lauantai 24. lokakuu 2020

Kodikkaampi ruokahuone

HEISSUN!

Tiedättekö mikä on ihanaa? Itsensä haastaminen. Meillä kaikilla on se joku juttu, missä voidaan haastaa itseämme. Olkoon se jollain ruoanlaittoon liittyvä haaste, toisella liikuntaan liittyvä haaste. Jollain joku muu. Tavoite, jonka saavuttamisen jälkeen tuntuu niin himskatin hyvältä. Mulle tuo ruokailuhuoneen tapetointi oli osaltaan sellainen. Äiskän kanssa tapetoin viimeksi joskus yli 20 vuotta sitten, joten lähdin ns. rookiena liikkeelle. Kohdistustapetin kanssa ja vielä sellaiselta seinältä, jossa oli jos jonkinlaisia kimurantteja haasteita. Ja hei täytyy myöntää, että eka vuota meni seinälle ja sieltä pois sen sata kertaa. Kirosin vanhan talon nurkat ja sen, että vatupassi on mökillä. Mutta en antanut periksi, vaan laskin perfektionismitasoani ja päätin, että jos se kelpaa itselle, se riitää.

Viiden tunnin urakan jälkeen (välissä tein vähän töitä ;)) olin aivan venttikooli, mutta myös aivan älyttömän onneissani. Mä tein sen! Koko huone heräsi eloon. Tuo ruokahuone on meillä ollut se pimein huone, vaikka siellä ikkuna onkin. Mutta nyt tuo kaunis valkokuvioinen tapetti herätti huoneen loistoon. Ja hei, vihdoin sain sisustukseen sitä tämän 60-luvulla rakennetun kodin henkeen sopivaa ilmettä, kodikkuudesta tinkimättä.

Keittiöönpäin oleva seinä jäi vielä tapetoimatta ja alunperin mietittiin, että sitä ei tapetoida. Mutta päätettiin hakea vielä yksi rulla tapettia, sillä haluamme sittenkin tuon seinän tapetoitavan. Vaikka sen nykyinen maalisävy meneekin ihan nappiin tapetin kanssa, niin huoneesta tulee yhtenäisempi niin, että kaikki seinät on tapetoitu.

Pidemmittä puheitta kohti tapettikauppaa. Viikonloppu, jolle ei pitänyt olla mitään ohjelmaa saikin yhtäkkiä täytettä. Esikoinen esitti aamupalapöydässä toiveen korealaisesta kanasta iltaruoaksi, joten täytynee suunnata myös jonkun ison ruokakaupan hyllyjen väliin, josta löytyy tuohon iltaruokaan puuttuvat aineet. Lisäksi tää remppainnostus sai mut suunnittelemaan parin huonekalun maalausta. Ja mies vihjasi siitä, että josko käytäisiin illalla katsomatta Tammerkosken valoshowta. Koirakin pitäisi pestä ja ja ja…mutta ei ressiä hei, se on viikonloppu nyt :)

LEPPOISAA LAUANTAITA IHANAT!

 


keskiviikko 24. huhtikuu 2019

DIY -minikasvihuone

HEI HELLUREI!

Pysytään vielä tämä päivä pihalla. Heh, olokin on vähän sellainen. Pihalla oleva nimittäin. Tiistaiaamut on jokseenkin olleet tahmeita ja eipä se kroppa tänä aamuna erottanut keskiviikkoaamua tiistaiaamusta. Vaan tahmeaa oli. Pikkuhiljaa alkaa onneksi silmä aukeamaan ;)

Eilen illalla räpsin kuvia tuolla meidän ”kasvimaasektorilla”. Kolme minikasvihuonetta jaksaa edelleen ihmetyttää itseäni. Tai lähinnä se niiden sisältö. Kasvit ovat edelleen hyvissä voimissa ja tomaatti on jopa pukannut pariin päivään hirmuisesti uusia raakileita. Tomaatin ostin talvella ja se on ollut tähän asti sisällä. Ihan kivasti se sisällä antoi satoa, mutta nyt tuntuu, että sato on triplaantunut.

Pitkään haaveilin oikein kunnon kasvihuoneesta (Emilian kasvihuoneen inspiroimana), mutta vielä tällä hetkellä ei sellaiseen rahkeita ole. Siihen asti opettelen tätä kasvien kasvatuspuuhaa ja harjoittelen pienemmässä mittakaavassa.

Meillä jäi autokatoksen rakentamisesta lautoja yli ja niistä oli tarkoituksena rakentaa lavakauluksenomaiset kehikot. Mutta sitten huomasin Plantagenissa valmiita 60 x 80 cm (saatavilla oli myös isompiakin) kehikoita. Ne olivat valmiiksi mustaksi petsattuja / öljyttyjä.  Toisena päivänä jälleen alan liikkeessä käydessäni huomasin, että kehikoihin myytiin myös hallasuojia, jotka tekevät kasveille pienimuotoisesti kasvihuoneolosuhteet. Suojelevat liialta auringolta, sateelta ja mahdollisilta yön pikkupakkasilta.

DIY -minikasvihuoneeseen tarvitset:

🌿 kehikon/istutuslaatikon
🌿 suodatinkangasta
🌿 2 rautakaarta
🌿 hallasuojakankaan

Huomasin vasta jälkikäteen, että tämän kokoisiin kehikkoihin olisi myyty valmiina suodatinkangasta, mittojen mukaan tehtynä. Ostin kuitenkin isomman rullan, koska tarvetta on enemmänkin. Tuli edullisemmaksikin tuo isompi määrä :) Toki lisäksi tarvitset minikasvihuoneeseen multaa ja istutettavia. Meillä kasvaa yhdessä laatikossa valmisyrttejä, toisessa mansikoita ja herneitä ja kolmannessa yritän idättää sellaisia yrttejä, jotka vaativat kylmäidättämisen. Esimerkiksi laventeli.

Olen miettinyt, että pitääkö yrttejä / mansikoita / herneitä lannoittaa tai ravita jotenkin? Yrttimullan laitoin päällimmäiseksi kerrokseksi istutustlaatikoihin, mutta sen lisäksi – onko jotain yrttiravinnetta?

Huomaan, että tässä vaiheessa gardenistaelämää täytyy vähän toppuutella itseään. Ihana olisi ostaa sitä ja tätä, mutta eivät nuo pihan kasvit mitään kovin edullisia. Lisäksi olen vielä niin vasta-alkajan kengissä, että hämärän peitossa on monivuotisten ja yksivuotisten yrttien / kasvien ero. Ei olisi pöllömpää tarttua äidin vanhaan puutarhakirjaan ja tutustua aiheeseen :)

Huomiselle sitten luvassa jotain ihan muuta kuin pihajuttuja! Silmänruokaa sisätiloissa. Kesän odotusta myös. Siitä kun ei tässä vaiheessa vuotta pääse mihinkään.

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,


maanantai 21. tammikuu 2019

Jatkuva viikonlopun tai loman odottaminen kuluttaa ihmisen loppuun

HEIPPAHEI

maanantaihin ihanat! Näittekö aamulla superkuuta? Mä missasin sen, mutta rippeet näkyi koulukyydityksiä hoitaessani. Aikasmoinen kuun molluska möllötti taivaanrannassa :)

Viime viikolla juteltiin stressistä ja tämän päiväinen aihe liittyy osin siihen. Niihin kamaliin maanantaihin tai mihin tahansa päiviin, kun jatkuvasti odottaa seuraavaa viikonloppua tai lomaa. Lomaa, joka aika useasti väijyy vasta kuukausien takana. Varsinkin syksyn pimeillä lomaa odottaessa. Aika monasti kun seuraava loma on vasta helmikuulla oleva talviloma. Yhtäkkiä sitä huomaa, että kesäloman rentouttavat rippeet ovat kadonneet ja sitä on hypännyt sisään sellaiseen oravanpyörään, josta ei ole ulos pääsyä. Muuta kuin pysäkin nimeltä loma, sattuessa paikalle.

Ei ole kerta tai kaksi, kun olen aikoinaan miehelle maanantaiaamuna kellon soittaessa todennut, että ”Olispa viikonloppu.” tai  ”Ensi viikonloppuna sitten nukutaan pitkään.” Tietäen, että se viikonloppu kyllä sieltä tulee, mutta ensin olisi työviikko handlattavana. Tuolloin huomasin, että jatkuva viikonlopun tai loman odottaminen haittaa elämää hurjan paljon. Vie ilon hetkessä elämisestä ja niistä pienistä asioista nauttimisesta.

Ei elämän kuulu olla sellaista. Ainakaan mun mielestä. Tuolloin pohdin pitkään, että olenko väärällä alalla. Eikö yrittäjyys ollutkaan mua varten, kun en nauttinut maanantaiaamuista. Kunnes tajusin pari seikkaa.

Viikonloppuna on osattava palautua. Tämä on niin tärkeää. Kun painaa viikot töitä eikä välttämättä kroppa palaudu arjessa jaksaakseen työtaakkaa, on viikonloput järjestettävä niin, että on aikaa palautumiselle. Viikonlopun palautumisen tehosta kertoo mun mielestä loistavasti se, miten maanantaiaamuna suhtautuu herätyskellon soittaessa. Tai oikeastaan jo se, että hyökyykö se sunnuntaiolo sunnuntai-iltana päälle vai ei. Kun olen hyvin palautunut en tunne sunnuntaioloa. Sellaista negatiivista sunnuntaioloa, leppoisan rauhallista sunnuntaioloa kylläkin :)

Asenne ratkaisee. Lauantaina hihittelin itsekseni, kun meillä oli aikamoinen savotta miehen kanssa. Tehtiin lumityöt tulevan autokatoksen tieltä ja toinen siinä jotain mumisi ja puuskutti. Tuolloin mietin, että asenne ratkaisee. Itselle tehdään  ja ilman lumenluontia työmiehet eivät pääsisi pystyttämään autokatosta. Sama se on maanantaipäivien kanssa. Se nyt vain on sellainen juttu, että jos tässä elämässä haluaa pärjätä taloudellisesti, niin on pakko tehdä töitä. Se ei ole maanantain vika, että se on joutunut keskelle ristitulitusta; työviikon ekaksi päiväksi. Ainakin meillä, ketkä tehdään yksivuorotyötä arkisin.

Senpä takia ei ole mitään nokan koputtamista maanantaille. Kun kääntää asian niin, että ”Ei vitsit, miten onnekkaita ollaan, että tänä maanantainakin meillä on mahdollisuus lähteä töihin!” asia muuttuu täysin. Itse olin työtön aikoinaan hyvin pienen ajan, mutta muistan noiden kuukausien aikana olevan epävarmuuden. Ja loppujen lopuksi jo sen tietynlaisen alemmuuden tunteen….enkö kelpaa minnekään? Neljät psykologiset testit kahteen viikkoon ja vihdosta viimein tärppäsi. Sen jälkeen maanantaina töihin lähtö on ollut kokolailla ihanaa!

Tee arjestasi mieleistä. Jos arki on jatkuvasti pakkopullaa, niin en ihmettele, että viikonlopun tai loman odottaminen on ainoa henkireikä. Omilla valinnoilla pystyy aika pitkälle vaikuttamaan siihen, millaiseksi arki muotoutuu. Tiedän, että on ruuhkavuosia, lasten harrastusrumbaa, deadlineja ja sitten vielä pitäisi kotikin pitää siistinä. Mutta hei, viittaan edelliseen eli tuohon asenteeseen. Kun ottaa asenteen, että aika aikansa kutakin ja vielä tulee hetki, kun makaan töiden jälkeen sohvalla, niin pelkkä ajatuskin helpottaa.

Elämä on pitkä aika siihen, että koko ajan odottaa jotain. Viikonloppua tai lomaa. Kesää tai joulua. Aina sanotaan, että odottavan aika on pitkä, mutta kyllä se taitaa olla sittenkin niin, että jos ei malta pysähtyä hetkeen, niin elämä kuluu vinhaa vauhtia ohi siinä odotellessa.

IHANAA MAANANTAITA & ALKANUTTA VIIKKOA 

PS. ja hei, joku voi siellä ruudun toisella puolella nyt ajatella, että hyvä se on kotitoimistolta huudella tällaisia maanantaihin. Kuten sanottua, niin elämä on täynnä valintoja. Yksi onnistuneimmista valinnoistani (ja joista saan olla kovin kiitollinen molemmille työyhteisöilleni ) elämässä on tää mun työkuvio. Kaksi työtä, jotka ovat täysin erilaisia. Mutta jotka ah, täydentävät toisiaan niin mukavasti. Elämän laatua nostavasti, jopa :)