torstai 23. joulukuun 2021

Tunnelmallista Joulua ❤️

”Tämä maailma tarvitsee joulun
Että synkistä synkinkin yö
Vois nähdä sen ikuisen valon
Joka kaipuuna sydäntä syö
Jos me onnistumme kaiken kauniin
Toisiltamme piilottamaan
Tämä maailma tarvitsee joulun
Meidän rakkauden paljastamaan

Mitä vikaa on rauhassa ihmisten keskel
Mitä vikaa on rukouksessa
Joka jouluna kaikuu yli kaupunkien
Mitä vikaa on rakkaudessa

Tämä maailma tarvitsee rakkautta
Niin kuin pimeys pimeyden alla tarvitsee valoa
Turha väittää muuta, turha vastaan sanoa
Tämä maailma tarvitsee rakkautta

Onko kaikilla lapsilla ruokaa
Onko aseet jo vaienneet
Hyvä tahto ihmisten kesken
Onko haaveemme toteutuneet
Jos niin on voidaan kaikesta kiittää
Silloin maailma valmis jo on
Muuta tarvitse ei, se riittää
Silloin joulu on tarpeeton

Mitä vikaa on rauhassa ihmisten keskel
Mitä vikaa on rukouksessa
Joka jouluna kaikuu yli kaupunkien
Mitä vikaa on rakkaudessa

Tämä maailma tarvitsee rakkautta
Niin kuin pimeys pimeyden alla tarvitsee valoa
Turha väittää muuta, turha vastaan sanoa
Tämä maailma tarvitsee rakkautta
Tämä maailma tarvitsee rakkautta
Niin kuin pimeys pimeyden alla tarvitsee valoa
Turha väittää muuta, turha vastaan sanoa
Tämä maailma tarvitsee rakkautta”

Suvi Teräsniskan kaunis ääni osui johonkin sisimpään. Se kaikui Aleksanterin kirkon seinistä suoraan sydämeen. Tämä maailma tarvitsee joulun. Tämä maailma tarvitsee rakkautta. Todellakin.

Tunturin juurella laitetaan nyt tietokoneet kiinni ja laskeudutaan joulun rauhaan. Pysähtyminen tulee tänä(kin) vuonna tarpeeseen. Nyt on lupa olla ja möllöttää. Nauttia joulusta perheen parissa lautapelejä pelaillen ja ulkoillen. Syöden ja joululeffoja katsellen. Jouluisia tunnelmia päivittelen kyllä Instan puolelle Marian Lifestyleen että sitten ruokajuttuja Marian Bistroon.

Oikein Tunnelmallista Joulua ystävät ❤️ Kiitos, kun olette ❤️

JOULUTERKUIN,


lauantai 18. joulukuun 2021

Joulu on kiitollisuuden juhla


HEI IHANAT!

Ja tunnelmallista lauantain alkuiltaa ❤️ Tiedän, että joulun aika ei ole kaikille se helpoin. Sydän voi olla raskas ja mieli vaellella murheissa. Huomenna tulee kahdeksan vuotta siitä, kun mun lapsen uskoa jouluun ja elämään horjutettiin kovalla kädellä. Kun jouduin luopumaan ihmisestä, kuka oli ensimmäisiä suuria rakkauksiani, tukeni ja turvani. Auktoriteetti, vanhempi jota kunnioitin enemmän kuin mitään muuta. Jonka sanaa uskoin ja joka oli silmissäni maailman viisain ihminen. Ihminen, jota ilman ajattelin olevani aivan tuuliajolla.

Tuolloin ajattelin, että joulu ei tule enää ikinä tuntumaan joululta. Luulin, että joulun aikaa tulee leimaamaan loppuelämäni suru ja kova ikävä. Mietin, että en saa enää ikinä kokea sitä joulun tunnetta, jota mulla jouluihmisenä oli yllättävänkin helppo tuntea. Aiemmin.

Ensimmäisenä jouluna joulu tuntui luonnollisestikin raskaalta. Ihan älyttömän raskaalta. En muista tuosta joulusta muuta kuin sen, että toivoin sen vaan olevan nopeaa ohi. Sekä sen, että Lapista tullessamme meillä oli kuusi kaatunut ja kaikki lasipallot olivat rikkoutuneet.

Mutta joulut tuon jälkeen saivat ihan uuden muodon. Joulusta tuli jotenkin arvokkaampi. Maadoittavampi. Juhlavampi. Sillä joulua leimaa se ajatus, että olen ihan himskatin onnekas, että mulla on ollut elämässäni jotain niin arvokasta, jota kaivata niin paljon. Kaikkien näiden vuosien jälkeenkin.

Kyllä, sen rintaa puristavan surun sijaan jouluna mut valtaa kiitollisuus. Toki ikäväkin, mutta sekin on sellaista kiitollisuuteen yhdistyvää ikävää. Kiitollisuutta siitä, mitä on ollut ja sitäkin enemmän kiitollisuutta sitä mitä on.

Tänään käytiin maailman parhaimpien anopin ja appiukon luona syömässä jouluruokaa pienen lähisuvun kanssa. Ei ole itsestäänselvyys päästä istumaan samaan pöytään ihmisten kanssa, jotka luen perheekseni, vaikkei verisukulaisia ollakaan.  Ei ole itsestäänselvyys, että juttu jatkuu aina siitä, mihin on jäänyt vaikkei niin usein olla aina kaikkien kanssa nähtykään.

Ne, jotka väittävät kiitollisuuden olevan hömppää ja jargonia, eivät ole tainneet kiitollisuutta oikeasti kokea. Ei ne kauniit sanat, vaan se tunne, joka rinnassa tuntuu. Se on se tärkein. Ei vain näin joulun aikana, vaan muutenkin. Teot, jotka kumpuavat tuosta tunteesta. Ja se, että kertoo sen ääneen tai kirjoittaa sen alas.

Jos sulla on tällä hetkellä pala kurkussa ja elefantti rinnan päällä, niin haluan lähettää virtuaalihalin ❤️ Kertoa, että kyllä se vielä helpottaa. Vaikkei tämä ajatus tällä hetkellä välttämättä todelta tunnukaan.

IHANAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,


keskiviikko 08. joulukuun 2021

Pari tarjoiluvinkkiä jouluiseen glögipöytään

HEIPPAHEI

ja terkkuja Helsingistä! Tultiin tänne eilen illalla miehen kanssa. Mies on työreissulla, mulla puolestaan tämä ja huominen päivä Health Coach -opiskelujuttuja. Tänään piti viettää oikein kunnon treffi-iltaa pitkän kaavan syömisineen, mutta mieli teki käydä nopsaa ravintolassa ja tulla sitten hotellihuoneeseen. Molemmilla aika tiivis päivä takana, joten jääkiekkopeli hotellin muhkeassa sängyssä katsottuna ei ollut lainkaan hassumpi vaihtoehto. Aikaisin unille ja aamupalan kautta uuteen päivään.

Ajattelin tulla jakamaan teille taas muutaman vinkin jouluiseen kahvi/tee/glögipöytään. Ensinnäkin tuo platteri. Sellaiset toimii aina. Tällä kertaa herkkulautaselta löytyi pikkuisia omenatähtitorttuja, pipareita, valko- ja sinihomejuustot, siemennäkkileipää, hummusta, omenan lohkoja, suklaarusinoita, tavan rusinoita, pähkinäsekoitusta, pensasmustikkaa, vadelmaa ja viinirypäleitä.

Herkkulautasen lisäksi tarjolla oli edellisen postauksen Marianne-jäädykettä (jes, se oli kuulemma just sellainen, jollainen sen piti ollakin) sekä piparkakkumokkapaloja. Piparkakkumokkapalat tein aiemman piparimokkapalakakun ohjeella. Mutta siis en tehnyt kakkua, vaan levitin pohjataikinan pellille ja kuorrutteen jäähtyneen pohjan päälle :) Tästä voi tehdä irtopohjavuoassa kaksiosaisen kakunkin.

Piparimokkapalat

Pohja
2 munaa
3 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 rkl makeuttamatonta kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
150 g sulatettua suolatonta voita
1,5 dl maitoa
10 piparia murusteltuna taikinan sekaan

-vaahdota munat ja sokeri
-lisää joukkoon nostellen varovasti yhteen sekoitetut kuivat aineet, maito ja sulatettu voi sekä murustele lopuksi taikinaan piparit
-kaada irtopohjavuokaan ja paista 180 asteisessa uunissa noin 35-40 minuuttia. Tarkista tikulla kypsyys vielä ennen uunista pois ottamista.

Kuorrute
300 g tomusokeria
6 rkl voita
4 rkl makeuttamatonta kaakaojauhoja
6 rkl vahvaa & kylmää kahvia

-sulata voi kattilassa, lisää muut aineet
-sekoita niin kauan miedolla lämmöllä, että tomusokeri liukenee
-anna kuorrutteen jähmettyä hieman ja kaada se jäähtyneen pohjan päälle

Suolaiset tortut tulivat näppärästi valmiista torttutaikinasta, jossa yhden taikinalevyn jaoin kahdeksaan osaan ja tein perinteisiä tähtitorttuja. Voitelin nuo munalla ja paistoin uunissa. Täytteeseen tuli ruohosipulituorejuustoa, savulohta, sitruunapippuria ja tilliä. Helppoa ja aikas hyvää!

Suolaisiin torttuihin olen joskus tehnyt täytteen myös perinteisestä mäti-smetana-punasipuli-tilliseoksesta. Näitä ajattelin ehkä tehdä 23.12. illalla iltapalaksi tunturin juurella.

Jouluinen herkkupöytä ei olisi mitään ilman suklaata, joten itsenäisyyspäivän kunniaksi meillä löytyi myös sinivalkoisia konvehteja pöydästä.

Nyt vielä kuppi kuumaa kaakaota, kuuma suihku ja sitten kohti unia. Huomenna illalla kotiin palaa ehkä hieman väsyneempi minä, mutta rutkasti inspiroituneempi ja vielä enemmän (jos mahdollista) coachaukseen hurahtaneempi minä.

IHANAA KESKIVIIKKOILTAA TOIVOTELLEN,