sunnuntai 15. syyskuu 2019

Aikuisten kesken ♥

HEISSULI!

Toivottavasti siellä on ollut mukava viikonloppu! Täytyy kyllä sanoa, että jotenkin tuntuu että nämä viikonloput menevät pikakelauksella. Eikä siinä, paljon on taas tapahtunut viikonlopun aikana ja mikä ihanaa, paljon on tullut rentoiltuakin ilman minkäänsortin tekemisen tarvetta.

Eilen oli yksi työkeikka (siitä viikolla lisää), jonka jälkeen lähdettiin miehen kanssa hippulat vinkuen kohti mökkiä. Hieman uumoilin etukäteen, että näinköhän osataan rentoutua. Jotenkin silloin, kun ollaan oltu mökillä aiemmin vajavaisella porukalla on mielessä ollut tietynlainen haikeus. Nyt kun molemmat tytöt lähtivät veljen perheen mökille, niin ajattelin että ei varmastikaan tulla selviämään. 

Että viikonloppu menisi ikävöidessä. Mutta hei, meillä oli niin sairaan siistiä kahdestaan mökillä :D Ei tietoakaan mistään haikeudesta tai sellaisesta olosta, että joku puuttuu. Hah, tällaiset mökkiviikonloput miehen kanssa kaksistaan pitää ehdottomasti ottaa kalenteriin tulevina kesinä.

Saunottiin, tehtiin ruokaa, juteltiin, katsottiin telkkarista ihan älyttömän tyhmä elokuva ja mentiin aikaisin nukkumaan. Herättiin siihen, kun sade ropisi huopakattoon. Käännettiin kylkeä ja nukuttiin vielä pari tuntia lisää.  11 tunnin yöunien jälkeen tehtiin ihan rauhassa aamupalaa. Ilman, että kukaan kysyy sellaisella semivalittavalla, mökkiolosuhteiden kärvistämällä äänellä ”Monelta me muuten ollaan kotona?” Ilman, että ketään olisi kaverit kaupungissa odottamassa.

Ennen kotiin lähtemistä lämmitettiin vielä päiväsauna. Hurautettiin venematka kaatosateessa ja naurettiin mökkielämän ihanuudelle :)

Niin että jos joskus olen miettinyt, että mitenköhän me pärjätään sitten, kun lapset muuttavat pois kotoa, niin taas tämän viikonlopun jälkeen olen vakuuttunut siitä, että me pärjätään erittäin hyvin. Onneksi siihen on vielä monta vuotta. Nyt vielä nautitaan näistä sunnuntai-illoista, kun lapset ovat meidän kanssa kotona. Pelataan korttia ja luetaan tiistaisiin matikankokeisiin.

Aikuisten kesken ehditään kyllä olemaan sitten myöhemminkin.

Hei, olen saanut uusilta lukijoilta muutamia kyselyitä näyttää mökkiä sisältä. Joten postauksen kuvituksena toimii mökkikuvat (sorry sotkuisesta keittiöstä…). Mökkiä on laajennettu kahteen otteeseen, mikä tekee sen, että olohuoneen yksi seinä ja makkarin seinä ovat vanhaa ulkoseinää.

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,


maanantai 12. elokuu 2019

Takaisin ruotuun: Astetta helpompi arki

MOIKKAMOI!

Nyt kun arkea on eletty pian kolme päivää (mikäli arjen alkaminen tapahtui koulujen alkaessa), huomaa sitä lipsuneensa kuin varkain niihin totuttuihin arkirutiineihin. Niihin sellaisiin, joita esikoisen aloittaessa koulutiensä hiottiin aika kauan, jotta arki saatiin helpommaksi. Vaikka ex tempore -ihminen olenkin, niin silti kaipaan arjessa jotain rotia. Sellaisia rutiineja, jotka eivät pelkästään helpota arkea, vaan tuovat myös tiettyä turvallisuuden tunnetta. Sitä sellaista tunnetta, että I’ve got this!

Ajattelin jakaa teille nyt muutamia meidän perheessä hyväksi todettuja tapoja, joilla helpottaa arkea. Osa on ihan varmasti itsestäänselvyyksiä, mutta yhdessä nämä asiat tekevät arjesta aikas kivutonta. Sellaista, että ei tarvitse juurikaan laskea aamuja viikonloppuun.

Viikottainen ruokalista ja isompi kauppakäynti / ruokien kotiin toimitus

Tästä en voi tarpeeksi paasata :D Siinä missä aiemmin pähkäilin työpäivän aikana, että mitähän me tänään syötäisiin ja kurvasin kaupan kautta kotiin on vaihtunut selviin säveliin. Viikottaisen ruokalistan lisäksi naputtelen ostoslistaan aina valmiiksi muut ruokatarvikkeet, kuten välipalat. Arjen sujumisen kannalta on sangen tärkeää, että koululaisille löytyy helposti napattavat välipalat jääkaapista koulun jälkeen. Jotenkin sitä omalta osaltaan äitinä haluaa auttaa toisten koulutaivalta. Sen takia usein teen aamupalankin valmiiksi tytöille. Senkus tulevat alakertaan ja istuvat pöytään. Hemmottelua? Ehkä, mutta aika aikansa kutakin.

Myös se meal prepping on muuten työn alla. Usein sunnuntaisin teen ruoan valmiiksi maanantaille. Mutta pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja valmistella vielä enemmän. Ehkä tulevina viikkoina on pakko, kun vietän suurimman osan viikosta toimistolla kotitoimiston sijaan. Kotitoimistolla kun on usein aikaa laittaa perunat kiehumaan ja valmistella iltaruokaa.

Siisti vaatekaappi

Tämä! Tällä hetkellä tytöillä on vaatteet järjestyksessä, mutta tuo oma vaatekaappini on katastrofi. Täytyy joku ilta ottaa pari tuntia ja siivota se. Tällä hetkellä elän vaihetta ”mulla ei ole mitään päälle pantavaa”. Varsinkin kun loppuvuoden olen uusien vaatteiden ostoskiellossa. Saan ostaa vaatteita vain kirppareilta. Enkä ole vielä kirppareille asti ehtinyt. Tosin olen aivan varma, että kun vaatekaappi on järjestyksessä, niin sieltä löytyy vaikka mitä kivaa :)

Koulu- ja työvaatteiden valmiiksi katsominen

Joskus tein niin, että katsoin viikon työvaatteet valmiiksi makuuhuoneessa olevalle rekille. Se oli ihanaa. Siinä oli valmiiksi laitettuna viisi asukokonaisuutta ja sai valita fiiliksen mukaan päällensä. Tätä nykyä katson edellisenä iltana työvaatteet valmiiksi. Myös kotitoimistopäiviin. Tyttöjä muistutan koulua edeltävinä iltoina tekemään saman. Mikään ei ole rasittavampaa kuin se, että aamulla kuulee ”Äiti, miks ne mun farkut on vieläkin pesukasassa. Mun piti laittaa tänään just ne päälle.”.

Suunnitelmallisuus ja kalenterin täyttäminen viikoksi eteenpäin

Koulujen lukkarit meillä on jääkaapin ovessa, mutta lisäksi itselläni on työpöydällä tuollainen kalenteri, jota täytän aina viikoksi-kuukaudeksi eteenpäin. Huomaan, että itseäni helpottaa suunnattomasti se, että kun tiedän minä päivinä ehdin urheilemaan. Tiedän, että yhtenä arki-iltana mulla on pienemmän treenien ajan puolitoista tuntia aikaa käydä hölkällä. Mutta pyrin myös varaamaan pilatestunnit pari viikkoa aina etukäteen. Silloin kun arki on kovin kiireistä on tärkeää löytää kalenterista niitä ”hengähdystaukoja”. Niin kuin ollaan monasti teidän kanssa juteltu, niin liikunta on mulle se, joka pitää pään kasassa ja josta saan eniten energiaa arjessa.

Läksyt ja kokeisiin lukeminen

Kuinka monta kertaa olen mielessäni kiittänyt äiskää siitä, että lapset saivat tulla tänne mummulaan koulun jälkeen. Äiti piti tiukan kurin siitä, että ihan ensin koulun jälkeen tehtiin läksyt. Kuulusteli ja tarkisti matikan tehtävät. Kyseli sanoja ja kummasi siististi lasten huonosti kumittamat kohdat :D Sen jälkeen vasta oli kavereiden aika. Esikoinen ehti niiden neljän vuoden aikana oppia tämän tavan niin, että se tulee selkärangasta. Pikkuisemman kanssa välillä vielä opetellaan, mutta aika hyvin läksyt tulee tehtyä heti koulun jälkeen. Tänä syksynä me panostetaan läksyihin niin, että kun tulee aika lukea kokeisiin, on asia jo tavallaan tuttua. Ja hei, ei enää niitä kokeita edeltävän illan klo 22.00 istuntoja keittiön pöydän äärellä, kun huomataan, että huomenna on hissan koe. Se ei ole kellekään kivaa ;)

Nukkumaanmenoajat ja sulavat aamut

Mä olin aiemmin tosi tarkka lasten nukkumaanmenoajoista, mutta nykyään luotan siihen, että itse tietävät milloin mennä nukkumaan. Tai milloin nukahtavat. Kuinka teillä muuten menee 12- ja 14-vuotiaat nukkumaan? Meillä vaihtelee, mutta kyllä kympiltä yleensä ovat molemmat sängyssä. Riippuu varmastikin lapsen unen tarpeesta, mutta itse näkisin, että kyllähän nuo tarvitsisivat unta vielä 9-10 tuntia. Mikä tarkoittaa sitä, että kasin aamuina pitäisi mennä nukkumaan yhdeksältä. Mutta ”Ei kukaan mun kaveri mee niin aikasin nukkuun…” ;D

Vaikka nukkumaanmenoaikoja katsonkin vähän sormien läpi, niin arkisin pidän kiinni kotiintuloajoista. Se on klo 20. Ellei ole joku koulun disko, harrastusmeno tms. joka menisi pidemmälle. Kotiintuloajoista meillä ei onneksi ole jouduttu vielä vääntämään. Ehkä pitkälti sen ansiota, että lasten kavereilla on samansuuntaiset kotiintuloajat. Aamuisin meillä ei torkutella. Olen huomannut meidän perheelle sopivan tämän tavan. Kun kello soi kuudelta, nousen samantien. Lapset herätän tunti ennen koulun alkua ja hienosti (vielä tässä vaiheessa kouluvuotta) nousevatkin, eikä tarvitse montaa kertaa herätellä.

Rauhoita sunnuntai-illat ja tee niistä suloisia

Muistan lapsuudenkodissani sunnuntai-iltojen ihanuuden. Aika usein sunnuntaina meillä oli iltaruoaksi mannapuuroa ja mustikkakiisseliä. Tai sitten jos oikein hyvä säkä kävi niin suklaamannapuuroa :) Äiti kävi usein sunnuntaisin pari tuntia töissä tekemässä töitä, mutta lopun päivää vietti essu päällä keittiössä. Muistan makoilleeni yläkerrassa omassa huoneessani kuunnellen kolinaa keittiöstä. Sunnuntai oli myös saunapäivä.

Tänä päivänäkin tykkään tehdä sunnuntai-illoista leppoisia. Eilen illalla syötiin iltaruoka melko myöhään, mutta siinä ruokapöydän äärellä koko perheen kesken uuniperunoita syödessämme kävimme läpi viikonlopun kohokohtia ja juteltiin tulevasta viikosta. Siivottiin ruokailun jälkeen keittiö ja painuttiin sänkyihin rauhoittumaan yöunia varten. Huudeltiin vielä hyvät yöt toisillemme ja nukahdettiin.

Onko teillä jotain vippaskonsteja jakaa helpompaan arkeen? Arkihan on lasten kasvamisen myötä helpottunut suunnattomasti. Näin jälkikäteen ne aamut kun vedettiin kurahaalarirallia 1,5 ja 3,5 -vuotiaan päikkyyn itkupotkuraivareiden kanssa vietävien nassikoiden kanssa tuntuu ihan utopistisilta. Miten sitä on silloin jaksanut? Se on ollut sitä arkea isolla aalla. Tosin muistan noi ajat ihanina myös. Työpäivän jälkeen kun kaarsi päikyn parkkipaikalle ja haki kotiin kaksi hymysuuta, jotka olivat maistelleet mutakakkujansa. Ne höpöttelyt auton takapenkiltä turvaistuimista kotimatkalla. Ihania arkimuistoja!

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA 

Takaisin ruotuun -postaussarjan muut osat (seuraavaksi luvassa liikunta arjessa -osio :):

Takaisin ruotuun: Arkiruokailut syyniin
Takaisin ruotuun: Astetta helpompi arki
Takaisin ruotuun: Liikunta arjessa
Takaisin ruotuun: Talous retuperältä reilaan

Takaisin ruotuun: Mielen hyvinvointi & jaksaminen arjessa

 

 


maanantai 06. toukokuu 2019

Mökkimäinen mökki vai moderni kakkoskoti?

MOIKKAMOI MAANANATAIHIN IHANAT!

Se on kyllä ihan järjetöntä, miten mieli on niin paljon virkeämpi aurinkoisella kelillä. Vaikka viime yönä nukuttuja tunteja tuli ehkä kokonaisuudessa muutama. Olen ollut sitä mieltä, että esikoisella on tänä vuonna vain astetta pahemmat allergiat kurkkukivulla höystettynä, mutta viime yönä tulin tulokseen, että flunssaa tuo taitaa olla. Ei nukkunut potilas, eikä nukkunut äitikään. Onneksi mies meni jo illalla kellarin sohvalle nukkumaan, kun joutui heräämään neljältä ehtiäkseen aamukoneeseen. Muuten voisi olla siellä työreissussakin himpun verran väsyneempi työntekijä.

Kotitoimistopäivä onneksi tekee sen, että ei ihan niin skarppina tarvitse olla, mutta jälleen nostan hattua teille pienten lasten äidit. Yöunet ovat niin sangen tärkeät.

Sain viikonloppuna monen monta viestiä mökkiasioihin liittyen. Kiitos niistä :) Aika monessa ihasteltiin meidän mökkiä, joka on mökkimäinen. Aloin miettimään, että mitkä ovat mökin kriteerit. Mikä tekee mökistä mökin. Itselleni mökki on sellainen, joka saa erottua vaatimattomuudellaan ja fasiliteeteillaan kodistamme. Että on selvä ero kodin ja mökin välillä. Koti on koti ja mökki on mökki. Mökin yksi kiehtovuus on siinä, että siellä elää koko ajan ikään kuin ”liipaisimella” :D Toisaalta myös luonnon armoilla. Toimiiko pumput, tuleeko vettä. Uskaltaako pimeässä herätä pissalle vai pidättääkö aamuun. Ja hei, meillähän on muuten tiettyihin ihaniin ja tunnelmallisiin, sähköttömiin erämaamökkeihin verrattuna varsin moderni mökki.

Lauantaina mökissä oli sisällä nelisen astetta lämmintä sinne mennessämme ja se nousi siitä pienellä lämmöllä 12 asteeseen. Koko päivän aikana en riisunut takkia tai pipoa. Paitsi saunassa käydessäni. Tuo tietynlainen karaistuminen kuuluu meidän mökkeilyyn. Saa olla vähän kylmää ja saa olla vähän kosteaa.

Meidän mökkimme saa olla myös sisustukseltaan vähän sellainen aikaa nähnyt. Edellisten omistajien huonekalut toimivat hyvin ja miellyttävät silmää. Koriste-esineinä toimii sellaiset, jotka eivät meidän kotona toimisi sitten lainkaan. Esimerkiksi silkkikukat tai mökin entisen omistajan nikkaroimat puukoristeet.

Mutta se, mikä toimii meillä rentouttavana tekijänä ei välttämättä ole sitä muille. Ymmärrän vallan hyvin heitä, ketkä valitsevat modernin kakkoskodin. Kyse on mieltymyksistä. Meillä on perikunnalla äidin puolelta tullut papan rakentama mökki. Sellainen tiilinen omakotitalo, jonka avarassa olohuoneessa on isot ikkunat järvelle. Sisävessa ja muutenkin kaikki fasiliteetit kunnossa. Sen ajan moderni kakkoskoti. Pikkutyttönä se oli käsitykseni mökistä. Koska en tiennyt muunlaisesta mökkeilystä. Kun äiti ja iskä reilut 15 vuotta sitten etsivät omaa mökkiä kriteerinä ”mökkimäinen mökki” mietin aluksi, että miksi ihmeessä. Miten ihmeessä joku haluaa mökin, jossa on puuta enemmän kuin laki sallii ja jossa vessatoimitukset on ulkoistettu. Jossa tiskataan järvivedellä.

Sitten kun itse aloimme etsimään mökkiä, oli mökin kriteerinä juurikin tuollainen mökkimäinen mökki. Ei sitä aina syysöinä uskalla ilman henkivartijaa huussiin lähteä ja välillä on käynyt niin, että jalat ovat meinanneet jäätyä suihkun kaakelilattiaan kiinni. Kerran myrskysäällä vene keikkui niin hirmuisesti saunamökin pumpun takaiskuventtiiliä vaihtaessamme, että vähäsen pelotti. Mutta lopulta saimme saunaankin pesuvettä.

Mökkimäinen mökki vai moderni kakkoskoti? Sillä ei ole mielestäni mitään väliä, vaan tärkeintä mökkeilyssä on löytää paikka, jossa mieli rentoutuu ja sielu lepää.
Jossa huolirypyt siliävät ja silmät säihkyvät 

IHANAA MAANANTAITA TOIVOTELLEN,