sunnuntai 22. maaliskuun 2020

Haave kesästä

MOIKKAMOI IHANAT!

Kuinka jakselette? Täällä voidaan ihan hyvin, tosin mulle nousi eilen illalla kuume, mikä on mulle harvinaista (ei niin kova, mutta hieman yli 38 kuitenkin). Tänään on pitänyt lämpöä yllä pääkivun kanssa. Kuumelääke auttoi molempiin. Nyt ei tarvitse onneksi lähteä minnekään, vaan saa hyvällä omalla tunnolla maata sohvalla. Sen viitisen tuntia, kun sohvalla makoilin katsoin lähinnä uusintoja piharemppaohjelmista. Viime vuonna kerroinkin, että olin ihan uuden edessä; en ollut aiemmin kiinnostunut pihahommista, mutta piharemontin jälkeen joka ikinen liikenevä euro meni taimistolle.

Eilen koiran kanssa takapihalla kiertäessäni ja jäistä maata kuopsutellessani aloin haaveilemaan ajasta, kun maa sulaa ja saa todenteolla laittaa yrttimaat ja kukkapenkit kuosiin. Mutta mutta…miten ne laitetaan kuosiin? Sieltä täältä törröttää jotain kuolleen näköistä oksankäppyrää ja näyttäisi sieltä jotain vihreääkin jo puskevan. Kuuluuko ne kaikki kuolleet leikata alas esimerkiksi yrtti- ja mansikkamaasta? Mitäs nuo pystyyn kuolleet (pupun syömät) gladiolukset ja liljat, leikataanko nekin alas ja onko ne monivuotisia eli alkaako kasvamaan uudelleen?

Osan kasveista muistin suojata syksyllä pupusilta, mutta näemmä puput ovat talven aikana eläneet mun viime kesänä kasvattamilla angervoillani! Samperin puput. Pitäisikö kaikki kasvit nostaa ylös isoihin ruukkuihin pois pupujen ulottumattomilta vai mikä noihin auttaisi? Toisen syyshortensian talon takana tajusivat jättää rauhaan, mutta toisesta on enää sellainen ranka jäljellä. Onkohan noilla pupujen syömillä tapana lähteä kasvamaan vai kantsiiko nostaa ylös ja istuttaa uusia?

Saas nähdä kuinka meidän esikoisen rippileirin ja -juhlien käy. Juhliin mulla oli suuria suunnitelmia pihankin suhteen. Juhlia varten ollaan uusittu lipputanko, sillä tuo kuvissa näkyvä äiskän ja iskän vanha oli vähän liian rustiikkinen ja ruosteinen meidän makuun ;) Terassille pitää ostaa sohva ja haaveilenpas minä sellaisesta pergolasta tuohon ruokapöydän päätyyn. Sellaisesta, johon saa sään kestävästä valkeasta kankaasta sivuun vedettävän katoksenkin. Mies onneksi tykkää nikkaroida kaikkea, niin voisin kuvitella, että pergolan rakentaminen ei hirmuisesti tuottaisi ongelmaa. Varsinkin, jos tämä #socialdistancing tässä jatkuu…

Onneksi on blogi ja onneksi on valokuvat. Viime kesäisten kuvien katsominen tuo toivoa tulevasta. Niistä päivistä, kun piha on vehreä ja linnut visertää. Kun grilli on kuumana. Viime päivinä sitä on jotenkin havahtunut kuulemaan taas luonnon ääniä enemmän. Näkemään sen pienen pilkahduksen tulevasta kesästä, mikä tuolta pystyyn kuolleiden kasvien keskellä pilkottaa. Millainen tuleva kesä on, sitä tuskin kukaan meistä pystyy ennustamaan. Haaveissa on normaali, suomalainen kesä. Sellainen, jolloin pääsee ilman rajoituksia alarantaan jätskille tai Tammelantorille aamupalalle

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

Mitä meidän pihassa kasvaa & Puutarhan hoitoa for dummies wanted -postauksissa tarkemmin meidän takapihan istutuksista :)

 


keskiviikko 14. elokuun 2019

Onnistumisen iloa ( & puutarhanhoitoapua for dummies wanted)

*kuvatulvavaroitus

HEIPPAHEI KESKIVIIKKOON!

Eilen illalla oli taas pitkästä aikaa mahdollisuus tehdä pientä pihakatselmusta ajan kanssa. Aurinko alkoi pikkuhiljaa painumaan naapuritalon taakse ja ilma oli jokseenkin kostea. Pieniä hyönteisparvia lenteli siellä täällä ja koira juoksenteli liinassaan kuin päätön kana. Pidemmälle lenkille kaivaten. Sai toinen odottaa hieman, sillä oli pakko hakea kamera ja tallentaa tuota kukoistusta muistikortille.

Enpäs olisi ikinä kuuna päivänä silloin huhtikuussa, kun ensimmäisiä istutuksia pihalle tein, että mulla oikeasti on vielä tänä kesänä kasveissa kukkia. Mansikantaimissa mansikoita. Tai saatikka yrteissä pakkaseen laitettavaa talven varalle. Moni lukija kauhisteli, kun niin aikaisin keväällä istuttelin. Otin riskin ja näin jälkikäteen ajateltuna tuo on ollut himskatin kannattava riski. ID

Ei vain sen takia, että piha tarjoaa silmänruokaa. Vaan ihan jo henkisellekin puolelle; se, että mä osasin tehdä jotain, mitä en ole aiemmin tehnyt, on varsin palkitsevaa. Rohkaisee muidenkin asioiden suhteen. Se, että nuo komeat liljat ja englantilaiset ruusut kukkivat ovat jo mulle pienoinen lottovoitto. Se, että ne oikeesti kukkivat eivätkä kuolleet, vaikka kesällä unohdin kuivana aikana niitä kastella. On todettu, että onnellisuus lisääntyy puutarhaharrastuksen myötä. Tiedä häntä, mutta omakohtainen kokemus ainakin sen osoittaa todeksi :)

Alkukesästä piha oli vielä jokseenkin raakile. Istutukset olivat sellaisia ihan pikkuruisia. Ainut takapakki on ollut gladiolukset, jotka olivat jo puhkeamassa kukkaan, mutta jotka jänöjussi meni ja popsi parempiin suihin. Kuunliljat muurin vieressä ovat vielä melko pieniä, mutta ekakesäläiseksi nekin ovat ihan ookoo.

Vaikka kesää vielä eletään, niin silti ajatukset ovat varsinkin puutarhan suhteen syystoimissa. Koska tämä on mulle aivan uusi harrastus, niin olen miettynyt, että mitä tuolla puutarhan puolella pitää tehdä:

🌿  Pitääkö kukkineet perennat leikata alas? Entäs pensaat?
🌿 Kuuluuko kukkapenkkejä lannoittaa?
🌿 Mistä mä tiedän onko mun yrtit ja perennat monivuotisia vai ei? Mitäs herneenversot tai mansikat?

Mä tiedän, että nämä mun kysymykset saattavat olla vähän tyhmiä, mutta auttakaahan tyhmää :D Ylikukkineet orvokit heitin jo pois ja ostin krysanteemeja tilalle. Petuniat varaston oven pielissä olivat komeita, mutta nekin ottivat vähän kuivuudesta itseensä. Sekä siitä, että alkukesän nyppimisien jälkeen jotenkin unohdin niitä nyppiä. Eilen pidin nyppimistalkoot ja heti tänä aamuna näyttivät elinvoimaisemmilta! Pelargoniatkin ovat vielä voimissaan. Josko tänä vuonna yrittäisi niiden talvehtimista sisätiloissa.

Tänään on ensimmäinen toimistopäivä kesälomien jälkeen ja arki sai taas uuden ihanan merkityksen; tälle sadepäivän illalle luvassa siivousta, Kanin Loikkaa (lapset kaivoivat jostain tuon pelin esille piiiitkästä aikaa ja sovittiin, että illalla pelataan :)), takkatulta ja kotoilua ♥ Sitä ennen vielä muutama strateginen suunnitelma syksyn varalle!

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,

PS. täältä löydätte kaikki piha- ja puutarhapostaukseni!


sunnuntai 28. heinäkuun 2019

Kesäiltana kaupungissa

ILTAA IHANAT!

Joka ikinen aamu, klo 11 jälkeen herätessämme, päätämme miehen kanssa, että seuraavana aamuna laitamme kellon herättämään. Hmph, kertaakaan ei olla tätä tehty, mutta hei – lomalla saa nukkua. Tosin, itse olen sitä mieltä, että kun aamulla herää aiemmin on päivässä enemmän tunteja. Vaikka sitten menisikin illalla aiemmin nukkumaan. Huomen aamulla on pakko herätä, kiitos toisen lapsen hammaslääkäriajan klo 08.00.

Meidän piti tulla vasta tänään mökiltä kotiin aamusella, mutta eilen iltasaunan jälkeen tytöt kysyivät, että mitäs jos mentäisiinkin jo illalla eikä aamulla. Aamulla, kun olisi ollut mökillä aikainen herätys, jotta tytöt ehtivät ystävänsä rippijuhliin. Ei siinä kauaa nokka tuhissut, kun olimme jo veneessä soutamassa (jep, moottorivene on korjaamolla) kohti venelaituria. Kympin aikaan illalla, kun saavuimme kotiin näytti kesäilta kaupungissakin ihanalle. Orapihlaja-aidan toisella puolella oli bileet ja musiikkilista vakuutti niin, että jäimme miehen kanssa ulos istuskelemaan. Aurinko ei enää pihalle paistanut, mutta loisti vaaleanpunaisena taivaanrannassa.

Korkkasimme skumpan ja höpisimme niitä näitä. Välillä grillasimme hiukopalaa ja puolen yön jälkeen kömmimme viileään kellariin nukkumaan. Ei ole kesäiltojen mökin terassilla voittanutta, mutta ei kesäilta kaupungissakaan hassumpi ollut. Vihdosta viimein mulla oli aikaa siihen, mistä olin koko talven ja kevään haaveillut; haahuilin pihassa kesäillan hämyssä istutuksia ihastelemassa. Niitä, jotka vielä alkukesästä oli pikkuisia. Jotka nyt jo ihan kivasti rönsyilevät. Gladioluksetkin ovat vihdosta viimein siinä vaiheessa, että taitavat puhjeta viikolla kukkaan. Liljat myös. Molemmissa ruusuissa on nuppuja ja malvat alkavat olla jo ehtoopuolella. Pystyyn kuollut hakuropaju näyttää elpymisen merkkejä ja petuniatkin virkistyivät pienen nyppimisen jälkeen.

Nyt kun illat alkavat hämärtymään, on aika virittää terassille tunnelmavaloja. Sellaisia, jotka saisivat viettämään aikaa ulkona vielä elokuun iltoinakin. Vielä kun saisi päätettyä millaisen sohvaratkaisun tuohon terassille ostaisi (nyt on muuten alkanut hyvät alet ulkokalusteista!), niin olisi terassi kalustuksen osaltakin valmis. Tänä kesänä piti öljytä terassi, mutta mikä siinä on, että kaikki tuollainen kunnossapitotyö nyt tökkii. Yksi autokatoskin odottaa maalausta, mutta onhan tässä maalauskelejä toivottavasti vielä jäljellä…

Mutta nyt totta totisesti pitää mennä pian nukkumaan, jotta herää aamulla kellon soittaessa! Josko sitä suuntaisi hammaslääkärin jälkeen ajoissa aamukahville torille. Mutta ennen nukkumaanmenoa on kyllä pakko käydä uimassa. En muista toista kesää, jolloin olisin uinut yhtä paljon. Yleensä kastan talviturkin heinä-elokuun taitteessa ja that’s it. Nyt olen jopa ottanut muutamia vetoja järveen päästyäni. Kunnes olen muistanut ne hauet ja muut pedot ja noussut järvestä kiireen vilkkaa ;)

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,