sunnuntai 19. tammikuun 2020

Lisää hehkua

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA IHANAT!

Onko ollut rentouttava viikonloppu? Toivottavasti :) Täällä viikonloppuun on mahtunut paljon palautumista. Sehän se viikonlopun perimmäinen tarkoitus taitaa kuulkaas ollakin. Että palautuu taas tulevaa työviikkoa varten. Eilen illalla keittiön kaappia (kyllä, taas!) siivotessani mietin, että mikään mahti maailmassa ei olisi saanut minua mieluummin viihteelle. Se ei vaan ole enää mun juttuni. Sain viihdettä tarpeeksi taannoin ennen perhettä. Nyt mulle parasta viihdettä on kotilauantai-illat. Ja ne ihanan virkeät sunnuntaiaamut, ilman minkäänmoista kolotusta pääkopassa. Hyvinvointi kun on se kantava teema ollut viime aikoina, niin jatketaan samaan malliin.

En itse ollut sitä huomannut ennen kuin sain IG:n kautta viestejä, että miten mä nykyään hehkun. Toki olin jo itse peilistä huomannut, että ehkä jotain on tapahtunut, mutta asiaa tarkemmin pohtiessani ja elintapojani tutkaillessani olen tullut tulokseen, että mun hehkuni taustalla vaikuttaa roppakaupalla asioita. Niin sisäisiä kuin ulkoisiakin. Alla niistä listattuna ne minulle tärkeimmät ja ne, mihin itse voimme eniten vaikuttaa.

Tyytyväisyys itseeni ja elämääni

Hehku lähtee sisältäpäin. Kun on tyytyväinen elämäänsä ja tykkää itsestään, niin sitä hehkuu jo luonnostaan. Hehku ei ulotu ainoastaan ihoon, vaan myös silmät hehkuu. Helposti stressaavissa elämänvaiheissa koko paletti ruokailuineen ja unineen heittää häränpyllyä. Tämä näkyy samantien olemuksessa ja ainakin itselläni ihon kunnossa. Tällä hetkellä elämäni on varsin stabiilia ja ihanaa, se saa koko olemuksen hykertelemään ja sitä myötä hehkumaan.

Valkoisen sokerin pois jättäminen

Tämä nyt ehkä on ollut oman hehkuni takana se radikaalein viime aikoina. Vasta vajaa kolme viikkoa sokeritonta elämää takana ja iho on nyt jo ihan sata kertaa paremmassa kunnossa kuin joulun aikaan. Pienet näpyt ovat kadonneet ja juonteet madaltuneet. Ihon väri on samean sijaan kuulas.

Vesi vanhin voitehista

Tiedän, että tuo on niin nähty fraasi, mutta kun se pitää paikkansa. Mä juon päivisin noin pari litraa vettä. Työpöydällä mulla on 0,4 litran muki, jota täytän. Kyllähän sitä saa veskissä rampata aika usein, mutta en koe tuota hankalaksi toimenpiteeksi ;)

Itseruskettavan käyttö

Mä olen alkuvuoden aikana laittanut parina iltana itseruskettavaa kasvoille ja decoltee-alueelle. Kyllähän se kieltämättä tekee hyvää pimeän aikaan saada vähän auringonhehkua kasvoille. Käytän nyt kolmatta vuotta Eco by Sonya Face tan water -tuotetta, joka on siitä ihana, että ainakaan minun ihoni ei siitä oranssistu liikaa ja toiseksi tuo ei haise inhalle niin kuin useat muut itseruskettavat.

Siemenien syönti

Olen allerginen melkein kaikille pähkinöille, mutta siemeniä olen lisännyt ruokavaliooni vuodenvaihteen jälkeen. Joka päivä syön noin 1 ruokalusikallisen siemeniä aamupuuron/jugurtin päällä. Mulla on käytössä pellavan- ja kurpitsansiemenet, jotka molemmat sisältävät iholle tärkeitä vitamiineja ja mm. alfalinoleenihappoa eli Omega 3-rasvahappoa. Kurpitsansiemenet sisältävät lisäksi mangaania, joka osallistuu kollageenin tuotantoon.

Poskipunan käyttö

Käytin pitkään pelkkää aurinkopuuteria, mutta nyt se on jäänyt liki kokonaan ja tilalle on tullut poskipuna. Tuollainen ehkä 10 vuotta sitten ostettu Lumenen poskipuna kauniin vaaleanpunaisessa sävyssä. Olematta liian helmiäinen (tässä iässä helmiäistuotteet eivät oikein sovi). Katsoin purkin pohjasta sävylle jotain koodia ja hei jos värikoodin nimi on ”onnellisuus” niin hehku on taattu :)

BareMineralsin Complexion Rescue

Tätä käytin aiemmin vain kesäisin, mutta nyt sitä on tullut käytettyä ympäri vuoden. Jos haluan peittävämpää lopputulosta sekoitan mukaan hieman meikkivoidetta, mutta muuten tämä sävyttävä ihon pelastava päivävoide riittää. Se saa ihon hehkumaan yksistäänkin koko päiväksi.

Söin parin vuoden ajan kollageenivalmistetta, mutta nyt en ole sitä enää syönyt syksyn jälkeen. En vain ole saanut aikaiseksi ostaa uutta purkkia. Ostoslistalla se kuitenkin on ja suosittelen kyllä lämpimästi kaikille kollageenilisää. Muistanette varmaan, mitä kävi 40-vuotiaana? Se kollageenin tuotanto loppui kokonaan, joten ainakin mä koen, että purkista otettuna se sai ihon vielä hehkumaan lisää, sillä se teki ihosta kimmoisamman.

Tulevan viikon pari ekaa päivää tulee olemaan superkiireisiä työtöissä, joten voi olla että blogi viettää hiljaiseloa. Palataan asiaan kuitenkin viimeistään viikon puolen välin paikkeilla…josko täältä kuitenkaan edes sitä ennen pystyn olemaan poissa :)

LEPPOISAA SUNNUNTAI-ILTAA & IHANAA ALKAVAA VIIKKOA,

 


tiistai 12. marraskuun 2019

3+1 kauneusmokaani

TINKEETÄ TIISTAITA YSTÄVÄT!

Oppia ikä kaikki – vähän ehkä ärsyttävä, mutta sangen viisas sanonta. Mä ainakin koen, että iän myötä olen oppinut aivan älyttömästi. Elämästä laajalla skaalalla, mutta tänään keskitytään omaan itseeni ja siihen, että jos voisin kääntää kelloa ajassa taaksepäin kauneudenhoidon suhteen, niin mitä tekisin toisin. En ole koskaan ollut ulkonäkökeskeinen ihminen, mutta näin 44-vuotiaana täytyy sanoa, että parikymppisenä tehdyt laiminlyönnit näkyvät vasta nyt.

Aknevoiteiden käyttö koko kasvoille

Mulla alkoi pukkaamaan pikkunäppyä teini-ikäisenä. Teini-ikäiselle hammasraudat suussa olevalle rillipäälle tuo oli viimeinen niitti. Kävin taistoon kovin keinoin. Ensin käsikauppalääkevoiteilla, jotka olivat niin styrkkia, että saivat pyyhkeetkin laikullisiksi, mutta myöhemmin myös ihotautilääkärin määräämillä voiteilla ja muutamalla ab-kuurilla. Siinä missä ihoni voi välillä näin jälkeenpäin katsottuna erittäin hyvin, näin peilistä kuitenkin ihan liian monta näppylää.

Levitin tuhdin kerroksen sitä pyyhkeistäkin värit pois vievää rasvaa kasvoilleni iltaisin. Ihan koko kasvoille. Näin jälkikäteen ajateltuna, olisi ehkä ollut viisainta levittää sitä vain ongelma-alueelle. Usein nimittäin kasvojeni iho hilseili. Ei vain niistä näppyalueilta, vaan myös niiltä alueilta, joissa ei ollut tietoakaan näpyistä. Toivottavasti nykyajan nuoret ovat valveutuneempia…sillä tämä yhdistettynä tuohon alla olevaan mokaani ei tehnyt hyvää iholleni.

Kosteuttamisen laiminlyönti

Sain ihotautilääkäriltä aina reseptin Humektaniin, mutta enpäs muista, että sitä olisin käyttänyt. Ensimmäiset kunnolliset kosteusvoidemuistot mulla on yliopistoajoilta. Silloin päätin ottaa ihonhoidon suhteen itseäni niskasta kiinni ja alkaa käymään säännöllisesti kosmetologilla. Joka teki taikojaan ja rutikuiva, itse itseään kosteuttava ihoni alkoi elpymään. Näin jälkikäteen tuntuu hassulta, että silloin opintotuen varassa elävänä ja satunnaisesti töitä tekevänä mulla oli varaa käydä kosmetologilla neljän-kuuden viikon välein. Ehkä kävin sitten vain porukoilla syömässä ja satuin maitokauppaan samaan aikaan äiskän kanssa, mutta jotenkin sitä rahaa oli laittaa kosmetologin lisäksi myös hänen myymäänsä tuotesarjaan.

Muistan vieläkin tuon tuotesarjan (Sothys) yövoiteen tuoksun. Sen kuinka aamulla heräsin posket sileänä kuin vauvanpeppu. Ne kamalat kuivettavat aknevoiteet olivat jääneet historiaan ja sain ihoni kuntoon kosteuttamalla sitä.

Nykyäänhän mä läträän ihon kosteuttamisen kanssa monta kertaa päivässä. Mikään ei ole ihanamman tuntuista kuin kosteutettu ja kimmoisa iho. Ollakin, että näin parikymmentä vuotta vanhempana iho ei ihan tuohon vauvan peppu -tuntuun yllä ;) Mutta kun illalla levitän seerumin ja yövoiteen, on aamulla iho pehmeä ja levännyt.

Silmänympärysvoiteen käyttämättä jättäminen

Silloin parikymppisenä sain neuvot ja oikean aineen silmänympärysihon kosteuttamiseen. Äh, mä tätä tarvitse. Ei ole ryppyjä, ajattelin. Voi kunpa olisin alkanut tuolloin jo käyttää silmänympärysvoidetta enkä reilut 15 vuotta myöhemmin. Tänä päivänä mulla on juonteet silmien alla ja viime vuosina ovat silmäpussitkin vaivanneet. Siihen silmäpussiasiaan tosin sain vahvistuksen yhdestä artikkelista jonka luin; meillä, jotka kärsimme bruksismista (narskuttelusta) on usein aamuisin silmäpussit, sillä kasvojen nestekierto (tai joku sellainen?) on häiriintynyt.

Mutta hei, neuvo teille samassa veneessä oleville: Guasha-lasta. Mä ostin tuossa syksyn kuluessa (kiitos sinä ihana IG:ssä vinkkaava) Katja Kokon Yin your skin -sarjaan lastan ja ah euforia. Tuolla käsittelen kasvojen alueen joka aamu. Ensin puhdistan kasvot ja levitän niille rutkalti öljyä. Sitten lastoitan ne huolella. Varsinkin nuo korvien edessä olevat kipeät kohdat ja siitä alas leukaluuhun ja solisluun kuoppaan. Myös sibeliusrypyt tykkäävät lastasta (tai pelkäävät sitä) niin, että yleensä käsittelyn jälkeen ovat madaltuneet.

Liiallinen auringonottaminen / aurinkosuojakertoimen vähättely

Ei kuulkaa silloin tullut mieleenkään käyttää kasvoilla aurinkosuojakerrointa, kun teini-ikäisenä ystävän kanssa Rodoksella vietettiin lomaa. Muu kroppa tuli ehkä just ja just rasvattua. Kerran päivässä ja sellaisella jollain porkkanan värisellä öljyllä, jossa oli suojakertoimia maksimissaan kuusi. Ensinnäkin ajattelin, että tuo aurinkosuojakerroin estää ruskettumasta kasvoilla. Toiseksi ajattelin, että koska mulla on näppyjä, niin se tukkii ihohuokoset vielä enemmän.

Ja hei voin sanoa, että kun on käyttänyt tuollaista kuorivaa finnivoidetta, niin ihohan on aika arka auringolle. Auringonottoa pitäisi välttää. Mutta mitä tekee teini-ikäinen minä? Kääntää kasvot aurinkoon ja ajattelee auringon kuivattavan näpyt. Oh Lord, anna lapsieni olla viisaampia.

Nykyään mulla on päivävoiteessa että tuossa värillisessä päivävoiteessa, jota käytän suojakertoimet. Ulkomaille mennessä vuoraan itseni SPF 50 omaavalla aurinkosuojalla ja oleilen pääosin varjon alla. ID

 

Näin kahden tyttölapsen äitinä sitä ajattelee, että onneksi on viisastunut omista virheistään. Pystyy neuvomaan heitä, jos sattuu samanlaisia ongelmia ilmenemään iholla kuin äidillänsä. Paljon ollaan tyttöjen kanssa juteltu ihonhoidosta ja en tiedä kenen ihon ovat perineet, mutta ihot ovat loistokunnossa. Ei näpyn näppyä. Sellaiset siloiset kuin ne kuuluisat vauvan pyllyt. Voi kunpa säästyisivät näppyvaiheelta. Voin sanoa, että tuo on itselläni ollut suurin itsetuntoa madaltava asia.

Reilu pari vuotta sitten sain aikuisiällä yhtäkkiä näpyttymään alkaneen ihoni kuntoon Whamisan tuotteilla. Kunnes jotain tapahtui. Ehkä ihoni kyllästyi niihin, mutta siirryin kokeilemaan muita luonnonkosmetiikkasarjoja. Lopulta päädyin takaisin vanhaan tuttuun Excuvianceen. Sillä ollaan nyt menty pian vuosi ja ihoni voi hyvin. Nuo tuotteet sopivat iholleni ja siinä missä koin, että Whamisa ei loppupeleistä ollut tarpeeksi tehokas mun nelikymppiselle iholle, saa Excuviancen tuotteet ihoni hehkumaan. Pakko muuten tässä välissä kertoa mun lempparituotteesta; Excuviancen Bionic Oxygen Facial -kasvonaamio. Se on naamio, joka levitetään kostealle iholle. Se muodostaa iholle vaahdon ja kuplii pois. Ihan mieletön tuote. Vaikkakin aika arvokas, mutta riittoisa. Samoin toinen lempparini ihonhoitoon on saman sarjan all time favorite eli tuo Triple Microdermabrasion Face Polish –kuorintavoide.

Onko teillä tapahtunut mitään kauneusmokia ihonhoitoon liittyen? Miksi mulla alkoi nyt soimaan päässä Pauli Hanhiniemen ”Muutkin mokaa” -biisi? :D Mokaaminen on ihanaa. Mokista oppii. Ilman mokia sitä ei kehittyisi ihmisenä ollenkaan. Tämänkin olen iän myötä oppinut. Hyväksymään ne mokat osana elämää ja oppimaan niistä. Arvokas taito sekin 

TIISTAITERKKUSIN,


maanantai 28. lokakuun 2019

Arkipäivän hyvinvointia -malja kestävälle kauneudelle ♥


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Marli Vital ja Indieplacen kanssa.


 

MAANANTAI-ILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Hyvinvoinnista olemmekin teidän kanssanne paljon keskustelleet viime vuosien aikana täällä blogissa. Hyvinvointi pitäisi olla kaikkien meidän prioriteettina. Itse olen oppinut tämän aikoinaan kantapään kautta. Sillä joskus muinoin ajattelin, että se on lasten ja miehen hyvinvointi, joka mun kuuluisi laittaa etusijalle. Kunnes tajusin, että näin ei todellakaan ole.

”Jotta voin huolehtia muiden hyvinvoinnista, on minun ensin kiinnitettävä huomiota omaan hyvinvointiini.”

Hyvinvoinnin vaaliminen arjessa ei ole mikään itsestäänselvyys. Se ei tule selkärangasta, varsinkaan silloin kun jaloissa pyörii pieniä taaperoita ja elämä voi olla toisinaan hieman hektistä. Kuitenkin koen, että silloin kun meillä elettiin moisia ”nopsaa kurahousut päälle, kiljuvat lapset autoon ja päikkyyn, itse töihin nippanappa ajoissa” -aikoja eli niin sanottuja ruuhkavuosia, oli paras päätökseni pysähtyä ja miettiä niitä keinoja, joilla saan parannettua omaa elämänlaatuani ja sen myötä läheisteni hyvinvointia.

Huomasin nimittäin, että sitä helposti posotti menemään päivästä toiseen. Viikonloppua tai lomaa odotellessa. Kunnes jotain oikeasti tapahtui pääni sisällä ja päätin, että asiat eivät voineet jatkua noin. Siitä lähtien olen vaalinut hyvinvointiani. Ja täytyy myöntää, että olen voinut paremmin kuin ikinä. Vaikka ikää on tullut lisää, niin koen hyvinvointini kohonneen kohisten.

Kun voin hyvin, osaan olla lempeämpi itselleni. Lempeämpi myös läheisilleni. Armollisempi ja huomattavan paljon rakastavampi. Olen opetellut vuosien saatossa rakastamaan myös itseäni. Se on antanut paljon. Eikä vähiten taidon syventää rakastamista myös muita kohtaan.

Hyvinvointi tarkoittaa mulle sitä tunnetta, joka kumpuaa jostain tuolta sielujen syövereistä ulospäin. Silloin silmät säihkyy ja iho hehkuu. Suupielet ovat ylöspäin ja sitä hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin on. Sen sijaan, että peilistä näkyisi iän tuomat juonteet, sieltä näkyy hyvinvoiva ja iloinen, itseensä tyytyväinen ihminen. Silloin on helppo hengittää ja tulee nautittua ihan niistä elämän pienistäkin kultakimpaleista. Kuten siitä, että aamiaispannari sai suloisen jouluisen vivahteen kardemumman ja kanelin myötä.

Ajattelin jakaa teille nyt nuo pienet niksini, joiden avulla voin himpun verran paremmin.

♥ Pidän huolen, että saan arkisin noin kahdeksan tuntia unta. Välillä joudun pakottamaan itseni ajoissa sänkyyn, mutta kiitän tästä aamulla. Uni on ehkä tärkein osa-alue omassa hyvinvoinnissani.
♥ Vietän aikaa omissa oloissani. Lukien, venytellen, liikkuen. Iän myötä olen huomannut tarvitsevani omaa aikaa. Olen tavallaan tehnyt tutustumismatkaa itseeni tämän hyvinvointiprojektini myötä. Se on ollut varsin palkitsevaa.
♥ Liikunnan vaikutus hyvinvointiini on myös merkittävä. En tulisi toimeen ilman hikiliikuntaa. Tuntuu, että hikipisaroiden myötä kaikki kireys ja stressi katoaa. Tarpeen tullen osaan myös kuunnella kehoani ja liikkua lempeästi. Parin tunnin kävelylenkki metsässä on parasta mindfulnessia mitä tiedän. Luonnon ääniä kuunnellen, luonnon tuoksuja tuoksutellen
♥ Niin itsestäänselvyydeltä kuin hengittäminen kuulostaakin, niin olen näiden vuosien aikana opetellut senkin alusta. Kaikkihan meistä osaa hengittää, eikö vain? No mä en osannut hengittää oikein. Kun en voinut niin hyvin, hengittelin pintahengitystä. Saaden kaikki yläkropan lihakset ihan jumiin. Tietoisten hengitysharjoitusten myötä lihaskireys katoaa ja tuntuu, että näen asiat selkeämmin. Pyrin tekemään hengitysharjoituksia päivittäin. Jos en muuten ehdi, niin vaikka liikennevaloissa punaisten valojen vaihtumista odotellessani. Kun elämässä on vaikeita aikoja, hengittely on se, joka auttaa.
♥ Monipuolisen ravinnon merkitys korostuu, kun on kiirettä ja häslinkiä. Siinä missä aiemmin pidin kynsin hampain kiinni terveellisestä ruokavaliosta, olen vuosien varrella opetellut olemaan itselleni lempeä mitä tulee herkutteluihin. Kun arjessa syö perusterveellisesti on varaa välillä herkutellakin. Elämä ei voi olla koko ajan sitä, että kieltää itseltään kaiken. Välillä pitää osata höllätä.

Yksi hyvinvointini kulmakivistä on aamupala. Olenkin kertonut teille, että olen joutunut opettelemaan aamupalan syömisen. Aiemmin mun ei ollut lainkaan nälkä aamuisin. Pari kuppia kahvia riitti. Sillä seurauksella, että energiaa ei riittänyt aamupäivällä töissä lainkaan. Tätä nykyä panostan aamupalaan. Myös niinä arkiaamuina. Se vaatii sen, että herään aiemmin, mutta olen oppinut ottamaan tuosta täyden hyödyn irti. Aamut ovat minun ja silloin nautin omasta seurastani.

Istun keittiön pöydän äärellä ja nautin pitkän kaavan mukaan aamupalaa. Tämän kaupallisen yhteistyön myötä sain kokeiluun Marli Vital Omena-Litsi + Kollageeni & C-vitamiini -uutuusmehua. Vaikken ole aamuisin juuri muuta juonut aamupalan kanssa kuin kahvia, niin täytyy sanoa että olen koukuttunut lasilliseen tuota kollageenia ja C-vitamiinia sisältävää mehua.

Sen lisäksi että mehu on hyvänmakuista sisältää se hyvinvointia edistäviä ainesosia. Yhdessä 2 dl:n lasillisesa on nimittäin 1200 mg kollageenipeptidejä ja 30% päivittäisestä C-vitamiinin tarpeesta. C-vitamiini edistää kollageenin muodostumista ihon normaalia toimintaa varten ja kuten ollaan blogissa aiemminkin juteltu, niin kollageeni on hiusten, ihon, kynsien ja sidekudosten rakennusainetta.

Olen nyt reilut pari vuotta ottanut kollageenilisää päivittäin tablettien tai jauheen muodossa. Virkistävä mehu tuo kivan lisän hyvinvointiini ja kuin varkain saan buustattua kollageenituotantoani sen avulla. Veikkaan, että tuo Marli Vital -uutuusmehu on tullut meidän perheeseen jäädäkseen. Tukemaan kollageenin saantia ja hyvinvointia, koko perheelle. Säilöntäaineeton mehu nimittäin sopii myös lapsille!

ARVONTA! Marli Vital -kampanjasivuilla on meneillään huikea arvonta, jossa kaikkien osallistujien kesken arvotaan pääpalkintona 3 kpl 100 euron arvoisia K-lahjakortteja + 10 litraa uutta Marli Vital Omena + Litsi & C -vitamiinimehua. Lisäksi arvonaan 10 kpl tuotepalkintoja (sis. 10 litraa Marli Vital -uutuusmehua / palkinto). Arvontaan voitte käydä osallistumassa täällä.

Miten sä pidät huolta hyvinvoinnistasi arjen keskellä? ♥

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,