tiistai 27. huhtikuu 2021

Sweet sixteen & maailman parhain porkkanakakku

16 vuotta sitten tänään sain syliini, mutta vain hetkeksi, pienen 44 cm pitkän käärön. Tänä aamuna sain antaa tuolle 171 cm pitkäksi kasvaneelle ”käärölle” onnitteluhalin. Jouduin vähän varpistamaan ylettyäkseni. Kaiken alun dramaattisuuden, koliikin ja uhmaikien jälkeen tuosta kullannuppusesta on kasvanut upea nuori nainen, jolla on sydän paikallaan. Käytöstavat sellaiset, että sitä saa näin äitinä olla pienesti ylpeä siitä kukkahattutätipuolestaan, joka on vuosien varrella muistutellut kiitos ja anteeksi -sanojen merkityksestä.

Siinä missä tasan kaksi viikkoa sitten tiistaiaamuna söimme kuopuksen 14-vuotispäivän kunniaksi aamupalalla synttärisankarin toiveesta mangojuustokakkua, nautimme tänään mehukasta porkkanakakkua. Synttärisankarin toiveesta, kuten myös karjalanpiirakoita ja vesimelonia. Ollakin, että aamupala alkoi jo klo 06.30, jotta mies ehtii lähtemään työreissuun ajoissa, niin tuo oli ihana hetki. Pitäisi ottaa kerran viikkoon koko perheen yhteinen arkiaamupala käyttöön. Usein kun itse syön heti herättyäni kuudelta ja muu perhe siinä seiskan jälkeen.

Maailman parhaimman ja mehukkaimman porkkanakakun ohje löytyy Anna ja Fanny Bergenströmin kirjasta Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla. Jota olen jo monen monta kertaa muutenkin hehkuttanut täällä blogissa. Jos löydätte kirjan jostain, niin tutustukaahan. Siellä on ohjeita niin arkiruokiin, jälkkäreihin kuin myyssiruokiinkin. Erityismaininnan saa salaattiosasto.

Alkuperäisessä reseptissä oli pohjassa rouhittua saksanpähkinää, mutta meillä ei niitä voi näin siitepölyaikaan syödä, kun allergisoivat. Kuorrutteen teen yleensä sillä hyväksi havaitsemallani ohjeella, sillä kirjan ohjeen mukaan kuorrutteeseen ei tule lainkaan voita, mutta mä tykkään että siitä tulee voilla parempi.

Porkkanakakku isolla P:llä

3 isoa porkkanaa kuorittuna ja raastettuna
1,5 dl sokeria
1,5 dl fariinisokeria
0,5 tl suolaa
2 dl rypsiöljyä
3 kananmunaa
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl kanelia

Kuorrutus
400 g maustamatonta tuorejuustoa
50 g voita sulatettuna
3 dl tomusokeria

1. Voitele leivinpaperilla pohjustetun pyöreän irtopohjavuoan reunat (24 cm) ja korppujauhota ne
2. Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen
3. Vaahdota sokerit ja munat, sekoita kuivat aineet keskenään
4. Lisää öljy ja porkkanaraaste vaahtoon ja lopuksi kuivat aineet
5. Kaada taikina irtopohjavuokaan ja paista uunin keskitasolla 50-55 minuuttia
6. Anna kakun jäähtyä ja tee sillä aikaa kuorrute sekoittaen aineet yhteen (tykkään yleensä vatkata nämäkin vatkaimella, jotta kuorrutteesta tulee kuohkeampi, mutta tällä kertaa sekoitin haarukalla)
7. Levitä kuorrute kakun päälle ja halutessasi koristele esim. paahdetuilla manteleilla

*****************************

Nyt kohti tiistain kotitoimistopäivää, joka täyttyy kaikesta mahdollisesta ihanasta. Töiden lisäksi toki siitä juhlavan pulppuavasta fiiliksestä, joka valtaa mielen aina näin keväisin. Meillä on kolmeen viikkoon 3/4 perheenjäsenen syntymäpäivät. Elämä on pelkkää juhlaa -sanonta pätee näinä päivinäkin täysin

AURINKOISTA TIISTAITA TOIVOTELLEN,


sunnuntai 08. marraskuu 2020

Parempi kuin lottovoitto

Rakastava, läsnäoleva, turvallinen, luotettava, lämmin, rajat asettava, lapsen edun etusijalle laittava, kärsivällinen, huumorintajuinen, aina auttamassa, herkkä, vähän hassu, vitsikirjan aamiaiseksi nauttinut, rehellinen, äitiä ja lapsia kunnioittava. Ja hei, joskus myös ”vähän” nolo.

Tiedättekö, kun aina jossain törmää sanontaan, että me naiset etsimme puolisoksemme usein isämme kaltaista henkilöä. Sellaista, jonka näkisimme mahdollisesti tulevien lapsiemme isänä. Ulkomuodollisesti mun isäni ja mun lasteni isä eroaa toisistaan täysin. Mutta mitä enemmän asiaa mietin, niin silti nuo ratkaisevat luonteenpiirteet osuvat kokolailla yksiin.

Olenkin tainnut kertoa teille, mikä löi naulan arkkuun aikoinaan mieheni kanssa tavatessamme. Se oli tuolla mun kaksion harmaalla sohvalla istuessani, kun mietin, että jösses – tuossa olisikin hyvä isä mun lapsille. Tietämättä edes tuolloin vielä onko meidän mahdollisuutta edes saada lapsia. Toki tuossa vaiheessa oli jo selvillä (pitäähän nää nyt ensitreffeillä selvittää), että myös toinen haluaa lapsia.

Muutenkin mä näen hyvin paljon samaa meidän lasten ja mieheni kuin mun ja mun isäni käytöksessä aikoinaan. Aika monessa asiassa, mutta varsinkin ex tempore -jutuissa. Me lähdettiin iskän kanssa ex tempore illalla kauppaan, jos herkkuhammasta kolotti. Nykyäänkin seuraan usein tilannetta, kun jo yöpuvut päällä olevat lapset vetävät päivävaatteet päälle ja kurvaavat isänsä kanssa kauppaan. Koska olivat nähneet mainoksen jostain uutuusjädestä, jota on just heti pakko saada.

Se, että on saanut isäkseen maailman parhaimman isän ja vielä lastensa isäksi maailman parhaimman iskän on jotain, minkä rinnalla lottovoittokaan ei tunnu miltään. Se, että mä olen tällainen kuin olen, johtuu suurimmalta osalta siitä, että sain viettää turvallisen lapsuuden, joka loi perustan koko loppuelämälle. Lapsuuden, jossa isänpäivänä sai viedä maailman parhaimmalle iskälle itse askarrellun kortin vuoteeseen ja kattaa aamiaispöytään iskän suosikkiherkkuja. Ihan samalla tavalla kuin meidänkin lapset tuppaavat näin isänpäivänä tekemään ❤️

IHANAA ISÄNPÄIVÄÄ TOIVOTTAEN,


keskiviikko 21. lokakuu 2020

Teinin huoneessa

HEISSUN!

Voihan ihana lumen tuoma valkeus…joka tosin tässä työpäivän aikana katosi ja nyt ropisee ikkunaan. Meillä kotona oli aamulla vai aavistus lunta maassa, mutta täällä töissä oli ihan winter wonderland :)

Sain toiveen vilauttaa esikoisen huonetta rymsteerauksen jälkeen, joten nyt muutamia kuvia sieltä. Kun mä olin 15-vuotias, niin maalasin huoneeni seinät kaappeja myöten vaaleanpunaiseksi. Juurikin tuon samaisen huoneen, jossa nykyään esikoisen huone sijaitsee. Esikoisen huone on vähän värittömämpi kuin omani aikoinaan ja hällekin ehdotin tapettia tapettikuumeessani. Mutta ei kuulemma, harmaata maalia voidaan laittaa, jos jotain. Pääasia, että huone on omannäköinen :)

Meillä ei aiemmin esikoisen huoneessa ollut televisiota, mutta nyt sellaisen halusi, joten jätimme meidän vanhan telkkarin hänelle. Siinä missä eilen kerroin, että me miehen kanssa tykätään loikoilla sängyssä ja katsoa telkkaria, niin ei ole kuulkaa omena kauas puusta pudonnut. Otettiin kokeeksi tuo Disney-kanava ja molemmat lapset ovat innostuneet katselemaan sieltä ohjelmia!

Havahduin yksi päivä siihen, miten toisaalta on tosi haikeaa, ettei lastenhuoneet näytä enää lastenhuoneilta. Vaan mukailee sisustukseltaan sellaista aikuista makua. Toisaalta harmi, mutta taas toisaalta sain tarpeekseni niistä vuosista, kun huoneessa ei pystynyt kävelemään ilman astumista jonkun viheliäästi jalkapohjaan pureutuvan lelun päältä.

Onko teidän teinien huoneissa muuten parisänkyjä? Kun kuulemma kaikilla muilla kavereilla on ja nyt pitäisi sellainen saada :D Eiköhän tuo 120 cm sänky riitä nyt yhdellä siihen asti, että muuttaa pois kotoota. Tosin mä muistan ottaneeni kotoa pois muuttaessani oman 120 cm sängyn mukaani eikä mulla ollut todellakaan parisänkyä vielä opiskeluaikoinakaan.

Nyt muutamat työjutut pois alta ja sitten kohti kotia, paistettua lohta ja risottoa. Tänään onkin taas koulua illalla ja täytyy sanoa, että mitä edemmäs opiskelut menevät, niin sitä varmempi olen siitä, että olen oikealla tiellä

TUNNELMALLISTA KESKIVIIKKOILTAA,