tiistai 31. maaliskuun 2020

In the end, it’s going to be ok ♥

HEI HELLUREI!

Valehtelisin, jos väittäisin etteikö takaraivooni hiivi tämän tästä ajatus taloudellisen tilanteen radikaalista muuttumisesta. Oman ajatuksen voima on ihan äärettömän vahva; olen antanut ajatuksen iskostua aivoihini, mutta samalla toinen puolisko aivoistani on alkanut työstää varasuunnitelmia. Nyt jos koskaan on hyvä aika laittaa kulutustottumukset suurennuslasin alle. Kuinka paljon tarvitsen elääkseni? Mitkä ovat ne välttämättömimmät menot? Mitä menoja on syytä karsia ja miten voin kivuttomimmin suhteuttaa kulut tuloihini?

Ratkaisukeskeinen ajattelutapa on korostunut viime päivinä. Sisäinen ääneni sanoo, että kaikki tulee järjestymään. Kynä sauhuaa paperilla. Perinteinen kassavirta-analyysi selkeyttää tilannetta. On aika ottaa debit ja kredit käyttöön. Hetkeksi annan kaaosteorialle vallan. Mihin suuntaan lähden, jos elämä tarvitsee rakentaa taas kokonaan alusta. Mieli muistaa, millaista on menettää läheisiä. Ajattelen, että niin kauan kuin ihmishenkiä ei menetetä, pystyn vaikuttamaan tilanteeseen paremmin. Oikeastaan millään muulla ei ole loppupeleistä väliä…ihmishenkiä kun ei rahalla takaisin saada. Taistelutahto sisälläni nousee ja päätän, että hemmetti – tästäkin selvitään.

Tässä kohtaa päässäni alkaa soimaan Vivaldin Neljä Vuodenaikaa; La Primaveran myötä kevät herää henkiin, linnut sirkuttavat ja aurinko pilkistelee pilven takaa. Toivo astuu esiin. Huomaan kyyneleiden nousevan silmiini. Helpotuksen kyyneleiden. In the end, it’s going to be ok

Jos sulla on ollut samanlaisia ajatuksia, niin heitän ilmoille muutamia mahdollisuuksia, mitä tämä poikkeuksellinen aika antaa.

Oletko miettinyt jo pidempään alanvaihtoa? Jos istut nyt kotona lomautettuna, niin mitäs jos laittaisit suunnitelmasi paperille. Jos muutos töiden osalta todella on se, mitä elämältäsi haluat. Aloita vaikka ihan nykyisen työpaikan plussista ja miinuksista. Onko siellä miinuspuolella jotain sellaista, johon voit itse vaikuttaa? Sellaista, jonka saisit kääntymään plussapuolelle? Voisitko esimerkiksi ehdottaa esimiehellesi oman toimenkuvasi tuunaamista? Miten saisit työstäsi muokattua sellaisen, että töihin olisi kiva mennä ja työ olisi mielekästä? Se voi olla ihan jopa niinkin pienestä kiinni kuin  siitä, että järjestät työpäiväsi uudelleen niissä mittapuissa kuin se on mahdollista.

Mä ainakin olen helposti tapojeni orja. Työpäivä noudattaa tiettyä kaavaa ja sitten sinne väliin putoilee sellaisia päivän piristyksiä, jotka katkovat rutiineja. Pystyisikö työpäivän tai työviikon ”lukujärjestystä” muuttamaan? Saisitko lisäkoulutuksella työhösi uusia työkaluja ja siten mielekkyyttä? Mä tuunaan tätä mun blogityötä päivittäin kotitoimistolla. Niinkin yksinkertaisella jutulla, että siirrän välillä kotitoimiston keittiön viereiseen ruokatilaan tai jopa ruokahuoneeseen. Sitten aina kesken päivän palaan tänne työhuoneeseen. Niinkin pieni maisemanvaihdos auttaa. Eli ei sen tarvitse aina olla maata mullistava asia. Toimistolla olen tottunut eka ottamaan tiliotteet ja sitten käsittelemään ostolaskut ja vasta tämän jälkeen myyntilaskut. Eilen menin ihan peppu edellä puuhun ja aloitin päinvastaisesta järjestyksestä. Oli virkistävää! Ollakin, että jouduin hetken funtsimaan, että onko kaikki tarvittava tehty :D

Jos olet yleensä hakenut kahvikupin työpisteellesi ja juonut aamukahvit siinä, niin mitäs jos kysyisitkin työkaveriltasi, jos ottaisitte kymmenen minuutin breikin tiettyyn kellon aikaan ja joisitte kahvit samalla sparraten toisianne? Saisitko näillä pieneillä teoilla työsi tuntumaan merkityksellisemmältä ja sitä kautta mielekkäämmältä?

No jos nyt näyttää siltä, että se miinuspuoli on täynnä kohtia, joihin et pysty vaikuttamaan, niin mikä olisi se sellainen ala, jossa haluaisit työskennellä? Tai olisiko se kenties nykyinen ala, mutta eri työnantajan palveluksessa? Onko tässä kohtaa rahkeita kouluttautua kokonaan uudelleen? Kenties nykyisen työnantajan palveluksessa ollessasi työn ohella?

Ja hei, jos oma työsi ei ole tuntunut mielekkäältä sen takia, että olet ollut piipussa viime ajat, niin kenties nyt on hyvää aikaa levätä. Palautua luonnossa ja laittaa itse itsesi kuntoon. Voihan olla, että jo näillä eväillä töihinpaluu tuntuu kivemmalta. Voihan olla, että etäisyys omista töistä on saanut asiat perspektiiviin ja huomaatkin, että se sun työpaikka on ihan sulle tehty. Piti vain ottaa välimatkaa todetakseen se.

Se on jännä juttu, että vaikka voisi kuvitella, että viimeistään tämä poikkeusaika saisi nämä vaaleanpunaiset yrittäjänlasit syrjään nenältä, niin ehei – vaikka näinä päivinä voisi helposti kuvitella jokaisen yrittäjän olevan mieluummin palkansaajan asemassa (mm. työttömyysetuuksien, kenties henkilökuntaa koskevien ikävien päätösten vuoksi tai siksi, että oma koti meinaa lähteä alta, kun olet laittanut sen yrityslainojen vakuudeksi), niin silti se yrittäjyys on sitkeänä tuolla selkärangassa. Jos ei sitä yrittäjyyden selkärankaa saa katki näinä aikoina, niin ei se kuulkaa katkea koskaan

KAIKKI JÄRJESTYY – IHANAA (ja hei lumista!) TIISTAI-ILTAA,

 

 

 

 


sunnuntai 29. maaliskuun 2020

Rakas mökkipäiväkirja

Sunnuntai 29.3.2020

Tänään oli taas se päivä, kun ajelimme mökkirantaan. Tietäen, että vielä saisi ilmat roimasti lämmetä, jotta pääsisimme saareen. Viikossa oli kuitenkin tapahtunut suuri harppaus kohti kesää; mökkitieltä kevätaurinko oli sulattanut lumet. Mökkijärven jää kiilsi myös ilman lumipeitettä. Jää napsahteli kovaan ääneen. Ikään kuin varoittaen niitä paria uhkarohkeaa, jotka jäällä luistelivat ja hiihtelivät. Selaan vanhoja mökkipäiväkirjoja. Tästä vaiheesta  on yleensä mennyt noin kolme viikkoa, kun pääsemme saareen. Toivottavasti tänäkin vuonna. Vielä ei ollut murikkatestien aika. Ehkä ensi viikonloppuna?

Niin kuin monena muunakin keväänä, niin myös tänä keväänä mökkikassi on osin jo pakattu. Lakanat nätisti viikattu odottamaan sänkyihin pääsyä. Pyyhkeet pehmoisina päällekkäin. ”Muistatko sen tuoksun, kun avaa mökin oven?” kysyn mieheltä. Kukapa mökkihöperö nyt tuota voisi unohtaa. ”Muistatko ne kesäillat, kun sade yllättäen loppuu ja järvi on peilityyni. Kun sen pinnalla väreilee usvapilviä ja vastarannalta kantautuu puusaunan tuoksu?” Sanoja ei mökkihöperöiden välillä tarvita. ”Muistatko ne loppukesän ekat mustikat, joita poimitaan mökin pihalta aamupuuroon. Ja sen taivaalliselta maistuvan aamukahvin, jota voidaan helpostikin juoda pannullinen verkkaisina lauantaiaamuina?” Merkitsevä katse kertoo, että kyllä. ”Muistatko ne ihan järisyttävän kauniit auringonlaskut? Ne kun taivas on täyttä purppuraa?”

Toby vingahtelee laiturilla eikä ymmärrä, miksei pääse veneeseen ja saareen. Tunnen saman tuskan.

Kotiin päästyämme iäkkäämpi mökkinaapurimme laittaa tekstiviestin. Ihan kuin tietäen, mistä juuri ajelimme kotiin. Toivottelee hyvää kesää (kas, emme ole ainoita mökkihöperöitä, joiden kesä alkaa jo huhtikuun korvalla ;) ja kertoo voivansa hyvin. Välitämme mökkisaaren kuulumiset, etäältä katsottuna ja toivotamme heille hyviä vointeja näinä vaikeina aikoina. Luvataan nähdä pian saaressa ♥ 

SULOISIN ”JOKOJOKOJOKOJOKO” SUNNUNTAITERKUIN,

 


tiistai 24. maaliskuun 2020

Maailman suurin illallinen ilmaston hyväksi – WWF Earth Hour ♥


Postaus on toteutettu WWF:n ja Indieplacen yhteistyönä ja sitä on tuettu ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin.


 

HEIPPAHEI!

Miltäs sinun kalenterisi näyttää tulevana lauantai-iltana? Minulla on ilo kutsua teidät tapahtumaan, joka onnistuu ihan jokaisen kotoa käsin. Pukeutumiskoodi on vapaa, eikä tapahtuman ennakkovalmistelut vaadi sen kummoisempia toimia. Turhien valojen sammuttelu riittää ja jos haluatte oikein fiilistellä, niin voitte valmistaa suussa sulavan kasvisaterian ennen h-hetkeä. Tulevana lauantaina 28.3. klo 20.30 – 21.30 vietetään nimittäin taas maailmanlaajuista ilmastotapahtumaa Earth Houria. Merkitkäähän kalentereihinne! Ilmottautumiset tapahtumaan voitte tehdä Earth Hour Facebook -sivuston kautta. Earth Hour ei ole energian- tai sähkönsäästötempaus, vaan valojen sammutus on ikään kuin symbolinen ele, jolla voimme jok’ikinen kunnioittaa maapalloamme ja ilmaista huolemme ympäristön tilasta ja ilmastokriisistä. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä WWF:n kanssa.

Meillä vietettiin Earth Hour -tapahtumaa jo etukäteen (toki tulemme sitä viettämään vielä uudelleen lauantaina). Tehtiin yhdessä kasvisruokaa, katettiin kauniisti ruokahuoneen pöytä ja sammutettiin turhat valot. Katettiin jopa mummun ja vaarin kristallilasit pöytään kunnioittaaksemme tilaisuuden luonnetta. Syötiin kynttilänvalossa pitkän kaavan mukaan ja juteltiin lasten kanssa kasvisruoasta ja siitä, miten kasvisruokailun lisääminen heidän kouluissaan näkyy.

Tänä vuonna varsinkin on helppo tulla julistamaan kasvisruoan ilosanomaa; meillä on vietetty koko maaliskuu punalihatonta kuukautta ja iloksemme ollaan huomattu, että eipä sitä ole juurikaan tullut tehtyä mitään muitakaan liharuokia. Kalaa on tehty kerran viikkoon, mutta kalan ostamiseenkin on käytetty apuna WWF:n kalaopasta.

Jos me pystymme vähentämään lihankulutusta, niin pystytte tekin. Toivoa ilmaston suhteen on vielä vaikka kuinka paljon, eikä nyt ole suinkaan aika heittää hanskoja tiskiin. Maapallo tarvitsee meidän jokaisen panosta! Voin kertoa sen verran, että meillä on eräs nimeltä mainitsematon henkilö ollut sitä mieltä, että liha miehen tiellä pitää. Tiedättekö, että olen hakannut vuosia päätäni seinään tämän nimeltä mainitsemattoman uppiniskan kanssa. Sitten hän tulee itse ja ehdottaa vegaaniruokavalioon siirtymistä. Ihan tuosta vaan ja suinpäin. Hän on niitä ”kaikki tai ei mitään” -miehiä. Toppuuttelin ja sanoin, että parempi tehdä pikkuisissa erissä muutoksia ruokavalioon. Senpä johdosta punainen liha on meillä ollut maaliskuun tauolla. Eläinperäisistä tuotteista emme ole kertaheitolla luopuneet, vaan olemme käyttäneet kermoja, muutamia juustoja ja kananmunia. Maitokin on pääosin korvattu kauramaidolla.

Miten ollaan pärjätty? Erittäin hienosti. Kasvisruokailu ei ole rakettitiedettä, vaan kasvisruoan lisääminen ruokavalioon on sujunut yllättävän helposti. Siinä missä jauhelihaa tuli aiemmin tehtyä pari kertaa viikossa, on nyt jauheliha korvattu nyhtökaura- tai härkäpapuvalmisteilla. Olen saanut valtavasti tukea keittiöhommiin noilta meidän tyttäriltä. Koulussa on kuulemma joka päivä tarjolla kaikille myös kasvisruokavaihtoehto. Ilolla olen kuunnellut sivukorvalla, kun koulun jälkeen vaihtavat kokemuksia päivän kasvisruoasta. Ottanut sieltä vinkit meidän perheen viikkoruokalistaan ja myhäillyt tyytyväisenä siitä, kuinka helposti tämä muutos on mennyt.

Se, mikä varsinkin on lämmittänyt sydäntäni on, että esikoisen kotitaloustunneilla on panostettu myös kasvisruokien valmistamiseen. Uskon, että tämän avulla yhä useampi nuori huomaa, että kasvisruoan valmistaminen on helppoa ja hei, ihan älyttömän hyvää. Nuorissa on toivo ja kun heille opetetaan kestävämpien ruokavalintojen tärkeys ja helppous jo nuorena, niin maapallo kiittää ♥ 

Tällä hetkellä ruoantuotanto on maailmanlaajuisesti suurin yksittäinen kasvihuonekaasujen aiheuttaja ja suurin yksittäinen syy luonnon monimuotoisuuden romahtamiseen. Ruokavalinnoillamme on merkittäviä vaikutuksia sekä ilmastoon että luonnon monimuotoisuuteen. Vaihtamalla osan liha-aterioista kasvisruokaan ja kestävästi pyydettyyn kalaan voi tehdä ympäristöteon joka viikko. Pienin askelin saadaan suuria aikaiseksi. Ei sitä tarvitse kertaheitolla jättää esimerkiksi punaista lihaa pois niin kuin me teimme. Jo yksi tai kaksi kasvisruokapäivää viikossa merkitsee paljon kokonaisuuden kannalta. Niiden avulla annamme uhanalaisille eläimille enemmän elinmahdollisuuksia toisella puolella maapalloa ja hidastamme ilmastonmuutosta.

Muistan sen yhden perjantai-iltapäivän, kun esikoinen tuli intoa puhkuen koulusta kotiin. Köksän tunnilla tehty chili sin carne oli ollut sai-raan hyvää. Eli nuorison mittapuulla älyttömän hyvää :) Kyselin mitä siihen laittoivat ja sen pohjalta meillä nautittiin chili sin carnea viikonloppuna pre-Earth Hour -illallisella. Vähän sovelsin tapani mukaan ja esikoinen oli sitä mieltä, että ei tämä nyt ihan samalle maistunut kuin koulussa. Mutta santsilautasellisesta päättelin, että hyvää oli silti!

Chili sin Carne

1 prk tomaattimurskaa
1 prk kirsikkatomaattisäilykettä
1 prk kidneypapuja
250 g tex mex -härkäpapuvalmistetta
0,5 dl punaisia linssejä
2 punasipulia
1 solovalkosipuli
1 rkl oreganoa
1 rkl paprikajauhetta
tuoretta chiliä maun mukaan
1 kasvisiemikuutio
2 rkl balsamiviinietikkaa
tuoretta persiljaa
suolaa
mustapippuria

-ruskista kuoritut ja pilkotut sipulit oliiviöljyssä
-lisää härkäpapuvalmiste ja ruskista
-lisää tomaattisoseet ja pavut
-lisää kasvisliemikuutio, huuhdellut linssit, oregano, paprikajauhe, tuore persilja ja chili
-anna hautua miedolla lämmöllä noin puolen tunnin ajan
-maista ja mausta suolalla, mustapippurilla ja balsamiviinietikalla
-anna makujen tekeytyä vielä vartin verran
-tarjoile riisin kanssa

Koska hävikin välttäminen on osa kestäviä valintoja, joita voimme maapallomme hyvinvoinnin eteen tehdä, päätyi loppu chili sin carnesta seuraavan päivän nachopeltiin.

Mä koen, että meidän varsinkin on äärimmäisen tärkeä jutella lasten kanssa ilmastonmuutoksesta; perheemme kun rakastaa matkustelua, niin jotenkin meidän on kompensoitava muulla tavoin se, että haluamme nähdä maailmaa. Reissut ovat antaneet meille paljon, mutta on tärkeää, että lapset tietävät kolikon kääntöpuolen. Positiivista on se, että Suomessa lihan kokonaiskulutuksen kasvu näyttää pysähtyneen. Se tuntuu oikeasti tosi hyvälle! Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö meidän pitäisi vielä enemmän kiinnittää huomiota kestävämpiin valintoihin ruokailutottumuksissamme. Mä selailen tätä nykyä aika usein WWF:n kalaopasta ja kun on aika ostaa lihaa, tulen kääntymään WWF:n lihaoppaan puoleen. Mikäli sellainen aika tulee. Miehen kanssa ollaan juteltu paljonkin siitä, kuinka olo on jotenkin freesimpi ja virkeämpi. Kasvisruoka tekee kehollemme ja mielellemme hyvää.

Miten sinä aiot viettää Earth Houria? Ja hei, jos haluat voit vinkata kommenttiboksin puolella minkä kasvisruoan merkeissä sitä vietät. Kasvisruokainspiraatiota odotellessa :)

TIISTAITERKUIN,