sunnuntai 11. elokuu 2019

Syksyn tuntua & omenakaurapaistosta

HEIPPAHEI!

Oi mikä suloinen sunnuntai saatiinkaan; rakastan sadepäiviä, mutta sadesunnuntait ovat jo ihan lottovoittoja. Ainakin näinä tällaisina päivinä, kun ei ole tarvinnut tehdä mitään. Kun on saanut nukkua kahdet päikkärit ja vain olla. Siirtyä sohvalta jääkaapille ja takaisin. Täytin eilen 44 vuotta ja en tiedä onko tämä tänään vallinnut vähän raihnainen ja vanha olotila seurausta uusista lukemista iässä vai eilisistä firman kesäjuhlista. Mutta täytyy sanoa, että oli kummin vain tai molemmista johtuvaa, niin olipahan ihana päivä ja ilta.

Vaikken nyt mikään Rammstein -fani ole, niin olihan tuo keikka nyt ihan huikea. Korvatulpille oli käyttöä, mutta silmille oli katseltavaa koko reilun pari tuntia. Onneksi olin tilannut miehen hakemaan meidät keskustasta heti keikan jälkeen kotiin, niin pääsi ajoissa nukkumaankin. Tänä aamuna sitä pienesti kiitti itseään siitä, ettei kuunnellut illalla sisäistä ääntä, joka oli menossa vielä Paapan Kapakkaan ;)

Tein ensimmäistä kertaa tänä vuonna omenakaurapaistosta ja se yhdistettynä ikkunaan ropisevaan sateeseen toi kivan syysfiiliksen kotiinkin. Pitkästä aikaa tein omenakaurapaistoksen ehdalla voilla ja fariinisokerilla. Parina viime vuotena kun olen kokeillut kaiken maailman rasvattomia ja sokerittomia versioita. Mutta ei ole tämän rapean omenakaurapaistoksen voittanutta! Reseptin olin jakanut ekan kerran blogiin vuonna 2012. Sen olen vissiin ottanut Myllyn Paras -sivustolta, mutta en tähän hätään sitä sieltä kyllä löytänyt.

Omenakaurapaistos

10 hapokasta omenaa
kanelia

Päälle:
150 g voita
1,5 dl fariinisokeria
4 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja

Laita uuni lämpiämään 200-asteeseen. Omenat kuoritaan ja siemenkodat poistetaan. Omenan lohkot asetellaan esim. pyöreään piirakkavuokaan. Päälle ripotellaan kanelia. Voi sulatetaan ja siihen lisätään fariinisokeri, kaurahiutaleet ja vehnäjauho. Tämä seos levitetään omenalohkojen päälle. Kypsennä uunin alatasolla noin puoli tuntia.

Ruokahuoneessa on tullut aiemmin vietettyä hirmuisen vähän aikaa. Mutta nyt kun olkkarin vitriini siirtyi sinne, niin huoneesta tuli jotenkin valoisampi ja sitä myötä viihtyisämpi. Pitäiskin kutsua ystäviä joku sateinen ilta kylään. Kattaa kauniisti ja syödä pitkään hautunutta ruokaa. Ah, tuumasta toimeen!

Mutta nyt vielä yksi kuppi karpalo-kerma rooibosta ja sitten iltaruoan kimppuun. Pitkästä aikaa uuniperunoita lohitäytteellä. Sunnuntait on kyllä tosi jees! 

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


torstai 20. kesäkuu 2019

Juhannus maistuu mansikalle! 🍓

MOIKKAMOI IHANAT!

Vuoden yksi ihanimmista juhlista on aivan näppituntuman päässä. Se on jännä, että en ole todellakaan ollut aina juhannusihmisiä. Nuorempana ja jopa teininä pidin juhannusta vähän pakkojuhlana. Ylimääräisinä vapaapäivinä, jolloin äiskä ja iskäkin oli pidempään mökillä meidän kanssa. Juhannus, kuten joulukin, on saavuttanut uuden merkityksen vasta lastensaannin jälkeen.

Sitä haluaa jotenkin välittää juhannusperinteitä eteenpäin lasten myötä. Hakea metsästä juhannuskoivut kuistin pieleen, tehdä saunavihta perinteisten oppien mukaan, laittaa maljakkoon luonnon antimista kukkakimppu, saunoa, uida, pelata pelejä ja syödä. Juhannus maistuu ennen kaikkea mansikalle, on sitä maistunut jo 43 vuotta, mutta myös hitusen uusille perunoille ja sillillekin :) Mansikkakakku on yhtä tärkeä juhannustraditio kuin ne juhannuskoivutkin. ID

Mansikkakakku vaihtelee vuosittain; milloin on tarjolla mansikkabritakakkua, milloin mansikkapavlovaa. Tänä vuonna teen tarjolle jälleen tuon ihan älyttömän hyvän mansikkakakun, jonka reseptin sain vuosia sitten ihanalta työkaveriltani Jenniltä. Vaikka olen jakanut tuon reseptin täällä blogissa ainakin sata kertaa aiemmin, niin kerta kiellon päälle ;)

Juhannuksen mansikkakakku

1 dl ruokaöljyä
6 dl isoherkku-kaurahiutaleita
(näitä en ole muuten enää löytänyt kaupasta pariin vuoteen…
olen käyttänyt tavan isoja kaurahiutaleita)
– sekoitetaan keskenään
3 rkl vehnäjauhoja
2 1/2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
– sekoitetaan keskenään
3 munaa
2 1/2 dl sokeria
– vatkataan keskenään
– yhdistä aineet keskenään ja paista uunipellillä leivinpaperin päällä 225 asteessa kauniin ruskeaksi
– leikkaa pohja kahteen tai kolmeen osaan
– vaahdota väliin kermaa ja viipaloi väliin ja päälle reilusti mansikoita

Me saadaan saareen vieraita huomenna; maailman paras anoppi ja appiukko tulevat perinteisesti yhdeksi yöksi ja mikäli perinteet jatkuvat, niin saadaan lauantaina rakas ystäväperhe saareen. Ainakin päiväseltään. Teen mansikkakakun pohjan tänään valmiiksi ja täytän sen huomen aamulla. Tämä kakku paranee ajan saatossa, joten mikälisikäli kakkua on jäljellä lauantaina, niin tarjoamme sitä kuplien kanssa.

Nyt toivottelen teille oikein ihanaa ja ennen kaikkea turvallista juhannusta. Muistakaa nauttia, syödä mansikoita ja levätä. Uida ja saunoa. Tai oikeastaan tehdä just sitä, mikä tuntuu siinä hetkessä hyvältä  Ajattelin pitää kannettavan visusti piilosti sunnuntaihin asti. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitää, niin viimeistään lauantaina veri vetää kuitenkin blogin puoleen :) IG storyn puolella juhannustunnelmat päivittyvät tasaiseen tahtiin!

IHANAA JUHANNUSTA! 


maanantai 10. kesäkuu 2019

Kesän luottoherkku

MOIKKAMOI!

Tsiisluiis, mikä viikon aloitus; viikko alkoi pommiin nukkumisella. Tiedättekö, että sain elää 43-vuotiaaksi koetakseni moisen sykettä koko päiväksi nostattavan asian. Huh, loppu hyvin kaikki hyvin, mutta sen verran traumat jäi, että harkitsen vanhan ajan vekkarin ostamista ;)

Kuten viime viikolla kerroin, niin rakastan kestittää kesävieraita. Ex tempore -kesävieraita sekä niitä, keiden kanssa sovitaan etukäteen. Kun on tunti aikaa vieraiden tuloon, sitä on niin halutessaan yllättävän luova. Mulla on tapana pitää pakkasessa aina yksi murotaikinapohja ja yksi suolainen piirakkapohja. Jääkaapistakin löytyy usein joko turkkilaista jugurttia tai kermaviiliä. Kananmuniakin. Kookossokeria ja ceyloninkanelia kuivakaapista ja takapihalta raparperia. Raparperit voi korvat omenalla, mustikalla, mansikalla, vadelmalla tai vaikkapa viinimarjoilla.

Kesän luottoherkku nopeisiin lähtöihin on jo vuosikaudet ollut puolessa tunnissa valmistuva raparperipiirakka. Kun on saanut murotaikinapohjan sulatettua mikrossa, niin sillä aikaa uunin lämpö on kivunnut tarvittaviin lukemiin. Piirakan ollessa uunissa sitä ehtii siivota ruokapöydältä ja keittiön tasoilta rojut kaappeihin, pyyhkiä vessan peilin ja hanan kiiltäväksi ja huutaa tyttöjä hakemaan vaatekasansa rappusista (mikä siinä onkaan, että tuohon rappusten alapäähän kertyy aina jos jonkinmoista roinaa, joka on matkalla yläkertaan? :)).

Puolessa tunnissa ehtii kattamaan pöydän, hakemaan ojan pientareelta luonnonkukkia ja sutaisemaan vähän aurinkopuuteria poskeen. Oikomaan sohvatyynyt, järjestämään eteisen kenkäkaaoksen ja laittamaan kahvin tippumaan. Vaikkei meillä tänään ihan näin nopeaa lähtöä illan vieraiden kanssa ole, niin silti mieli teki raparperipiirakkaa. Tuo kookossokeri tekee leivonnaiselle kuin leivonnaiselle niin ihanan kinuskisen maun. Suosittelen kokeilemaan. Meillä ei ole löytynyt pitkään aikaan valkoista sokeria kaapista, joten tytötkin ovat oppineet käyttämään kookossokeria.

Olen tainnut joka kesä jakaa tämän saman reseptin täällä, mutta niin paljon on tullut uusia lukijoita vuosien varrella mukaan, että jaetaanpas uudelleen:

Kesän luottopiirakka

1 piirakkapohja (murotaikina)

Täyte
1 kermaviilipurkki
1 kananmuna
1 dl (kookos)sokeria
kanelia
hedelmiä, marjoja tms.

-painele piirakkapohja vuoan pohjalle
-pilko hedelmät/marjat, ripsottele päälle kanelia
-sekoita kermaviili, kananmuna ja sokeri ja kaada raparperien päälle
-paista 180 asteessa kiertoilmalla uunin alatasolla noin 30 minuuttia

Tänään löysin jääkaapista myös vaniljarahkaa, joten kermaviilin kaveriksi laitoin sitäkin vajaan purkillisen. Vähensin hieman kookossokerin määrää, sillä tuo rahka oli makeutettua. Mutta hei, nyt niitä vieraita ja sitten illemmalla pyykki- ja imurointitalkoita. Sellaisia arkisia juttuja, jotka nekin tuntuvat kesällä jotenkin tosi kivoilta. Nimim. ikuinen kesä olis kiva ;)

MAANANTAITERKUIN,