Tyhjää tilaa.
Tilaa hengittää ja kuulostella.

Kiireen katkaisemista.
Niin mielen tasolla, mutta varsinkin kehollisesti.

Läsnäoloa ja hetkeen pysähtymistä.
Inpsiroitumista.
Luovuutta.

En osaa sanoin ehkä kuvailla sitä tunnetta, johon reseptin kerroin yllä.
Siinä on ripaus lapsuusaikojen taikuutta. Joulun satua.
Yhdistettynä aikuisena luotuihin muistoihin.

Tunne ei tule pakottamalla.
Lohdullista on se, että kun olemme joskus sen kokeneet, niin saamme yhteyden tuohon tunteeseen.

Siihen, joka kertoo, että nyt on aika.

Itselläni se tuli oikeastaan vasta ekaa kertaa tänä vuonna maanantai-iltana. Pysähtyessäni viettämään ihanaa iltaa silmiä hivelevän kauniissa ystäväni kodissa. Juttelemaan kiireettömästi rakkaiden ystävien kanssa.

Se löytyi glögiteen tuoksusta.
Yhtäkkiä ja yllättäen.

Annoin tunteelle tilaa. Se viipyili ja vahvistui. Jopa työpäivän keskellä.
Pieni tauko kesken asiakastapaamisten salli hetken luovuudelle.

Lähestyvä joulu alkoi vihdosta viimein näkymään meilläkin.

Joulumieli kaipaa kiireettömyyttä.

Tunnelmallisia hetkiä sinnekin ja hei jos se tunne ei ole vielä tullut, niin ei hätää. Se tulee sieltä vielä. Mikä olisi yksi pieni asia, jonka voisit itsellesi jo tänään antaa, joka kenties antaisi tuolle tunteellekin mahdollisuuden tulla esiin? Mikäli tuota suloista tunnetta jo tähän hetkeen kaipaat.

Iloa ja valoa toivotellen, Maria

*********************
Lue myös:
Mikä tekee joulun?
Joulumieli kateissa? Ei huolta ❤️
Kaikki jouluaiheiset postaukset vuosien varrelta