sunnuntai 24. huhtikuun 2022

Täällä ollaan ♥

HEI IHANAT

ja suuret pahoittelut blogin hiljaiselosta. Elämä on vienyt viimeisen kuukauden aikana mennessään muihin juttuihin. Työrintamalla on ollut melkoista haipakkaa parisen vuotta ja sotatilanne ei ainakaan helpottanut raaka-ainesaatavuuksissa sun muissa. Lisäksi meillä kiersi tuo k-virus, jota kaksi vuotta onnistuimme välttelemään. Sillä tavalla, että 3,5 viikkoa oltiin enemmän tai vähemmän epävarmuudessa siitä, kenellä se on ja kenellä ei. Samaan aikaan kun meillä kiersi jokin muukin nuhakuume.

Mutta nyt alkaa vihdosta viimein tuntumaan siltä, että viruksen jälkioireetkin ovat helpottamaan päin niin, että pääsee kiinni siihen ihan tavalliseen arkeen ilman jokailtaisia päikkäreitä töiden jälkeen. Ilman yskänkohtauksia, jotka saavat pään räjähtämään. Se on jännä, miten monia asioita oppii arvostamaan, kun ne menettää. Joko hetkellisesti tai lopullisesti. Kuinka monena iltana töiden jälkeen reporankana sohvalla maatessani mietin, että oispa paukkuja kunnon arkiruoanlaittoon.

No nyt on ja huomisen kauppakassitilaukseen on näpytelty kaikkea immuniteettia vahvistavaa ruokaämnettä. Vihreää ja värikästä, pehmeitä rasvoja, kuituja, proteiineja. Sillain sopivassa suhteessa kaikkea ja sillä ajatuksella hekumoiden, että kuinka kivaa onkaan, kun ruoka maistuu sille ruoalle, mille se on aina maistunut. Sekään ei näemmä ole itsestäänselvyys.

Käytiin muuten eilen ekaa kertaa tänä vuonna mökkirannassa katsomassa jäätilanne. Jäätilanne on erittäin hyvä. Jos ajattelee jään paksuutta hyvänä asiana :D Mutta mökille pääsyn kannalta jäätilanne on erittäin huono. Mutta jotenkin sitä on päässyt sellaiseen pisteeseen elämässä, että kaikki aikanaan. Jäätilanne kun kuuluu taas niihin asioihin, joihin en voi vaikuttaa. Joten sen aikaa, kun jäät siellä kevätauringon helliessä sulavat, keskityn muihin juttuihin. Vaikka siihen juoksuvalmennukseen, jonka kuukausi sitten aloitin ja jonka valmentaja kellosta aina huikkailee, että nyt olisi taas aika pk-lenkille.

Seuraavien viikkojen aikana blogissa muun nuassa mökkisuunnitelmia kesähuoneen ja kalliorantaterassin osalta. Myös tulevien rippijuhlien suunnittelua tai ideointia ajattelin teidän kanssanne jakaa. Kotiterassin sisustus viedään loppuun ja puutarhaan tullaan tekemään pieniä muutoksia. Yksi arkiruokareseptikin on jäänyt tänne laittamatta, kun kuvien käsittelykin on tuntunut jotenkin kaukaiselta ajatukselta.

Toivottavasti siellä voidaan hyvin ja nautitaan lähestyvästä kesästä. Vappukin on jo viikon päästä ja itselleni se on ollut sellainen vedenjakaja kevään ja kesän välillä. Siinä, missä toukokuu taitaa virallisesti olla vielä kevätkuukausi, niin mä luen sen jo kesään. Ihanaa, kesän tuloa odotellessa

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


maanantai 31. elokuun 2020

Team M&M (vinkit terassin tekemiseen)

…Team M&M at your service! :D Ei vaiskaan, mutta hitsit, että heitin miehelle idean terassifirman perustamisesta. Niin sairaan siistiä puuhaa tuo on!

HELLUREI MAANANTAIHIN!

Instassa mua seuraavat ovat varmastikin kyllästymiseen asti jo nähneet ja kuulleet terassijuttuja, mutta blogin puolelle toivottiin vielä lisää juttua mm. työnjaosta ja kustannuspolitiikasta. Ja siitä, että miten me osataan sellaisia tehdä. Täällä postauksessa jo vähän sivusinkin terassin tekemistä, mutta osa teistä pyysi konkreettisia vinkkejä. En nyt tiedä onko mulla kovin ammattimaisia konkreettisia vinkkejä antaa, mutta tuo Team M&M:n toinen osapuoli mua hieman avitti tässä. Ja hei, ollaanhan me nyt rakennettu itse 4-5 terdeä, joten tottakai kokemuksen syvällä rintaäänellä voin joitain asioita vinkata. Kaikilla on varmaankin omat tapansa tehdä terassia, mutta me tehdään näin.

Team M&M:n terassivinkit

🔨 suunnittele terassi huolella! Me ollaan aiemmin piirretty paperille terassi ja laskettu kakkosnelosten ja kansilautojen menekki siitä, mutta netistä löytyy tätä varten myös laskureita. Täyspitkästä kansilaudasta terassi on helpompi tehdä, joten tämä kannattaa ottaa huomioon, jos haluaa esimerkiksi välttää saumoja. Meillä tuohon mökin isommalle terassille tuli sauma, koska se on kahdeksan metriä pitkä. Sauman päätimme tehdä keskelle, ihan vain helpottaaksemme projektia hieman.
🔨  panosta kunnon työkaluihin. Meillä on lainassa miehen veljeltä kunnon akkuporakone, käsi- ja pöytäsirkkeli
🔨  tee pohjatyöt huolella ja suunnittele kehikon rakenne. Jos korkeusvaihtelut ovat suuria, niin voit paaluttaa kakkosnelosilla. Me paalutettiin joskus harkoilla ja ollaan huomattu, että kakkosneloset tulevat edullisemmaksi. Koolaukset ollaan tehty 50-60 cm jaoilla.
🔨  kehikosta kannattaa ottaa koko ajan ristimittaa. Jos kehikko on vähänkään ”timantinmuotoinen” tulee terassista vino (kansilaudat eivät mene suoraan). Pidä myös vatupassi lähellä. Suotavaa on, että kehikko menee suoraan…ellei tarkoitus ole tehdä siitä liukumäkeä ;) Vaikka kehikko vähän antaisikin periksi, niin kansilaudat yleensä tuon jämäköittää. Mutta pyri siihen, että jo kehikko on vakaa. Meillä tuossa isommassa terassissa alusta oli haastava (upottava varvikko), joten kehikon tekemiseen käytettiin aikaa.
🔨  me olemme käyttäneet painekyllästettyä kestopuuta kansilautoihin, mutta vaihtoehtoja on muitakin. Tykätään tehdä kansilaudoitus kapealla raolla, sillä usein lauta kuivuessaan kutistuu ja rako kasvaa.
🔨  jos haluaa rakentaa portaat terassiin, niin rautakaupoista löytyy valmiita porrasrunkoja. Mutta me säästimme ja teimme itse. Tosin hermoja emme ehkä suunnittelussa niinkään säästäneet. Mä en katsokaas tajua kaltevuuksista, reisipuiden asteluvuista sun muista hölkäsen pöläystä. Onneksi mies piirsi sauhuten paperille speksit ja sitten laitoimme sirkkelin laulamaan.

Team M&M on roudannut saareen yhteensä kahta terassia varten 600 metriä kansilautaa ja 140 metriä kakkosnelosta. Lisäksi vielä ruuvit, työkalut sun muut. Veneellä, joka ei kanna ihan hirmuisen paljoa, on tuohon saanut kulumaan ainakin 20 keikkaa saaren ja venerannan välillä. Haupitsi on kasvanut eikä ole tarvinnut juuri salilla käydä. Ruumiillinen työ on ihanan väsyttävää, joten terassin rakennuspäivien iltana unta ei ole todellakaan tarvinnut etsiä. Paljonko kaksi terassia mökille tuli maksamaan? Laskettiin, että 1400 euroa on kulunut kaikkiin materiaaleihin. Se, että saatiin työkalut lainaan helpotti. Muuten olisi mennyt myös työkaluvuokrasta lisää euroja.

Työtunteja ei lasketa, mutta voi pojat, että niitä on kertynyt :)

Yllätyttiin, kun jotkut miehen kaverit kommentoivat, että on tuossa ollut yksin hommaa. Siihen mies kertoi, että yhdessä ollaan tehty. Eikö naiset yleensä tee terasseja? Team M&M puhaltaa yhteen hiileen ja meidän työnjakona on se, että molemmat tekevät kaikkia hommia. Terassin tekeminen on helppoa, jos kaikki sujuu hyvin eikä yllätyksiä tule. Meille sattui yllättävän käyriä lautoja joukkoon, joita sai hikihatussa vääntää suoraksi. Myös koneita jouduttiin vähän huoltamaan välillä, mutta kaikki nämä pienetkin ärräpäät ja vastoinkäymiset on jo unohtunut. Nyt ollaan jo voiton puolella, kun kalliorannan terdeen on enää rappusten sivujen peittäminen jäljellä. Vähän mietittiin, josko nekin tekisi kivillä.

Mistä kivet? Noh, kuulkaas mulla on jo uusi projekti (sen laiturin lisäksi). Kalliorannalta aukeaa hiekkaranta, jos vain poistaa parin kolmen metrin matkalta kiviä. Naapurimökistä saimme tällaisen vinkin. Eli kivet ylös sieltä ja portaiden sivujen peittämiseen. En malta odottaa niitä hellepäiviä ja -iltoja, kun vietämme aikaa terassilla ja pääsemme kalliorannalta suoraan uimaan. Aikamoista, etten sanoisi! Ikään kuin olisimme saaneet täysin uuden mökkitontin.

MAANANTAITERKUIN,


maanantai 29. kesäkuun 2020

Rippijuhlahumua

HEIPPA!

Tiedättekö, että mä olen kerrankin sanaton. Sanaton ensinnäkin teidän aivan mielettömän ihanista kommenteistanne ja onnitteluistanne jokaisessa mediassani. Kaunein kiitos ♥ Sanaton kaikista niistä rakkaista sukulaisista ja ystävistä, jotka eilen kokoontuivat meille tärkeää päivää viettämään. Sanaton ylipäätään siitä, että varsin poikkeuksellisen ajanjakson aikana rippileiri, konfirmaatio ja rippijuhlat mahdollistuivat. Sanaton tuon rippilapsen äärettömästä kiitollisuudesta. Sanaton siitä ilosta, joka on pulpunnut hänestä konfirmaatiosta lähtien. Sanaton myös sen pienemmän rakkauspakkauksen huolehtivaisuudesta, kun äiskällä meinasi paletti hajota kirkossa. ”Skarppaa nyt äiti pikkusen… ja isi kans!”

Mä rakastan mun perhettä niin paljon. Ja nämä tällaiset tunteisiin vetoavat tilaisuudet yhdistää perhettä vielä enemmän. Me kaikki leijutaan tällä hetkellä sellaisessa hyvänolon tunteessa. Vähän samanlaisessa kuin aikoinaan häiden jälkeen. Me ollaan koko konkkaronkka siinä suhteessa kotihiiriä, että harvoin järjestetään mitään juhlia. Mutta sitten kun on aihetta, niin voi pojat – sitten me kyllä osataan järjestää. Eilen meillä oli kaksi kattausta; ensimmäiseen klo 13 kattaukseen saapui vajaa 30 sukulaista ja toiseen klo 15.30 samanmoinen määrä ystäviä. Meille oli heti selvää, että rippijuhliin halutaan iso porukka kasaan. Rippilapsen ja meidän muiden toiveesta ja kuitataan samalla kertaa kaikki jäämättä jääneet juhlat, kuten tuparit ja nelikymppiset.

Vielä jäi monta ihanaa ystävää ja sukulaista kutsumattakin, mutta johonkin piti vetää raja. Miten päivä meni? Ei olisi kuulkaa voinut mennä paremmin. Kirkon jälkeen potkaisin hetkeksi korkkarit jaloistani ja laitoimme esikoisen kanssa veljen perheen pihan pionit maljakkoihin. Tai oikeastaan nuo olivat vajaan euron karahveita suurin osa. Muita koristuksia olivat vaaleanpunaiset ja valkoiset ilmapallot. Se riitti tuomaan juhlan tuntua. Pitopalvelu saapui hyvissä ajoin ja kun pöytäliinat oli pöydissa niin veimme maljakot pöytiin. Alunperin oli tarkoitus hakea koiranputkea pioneiden kanssa, mutta pionit olivat niin komeita, että menivät sellaisenaan.

Aurinko paistoi varsin kuumasti, joten tuo pitopalvelusta saamamme teltta tuli todellakin tarpeeseen. Pitopalvelun kautta tuli myös teltan alle pöydät ja tuolit. Ravintola Bufferin herkullisiin ruokiin olen golfin tiimoilta tutustunut (ah se wasabilohibowl…) ja hei joka ikinen vieras kehui vuolaasti ruokatarjoilua. Joten lämmin pitopalvelusuositus teille täälläpäin asuville. Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos, vaan hyvän tahdon ele auttaa, jos joku vielä pähkäilee pitopalvelun kanssa. Meillä pitopöydästä löytyi:

 🍴Rucola-vihersalaatti & yrttivinaigrette
🍴Tomaatti-mozzarellacaprese
🍴Lämminsavustettua lohta & tzatzikia
🍴Feta-pinaattipiiras
🍴Kana-ceasarsalaattia
🍴Pestolla maustettua pastasalaattia
🍴Vesimelonia ”mojito”
🍴Ciabattaa & tuorejuustoa

🍓Mansikka-limekakku

Alkuun tarjosimme rosékuohuviiniä ja rose Pommaccia. Ruoan kanssa oli vettä, mehua, Cola zeroa, vissyä, valkoviiniä tai roséta. Alunperin mietittiin, että kyllä 2,5 tuntia on riittävä aika sukulaisten vierailulle, mutta lopulta kävi niin, että jouduimme hienovaraisesti ohjaamaan sukulaiset ulos uusien vieraiden tieltä ;) No ei, olisivathan he pidempäänkin istuneet, mutta tilanne oli se, että kutsuja lähetettäessä koronarajoitukset määräsivät laittamaan vieraat kahteen eri ryhmään ja esikoisella jatkui illasta vielä juhlat kavereiden kanssa muualla, niin piti tiivistää.

Viimeiset vieraat lähtivät kahdeksan jälkeen ja tiedättekö, että siinä ulkosohvalla jalat ylös nostaessani mietin, että jokainen pitopalveluun laitettu penni maksoi itsensä takaisin. Saimme miehen kanssa keskittyä juhlimiseen ja ystävien sekä sukulaisten kanssa juttelemiseen. Juhlat vaativat pitopalvelusta huolimatta etukäteisjärjestelyitä (tulipas kaiken muun hösäyksen lomassa muuten maalattua taloakin siinä sivussa kolmen vuoden pohtimisen jälkeen :D) ja päivän juttelemisen jälkeen sitä oli aivan naatti. Hetken mietin, että jos keittiö olisi tulvillaan tiskiä, niin ei tulisi mitään. Siitä huolimatta tänä aamuna väsy painoi. Mutta sen kesti, sillä huulilla on jälleen kestohymy. Joka ei ihan heti katoa.

Nyt mä menen yhdistelemään nuo upeat pionit yhdeksi kimpuksi ja nuuskuttelemaan kesäsadetta avoimesta ikkunasta. Säidenkin puolesta onni potkaisi juhlapäivänä

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

PS. kuvia tuli otettua muutamia myös vieraiden läsnäollessa, mutta te saitte tällaisia ”riisuttuja” versioita, sillä en lähtenyt vierailta erikseen kuvauslupaa kyselemään :)