maanantai 08. kesäkuun 2020

Lomaviikon suunnitelmat meni uusiksi

MOIKKAMOI!

Niin haaveilin tänä aamuna nukkuvani pitkään, mutta siinä miestä hänen herätyskellon soitua hereille tökkiessäni heräsin itsekin sen verran, että päätin ottaa ekasta kesälomapäivästä kaiken irti ja herätä aikaisin. Jäin kuitenkin makoilemaan sänkyyn. Säätiedotus sanoi, että Tampereella oli 13 astetta ja pilvistä. Ok, jään vielä hetkeksi sänkyyn. Laitan Googlen laulamaan ”Pakarakipu, joka säteilee takareiteen ja säären ulko-osaan”. Jo viikon verran olen manannut sitä, että yöllä särkee, päivällä särkee ja oikeastaan ainoa hetki, kun ei särje on juoksulenkillä. Särky on saanut myös alaselän joikkeliin, sillä huomaan lantioni olevan virheasennossa vältelläkseni kipua. Siitä perinteisestä si-nivelestä ei ole kyse, sillä sen tunnistan heti.

Piriformis. Se se on! Nopeat googletukset venytysliikkeistä ja heti perään googletukset ravinnosta, jota suosia ja jota välttää. Mä olen niitä ihmisiä, jotka vannoo suoliston hyvinvoinnin vaikutuksesta koko kropan ja mielen hyvinvointiin. Nopeasti käyn läpi viikonlopun syömiseni, sillä tuo himskatin piriformis vaivaa enemmän kuin viime viikolla. Syy-yhteys tuntuu löytyvän. Mökillä syöty Aakkos-pussi (nam, mutta ne sokrut), entrecote (nam, mutta se rasva) ja lukuisat kananmunat (nam, mutta ne keltuaiset). Vuosien varrella olen oppinut tuntemaan kroppani enemmän kuin hyvin. Tiedän, mitä se kaipaa ja tiedän periaatteessa millaisella ruokavaliolla se voi hyvin.

Ihoni reagoi karkkeihin välittömästi pienin näpyin, lisäksi sokeri lisää kropan tulehdustilaa muuallakin. Miksei siis tulehdusta myös tuolla syvällä pakaran uumenissa piriformiksessa, joka on ollut kovilla jo monta kuukautta. Rappus- ja ylämäkivetotreenit vailla juuri kunnollisia venyttelyitä yhdistettynä yhtäkkiseen runner’s high:n jahtaamiseen ovat tehneet tehtävänsä.

Mistään en löytänyt hoitokeinoksi sitä, että jatka juoksemista. Vaan päinvastoin, nyt on otettava vastaan nöyrin mielin kehonhuoltoviikko ja keskittyä venyttelyyn, pilatekseen, lempään joogaan, kävelyyn ja golfiin. Sekä laittaa tuo ruokavalio takaisin ruotuun. Jättää punainen liha taas hetkeksi tauolle (mulle tuli muuten siitä entrecotesta muutenkin tosi huono olo ja luulin, että sappi räjähtää), palata niihin ihaniin kesäisiin sokerittomiin herkkuihin, joista nautin suunnattomasti ja syödä kananmunista vain valkuaiset. Lisäksi vältellä prosessoituja ruokia ja piilorasvoja.

Helppoa kuin heinänteko näin kesäaikaan, eikö? 😉 Ensimmäisen lomaviikon suunnitelmat heitti heti kättelyssä häränpyllyä. Niiden pitkääkin pidempien juoksulenkkien sijaan saan onneksi tilalle jotain muuta hyvinvointia buustaavaa aktiviteettia Koska blogi heijastelee vahvasti mun elämää, niin tällä viikolla blogissa luvassa kesäisiä herkkuja ja itsestään huolehtimista. Viikkomaitokauppakäynnin jälkeen jääkaappi on lastattu sateenkaaren värisillä kasviksilla, kalalla, hummuksella, hedelmillä ja grilliin pääsee vihannesten lisäksi mm. mustapapupihvejä ja ananasta, kasvis-sienivartaita, tofua ja grillattua mustajuurta, kanasatay-vartaita ja nektariinin lohkoja.

Ihan kuulkaas jo ajatuksenkin voimalla terveellisemmästä ruokavaliosta tuo kipu hellitti hieman. Nyt lähden täyttämään vesipullon ja suuntaan takaisin ulos. Onneksi Mr. Säätiedottaja ei tiennyt tämän aamun säästä mitään. Ainakin meilläpäin Tamperetta paistaa aurinko niin kuumasti, että biksut saa vetää päälle 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

PS. kuvat viime kesältä, meillä ei vielä pihassa kuki mikään. Tai omppupuut kukki jo ja hevoskastanja on kukassa, mutta muuten saa kukkaloistoa odottaa tovin!


keskiviikko 20. toukokuun 2020

5 x läsnäoloharjoitus

HEIPPA IHANAT!

Harjoitatteko te tietoisesti läsnäoloa? Pilateksessa ja joogassa tulee keskityttyä hetkeen ja hengittelyyn, mutta sen lisäksi huomaan päivittäin tekeväni ainakin pari erilaista läsnäoloharjoitusta. Alkuun itseäni piti muistutella tekemään näitä. Nyt harjoitukset tulevat selkärangasta. Million ja missä vain. Ajattelin jakaa teille mun viisi eniten käyttämääni harjoitusta.

Viiden minuutin mindfulness-harjoitus
Valitse rauhallinen paikka, jossa ei ole häiriötekijöitä. Istu mukavassa asennossa tai vaihtoehtoisesti voit maata, jos se tuntuu paremmalta. Sulje silmäsi tai anna katseesi laskea alas. Keskity hengittämiseen. Aloita tunnustelemalla, miltä ilma tuntuu suussasi tai nenässäsi sisäänhengitettäessä. Tuntuuko se kylmältä, lämpimältä? Huomaa rintakehän ja vatsan nouseminen tai laskeminen sisään- ja uloshengitettäessä. Älä pakota hengitystä, vaan anna sen virrata luonnollisesti.

Jatka tätä viiden minuutin ajan ja vähitellen pidennä aikaa. Ajatuksia tulee mieleesi tämä tästä. Tiedosta ne (become mindful!) ja siirrä ne hellästi syrjään keskittyen jälleen hengitykseesi. Pidä huoli, että leukaperäsi ovat rennot ja että silmien ympärystä on levollinen.

Mä pyrin tekemään tämän viiden minuutin harjoituksen päivittäin. Jos herään ennen herätyskelloa, niin teen tämän sängyssä. Aluksi ajatukset juoksivat ravihevosen lailla, mutta tuntuu, että mitä enemmän harjoitusta teen, niin kerta kerralla pystyn keskittymään paremmin hengitykseen.

Neliöhengitys
Toinen hengitysharjoitus, jota teen vaihtelevan ajan (minuutista jopa viiteen) on neliöhengitys. Muistan äidin ollessa saattohoitovaiheessa heränneeni joka ikinen aamu norsu rinnan päällä. Ahdisti niin, että pelkäsin opiskeluaikaisen paniikkihäiriön palaavan. Jotta pääsin päivän alkuun istuin ihan ensiksi sohvalle hengittelemään.

Kuvittele mielessäsi neliö. Hengitä ensimmäisen sivun ajan neljään laskiessa sisään. Siirry toiselle sivulle ja pidätä hengitystä neljään laskiessasi. Kolmannen sivun aikana hengitä ulos neljään laskiessasi ja neljännen sivun aikana pidätä hengitystä taas neljään laskiessasi. Jatka neliöhengittämistä 2-5 minuutin ajan.

Teen tätä usein myös miniharjoituksena liikennevaloissa, jos huomaan kesken kiireisen päivän käyvän ylikierroksilla. Silloin en kyllä bruukkaa sulkea silmiäni 😉

Tietoinen syöminen
Mä katson välillä syödessäni puhelinta tai kannettavaa, myönnän sen. Kirjojakin tulee luettua. Mutta useimmiten olen katsomatta tai lukematta mitään. Ruokailusta saa niin paljon enemmän irti keskittymällä makuihin ja ruoan tuntemiseen suussa.

Tietoisen syömisen harjoitukselle muu perhe vähän hihitteli. Niin kuin he tuppaavat vähän hihittelemään kaikille mun ”hihhulijutuille” 😉 Läsnäoloharjoituksista on hihhulius kaukana! Annoin rusinan jokaisen käteen. Tutkimme rusinan muotoja ja siltä miltä se tuntuu suussa. Ennen pureskelua mietin eri makuja, mitä rusinasta tuli. Miltä rusinan sisus tuntui pureskelun jälkeen. Ja lopulta rusinan nieltyäni sitä, miten rusinan jälkimaku ja tuntuma viipyili suussa.

Tämänhän voi suorittaa millä tahansa ruoalla, esimerkiksi pähkinöillä tai viinirypäleillä. Ja hei jos teitäkin vähän hymyilyttää, niin kokeilkaa. Liian usein sitä tulee kiireessä hotkaistua ruoka, jolloin läsnäolo loistaa läsnäolollaan.

Ympäristön huomioimisharjoitus
Katso ikkunasta ulos tai pysähdy luonnon keskelle. Mitä näet? Mitä väreä näet? Näetkö lainalaisuuksia muodoissa? Liikkuuko näkökentässäsi jokin? Yritä löytää viisi asiaa näkemästäsi, joihin et kiireen keskellä kiinnittäisi huomiotasi. Kiinnitä huomiosi yksityiskohtiin. Mikäli olet ulkona luonnossa, niin mitä kuulet? Mitä tuoksuja tuoksutat?

Kun huomaan toimistolla käyväni ylikierroksilla tai kaipaavani hetken hengähdystä teen parin minuutin havainnointimatkan ympäristöön. Tämänkin harjoituksen aikana aluksi mieleen tulivat työjutut, mutta annan niiden tulla ja heti kun huomaan ajattelevani muuta kuin näkemääni näkyä, siirrän huomioni takaisin luonnon pariin. Miten puut heiluvat tuulessa? Miten valo ja varjo leikkii keskenään?

Kynttilämeditaatio
Vuosikausia sitten, kun luin eräällä tavalla elämäni mullistaneen Munkki, joka möi Ferrarinsa -kirjan, tein pitkään siitä opittua meditaatioharjoitusta. Tuijottelin kukkaa, esimerkiksi ruusua havainnoiden sen pienimmänkin osan terälehdistä alkaen. Jossain vaiheessa törmäsin vähän samankaltaiseen harjoitukseen.

Kynttilänliekki edustaa mulle elämää. Osaltaan se edustaa harjoituksen aikana mulle minua itseäni. Kuinka se välillä kyyristelee ja sitten pelmahtaa taas täyteen liekkiin. Pieni tuulenvire saa sen joskus melkein sammumaan. Mutta liekki ei silti sammu. Hetken päästä se on taas täydessä loistossaan.

Alkuun laitoin ajastimen soimaan viiden minuutin päähän, mutta nyt teen harjoituksen sen pituisena kuin kulloinkin sopivalta tuntuu. Ihan lyhyestäkin saan sen syödyn, mitä tavoittelen. Sykkeeni rauhoittuu, mieleni rauhoittuu.

Maailma on täynnä läsnäoloharjoituksia. Yllä ne viisi, joita mä käytän eniten. On ollut ihana huomata tietoisen läsnäolon kehitys; se on ikäänkuin lihas, joka kasvaa vain treenaamalla. Meditaatio ja hengitysharjoitukset (kuten myös oksitosiininkin lisääminen esimerkiksi nauramalla) vaikuttavat myönteisesti tuohon meidän stressitasojen kannalta tärkeimpään hermoon eli vagushermoon. Vagushermon helliminen on palautumisen kannalta yksi mun elämäni missio. Kiireistä, aika ajoin kuormittavaa elämää tulee tasapainottaa palauttavalla ja eheyttävällä toiminnalla.

Ja hei, eikä aina tarvitse odottaa siihen asti, että kuormittavuus ja palautuminen ovat totaalisen epäbalanssissa. Itse aloitin aikoinaan hengitysharjoitukset tilanteessa, jossa olin aika solmussa.  Nykypäivinä näitä tulee tehtyä ennalta ehkäisevinä ja hyvinvointia ylläpitävinä toimenpiteinä. Se, että tuntee itsensä nyt hyvinvoivaksi ei ole este sille, etteikö voisi voida vielä paremmin

AURINKOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,


maanantai 24. helmikuun 2020

Oman elämäni parhaimmassa bikinikunnossa

HEISSUN!

Ei siitä ole kuin viisi-kuusi vuotta aikaa, kun aloin syksyllä yleensä kiristämään treenitahtia. Juoksemaan ihan älyttömiä lenkkejä. Biksukuntoon -projektille varasin usein puolisen vuotta aikaa. Joo, olihan sitä timmissä kunnossa rantalomalla, mutta oliko se mulle pidemmällä aikavälillä merkityksellistä? Ei, sillä en silloin vielä nauttinut treenaamisesta siinä mittakaavassa kuin nyt. Silloin treenasin tähtäimenä se, että olisi kiva olla biksuissa. Että sitä näyttäisi kenties hyvältä.

Tänä päivänä se mun bikinikuntoprojektini kestää 365 päivää vuodessa. Se on jatkuva projekti. Mutta bikinikuntoa ei mitata vatsan seudun sixpackien myötä, vaan bikinikunnon mittarina toimii se, mitä näen, kun katson peilistä itseäni. En vatsan seutua, vaan suoraan syvälle silmiini. Siellä se biksukunto sijaitsee. Olen tehnyt paljon töitä tuon henkisen bikinikunnon saavuttamiseksi ja onnellinen olen, että sen saavutin.

Onneksi olen oppinut viime vuosina treenaamaan hyvinvointi tähtäimenäni. Lisäbonuksena toki tulee se, että mahdun samoihin bikineihin kuin silloin niinä hulluina bikinikuntoprojektivuosina. Ja hei, röllykää ja röhmelöä löytyy – sen tiedostan. Mutta tiedättekö, että nyt 44-vuotiaana mä en enää välitä siitä, miltä näytän muiden silmissä bikinit päällä. Mulle riittää se, että mä voin ihan hyvillä mielin maata tuolla niine röllyköineni ja nauttia elämästä. Nauttia lomasta. Olla oman elämäni parhaimmassa bikinikunnossa.

Meillä loma sujuu leppoisasti. Lasten ehdoilla mennään ja tänään pienempi kummityttöni haastoi mut koskemaan merimakkaraa. Yllytyshullu kun olen, niin heti laskuveden tultua lähdettiin merimakkaroita etsimään. Oletteko koskaan merimakkaraan koskeneet? No, en välttämättä suosittele 😀 Onhan se sellainen karvainen ja söpö, mutta voin sanoa, että koko Andamaanienmeri raikasi, kun mä tuota söpöyttä silitin. Sen sekunnin ajan 😉 Mutta saatiinpahan videolla lähetettyä todistusaineistoa myös kotipuoleen.

Nyt vielä hetkeksi parvekkeelle aurinkoon ja sitten tyttöjen toiveiden mukaan tuktukilla kohti ostosmahdollisuuksia (kojuja kojujen perään). Eilen IG:n puolella kirjoittelinkin siitä, että lomailu tulee jossain vaiheessa muuttumaan perhelomista aikuisten lomiksi. Nautitaan nyt täysillä vielä näistä pikkuisista, jotka reissuihin haluavat tulla mukaan

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


maanantai 25. marraskuun 2019

Kuntosali kotona

MOIKKAMOI MAANANATAIHIN!

Hei tasan kuukauden päästä tänään on se päivä. Mikä se? No se, kun möllötetään joulupukin tuomissa pyjamissa koko päivä, syödään suklaata ja luetaan kirjoja. Ah, ihanaa että on mitä odottaa 😀 Yleensä olen sen sortin ihminen, että tykkään liikkua. Mutta kyllä yksi pyjamapäivä joukkoon mahtuu, varsinkin tuo joulupäivä. Tosin silloinkin huomaan iltapäivästä kaipaavani kropalle vähän äksöniä. Yleensä pieni puolen tunnin hiihtolenkki ennen joulupäivän saunaa saa kropankin tyytyväiseksi.

Meitä on moneen junaan ja kukin tekee hyvinvointinsa eteen sen, minkä parhaimmaksi näkee. Mulle yksi suurin tekijä, joka tuo hyvinvointia on liikunta. Olenko aina ollut liikunta-addikti? En todellakaan. Musta tuntuu, että tässä liikunta-asiassakin ennakkoluulot ovat ihmisten pahin este liikkumisesta nauttimiselle. En mä osaa juosta. En edes jaksaiskaan. Mä olen kuin rautakanki (mä muuten oikeesti olen :D). En veny minnekään. No eihän kukaan meistä ole seppä syntyessään. Välillä pitää nähdä vähän vaivaa ja lähteä pois epämukavuusalueeltaan saavuttaakseen sen hyvän olon. Sen tilan, jossa liikkuminen on mielekästä. 

Mulle hyvän olon hormonien, mm. serotoniinien ja endorfiinien tankkaaminen liikunnan avulla sopii parhaiten. Eikä sen liikunnan tarvitse enää olla niitä puolimaratonin mittaisia juoksuja ihan järkyttävän korkealla keskisykkeellä niin kuin silloin joskus; pitkä kävelylenkki, puolen tunnin maltillinen juoksulenkki, pilates, ylämäkivedot, jooga tai ihan vain venyttely saa mut voimaan hyvin. Välillä, kun olo on vähän nuutunut, niin nousen työtuolilta ylös ja laskeudun lattialle. Venyttelen ja kuulostelen kroppaa. Ja niin ihmeelliseltä kuin se saattaakin kuulostaa, niin itselläni jo pieni kropan herättely saa mielihyvän hyrräämään aivoissa. Jopa silloin kun elämä tuntuisi muuten kaatuvan päälle.

Kotiliikuntaan ei mitään kuntosaleja tarvita. Ei todellakaan! Mutta meillä jäi tuo alakerran vanha pannuhuone ylimääräiseksi, kun remonttia tähän lapsuudenkotiini suunnittelimme. Siihen sujahti kuin itsestään tila kuntoilulle. Kaksi ja puoli vuotta tuo tila on ollut kaikkea muuta; katosta lattiaan olevia kasoja. Peilikaappi, joka oli ideana hyvä, mutta joka sekin oli sullottu täyteen vaikka sun mitä. Nyt kun saimme vihdosta viimein tilan siivottua, palvelee se alkuperäisessä tarkoituksessaan. Kotikuntoiluun tarkoitettuna tilana.

Remppamiehet aikoinaan laittoivat meille seinän yläosaan vahvisteen koolauksien väliin ja sähköpistokkeet telkkaria varten. Nyt voi katsoa telkkaria samalla kun kuntopyöräilee. Alunperin oli tarkoituksena tuonne laittaa reformerilaite pilatesta varten, mutta nyt kävi niin, että tuollainen kahden metrin laveri ei taivu meidän alakertaan. Menimme sulkemaan toisen sisäänkäynnin alas kellariin, josta olisi kyllä saanut moisen sisään kannettua. Crossarista haaveilemme edelleen, joten sellainen tuonne mahtuu. Ja toivottavasti sen saa niin palasiksi, että mahtuu myös ahtaasta portaikosta alas 🙂

Itse olen perjantai-illasta lähtien ottanut kaiken ilon irti tuosta kuntoilutilasta. Se vetää mua puoleensa kuin magneetti. Olen laittanut rauhoittavaa musiikkia taustalle, levittänyt joogamaton lattialle ja tehnyt syvävenytyksiä. Herätellyt lihaksia vähän dynaamisemman joogan avulla ja nauttinut hetken läsnäolosta. En tiedä kumpi, tuo kropan herättely vai mielen rauhoittelu, on tehnyt taikojaan. Mutta viime aikoina olo on ollut ihan tosi zen. Yhtäkkiä tuntuu, että se kaikki kiire on tiessään. Virkistynyt kroppa, virkistynyt mieli.

ID

Meillä on tälle illalle varattu koko perheen kesken padel-tunti! Harmi vain, kun toinen lapsukainen on kotona kipeänä. Ehkä tuosta kolmistaankin kuitenkin jotain saa irti. Liikunta on ihanaa, mutta silloin kun sen saa tehdä koko perheen kesken, niin se on parasta

MUKAVAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


sunnuntai 03. marraskuun 2019

Ensi viikko on omistettu kehonhuollolle ♥

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA IHANAT

ja hei lämmin kiitos kaikista kommenteistanne ja viesteistänne, joita eilen lähettelitte. Meitä ikävöiviä on aika paljon. Mutta yhtä paljon on meitäkin, ketkä kuitenkin ovat löytäneet suuren ikävän keskellä sen valon. Myös heitä, jotka vielä odottelevat tuota valoa, mutta luottavat siihen, että vielä se näyttäytyy.

Tänään vietettiin koko päivä Turussa sukuloimassa. Mikä siinä onkaan, että ettei useammin tule käytyä. Vastedes täytyy taas laittaa Turun reissut kalenteriin. Itselleni päivän kohokohta oli tuon ihanan Pipsa-tädin näkemisen lisäksi se, että sain istua liki neljä tuntia autossa. Kipeiden lihaksieni kanssa 😉 Kuunnella äänikirjaa ja uppoutua lentokonekaappauksen juonenkäänteisiin.

Tuossa kotiin tullessamme mies ehdotteli ylämäkitreeneihin lähtemistä, mutta saa lähteä yksinään. Nyt mun kroppa viestittää, että on pakko pitää lepopäivä. Viikon liikuntasaldoksi tuli kaksi laitepilatestuntia, kaksi juoksulenkkiä, kahdet ylämäkivetotreenit ja kaksi joogaa (joista toisessa hikilammikko valui joogamatolle). Eli paljon enemmän kuin mitä olin suunnitellut.

Tuntuu, että nuo mun vartaloni jatkeet lantiosta alaspäin ovat kaksi pökkelöä. Myös jaloiksi niitä joskus nimitetään. Hartioiden jatkeetkin ovat kaksi sellaista lyhyempää pökkelöä, joiden nostaminen sattuu pökkelöitä kiinni pitäviin niveliin 😀 Kyllä, ensi viikon olen pyhittänyt kehonhuollolle.

Maanantai: Yin-jooga
Tiistai: Venyttelypilates
Keskiviikko: Selkätunti
Torstai: Pitkä kävelylenkki
Perjantai: Laitepilates

Neljä ohjattua tuntia ja yksi omatoiminen torstaina. Viikonloppu mennään sitten fiiliksen mukaan. Eilen kävin pitkästä aikaa joogassa. Kyseessä oli joogaworkshop, jonka eka tunti oli dynaamista vinyasa flow joogaa. Toinen tunti oli yin joogaa ja hei mun täytyy myöntää, että en edes muista, koska viimeksi olen venytellyt enemmän kuin minuutin. Rauhoittunut, hengitellyt ja ollut läsnä venyttelyn aikana. Tuon parituntisen joogan jälkeen olo oli niin ihana.

Niin ihana, että ajattelin sulkea nyt koneen ja mennä tuohon olkkarin lattialle villasukkineni hieman venyttelemään. Joogablokkia mulla ei ole, mutta kahvipaketti ajanee asiansa 🙂 Muistakaahan pitää itsestänne huolta ♥ Ainakin itselläni kroppa ja mieli kulkee käsi kädessä. Kroppa kertoo hyvin selvästi, milloin se tarvitsee huoltoa. Nyt on sen aika.

SUNNUNTAITERKUIN,

PS. viime marraskuun lopulla näytti tuolta kuin kuvissa…mikäli ensi viikon sääennustuksiin on uskominen, niin ehkä saadaan kuulaat pakkaspäivät ja pieni lumihuntu tänä vuonna aiemmin 🙂