sunnuntai 12. heinäkuun 2020

Herkulliset & astetta terveellisemmät mansikkamuffinssit

HEISSULIVEI!

Musta kuulkaa tuntuu, että olen ollut blogista erossa viikon. Ihan kuin olisin oikeasti ollut viikon lomalla aukaisematta konetta.  Vaikka tilastot kertovat, että ei siitä koneen avaamisesta nyt ihan niin hirmuisen pitkää aikaa ole :) Ai että, tarkoittaa sitä, että loma on alkanut todella rentouttavasti. Tänään tulin ex tempore miehen mukana kaupunkiin, mutta katsotaan, josko lähdetään taas miehen golfin jälkeen takaisin mökille. Viimeistään sitten kuitenkin huomenna. Se on jännä, että kun on pari päivää pois kotoota, niin tuntuu kuin tulisi kotiin pitkästä aikaa. Täällä tuoksuu kyllä se tuttu koti, mutta fiilis on jotenkin asumaton.

Oli kyseessä lyhyempi tai pidempi poissaolo, niin mulla on tietyt rutiinit, joilla saan samantien kotoisan fiiliksen. Laitan kahvin tippumaan ja aika usein myös tiskikoneen pyörimään, jos sinne on pariksi päiväksi jäänyt lautasia tms. Lisäksi laitan uuniin herkkuja tekeytymään. Ei ole kerta tai pari, kun ollaan Helsinki-Vantaan maitokaupasta ostettu kotiin tullessamme pakkasesta dallaspullapussi  ja olen tyrkännyt ne heti uuniin paistumaan kotiin tullessamme. Heti tulee paljon kotoisampi olo! >

Nyt parin päivän lomailu on tehnyt sen, että olen päässyt sen verran sinuiksi taas kroppani kanssa, että maltan kuunnella, mitä se tahtoo. Se ei nyt tahtonut dallaspullia, vaan se himoitsi terveellisempiä herkkuja. Oman kropan kuuntelu on muuten mun mielestä yksi sellainen jalo taito, joka kannattaa opetella. Hirmu usein sitä kiireessä tulee vaan nopeasti napattua jotain. Kenties ravintoköyhää välipalaa, jonka jälkeen on pian kohta nälkä. Ei sillä, mun kroppa pyysi perjantaina Da Capoa, Jimiä ja Pätkistä. Jaetut suklaapatukat miehen kanssa iltamyöhään syötynä sateenropinaa kuunnellen hit the spot.

Tänä aamuna tuli jotenkin stoppi (siinä samalla, kun mussutin eilisen sokerimunkin jämiä…). Vaikka päätin, että vasta elokuun alusta laitetaan taas ruokavalio ruotuun, niin mä taidan tehdä jo pieniä ryhtiliikkeitä. Eikä se tarkoita suorittamista tai sitä, ettenkö nauttisi kesästä ja herkuista. Todellakin nautin, sillä mä nautin ihan suunnattomasti siitä virkeästä olotilasta, jota terveellisemmät herkut saavat mussa aikaan. Kaivoin esille muutaman inspiskirjan ja tekisi mieleni asua seuraava lomaviikko keittiössä ;)

Jos ollaan huomen aamulla kaupungissa, niin pitää käydä torilla ostamassa mansikkalaatikko ja pilkkoa mansikat pakkaseen. Monta vuotta meni, että en mansikoita pakastanut, mutta voi pojat, miten ne ilostuttaa keskellä talvea puuron päällä tai smoothiessa. Tänään tuoreita mansikoita pääsi herrrkullisiin muffinsseihin.

Herkulliset mansikkamuffinssit
12-14 kpl

1 dl kauraryynejä
3,5 dl vehnäjauhoja (tai spelttijauhoja puolet)
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
0,5 dl vaahterasiirappia
0,5 dl kookossokeria
vähän vajaa desi oliiviöljyä
2,5 dl kreikkalaista jugurttia (tai turkkilaista 10%)
2 kananmunaa
300 g mansikoita pienisteltynä

1. Sekoita kuivat aineet keskenään
2. Sekoita vaahterasiirappi, kookossokeri ja kananmunat keskenään
3. Lisää oliiviöljy ja kreikkalainen jugurtti, sekoita kuiviin aineisiin
4. Kääntele joukkoon pilkotut makeat mansikat ja annostele muffinssivuokiin (ripsottele päälle vähän kaurahiutaleita ja kookossokeria)
5. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 20-25 minuuttia
6. Jäähdytä ja nauti sellaisenaan tai jugurtin, marjojen ja vaahterasiirapin kanssa.

Tällä hetkellä kroppa janoaa grillikasvisvuokaa iltaruoaksi, joten ei muuta kuin sellaisen tekoon. Mutta sitä ennen hetkeksi potslojoasentoon sohvalle.

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA IHANAT!


maanantai 08. kesäkuun 2020

Lomaviikon suunnitelmat meni uusiksi

MOIKKAMOI!

Niin haaveilin tänä aamuna nukkuvani pitkään, mutta siinä miestä hänen herätyskellon soitua hereille tökkiessäni heräsin itsekin sen verran, että päätin ottaa ekasta kesälomapäivästä kaiken irti ja herätä aikaisin. Jäin kuitenkin makoilemaan sänkyyn. Säätiedotus sanoi, että Tampereella oli 13 astetta ja pilvistä. Ok, jään vielä hetkeksi sänkyyn. Laitan Googlen laulamaan ”Pakarakipu, joka säteilee takareiteen ja säären ulko-osaan”. Jo viikon verran olen manannut sitä, että yöllä särkee, päivällä särkee ja oikeastaan ainoa hetki, kun ei särje on juoksulenkillä. Särky on saanut myös alaselän joikkeliin, sillä huomaan lantioni olevan virheasennossa vältelläkseni kipua. Siitä perinteisestä si-nivelestä ei ole kyse, sillä sen tunnistan heti.

Piriformis. Se se on! Nopeat googletukset venytysliikkeistä ja heti perään googletukset ravinnosta, jota suosia ja jota välttää. Mä olen niitä ihmisiä, jotka vannoo suoliston hyvinvoinnin vaikutuksesta koko kropan ja mielen hyvinvointiin. Nopeasti käyn läpi viikonlopun syömiseni, sillä tuo himskatin piriformis vaivaa enemmän kuin viime viikolla. Syy-yhteys tuntuu löytyvän. Mökillä syöty Aakkos-pussi (nam, mutta ne sokrut), entrecote (nam, mutta se rasva) ja lukuisat kananmunat (nam, mutta ne keltuaiset). Vuosien varrella olen oppinut tuntemaan kroppani enemmän kuin hyvin. Tiedän, mitä se kaipaa ja tiedän periaatteessa millaisella ruokavaliolla se voi hyvin.

Ihoni reagoi karkkeihin välittömästi pienin näpyin, lisäksi sokeri lisää kropan tulehdustilaa muuallakin. Miksei siis tulehdusta myös tuolla syvällä pakaran uumenissa piriformiksessa, joka on ollut kovilla jo monta kuukautta. Rappus- ja ylämäkivetotreenit vailla juuri kunnollisia venyttelyitä yhdistettynä yhtäkkiseen runner’s high:n jahtaamiseen ovat tehneet tehtävänsä.

Mistään en löytänyt hoitokeinoksi sitä, että jatka juoksemista. Vaan päinvastoin, nyt on otettava vastaan nöyrin mielin kehonhuoltoviikko ja keskittyä venyttelyyn, pilatekseen, lempään joogaan, kävelyyn ja golfiin. Sekä laittaa tuo ruokavalio takaisin ruotuun. Jättää punainen liha taas hetkeksi tauolle (mulle tuli muuten siitä entrecotesta muutenkin tosi huono olo ja luulin, että sappi räjähtää), palata niihin ihaniin kesäisiin sokerittomiin herkkuihin, joista nautin suunnattomasti ja syödä kananmunista vain valkuaiset. Lisäksi vältellä prosessoituja ruokia ja piilorasvoja.

Helppoa kuin heinänteko näin kesäaikaan, eikö? ;) Ensimmäisen lomaviikon suunnitelmat heitti heti kättelyssä häränpyllyä. Niiden pitkääkin pidempien juoksulenkkien sijaan saan onneksi tilalle jotain muuta hyvinvointia buustaavaa aktiviteettia Koska blogi heijastelee vahvasti mun elämää, niin tällä viikolla blogissa luvassa kesäisiä herkkuja ja itsestään huolehtimista. Viikkomaitokauppakäynnin jälkeen jääkaappi on lastattu sateenkaaren värisillä kasviksilla, kalalla, hummuksella, hedelmillä ja grilliin pääsee vihannesten lisäksi mm. mustapapupihvejä ja ananasta, kasvis-sienivartaita, tofua ja grillattua mustajuurta, kanasatay-vartaita ja nektariinin lohkoja.

Ihan kuulkaas jo ajatuksenkin voimalla terveellisemmästä ruokavaliosta tuo kipu hellitti hieman. Nyt lähden täyttämään vesipullon ja suuntaan takaisin ulos. Onneksi Mr. Säätiedottaja ei tiennyt tämän aamun säästä mitään. Ainakin meilläpäin Tamperetta paistaa aurinko niin kuumasti, että biksut saa vetää päälle :)

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

PS. kuvat viime kesältä, meillä ei vielä pihassa kuki mikään. Tai omppupuut kukki jo ja hevoskastanja on kukassa, mutta muuten saa kukkaloistoa odottaa tovin!


maanantai 09. maaliskuun 2020

Voit lukea keittokirjoistani elämänvaiheeni

HYVÄÄ MAANANTAI-ILTAA IHANAISET, NAURAVAISET!

Mä rakastan keittokirjoja. Mulla onkin kertynyt niitä vino pino vuosien varrella ja vaikka nykyään tuleekin haettua inspiraatiota ruoanlaittoon netistä, niin mikään ei voita keittokirjan selailua. Kauniiden kuvien katselua, reseptin ainesosien tutkailua ja kirjan sivujen paperin karheutta sormen päissä. Osa mun keittokirjoista näyttääkin siltä, että ovat olleet menossa mukana jo vuosia. Kokkailun tiimellyksessä niihin on jäänyt öljytahroja ja löysinpäs yhden keittokirjan välistä kuivanutta timjamiakin.

Keittokirjoistani löytyy koko elämänkaareni. Niistä parikymppisvuosista muistuttaa Painonvartijoiden pari kirjaa. Niistä se noin 48 kiloinen Maria teki ruokia. Laski pisteitä ja ei mun muistini mukaan kokenut mitään kulinaristisia nautintoja. Lasten synnyttyä keittokirjoista alkoi löytymään sellaisia keittiön perusreseptejä. Ruskeaa kastiketta ja lohisoppaa. Sellaisia, jotka ovat vieläkin käytössä.

Ruokavalokuvauksen viedessä mukanaan keittokirjatkin ostin sen perusteella, missä oli taidokkaimpia kuvia. Ruoat näissä oli aika  fine dining -meininkiä ja sellaista hifistelyä, että osa kirjoista tuntuu käteen vielä uuden karhealta. Pienten lasten äitinä siirryin rouheampaan ruoanlaittoon. Fredagsmys-postaukset veivät mukanaan ja keittokirjakokoelmaani pääsi rentoa ja letkeää ruoanlaittoa käsitteleviä kirjoja, joissa usein oli tarinoita ruokien takaa.

Kun aloin kiinnostumaan terveellisemmästä ruoanlaitosta, keittiön paraatipaikan valtasi sokerittomat, lisäaineettomat, gluteenittomat ja muut tonton-ruokavalioon reseptejä tarjoavat kirjat. Omia suosikkejani ovat olleet sellaiset keittokirjat, joissa reseptin pituus on jokseenkin järkevä eikä resepti sisällä aineita, joista en ole kuullutkaan. Tai ainakaan ainesosia, joita joutuu ostamaan kilon purnukan kerrallaan ja reseptiin siitä käytetään ehkä teelusikallinen ;)

Viimeisimpänä hankintana keittokirjakokoelmaani pääsi kuvissa näkyvät Kasvisruokaa koko perheelle- ja Lisää kasvisruokaa koko perheelle -kirjat. Kasvispainotteisen ruokavalion ei tarvitse olla tylsää ja väritöntä. Sen ei tarvitse pohjautua kaupan hyllyiltä löytyviin lihan korvikkeisiin (meillä kyllä niitä arjessa silloin tällöin käytetään) eikä sen liiemmin tarvitse olla lainkaan suuritöisempää kuin sekaruokavalion noudattaminen. Pikaisella silmäyksellä nämä kirjat tulevat kyllä tarpeeseen; sisältävät reseptien lisäksi infoa kasvisruokavaliosta ja mm. raudansaannista ja hyvistä rasvoista. Kotikokin hyvinvoinnin lisäksi tuo toinen näistä kauniista keittokirjoista paneutuu pikkuisen myös maapallon hyvinvointiin.

Meillä tämä ensimmäinen viikko neljästä punalihattomasta on sujunut yllättävän mukavasti. Ellei oteta sitä kuopuksen viime viikkoista kinkkuhimoa huomioon ;) Viikonloppuna huomasin tehneeni ehkä liian kevyttä kasvisruokaa treeneihimme nähden ja veto oli vähän pois. Tänään lounaaksi nauttimani herkullisen kasvissosekeiton jälkeen päätin, että illalla on pakko panostaa taas vähän ruokaisampaan ateriaan. Koko perhe kuolasi lieden vieressä, kun paistoin broitsua. Broilerikin kun on ollut meillä paitsiossa kuin huomaamattaan. Ja hei olihan tuollainen hedelmäinen broitsu-feta-salaatti nyt järjettömän herkullinen maanantai-illan kruunu.

Siinä missä yleensä tällain maanantaina kotiin on tullut viikon ruoat kotiinkuljetuksella, kävimme tänään pitkästä aikaa viikkomaitokaupassa. Vaikka se helppoa onkin tilata ruoat kotiinkuljetuksella, niin maitokauppaan jalkautuminen on välillä ihan hyvä asia. En nimittäin tiennytkään pyöreitä kesäkurpitsoja olevan. Sen verran niistä häkellyin, että en tajunnut lisätä sellaisia ostoskärryyn. Mutta ehkä ensi kerralla sitten :)

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,