keskiviikko 16. kesäkuu 2021

Kasviskeskiviikko: Hurmaavan maukas minttupesto

Se viekottelee. Pistää suun muikistelemaan. Saa silmät sikkuraan ja ennen kaikkea vaatimaan lisää. Maistettuaan ei malta lopettaa.

Uuh ja aah.

Meillä on minttu vallannut yhden kokonaisen istutuslaatikon takapihalla ja koska mojitoja ei ilkeä tämän tästä tehdä (en ole muuten tehnyt kertaakaan tänä vuonna :D), niin on pakko keksiä mintulle käyttöä. Eilen tein ekaa kertaa ikinä minttupestoa ja se onkin kuulkaas mun uusi leivänpäällinen numero yksi.

Ei ollut pinjansiemeniä kaapissa eikä parmesaniakaan. Pesto onnistui mintusta, muutamasta basilikan lehdestä, auringonkukan siemenistä, sitruunamehusta, sormisuolasta ja valkosipulista loistavasti. Eli on tonton-pesto ja käy liki kaikille.

Minttupesto

n. 3 dl tuoretta minttua
muutama basilikan oksa
1-1,5 dl extraneitsyt oliiviöljyä
1 dl auringonkukansiemeniä
1 sitruunan mehu
1/2 solovalkosipuli
ripaus sormisuolaa

1. Surauta ainekset sekaisin sauvasekoittimessa (mulla ei teho ihan riittänyt, joten tein loppuun morttelissa), passaa öljyn määrällä koostumus.

Mietin jälkikäteen, että tässä(kin) reseptissä voisi hunaja toimia hyvin. Minttupestoa söin siemennäkkärin päällä, mutta se sopisi aikas kivasti myös spaghetin kanssa ja uutena ideana mulle tuli yrttinen minttupestogalette. Sellainen iisipiisi, parmesanilla kuorrutettu. Hei, tästä saatiinkin kuulkaas ehkä fredagsmysruoka. Ollaan pitkästä aikaa pitkä viikonloppu mökillä ja haaveilen siitä, että saan linnottautua möksän köksään :)

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,


keskiviikko 09. kesäkuu 2021

Kasviskeskiviikko: Kuumien kesäpäivien herkullinen gazpacho

UULALAA!

Tiedättekö ne ahaa-elämykset, jotka liki pelastavat päivän? Jep, silloin tällöin sellaisia tulee tehtyä. Mä olen useasti syönyt gazpachoa ulkomailla ravintolassa alkupalana ja jo viime viikolla haaveilin kylmästä keitosta kesäpäivän lounaana.

Eilen sain ahaa-elämyksen (gazpacho) miettiessäni hellepäivän lounasta ja kuinka ollakaan, keittiön tasolta löytyi viisi mehevää tomaattia, jääkaapista puolikas kurkku, pieni suippopaprika, pari päivää sitten avaamani salaattijuustopaketti ja yksi hieman nahistunut valkosipulin kynsi.

Ei ihan heti uskoisi em. kombosta syntyvän jotain niin taivaallista, mutta believe you in me –  näin pääsi käymään!

Gazpacho kahdelle

5 mehukasta tomaattia
noin 15 cm kurkkua
1 pieni suippopaprika
1 valkosipulinkynsi
1 rkl punaviinietikkaa
0,5 dl oliiviöljyä
0,5 – 1 dl vettä
ripaus suolaa
ripaus (kookos)sokeria
pari kierrosta mustapippurimyllystä

Tarjoiluun
oliiviöljyä, basilikaa, salaattijuustoa, mustapippuria

1. Poista tomaateista kantaosa, kuori kurkku & valkosipuli ja poista paprikasta kanta sekä siemenet
2. Surauta aineet tehosekoittimessa sileäksi, passaa veden määrällä keiton koostumus
3. Jos haluat maukkaamman keiton, anna tekeytyä 1-2 tuntia jääkaapissa, mutta maistuu myös heti nautittuna
4. Tarjoile oliiviöljyn, basilikan, mustapippurin ja salaattijuuston kanssa

Päätin tuossa tehdä seuraavalla kerralla pari litraa gazpachoa ja säilyttää sitä jääkaapissa. Musta tuntuu, että tästä tulee sellainen ruoka, joka pelastaa meidän kesäpäivät. Ruokaisuutta gazpachoon saisi esimerkiksi maalaisleivän myötä. Joko keiton sekaan soseutettuna tai sitten esimerkiksi pannulla valkosipulioliiviöljyssä paistettuna.

Nyt kohti hotellin aamupalaa, sitten ennen opiskeluja katsomaan, miltä kesäpäivään heräilevä Helsinki näyttää

KESKIVIIKKOTERKUIN,


tiistai 23. maaliskuu 2021

Mun ruokavalioni

MOIMOI!

Noudatatteko te jotain tiettyä ruokavaliota? Mä olen ollut aikoinaan jos jonkinlaisella ruokavaliolla, laskenut pisteitä ja kaloreita, vältellyt sitä sun tätä. Parhaiten olen ehdottomasti voinut silloin, kun en ole vältellyt mitään, vaan olen keskittynyt terveellisen ja monipuolisen ruokavalion vaalimiseen. Sallinut itselleni myös ne herkut silloin tällöin osana kokonaisuutta. Rauhoittunut ruokailun äärelle.

Se ruokavalio, mikä sopii jollekin ei välttämättä sovi toiselle. Tässä tullaan mun mielestä taas siihen oman itsensä tuntemiseen. Mitä sun keho ja mieli kertoo sulle? Miten sä voit ruokailujen jälkeen? Kertooko kroppa himotuksillaan jostain syvemmästä?

Tällä hetkellä voin ehkä parhaiten mitä ikinä. Ok, jos ei nyt oteta huomioon tulehtunutta jännettä olkapäässä, johon sain eilen lääkkeiden lisäksi sellaisen neuvon, että pitäisi välttää koneella kirjoittamista (hei mahkut tähän…slim to none ;)). Suuren osan hyvinvoinnistani tuo ruokavalio. Joka tukee jaksamistani ja joka auttaa mua palautumaan yöllä. Näin reilu nelikymppisenä olen myös oppinut kuuntelemaan kroppaani. Kyllä, se kertoo jaksamisen ohella ihan päivän selvästi, mikä ruoka sopii ja mikä ei.ID

No millainen ruokavalio mulla on käytössä tai pikemminkin voisi kysyä, mitä mä pyrin syömään? Aika pitkälti olen tullut siihen tulokseen, että mulle sopii parhaiten ruokavalio, joka on nähtävissä esimerkiksi Harvardin ruokapyramidissa.

Täysjyväviljatuotteiden (ruisleipä, täysjyväriisi/pasta/spaghetti) syömistä suosin joka päivä, kuten myös kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Samaan sarjaan kuuluu myös esimerkiksi extraneitsyt oliiviöljyt ja muut hyvät rasvat.

Olen aina syönyt siemeniä paljon ja pähkinöitäkin, tosin vain cashewpähkinää, sillä muille olen usein allerginen. Viimeisten vuosien aikana pavut, linssit ja muut palkotuotteet ovat tulleet mun ruokavaliooni. Rakastan papuja ja linssejä. Ne ovat monikäyttöisiä, terveellisiä ja helposti valmistettavia! Tofu on myös ottanut jalansijaa meidän keittiössä viimeisten vuosien aikana.

Kalaa meillä syödään pari kertaa viikossa, kanaa kerran-pari, kananmunia syön muutamana päivänä viikossa myös. Maitotuotteita tulee syötyä myös liki joka päivä. Usein islantilaista/kreikkalaista tai luonnonjugurttia. Maitoa en juo, mutta sitten taas juustoa saatan syödä silloin tällöin. Fetajuustoa tulee syötyä pari kertaa viikossa.

Harvardin ruokapyramidin ylhäällä (eli harvoin syötävien joukossa) on yksi tuote, jota meillä kyllä syödään pari kertaa viikossa. Ja se on peruna. Perunasta en luovu. Punaista lihaa syömme myös noin kerran viikossa. Harvardin ruokapyramidin mukaan on ok silloin tällöin herkutella sokerilla ja lasillisella viiniä.

Yhtenä päivänä aamupalapöydässä kysyin mieheltä oliko huomannut, että olin vaivihkaa jättänyt leikkeleet ostamatta jo muutaman viikon ajalta. Itse en syö leivän päällä kinkkua tai kalkkunaa, mutta muutama perheenjäsen niitä syö. Oli kuulemma huomannut, mutta ei ollut sanonut ääneen. Eli tästä vedin johtopäätöksen, etteivät hekään leikkeleitä tarvitse. Ollakin, että nyt meillä on ilmestynyt kinkkupaketti jääkaappiin miehen kauppareissun jäljiltä ;D

Eli summa summarum: sallien, ei kieltäen. Ruokapyramidin alaosiin keskittyen, mutta ei liian tiukkapipoisesti. Karkeasti ajattelen niin, että 80% viikosta syön terveellisesti ja liikun monipuolisesti, niin kyllä siihen mahtuu vähän herkutteluakin. Varsinkin meillä naisilla on usein  piintynyt jonnekin takaraivoon ajatus siitä, että rasvaa pitäisi välttää. Pehmeät rasvat hellivät solukalvotasolla, joten niitä kantsii ehdottomasti syödä. Hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että pakkauksen tuoteselosteen rasvakohdasta 2/3 olisi hyvä olla pehmeitä rasvoja ja maksimissaan 1/3 tyydyttyneitä, kovia rasvoja. Kovat rasvat lisäävät mm. tuota matala-asteista tulehdusta, jonka on todettu olevan kytköksissä monen taudin syntyyn.

Myös suolan käyttöä kannattaa punnita. Ihminen tarvitsee noin 5 g suolaa päivässä. Suolaa täytyy saada tarpeeksi (huom! paljon hikoilevat), joten liian tiukkapipoisesti tätäkään ei kannata ottaa. Mutta on hyvä ottaa huomioon, että esimerkiksi yhdessä kinkku-juustoleipäviipaleessa saattaa olla lähemmäs 20% päivän suolan tarpeesta riippuen leivästä, levitteestä, juustosiivujen määrästä ja kinkun suolapitoisuudesta. Tietoisuus, se on näissä ruokavaliojutuissakin aika merkittävä juttu.

Mitäs sit ravintokuidut? Silloin kun itse välttelin hiilareita en ollut lainkaan tietoinen siitä, että en saa kasviksista päivän kuitumäärää täyteen. Ei silloin tullut mieleenikään ottaa kuitulisää käyttöön. Nyt ottaisin, jos alkaisin ketoilemaan uudelleen. Ja silloin kun söin rasvaa en kiinnittänyt rasvan laatuun huomiota. Olin vain onnellinen, että paino laski pekonilla ja munilla. Oppia ikä kaikki :D

Aina sanotaan, että ei se ruokavalio rakettitiedettä ole. No kyllä se toisaalta mun mielestä on. Sen tutkiminen, mikä sopii just sulle, kannattaa. Ei se ruokavalio välttämättä ole sun juttusi, jota iltapäivälehdissä mainostetaan. Ei ainakaan ne, jossa luvataan kuu taivaalta pikakuureilla lähteneiden kilojen myötä. Kuureilla on alku ja kuureilla on loppu. Mä toivon, että tämä mun tämän hetkinen ruokavalioni pysyisi elämäntapana.

Lempeästi, tiedostaen, sallien, värikkäästi ja monipuolisesti. Siinä tiivistettynä koko tuo 600 sanaa tuossa yllä.

TIISTAITERKUIN,