sen sellaisen, joka alkaa nostaa päätään joka vuosi maaliskuun tienoilla. Se on se sama tunne, minkä tunnen, kun avaan mökin oven ja tuttu tuoksu tulvahtaa sieraimiin. Sitä on vaikea selittää, mutta sellainen tietynlainen ”Olen tullut kotiin ja se tuntuu ihan äärettömän hyvältä!” -tunne.

Tälle kesälle mökille ei ole suurempia projekteja luvassa, ellei kaikkien terassi- ja kulkuväyläpuiden öljyämistä oteta huomioon. Myös kalliorannan sisustus saatetaan loppuun ja kesähuoneesta tehdään toimivampi. Näistä voisin muuten tehdä blogiinkin suunnittelupostausta, niin saan samalla järkeistettyä ajatuksiani ja toisaalta teiltä vinkkejä. 

Olkkarin sisustusta selkiytetään myös viemällä kotoota nämä Kivikin sohvat sinne. Tällä hetkellähän meillä ei ole muuta kuin ne nojatuolit sekä pikkuinen yhden ihmisen istuttava sohva siellä. Kaivataan löhömeinikiä mökillekin. 

Puuklapeja ei tehty syksyllä niin paljon kuin oli suunnitelmissa, joten klapikone saa laulaa niinä pilvisinä ja sateisinä päivinä, jolloin laiturinnokka ei kutsu ottamaan aurinkoa. Heh, toivoa toki sopii, että pääasiassa kesä vietetään laiturinnokassa.

Viime kesänä opeteltiin mökkeilyä aikuisten kesken ja lopulta alettiin siitä nauttimaankin! Toivottavasti kuitenkin tänä kesänä saadaan tytöt edes silloin tällöin mukaan. Toinen on antanut ukaasin, että on vain ja tasan yhden kerran mökillä ja se on juhannuksena. Toinen kuulemma ei tiedä siitä yhdestäkään kerrasta ;D Noh, mikäli vanhat merkit paikkansa pitää, niin kun antaa mahdollisuuden jäädä kotiin tai tulla mukaan, niin välillä saattavat takapenkille mökkikasseineen itsensä punkea

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,