torstai 05. joulukuu 2019

Joulun makeimmat muistot


Postaus on toteutettu yhteistyössä K-Supermarketin ja Indieplacen kanssa.


 

HEIPPA IHANAT

ja hyvää Itsenäisyyspäivän aattoa! Olen tässä juurikin lähtemäisilläni työpaikan pikkujouluihin, mutta sitä ennen tulin jakamaan teille jouluista tunnelmaa makeiden joulumuistojen myötä. Jouluun kuuluu vahvasti perinteet ja ne ovat sellaisia, jotka tuovat suuren osan joulun tunnelmaa. Nuo äidin käsinkirjoittamat reseptit, joissa on todistusaineistoa, että niiden mukaan on leivottu. Jopa niin paljon, että välillä taikinatahran alta on vaikea nähdä, mitä siinä lukee. Mulla on iso laatikollinen jouluisia reseptejä äidin jäljiltä ja niiden mukaan ruoan laittaminen ja leipominen on hurjan ihanaa. Nostalgista!

Saanko niihin sen saman maun, mitä äiti sai? En todellakaan, mutta lähelle sitä. En tiedä miten nuo äidit sen tekevät, mutta toivottavasti joku päivä meidän tytöt ajattelevat minusta ja minun leivonnaisistani samoin kuin mitä itse ajattelen oman äitini leipomuksista.

Kerroinkin teille tässä eräässä postauksessa, että ihmettelen edelleen, miten meidän äiti ehti tehdä meille vuosi toisensa perään niin ihanan joulun. Joulun, jossa koti oli koristeltu joulun satumaaksi ja jossa ruokapöytä notkui herkkuja. Pikkutyttönä en niinkään välittänyt joulun suolaisista herkuista, mutta makeat herkut kyllä maistuivat. Meillä pidettiin perinteisesti piparkakkutalkoot itsenäisyyspäivänä. Silloin leivottiin pipareita jouluksi pakkaseen. Äidillä oli tämä sama perinne vielä meidänkin lapsien kanssa.

Viikkoa ennen joulua paistettiin joulutortut, jotka nekin pakastettiin. Muistan vieläkin roikkuneeni pää alaspäin kellarin arkkupakastimessa ja raottaneeni foliovuoan kantta. Torttuvarkaissa käyminen kyllä tuli ilmi, mutta joulumieltä se ei keneltäkään vienyt.

Jossain vaiheessa äiti ehti paistaa myös taatelikakut pakkaseen. Taatelikakun teen vieläkin joka vuosi äidin reseptillä. Mitä sitä suotta hyvää vaihtamaan. Lapsuuteni joulujen jälkkäripöydästä löytyi myös lusikkaleipiä ja ässäkeksejä. Sekä kakku, joka jäi poikkeuksetta meiltä lapsilta syömättä. Nimittäin englantilainen hedelmäkakku. En voinut ymmärtää, miten meidän äidin mielestä tuo oli parasta maan päällä. Itse saatoin ottaa siivun, mutta lautaselle jäi syömisen jälkeen kirsikkaa, sukaattia, appelsiininkuoria ja rusinoita. Ja tahmein sormin nypityistä ei toivotuista raaka-aineista johtuen iso kasa kakun murusia.

Niin se aika muuttuu. Aikuisuus tekee tehtävänsä; tänä päivänä tuo englantilainen hedelmäkakku on suosikkini. Varsinkin, kun se on saanut pari päivää mehustua ja makustua rauhassa. Kuppi kahvia, pala hedelmäkakkua ja joulukuusen kynttilöiden kimallus. Jalat viltin alle sohvalla ja taustalle joululaulut. Olen tuonut oman lisäni kakkuun pistaasipähkinöillä, jotka tuovat ihanasti suolaisuutta ja purutuntumaa. Siinä missä äiti jätti kakun vaaleanruskeaksi, minä tykkään käyttää vuoan leivittämiseen ruiskorppujauhoja ja paistaa kakkua extravartin.

Hedelmäkakku

250 g voita
250 g sokeria
5 munaa
250 g vehnäjauhoja
200 g rusinoita
100 g sukaattia
75 g appelsiininkuoripaloja
75 g kirsikoita
100 g mantelilastuja
pistaasipähkinöitä murskattuna

1. vaahdota pehmeä voi ja sokeri
2. lisää seokseen munankeltuaiset ja vehnäjauho
3. lisää vaahdotetut valkuaiset ja loput ainekset
4. kaada taikina voideltuun ja ruiskorppujauhotettuun vuokaan
5. paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin reilun tunnin ajan (vähän pidempään, jos haluat rapsakan kuoren)

Hauska on huomata omien tyttöjeni reaktio tähän ihanaan kakkuun. ”Äiti, kuinka sä voit tykätä tuosta?!” Ei ole omena kauas puusta pudonnut :) Ehkä jonain päivänä hekin nauttivat tästä perinteisestä jouluherkusta. Kahvikuppi kädessä, varpaat viltin alla, sohvannurkassa joulukuusen valoja ihastellen.

Rakastan joulua ja rakastan laadukasta jouluruokaa.  Vaikka lähdemme jouluksi pohjoiseen, niin haluan käydä tutussa kaupassa jouluruokaostoksilla. Niin kuin aiempinakin vuosina. Tuo meidän lähi K-Supermarket on se mun luottoruokakauppani. Tiedän, että saan sieltä kaikki ainekset mitä tarvitsen onnistuneeseen jouluruokailuun. Laadukkaasti ja sellaisten ihmisten tekeminä, jotka arvostavat ruokaa yhtä korkealle kuin minä arvostan.

Ja kaupan päälle saan vielä erittäin ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua. Varsinkin kalatiskistä olen erittäin iloinen. Kotimainen kasvatettu siika, kun on herkullisuuden lisäksi myös vastuullinen valinta. Tänäkin jouluna valmistan graavisiian jo täällä etelässä lähtöä edellisenä iltana. Se ehtii hienosti graavautumaan ajomatkan aikana. Köllötellen suksiboksissa muiden ruokaostosten kanssa. Perille päästyämme siika maistuu taivaalliselta saaristolaisleipäsiivun päällä.

Joulussa, kuten vuoden ympäri, mulle tärkeintä on yhdessä oleminen perheen kanssa. Mutta melkein yhtä tärkeää on syöminen. Rentoutuminen keittiössä ja joulumielen nostattaminen jouluisten tuoksujen avulla ♥ Parin viikon päästä palaan vielä jouluruokamuistojen parissa jakamaan teille suolaisia jouluruokamuistoja lapsuudestani.

Olisi ihana jakaa niitä lapsuuden rakkaimpia joulumuistoja kommenttiboksin puolella. Rikastuttaa täten meidän kaikkien joulun odotusta. Mikä on sinun rakkain joulumuistosi?

TUNNELMALLISIN TORSTAITERKUIN,


maanantai 02. joulukuu 2019

Nopea & rapeakuorinen joulupataleipä

HELLUREI!

Tänä aamuna koulukyytejä tehdessäni en voinut muuta kuin ihastella; miten toi maisema voi olla noin järisyttävän kaunis? Puutkin on täynnä töppölunta. Sellaista, mitä olen tottunut näkemään pohjoisempana. Voi kunpa viikon puolivälin plussakelit peruttaisiin viime hetkellä :) Yhtäkaikki, tuo jouluinen maisema inspiroi mua aloittamaan kotitoimistopäivän keittiöstä. Jouluiset leivontapuuhat heti viikon kärkeen eivät tunnu lainkaan hassummalta ajatukselta.

Varsinkin kun leivonta on siihen mun tyyliini helppoa ja turhan konstailematonta. Sellaista, ettei juuri tarvitse vaivailla tai säätää taikinan kanssa. Niin, että ei haittaa, vaikka taikina kohoaisi vähän ylimääräistä. Pääasia, että tuossa kohoamisen aikana saa hoideltua akuuteimmat sähköpostit pois alta. Tänä aamuna meillä valmistui jouluinen pataleipä. Leivän leipominen on ihanaa eikä uunituoreen leivän makua voita mikään. Tein pataleivän tuolla vanhalla luotto-ohjeellani, jota fiksasin jouluisemmaksi muutamalla raaka-aineella.

Nopea & rapeakuorinen joulupataleipä

6 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
puolikas pussillinen kuivahiivaa
hyppysellinen sormisuolaa
iso loraus siirappia (n. 0,5 dl)
3 dl vettä
fenkolia
muskottipähkinää
kanelia
rusinoita
manteleita

1.kuumenna vesi kädenlämpöiseksi ja lisää siihen siirappi
2.sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita seokseen puuhaarukalla vesi
3.anna kohota liinan alla noin 30 minuuttia (tai enemmän, jos maltat ja on aikaa)
4.laita uunipata uuniin ja aseta uuni päälle 215 asteeseen (kiertoilmalla)
5.kun pata on ollut uunissa parikymmentä minuuttia, ota se pois ja kaada taikina pataan
6.sulje pata kannella ja laita uuniin 40 minuutiksi
7.poista kansi ja annan leivän paistua vielä 10 minuuttia
8.jäähdytä hyvin ennen leikkausta

Jos käytän valurautaista pataa, voitelen sen öljyllä ennen uuniin laittamista, mutta nyt mulla oli käytössä Sarpanevan pata, jonka emalipintaan leipä ei jää kiinni.

Muistan opiskeluaikoina Stockan takana asuessani hemmotelleeni itseäni aina silloin tällöin Stockan rusinaleivällä. Jösses se oli hyvää paahdettuna ja voin kanssa. Tähän leipään tuli vähän sitä samaa makua. Maustettuna vielä jouluisella fenkolilla. Se on jännä, miten tietyt maut tuovat muistoja mieleen. Mä muistan elävästi vieläkin sen rusinaleipäpussin rahinan. Sen, kun veitsi viilsi siitä palasen. Kun nojasin keittiön työtasoon odotellessani leivän pomppaamista ulos paahtimesta. Ikkunasta siintävää Tuomiokirkkoa katsellen.

Siinä, missä mä tykkään rusinoista leivässä, tiedän iltapäivällä kahden nuoren neidin nyppivän rusinat leivästä pois. Ehkä joku päivä hekin ymmärtävät hyvän päälle ;)

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

PS. ja ehei, vaikka tuossa yhdessä kuvassa pidän kättä kovin suojelevasti vatsan päällä, niin meille ei ole tulossa vauvaa :D Eilen tosin sellaisia pieniä nuuskuttelin ja toista sain pitää pitkän tovin sylissäkin. On ne vaan niin ihania 


keskiviikko 27. marraskuu 2019

Parasta viime aikoina

HEIPPAHEI

ja wuhuu, täällä on satanut lunta koko aamun. Sellaista valkoista, joka jää maahan. Joka positiivisesti elämän syrjää katsovan mielestä on ehdottomasti lunta – niiden parin epäilevän mielestä silkkaa räntää :) Yhtä kaikki, valkoinen aina valaisee maiseman.

Viime päivinä on tullut fiilisteltyä. Kietouduttua iltaisin perhekuplaan, keitettyä  glögiä ja puuhailtua keittiössä. Tää on sitä parasta antia, jota marraskuu houkuttelee tekemään. Miettikääs, jos ulkona paistaisi aurinko ja ruoho vihertäisi. Lämpöasteita olisi yli 30. En usko, että itse pystyisin silloin fiilistelemään. Ainakaan tällä tavalla. Mun perisuomalainen sieluni kaipaa tätä aikaa, kun on niin säkkipimeää, ettei eteensä näe. Kun saa ihan surutta tuntea laajalla skaalalla.

Kun saa katsoa ohjelmia ohjelmien perään ja nukahtaa töiden jälkeen sohvalle. Kesken ohjelman. Haluaisin vinkata teille yhden erittäin mielenkiintoisen dokumenttisarjan: Arabia with Levison Wood. Avattiin sunnuntai-iltana telkkari just kun tuosta ohjelmasta oli vartti jäljellä. Etsin käsiini viisiosaisen sarjan Yle Areenasta ja katsoin kahden päivän aikana kaikki viisi jaksoa. Näin esteetikon silmään parasta antia oli kuvaustapa. Kuvauskulmat ja nuo huikeat maisemat. Toisella tapaa parasta antia oli päästä nojatuolimatkalle sinne, minne ei muuten tulisi matkustettua. Ainakaan tällä hetkellä. Huikea dokkari, suosittelen todellakin, mikäli olette yhtään kiinnostuneet näkemään Lähi-Idästä ja Arabian niemimaasta muutakin kuin mitä uutisissa ja somen uutisvirrassa näytetään. Mun travel bucket listalle pääsi Petran kuuluisa rauniokaupunki Jordaniassa!

Parasta aina joulun alla on myös joulun tuoksut. Ne, joita välillä joutuu reseptiä kehitellessään metsästämään. Nyt meillä tuoksuu joulu. Suussakin maistuu joulu. Tarkoituksenani oli leipoa tytöille välipalaksi kaurakeksejä, mutta viime metreillä päätinkin kokeilla jotain itselleni aivan uutta ja korvata kaurahiutaleet mantelijauheella. Lisätä jouluisia mausteita tuomaan makua. Rullata keksit rullalle (niistä ei tullut kauniin pyöreitä ;D) ja sulattaa päälle appelsiiniraakasuklaata. Avot!

Jouluiset keksit

75 g voita
1 dl (luomu)kookossokeria
2 dl mantelijauhoa
neilikkaa
kardemummaa
pomeranssinkuorta
kanelia
chiliä

-sulata voi kattilassa, lisää muut aineet
-anna aineiden sekoittua hyvin ja tarvittaessa lisää voita / mantelijauhoja
-nosta lusikalla nokareita uunipellille ja paista 180 asteessa noin 8-10 minuuttia
-jos haluat tehdä rullia, niin rullaa keksit ennen kuin ne jäähtyvät
-sulata päälle appelsiiniraakasuklaata

Mikä sun elämässä on ollut parasta viime aikoina? Toivottavasti sielläkin on löydetty joulunalusajan ihanuus. Ilman stressiä tai turhia murheita. Asioilla on tapana järjestyä ♥ Nyt vielä yksi keksi pahimpaan lounasnälkään (don’t try this at home) ja koulujuttuja. Tobyn kanssa on kyllä pakko vielä valoisalla päästä lunta ihmettelemään!

MUKAVAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,