torstai 02. huhtikuun 2020

#stayathomeclub Osa 2: Kauneudenhoito kotioloissa

HEI HELLUREI!

Hupsis, reilu viikko ehti vierähtää, ennen kuin #stayathomeclub -postaussarjan toinen osa näkee päivän valon. Mutta kuten totesin, niin näitä tipahtelee täältä tasaisin väliajoin. Aina silloin kun ei ole muuta akuutimpaa sanottavaa :)

#stayathomeclub Osa 1: Kotivaatetus
#stayathomeclub Osa 2: Kauneudenhoito kotioloissa
#stayathomeclub Osa 3: Treenaaminen kotona
#stayathomeclub Osa 4: Iskikö tylsyys? Vinkit tylsään hetkeen
#stayathomeclub Osa 5: Koti kuntoon

Kotona oleminen on ymmärrettävästi jakanut mielipiteitä; osa nauttii siitä että etätyöpäivän tai toimistopäivän jälkeen on rauhallista ja jotkut taas kaipaisivat kotoilun lomaan enemmän tekemistä. Ei voi yleistää, että nyt kun meillä kaikilla on aikaa… sillä tämä ei välttämättä pidä paikkaansa kaikkien osalta. Mä koen, että mulle on vapautunut tunteja iltoihin. Toki opiskeluidenkin loppumisella on osansa. Joskus vapaat tunnit kuluu sohvalla maaten ja sen olen itselleni sallinut. Toisinaan taas tulee sellainen olo, että nyt jotain äksöniä. Yhtenä iltana siivosin vessan laatikoita ja tein löytöjä. Nyt on kuulkaa aika sanoa heipat talvi-iholle ja valmistaa iho ottamaan vastaan aurinkoinen ja suloinen Suomen kesä.

Nimittäin väistämättä se kesä sieltä tulee. Maailma on myllerryksessä, mutta niin vain puut on pian täynnä vaaleanvihreitä nuppuja, nurmikko alkaa vihertää ja aurinko lämmittämään. Ajatus kesästä tuntuu ihanalta. Ajatus kesästä, kuivista kantapäistä, hilseilevistä sääristä ja sammahtaneesta ihon väristä taas ei juurikaan houkuttele :D

Mä olen talviaikaan melko laiska kuorimaan vartaloni ihoa. Varpaankynnet lakkaan säännöllisesti ja kantapäitäkin yritän huoltaa. Mutta sitten nuo sääret. Ne välillä hilseilevät kuivaa ihoa, vaikka kuinka niitä rasvaisin. Kauneudenhoitoiltamaani kuului ensinnäkin vartalon kuoriminen Evolve Tropical Blossom Body Polishilla, joka jättää jo itsessäänkin vartalon kosteutetun tuntuiseksi. Pikainen ainesosaluettelon tutkiminen kertoo, että tuote sisältää luonnonöljyjä. Kuorinnan jälkeen kosteutin vartalon tuotteella, joka on jäänyt meille vauvaiän jälkeen käyttöön; Ceridal ihoöljyllä.

Siinä missä laistan talvisin vartalon kuorimisesta, yritän muistaa kasvojen kuorimisen noin kerran pari viikkoon. Käytössäni on ollut vuosikaudet tuo Excuviancen Triple Microdermabrasion Face Polish –kuorintavoide. Se sopii mun iholleni ja siinä missä ihoni kyllästyy joihinkin tuotteisiin, tekee tämä taikojaan kerta toisensa jälkeen. Taikoja tekee myös saman sarjan Bionic Oxygen Facial -kasvonaamio, joka tietysti saa ihon hehkumaan, mutta sen lisäksi käyttö on ihan sikasiistiä :D Nimittäin se levitetään kosteille kasvoille (pieni määrä tuotetta riittää). Naamio muodostaa vaahdon, joka ikään kuin kuplii itsensä pois. Naamio saattaa herkällä iholla hieman pistellä tai nipistellä. Kuvissa mulla on ko. naamio ihossa.

Taitaa mennä jo liiallisen markkinoinnin pariin, jos väitän seuraavankin tuotteen tekevän taikojaan. Mutta hei, näin 44-vuotiaana iho alkaa vähän jo tarvitsemaan niitä taikoja. Sen takia luottotuotteiden löytyminen on ihana asia. Yhtenä luottotuotteenani on tuo Irosien Instant Beauty Fresh Mask. Aika usein käytän tätä niinä aamuina ennen töihin lähtöä, kun peilistä katsoo tuntematon kummajainen ;) Naamio kasvoille, vartti kahvinjuontia ihan hissukseen ja naamion pesemisen jälkeen kummajainen on kadonnut.

Harmaan talvi-ihon välitön hehkeyttäjä taas puolestaan on tuo Isla Apothecary Refine + Radiate –naamio, Se on oranssia jauhetta, jonka sekoitan pieneen määrään vettä. Laitoin tämän naamion ennen kuplanaamiota. Siksi kuvissa on havaittavissa oranssia kuplanaamion alla ja osin naamiossakin. Olin unohtanut Islan purkkini vallan kaapin perukoille, mutta onneksi löysin sen. Iho alkaa hehkumaan naamion jälkeen. Kurkumaa sisältävä naamio hemmotelee ihoani silloinkin, kun iho pukkaa pientä näppyä pintaan. Jos en nyt ihan väärässä ole, niin tämä sopii myös akneiholle kurkuman tulehdusta hillitsevän ominaisuuden vuoksi.

Vaikka maailma myllertää, niin silti mun mielestä on ok panostaa myös itseensä. Ei se tarkoita sitä, että sulkisi silmät maailmanmenolta, vaan parhaimmassa tapauksessa toimii rentoutuskeinona. Elämässä pitää olla vähän pientä luksusta ja kotona voi ihan hyvin leikkiä kauneushoitolaa. Ainut toki mitä jäin kaipaamaan on se, että joku hieroo kasvot ja hartiat. Mutta hei, onhan mulla guasha-lasta ja kaksi kättä ;)

MUKSAA TORSTAITA TOIVOTELLEN,

PS. yksi asia, johon täytyy panostaa vielä enemmän on kädet ja kynnet! Kun pesee monta kertaa päivässä käsiä ja käyttää käsidesiä, tuntuu että mikään rasva ei kosteuta tarpeeksi käsiä tai kynsiä. Kämmenselät ja kynsinauhat kuivuvat, kynnet liuskottuvat. Jos sulla on antaa vaihtarina vinkki hyvästä käsivoiteesta, joka kosteuttaa myös kynsiä niin kiitos jo etukäteen  ♥


sunnuntai 19. tammikuun 2020

Lisää hehkua

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA IHANAT!

Onko ollut rentouttava viikonloppu? Toivottavasti :) Täällä viikonloppuun on mahtunut paljon palautumista. Sehän se viikonlopun perimmäinen tarkoitus taitaa kuulkaas ollakin. Että palautuu taas tulevaa työviikkoa varten. Eilen illalla keittiön kaappia (kyllä, taas!) siivotessani mietin, että mikään mahti maailmassa ei olisi saanut minua mieluummin viihteelle. Se ei vaan ole enää mun juttuni. Sain viihdettä tarpeeksi taannoin ennen perhettä. Nyt mulle parasta viihdettä on kotilauantai-illat. Ja ne ihanan virkeät sunnuntaiaamut, ilman minkäänmoista kolotusta pääkopassa. Hyvinvointi kun on se kantava teema ollut viime aikoina, niin jatketaan samaan malliin.

En itse ollut sitä huomannut ennen kuin sain IG:n kautta viestejä, että miten mä nykyään hehkun. Toki olin jo itse peilistä huomannut, että ehkä jotain on tapahtunut, mutta asiaa tarkemmin pohtiessani ja elintapojani tutkaillessani olen tullut tulokseen, että mun hehkuni taustalla vaikuttaa roppakaupalla asioita. Niin sisäisiä kuin ulkoisiakin. Alla niistä listattuna ne minulle tärkeimmät ja ne, mihin itse voimme eniten vaikuttaa.

Tyytyväisyys itseeni ja elämääni

Hehku lähtee sisältäpäin. Kun on tyytyväinen elämäänsä ja tykkää itsestään, niin sitä hehkuu jo luonnostaan. Hehku ei ulotu ainoastaan ihoon, vaan myös silmät hehkuu. Helposti stressaavissa elämänvaiheissa koko paletti ruokailuineen ja unineen heittää häränpyllyä. Tämä näkyy samantien olemuksessa ja ainakin itselläni ihon kunnossa. Tällä hetkellä elämäni on varsin stabiilia ja ihanaa, se saa koko olemuksen hykertelemään ja sitä myötä hehkumaan.

Valkoisen sokerin pois jättäminen

Tämä nyt ehkä on ollut oman hehkuni takana se radikaalein viime aikoina. Vasta vajaa kolme viikkoa sokeritonta elämää takana ja iho on nyt jo ihan sata kertaa paremmassa kunnossa kuin joulun aikaan. Pienet näpyt ovat kadonneet ja juonteet madaltuneet. Ihon väri on samean sijaan kuulas.

Vesi vanhin voitehista

Tiedän, että tuo on niin nähty fraasi, mutta kun se pitää paikkansa. Mä juon päivisin noin pari litraa vettä. Työpöydällä mulla on 0,4 litran muki, jota täytän. Kyllähän sitä saa veskissä rampata aika usein, mutta en koe tuota hankalaksi toimenpiteeksi ;)

Itseruskettavan käyttö

Mä olen alkuvuoden aikana laittanut parina iltana itseruskettavaa kasvoille ja decoltee-alueelle. Kyllähän se kieltämättä tekee hyvää pimeän aikaan saada vähän auringonhehkua kasvoille. Käytän nyt kolmatta vuotta Eco by Sonya Face tan water -tuotetta, joka on siitä ihana, että ainakaan minun ihoni ei siitä oranssistu liikaa ja toiseksi tuo ei haise inhalle niin kuin useat muut itseruskettavat.

Siemenien syönti

Olen allerginen melkein kaikille pähkinöille, mutta siemeniä olen lisännyt ruokavaliooni vuodenvaihteen jälkeen. Joka päivä syön noin 1 ruokalusikallisen siemeniä aamupuuron/jugurtin päällä. Mulla on käytössä pellavan- ja kurpitsansiemenet, jotka molemmat sisältävät iholle tärkeitä vitamiineja ja mm. alfalinoleenihappoa eli Omega 3-rasvahappoa. Kurpitsansiemenet sisältävät lisäksi mangaania, joka osallistuu kollageenin tuotantoon.

Poskipunan käyttö

Käytin pitkään pelkkää aurinkopuuteria, mutta nyt se on jäänyt liki kokonaan ja tilalle on tullut poskipuna. Tuollainen ehkä 10 vuotta sitten ostettu Lumenen poskipuna kauniin vaaleanpunaisessa sävyssä. Olematta liian helmiäinen (tässä iässä helmiäistuotteet eivät oikein sovi). Katsoin purkin pohjasta sävylle jotain koodia ja hei jos värikoodin nimi on ”onnellisuus” niin hehku on taattu :)

BareMineralsin Complexion Rescue

Tätä käytin aiemmin vain kesäisin, mutta nyt sitä on tullut käytettyä ympäri vuoden. Jos haluan peittävämpää lopputulosta sekoitan mukaan hieman meikkivoidetta, mutta muuten tämä sävyttävä ihon pelastava päivävoide riittää. Se saa ihon hehkumaan yksistäänkin koko päiväksi.

Söin parin vuoden ajan kollageenivalmistetta, mutta nyt en ole sitä enää syönyt syksyn jälkeen. En vain ole saanut aikaiseksi ostaa uutta purkkia. Ostoslistalla se kuitenkin on ja suosittelen kyllä lämpimästi kaikille kollageenilisää. Muistanette varmaan, mitä kävi 40-vuotiaana? Se kollageenin tuotanto loppui kokonaan, joten ainakin mä koen, että purkista otettuna se sai ihon vielä hehkumaan lisää, sillä se teki ihosta kimmoisamman.

Tulevan viikon pari ekaa päivää tulee olemaan superkiireisiä työtöissä, joten voi olla että blogi viettää hiljaiseloa. Palataan asiaan kuitenkin viimeistään viikon puolen välin paikkeilla…josko täältä kuitenkaan edes sitä ennen pystyn olemaan poissa :)

LEPPOISAA SUNNUNTAI-ILTAA & IHANAA ALKAVAA VIIKKOA,

 


tiistai 12. marraskuun 2019

3+1 kauneusmokaani

TINKEETÄ TIISTAITA YSTÄVÄT!

Oppia ikä kaikki – vähän ehkä ärsyttävä, mutta sangen viisas sanonta. Mä ainakin koen, että iän myötä olen oppinut aivan älyttömästi. Elämästä laajalla skaalalla, mutta tänään keskitytään omaan itseeni ja siihen, että jos voisin kääntää kelloa ajassa taaksepäin kauneudenhoidon suhteen, niin mitä tekisin toisin. En ole koskaan ollut ulkonäkökeskeinen ihminen, mutta näin 44-vuotiaana täytyy sanoa, että parikymppisenä tehdyt laiminlyönnit näkyvät vasta nyt.

Aknevoiteiden käyttö koko kasvoille

Mulla alkoi pukkaamaan pikkunäppyä teini-ikäisenä. Teini-ikäiselle hammasraudat suussa olevalle rillipäälle tuo oli viimeinen niitti. Kävin taistoon kovin keinoin. Ensin käsikauppalääkevoiteilla, jotka olivat niin styrkkia, että saivat pyyhkeetkin laikullisiksi, mutta myöhemmin myös ihotautilääkärin määräämillä voiteilla ja muutamalla ab-kuurilla. Siinä missä ihoni voi välillä näin jälkeenpäin katsottuna erittäin hyvin, näin peilistä kuitenkin ihan liian monta näppylää.

Levitin tuhdin kerroksen sitä pyyhkeistäkin värit pois vievää rasvaa kasvoilleni iltaisin. Ihan koko kasvoille. Näin jälkikäteen ajateltuna, olisi ehkä ollut viisainta levittää sitä vain ongelma-alueelle. Usein nimittäin kasvojeni iho hilseili. Ei vain niistä näppyalueilta, vaan myös niiltä alueilta, joissa ei ollut tietoakaan näpyistä. Toivottavasti nykyajan nuoret ovat valveutuneempia…sillä tämä yhdistettynä tuohon alla olevaan mokaani ei tehnyt hyvää iholleni.

Kosteuttamisen laiminlyönti

Sain ihotautilääkäriltä aina reseptin Humektaniin, mutta enpäs muista, että sitä olisin käyttänyt. Ensimmäiset kunnolliset kosteusvoidemuistot mulla on yliopistoajoilta. Silloin päätin ottaa ihonhoidon suhteen itseäni niskasta kiinni ja alkaa käymään säännöllisesti kosmetologilla. Joka teki taikojaan ja rutikuiva, itse itseään kosteuttava ihoni alkoi elpymään. Näin jälkikäteen tuntuu hassulta, että silloin opintotuen varassa elävänä ja satunnaisesti töitä tekevänä mulla oli varaa käydä kosmetologilla neljän-kuuden viikon välein. Ehkä kävin sitten vain porukoilla syömässä ja satuin maitokauppaan samaan aikaan äiskän kanssa, mutta jotenkin sitä rahaa oli laittaa kosmetologin lisäksi myös hänen myymäänsä tuotesarjaan.

Muistan vieläkin tuon tuotesarjan (Sothys) yövoiteen tuoksun. Sen kuinka aamulla heräsin posket sileänä kuin vauvanpeppu. Ne kamalat kuivettavat aknevoiteet olivat jääneet historiaan ja sain ihoni kuntoon kosteuttamalla sitä.

Nykyäänhän mä läträän ihon kosteuttamisen kanssa monta kertaa päivässä. Mikään ei ole ihanamman tuntuista kuin kosteutettu ja kimmoisa iho. Ollakin, että näin parikymmentä vuotta vanhempana iho ei ihan tuohon vauvan peppu -tuntuun yllä ;) Mutta kun illalla levitän seerumin ja yövoiteen, on aamulla iho pehmeä ja levännyt.

Silmänympärysvoiteen käyttämättä jättäminen

Silloin parikymppisenä sain neuvot ja oikean aineen silmänympärysihon kosteuttamiseen. Äh, mä tätä tarvitse. Ei ole ryppyjä, ajattelin. Voi kunpa olisin alkanut tuolloin jo käyttää silmänympärysvoidetta enkä reilut 15 vuotta myöhemmin. Tänä päivänä mulla on juonteet silmien alla ja viime vuosina ovat silmäpussitkin vaivanneet. Siihen silmäpussiasiaan tosin sain vahvistuksen yhdestä artikkelista jonka luin; meillä, jotka kärsimme bruksismista (narskuttelusta) on usein aamuisin silmäpussit, sillä kasvojen nestekierto (tai joku sellainen?) on häiriintynyt.

Mutta hei, neuvo teille samassa veneessä oleville: Guasha-lasta. Mä ostin tuossa syksyn kuluessa (kiitos sinä ihana IG:ssä vinkkaava) Katja Kokon Yin your skin -sarjaan lastan ja ah euforia. Tuolla käsittelen kasvojen alueen joka aamu. Ensin puhdistan kasvot ja levitän niille rutkalti öljyä. Sitten lastoitan ne huolella. Varsinkin nuo korvien edessä olevat kipeät kohdat ja siitä alas leukaluuhun ja solisluun kuoppaan. Myös sibeliusrypyt tykkäävät lastasta (tai pelkäävät sitä) niin, että yleensä käsittelyn jälkeen ovat madaltuneet.

Liiallinen auringonottaminen / aurinkosuojakertoimen vähättely

Ei kuulkaa silloin tullut mieleenkään käyttää kasvoilla aurinkosuojakerrointa, kun teini-ikäisenä ystävän kanssa Rodoksella vietettiin lomaa. Muu kroppa tuli ehkä just ja just rasvattua. Kerran päivässä ja sellaisella jollain porkkanan värisellä öljyllä, jossa oli suojakertoimia maksimissaan kuusi. Ensinnäkin ajattelin, että tuo aurinkosuojakerroin estää ruskettumasta kasvoilla. Toiseksi ajattelin, että koska mulla on näppyjä, niin se tukkii ihohuokoset vielä enemmän.

Ja hei voin sanoa, että kun on käyttänyt tuollaista kuorivaa finnivoidetta, niin ihohan on aika arka auringolle. Auringonottoa pitäisi välttää. Mutta mitä tekee teini-ikäinen minä? Kääntää kasvot aurinkoon ja ajattelee auringon kuivattavan näpyt. Oh Lord, anna lapsieni olla viisaampia.

Nykyään mulla on päivävoiteessa että tuossa värillisessä päivävoiteessa, jota käytän suojakertoimet. Ulkomaille mennessä vuoraan itseni SPF 50 omaavalla aurinkosuojalla ja oleilen pääosin varjon alla. ID

 

Näin kahden tyttölapsen äitinä sitä ajattelee, että onneksi on viisastunut omista virheistään. Pystyy neuvomaan heitä, jos sattuu samanlaisia ongelmia ilmenemään iholla kuin äidillänsä. Paljon ollaan tyttöjen kanssa juteltu ihonhoidosta ja en tiedä kenen ihon ovat perineet, mutta ihot ovat loistokunnossa. Ei näpyn näppyä. Sellaiset siloiset kuin ne kuuluisat vauvan pyllyt. Voi kunpa säästyisivät näppyvaiheelta. Voin sanoa, että tuo on itselläni ollut suurin itsetuntoa madaltava asia.

Reilu pari vuotta sitten sain aikuisiällä yhtäkkiä näpyttymään alkaneen ihoni kuntoon Whamisan tuotteilla. Kunnes jotain tapahtui. Ehkä ihoni kyllästyi niihin, mutta siirryin kokeilemaan muita luonnonkosmetiikkasarjoja. Lopulta päädyin takaisin vanhaan tuttuun Excuvianceen. Sillä ollaan nyt menty pian vuosi ja ihoni voi hyvin. Nuo tuotteet sopivat iholleni ja siinä missä koin, että Whamisa ei loppupeleistä ollut tarpeeksi tehokas mun nelikymppiselle iholle, saa Excuviancen tuotteet ihoni hehkumaan. Pakko muuten tässä välissä kertoa mun lempparituotteesta; Excuviancen Bionic Oxygen Facial -kasvonaamio. Se on naamio, joka levitetään kostealle iholle. Se muodostaa iholle vaahdon ja kuplii pois. Ihan mieletön tuote. Vaikkakin aika arvokas, mutta riittoisa. Samoin toinen lempparini ihonhoitoon on saman sarjan all time favorite eli tuo Triple Microdermabrasion Face Polish –kuorintavoide.

Onko teillä tapahtunut mitään kauneusmokia ihonhoitoon liittyen? Miksi mulla alkoi nyt soimaan päässä Pauli Hanhiniemen ”Muutkin mokaa” -biisi? :D Mokaaminen on ihanaa. Mokista oppii. Ilman mokia sitä ei kehittyisi ihmisenä ollenkaan. Tämänkin olen iän myötä oppinut. Hyväksymään ne mokat osana elämää ja oppimaan niistä. Arvokas taito sekin 

TIISTAITERKKUSIN,