tiistai 13. elokuu 2019

Aamut on minun ♥ ( + superhyvä granolaresepti)

HEISSUN IHANAT!

Toivottavasti siellä ollaan arjen syrjässä kiinni leppoisasti näin tiistaina. Yksi kotitoimistopäivien vapauksia on se, että työt voi pääosin tehdä silloin kun haluaa. Niinpä tänään olen aloittanut aamusta pilatestunnilla ja jatkanut siitä liki suoraan hierojalle. Nyt kuulkaas kiertää veri päähän asti, mikä tuntuu ihan tervetulleelta vaihtelulta!

Niin ihana kuin kesäloma olikin, niin yhtä asiaa hieman kaipasin. Nimittäin niitä omia aamuhetkiäni. Kyllähän niitä mökilläkin koin, mutta se on ihan eri kokea aamuhetki kello kuudelta kuin kello yhdeltätoista. Mä rakastan tuota tuntia, jonka saan viettää laatuaikaa itse itseni kanssa aamuisin. Usein en tee juuri mitään. Istun joko ruokapöydän äärellä tai sitten siirryn sohvalle. Yleensä siirryn sohvalle shaalin alle siinä vaiheessa, kun ilmat alkavat kylmenemään.

Kuppi kahvia ja aamupala omassa seurassa tuntuu luksukselta. Usein en katso edes puhelinta. Tai jos katson, niin sen verran, että laitan äänikirjan pyörimään. Mä tarvitsen pikkuisen tuijotteluaikaa aamuisin. Vaikka muuten pidän itseäni suht’ tehokkaana, niin aamuisin käyn vähän hitaalla. Ollakin, että jos ollaan koko perhe hereillä, niin en käy kuulemma lainkaan hitaalla. Vaan puhua palpatan niin, että muilla menee hermot ;)

ID

Aamupalavinkkejä kyselitte ja mun täytyy sanoa, että aika perusjutuilla mennään. Suosikkini syksyisin on puuro, johon muussaan puolikkaan banaanin (tai sitten makeutan itse tekemällä omppuhillolla hieman) ja ripsotan päälle kanelia. Toisinaan taas paistan kananmunan ruisleivän päälle. Tuorepuuron teen aina silloin tällöin, kun vain muistan. Tässä eräänä päivänä tuli tehtyä pitkästä aikaa itse granolaa. Se on vaan niin hyvää, enkä ole oikein löytänyt kaupan valikoimista granolaa, joka olisi erittäin vähäsokerista ja maistuisi niin hyvälle.

Elokuussa olen tainnut syödä vähintäänkin joka toinen aamu MÖ mansikkakaurajugurttia. Olen aivan koukussa siihen. Sen päälle kun laittaa pari lusikallista itse tehtyä granolaa, niin avot!

Granola

4 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl kookoslastuja
1 dl rusinoita
1 dl cashew-pähkinöitä
5 rkl kookosöljyä
ihan pieni loraus hunajaa
kanelia

-sekoita kuivat aineet keskenään (poislukien kaneli)
-sulata kookosöljy kattilassa ja lisää siihen hunaja sekä kaneli
-anna hunajan sulaa öljyyn
-lisää seos kuivien aineiden joukkoon ja levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille
-paista 175 asteessa noin 40 minuuttia välillä sekoittaen
-anna jäähtyä

Olen kertonutkin, että en ole aina ollut aaupalaihmisiä, mutta aikuisiällä olen opetellut sellaiseksi. En tosin vieläkään ole sellainen aamupalaihminen, joka vetäisi hirmuisia määriä aamupalaa sisäänsä. Sen takia syön usein sitten yhdeksän kahvilla töissä toisen aamiaisen tai beemiäisen :) Viikonloppuisin, kun tulee herättyä myöhemmin on jo sen verran nälkä, että esimerkiksi täyttävät pannarit maistuvat.

Semmoisia sutinoita tiistaihin! Onko sulla tapana herätä muuta perhettä aiemmin? Kaipaatko aamulla omaa aikaa? Mä muistan meidän äidin heränneen joka aamu viideltä (!). Osin vissiin sen takia, että ehti laittaa hiukset. Paplarit päässä istui ja ryysti monta kuppia kahvia. Ei ole omena kauas puusta pudonnut. Vaikken papiljontteja käytäkään :D

TIISTAITERKUIN,


maanantai 12. elokuu 2019

Takaisin ruotuun: Astetta helpompi arki

MOIKKAMOI!

Nyt kun arkea on eletty pian kolme päivää (mikäli arjen alkaminen tapahtui koulujen alkaessa), huomaa sitä lipsuneensa kuin varkain niihin totuttuihin arkirutiineihin. Niihin sellaisiin, joita esikoisen aloittaessa koulutiensä hiottiin aika kauan, jotta arki saatiin helpommaksi. Vaikka ex tempore -ihminen olenkin, niin silti kaipaan arjessa jotain rotia. Sellaisia rutiineja, jotka eivät pelkästään helpota arkea, vaan tuovat myös tiettyä turvallisuuden tunnetta. Sitä sellaista tunnetta, että I’ve got this!

Ajattelin jakaa teille nyt muutamia meidän perheessä hyväksi todettuja tapoja, joilla helpottaa arkea. Osa on ihan varmasti itsestäänselvyyksiä, mutta yhdessä nämä asiat tekevät arjesta aikas kivutonta. Sellaista, että ei tarvitse juurikaan laskea aamuja viikonloppuun.

Viikottainen ruokalista ja isompi kauppakäynti / ruokien kotiin toimitus

Tästä en voi tarpeeksi paasata :D Siinä missä aiemmin pähkäilin työpäivän aikana, että mitähän me tänään syötäisiin ja kurvasin kaupan kautta kotiin on vaihtunut selviin säveliin. Viikottaisen ruokalistan lisäksi naputtelen ostoslistaan aina valmiiksi muut ruokatarvikkeet, kuten välipalat. Arjen sujumisen kannalta on sangen tärkeää, että koululaisille löytyy helposti napattavat välipalat jääkaapista koulun jälkeen. Jotenkin sitä omalta osaltaan äitinä haluaa auttaa toisten koulutaivalta. Sen takia usein teen aamupalankin valmiiksi tytöille. Senkus tulevat alakertaan ja istuvat pöytään. Hemmottelua? Ehkä, mutta aika aikansa kutakin.

Myös se meal prepping on muuten työn alla. Usein sunnuntaisin teen ruoan valmiiksi maanantaille. Mutta pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja valmistella vielä enemmän. Ehkä tulevina viikkoina on pakko, kun vietän suurimman osan viikosta toimistolla kotitoimiston sijaan. Kotitoimistolla kun on usein aikaa laittaa perunat kiehumaan ja valmistella iltaruokaa.

Siisti vaatekaappi

Tämä! Tällä hetkellä tytöillä on vaatteet järjestyksessä, mutta tuo oma vaatekaappini on katastrofi. Täytyy joku ilta ottaa pari tuntia ja siivota se. Tällä hetkellä elän vaihetta ”mulla ei ole mitään päälle pantavaa”. Varsinkin kun loppuvuoden olen uusien vaatteiden ostoskiellossa. Saan ostaa vaatteita vain kirppareilta. Enkä ole vielä kirppareille asti ehtinyt. Tosin olen aivan varma, että kun vaatekaappi on järjestyksessä, niin sieltä löytyy vaikka mitä kivaa :)

Koulu- ja työvaatteiden valmiiksi katsominen

Joskus tein niin, että katsoin viikon työvaatteet valmiiksi makuuhuoneessa olevalle rekille. Se oli ihanaa. Siinä oli valmiiksi laitettuna viisi asukokonaisuutta ja sai valita fiiliksen mukaan päällensä. Tätä nykyä katson edellisenä iltana työvaatteet valmiiksi. Myös kotitoimistopäiviin. Tyttöjä muistutan koulua edeltävinä iltoina tekemään saman. Mikään ei ole rasittavampaa kuin se, että aamulla kuulee ”Äiti, miks ne mun farkut on vieläkin pesukasassa. Mun piti laittaa tänään just ne päälle.”.

Suunnitelmallisuus ja kalenterin täyttäminen viikoksi eteenpäin

Koulujen lukkarit meillä on jääkaapin ovessa, mutta lisäksi itselläni on työpöydällä tuollainen kalenteri, jota täytän aina viikoksi-kuukaudeksi eteenpäin. Huomaan, että itseäni helpottaa suunnattomasti se, että kun tiedän minä päivinä ehdin urheilemaan. Tiedän, että yhtenä arki-iltana mulla on pienemmän treenien ajan puolitoista tuntia aikaa käydä hölkällä. Mutta pyrin myös varaamaan pilatestunnit pari viikkoa aina etukäteen. Silloin kun arki on kovin kiireistä on tärkeää löytää kalenterista niitä ”hengähdystaukoja”. Niin kuin ollaan monasti teidän kanssa juteltu, niin liikunta on mulle se, joka pitää pään kasassa ja josta saan eniten energiaa arjessa.

Läksyt ja kokeisiin lukeminen

Kuinka monta kertaa olen mielessäni kiittänyt äiskää siitä, että lapset saivat tulla tänne mummulaan koulun jälkeen. Äiti piti tiukan kurin siitä, että ihan ensin koulun jälkeen tehtiin läksyt. Kuulusteli ja tarkisti matikan tehtävät. Kyseli sanoja ja kummasi siististi lasten huonosti kumittamat kohdat :D Sen jälkeen vasta oli kavereiden aika. Esikoinen ehti niiden neljän vuoden aikana oppia tämän tavan niin, että se tulee selkärangasta. Pikkuisemman kanssa välillä vielä opetellaan, mutta aika hyvin läksyt tulee tehtyä heti koulun jälkeen. Tänä syksynä me panostetaan läksyihin niin, että kun tulee aika lukea kokeisiin, on asia jo tavallaan tuttua. Ja hei, ei enää niitä kokeita edeltävän illan klo 22.00 istuntoja keittiön pöydän äärellä, kun huomataan, että huomenna on hissan koe. Se ei ole kellekään kivaa ;)

Nukkumaanmenoajat ja sulavat aamut

Mä olin aiemmin tosi tarkka lasten nukkumaanmenoajoista, mutta nykyään luotan siihen, että itse tietävät milloin mennä nukkumaan. Tai milloin nukahtavat. Kuinka teillä muuten menee 12- ja 14-vuotiaat nukkumaan? Meillä vaihtelee, mutta kyllä kympiltä yleensä ovat molemmat sängyssä. Riippuu varmastikin lapsen unen tarpeesta, mutta itse näkisin, että kyllähän nuo tarvitsisivat unta vielä 9-10 tuntia. Mikä tarkoittaa sitä, että kasin aamuina pitäisi mennä nukkumaan yhdeksältä. Mutta ”Ei kukaan mun kaveri mee niin aikasin nukkuun…” ;D

Vaikka nukkumaanmenoaikoja katsonkin vähän sormien läpi, niin arkisin pidän kiinni kotiintuloajoista. Se on klo 20. Ellei ole joku koulun disko, harrastusmeno tms. joka menisi pidemmälle. Kotiintuloajoista meillä ei onneksi ole jouduttu vielä vääntämään. Ehkä pitkälti sen ansiota, että lasten kavereilla on samansuuntaiset kotiintuloajat. Aamuisin meillä ei torkutella. Olen huomannut meidän perheelle sopivan tämän tavan. Kun kello soi kuudelta, nousen samantien. Lapset herätän tunti ennen koulun alkua ja hienosti (vielä tässä vaiheessa kouluvuotta) nousevatkin, eikä tarvitse montaa kertaa herätellä.

Rauhoita sunnuntai-illat ja tee niistä suloisia

Muistan lapsuudenkodissani sunnuntai-iltojen ihanuuden. Aika usein sunnuntaina meillä oli iltaruoaksi mannapuuroa ja mustikkakiisseliä. Tai sitten jos oikein hyvä säkä kävi niin suklaamannapuuroa :) Äiti kävi usein sunnuntaisin pari tuntia töissä tekemässä töitä, mutta lopun päivää vietti essu päällä keittiössä. Muistan makoilleeni yläkerrassa omassa huoneessani kuunnellen kolinaa keittiöstä. Sunnuntai oli myös saunapäivä.

Tänä päivänäkin tykkään tehdä sunnuntai-illoista leppoisia. Eilen illalla syötiin iltaruoka melko myöhään, mutta siinä ruokapöydän äärellä koko perheen kesken uuniperunoita syödessämme kävimme läpi viikonlopun kohokohtia ja juteltiin tulevasta viikosta. Siivottiin ruokailun jälkeen keittiö ja painuttiin sänkyihin rauhoittumaan yöunia varten. Huudeltiin vielä hyvät yöt toisillemme ja nukahdettiin.

Onko teillä jotain vippaskonsteja jakaa helpompaan arkeen? Arkihan on lasten kasvamisen myötä helpottunut suunnattomasti. Näin jälkikäteen ne aamut kun vedettiin kurahaalarirallia 1,5 ja 3,5 -vuotiaan päikkyyn itkupotkuraivareiden kanssa vietävien nassikoiden kanssa tuntuu ihan utopistisilta. Miten sitä on silloin jaksanut? Se on ollut sitä arkea isolla aalla. Tosin muistan noi ajat ihanina myös. Työpäivän jälkeen kun kaarsi päikyn parkkipaikalle ja haki kotiin kaksi hymysuuta, jotka olivat maistelleet mutakakkujansa. Ne höpöttelyt auton takapenkiltä turvaistuimista kotimatkalla. Ihania arkimuistoja!

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA 

Takaisin ruotuun -postaussarjan muut osat (seuraavaksi luvassa liikunta arjessa -osio :):

Takaisin ruotuun: Arkiruokailut syyniin
Takaisin ruotuun: Astetta helpompi arki
Takaisin ruotuun: Liikunta arjessa
Takaisin ruotuun: Talous retuperältä reilaan

Takaisin ruotuun: Mielen hyvinvointi & jaksaminen arjessa

 

 


perjantai 09. elokuu 2019

3 asiaa, joista pidän itsessäni

MOIKKAMOI!

Se olis perrrrjantai. Ekaksi aattelin, että tänään myysseillään, mutta koska mies on reissussa, niin taidetaan myysseillä tyttöjen kanssa noutopizzan muodossa ;) Somessa (lähinnä IG:n puolella) on kiertänyt haaste, johon päätin perjantain kunniaksi tarttua ihan täällä blogin puolella. Nimittäin aiheeseen, joka ei mene koskaan pois muodista. Aihe, joka on kovin tärkeä. Varsinkin näin teini-iän kynnyksellä olevien tyttöjen kanssa. Aiheesta ollaan aika ajoin käyty erittäin antoisia keskusteluja blogin puolella. Jo se kertoo, että aihe on monia koskettava.

Haasteessa tulee kertoa kolme asiaa, joista pitää itsessään. Meille suomalaisille ehkä vähän vaikeampi juttu. Mutta viimeisten vuosien aikana, kun olen tehnyt tietoista matkaa hyvinvointini eteen olen matkan varrella kuin varkain oppinut rakastamaan itseään. Tykkäämään niistäkin asioista, joita vielä muutamia vuosia sitten inhosi. Tai jos ei tykkäämään, niin ainakin olemaan inhoamatta niitä. Vasenta käsivarteani koristaa pitkä kahdeksan tikin jättämä arpi. Nenän pielessäni on edelleen tuo väritön luomi ja vuosi vuodelta aamulla herätessäni tajuan, että se kollageenintuotanto on totisesti loppunut. Mutta hei, sen sijaan, että ahdistuisin näistä ulkonäöllisistä jutuista olen oppinut elämään niiden kanssa. Keskittymään hyviin puoliin itsessäni.

Asenne

Tykkään elämänasenteestani ihan kamalan paljon. Välillä tosin joudun itsekin kysymään itseltäni, että miten mä teen tämän. Miks mua ei v*tuta, kun kuuluis v*tuttaa ;D (toim. huom. kyllä joskus ketuttaa ja sekin on ihan ookoo) Se, että jaksaa nähdä ne elämän ihanat puolet, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä, on kyllä sellainen lahja, että siitä en suostu ihan heti luopumaan. Tämän asenteeni kanssa olen  päässyt keski-iän karikoista yli kriiseilemättä. Asenteeni ansiosta olen pystynyt auttamaan myös ympärillä olevia. Luomaan toivoa, jopa silloin kun sitä ei ole. Tai olemaan empatiani kanssa se lohtu, jota tarvitaan.

Asenteeni ansiosta osaan myös antaa piutpaut muiden arvosteluille, silloin kun tiedän ja tunnen itseni paremmin. Varsinkin näin julkisesti itsensä paljastamisella ja kertomalla itsestään on tietysti aina se riski, että kaikki ei tykkää. Ja se on fine, mutta mä olen opetellut tietyissä tapauksissa olemaan teflonista. Törmäsin taannoin sanontaan, joka meni jotenkin näin: ”I was taught not to play with shit, but to flush it down right away.”

Siniset silmät

Meillä oli äidillä ruskeat silmät. Pienenä tyttönä mietin aina, että miksei mulle voinut tulla myös ruskeita silmiä. Aikuisiällä olen ollut varsin onnellinen noista sinisistä silmistäni. Joista aika monesti saan kyselyitä, että onko mulla piilarit. Pilvisellä säällä silmät ovat syvän siniset, kun taas auringossa helakan vaaleansiniset. Terttu-mummullani oli aivan prikulleen samanväriset silmät ja voin muuten sanoa, että nämä silmät mätsäävät hyvin vanhuudenharmaaseen tukkaankin :) Silmät ovat sielun peili ja uskon, että mun silmistä paistaa se hyväntahtoisuus, jota sisällä tunnen. Ystävällisyys muita kohtaan, mikä tekee musta lähestyttävän.

Käytöstavat & ystävällisyys

Kiitos äiskän ja iskän, koen olevani erittäin hyväkäytöksinen. Sen takia tulen toimeen ihan kaikkien ihmisten kanssa. Vaikka ei aina tarvitsisi tulla, mutta sen verran korrekti osaan olla, että ei tuota ongelmia olla sellaisessakaan porukassa, jossa olisi ihmisiä, joiden kanssa en muuten vapaaehtoisesti hengailisi. Kiitos ja anteeksi sanat kuuluvat mun jokapäiväiseen repertuaariini. Niitä viljelen. Ja niitä ei voi koskaan sanoa liian paljon. Ystävällistä hymyä, joka tulee syvältä sisältä, ei kannata myöskään säästellä.

Ystävällisyyteni näkyy muun muassa siinä, että olen aina valmis auttamaan muita, jos he apua tarvitsevat. Tässä vaiheessa elämää olen oppinut balanssin, enkä koe enää kärsiväni kiltin tytön syndroomasta, vaikka ystävällinen olenkin. Osaan myös sanoa ei.

Mistä asioista sä pidät itsessäsi? Muistetaanhan tykätä itsestämme. Kävellä peilin ohi ja tsuumata päästä varpaisiin.
Vinkata peilin kautta silmää ja antaa itsellemme oikein leveä hammashymy. Me kaikki ollaan sen arvoisia 

IHANAA PERJANTAITA & ALKAVAA VIIKONLOPPUA,