keskiviikko 21. elokuu 2019

Miten ruokailutottumukseni ovat muuttuneet iän myötä? (& helppo arkiruoka)

MOIKKAMOI!

Aina päätän, että huomenna pidän välipäivän blogista ja sitten huomaan näin ruokatunnilla näpytteleväni postausta :D Koukuttavaa puuhaa? Yep. Päässä on miljoona postausideaa, jotka pitäisi saada paperille. Joku sellainen ajatusten puhtaaksi kirjoittava kone olisi toivomuslistalla.

Olen viime aikoina miettinyt sitä, miten ruokailutottumukseni ovat muuttuneet iän myötä. Tuntuu, että parikymppisenä sitä söi saadakseen energiaa. Big Maccejä kului kiitettävään tahtiin ja ruoka ei ollut niinkään nautinto. Se oli polttoaine, joka auttoi jaksamaan. Iltapalaksi valikoitui usein Makuunin irttareita. Eli en mäkään aina ole kuulkaa ollut se ruoalla myysseilevä ja kattauksiin panostava minä. Toki Makuunin irttarit usein kaadoin kippoon, jotta pussi ei rapisisi ;D

Se taisi olla mieheni tavattuani, kun aloin innostumaan todenteolla ruoanlaitosta, ruoan esillepanosta ja siitä mitä suustani alas laitan. Salaatit valtasivat ruokavaliotani ja aloimme käydä Tampereen Kauppahallissa lihaostoksilla. Kerran kuussa paistettiin oikein mureat naudan sisäfilepihvit ja tehtiin niille suussa sulava makea pippurikastike. Liekö tuon ruoan ansiosta, niin aloin tajuta myös sen, kuinka hyvä ja täyteläinen punaviini voi kruunata aterian. Ennen meistä kumpikaan ei ollut tykännyt viineistä lainkaan. Ei edes hän, joka oli asunut Ranskassa viinialueella.

Lasten syntymän myötä ruoanlaitto nousi taas uusiin ulottuvuuksiin. Kotona ollessani istutin lapset heti, kun mahdollista (6 kk iässä…?), syöttötuoliin keittiön työtason viereen. Annoin puukauhan käteen ja tein ruokaa toisten lyödessä kapustalla tahtia. Arkiruokien merkitys korostui tuossa vaiheessa. Ja olihan se miehellekin kiva tulla kotiin, kun ruoka oli valmiina. Illalla saatuamme lapset nukkumaan usein kokkasimme yhdessä vielä iltapalaa. Tai viikonloppuiltaisin vasta varsinaisen iltaruoan. Onni oli se, että lapset nukahtivat jo klo 19 maissa. Ruoasta ja ruokailusta tuli nautinto.

Tänä päivänä ruoka ja ruoanlaitto ovat rakkaita harrastuksiani. Asioita, joihin haluan panostaa. Myös kiireisinä päivinä. Siinä missä aiemmin mulla oli paha tapa plärätä kännykkää syödessäni (jos ei pöydässä ollut muita), olen oppinut nauttimaan ruokailusta ilman mitään muita virikkeitä. Ruoan maut tulevat paremmin esiin. Sitä keskittyy pureskelemaan. Keskittyy nauttimaan ruokahetkestä.

Nykyään osaan tulkita myös kroppaani ja sen tarpeita paljon paremmin kuin aiemmin. Tiedän, että päivällä mun ei kannata syödä kovin hiilaripitoista ateriaa tai liian paljon; työtehokkuus laskee samantien. Illalla voin kyllä nauttia lautasellisen pastaa ja silti virtaa riittää vaikka kuinka. Olen opetellut syömään välipaloja viime vuosina ja syön jotain noin kolmen tunnin välein. Verensokerin tasaisena pitäminen on jotenkin korostunut iän myötä.

Tyttöjen ollessa isompia on ihana huomata, että rakkaus ruokaan on periytynyt. Esikoinen sai ensimmäiseksi valinnaisaineekseen köksän ja toiseksi valinnaisaineekseen luovan köksän. Ja näiden parin viikon aikana noista on jo tullut suosikkiaineita. Kuopuskin sai valinnaisaineekseen tälle vuodelle master chefin, joka on ikäänkuin alakoululaisten köksä :) Niin paljon kuin rakastankin ruoanlaittoa, niin kyllä välillä on ihana nauttia muiden tekemää ruokaa. Tänä iltana ruokana on pikkuisemman tekemää kanawokkia 

Eilen syötiin kaappien jämiä ja yleensä niistä syntyy parhaimmat ateriat. Kuten tämä nopea ja helppo tortellonivuoka! (saa valistaa ja kertoa, jos tietää mikä ero on tortellinilla ja tortellonilla :))

Tomaattinen tortellonivuoka

500 g juustotäytteisiä tortelloneja (tuorepastaa)
1 prk Dolmio Smooth Classico -tomaattikastiketta
1 valkosipulin kynsi pilkottuna
kirsikkatomaatteja puolitettuna
lehtipersiljaa silputtuna
1 pallo bufala di mozzarellaa
mustapippuria

-keitä tortelloneja muutama minuutti
-sekoita tortellonit, tomaattikastike, valkosipuli, tomaatit ja lehtipersilja uunivuoassa keskenään
-revi päälle mozzarellasuikaleita
-kierrä päälle muutama kierros mustapippurimyllystä
-paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 5-7 minuuttia ja nosta sitten grillivastuksen alle, kunnes mozzarella alkaa ruskistumaan

Kaapin jämistä löytyi myös ainekset salaattiin, joka ei sopinut makumaailmaltaan sitten lainkaan tortellonivuokaan. Mutta muuten oli kyllä oikein hyvää. Syön katkarapuja ehkä kerran vuoteen enkä osaa sanoa miksi en syö niitä useammin. Mutta eilen oli taas katkarapuhimo. Pakkasesta sulatin katkarapuja ja tein niistä salaatin parsakaalin, kaalin ja porkkanan kanssa. Kastikkeen sekoitin oliiviöljystä, limen mehusta ja chilistä. Lisäksi korianteria ja lehtipersiljaa tarjolle.

Vartissa valmis iltaruoka ja ah että oli hyvää! Ruokailutottumuksissa ehkä ihanin muutos on se, että siinä missä parikymppisenä ei tullut kuuloonkaan syödä samaa ruokaa montaa päivää putkeen, on ajatukset siirtyneet hävikin vähentämiseen. Sunnuntai-iltana maanantai-illalle valmistamani keiton jämät pääsi tänään töihin evääksi. Hyvää oli ja taas jaksaa :)

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,

 


tiistai 28. toukokuu 2019

Vihreän keittiön itämainen kasvissosekeitto


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Floran kanssa.


 

TIISTAI-ILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Tehän tiedätte, että olen vannoutunut helppojen ja herkullisten ruokien ystävä. Joskus toki on kiva tehdä ruokaa pitkän kaavan mukaan, mutta näin arjessa nämä maksimissaan puolessa tunnissa valmiit ruoat ovat niitä pelastusrenkaita, joita arjen sujuvuuden kannalta tarvitaan. Helppojen ja herkullisten ruokien joukkoon olen viime vuosina nostanut yhä enempi kasvispohjaisia ruokia. Vakuuttaen vihdoin muun perheen siitä, että myös kasvisruoalla pärjää.

Ja samalla tyytyväisesti myhäillen seurannut lasten keskustelua ruokapöydässä siitä, millaisista ruokailutottumuksista maapallomme kiittää. Välillä äimistelen sitä, kuinka paljon tietoa vihreämmistä ruokailutottumuksista tytöt ovat saaneet koulun kautta. Hatunnosto kaikille aikuisille, jotka lapsia valistavat näissä asioissa. Joskus tuntuu jopa, että lapset tietävät näistä asioista enemmän kuin minä itse. Mikä ei ole suinkaan huono juttu; nuorissa makaa maapallon toivo!

Arjen pienillä teoilla on todellakin suuri merkitys. Meidän vihreän keittiön kulmakiviä ovat kasvisruokapäivien lisääminen, siirtyminen pikkuhiljaa kohti kasvispohjaisia kermoja, jugurtteja ja maitoja sekä se kierrätys. Olen tilannut meille vastikään biojäteastian ja odotan innolla, että pääsemme kierrätyksen mukaan myös biojätteiden osalta. Vihreän keittiön kulmakivenä, uutena sellaisena tähän kotiin muutettuamme, toimii myös tietynlainen omavaraisuus.

Rakastan viettää aikaa keittiössä. Keittiön ikkunasta ulos katsoessani huomaan vehreyttä. Vihreää, joka hivelee silmää. Nuo kolme kasvatuslaatikkoa, joidenka annit sulostuttavat jokaista päiväämme. Yrteillä maustetaan ruokia päivittäin. Herne- ja mansikkasatoa odotellaan vielä innokkaasti, mutta retiisejä olen käynyt jo napsimassa salaatteihin. Retiisejä pääsi myös tähän samettiseen itämaisvivahteiseen kasvissosekeittoon. Ei vain koristukseksi, vaan myös makua ja rakennetta tuomaan.

Itämainen kasvissosekeitto

3 pientä bataattia
vettä
1 salottisipuli
2 cm pätkä inkivääriä
1 valkosipulin kynsi
limen mehu
1 kasvisliemikuutio
1 prk Flora Ruoka Pehmeä Currya
loraus Flora Kokin Salaisuutta

tarjoiluun
korianteria
retiisiä

-kuori ja lohko bataatit
-laita ne kattilaan ja kaada vettä niin, että bataatin lohkot peittyvät
-laita vesi kiehumaan ja lisää kasvisliemikuutio
-kuori ja pienistele inkivääri sekä valkosipulin kynsi
-lorauta Flora Kokin Salaisuus kasvi- ja voiöljyseosta pannulle pari teelusikallista
-lisää kuumalle pannulle pienistellyt inkiväärit sekä valkosipulin kynnet, anna kuullottua hetken
-lisää pannulle myös kuorittu ja pienisteltu salottisipuli
-anna muhia noin viisi minuuttia, minkä jälkeen siirrä sipulit ja inkivääri kattilaan bataattien kanssa
-kun bataatit ovat kypsiä, soseuta keitto sauvasekoittimella
-lisää limen mehu sekä Flora Ruoka Pehmeä Curry
-sekoita ja anna lämmetä liedellä vielä vähän aikaa
-nauti korianterin ja retiisin siivujen kanssa

Tiedättekö, että en ole tätä aiemmin kertaakaan käyttänyt makukermoja. Mutta nyt täytyy tunnustaa, että jatkossa ajattelin käyttää. Sillä tuo Flora Ruoka Pehmeä Curry toi keittoon aivan uskomattoman samettisen makumaailman. Curryn maun, joka vei kielen mennessään herkullisuudellaan. Tätä voisin käyttää myös pastoihin ja kastikkeisiin. Niin älyttömän helposti saa makua ruokaan, vaivattomasti. Aasialaisherkkujen lisäksi Flora Ruoka Pehmeä Curry sopisi ihan mielettömän hyvin kana- ja kalaruokiin.

Samettisessa sopassa maistui myös makua Flora Kokin Salaisuudesta saaneet sipulit ja inkivääri. Salaisuus ei itseasiassa ole enää tämän jälkeen salaisuus, sillä kerron teille sen maun salaisuuden nyt; se on sekoitus voi-, rypsi- ja auringonkukkaöljyä. Ja voi että tuo voiöljy tuo Kokin Salaisuudelle täyteläistä makua. Niin, että se maku ei hävinnyt ruoanlaiton tuoksinnassa, vaan siirtyi suoraan lautaselle. Nyt itse oivalsin kokkien salaisuuden. Se on nimenomaan tuo öljyn ja voin yhdistäminen!

Meillä on käytetty Flora Ruokakermoja keittiössä jo iät ja ajat. Tänä vuonna rakastettu Flora juhlistaa 50-vuotista taivaltaan Suomessa. Sen kunniaksi kasvipohjaisissa Flora Ruoka-, Vanilla-, Vispi- ja Kuohu -tuotteissa on kätevä pakkausuudistus: uudelleensuljettava pakkaus. Korkin ansiosta tuotteen voi voi sulkea ja avata uudelleen ja täten taistella ruokahävikkiä vastan. Pakkaus on myös helposti kierrätettävä. 50-vuotisjuhlansa kunniaksi Flora on muuten lanseeranut kauppohin maidottoman ja maukkaan merisuolalla maustetun Flora Juhla -levitteen. Tuo pakkaus tuo niin paljon muistoja lapsuudestani mielen. Niistä ihanista kesäpäivistä mökillä, kun ruisleipäkiekosta vuoltiin veneitä ja niiden päälle sipaistiin papan kanssa aimo annos Floraa. Mummulta salaa, tietenkin :)

Oletteko te kokeilleet makukermoja? Mitä piditte? Täytyy myöntää, että mulla oli pieniä ennakkoluuloja. Mutta kuten melko usein, nuo ennakkoluulot romuttuivat saman tien! Ainakin tuo Pehmeä Curry vakuutti ensilautaselliselta.

TIISTAITERKKUSIN,


torstai 14. maaliskuu 2019

Nouse arjen yläpuolelle -voileivät & arvonta



Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Vaasanin kanssa


 

MOIKKAMOI!

Tällä kertaa pääsen jakamaan voileipärakkauttani. Tehän tiedätte, että kuittaan aika usein lounaankin voileipälounaalla. Enkä näe siinä mitään pahaa. Tällaisen voileipien rakastajan, kuten minun, lempparimatkuskohde on ehdottomasti Tanska ja varsinkin Kööpenhamina. Jossain vaiheessa tajusin, että miksen voisi alkaa myös kotona nousemaan arjen yläpuolelle ja nauttia voileipähetkistä. Nähdä hieman enemmän vaivaa voileipieni eteen kuin vain sen juusto- ja kurkkusiivun verran.

Tätä nykyä rakastan rakentaa erilaisia voileipiä. Yksikerroksisia, mutta myös kerrosvoileipiä. Välillä voileivistä tulee niin korkeita, että ne hädin tuskin mahtuvat suuhun. Pitää käyttää aterimia. Mutta yhtä kaikki, oli se voileipä sitten yksikerroksinen tai monikerroksinen, niin silti se hetki, kun istun voileivän ja kahvikupin kanssa ruokapöydän ääreen, tietää hetken hengähdystä. Omaa hetkeä, jolloin saan tovin miettiä kaikkea kivaa. Haaveilla ja suunnitella. Tuntea, kuinka maukas paahtimessa käynyt leipä rapsahtaa hampaiden välissä.

Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Vaasanin kanssa ja sen myötä tulin kertomaan teille kahdesta ihanasta leivästä. Joiden avulla arjen yläpuolelle nouseminen on tehty helpoksi. Leipä taipuu moneksi ja ei ole kerran tai kaksi kuukaudessa, kun meillä tehdään iltaruoaksikin lämpimiä voileipiä. Parhaimmillaan mielestäni leipä on kuitenkin syötynä ilman lämmittämistä. Vaihtelevilla täytteillä. Ainakin mikäli kyse on näistä herkullisista Vaasan Lempeästä ja Vahvasta. Leivistä, joissa on juurevaa sielukkuutta ja ainutlaatuinen maku. Näiden leipien avulla voi nauttia paistopisteleipien herkullisuudesta kätevässä palakoossa. Mutta toisin kuin paistopisteleivät, nämä säilyvät paremmin.

Näistä arjen sulostuttajaleivistä löytyy kaksi varianttia; Lempeä ja Vahva. Molempien rikas maku perustuu taikinajuureen, Lempeässä kauraiseen ja Vahvassa rukiiseen juureen. Kumpikin leipä maistuu, mutta ei liian voimakkaalle. Vaan juuri sopivan voimakkaalle. Meillä syödään näitä paahdettuna ja ilman. Pakkasessa on ollut aina vähintään yksi pussi hätävarana. Sieltä on helppo sulattaa paahtimessa yksi leipä juuri sen hetken tarpeeseen. Vaikka harvoin näistä pakkaseen asti ennättää; pakkauskoko on juuri sopivan pieni helppoon arkiherkutteluun.

Kokosin teille neljä suosikkitäytettäni leiville. Kahdessa leivässä käytin Lempeää ja kahdessa Vahvaa leipää. Kaikki leivät voitelin ensin margariinilla ja sen jälkeen täytin herkkutäytteillä. Leivät voi ennen voitelemista vielä paahtaa paahtimessa, mikä tuo niille ekstrarapeutta.

Nouse arjen yläpuolelle -leipien täytteet

hummus + rapea silmusalaatti + persilja + mustapippuri
fetajuusto + avokado + kuivattu chililastu + tuore korianteri
salaatinlehti + kurkku + majoneesi + persilja + mustapippuri
turkkilainen jogurtti + pensasmustikka + vadelma + hunaja

Enää leipä ei ole siis vain se tylsä välipala, joka napataan kiireessä ja syödään puolijuoksussa. Vaan leipä on oikeasti varteenotettava vaihtoehto niin välipaloihin, lounaisiin kuin iltaruokiinkin. Vaasanin Maku -leivästä saa täytteillä erittäin monipuolisen ja täyttävän. Se ei ole vain pelkkä lisuke muun ruoan ohella, vaan siitä saa pienellä vaivalla tehtyä itse ruoan. Se sopii niin arkeen kuin juhlaan. Kuten kerroin, niin itselläni se kuuluu kyllä vahvasti arkihetkiin. Se on sellainen luotettava iltapäiväkaveri, joka pitää seuraa kotitoimistopäivinä. Joka saa myös poikkeuksetta joka kerta hyvälle mielelle. Tuo ihan tavalliseen arkipäivään ripauksen luksusta!

Mikä on sinun lempparitäytteesi herkkuleipään?

Vastaamalla ylläolevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttiosiossa voit voittaa kassillisen Maku -leipää. Arvonta-aikaa on tasan viikko eli 21.3.2019 asti ja arvonnan säännöt löydätte täältä.

MUKAVAA TORSTAITA TOIVOTELLEN,