tiistai 30. kesäkuun 2020

Rakkaudesta sadepäiviin ♥

MOIKKAMOI IHANAT!

Eilen illalla töiden jälkeen sytyttelin olkkariin kynttilät ja nautin pitkästä aikaa sadeillan tunnelmasta. Sadeilta tuli kuin tilauksesta. Viikonlopun juhlintojen jälkeen sitä kaipasi yhtä iltaa, jolloin aurinko ei houkuttele ulos touhuamaan. Jolloin saa ihan vain olla. Sekin on muuten ihan hirmuisen tärkeää.

Surffailin kanavarallia ja luin sisustuslehtiä. Katsoin mökkiohjelmaa ja vihdosta viimein sen Advokatenin tokan kauden vikan jakson loppuun. Jonka mies katsoi jo muutama viikko sitten, mutta jota en muka ole ehtinyt aiemmin katsomaan.

Pitkästä aikaa sai kaivaa keltaisen sadetakinkin esiin koiralenkille

Mä rakastan sadepäiviä. Varsinkin sadeiltoja. Vielä kymmenisen vuotta sitten olisin manannut, että siinä se nyt sitten kesä meni ja syksy tekee tuloaan. Tajuamatta olla kiitollinen niistä hellepäivistä, joista me saatiin nauttia. Nyt ajattelen niin, että meillä kävi ihan mieletön mäihä säiden suhteen. Olihan tuo viime viikko ja sen edeltäjä aika ihania. Me saatiin edes ne ja se on kuulkaas jo jotain.

Mun mielestä lause ”How much of life do we miss by waiting to see the rainbow before thanking for the rain?” kuvaa hurjan hyvin tilannetta, jota olen tänään pallotellut ajatuksissani sen jälkeen, kun aamulla törmäsin sadekelidebaattiin IG:n puolella ;) Eli jos nyt jäämme odottavalle kannalle, manaamme tilannetta ja odotamme vain hellepäiviä palaavaksi, niin missaamme todennäköisesti monta hyvää kesäpäivää. Kuinka paljon saisimme kesästä irti, jos ottaisimme ilon irti myös sateesta ja olisimme siitäkin kiitollisia?

Sillä tässäkin on paljon, josta olla kiitollinen. Mulle tulee ihan ekana mieleen olla kiitollinen luonnon puolesta. Olihan se jo aika raasunoloinen. Motarin vieressä näytti samalta kuin etelässä, kuivalta ja karhealta. Vähän sadetta, niin se luontokin puhkee taas kukkaan. Lisäksi mä olen aika onnellinen näistä sadekeleistä heinäallergiani takia. Sade tuli kreivin aikaan! Kiitollinen olen myös karvaisten kaverien puolesta. Alkoi olla jo aika kuuma asfaltti tassujen alla. Ollakin, että meidän hienohelma ei kyllä tykkää sadekeleistä ja lenkit jäävät lyhyeksi.

Joten ennen kuin seuraavan kerran synkistellään näitä kelejä, niin muistetaan, että me ei voida näille mitään. Joten paras vaan ottaa kaikki ilo irti niistä olosuhteista, mitkä on. Huomaan muuten tsemppaavani tällä paasauksella itseäni. Sillä pienesti mielessäni välähti kesäloma mökillä ja mietin, että jos on pakko sataa, niin olisi edes tyyntä, että pääsisi suppailemaan :D

Nyt viikkomaitokauppalistan kimppuun ja kauppaan. Kauppalistaan ei tarvitsekaan tällä kertaa kirjoittaa leikkokukkia, sillä niitä piisaa juhlien jäljiltä. Laitoin eilen juhlien pionit yhteen maljakkoon ja siinä missä pioni on kaunis yksinäänkin maljakossa on se isona kimppuna vielä kauniimpi. Voi kun saisi nuo säilymään hengissä mahdollisimman kauan!

TUNNELMALLISIN TIISTAI-ILTATERKUIN,

 


maanantai 29. kesäkuun 2020

Rippijuhlahumua

HEIPPA!

Tiedättekö, että mä olen kerrankin sanaton. Sanaton ensinnäkin teidän aivan mielettömän ihanista kommenteistanne ja onnitteluistanne jokaisessa mediassani. Kaunein kiitos ♥ Sanaton kaikista niistä rakkaista sukulaisista ja ystävistä, jotka eilen kokoontuivat meille tärkeää päivää viettämään. Sanaton ylipäätään siitä, että varsin poikkeuksellisen ajanjakson aikana rippileiri, konfirmaatio ja rippijuhlat mahdollistuivat. Sanaton tuon rippilapsen äärettömästä kiitollisuudesta. Sanaton siitä ilosta, joka on pulpunnut hänestä konfirmaatiosta lähtien. Sanaton myös sen pienemmän rakkauspakkauksen huolehtivaisuudesta, kun äiskällä meinasi paletti hajota kirkossa. ”Skarppaa nyt äiti pikkusen… ja isi kans!”

Mä rakastan mun perhettä niin paljon. Ja nämä tällaiset tunteisiin vetoavat tilaisuudet yhdistää perhettä vielä enemmän. Me kaikki leijutaan tällä hetkellä sellaisessa hyvänolon tunteessa. Vähän samanlaisessa kuin aikoinaan häiden jälkeen. Me ollaan koko konkkaronkka siinä suhteessa kotihiiriä, että harvoin järjestetään mitään juhlia. Mutta sitten kun on aihetta, niin voi pojat – sitten me kyllä osataan järjestää. Eilen meillä oli kaksi kattausta; ensimmäiseen klo 13 kattaukseen saapui vajaa 30 sukulaista ja toiseen klo 15.30 samanmoinen määrä ystäviä. Meille oli heti selvää, että rippijuhliin halutaan iso porukka kasaan. Rippilapsen ja meidän muiden toiveesta ja kuitataan samalla kertaa kaikki jäämättä jääneet juhlat, kuten tuparit ja nelikymppiset.

Vielä jäi monta ihanaa ystävää ja sukulaista kutsumattakin, mutta johonkin piti vetää raja. Miten päivä meni? Ei olisi kuulkaa voinut mennä paremmin. Kirkon jälkeen potkaisin hetkeksi korkkarit jaloistani ja laitoimme esikoisen kanssa veljen perheen pihan pionit maljakkoihin. Tai oikeastaan nuo olivat vajaan euron karahveita suurin osa. Muita koristuksia olivat vaaleanpunaiset ja valkoiset ilmapallot. Se riitti tuomaan juhlan tuntua. Pitopalvelu saapui hyvissä ajoin ja kun pöytäliinat oli pöydissa niin veimme maljakot pöytiin. Alunperin oli tarkoitus hakea koiranputkea pioneiden kanssa, mutta pionit olivat niin komeita, että menivät sellaisenaan.

Aurinko paistoi varsin kuumasti, joten tuo pitopalvelusta saamamme teltta tuli todellakin tarpeeseen. Pitopalvelun kautta tuli myös teltan alle pöydät ja tuolit. Ravintola Bufferin herkullisiin ruokiin olen golfin tiimoilta tutustunut (ah se wasabilohibowl…) ja hei joka ikinen vieras kehui vuolaasti ruokatarjoilua. Joten lämmin pitopalvelusuositus teille täälläpäin asuville. Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos, vaan hyvän tahdon ele auttaa, jos joku vielä pähkäilee pitopalvelun kanssa. Meillä pitopöydästä löytyi:

 🍴Rucola-vihersalaatti & yrttivinaigrette
🍴Tomaatti-mozzarellacaprese
🍴Lämminsavustettua lohta & tzatzikia
🍴Feta-pinaattipiiras
🍴Kana-ceasarsalaattia
🍴Pestolla maustettua pastasalaattia
🍴Vesimelonia ”mojito”
🍴Ciabattaa & tuorejuustoa

🍓Mansikka-limekakku

Alkuun tarjosimme rosékuohuviiniä ja rose Pommaccia. Ruoan kanssa oli vettä, mehua, Cola zeroa, vissyä, valkoviiniä tai roséta. Alunperin mietittiin, että kyllä 2,5 tuntia on riittävä aika sukulaisten vierailulle, mutta lopulta kävi niin, että jouduimme hienovaraisesti ohjaamaan sukulaiset ulos uusien vieraiden tieltä ;) No ei, olisivathan he pidempäänkin istuneet, mutta tilanne oli se, että kutsuja lähetettäessä koronarajoitukset määräsivät laittamaan vieraat kahteen eri ryhmään ja esikoisella jatkui illasta vielä juhlat kavereiden kanssa muualla, niin piti tiivistää.

Viimeiset vieraat lähtivät kahdeksan jälkeen ja tiedättekö, että siinä ulkosohvalla jalat ylös nostaessani mietin, että jokainen pitopalveluun laitettu penni maksoi itsensä takaisin. Saimme miehen kanssa keskittyä juhlimiseen ja ystävien sekä sukulaisten kanssa juttelemiseen. Juhlat vaativat pitopalvelusta huolimatta etukäteisjärjestelyitä (tulipas kaiken muun hösäyksen lomassa muuten maalattua taloakin siinä sivussa kolmen vuoden pohtimisen jälkeen :D) ja päivän juttelemisen jälkeen sitä oli aivan naatti. Hetken mietin, että jos keittiö olisi tulvillaan tiskiä, niin ei tulisi mitään. Siitä huolimatta tänä aamuna väsy painoi. Mutta sen kesti, sillä huulilla on jälleen kestohymy. Joka ei ihan heti katoa.

Nyt mä menen yhdistelemään nuo upeat pionit yhdeksi kimpuksi ja nuuskuttelemaan kesäsadetta avoimesta ikkunasta. Säidenkin puolesta onni potkaisi juhlapäivänä

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

PS. kuvia tuli otettua muutamia myös vieraiden läsnäollessa, mutta te saitte tällaisia ”riisuttuja” versioita, sillä en lähtenyt vierailta erikseen kuvauslupaa kyselemään :)


maanantai 15. kesäkuun 2020

Kesäiltana kotipihalla

MOIKKAMOI!

Ja pahoitteluni kuvatulvasta…puolet kuvista jäi vielä julkaisematta ;) Tuntuu, että meidän piha on vasta heräilemässä henkiin. Siinä missä monessa vanhemmassa pihassa ekat kukat ovat jo kukkineet, niin meillä alkaa piha nyt vasta rehevöitymään. Tokihan istutukset istutettiin vasta viime vuonna. Mutta silti, odottavan aika on pitkä. En malta odottaa, että syreenipensaat ovat yhtä rehevät kuin naapurissa. Kun terassin viereen istuttamani kasvit valtaavat osin terassia. Kun luumu- ja omppupuu antavat satoa pakkaseen asti. Tokihan meillä on vielä nuo kaksi vanhaa omenapuuta, joista tulee kyllä omenoita. Toiset on talviomenia ja toiset kaneleita. Kaneli piti viime vuonna välivuotta. Toivotaan, että tänä vuonna innostuu taas tuottamaan satoa.

Viime vuonna pupujussi söi mun gladiolukset ja osan liljoista. Tänä vuonna vielä (kopkop) ne eivät ole maistuneet ja hei pensasmustikatkin ovat saaneet olla rauhassa. Ruusuun puhkeaa pian kukka, toivottavasti jaksaa kukkia rippijuhliin asti. Muutenkin uskon, että tuolta mun perennapenkistä saa silmäniloa juurikin h-hetkeen.

Jokailtaisiin toimenpiteisiin kuuluu kukkien kastelu. Siinä samalla on tullut viime aikoina pikaisesti huljutettua terassia. Siitepölyä on ihan järkyttävät määrät ja tuntuu, että ihan tuolla perusvesiletkulla ei juuri tee mitään muuta kuin vello siitepölyä edes takaisin laudoilla :) Eli odotamma siitepölykauden loppumista.

Eilen illalla näitä kuvia kymmenen jälkeen räpsiessäni mietin, kuinka paljon piha on muuttunut siitä, mitä se oli vielä kolme vuotta sitten. Se oli viehättävä aiemmin, mutta nyt se on meidän näköinen. Sellainen, että tunnistan sen oman kotini pihaksi. Toivotaan, että nämä ihanat kesäilmat jatkuvat koko kesän, niin piha pääsee täyteen käyttöasteeseensa.

Huomaan muuten, että musta on tullut kesäiltanautiskelija aiemman kesäpäivänautiskelijan sijaan. En tiedä onko se taas tää ikä vai mikä, mutta kun aurinko ei enää porota ihan täydeltä terältä on just hyvä olla. Maria 25 v. ei olisi tätä lausetta allekirjoittanut :D Maria 25 v. olisi myös nukkunut kuin tukki tuolla peltikaton alla, kun mittarissa on sisällä liki 30 astetta. Maria 44 v. harkitsee vakavasti ilmalämpöpumpun ostamista. Tai miettii, että miksei sitä ostettu jo viime vuonna.

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,