maanantai 08. kesäkuun 2020

Lomaviikon suunnitelmat meni uusiksi

MOIKKAMOI!

Niin haaveilin tänä aamuna nukkuvani pitkään, mutta siinä miestä hänen herätyskellon soitua hereille tökkiessäni heräsin itsekin sen verran, että päätin ottaa ekasta kesälomapäivästä kaiken irti ja herätä aikaisin. Jäin kuitenkin makoilemaan sänkyyn. Säätiedotus sanoi, että Tampereella oli 13 astetta ja pilvistä. Ok, jään vielä hetkeksi sänkyyn. Laitan Googlen laulamaan ”Pakarakipu, joka säteilee takareiteen ja säären ulko-osaan”. Jo viikon verran olen manannut sitä, että yöllä särkee, päivällä särkee ja oikeastaan ainoa hetki, kun ei särje on juoksulenkillä. Särky on saanut myös alaselän joikkeliin, sillä huomaan lantioni olevan virheasennossa vältelläkseni kipua. Siitä perinteisestä si-nivelestä ei ole kyse, sillä sen tunnistan heti.

Piriformis. Se se on! Nopeat googletukset venytysliikkeistä ja heti perään googletukset ravinnosta, jota suosia ja jota välttää. Mä olen niitä ihmisiä, jotka vannoo suoliston hyvinvoinnin vaikutuksesta koko kropan ja mielen hyvinvointiin. Nopeasti käyn läpi viikonlopun syömiseni, sillä tuo himskatin piriformis vaivaa enemmän kuin viime viikolla. Syy-yhteys tuntuu löytyvän. Mökillä syöty Aakkos-pussi (nam, mutta ne sokrut), entrecote (nam, mutta se rasva) ja lukuisat kananmunat (nam, mutta ne keltuaiset). Vuosien varrella olen oppinut tuntemaan kroppani enemmän kuin hyvin. Tiedän, mitä se kaipaa ja tiedän periaatteessa millaisella ruokavaliolla se voi hyvin.

Ihoni reagoi karkkeihin välittömästi pienin näpyin, lisäksi sokeri lisää kropan tulehdustilaa muuallakin. Miksei siis tulehdusta myös tuolla syvällä pakaran uumenissa piriformiksessa, joka on ollut kovilla jo monta kuukautta. Rappus- ja ylämäkivetotreenit vailla juuri kunnollisia venyttelyitä yhdistettynä yhtäkkiseen runner’s high:n jahtaamiseen ovat tehneet tehtävänsä.

Mistään en löytänyt hoitokeinoksi sitä, että jatka juoksemista. Vaan päinvastoin, nyt on otettava vastaan nöyrin mielin kehonhuoltoviikko ja keskittyä venyttelyyn, pilatekseen, lempään joogaan, kävelyyn ja golfiin. Sekä laittaa tuo ruokavalio takaisin ruotuun. Jättää punainen liha taas hetkeksi tauolle (mulle tuli muuten siitä entrecotesta muutenkin tosi huono olo ja luulin, että sappi räjähtää), palata niihin ihaniin kesäisiin sokerittomiin herkkuihin, joista nautin suunnattomasti ja syödä kananmunista vain valkuaiset. Lisäksi vältellä prosessoituja ruokia ja piilorasvoja.

Helppoa kuin heinänteko näin kesäaikaan, eikö? ;) Ensimmäisen lomaviikon suunnitelmat heitti heti kättelyssä häränpyllyä. Niiden pitkääkin pidempien juoksulenkkien sijaan saan onneksi tilalle jotain muuta hyvinvointia buustaavaa aktiviteettia Koska blogi heijastelee vahvasti mun elämää, niin tällä viikolla blogissa luvassa kesäisiä herkkuja ja itsestään huolehtimista. Viikkomaitokauppakäynnin jälkeen jääkaappi on lastattu sateenkaaren värisillä kasviksilla, kalalla, hummuksella, hedelmillä ja grilliin pääsee vihannesten lisäksi mm. mustapapupihvejä ja ananasta, kasvis-sienivartaita, tofua ja grillattua mustajuurta, kanasatay-vartaita ja nektariinin lohkoja.

Ihan kuulkaas jo ajatuksenkin voimalla terveellisemmästä ruokavaliosta tuo kipu hellitti hieman. Nyt lähden täyttämään vesipullon ja suuntaan takaisin ulos. Onneksi Mr. Säätiedottaja ei tiennyt tämän aamun säästä mitään. Ainakin meilläpäin Tamperetta paistaa aurinko niin kuumasti, että biksut saa vetää päälle :)

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

PS. kuvat viime kesältä, meillä ei vielä pihassa kuki mikään. Tai omppupuut kukki jo ja hevoskastanja on kukassa, mutta muuten saa kukkaloistoa odottaa tovin!


keskiviikko 20. toukokuun 2020

5 x läsnäoloharjoitus

HEIPPA IHANAT!

Harjoitatteko te tietoisesti läsnäoloa? Pilateksessa ja joogassa tulee keskityttyä hetkeen ja hengittelyyn, mutta sen lisäksi huomaan päivittäin tekeväni ainakin pari erilaista läsnäoloharjoitusta. Alkuun itseäni piti muistutella tekemään näitä. Nyt harjoitukset tulevat selkärangasta. Million ja missä vain. Ajattelin jakaa teille mun viisi eniten käyttämääni harjoitusta.

Viiden minuutin mindfulness-harjoitus
Valitse rauhallinen paikka, jossa ei ole häiriötekijöitä. Istu mukavassa asennossa tai vaihtoehtoisesti voit maata, jos se tuntuu paremmalta. Sulje silmäsi tai anna katseesi laskea alas. Keskity hengittämiseen. Aloita tunnustelemalla, miltä ilma tuntuu suussasi tai nenässäsi sisäänhengitettäessä. Tuntuuko se kylmältä, lämpimältä? Huomaa rintakehän ja vatsan nouseminen tai laskeminen sisään- ja uloshengitettäessä. Älä pakota hengitystä, vaan anna sen virrata luonnollisesti.

Jatka tätä viiden minuutin ajan ja vähitellen pidennä aikaa. Ajatuksia tulee mieleesi tämä tästä. Tiedosta ne (become mindful!) ja siirrä ne hellästi syrjään keskittyen jälleen hengitykseesi. Pidä huoli, että leukaperäsi ovat rennot ja että silmien ympärystä on levollinen.

Mä pyrin tekemään tämän viiden minuutin harjoituksen päivittäin. Jos herään ennen herätyskelloa, niin teen tämän sängyssä. Aluksi ajatukset juoksivat ravihevosen lailla, mutta tuntuu, että mitä enemmän harjoitusta teen, niin kerta kerralla pystyn keskittymään paremmin hengitykseen.

Neliöhengitys
Toinen hengitysharjoitus, jota teen vaihtelevan ajan (minuutista jopa viiteen) on neliöhengitys. Muistan äidin ollessa saattohoitovaiheessa heränneeni joka ikinen aamu norsu rinnan päällä. Ahdisti niin, että pelkäsin opiskeluaikaisen paniikkihäiriön palaavan. Jotta pääsin päivän alkuun istuin ihan ensiksi sohvalle hengittelemään.

Kuvittele mielessäsi neliö. Hengitä ensimmäisen sivun ajan neljään laskiessa sisään. Siirry toiselle sivulle ja pidätä hengitystä neljään laskiessasi. Kolmannen sivun aikana hengitä ulos neljään laskiessasi ja neljännen sivun aikana pidätä hengitystä taas neljään laskiessasi. Jatka neliöhengittämistä 2-5 minuutin ajan.

Teen tätä usein myös miniharjoituksena liikennevaloissa, jos huomaan kesken kiireisen päivän käyvän ylikierroksilla. Silloin en kyllä bruukkaa sulkea silmiäni ;)

Tietoinen syöminen
Mä katson välillä syödessäni puhelinta tai kannettavaa, myönnän sen. Kirjojakin tulee luettua. Mutta useimmiten olen katsomatta tai lukematta mitään. Ruokailusta saa niin paljon enemmän irti keskittymällä makuihin ja ruoan tuntemiseen suussa.

Tietoisen syömisen harjoitukselle muu perhe vähän hihitteli. Niin kuin he tuppaavat vähän hihittelemään kaikille mun ”hihhulijutuille” ;) Läsnäoloharjoituksista on hihhulius kaukana! Annoin rusinan jokaisen käteen. Tutkimme rusinan muotoja ja siltä miltä se tuntuu suussa. Ennen pureskelua mietin eri makuja, mitä rusinasta tuli. Miltä rusinan sisus tuntui pureskelun jälkeen. Ja lopulta rusinan nieltyäni sitä, miten rusinan jälkimaku ja tuntuma viipyili suussa.

Tämänhän voi suorittaa millä tahansa ruoalla, esimerkiksi pähkinöillä tai viinirypäleillä. Ja hei jos teitäkin vähän hymyilyttää, niin kokeilkaa. Liian usein sitä tulee kiireessä hotkaistua ruoka, jolloin läsnäolo loistaa läsnäolollaan.

Ympäristön huomioimisharjoitus
Katso ikkunasta ulos tai pysähdy luonnon keskelle. Mitä näet? Mitä väreä näet? Näetkö lainalaisuuksia muodoissa? Liikkuuko näkökentässäsi jokin? Yritä löytää viisi asiaa näkemästäsi, joihin et kiireen keskellä kiinnittäisi huomiotasi. Kiinnitä huomiosi yksityiskohtiin. Mikäli olet ulkona luonnossa, niin mitä kuulet? Mitä tuoksuja tuoksutat?

Kun huomaan toimistolla käyväni ylikierroksilla tai kaipaavani hetken hengähdystä teen parin minuutin havainnointimatkan ympäristöön. Tämänkin harjoituksen aikana aluksi mieleen tulivat työjutut, mutta annan niiden tulla ja heti kun huomaan ajattelevani muuta kuin näkemääni näkyä, siirrän huomioni takaisin luonnon pariin. Miten puut heiluvat tuulessa? Miten valo ja varjo leikkii keskenään?

Kynttilämeditaatio
Vuosikausia sitten, kun luin eräällä tavalla elämäni mullistaneen Munkki, joka möi Ferrarinsa -kirjan, tein pitkään siitä opittua meditaatioharjoitusta. Tuijottelin kukkaa, esimerkiksi ruusua havainnoiden sen pienimmänkin osan terälehdistä alkaen. Jossain vaiheessa törmäsin vähän samankaltaiseen harjoitukseen.

Kynttilänliekki edustaa mulle elämää. Osaltaan se edustaa harjoituksen aikana mulle minua itseäni. Kuinka se välillä kyyristelee ja sitten pelmahtaa taas täyteen liekkiin. Pieni tuulenvire saa sen joskus melkein sammumaan. Mutta liekki ei silti sammu. Hetken päästä se on taas täydessä loistossaan.

Alkuun laitoin ajastimen soimaan viiden minuutin päähän, mutta nyt teen harjoituksen sen pituisena kuin kulloinkin sopivalta tuntuu. Ihan lyhyestäkin saan sen syödyn, mitä tavoittelen. Sykkeeni rauhoittuu, mieleni rauhoittuu.

Maailma on täynnä läsnäoloharjoituksia. Yllä ne viisi, joita mä käytän eniten. On ollut ihana huomata tietoisen läsnäolon kehitys; se on ikäänkuin lihas, joka kasvaa vain treenaamalla. Meditaatio ja hengitysharjoitukset (kuten myös oksitosiininkin lisääminen esimerkiksi nauramalla) vaikuttavat myönteisesti tuohon meidän stressitasojen kannalta tärkeimpään hermoon eli vagushermoon. Vagushermon helliminen on palautumisen kannalta yksi mun elämäni missio. Kiireistä, aika ajoin kuormittavaa elämää tulee tasapainottaa palauttavalla ja eheyttävällä toiminnalla.

Ja hei, eikä aina tarvitse odottaa siihen asti, että kuormittavuus ja palautuminen ovat totaalisen epäbalanssissa. Itse aloitin aikoinaan hengitysharjoitukset tilanteessa, jossa olin aika solmussa.  Nykypäivinä näitä tulee tehtyä ennalta ehkäisevinä ja hyvinvointia ylläpitävinä toimenpiteinä. Se, että tuntee itsensä nyt hyvinvoivaksi ei ole este sille, etteikö voisi voida vielä paremmin

AURINKOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,


maanantai 24. helmikuun 2020

Oman elämäni parhaimmassa bikinikunnossa

HEISSUN!

Ei siitä ole kuin viisi-kuusi vuotta aikaa, kun aloin syksyllä yleensä kiristämään treenitahtia. Juoksemaan ihan älyttömiä lenkkejä. Biksukuntoon -projektille varasin usein puolisen vuotta aikaa. Joo, olihan sitä timmissä kunnossa rantalomalla, mutta oliko se mulle pidemmällä aikavälillä merkityksellistä? Ei, sillä en silloin vielä nauttinut treenaamisesta siinä mittakaavassa kuin nyt. Silloin treenasin tähtäimenä se, että olisi kiva olla biksuissa. Että sitä näyttäisi kenties hyvältä.

Tänä päivänä se mun bikinikuntoprojektini kestää 365 päivää vuodessa. Se on jatkuva projekti. Mutta bikinikuntoa ei mitata vatsan seudun sixpackien myötä, vaan bikinikunnon mittarina toimii se, mitä näen, kun katson peilistä itseäni. En vatsan seutua, vaan suoraan syvälle silmiini. Siellä se biksukunto sijaitsee. Olen tehnyt paljon töitä tuon henkisen bikinikunnon saavuttamiseksi ja onnellinen olen, että sen saavutin.

Onneksi olen oppinut viime vuosina treenaamaan hyvinvointi tähtäimenäni. Lisäbonuksena toki tulee se, että mahdun samoihin bikineihin kuin silloin niinä hulluina bikinikuntoprojektivuosina. Ja hei, röllykää ja röhmelöä löytyy – sen tiedostan. Mutta tiedättekö, että nyt 44-vuotiaana mä en enää välitä siitä, miltä näytän muiden silmissä bikinit päällä. Mulle riittää se, että mä voin ihan hyvillä mielin maata tuolla niine röllyköineni ja nauttia elämästä. Nauttia lomasta. Olla oman elämäni parhaimmassa bikinikunnossa.

Meillä loma sujuu leppoisasti. Lasten ehdoilla mennään ja tänään pienempi kummityttöni haastoi mut koskemaan merimakkaraa. Yllytyshullu kun olen, niin heti laskuveden tultua lähdettiin merimakkaroita etsimään. Oletteko koskaan merimakkaraan koskeneet? No, en välttämättä suosittele :D Onhan se sellainen karvainen ja söpö, mutta voin sanoa, että koko Andamaanienmeri raikasi, kun mä tuota söpöyttä silitin. Sen sekunnin ajan ;) Mutta saatiinpahan videolla lähetettyä todistusaineistoa myös kotipuoleen.

Nyt vielä hetkeksi parvekkeelle aurinkoon ja sitten tyttöjen toiveiden mukaan tuktukilla kohti ostosmahdollisuuksia (kojuja kojujen perään). Eilen IG:n puolella kirjoittelinkin siitä, että lomailu tulee jossain vaiheessa muuttumaan perhelomista aikuisten lomiksi. Nautitaan nyt täysillä vielä näistä pikkuisista, jotka reissuihin haluavat tulla mukaan

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,