tiistai 23. maaliskuu 2021

Mun ruokavalioni

MOIMOI!

Noudatatteko te jotain tiettyä ruokavaliota? Mä olen ollut aikoinaan jos jonkinlaisella ruokavaliolla, laskenut pisteitä ja kaloreita, vältellyt sitä sun tätä. Parhaiten olen ehdottomasti voinut silloin, kun en ole vältellyt mitään, vaan olen keskittynyt terveellisen ja monipuolisen ruokavalion vaalimiseen. Sallinut itselleni myös ne herkut silloin tällöin osana kokonaisuutta. Rauhoittunut ruokailun äärelle.

Se ruokavalio, mikä sopii jollekin ei välttämättä sovi toiselle. Tässä tullaan mun mielestä taas siihen oman itsensä tuntemiseen. Mitä sun keho ja mieli kertoo sulle? Miten sä voit ruokailujen jälkeen? Kertooko kroppa himotuksillaan jostain syvemmästä?

Tällä hetkellä voin ehkä parhaiten mitä ikinä. Ok, jos ei nyt oteta huomioon tulehtunutta jännettä olkapäässä, johon sain eilen lääkkeiden lisäksi sellaisen neuvon, että pitäisi välttää koneella kirjoittamista (hei mahkut tähän…slim to none ;)). Suuren osan hyvinvoinnistani tuo ruokavalio. Joka tukee jaksamistani ja joka auttaa mua palautumaan yöllä. Näin reilu nelikymppisenä olen myös oppinut kuuntelemaan kroppaani. Kyllä, se kertoo jaksamisen ohella ihan päivän selvästi, mikä ruoka sopii ja mikä ei.ID

No millainen ruokavalio mulla on käytössä tai pikemminkin voisi kysyä, mitä mä pyrin syömään? Aika pitkälti olen tullut siihen tulokseen, että mulle sopii parhaiten ruokavalio, joka on nähtävissä esimerkiksi Harvardin ruokapyramidissa.

Täysjyväviljatuotteiden (ruisleipä, täysjyväriisi/pasta/spaghetti) syömistä suosin joka päivä, kuten myös kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Samaan sarjaan kuuluu myös esimerkiksi extraneitsyt oliiviöljyt ja muut hyvät rasvat.

Olen aina syönyt siemeniä paljon ja pähkinöitäkin, tosin vain cashewpähkinää, sillä muille olen usein allerginen. Viimeisten vuosien aikana pavut, linssit ja muut palkotuotteet ovat tulleet mun ruokavaliooni. Rakastan papuja ja linssejä. Ne ovat monikäyttöisiä, terveellisiä ja helposti valmistettavia! Tofu on myös ottanut jalansijaa meidän keittiössä viimeisten vuosien aikana.

Kalaa meillä syödään pari kertaa viikossa, kanaa kerran-pari, kananmunia syön muutamana päivänä viikossa myös. Maitotuotteita tulee syötyä myös liki joka päivä. Usein islantilaista/kreikkalaista tai luonnonjugurttia. Maitoa en juo, mutta sitten taas juustoa saatan syödä silloin tällöin. Fetajuustoa tulee syötyä pari kertaa viikossa.

Harvardin ruokapyramidin ylhäällä (eli harvoin syötävien joukossa) on yksi tuote, jota meillä kyllä syödään pari kertaa viikossa. Ja se on peruna. Perunasta en luovu. Punaista lihaa syömme myös noin kerran viikossa. Harvardin ruokapyramidin mukaan on ok silloin tällöin herkutella sokerilla ja lasillisella viiniä.

Yhtenä päivänä aamupalapöydässä kysyin mieheltä oliko huomannut, että olin vaivihkaa jättänyt leikkeleet ostamatta jo muutaman viikon ajalta. Itse en syö leivän päällä kinkkua tai kalkkunaa, mutta muutama perheenjäsen niitä syö. Oli kuulemma huomannut, mutta ei ollut sanonut ääneen. Eli tästä vedin johtopäätöksen, etteivät hekään leikkeleitä tarvitse. Ollakin, että nyt meillä on ilmestynyt kinkkupaketti jääkaappiin miehen kauppareissun jäljiltä ;D

Eli summa summarum: sallien, ei kieltäen. Ruokapyramidin alaosiin keskittyen, mutta ei liian tiukkapipoisesti. Karkeasti ajattelen niin, että 80% viikosta syön terveellisesti ja liikun monipuolisesti, niin kyllä siihen mahtuu vähän herkutteluakin. Varsinkin meillä naisilla on usein  piintynyt jonnekin takaraivoon ajatus siitä, että rasvaa pitäisi välttää. Pehmeät rasvat hellivät solukalvotasolla, joten niitä kantsii ehdottomasti syödä. Hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että pakkauksen tuoteselosteen rasvakohdasta 2/3 olisi hyvä olla pehmeitä rasvoja ja maksimissaan 1/3 tyydyttyneitä, kovia rasvoja. Kovat rasvat lisäävät mm. tuota matala-asteista tulehdusta, jonka on todettu olevan kytköksissä monen taudin syntyyn.

Myös suolan käyttöä kannattaa punnita. Ihminen tarvitsee noin 5 g suolaa päivässä. Suolaa täytyy saada tarpeeksi (huom! paljon hikoilevat), joten liian tiukkapipoisesti tätäkään ei kannata ottaa. Mutta on hyvä ottaa huomioon, että esimerkiksi yhdessä kinkku-juustoleipäviipaleessa saattaa olla lähemmäs 20% päivän suolan tarpeesta riippuen leivästä, levitteestä, juustosiivujen määrästä ja kinkun suolapitoisuudesta. Tietoisuus, se on näissä ruokavaliojutuissakin aika merkittävä juttu.

Mitäs sit ravintokuidut? Silloin kun itse välttelin hiilareita en ollut lainkaan tietoinen siitä, että en saa kasviksista päivän kuitumäärää täyteen. Ei silloin tullut mieleenikään ottaa kuitulisää käyttöön. Nyt ottaisin, jos alkaisin ketoilemaan uudelleen. Ja silloin kun söin rasvaa en kiinnittänyt rasvan laatuun huomiota. Olin vain onnellinen, että paino laski pekonilla ja munilla. Oppia ikä kaikki :D

Aina sanotaan, että ei se ruokavalio rakettitiedettä ole. No kyllä se toisaalta mun mielestä on. Sen tutkiminen, mikä sopii just sulle, kannattaa. Ei se ruokavalio välttämättä ole sun juttusi, jota iltapäivälehdissä mainostetaan. Ei ainakaan ne, jossa luvataan kuu taivaalta pikakuureilla lähteneiden kilojen myötä. Kuureilla on alku ja kuureilla on loppu. Mä toivon, että tämä mun tämän hetkinen ruokavalioni pysyisi elämäntapana.

Lempeästi, tiedostaen, sallien, värikkäästi ja monipuolisesti. Siinä tiivistettynä koko tuo 600 sanaa tuossa yllä.

TIISTAITERKUIN,

 


tiistai 29. joulukuu 2020

Vuosi loppuu, mitä jää käteen?

…12 kuvaa vuodelta 2020.

MOIMOI TIISTAIHIN!

Muu perhe lähti rinteisiin ja mä päätin omistaa muutaman tunnin blogijutuille ja opiskeluille. Tässä vaiheessa lomaa alkaa kaipaaman jo tiettyä rotia elämään :)

Tämä pian loppuva vuosi on mennyt nopeammin kuin mikään vuosi aiemmin. Aika monta kertaa olen törmännyt lauseeseen, jossa kiitellään tämän kerrassaan ”erikoisen” (ei näin kauniisti sanoitettuna) vuoden päättymistä. Vuoden aikana on saanut lukea kurjista kohtaloista, täyttyvistä turvakodeista ja lasten hädästä, työttömyyden aiheuttamista mielenterveysonglemista. Ei niiltä ole kukaan normaalisti tunteva ihminen voinut sulkea silmiään ja korviaan, vaan kyllä sitä on myötäelänyt muiden tuskaa.

Näin jälkikäteen ajateltuna tämä vuosi on kuitenkin antanut niin paljon enemmän kuin se on ottanut.

Mulla ei ole päällimmäisenä mielessä koronakurimus ja se, miten se meidänkin perhettä kuritti. Vei työt toiselta meistä viideksi kuukaudeksi ja toisenkin meistä kohdalla kiristi kukkaron nyörejä niin, että aivot alkoivat työstämään pelastautumissuunnitelmia.

Mulla on oikeasti tällä hetkellä mielessä se, että Luojan kiitos ollaan pysytty terveinä ja vuoden vaihtuessa ollaan hengissä. Tuo katala tauti on koskettanut meitäkin aika läheltä ja ollaan nähty, miten se salakavalasti saa hyväkuntoisen ihmisen pelkäämään jonkin suuremman edessä. Siltikin olen sitä mieltä, että kiitos vuosi 2020 – sua tarvittiin herättelemään meitä.

Vuosi 2020 näytti sen, että mitään ei tule ottaa itsestäänselvyytenä. Ei terveyttä, ei taloudellista tilannetta. Ei reissuja tai edes vapautta tehdä niitä asioita, mitä aiemmin on tottunut tekemään. Omalta kohdaltani mä voin rehellisesti myöntää, että sellainen tietynlainen pysähtyminen oli se, mitä mä kaipasin. Sen sijaan, että Finskin sovelluksessa olisi voinut seurata kuinka monta päivää on seuraavaan reissuun tai että olisi pystynyt ex tempore lähtemään kavereitten kanssa brunssille, sitä juurtui enemmän kotiin. Vieläkin muistan ne viime maaliskuun lopun päivät, kun toivoin ajan kulun pysähtyvän. Kun itse olin kotitoimistopäivällä ja sain etäkoulusta innostuneet lapset ja reissujen tyssätessä kotiin jääneen reissumiehen saman lounaspöydän ääreen. Samalla takaraivossa jäyti ajatus siitä, että joillekin pikkuisille koululaisille etäkoulu oli pahin mahdollinen tilanne kodin ollessa turvaton.

Vuosi on saanut mut myös panostamaan enemmän keho-mieliyhteysjuttuihin. Olemaan enemmän läsnä kuin ikinä ennen. Voi kalskahtaa ehkä hivenen itserakkaalta, mutta vuosi 2020 teki musta paremman ihmisen. Se laittoi välillä polvilleen, mutta hittovie se kasvatti enemmän kuin mikään vuosi aiemmin. Se sai sen sisäisen yrittäjän minussa takomaan rautaa vielä kovemmin. Ei vain itseni puolesta, vaan lähinnä muiden toimeentulon puolesta. Se herätti mussa sen leijonaemon, jonka siipien suojaan yritin haalia enemmän ihmisiä kuin vain ne lähimmät.

Nöyrryin ja havahduin vuoden 2020 edessä. Sen sijaan, että huokaisisin helpotuksesta vuoden vaihtuessa, tunnen suuren suurta kunnioitusta. Jotain suurempaa kohtaan. Se jokin suurempi on elämä. Me pienet ihmiset ollaan osa isompaa kokonaisuutta. On asioita, joita vastaan me ei voida taistella kuin rajoitetuin keinoin. Siinä missä jotkut kokee, että vuosi 2020 on jakanut ihmiset kahtia, olen mä havainnut myös äärimmilleen vietyä yhteenkuuluvaisuutta. Halua selvitä yhdessä.

En tiedä olenko taas liian kohtelias sanoessani, että Lämmin kiitos vuosi 2020. Sä jäät muistoihin ja uskon, että niilläkin jotka ovat vielä nyt sitä mieltä, että olipas sangen kökkö vuosi, aika kultaa muistot. Vielä jonain päivänä hekin osaavat katsoa vuotta 2020 kasvun kannalta. Musta tuntuu, että vuosi 2020 opetti meille kaikille jotain kovin arvokasta. Sellaista, joka ajan saatossa vain vahvistuu.

TIISTAITERKUIN,

 

 


maanantai 07. joulukuu 2020

Hyvinvoinnin vuosikello: Hetkessä elämisen tärkeys

HEI IHANAT !

Se olisi kuulkaa kuukauden eka maanantai ja sen myötä Hyvinvoinnin vuosikello -postaussarjan viimeisen postauksen vuoro. Meillä on takana 11 kuukauden ekaa maanantaita. Maanantaita, jolloin ollaan käyty läpi hyvinvointia. Jätetty tarkastelematta sen kummemmin sitä pyhää kolminaisuutta eli liikuntaa, lepoa ja ravintoa. Keskitytty hyvinvoinnin muihin osa-alueisiin. Se, ken väittää että 14 päivän pikadieetti on avain onneen, huijaa sua. Hyvinvointimme on holistista, mikä tarkoitaa sitä, että hyvinvointimme on kokonaisvaltaista. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Toivottavasti olen tämän vuoden aikana saanut myös teitä heräteltyä keho-mieliajatuksen tärkeyteen. Itselleni tämä vuosi on ollut antoisa matka. Sellainen, joka ei todellakaan pääty tähän viimeiseen postaukseen, vaan joka oikeastaan on vasta ihan alkutekijöissään.

Ennen kuin sukellamme vuoden vikaan aiheeseen, tässä tuttu intro heille, ketkä lukevat postaussarjan postausta vasta ensimmäisen kerran.

”Hyvinvoinnin vuosikellon kulmakiveksi olen valinnut positiivisen psykologian isän Martin Seligmanin viitekehyksen kukoistuksesta, sillä mitä enemmän olen näistä asioista lukenut ja opiskellut, sitä järkeenkäyvemmältä Seligmanin kehittelemä PERMA-malli hyvinvoinnin ja kukoistuksen taustalla tuntuu. Tässä vaiheessa haluan vielä painottaa sitä samaa, mitä ensimmäisessäkin postauksessa: Tekstini pohjautuvat omiin mielipiteisiini ja kokemuksiin, mutta myös tutkittuun tietoon sekä aiheen kirjallisuuteen. Suurena vaikuttajana on ollut Joyllan Positive Psychology Practitioner -opinnot ja Joyllan upeat Netta ja Paulina, jotka ovat saaneet minut janoamaan lisää tietoa hyvinvoinnista ja positiivisesta psykologiasta.

Tammikuu: Uskalla rakastua itseesi
Helmikuu: Hyvinvoinnin kulmakivet
Maaliskuu: Merkityksellinen elämä
Huhtikuu: Ihmissuhteiden ihanuus
Toukokuu: Positiivinen elämänasenne
Kesäkuu: Itsensä kehittäminen & vahvuudet
Heinäkuu: Kiitollisuus hyvinvoinnin edellytyksenä
Elokuu: Mielekäs työ osana elämää
Syyskuu: Itsemyötätunto – työkalu hyvinvointiin
Lokakuu: Aikaansaamisen ihanuus
Marraskuu: Pieniä konkreettisia mielialan nostamiseen
Joulukuu: Hetkessä eläminen

Postausten lopussa jaan lähdeluettelon, mikäli haluatte tutustua aiheeseen tarkemmin. Jos jotain olen positiivisen psykologian opintojen myötä oppinut niin sen, että olen ollut viimeiset vuodet oikeilla jäljillä kokonaisvaltaisen hyvinvointini suhteen, mutta myös sen, että koska alan kirjallisuutta löytyy niin hirmuisesti, niin on välillä syytä muistaa myös kriittisyys ja asioiden toinen puoli. Kirjoitan näitä postauksia terveen, fyysisesti ja psyykkisesti hyvinvoivan ihmisen näkökulmasta, joten myös lukijan oma terveydentila saattaa vaikuttaa subjektiiviseen kokemukseen hyvinvoinnista.”

Hetkessä elämisen ihanuus. Tuttu sanonta, jota moni viljelee. Mutta mitä se tosiasiassa tarkoittaa? Mä luulin aiemmin eläväni hetkessä. Handlanneeni tuon taidon suvereenisti. Näin jälkikäteen katsoessani sitä Mariaa viisi vuotta sitten tekisi mieli taputtaa toista olalle ja sanoa, että ”Hei sä olet hyvässä vauhdissa kohti hetkessä elämisen jaloa taitoa, jatka samaan malliin!”. En tiennyt tuolloin ajatusten tai niiden synnyttämien tunteiden hallinnasta mitään. En oivaltanut, että ajatukseni eivät ole minä. Ne ovat irrallisia ja usein myös epätosia pään sisällä liikkuvia asioita, joita pystyn tarvittaessa blokkaamaan. Kyseenalaistamaan ja jatkojalostamaan. Ajatukset ovat kuin päänsisäinen hälinä. Jos annamme ajatuksille vallan, emme kuule omaa ääntämme ajatusten takana. Annamme ajatusten herättää tunteita ja ellemme osaa hallita tunteitamme, emme välttämättä osaa nauttia hetkessä elämisestä.

En tiennyt vielä tuolloin, että pystyn itse hallitsemaan tunteitani. Mä olen opetellut tuntemaan laajalla skaalalla. Hyväksymään myös ne epämiellyttävät tunteet osana elämää. Vain niiden tuntemisen kautta olen pystynyt hallitsemaan tunteita ja nauttimaan miellyttävien tunteiden tuomasta olosta.

Mun mielestä hetkessä elämisen syvin olemus piilee juurikin siinä, että pystymme tyhjentämään mielemme, ajatuksemme ja hallitsemaan tunteemme. Pystymme fokusoimaan hetkeen silloin kun se päänsisäinen hälinä hiljenee. Jos koko ajan mietimme jotain mieltä vaivaavaa ajatusta menneisyydestämme, emmekä osaa päästää siitä irti, voimmeko elää täysin tässä hetkessä? Emme. Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee, sanotaan. Irtipäästäminen on yksi opeteltavissa olevista taidoista.

Voiko olla hyvinvoinnin kannalta hyödyllisempää taitoa kuin täydellisen läsnäolon taito? Mitä enemmän mä mietin asioita, olen sitä mieltä, että läsnäolo ja hetkessä eläminen ovat oikeasti avain onneen. Jos mietitään tuota pyhää kolminaisuutta eli lepoa, liikuntaa ja ravintoa. Kuinka paljon pahan olomme taustalla vaikuttaa se, että emme esimerkiksi keskity syömään, vaan ahmimme ruokamme sen kummemmin miettimättä mitä syömme, miltä se maistuu, miltä se tuntuu suussa? Kun syömisestä tulee mekaanista, ruoka toimii vain välttämättömänä pahana. Kun emme keskity syömään, olemaan ruokailun hetkellä läsnä, emme tiedosta, milloin olemme kylläisiä, vaan ahdamme itseemme lisää ruokaa. Kun emme ole läsnä, vaan ajatuksissamme jossain tulevissa murheissa  (tai kännykän kautta maailman murheissa) ja kehomme on ”pakene ja taistele” -tilassa , sympaattinen hermosto on aktiivinen. Ensinnäkin syljen eritys vähenee ja sitä myötä ruoansulatus ei ala niin kuin sen kuuluisi normaalitilanteessa alkaa. Ruoansulatukseen tarvittava energia menee aivotyöskentelyyn. Kroppa ei toimi niin kuin sen kuuluisi. Mä ainakin huomaan, että stressitilanteessa mulle tulee se kuuluisa stressivatsa. Se, joka näkyy peilistä ”Mä oon kuin jollain viidennellä kuulla raskaana” -vatsana.

Hetkessä elämisen jalo taito ei ole sellainen, joka tulee lahjana kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kuten hyvinvoinnin eteen, niin senkin eteen tulee tehdä töitä. Mutta tiedättekö, että tämäkin hyvinvoinnin osa-alue on sellainen, että se palkitsee moninkertaisesti. Sitä voisi helposti ajatella, että jösses mitä puppua on keskittyä hengittelemään tai kirjoittaa kiitollisuuspäiväkirjaa. Usein ihmiset, jotka eivät ole edes valmiita kokeilemaan eivät ole valmiit vastaanottamaan muutosta. Kenties taustalla on epäonnistumisen pelko tai joku muu rajoittava asia. Mielen joustavuus tarkoittaa osaltaan sitä, että on valmis uusiin menettelytapoihin ja toimintamalleihin. Oman hyvinvointinsa eteen.

Tapoja harjoitella hetkessä elämistä

Kehomeditaatio

Tämä on helppo tehdä aamulla, ennen sängystä nousemista. Aloittaa päivä hetkessä olemisella – ihana ajatus :) Hengittele muutama kerta syvään. Tunne vatsan ja rintakehän täyttyvän ilmalla. Tunne, kun vatsa tyhjenee. Aloita kehon huomioiminen varpaista, etene nilkoista polviin ja siitä pikkuhiljaa ylöspäin, kunnes pääset päälakeesi. Miltä kussakin kohdassa tuntuu. Jos jossain kohdassa tuntuu epämukavalta, suuntaa hengitys hetkeksi sinne.

Pari minuuttia aamusta on pieni uhraus siitä, että päivä alkaa niin paljon paremmin. Sen sijaan, että ensimmäisenä tarttuisit puhelimeesi selaamaan somet, mitäs jos huomen aamulla tekisit skannaukset itseesi?

Aamun ajatusten kirjoittaminen

Mä olen hyötynyt ihan älyttömästi kirjoittamisesta. Julia Cameronin lanseeraama ”Morning Pages”:n perusajatus menee näin:

“Morning Pages are three pages of longhand, stream of consciousness writing, done first thing in the morning. There is no wrong way to do Morning Pages—they are not high art. They are not even “writing.” They are about anything and everything that crosses your mind—and they are for your eyes only. Morning Pages provoke, clarify, comfort, cajole, prioritize, and synchronize the day at hand”

Eli kun keskityt hetken olemaan hetkessä ja kirjoittamaan alas ajatustenvirtaa, päivä lähtee käyntiin tietoisemmin. Läsnäolevammin. Pari minuuttia riittää ja aivot saavat aloittaa päivän puhtaalta pöydältä.

Päivän tavoitteiden visualisointi

Kun olet kirjannut päivän tavoitteesi, on hyvä visualisoida ne käytännössä. Jos tavoitteena on vaikka pitää johtoryhmälle esitys ja haluat siihen varmuutta, sulje silmäsi hetkeksi ja kuvittele, miten tuo kenties jännittämäsi tilanne parhaimmassa tapauksessa menee. Mikä on sen käsikirjoitus. Mitä tunnet, mitä kuulet. Mikä on olemuksesi ja ilmeesi tuon palaverin jälkeen.

On todettu että tavoitteiden saavuttamisen visualisointi ei vain paranna fokusta saavuttaa niitä tai olla läsnä, vaan myös alentaa stressitasoja, parantaa suorituskykyä ja valmistautumista ja antaa sulle extrabuustia saavuttaa päivälle asettamasi tavoitteet.

Tietoinen luontokävely

Kenellekään tuskin on jäänyt epäselväksi se, mitä viime vuosina on todettu luonnon vaikutuksesta hyvinvointiimme. Onneksi hei me saadaan asua tällaisessa maassa, jossa luonto on kaikkien saavutettavissa. Hetkessä elämistä voi harjoitella tietoisella luontokävelyllä.

Tunne, miltä maa tuntuu jalkojesi alla joka askeleella. Anna katseesi olla laaja ja lempeä, näe jokainen yksityiskohta ympärilläsi. Mitä kuulet? Keskity hengittämään sisään ja ulos. Miltä raikas ilma tuntuu kehossasi?

Iltareflektointi

Mä myönnän, että usein olen illalla niin väsynyt, että unohdan tehdä iltareflektoinnin paperille. Silti käyn miettimään viimeistään sängyssä ennen nukkumaan menoa, että mikä oli päivässä parasta? Millaisen alun päivä sai ja miten se vaikutti päivän kulkuun. Mistä olen päivässä kiitollinen.

Illan viimeisen hetken läsnäolo siivittää paljon paremmin unille kuin se, että antaisi unen tulla kännykkä kädessä. Tämä muistutuksena myös itselleni :)

Mitkä muut tekijät mulla vaikuttavat hetkessä elämisen jaloon taitoon?

Se, että olen organisoinut päiväni ja viikkoni. En suorittavalla tavalla, vaan niin että mulla on selvät sävelet ja elämä on jäsenneltyä tietyiltä osin. Toki muu osa eletään ex tempore -elämää. Mutta esimerkiksi jo se, että teen viikon ruokalistan etukäteen ja tilaan kauppakassit kotiin antaa paljon paremmat mahdollisuudet nauttia hetkestä. Kun ei tarvitse etukäteen tuskailla, että mitä tänään syötäisiin. Tämä kertaa seitsemän koko viikon ajalta.

Kun elämä on organisoitua jää paljon enemmän tilaa itse elämiseen. Hetkessä elämiseen. Ei tarvitse murehtia siitä, milloin ehdin liikkumaan tai milloin teen mitkäkin työt. Voi keskittyä olemaan tässä ja nyt.

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että hetkessä eläminen lisää resilienssiämme ja hyvinvointiamme. Stressitasojen on tutkittu vähenevän ja  tunne siitä, että homma on hallinnassa lisääntyy. Meistä tulee myös aikaansaavempia, sillä emme murehdi tulevaisuutta, vaan keskitymme tekemiseen. Nautimme enemmän ihmisistä ympärillämme. On tutkittu, että käytämme 47% valveillaoloajastamme ajatellen ihan jotain muuta kuin sitä mitä teemme. Se on aika paljon!

Mä nautin elämästä täysin. Ja ehei, se ei ole vain hyperpositiivista jargonia koko ajan. Syy, miksi mä nautin elämästä niin paljon ja saan elämästä energiaa on se, että mä olen opetellut nauttimaan hetkestä. Tie ei ole ollut helppo ja se on ollut verrattain pitkä. Mutta se on yksi niistä matkoista, joille lähtisin milloin tahansa uudelleen. Ei ole aina helppoa tutustua itseensä ja tunteisiinsa. Mutta mä lupaan, että tekemällä sen elämä helpottuu. Sitä ei ripustaudu negatiivisiin tunteisiin, jotka joku mennyt asia on aiheuttanut. Ei ole sijaa katkeruudelle tai kateellisuudelle. Koska on vain tämä hetki. Sitä ei anna nykyhetken ärsytyksen kumuloitua, vaan osaa päästää irti ja jatkaa matkaa. Sitä ei tarvitse huolehtia tulevasta, sillä kukaan meistä ei tiedä mitä huomenna tapahtuu. Kukaan ei voi varmaksi sanoa, mitä tunnin päästä tapahtuu. Joten miksi murehtia. Tähän sopisi se kuuluisa sanonta, että huolehtiminen on kuin niiden asioiden puolesta rukoilemista. Saamme elämäämme sitä, mihin keskitämme ajatuksemme. Joten miksemme keskittäisi ajatuksia just tähän hetkeen maanantaissa. Kun aurinko paistaa ja koko viikko on edessä. Kuinka kaikki on hyvin just nyt

Lämmin kiitos, kun olette olleet mukana Hyvinvoinnin vuosikello -postaussarjan taustatiimissä Olette inspiroineet mua ja antaneet mulle näkökulmaa asioihin.

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

Lähteitä, linkkejä ja lisälukemista:

Killingsworth M (2010): A wandering mind is an unhappy mind.
How to live in the present moment
Julia Cameron: Morning Pages
Eckhart Tolle: Läsnäolon voima: tie henkiseen heräämiseen
Kiken et al (2018): Being present and enjoying it: Dispositional mindfulness and savoring the moment are distinct, interactive predictors of positive emotions and psychological health
The Mindful Attention Awareness Scale (MAAS)