keskiviikko 14. elokuu 2019

Onnistumisen iloa ( & puutarhanhoitoapua for dummies wanted)

*kuvatulvavaroitus

HEIPPAHEI KESKIVIIKKOON!

Eilen illalla oli taas pitkästä aikaa mahdollisuus tehdä pientä pihakatselmusta ajan kanssa. Aurinko alkoi pikkuhiljaa painumaan naapuritalon taakse ja ilma oli jokseenkin kostea. Pieniä hyönteisparvia lenteli siellä täällä ja koira juoksenteli liinassaan kuin päätön kana. Pidemmälle lenkille kaivaten. Sai toinen odottaa hieman, sillä oli pakko hakea kamera ja tallentaa tuota kukoistusta muistikortille.

Enpäs olisi ikinä kuuna päivänä silloin huhtikuussa, kun ensimmäisiä istutuksia pihalle tein, että mulla oikeasti on vielä tänä kesänä kasveissa kukkia. Mansikantaimissa mansikoita. Tai saatikka yrteissä pakkaseen laitettavaa talven varalle. Moni lukija kauhisteli, kun niin aikaisin keväällä istuttelin. Otin riskin ja näin jälkikäteen ajateltuna tuo on ollut himskatin kannattava riski. ID

Ei vain sen takia, että piha tarjoaa silmänruokaa. Vaan ihan jo henkisellekin puolelle; se, että mä osasin tehdä jotain, mitä en ole aiemmin tehnyt, on varsin palkitsevaa. Rohkaisee muidenkin asioiden suhteen. Se, että nuo komeat liljat ja englantilaiset ruusut kukkivat ovat jo mulle pienoinen lottovoitto. Se, että ne oikeesti kukkivat eivätkä kuolleet, vaikka kesällä unohdin kuivana aikana niitä kastella. On todettu, että onnellisuus lisääntyy puutarhaharrastuksen myötä. Tiedä häntä, mutta omakohtainen kokemus ainakin sen osoittaa todeksi :)

Alkukesästä piha oli vielä jokseenkin raakile. Istutukset olivat sellaisia ihan pikkuruisia. Ainut takapakki on ollut gladiolukset, jotka olivat jo puhkeamassa kukkaan, mutta jotka jänöjussi meni ja popsi parempiin suihin. Kuunliljat muurin vieressä ovat vielä melko pieniä, mutta ekakesäläiseksi nekin ovat ihan ookoo.

Vaikka kesää vielä eletään, niin silti ajatukset ovat varsinkin puutarhan suhteen syystoimissa. Koska tämä on mulle aivan uusi harrastus, niin olen miettynyt, että mitä tuolla puutarhan puolella pitää tehdä:

🌿  Pitääkö kukkineet perennat leikata alas? Entäs pensaat?
🌿 Kuuluuko kukkapenkkejä lannoittaa?
🌿 Mistä mä tiedän onko mun yrtit ja perennat monivuotisia vai ei? Mitäs herneenversot tai mansikat?

Mä tiedän, että nämä mun kysymykset saattavat olla vähän tyhmiä, mutta auttakaahan tyhmää :D Ylikukkineet orvokit heitin jo pois ja ostin krysanteemeja tilalle. Petuniat varaston oven pielissä olivat komeita, mutta nekin ottivat vähän kuivuudesta itseensä. Sekä siitä, että alkukesän nyppimisien jälkeen jotenkin unohdin niitä nyppiä. Eilen pidin nyppimistalkoot ja heti tänä aamuna näyttivät elinvoimaisemmilta! Pelargoniatkin ovat vielä voimissaan. Josko tänä vuonna yrittäisi niiden talvehtimista sisätiloissa.

Tänään on ensimmäinen toimistopäivä kesälomien jälkeen ja arki sai taas uuden ihanan merkityksen; tälle sadepäivän illalle luvassa siivousta, Kanin Loikkaa (lapset kaivoivat jostain tuon pelin esille piiiitkästä aikaa ja sovittiin, että illalla pelataan :)), takkatulta ja kotoilua ♥ Sitä ennen vielä muutama strateginen suunnitelma syksyn varalle!

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,

PS. täältä löydätte kaikki piha- ja puutarhapostaukseni!


sunnuntai 28. heinäkuu 2019

Kesäiltana kaupungissa

ILTAA IHANAT!

Joka ikinen aamu, klo 11 jälkeen herätessämme, päätämme miehen kanssa, että seuraavana aamuna laitamme kellon herättämään. Hmph, kertaakaan ei olla tätä tehty, mutta hei – lomalla saa nukkua. Tosin, itse olen sitä mieltä, että kun aamulla herää aiemmin on päivässä enemmän tunteja. Vaikka sitten menisikin illalla aiemmin nukkumaan. Huomen aamulla on pakko herätä, kiitos toisen lapsen hammaslääkäriajan klo 08.00.

Meidän piti tulla vasta tänään mökiltä kotiin aamusella, mutta eilen iltasaunan jälkeen tytöt kysyivät, että mitäs jos mentäisiinkin jo illalla eikä aamulla. Aamulla, kun olisi ollut mökillä aikainen herätys, jotta tytöt ehtivät ystävänsä rippijuhliin. Ei siinä kauaa nokka tuhissut, kun olimme jo veneessä soutamassa (jep, moottorivene on korjaamolla) kohti venelaituria. Kympin aikaan illalla, kun saavuimme kotiin näytti kesäilta kaupungissakin ihanalle. Orapihlaja-aidan toisella puolella oli bileet ja musiikkilista vakuutti niin, että jäimme miehen kanssa ulos istuskelemaan. Aurinko ei enää pihalle paistanut, mutta loisti vaaleanpunaisena taivaanrannassa.

Korkkasimme skumpan ja höpisimme niitä näitä. Välillä grillasimme hiukopalaa ja puolen yön jälkeen kömmimme viileään kellariin nukkumaan. Ei ole kesäiltojen mökin terassilla voittanutta, mutta ei kesäilta kaupungissakaan hassumpi ollut. Vihdosta viimein mulla oli aikaa siihen, mistä olin koko talven ja kevään haaveillut; haahuilin pihassa kesäillan hämyssä istutuksia ihastelemassa. Niitä, jotka vielä alkukesästä oli pikkuisia. Jotka nyt jo ihan kivasti rönsyilevät. Gladioluksetkin ovat vihdosta viimein siinä vaiheessa, että taitavat puhjeta viikolla kukkaan. Liljat myös. Molemmissa ruusuissa on nuppuja ja malvat alkavat olla jo ehtoopuolella. Pystyyn kuollut hakuropaju näyttää elpymisen merkkejä ja petuniatkin virkistyivät pienen nyppimisen jälkeen.

Nyt kun illat alkavat hämärtymään, on aika virittää terassille tunnelmavaloja. Sellaisia, jotka saisivat viettämään aikaa ulkona vielä elokuun iltoinakin. Vielä kun saisi päätettyä millaisen sohvaratkaisun tuohon terassille ostaisi (nyt on muuten alkanut hyvät alet ulkokalusteista!), niin olisi terassi kalustuksen osaltakin valmis. Tänä kesänä piti öljytä terassi, mutta mikä siinä on, että kaikki tuollainen kunnossapitotyö nyt tökkii. Yksi autokatoskin odottaa maalausta, mutta onhan tässä maalauskelejä toivottavasti vielä jäljellä…

Mutta nyt totta totisesti pitää mennä pian nukkumaan, jotta herää aamulla kellon soittaessa! Josko sitä suuntaisi hammaslääkärin jälkeen ajoissa aamukahville torille. Mutta ennen nukkumaanmenoa on kyllä pakko käydä uimassa. En muista toista kesää, jolloin olisin uinut yhtä paljon. Yleensä kastan talviturkin heinä-elokuun taitteessa ja that’s it. Nyt olen jopa ottanut muutamia vetoja järveen päästyäni. Kunnes olen muistanut ne hauet ja muut pedot ja noussut järvestä kiireen vilkkaa ;)

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,


keskiviikko 19. kesäkuu 2019

Mitä meidän pihassa kasvaa?

HELLUREI JA ERITTÄIN NIHKEÄN HELTEISET TERKUT TAMPEREELTA! :)

Ukkonen on jyrissyt vähän väliä ja välillä tulee vettäkin kuin saavista kaatamalla. Minuutin verran kerrallaan. Suomen suvi  Saan liki päivittän IG:n puolella kysymyksiä, että voisinko esitellä meidän pihan kasvustoa tarkemmin. Te lukijat olette eläneet ihanasti mukana tässä meidän pihaprojektissa ja olen saanut teiltä hirmuisen paljon tietoa ja tukea. Minulta on kysytty usein myös sitä, että onko meillä ollut pihasuunnittelija käytössä. Ei ole, vaan se oli sellainen asia, jossa pihistettiin. Pihan suunnittelimme miehen kanssa ihan alusta asti itse ja ainakin tällä haavaa näyttäisi, että kaikki tehdyt valinnat ovat menneet putkeen. Vaikea uskoa, että tuo oli vielä vuosi sitten aivan mutavelliä koko piha!

Kasvimaan puolella ollaan vietetty aikaa paljonkin niin blogissa kuin IG:ssäkin, mutta perennapenkit sun muut ovat tyystin jääneet esittelemättä. Syy tälle on se, että koska monet kukat kasvatin sipuleista, niin en ole viitsinyt kuvailla niitä juuri ennen kuin ovat maan pinnalle puskeneet :) Eiväthän ne vieläkään kuki juuri mikään, mutta ovat jo vihreinä. Tällaiselle puutarhajutuissa ”peukalo keskellä kämmentä” -tyypille jo tuo on suuren suuri saavutus.

Takapihan muurin edessä kasvaa kuunliljoja (kahta eri sorttia; victory & albopicta) sekä LA-hybridi Richmond -liljoja. Haaveissa oli laittaa myös ”toisen kotini” mukaan Saskatchewan liljoja, mutta en ole sellaisia täältä Suomesta löytänyt. Vai mahtaako tuo olla vain kanadalaisten nimi jollekin liljalaadulle, joka meiltäkin on saatavilla?

Puttigriinin lähellä on myös yksi ”kukkapenkki”, joka kyllä on sijainniltaan hiukka mietittänyt. On pikkuisessa rinteessä, joten jos sitä joutuu kastelemaan, niin vesi valuu alimpiin kukkasiin herkimmin. Kukkapenkissä kasvaa gladioluksia (Glamini Eva, Emily & Christopher sekä Parrot Vladivostok) ja leinikkejä pastellisävyissä. Gladiolukset ovat kasvaneet hienosti, leinikit vähän hitaammin. Jostain luin näin jälkikäteen, että gladiolukset olisi kannattanut istuttaa ja idättää sisällä ennen ulos istuttamista. Toivotaan, että ehtivät kuitenkin kukkimaan. Kukkamaan sivussa on viime syksynä jänöjen syömä syyshortensia limelight.

Terassin toiseen päätyyn teimme rajaavaksi elementiksi koko terassin leveydeltä kukkapenkin. Tähän penkkiin halusin vaaleanpunapurppuravivahteen ja sinne istutettiin loistosalviaa, verikurjenpolvea, idänkurjenpolvea, myskimalvaa, kaunopunahattua ja punatähkää. Lisäksi kukkapenkin sivuun halusimme pensasmaista runsautta ja istutimme siihen koivu- ja rinneangervoa. Myös tähän kukkapenkkiin pääsi yksi jänöille maistunut hortensia, joka näyttää elpyneen ihan kivasti.

Kukkamaan takana kasvaa kolme tuijaa ja niiden suojissa pari austinruusua. Etupihalta löytyy myös Moskovan Kaunotar jalosyreeni, sekä kolme pihasyreeniä ja muutama maksaruoho. Oven vieressä olevassa penkissä on pari (erittäin huonossa hapessa olevaa) pionia sekä yksi rungollinen syreeni ja muutama kivikkokasvi ja tuivio. Tuon rungollisen syreenin ajattelin siirtää, sillä se on pahasti juurikin vesikourun alla. Eli tulee olemaan ehkä liian kostea paikka pidemmän päälle.

Veikkaanpa, että pionitkin nauttisivat, jos pääsisivät aurinkoiselle paikalle varjopaikalta. Mutta jostain muistan lukeneeni, että pionit eivät juuri siirtelystä perusta. Tosin noiden kahden raakun kohdalla tilanne ei voi enää mennä huonommaksi ;D

Takapihan puolelta löytyy tänä vuonna istutettuina alppiruusu, luumupuu ja omenapuu. Lisäksi istutin kaksi syyshortensiaa roskasyvennyksen viereen tuomaan hieman herkkyyttä, muuten karuun ympäristöön. Marjoista meillä on neljä pensasmustikkaa (joista kaksi pupun syömiä), punainen ja musta viinimarjapensas. Viime kesänä isoon ruukkuun istuttamani hakuropaju nauttii olostaan, vaikka hieman emmin, että miten se kestää kovalumisen talven. Mutta hienosti talvehti tuossa ulkosalla.

Tällä hetkellä tuntuu, että piha on valmis, mutta never say never. Odotan kovasti, että nuo pikkuiset tuolta maasta ponnistaa ja rehevöittää pihaa. Voikukat kasvaa ihanan nopeasti, mutta nuo muut – odottavan aika on pitkä. Vielä mietin sellaisia leikkokukkajuttuja jonnekin. Mitkä olisivat sellaisia, joita saisi pitkin kesää poimia maljakkoon ja jotka kasvaisivat nyt ja heti kukkiviksi? Siinä säästäisi pitkän pennin, jos ei kesällä ostaisi lainkaan leikkokukkia. Siinä missä aiemmin tuli istutettua ruukkuihinkin vain valkoisia kukkia on muuttunut väriloiston haaveiluun. Kun sisällä on aika monotoniset värit, niin ulkona saa olla väri-iloittelua 

ILOISIN KESKIVIIKKOILTATERKUIN,