perjantai 15. tammikuu 2021

Kenties maailman parhain suolainen piirakka

JEP KUULKAA,

näin sen täytyy olla, miten otsikossa kirjoitin. Söin tällä viikolla ihanan P:n luona kenties maailman parhainta suolaista piirakkaa. Niin makujen puolesta kuin sitten senkin puolesta, että tähän suolaiseen piirakkaan ei tule montaa ainetta. KISS -metodi toimii jälleen :) Tuon taivaallisen makuelämyksen myötä matkasin Provencen sinisille laventelipelloille. Auringon lämmittäessä kasvoja. Olkihattu päässä, kukkamekon liehuessa kepeässä iltatuulessa. Paljain jaloin eteenpäin kulkien.

Piirakka on Vappu Pimiän ohjeen mukaan tehty. Tai se P:n luona maistamani oli. Tämä Marian Bistrossa tekemäni on taas vähän sellainen sovellettu versio. Perinteistä Dijonin sinappia mulla ei ollut, mutta Dijon hunajasinappia ja karkeampaa sinappia löytyi. Korvasin niillä siis sen perinteisen. Lisäksi lisäsin piirakkaan kaprikset, koska mun mielestä ne sopii tomaattipiirakkaan kuin nenä päähän.

Ranskalainen tomaattipiirakka

Pohja
4,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
125 g voita
n. 0,5 dl kylmää vettä

1. Sekoita vehnäjauhot ja suola, nypi joukkoon voi
2. Kun seos on murumaista lisää vesi ja muotoile taikinapallo, laita taikinapallo jääkaappiin kelmuun noin puoleksi tunniksi

Täyte
5-7 tomaattia
3 rkl Dijon sinappia
150 g juustoraastetta
Provencen yrttisekoitusta
oliiviöljyä
(kapriksia, tämä on oma lisäykseni ;))

3. Painele piirakkataikina piirakkavuokaan ja pistele haarukalla siihen muutamia reikiä
4. Levitä taikinan päälle sinappi ja sen jälkeen juustoraaste
5. Leikkaa tomaatit siivuiksi ja levitä ne juustoraasteen päälle
6. Mausta Provencen yrttisekoituksella ja lorauta päälle oliiviöljyä
7. Paista 225 asteessa noin 20 minuuttia (alkuperäisessä ohjeessa oli 15-20 minuuttia, mutta mä paistoin 24 minuuttia)

Tästä tuli mun luottopiirakka, jota tarjota vieraille. Meillä ei olekaan viimeisen vuoden aikaan paljoa vieraita käyty. Huomenna onneksi taas nähdään ystäviä, kun mennään rakkaiden ystävien kanssa syömään. Vaikka kotona siirryttiinkin tänään Aasia-viboista Eurooppa-viboihin, niin hu0menna Aasia-vibat palaavat ja Tampereen paras ravintola Masu kutsuu. Ah, odotan.

Ja niin odotan myös miestä, joka saapuu reissusta parin tunnin päästä Viikonloppu on edessä ja se noudattelee tuttua kaavaa, poikkeuksena huomen ilta. Laulua rakkaudelle, ulkoilua (hiihtämään on päästävä) ja pitkiä yöunia. Akkujen lataamista ensi viikkoon.

IHANAA PERJANTAI-ILTAA &
ALKAVAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,

PS. täällä arkistojen kätköissä myös toinen herkullinen tomaattipiirakka valkosipulin ystäville!


perjantai 08. tammikuu 2021

Perjantai-iltana Marian Bistrossa

ILTAA TALOON!

Oijoi kuulkaa – ollaanhan me näitä perjantaimyyssejä nyt pyöritetty monta vuotta, mutta silti tämä Marian Bistro -blogin eka perjantaimyyssipostaus on tavallaan juhlan paikka. Niin kuin on joka perjantai ja niin kuin on joka päivä. Oikeastaan joka hetki elämässä. Vaikkei se elämä aina yhtä juhlaa todellakaan ole, niin näin pyrin kuitenkin ajattelemaan. Ihanan arkiviikon päättymistä ja viikonlopun alkua juhlistetaan fredagsmysillä. Tunnelmallisella perjantai-illalla, jossa ruoka näyttelee suurta osaa.

Uusille seuraajille tiedoksi, mistä nämä jo blogissani legendaarikseksi muodostuneet fredagsmysit alkoivat. Lapset olivat menneet kotivuosien jälkeen molemmat päiväkotiin kokoaikaisesti ja itse olin palannut töihin. Huomasin hyvin äkkiä, että arjessa ne ruoanlaittohetket töiden jälkeen olivat niitä, jolloin mä pääsin livahtamaan siitä työmoodista kotimoodiin. Yhtäkkiä huomasin nauttivani siitä, että perjantai-iltaisin töistä kotiin tullessani en ryhtynytkään perinteisen nakkikastikkeen tai kalasopan tekemiseen, vaan aloin ideoimaan uusia erilaisia ruokia. Leppoisat kotivaatteet päällä musiikin tahdissa keittiössä kokkaillessani, kattaessani ja kuvaillessani pääsin ihanaan viikonloppufiilikseen.

Mietin pitkään mikä olisi sellainen ruoka, jolla haluaisin aloittaa Marian Bistron perjantaimyyssit. Ja hei kyllähän se on niin, että pizzaperjantai ei miksikään muutu, vaikka voissa paistaisi. Pun intended sillä tänään pizzaperjantain pizzat paistettiin voissa (noh, puolet oli öljyä) :D Ja sen jälkeen täytin ne ja laitoin uuniin.

Rapsakat pizzat täytin perinteisin menoin tomaattikastikkeella, mozzarellalla, ilmakuivatulla kinkulla ja tuoreella basilikalla. Päälle lorautettiin vielä balsamicoa. Yum-my, sanon vaan.

En tiedä miten ne kaupassa myytävien pizzakitien sun muiden valmispizzapakkausten taikinat selviytyisivät paistamisesta. Lähinnä mietin, että kohoavatkohan ne enää huoneenlämmössä, sillä halusin pizzoista edes pikkuise sisältä kuohkeat, joten tein taikinan itse. Mulla oli tarkoitus tehdä pizzataikina valmiiksi jo aamulla ennen töihin lähtöä, mutta en ehtinyt. Onneksi esikoinen oli avuliaalla päällä koulun jälkeen ja teki taikinan kohoamaan iltaa varten.

Tämä resepti näyttää pitkältä kuin nälkävuosi, mutta on simppeli kuin mikä. Joten älkäähän peljästykö sen moninaisia vaiheita;)

Rapsakat pizzat
4:lle

Pohja
n. 600 g 00-jauhoja
3,5 dl kädenlämpöistä vettä
puolikas pussi kuivahiivaa
(huom. jos laitat pizzataikinan kohoamaan jo hyvissä ajoin, niin vähennä hiivan määrää)
loraus oliiviöljyä
2 tl suolaa

1. sekoita suola ja kuivahiiva osaan jauhoista, lisää kädenlämpöinen vesi
2. lisää vähitellen jauhoja, koko ajan vaivaten
3. lisää oliiviöljyä loraus vaivauksen loppuvaiheessa
4. passaa jauhojen määrällä pizzataikinan koostumus sopivaksi
5. vaivaa, vaivaa ja vaivaa (mä vaivaan yleensä noin 5 mins, käsin tai yleiskoneella)
6. anna kohota huoneenlämmössä 1-2 tuntia

Paistamiseen
oliiviöljyä
voita
7. pyöritä kohonneesta pizzataikinasta neljä palloa, josta käsin muotoillen muotoile neljä paistinpannun kokoista keskeltä ohuempaa taikinalättyä
8. paista pizzoja yksitellen oliiviöljyvoiseoksessa kuumalla valurautapannulla, käännellen

Täyte
tomaattikastiketta (käytin Rummon)
parmankinkkua
mozzarellaa
+ paiston jälkeen:
basilikaa
mustapippuria
parmesania
9. aseta pizzapohjat uunipellille ja täytä ne
10. paista pizzoja grillivastuksen alla, kunnes mozzarella on sulanut ja ottanut inasen väriä
11. lisää tuoretta basilikaa, mustapippuria ja raastettua parmesania

Hetken aikaa ekan pizzan kohti suutani nostaessani tunsin sen. Nimittäin kesän. Mökin kesähuoneen tunnelman ja sen hetken, kun Ooni Koda -pizzauuni on päässyt töihin. Kun istutaan pitkään iltaa ja lasissa on jääkylmää rutikuivaa kuplivaa. Lautasella pizzaa. Myös maultaan näissä perjantai-illan pizzoissa oli jotain samaa, vaikkei niitä avotulella nyt tehtykään. Mutta oikein hyviä ja maukkaita olivat. Vähän erilaisia kuin ne meidän perusperjantaipizzat.

Me jatketaan perjantai-illan viettämistä täällä miesluolassa. Jonka perällä Marian Bistro sijaitsee. Bistron sisustukseen tekisi mieli tehdä vähän muutoksia. Toki nuo keloparrut baaritiskissä vähän rajaavat sitä, että ihan ranskalaista bistro chic tyyliä ei pysty tänne laittamaan. Mutta ehkä jotain Lappi-teemaa lisää. Hei muuten, oletteko katsoneet Laulu rakkaudelle -ohjelmaa? Mä olen jäänyt siihen aivan koukkuun. Kuivin silmin ei voi katsoa. Suosittelen lämpimästi

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA,

PS. täältä löytyvät aiemmat fredagsmys-postaukset ja tuosta sivupalkista kolmisen vuotta sitten kokoamani tulostettava tiedosto fredagsmys-reseptieni helmistä!


sunnuntai 13. joulukuu 2020

Takuuvarma taatelikakku

HEIPPATIRALLAA!

Saako myöntää ääneen löffänneensä tänä viikonloppuna sohvalla enemmän kuin pitkään aikaan? No myönnän kuitenkin :D Ollaan katsottu pikkuisen kipuisen esikoisen kanssa kaikkia laatudokkareita mm. Australian rajalla, Lentokoneturmatutkinta, Metsien miehet yms. Välillä nukuttu päikkäreitä ja sitten taas jatkettu töllöttimen tuijottamista. Mutta sohvaltakin on noustu ja siivottu veskit perinpohjaisesti. Tänä iltana siivotaan sauna ja sitten onkin joulusiivot tehty.

Se taisi olla vuosi 2015 kun ekan kerran jaoin täällä blogissa meidän äidin taatelikakkuohjeen. Tai ei se meidän äidin keksimä ohje ole, vaan jo aikaa ennen meidän äitiä. Muistaakseni olen nähnyt äidinäidillä reseptin tähän taatelikakkuun. Mitat olivat alkuperäisessä reseptissä kahvikuppeina, joten käänsin ne taannoin deseiksi. Kahvikuppeja kun on niin monen kokoisia. Tästä kakusta on tullut myös osan lukijoiden luottotaatelikakuista ja tänäkin vuonna olen saanut mieltä lämmittäviä viestejä, kuinka ekat taatelikakut on jo paistettu :)

Taatelikakun kuuluu olla mehevä ja sen kuuluu parantua tekeytyessään. Se kestää myös pakastusta, mutta keittiön työtasolla se ei juurikaan säily (ennen kuin syödään parempiin suihin ;)).

Taatelikakku

3 dl vettä
1 pkt (250 g) taatelia
1 ½ dl sokeria
200 g voita tai margariinia
2 munaa
1 dl vahvaa kylmää kahvijuomaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria

1. Keitä vesi, paloiteltu taateli ja sokeri soseeksi. Lisää lämpimään seokseen rasva. Anna seoksen jäähtyä hetki.
2. Sekoita joukkoon yksitellen munat, sitten kahvi ja lopuksi jauho-kohotusaineseos ja vaniljasokeri.
3. Kaada taikina voideltuun rengasvuokaan ja paista 175 asteessa noin 1 tunti.

Hei muuten, vaikka Marian Bistro -blogi starttaa vasta 1.1.2021, niin Instagramin puolella startattiin jo (@marianbistro), malttamattomina. Tuun jakamaan tästä jouluun asti tuolla Bistron puolella joka päivä yhden mun joulunajan suosikkiresepteistäni. Tänään sieltä löytyy jouluinen nakukakku ja huomiselle on taas luvassa jotain muuta. Joulun ajan ruokatunnelmat tulen tallentamaan myös tuonne Bistron puolelle ja @atmarias -tilin puolella sitten sitä joulun muuta tunnelmointia.

Jasso, sitten voisi mennä vähäksi aikaa taas sohvalle kuusenkynttilöitä ihastelemaan. Rakastan tätä tunnetta, jossa  sallin itselleni hyvällä omalla tunnolla olla laiska. Joillekin joulu tulee kiireen ja puuhastelun kautta ja joillekin se tulee pysähtymisen kautta. Mä kuulun tätä nykyä tuohon jälkimmäiseen sakkiin. Ainakin toistaiseksi. Saas nähdä miten käy, kun lähemmäs joulua mennään!

SULOISTA SUNNUNTAITA