sunnuntai 06. lokakuu 2019

Syksyn makuja 🍂

HEISSUNHEI IHANAISET

nauravaiset ystävät siellä ruutujen toisella puolella! Mitä teille kuuluu? Tänne kuuluu ihan kivaa. Vähän on vielä haikeutta ilmassa eilisen mökkikauden pakettiin laittamisen johdosta, mutta ihmismieli on jännä; olen keksinyt jo satamiljoonaa kivaa asiaa, jota odottaa loppusyksyltä ja talvelta täällä kotonakin. Ehkä se on taas sitä tiettyä realismia. Perin viisaita sanontoja nuo ”aika aikaansa kutakin” ja ”uusi aika, uudet kujeet”. Ja hei valehtelisin jos väittäisin etteikö tänä aamuna ollut kiva astua sängystä lattialle, jonka lämpötila on himpun verran enemmän kuin mökillä eilen aamulla. Meillä ei ole mökillä minkään sortin eristyksiä lattiassa, joten vaikka mökki lämpenisi, niin lattiasta vetää vimmatusti.

Yksi noista jutuista, mitä odottaa tulevilta kuukausilta on sunnuntait kotona. Se, kun oikeesti saa haahuilla pyjamassa koko päivän. Jos haluaa. Ei tarvitse pakata kamoja ja lähteä huonolla säällä järven yli autolle. Voi olla ihan hyvillä mielin sisällä. Leipoa, polttaa takkaa ja fiilistellä. Sunnuntait ovat myös oivia työpäiviä, kun ei puhelin soi ja sähköpostikin harvoin häiritsee. Tänään ajattelin tehdä ihan vähän töitä ja neljä tuntia myöhemmin huomasin, että olin uppoutunut töihin ihan täysin. Lapset kyselivät ruoan perään ja koirakin vinkui ulos.

Tänään meillä on myös tuoksunut sisällä syksyn maut. Se tuoksu, joka suppilovahveroista tulee pannulla paistettaessa on jotenkin ylivoimainen. Sellainen, jota ei tule tuoksutettua kuin kerran pari vuodessa. Toin mökiltä jääkaapin ja pakasteen sisällön kotiin ja sieltä löytyi mm. kanttarellituorejuustoa, voimakasta juustoraastetta ja yksi valmis ruistaikinapiirakkapohja. Lempparikaupastani löysin suppilovahveroita hyvään hintaan, joten suloisen sunnuntain kruunaa pitkästä aikaa sienipiirakka.

Syksyn sienipiirakka

1 valmis ruispiirakkapohja

1 l suppilovahveroita
1/2 prk kanttarellituorejuustoa
1/2 prk valkosipulituorejuustoa
2 kananmunaa
150 g gouda juustoraastetta
suolaa, mustapippuria
loraus balsamicoa
(persiljaa, timjamia tms)

-levitä piirakkataikina uunivuoan pohjalle ja reunoille
-kuulosta suppiksia pannulla, kunnes vesi on haihtunut
-sekoita keskenään tuorejuustot, kananmuna ja juustoraaste
-mausta suolalla, balsamicolla ja mustapippurilla (ja yrteillä, jos on)
-kaada suppilovahverot piirakkapohjan päälle ja sen päälle juustomunaseos
-paista uunin alatasolla 180 asteessa noin 40 minuuttia, tai kunnes piirakka ottanut kauniisti väriä

Multa aina kysytään, että onko joku ruoka, mitä meidän lapset ei syö. No tässä yksi taas esimerkkinä :D En kyllä itsekään muista olleeni sienien ystävä tuossa iässä. Asiasta kolmanteen…onko tänä vuonna ollut lainkaan banaanikärpäsiä? Miehen kanssa tänään havahduttiin asiaan, että eipäs ole näkynyt. Vai onko ne pirulaiset vasta tulossa? Omput ja muut hedelmät on saaneet olla rauhassa keittiön tasolla. Yleensä meillä on syksyn ohjelmistoon kuulunut banaanikärpäsansat eli tänä vuonna on ollut yksi ohjelmanumero vähemmän ;) En kuitenkaan pane pahakseni.

Nyt jumppavaatteet niskaan ja vähän venyttelemään. Menen tänään ekaa kertaa laitepilateksen jatkotunnille ja koko kroppa on sellaisessa joikkelissa ja jumissa, että ihan hirvittää. Eiköhän se viimeistään tuolla tunnilla sitten aukea!

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


sunnuntai 11. elokuu 2019

Syksyn tuntua & omenakaurapaistosta

HEIPPAHEI!

Oi mikä suloinen sunnuntai saatiinkaan; rakastan sadepäiviä, mutta sadesunnuntait ovat jo ihan lottovoittoja. Ainakin näinä tällaisina päivinä, kun ei ole tarvinnut tehdä mitään. Kun on saanut nukkua kahdet päikkärit ja vain olla. Siirtyä sohvalta jääkaapille ja takaisin. Täytin eilen 44 vuotta ja en tiedä onko tämä tänään vallinnut vähän raihnainen ja vanha olotila seurausta uusista lukemista iässä vai eilisistä firman kesäjuhlista. Mutta täytyy sanoa, että oli kummin vain tai molemmista johtuvaa, niin olipahan ihana päivä ja ilta.

Vaikken nyt mikään Rammstein -fani ole, niin olihan tuo keikka nyt ihan huikea. Korvatulpille oli käyttöä, mutta silmille oli katseltavaa koko reilun pari tuntia. Onneksi olin tilannut miehen hakemaan meidät keskustasta heti keikan jälkeen kotiin, niin pääsi ajoissa nukkumaankin. Tänä aamuna sitä pienesti kiitti itseään siitä, ettei kuunnellut illalla sisäistä ääntä, joka oli menossa vielä Paapan Kapakkaan ;)

Tein ensimmäistä kertaa tänä vuonna omenakaurapaistosta ja se yhdistettynä ikkunaan ropisevaan sateeseen toi kivan syysfiiliksen kotiinkin. Pitkästä aikaa tein omenakaurapaistoksen ehdalla voilla ja fariinisokerilla. Parina viime vuotena kun olen kokeillut kaiken maailman rasvattomia ja sokerittomia versioita. Mutta ei ole tämän rapean omenakaurapaistoksen voittanutta! Reseptin olin jakanut ekan kerran blogiin vuonna 2012. Sen olen vissiin ottanut Myllyn Paras -sivustolta, mutta en tähän hätään sitä sieltä kyllä löytänyt.

Omenakaurapaistos

10 hapokasta omenaa
kanelia

Päälle:
150 g voita
1,5 dl fariinisokeria
4 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja

Laita uuni lämpiämään 200-asteeseen. Omenat kuoritaan ja siemenkodat poistetaan. Omenan lohkot asetellaan esim. pyöreään piirakkavuokaan. Päälle ripotellaan kanelia. Voi sulatetaan ja siihen lisätään fariinisokeri, kaurahiutaleet ja vehnäjauho. Tämä seos levitetään omenalohkojen päälle. Kypsennä uunin alatasolla noin puoli tuntia.

Ruokahuoneessa on tullut aiemmin vietettyä hirmuisen vähän aikaa. Mutta nyt kun olkkarin vitriini siirtyi sinne, niin huoneesta tuli jotenkin valoisampi ja sitä myötä viihtyisämpi. Pitäiskin kutsua ystäviä joku sateinen ilta kylään. Kattaa kauniisti ja syödä pitkään hautunutta ruokaa. Ah, tuumasta toimeen!

Mutta nyt vielä yksi kuppi karpalo-kerma rooibosta ja sitten iltaruoan kimppuun. Pitkästä aikaa uuniperunoita lohitäytteellä. Sunnuntait on kyllä tosi jees! 

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


torstai 20. kesäkuu 2019

Juhannus maistuu mansikalle! 🍓

MOIKKAMOI IHANAT!

Vuoden yksi ihanimmista juhlista on aivan näppituntuman päässä. Se on jännä, että en ole todellakaan ollut aina juhannusihmisiä. Nuorempana ja jopa teininä pidin juhannusta vähän pakkojuhlana. Ylimääräisinä vapaapäivinä, jolloin äiskä ja iskäkin oli pidempään mökillä meidän kanssa. Juhannus, kuten joulukin, on saavuttanut uuden merkityksen vasta lastensaannin jälkeen.

Sitä haluaa jotenkin välittää juhannusperinteitä eteenpäin lasten myötä. Hakea metsästä juhannuskoivut kuistin pieleen, tehdä saunavihta perinteisten oppien mukaan, laittaa maljakkoon luonnon antimista kukkakimppu, saunoa, uida, pelata pelejä ja syödä. Juhannus maistuu ennen kaikkea mansikalle, on sitä maistunut jo 43 vuotta, mutta myös hitusen uusille perunoille ja sillillekin :) Mansikkakakku on yhtä tärkeä juhannustraditio kuin ne juhannuskoivutkin. ID

Mansikkakakku vaihtelee vuosittain; milloin on tarjolla mansikkabritakakkua, milloin mansikkapavlovaa. Tänä vuonna teen tarjolle jälleen tuon ihan älyttömän hyvän mansikkakakun, jonka reseptin sain vuosia sitten ihanalta työkaveriltani Jenniltä. Vaikka olen jakanut tuon reseptin täällä blogissa ainakin sata kertaa aiemmin, niin kerta kiellon päälle ;)

Juhannuksen mansikkakakku

1 dl ruokaöljyä
6 dl isoherkku-kaurahiutaleita
(näitä en ole muuten enää löytänyt kaupasta pariin vuoteen…
olen käyttänyt tavan isoja kaurahiutaleita)
– sekoitetaan keskenään
3 rkl vehnäjauhoja
2 1/2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
– sekoitetaan keskenään
3 munaa
2 1/2 dl sokeria
– vatkataan keskenään
– yhdistä aineet keskenään ja paista uunipellillä leivinpaperin päällä 225 asteessa kauniin ruskeaksi
– leikkaa pohja kahteen tai kolmeen osaan
– vaahdota väliin kermaa ja viipaloi väliin ja päälle reilusti mansikoita

Me saadaan saareen vieraita huomenna; maailman paras anoppi ja appiukko tulevat perinteisesti yhdeksi yöksi ja mikäli perinteet jatkuvat, niin saadaan lauantaina rakas ystäväperhe saareen. Ainakin päiväseltään. Teen mansikkakakun pohjan tänään valmiiksi ja täytän sen huomen aamulla. Tämä kakku paranee ajan saatossa, joten mikälisikäli kakkua on jäljellä lauantaina, niin tarjoamme sitä kuplien kanssa.

Nyt toivottelen teille oikein ihanaa ja ennen kaikkea turvallista juhannusta. Muistakaa nauttia, syödä mansikoita ja levätä. Uida ja saunoa. Tai oikeastaan tehdä just sitä, mikä tuntuu siinä hetkessä hyvältä  Ajattelin pitää kannettavan visusti piilosti sunnuntaihin asti. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitää, niin viimeistään lauantaina veri vetää kuitenkin blogin puoleen :) IG storyn puolella juhannustunnelmat päivittyvät tasaiseen tahtiin!

IHANAA JUHANNUSTA!