maanantai 23. joulukuun 2024

Tunnelmallista joulua!

Hei sinä!

Monelle meistä joulunaika on aikaa läheisten kanssa. Kenties jopa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kiireisen vuoden jälkeen. Joulu on oivaa aikaa pysähtyä miettimään, mitä tuot mukanasi, kun astut huoneeseen?

Oma energiamme ja vireystilamme ei vaikuta vain meihin itseemme, vaan myös ihmisiin ympärillämme. Rauhallinen ja tasapainoinen vireystilamme voi olla kuin lämmin peitto niille, jotka vielä kamppailevat kiireen tai ylikierrosten keskellä.

Kun sinä olet rauhassa, levität rauhaa ympärillesi. Kun sinä olet läsnä, kutsut muita läsnäoloon.

✨ Joulunaika on täydellinen hetki pysähtyä ja kysyä itseltäsi: Mitä minä tuon huoneeseen, kun astun sisään?

Kiireettömyys, rauha ja hermoston tasapaino eivät ole vain lahjoja itseltäsi itsellesi – ne ovat lahjoja myös ihmisille ympärilläsi. Pienillä valinnoilla voit luoda ilmapiirin, joka kutsuu rauhaan ja iloon heitäkin, ketkä vielä elävät mielen päällä kiireistä arkea.

Ota hetki itsellesi, sulje silmäsi pehmeästi, hengitä muutaman kerran syvään alavatsaan asti lämpöistä kultaista valoa ja anna itsesi laskeutua joulurauhaan. Siitä rauhasta käsin sinun on mahdollisuus jakaa sitä myös muille.

Ihanaa ja tunnelmallista joulua just sinulle täynnä lämpöä, iloa ja läsnäoloa ❤️

Toivotellen, Maria


keskiviikko 13. marraskuun 2024

Joulumieli kaipaa kiireettömyyttä

 

Tyhjää tilaa.
Tilaa hengittää ja kuulostella.

Kiireen katkaisemista.
Niin mielen tasolla, mutta varsinkin kehollisesti.

Läsnäoloa ja hetkeen pysähtymistä.
Inpsiroitumista.
Luovuutta.

En osaa sanoin ehkä kuvailla sitä tunnetta, johon reseptin kerroin yllä.
Siinä on ripaus lapsuusaikojen taikuutta. Joulun satua.
Yhdistettynä aikuisena luotuihin muistoihin.

Tunne ei tule pakottamalla.
Lohdullista on se, että kun olemme joskus sen kokeneet, niin saamme yhteyden tuohon tunteeseen.

Siihen, joka kertoo, että nyt on aika.

Itselläni se tuli oikeastaan vasta ekaa kertaa tänä vuonna maanantai-iltana. Pysähtyessäni viettämään ihanaa iltaa silmiä hivelevän kauniissa ystäväni kodissa. Juttelemaan kiireettömästi rakkaiden ystävien kanssa.

Se löytyi glögiteen tuoksusta.
Yhtäkkiä ja yllättäen.

Annoin tunteelle tilaa. Se viipyili ja vahvistui. Jopa työpäivän keskellä.
Pieni tauko kesken asiakastapaamisten salli hetken luovuudelle.

Lähestyvä joulu alkoi vihdosta viimein näkymään meilläkin.

Joulumieli kaipaa kiireettömyyttä.

Tunnelmallisia hetkiä sinnekin ja hei jos se tunne ei ole vielä tullut, niin ei hätää. Se tulee sieltä vielä. Mikä olisi yksi pieni asia, jonka voisit itsellesi jo tänään antaa, joka kenties antaisi tuolle tunteellekin mahdollisuuden tulla esiin? Mikäli tuota suloista tunnetta jo tähän hetkeen kaipaat.

Iloa ja valoa toivotellen, Maria

*********************
Lue myös:
Mikä tekee joulun?
Joulumieli kateissa? Ei huolta ❤️
Kaikki jouluaiheiset postaukset vuosien varrelta
 


maanantai 13. kesäkuun 2022

Kalliorantaterassia & kesähuonetta

HEI PITKÄSTÄ AIKAA!

Toivottavasti siellä on kesäkuun alku mennyt mukavasti. Jotenkin tuntuu, että tuo aika juoksee taas sellaista vauhtia, että koko ajan on joko perjantai tai maanantai. Vaikka päiviin mahtuukin ihanaa joutenoloa ja kesästä nauttimista. Pysähtymistä ja sellaista leppoisaa kesäoloa, jossa mennään suurimmalta osin vailla suunnitelmia.

Oli tarkoitukseni laittaa tänne blogiin keväällä suunnitelmia kalliorantaterassin ja kesähuoneen sisustuksista, mutta nopeista käänteistä johtuen suunnitelmat olivat hioutuneet päässäni ilman paperille pääsyä ja kun näin haaveilemani pöytäryhmän hyvässä alennuksessa, se oli menoa. Kesähuoneen aiempi ruokaryhmä oli sinne liian iso. Tuolit eivät menneet kunnolla pöydän alle, joten hankaloittivat kulkua kesähuoneessa. Kesähuoneen vanha pöytä on edellisten omistajien peruja. Itse olen sen jalat aikoinaan maalannut valkoiseksi (suutarin lapsella ei ole kenkiä ja sitä paitsi pidettiin siinä aina pöytäliinaa) ja alunperin mietittiin laittaa koko pöytä kaatopaikalle. Kunnes sain idean kokeilla ko. pöytää ja tuoleja kalliorantaterassille. Ja kas, siinä tuli samalla ratkaistua kalliorantaterassinkin sisustus.

Pöytä odottaa vielä mustaa maalikerrosta päällensä. Tuo pöytä on siitä kiva, että siihen on molempiin päihin jatkopalat niin, että sen ympärille mahtuu 10 ihmistä. Jonkin sortin kesäjuhlathan tuolla mökillä voisi järjestää, nyt kun on pöytäkin paraatipaikalla 🙂

Olemme jälkikäteen hieman harmitelleet sitä, ettemme vetäneet kalliorantaterdelle sitä tehdessämme sähköjä, sillä tuo huutaa kipeästi juhlavalosarjaa. Mutta huomasin, että esim. Clasulla on myynnissä aurinkokennolla toimiva valosarja. Saa laittaa kokemuksia aurinkokennovalosarjasta, jos sellaisia on 🙂

No millainen kesähuoneesta sitten tuli? Ilmavampi ja tilavampi! Ja pöytäliinattomampi. Nyt on pöytä, jota voi pitää ilman pöytäliinaa. Ostin pöytäryhmän päälle myös uudet rottinkivalaisimet, mutta ne näyttivät ilman sovitusta vähän liian pieniltä. Täytyy vielä ensi viikonloppuna kokeilla ripustaa ne kunnolla, että miltä sitten näyttävät. Meillä on vielä kokonaan mökille ostamatta kesäkukat, mutta hei – onhan tässä kesää vielä jäljellä eikö? Kesähuoneen nurkkaan olen yleensä ostanut ison amppelikukan ja sitä se huutelee nytkin puoleensa.

Juhannusta hekumoin jo etukäteen enkä vähiten sen takia, että saadaan lapset meidän kanssa mökille. Siinä missä aika juoksee hurjaa vauhtia tarkoittaa se myös sitä, että esikoisen vaihtoon lähtö lähenee hurjaa vauhtia. Kovin onnellinen olen toisen vaihtoon pääsystä, mutta kyllä se hitsi vie tuntuu jossain tuolla sydämen paikkeilla tosi haikealta. Me kun ollaan esikoisen kanssa sellainen tehotiimi, että kun saadaan jotain päähämme, niin johan tapahtuu. Pitää alkaa pikkuhiljaa valjastamaan kuopusta äiskän apuriksi 🙂

IHANIA & RENTOUTTAVIA KESÄPÄIVIÄ

PS. Ette tiedäkään kuinka ikävä mulla on säännöllistä blogin päivittämistä. Vaikka tiedän, että joidenkin mielestä blogit on jo niin nähty, niin mä olen vastarannan kiiski. Jostain on vain pitänyt karsia kahden työn ohella. Vihdosta viimein olen myös oppinut olemaan täyttämättä iltoja ja viikonloppuja. Toiveissa on leppoisaa blogin päivitystä, kunhan loma alkaa

 


sunnuntai 24. huhtikuun 2022

Täällä ollaan ♥

HEI IHANAT

ja suuret pahoittelut blogin hiljaiselosta. Elämä on vienyt viimeisen kuukauden aikana mennessään muihin juttuihin. Työrintamalla on ollut melkoista haipakkaa parisen vuotta ja sotatilanne ei ainakaan helpottanut raaka-ainesaatavuuksissa sun muissa. Lisäksi meillä kiersi tuo k-virus, jota kaksi vuotta onnistuimme välttelemään. Sillä tavalla, että 3,5 viikkoa oltiin enemmän tai vähemmän epävarmuudessa siitä, kenellä se on ja kenellä ei. Samaan aikaan kun meillä kiersi jokin muukin nuhakuume.

Mutta nyt alkaa vihdosta viimein tuntumaan siltä, että viruksen jälkioireetkin ovat helpottamaan päin niin, että pääsee kiinni siihen ihan tavalliseen arkeen ilman jokailtaisia päikkäreitä töiden jälkeen. Ilman yskänkohtauksia, jotka saavat pään räjähtämään. Se on jännä, miten monia asioita oppii arvostamaan, kun ne menettää. Joko hetkellisesti tai lopullisesti. Kuinka monena iltana töiden jälkeen reporankana sohvalla maatessani mietin, että oispa paukkuja kunnon arkiruoanlaittoon.

No nyt on ja huomisen kauppakassitilaukseen on näpytelty kaikkea immuniteettia vahvistavaa ruokaämnettä. Vihreää ja värikästä, pehmeitä rasvoja, kuituja, proteiineja. Sillain sopivassa suhteessa kaikkea ja sillä ajatuksella hekumoiden, että kuinka kivaa onkaan, kun ruoka maistuu sille ruoalle, mille se on aina maistunut. Sekään ei näemmä ole itsestäänselvyys.

Käytiin muuten eilen ekaa kertaa tänä vuonna mökkirannassa katsomassa jäätilanne. Jäätilanne on erittäin hyvä. Jos ajattelee jään paksuutta hyvänä asiana 😀 Mutta mökille pääsyn kannalta jäätilanne on erittäin huono. Mutta jotenkin sitä on päässyt sellaiseen pisteeseen elämässä, että kaikki aikanaan. Jäätilanne kun kuuluu taas niihin asioihin, joihin en voi vaikuttaa. Joten sen aikaa, kun jäät siellä kevätauringon helliessä sulavat, keskityn muihin juttuihin. Vaikka siihen juoksuvalmennukseen, jonka kuukausi sitten aloitin ja jonka valmentaja kellosta aina huikkailee, että nyt olisi taas aika pk-lenkille.

Seuraavien viikkojen aikana blogissa muun nuassa mökkisuunnitelmia kesähuoneen ja kalliorantaterassin osalta. Myös tulevien rippijuhlien suunnittelua tai ideointia ajattelin teidän kanssanne jakaa. Kotiterassin sisustus viedään loppuun ja puutarhaan tullaan tekemään pieniä muutoksia. Yksi arkiruokareseptikin on jäänyt tänne laittamatta, kun kuvien käsittelykin on tuntunut jotenkin kaukaiselta ajatukselta.

Toivottavasti siellä voidaan hyvin ja nautitaan lähestyvästä kesästä. Vappukin on jo viikon päästä ja itselleni se on ollut sellainen vedenjakaja kevään ja kesän välillä. Siinä, missä toukokuu taitaa virallisesti olla vielä kevätkuukausi, niin mä luen sen jo kesään. Ihanaa, kesän tuloa odotellessa

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


lauantai 19. helmikuun 2022

Lauantai-illan tunnelmia & helppoa hummusdippiä

HEI HELLUREI

ja leppoisaa lauantai-iltaa! Meillä mies lähti jääkiekkopeliin paikan päälle ja me tytöt aletaan kohta seuraamaan peliä telkkarista. Erätauolla olisi tarkoitus lähetellä tyttöjen kesätyöhakemuksia. Ollaan yritetty opettaa lapset jo pienestä pitäen siihen ajatukseen, että mikäli jotain haluaa ostaa, niin raha ei kasva puussa, vaan sen eteen täytyy tehdä töitä. Viime kesänä kuopus oli ekaa kertaa kahden viikon pätkän töissä Sokoksen ruokaosastolla ja tykkäsi kovin. Harmi vaan, ettei tänä vuonna ole enää saumoja tuohon S-Ryhmän ekaduuniin, kun siihen saa osallistua vain kerran. Ja muuten on sen ikäinen, ettei ko. paikkaan vielä pääse. Mutta onneksi on monia muitakin paikkoja, mihin hakea.

Kuopus päivitti viime vuoden cv:nsä suosittelijoineen ja taiteli Canvalla myös esikoisellekin cv:n. Yhdessä sitten vähän katsomme hakemuksen tekstiä aina haettavan paikan mukaan. Toivotaan, että molemmilla tärppää! Joko siellä ollaan haettu kesätöitä? Kesätöistä kuvissa näkyvään lauantai-illan herkkuun…Yhtä en vaihda. Tai oikeastaan kahta. Ja se toinen niistä on hummus 😀 Mä syön hummusta joka arkipäivä. Töissä sangen kätevä iltapäivän snack valmistuu hummuksesta ja granny smith omenan lohkoista. Myös työlounaat yleensä kruunaan ruokalusikallisella hummusta. Usein ostan valmishummusta kaupasta (tällä hetkellä tykkään Sevanin hummuksesta eniten), mutta aina silloin tällöin tulee hummusta tehtyä itsekin.

Tänä iltana herkutellaan hummusdipillä. Yksinkertaista ja niin mahdottoman hyvää. Jos siis tykkää hummuksesta 🙂

Helppo hummusdippi

275 g hummusta
10 kirsikkatomaattia
kapriksia
oliiveja
oliiviöljyä
chilirouhetta
korianteria

Tarjoiluun: maissilastuja, pitaleipää, sipsejä tms

Sekoita hummus notkeaksi lusikalla, pienistele kirsikkatomaatit ja lisää hummuksen päälle. Lisää hummuksen päälle myös kapriksia, oliiveja, loraus oliiviöljyä, chilirouhetta ja tuoretta korianteria.

Välillä mun hummusdippiin pääsee myös pienisteltyä kurkkua ja fetaa. Aina sen mukaan mitä kaapista löytyy. Nyt jääkiekkopelin pariin ja hei huomen aamullakin on kyllä pakko herätä hurraamaan Suomi voittoon!

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,