sunnuntai 20. syyskuun 2020

Toivepostaus: Miten äitiys on muuttanut minua?

HEI HELLUREI

ja suloista sunnuntai-iltapäivää ♥ Täällä nautitaan päiväruoan jälkeisestä koomasta sohvalla. Mikä siinä onkaan, että perunamuusia ei osaa syödä sopivaa määrää, vaan aina tulee syötyä liikaa. Lisäksi tyttöjen tekemät broileripyörykät currykastikkeella olivat niin hyviä, että myönnän syöneeni yli nälkätilanteen. Nyt vähän lepoa ja illalla parin tunnin kropan liikuttelua. 

Sain jo viime talvena postaustoiveen, jonka kieltämättä ehdin unohtaa tässä välissä. Viime viikon lopulla sen muistin ja jotenkin tuli olo, että nyt on hyvä hetki se toteuttaa. Miten äitiys on muuttanut minua? Ensimmäinen mieleen tullut ajatus oli, että ei mitenkään. Kunnes tajusin, että onhan se muuttanut minua aivan älyttömän paljon. Mutta pelkästään positiiviseen suuntaan.

Ne olettamukset, jotka mulla oli äitiydestä ennen äidiksi tuloa romuttui molempien syntymän ja koliikin myötä. Silloin rutiinit ja tarkat nukkuma-ajat oli ne, jotka helpottivat. Sekä lasta että vanhempia. Mutta sen jälkeen, kun vauvat alkoivat nukkumaan paremmin, luovuttiin tarkoista ajoista. Elämästä tuli jotenkin vapaampaa. Hetken taistelin tuota vastaan, sillä olinhan ajatellut etukäteen, että äitinä pidän kiinni rytmistä, niin ruoka- kuin unirytmistäkin.

Ennen äitiyttä olin jotenkin näin jälkikäteen ajateltuna liian perfektionisti. Suorittajakin osaltaan. Äitiys on saanut mun nutturan löystymään. Toki lasten ollessa leikki-iässä olin sillä tavalla perfektionisti, että siivosin lelut olkkarin lattialta tämän tästä ja pidin kodin siistinä. Mutta se oli osa sitä, että yksinkertaisesti viihdyin jo silloin siistissä kodissa. Lapsilla oli kyllä myös aina puhdasta päällä ja hiukset kammattuina, mutta sitäkään en kokenut suorittamiseksi, vaan ajattelin asian niin, että lasten on kivempi olla puhtaina.

Yhtäkkiä palaset on löytäneet kohdilleen ja arvot on muuttuneet siitä, mitä ne olivat aiemmin. Ja tämä on ihan sallittua ja luonnollista.  Ennen äitiyttä ajattelin, että musta tulee sellainen tiukkismutsi, joka pitää lapset herran huomassa :D

Olen mä tiettyjen asioiden (kuten käytöstavat) suhteen edelleen tiukka, mutta muuten koen että äitiys on tuonut mulle sellaista rentoutta, josta en edes tiennyt ennen äidiksi tuloa. Mun mielestä hyvä esimerkki on se, että parikymppisenä eräs työkaverini sanoi mulle, että lyö päänsä vetoa, että musta tulee verotarkastaja. Kaiken piti olla niin viimeisen päälle prikulleen just eikä melki. Silloin ehkä otin hieman itseenikin tuosta työkaverin väitteestä, sillä pidin itseäni leppoisana. Äitiys on opettanut mulle sen, mitä on olla leppoisa ja rento. Miten elämä on siinä leikkimaton ympärillä eikä ole kiire nousta mihinkään.

Äitiys on opettanut mua elämään vielä enemmän hetkessä. Toki tälläkin hetkellä suunnittelen ja asetan tavoitteita, mutta ne eivät ole mulle vain päämäärä vaan enemmänkin nautin tästä matkasta. Ihan jokaisesta päivästä lasten kanssa. Jokaisesta nakellusta niskasta, tiuskaisusta ja hanakammin kiinni laitetusta ovesta. Äitiys on opettanut epäitsekkyyttä ja sen, miltä tuntuu kantaa huolta. Tuonut hurjan määrän vastuuta. Äitiys on herättänyt sen sisälläni olevan leijonaemon henkiin.

Kaiken kaikkiaan äitiys on tehnyt mulle hyvää. Vaikkei ihmisyyttäni määrittele äitiys, niin on se silti paras osa elämääni. Kaiken sen kannalta, mitä se on tuonut. Kuka sen minulle on suonut. Miten olen itse kasvanut ihmisenä äitiyden myötä

SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,


torstai 20. elokuun 2020

Arjessa koko perheen yhteinen aika korostuu – meidän perheen vinkit herkulliseen leffailtaan


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn ja Indieplacen kanssa.


 

MOIKKAMOI TORSTAI-ILTAPÄIVÄÄN!

Oletteko koskaan rikkoneet tieten tahtoen arki-iltojen pyhää kaavaa? :) Se tekee muuten välillä ihan hyvää, kannattaa kokeilla. Sen sijaan, että töiden jälkeen istuttaisiin koko perhe ruokapöydän ääreen makaronilaatikkoa syömään, voitaisiin aina silloin tällöin virittää olkkarin telkkariin puhelimen kautta Viaplay ja katsoa koko perheelle sopivaa leffaa. Hoitaa iltaruokailut siinä samalla hieman erilaisin herkkueväin.

Koulu- ja työarkea on meillä nyt opeteltu reilu viikko. Tai no, opeteltu on väärä sana. Muisteltu sitä, että mitenkäs tämä arki nyt parhaiten tästä soljuukaan eteenpäin. Kieltämättä itse olen vähän haikaillut myös yhteisen perheajan perään. Kesällä olimme melko tiiviisti yhdessä (kiitos saaressa sijaitsevan mökin, josta lapset eivät tuosta vaan singahdakaan kavereiden kanssa ;)) ja nyt yhtäkkiä oma työpäivä venyy ja lasten illat täyttyvät luonnollisesti ajanvietosta ystävien kanssa. Eräänä ihan tavallisena tiistai-iltana päätin yllättää perheen töiden jälkeen ex tempore -leffaillalla. Yllätys oli mieluisa ihan jokaiselle! Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa työssä Viaplayn kanssa.

Päätimme, että jatkossakin kerran kuussa kalenteriin laitetaan perheen yhteinen leffailta. Keskelle arkea. Sohvapötkötetään joko olkkarissa tai alakerrassa ja kuitataan arkiruoka siinä samalla syöden. Tämän kertaista leffailtaa varten saimme herkullisen Hetki-tuotepaketin, johon valitsin kaksi kana-caesarsalaattia perhekoon pakkauksessa, mozzarella- ja metwurstirieskoja, ananas-meloni-rypäle -naposteluhedelmiä ja suloisen tulista chilipaprikasalsaa, joka menee esimerkiksi niin nachojen kuin hamppareidenkin kanssa. Kannattaa muuten tsekata uusin IG-kuvani, sillä sen yhteydessä on käynnissä arvonta, jossa voi voittaa itselleen samanlaisen Hetki-herkkuevässetin leffailtaa varten!

Ei siitä ole kauaakaan aikaa, kun meidän ”leffaillat” vietettiin Palomies Samia katsellen (josta ilmestyi muuten kaksi leffaa Viaplayssa 15.8.). Nyt kun tytöt ovat jo 13- ja 15-vuotiaita on leffailtojenkin suhteen auennut täysin uusi maailma. Tytöt ovat jo siinä iässä, että englanninkielisten leffojen katselua voisi kokeilla ilman tekstityksiäkin. Me miehen kanssa joskus teemme niin, ihan vain pitääksemme yllä kielitaitoa. Ei sitä edes huomaa kaipaavansa tekstityksiä.


Meidän perheen leffailtoja varten syksyn varalle olemme tallentaneet omiin suosikkeihin muun muassa seuraavia elokuvia:

Downton Abbey (Viaplayssa 28.8. alkaen)
”Downton Abbey muuttuu loisteliaaksi valkokangaselämykseksi, kun Crawleyn perhe ja heidän palveluskuntansa valmistautuvat elämänsä tärkeimpään hetkeen.”

Lumottu Lelukauppa
Tämä ollaan joskus aikoja sitten lasten kanssa katsottu, mutta pitää katsoa uudelleen. Leffa, joka menee koko perheelle.

Charlien enkelit ja Charlien enkelit: Kurvit suoriksi
Toimintapläjäysleffat iskevät myös meidän tyttöihin, kuten heidän vanhempiinsa. Huomaan, että mies joutuu meidän naisvaltaisessa perheessä hieman taipumaan meidän leffamakuihin.

Cocktail
No words needed. Pitäähän tyttöjen nyt Cocktail nähdä. Olen yrittänyt heille höpöttää Tom Cruisesta, Brad Pittistä ja muista ikisuosikeistani, mutta eivät kuulemma ole koskaan kuulleetkaan. Nyt kuulevat, ainakin Tom Cruisesta.

Harry Potter -leffat
Mun täytyy tunnustaa, että en ole nähnyt ainuttakaan Harry Potter -leffaa, saatikka lukenut ainuttakaan Harry Potter -kirjaa. Viaplayn Harry Pottereissa riittää katsottavaa syksyn pimeille illoille.

Valley Girl
Koska nyt ei pääse Los Angelesiin matkustamaan, tuodaan Los Angeles meidän olkkariin. Musikaali ja uudelleenfilmatisointi vuoden 1983 teinielokuvasta.

Aloitettiin syksyn leffaputki Cocktailista. Myönnän, leffavalinnan tein minä muilta kysymättä. Seuraavilla kerroilla on sitten muiden vuoro valita leffa. Viaplayn tarjonnasta löytyy leffojen lisäksi meidän teineille myös monta sarjaa, jota katsoa. Vampyyrin Päiväkirjojen lisäksi tallensin tyttöjen profiileihin suosikeiksi seuraavia sarjoja: Light as a Feather, Good Trouble ja Dawson’s Creek. Jälkimmäisessä mulla on hieman oma lehmä ojassa, sillä mä rrrrrakastin itse Dawson’s Creekiä aikoinaan. Ehkä aloitan katsomaan sen tyttöjen kanssa uudelleen.

Koko perheen leffojen ja sarjojen lisäksi ajattelin vielä vinkata mun ja miehen sarjasuosikkeja syksyn varalle. Sellaisia, joita saa ahmia luvan kanssa vielä yhden jakson. Miehen kanssa ollaan ahmittu yleensä mieluummin sarjoja kuin leffoja ja Viaplaysta löytyy meille vielä yllin kyllin katsottavaa. Kesäkuun lopussa Viaplay ja Elisa Viihde Aitio yhdistyivät, joten sen myötä leffa- ja sarjavalikoima laajeni hurjan paljon. Kuten olen tämän Viaplay Ambassador -kauteni aikana kertonut, niin me tykätään katsoa pääosin rikossarjoja miehen kanssa. Nordic noir ja amerikkalaiset rikossarjat iskee ihan täysillä.

Ollaan totuttu Blacklistin myötä siihen, että sarja vaan jatkuu ja jatkuu kaudesta toiseen. Sen takia pyritään etsimään sarjoja, joista on tehty monta kautta, mutta toki löydetty myös helmiä, joissa on ollut toistaiseksi vain saatavilla yksi kausi, kuten Cold Courage, Koneisto ja Wisting. Ilahduttu iloisesti, aina kun ollaan huomattu toisen kauden ilmestyvän johonkin lempparisarjaan. Tällaisia sarjoja ovat olleet esimerkiksi Advokaten, Absentia ja RIG 45.

Tällä hetkellä ahmitaan miehen kanssa Ray Donovania, mutta sen ja Blacklistin lisäksi ollaan ahmittu mm. Boschin, Blindspotin ja Chicago P.D.:n kaikki kaudet. Ray Donovanin jälkeen listalla on The Americans, jota joskus alettiin katsomaan, mutta katselu jäi jostain syystä kiireen jalkoihin. Elokuussa Viaplayn tarjontaan tulee myös sarja, jonka ajattelimme katsoa, nimittäin Viaplay Original -sarja Partisan. Näin ennakkoon pari ekaa jaksoa ja voi pojat, vaikuttaa erinomaiselta!

Joten ei muuta kuin tervetuloa vaan arki ja sateiset alkusyksyn illat, kun saa hyvillä mielin kaivautua sohvan nurkkaan. Ei kuulkaa ainakaan katseleminen lopu kesken. Se on sitten toinen asia, miten jaksaa valvoa iltaisin työpäivien jälkeen. Nyt on ollut havaittavissa se joka arkea värittävä tunnuspiirre, että tuppaan nukahtamaan jo alkutekstien aikaan. Pitänee ajoittaa sarjamaratonit aiempaan kellon aikaan. Mikä on sun suosikkileffasi tai -sarjasi Viaplayn valikoimista syksyn sohvamöllöttelyihin? :)

IHANAA TORSTAITA!

PS. muistakaahan muuten käydä Instagramissa (atmarias) osallistumassa huikeaan arvontaan,  jossa yksi teistä voittaa samanlaisen Hetki-herkkueväspaketin (arvo 45 euroa), alkusyksyn leffailtoihin kuin mikä meillä oli!


keskiviikko 22. heinäkuun 2020

Muutama ajatus hääpäivään

MOIMOI IHANAT!

Lomalla ihan pelkkä oleminen ja lötväily on parasta, mutta hitsivie, että tuollaiset pienet retkipäivätkin tuovat lomaan ryhtiä. Eilinen Rauma-Naantali-Turku -reissu oli ikimuistoinen. Vanhaan Raumaan ajaessamme vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Aamukahvitteluiden jälkeen onneksi sade taukosi hetkeksi ja päästiin kävelemään kauniita katuja pitkin. Pian kuitenkin alkoi satamaan uudelleen, joten yhteistuumin päätimme suunnata suunniteltua aiemmin Naantaliin. Jossa muuten paistaa aina. Ainakin aina, kun itse olen siellä ollut :) Postauksen kuvat road tripiltämme, mutta aiheena tänään parisuhde.

Meillä on tänään 14. hääpäivä ja yhtään päivää tai hetkeä en vaihtaisi pois ♥ Mä olen viime aikoina miettinyt sitä, kun joka paikassa toitotetaan, että riidat kuuluvat parisuhteeseen. Ihan kuin parisuhteessa pitäisi räiskyä (negatiivisessa mielessä), jotta se olisi normaali ja normien mukaan kestävä. Lähinnä olen miettinyt siltä kantilta, että ihanko oikeasti meidän parisuhde on epänormaali, kun ei riidellä. Toisaalta olen miettinyt siltä kantiltakin asiaa, että annammeko lapsille vääränlaisen kuvan parisuhteesta. Meillä ei huudeta, ei pidetä mykkäkoulua, ei paiskota ovia.

Meidän lapset eivät ole ikinä kuulleet äidin ja isän esimerkiksi huutavan toisilleen. Ja veikkaan, että on yhden käden sormin laskettaessa tiuskaisutkin näin 14 vuoden ajalta. Tuleeko karu maailma yllättämään lapset epämieluisalla tavalla joskus tulevaisuudessa, jos sellaiseen normaalitilanteeseen omassa parisuhteessaan joutuvat, että ääntä korotetaan? Toisaalta, enpä muista itsekään kuulleeni koskaan omien vanhempien huutavan toisilleen.

Ja se, että miksi riidaton parisuhde leimataan epänormaaliksi? Tuo sanonta tuntuu mun mielestä ehkä vähän pahaltakin, sillä meidän molempien mielestä eletään unelmaparisuhteessa, joka on meidän standardien mukaan hyvinkin normaali :D  Mä en edelleenkään ole keksinyt näiden 14 aviovuoden aikana mistä me voitaisiin riidellä. Mistä te riitelette? Kyse ei ole siitä, että välteltäisi riitoja vaan siitä, että niitä riitoja ei vain ole. Elämä on silti ihanan räiskyvää, eikä todellakaan tasaisen tappavan tylsää.

Mitä olen lehdistä lukenut, niin aika usein se on joko rahan- tai ajankäyttö, mistä pariskunnat riitelevät. On meilläkin ollut aikoja (ja on välillä edelleen), että penniä venytetään, mutta kumpikin tietää pelisäännöt noina aikoina. Eikä silloin mennä hassaamaan rahaa mihinkään turhaan. Ajankäytöstä voisi kuvitella tulevan riitoja, jos en esimerkiksi antaisi miehen golfata. Mutta mun puolesta toinen saa golfata niin paljon kuin haluaa. Se ei ole multa pois, vaan päinvastoin – kuin rahaa laittaisi yhteiselle hyvinvoinnin pankkitilille. Toinen asia tietty olisi, jos roikkuisi baarissa joka viikonloppu poikain kanssa. Mutta illanviettoihinkin saan toisen väen väkisin patistaa :)

No mitäs sitten ne kuuluista sukat lattialla, jotka aiheuttavat riitaa? Ei kuulkaa sellaisista kannata riidellä. Tai toisaalta, jos niistä on energiaa riidellä, niin ehkä elämässä kuitenkin on sitten kaikki hyvin niin kovin pienien ongelmien kanssa. Toisaalta, elämässä on oikeasti niin paljon isompiakin murheita meillä ihan jokaisella jossain vaiheessa elämää, että antaa niiden sukkien olla (sitäpaitsi meidän perheessä se olen minä, jolle kenties voisi huomauttaa noista sukista).

Joten hei, mä suljen silmäni kaikilta ”Parisuhde on epänormaali, jos ei siinä riidellä.” tai ”Rakkauden liiallinen todistelu on kulissia.” väittämiltä. Ja jatkan samaan malliin kuin tähänkin asti. Sanon julkisestikin, että rakastan enkä epäile sitä näyttää. En kehittele aiheita nalkuttaa tai paiskoa ovia, sillä jokainen parisuhde on omanlaisensa. Kyllä sitä vaan on loppujen lopulta niin onnellinen, että on löytänyt rinnalleen ihmisen, kenen kanssa on niin helppo olla

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,