torstai 22. lokakuu 2020

Pienillä teoilla kohti kokonaisvaltaista hyvinvointia


Kaupallinen yhteistyö: Arla ja Indieplace


HEIPPA IHANAT

ja voi kuulkaa, nyt ollaan taas niiden asioiden äärellä, jota rakastan. Onko mitään tärkeämpää tavoitetta kuin voida kokonaisvaltaisesti hyvin? Mä uskon, että tuo kokonaisvaltainen hyvinvointi on sellainen aarrearkku sateenkaaren päässä, johon me jokainen voidaan päästä omilla teoillamme. Jota meidän jokaisen kannattaisi tavoitella. Se ei ole saavuttamaton, mutta toki se vaatii usein myös hieman vaivannäköä, rutiinien luomista, tapojen muutosta ja itsensä tuntemista. Mutta mä voin taata, että se on kaikki sen arvoista. Milloin ihminen sitten voi kokonaisvaltaisesti hyvin?

Mä koen, että ainakin itse voin kokonaisvaltaisesti hyvin silloin, kun sydän on kevyt, mieli iloinen, silmissä säihkettä ja suupielet kaartuvat ylöspäin. Silloin koko olemus on sellainen pirtsakka ja energinen. Siinä tilassa en koen energiatasojen notkahdusta iltapäivästä tai herää aamulla armottoman väsymyksen kourissa. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on subjektiivinen käsite. Vain me itse voidaan määritellä omat kriteerimme sille, milloin meidän oma hyvinvointimme on balanssissa.

Tänään jutellaan pääosin suoliston vaikutuksesta hyvinvointiin. Suoliston on sanottu olevan toiset aivot ja allekirjoitan tuon väitteen täysin. Itse ainakin huomaan, että jos mun ruokavalio ei ole balanssissa, niin se vaikuttaa samantien koko olemukseen. Pääasiassa energiatasoon, mutta myös mieleen. Mieli ei ole virkeä ja tuntuu, että aivot ovat tietyllä tapaa sumussa. Muisti takkuilee eikä opiskelujutut jää päähän. Olo on vetämätön ja väsynyt. Viimeisten vuosien aikana olen törmännyt mielenkiintoisiin artikkeleihin suoli-aivoakselista ja jos teitä kiinnostaa aihe enemmänkin, niin suosittelen tutustumaan.

Viime viikolla iki-ihana (oikeasti mun hyvinvointi-idolini nro 1 ) Pippa Laukka haastoi mua yhdessä Arlan kanssa luomaan uusia rutiineja, joiden avulla helliä suoliston hyvinvointia ja sitä myötä kokonaishyvinvointia. Mä ajattelin seuraavaksi jakaa teille muutaman vinkin kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, mutta sitä ennen haluan esitellä teille muun uuden ihastukseni, joka auttaa mun suolistoa voimaan paremmin. Arlan Got Guts? on sisäiseen hyvinvointiin keskittyvä jogurttisarja. Herkullisia, sisäistä hyvinvointia  ruokkivia jogurtteja löytyy sarjasta kolme: maustamaton, mustikka ja mango. Kaikkihan me ollaan kuultu suolistobakteereista ja siitä, kuinka meidän tulisi hyvinvoinnin takia helliä hyödyllisiä suolistobakteereita, eikö?

Got Guts? -jogurttipurkki sisältää 50 miljardia bifidobakteeria sekä hyviä suolistobakteereita ruokkivaa liukoista kuitua. Ja tiedättekö mikä lämmittää mieltä näiden suolistolle hyvien uutisten lisäksi? No se, että jogurtit valmistetaan Suomessa, tarkemmin ottaen Sipoossa, kotimaisesta maidosta. Sain kyselyitä IG:n kautta siitä ovatko tuotteet laktoosittomia ja kyllä – tuotteet ovat laktoosittomia! Jogurtteihin ei ole lisättyä sokeria ja ne maistuvat mainiosti ihan sellaisenaankin. Mutta myös esimerkiksi siemenien, pähkinöiden ja marjojen kanssa.

Mutta nyt niihin vinkkeihini, joilla helliä suolistoa ja vaalia siten kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Kuitupitoinen aamupala & säännöllinen ruokailurytmi

Oli aika, että en syönyt aamupalaa. Tai jos söin niin se koostui kahvista ja appelsiinisuklaakekseistä. Noh, kaikkihan me ollaan joskus nuoria ;), mutta näin keski-ikäisenä sitä miettii, että millä ilveellä sitä jaksoi pitkät luentopäivät yliopistolla tuon ravintoköyhän aterian myötä.

Nykyään syön aina aamupalan. Nyt syksyllä olen ottanut uuden treenirutiinin ja tykkään välillä treenata aamulla. En pysty sitä kuitenkaan tekemään ilman aamupalaa. Jos teen aamujoogan tai -pilateksen syön sitä ennen yhden jogurtin ja juon pari lasia vettä. Sitten treenin jälkeen syön isomman aamupalan. Ideaali aamupalahan olisi keitellä puuroa, mutta mulla on välillä kausia, että lämmin puuro ei vain uppoa aamuisin. Silloin tuorepuurot tulevat tarpeeseen. Viimeisin tuorepuuroinnostukseni koostuu Got Guts? -jogurtista, persimonista, tattarisuurimoista, kaurahiutaleista ja mustikoista. Myös ruisleipää syön pari palaa joka päivä, joten joinain aamuina kuittaan puuron leivillä ja jogurtilla.

Pyrin syömään viisi kertaa päivässä. Niin, että energiaa riittää tasaisesti päivän askareisiin, mutta myös toisaalta niin, että suolisto saa hieman breikkiä ja pääsee tekemään niitä omia juttujaan, joihin se vaatii paussia jatkuvasta ruokahuollosta. Syöminen perinteisen lautasmallin mukaan, kasvisruokaa suosien ja pari litraa vettä päivässä juoden. Näillä pärjää jo pitkälle. Lisäksi päivittäin kannattaa nauttia suoliston bakteerikantaa helliviä tuotteita, kuten Got Guts? -jogurtteja. Siinä missä Got Guts? -jogurtti toimii loistavasti aamupalalla, menee se myös väli-tai iltapalalla.

Stressin välttäminen

Pippa kyseli keinoja, millä välttää stressiä ja siten helliä suolistoa. Ensimmäinen ajatukseni, joka tuli mieleen on liikkuminen luonnossa. Silloin sielu ja mieli lepää. Suolisto voi hyvin, kun mieli voi hyvin. Joskus kiireisen elämänvaiheen ollessa päällä, sitä on pakko tietoisesti kiinnittää huomiota stressin ehkäisyyn tai jopa stressin purkamiseen. Stressin ehkäisyyn mulla toimii esimerkiksi se, että peruskunto on hyvä ja ruokavalio on balanssissa. Tykkään käydä juoksulenkeillä ja harrastaa muutakin aerobista liikuntaa. Teen säännöllisesti myös läsnäoloharjoituksia, jotka ennalta ehkäisevät stressiä. Uskon, että vaikka kaikkemme teemme välttääksemme stressiä, niin pakostikin joskus elämänvaihe on niin hektinen, että stressi iskee takavasemmalta.

Silloin en enää käytäkään samoja keinoja kuin stressin ehkäisyssä. Mieli ja kroppa kaipaa vähemmän ärsytystä. Hidastan tahtia merkittävästi niiltä osin elämää kuin pystyn. Juoksulenkit ja ylämäkivedot vaihtuvat pitkiin kävelylenkkeihin luonnossa. Teen vielä enemmän maadoittavia joogaharjoituksia ja huomaan ottavani esimerkiksi rakastavan ystävällisyyden meditaation viikko-ohjelmaani. Usein jo stressaavan tilanteen hyväksyminen ja tieto siitä, että ”This too shall pass” auttaa hallitsemaan stressiä. Ruokahalu katoaa stressatessani ja silloin joudun muistuttamaan itseäni siitä, että pidän säännöllisen ateriarytmin. Muuten suolisto alkaa kenkkuilemaan ja stressistä tulee vielä kokonaisvaltaisempaa.

Ja hei, paras ”lääke” stressin ehkäisyyn tai purkamiseen (tai mihin tahansa elämässä) on tuo karvapallero, jota silittäessä kaikki maailman huolet ja murheet unohtuu. Tuo karvapallero toimii myös personal trainerinani ja pitää huolen, että vaikka ei oikein ehtisi, niin pikkuinen kävelylenkki tekee muutaman kerran päivässä ihan hyvää.

Lepoa, myös suolistolle

Muistatko miltä tuntuu herätä levänneenä hetki ennen herätyskellon soittoa? Se tunne on euforinen. Silloin tunnen, että olen yön aikana palautunut. Rannettani koristaa kello, joka kertoo, minkä laatuista unta olen nukkunut, paljonko syvää unta on tullut ja kuinka paljon olen nukkunut. Tätä nykyä luotan kyllä enemmän olotilaani seuraavana päivänä kuin kellooni. Mutta aika usein tuo virkeä olotila ja kellon näyttämät korkeat uniprosentit korreloivat keskenään.

Jokainen meistä tarvitsee eri määrän unta ja mä lukeudun niihin, jotka tarvitsevat vähintään kahdeksan tunnin yöunet. Ja kyllä, vaikka tiedän tasan tarkkaan, miten rauhoittaa ilta että vaivun uneen ajoissa, on silti iltoja, että tulee valvottua. Pääasia mun mielestä tässäkin asiassa on lempeys. Mennä seuraavana iltana sitten ajoissa nukkumaan.

Itsensä tunteminen ja oman kropan viestien sekä mahdollisten oireiden tunnistaminen on hirmuisen tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Mitä mun kroppa koittaa kertoa mulle? Hektisessä maailmanmenossa on välillä hyvä pysähtyä kuuntelemaan itseään ja sen sanomaa. Se miten ruokimme suolistoamme vaikuttaa radikaalisti siihen, mitä olemme. Millaisena olemme ja miten tunnemme. Millainen elämänlaatumme on.

Pippa Laukan luotsaaman ohjelman mukaan ”Olet mitä syöt”. Simple as that, ohjenuora joka pitää paikkansa. Mukaan vielä aimo ripaus lempeyttä ja ajatus siitä, että elämästä saa ja tuleekin nauttia kokonaisvaltaisesti. Eikä hei olisi lainkaan hassumpi idea aloittaa elämästä nauttimista hemmottelemalla suolistoaan ja sitä kautta saada koko keho hykertelemään hyvinvoivana. Vai mitä mieltä te olette? Got Guts? -jogurttien nappaaminen osaksi arkirutiineja on helppo tapa helliä suolistoa ja sitä kautta kokonaishyvinvointia

LEMPEIN TORSTAITERKUIN,


maanantai 08. kesäkuu 2020

Lomaviikon suunnitelmat meni uusiksi

MOIKKAMOI!

Niin haaveilin tänä aamuna nukkuvani pitkään, mutta siinä miestä hänen herätyskellon soitua hereille tökkiessäni heräsin itsekin sen verran, että päätin ottaa ekasta kesälomapäivästä kaiken irti ja herätä aikaisin. Jäin kuitenkin makoilemaan sänkyyn. Säätiedotus sanoi, että Tampereella oli 13 astetta ja pilvistä. Ok, jään vielä hetkeksi sänkyyn. Laitan Googlen laulamaan ”Pakarakipu, joka säteilee takareiteen ja säären ulko-osaan”. Jo viikon verran olen manannut sitä, että yöllä särkee, päivällä särkee ja oikeastaan ainoa hetki, kun ei särje on juoksulenkillä. Särky on saanut myös alaselän joikkeliin, sillä huomaan lantioni olevan virheasennossa vältelläkseni kipua. Siitä perinteisestä si-nivelestä ei ole kyse, sillä sen tunnistan heti.

Piriformis. Se se on! Nopeat googletukset venytysliikkeistä ja heti perään googletukset ravinnosta, jota suosia ja jota välttää. Mä olen niitä ihmisiä, jotka vannoo suoliston hyvinvoinnin vaikutuksesta koko kropan ja mielen hyvinvointiin. Nopeasti käyn läpi viikonlopun syömiseni, sillä tuo himskatin piriformis vaivaa enemmän kuin viime viikolla. Syy-yhteys tuntuu löytyvän. Mökillä syöty Aakkos-pussi (nam, mutta ne sokrut), entrecote (nam, mutta se rasva) ja lukuisat kananmunat (nam, mutta ne keltuaiset). Vuosien varrella olen oppinut tuntemaan kroppani enemmän kuin hyvin. Tiedän, mitä se kaipaa ja tiedän periaatteessa millaisella ruokavaliolla se voi hyvin.

Ihoni reagoi karkkeihin välittömästi pienin näpyin, lisäksi sokeri lisää kropan tulehdustilaa muuallakin. Miksei siis tulehdusta myös tuolla syvällä pakaran uumenissa piriformiksessa, joka on ollut kovilla jo monta kuukautta. Rappus- ja ylämäkivetotreenit vailla juuri kunnollisia venyttelyitä yhdistettynä yhtäkkiseen runner’s high:n jahtaamiseen ovat tehneet tehtävänsä.

Mistään en löytänyt hoitokeinoksi sitä, että jatka juoksemista. Vaan päinvastoin, nyt on otettava vastaan nöyrin mielin kehonhuoltoviikko ja keskittyä venyttelyyn, pilatekseen, lempään joogaan, kävelyyn ja golfiin. Sekä laittaa tuo ruokavalio takaisin ruotuun. Jättää punainen liha taas hetkeksi tauolle (mulle tuli muuten siitä entrecotesta muutenkin tosi huono olo ja luulin, että sappi räjähtää), palata niihin ihaniin kesäisiin sokerittomiin herkkuihin, joista nautin suunnattomasti ja syödä kananmunista vain valkuaiset. Lisäksi vältellä prosessoituja ruokia ja piilorasvoja.

Helppoa kuin heinänteko näin kesäaikaan, eikö? ;) Ensimmäisen lomaviikon suunnitelmat heitti heti kättelyssä häränpyllyä. Niiden pitkääkin pidempien juoksulenkkien sijaan saan onneksi tilalle jotain muuta hyvinvointia buustaavaa aktiviteettia Koska blogi heijastelee vahvasti mun elämää, niin tällä viikolla blogissa luvassa kesäisiä herkkuja ja itsestään huolehtimista. Viikkomaitokauppakäynnin jälkeen jääkaappi on lastattu sateenkaaren värisillä kasviksilla, kalalla, hummuksella, hedelmillä ja grilliin pääsee vihannesten lisäksi mm. mustapapupihvejä ja ananasta, kasvis-sienivartaita, tofua ja grillattua mustajuurta, kanasatay-vartaita ja nektariinin lohkoja.

Ihan kuulkaas jo ajatuksenkin voimalla terveellisemmästä ruokavaliosta tuo kipu hellitti hieman. Nyt lähden täyttämään vesipullon ja suuntaan takaisin ulos. Onneksi Mr. Säätiedottaja ei tiennyt tämän aamun säästä mitään. Ainakin meilläpäin Tamperetta paistaa aurinko niin kuumasti, että biksut saa vetää päälle :)

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

PS. kuvat viime kesältä, meillä ei vielä pihassa kuki mikään. Tai omppupuut kukki jo ja hevoskastanja on kukassa, mutta muuten saa kukkaloistoa odottaa tovin!


keskiviikko 20. toukokuu 2020

5 x läsnäoloharjoitus

HEIPPA IHANAT!

Harjoitatteko te tietoisesti läsnäoloa? Pilateksessa ja joogassa tulee keskityttyä hetkeen ja hengittelyyn, mutta sen lisäksi huomaan päivittäin tekeväni ainakin pari erilaista läsnäoloharjoitusta. Alkuun itseäni piti muistutella tekemään näitä. Nyt harjoitukset tulevat selkärangasta. Million ja missä vain. Ajattelin jakaa teille mun viisi eniten käyttämääni harjoitusta.

Viiden minuutin mindfulness-harjoitus
Valitse rauhallinen paikka, jossa ei ole häiriötekijöitä. Istu mukavassa asennossa tai vaihtoehtoisesti voit maata, jos se tuntuu paremmalta. Sulje silmäsi tai anna katseesi laskea alas. Keskity hengittämiseen. Aloita tunnustelemalla, miltä ilma tuntuu suussasi tai nenässäsi sisäänhengitettäessä. Tuntuuko se kylmältä, lämpimältä? Huomaa rintakehän ja vatsan nouseminen tai laskeminen sisään- ja uloshengitettäessä. Älä pakota hengitystä, vaan anna sen virrata luonnollisesti.

Jatka tätä viiden minuutin ajan ja vähitellen pidennä aikaa. Ajatuksia tulee mieleesi tämä tästä. Tiedosta ne (become mindful!) ja siirrä ne hellästi syrjään keskittyen jälleen hengitykseesi. Pidä huoli, että leukaperäsi ovat rennot ja että silmien ympärystä on levollinen.

Mä pyrin tekemään tämän viiden minuutin harjoituksen päivittäin. Jos herään ennen herätyskelloa, niin teen tämän sängyssä. Aluksi ajatukset juoksivat ravihevosen lailla, mutta tuntuu, että mitä enemmän harjoitusta teen, niin kerta kerralla pystyn keskittymään paremmin hengitykseen.

Neliöhengitys
Toinen hengitysharjoitus, jota teen vaihtelevan ajan (minuutista jopa viiteen) on neliöhengitys. Muistan äidin ollessa saattohoitovaiheessa heränneeni joka ikinen aamu norsu rinnan päällä. Ahdisti niin, että pelkäsin opiskeluaikaisen paniikkihäiriön palaavan. Jotta pääsin päivän alkuun istuin ihan ensiksi sohvalle hengittelemään.

Kuvittele mielessäsi neliö. Hengitä ensimmäisen sivun ajan neljään laskiessa sisään. Siirry toiselle sivulle ja pidätä hengitystä neljään laskiessasi. Kolmannen sivun aikana hengitä ulos neljään laskiessasi ja neljännen sivun aikana pidätä hengitystä taas neljään laskiessasi. Jatka neliöhengittämistä 2-5 minuutin ajan.

Teen tätä usein myös miniharjoituksena liikennevaloissa, jos huomaan kesken kiireisen päivän käyvän ylikierroksilla. Silloin en kyllä bruukkaa sulkea silmiäni ;)

Tietoinen syöminen
Mä katson välillä syödessäni puhelinta tai kannettavaa, myönnän sen. Kirjojakin tulee luettua. Mutta useimmiten olen katsomatta tai lukematta mitään. Ruokailusta saa niin paljon enemmän irti keskittymällä makuihin ja ruoan tuntemiseen suussa.

Tietoisen syömisen harjoitukselle muu perhe vähän hihitteli. Niin kuin he tuppaavat vähän hihittelemään kaikille mun ”hihhulijutuille” ;) Läsnäoloharjoituksista on hihhulius kaukana! Annoin rusinan jokaisen käteen. Tutkimme rusinan muotoja ja siltä miltä se tuntuu suussa. Ennen pureskelua mietin eri makuja, mitä rusinasta tuli. Miltä rusinan sisus tuntui pureskelun jälkeen. Ja lopulta rusinan nieltyäni sitä, miten rusinan jälkimaku ja tuntuma viipyili suussa.

Tämänhän voi suorittaa millä tahansa ruoalla, esimerkiksi pähkinöillä tai viinirypäleillä. Ja hei jos teitäkin vähän hymyilyttää, niin kokeilkaa. Liian usein sitä tulee kiireessä hotkaistua ruoka, jolloin läsnäolo loistaa läsnäolollaan.

Ympäristön huomioimisharjoitus
Katso ikkunasta ulos tai pysähdy luonnon keskelle. Mitä näet? Mitä väreä näet? Näetkö lainalaisuuksia muodoissa? Liikkuuko näkökentässäsi jokin? Yritä löytää viisi asiaa näkemästäsi, joihin et kiireen keskellä kiinnittäisi huomiotasi. Kiinnitä huomiosi yksityiskohtiin. Mikäli olet ulkona luonnossa, niin mitä kuulet? Mitä tuoksuja tuoksutat?

Kun huomaan toimistolla käyväni ylikierroksilla tai kaipaavani hetken hengähdystä teen parin minuutin havainnointimatkan ympäristöön. Tämänkin harjoituksen aikana aluksi mieleen tulivat työjutut, mutta annan niiden tulla ja heti kun huomaan ajattelevani muuta kuin näkemääni näkyä, siirrän huomioni takaisin luonnon pariin. Miten puut heiluvat tuulessa? Miten valo ja varjo leikkii keskenään?

Kynttilämeditaatio
Vuosikausia sitten, kun luin eräällä tavalla elämäni mullistaneen Munkki, joka möi Ferrarinsa -kirjan, tein pitkään siitä opittua meditaatioharjoitusta. Tuijottelin kukkaa, esimerkiksi ruusua havainnoiden sen pienimmänkin osan terälehdistä alkaen. Jossain vaiheessa törmäsin vähän samankaltaiseen harjoitukseen.

Kynttilänliekki edustaa mulle elämää. Osaltaan se edustaa harjoituksen aikana mulle minua itseäni. Kuinka se välillä kyyristelee ja sitten pelmahtaa taas täyteen liekkiin. Pieni tuulenvire saa sen joskus melkein sammumaan. Mutta liekki ei silti sammu. Hetken päästä se on taas täydessä loistossaan.

Alkuun laitoin ajastimen soimaan viiden minuutin päähän, mutta nyt teen harjoituksen sen pituisena kuin kulloinkin sopivalta tuntuu. Ihan lyhyestäkin saan sen syödyn, mitä tavoittelen. Sykkeeni rauhoittuu, mieleni rauhoittuu.

Maailma on täynnä läsnäoloharjoituksia. Yllä ne viisi, joita mä käytän eniten. On ollut ihana huomata tietoisen läsnäolon kehitys; se on ikäänkuin lihas, joka kasvaa vain treenaamalla. Meditaatio ja hengitysharjoitukset (kuten myös oksitosiininkin lisääminen esimerkiksi nauramalla) vaikuttavat myönteisesti tuohon meidän stressitasojen kannalta tärkeimpään hermoon eli vagushermoon. Vagushermon helliminen on palautumisen kannalta yksi mun elämäni missio. Kiireistä, aika ajoin kuormittavaa elämää tulee tasapainottaa palauttavalla ja eheyttävällä toiminnalla.

Ja hei, eikä aina tarvitse odottaa siihen asti, että kuormittavuus ja palautuminen ovat totaalisen epäbalanssissa. Itse aloitin aikoinaan hengitysharjoitukset tilanteessa, jossa olin aika solmussa.  Nykypäivinä näitä tulee tehtyä ennalta ehkäisevinä ja hyvinvointia ylläpitävinä toimenpiteinä. Se, että tuntee itsensä nyt hyvinvoivaksi ei ole este sille, etteikö voisi voida vielä paremmin

AURINKOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,