torstai 24. syyskuun 2020

Wholehearted woman

HEI IHANAT

Mulla on ollut suuri kunnia ja etuoikeus oppia viimeisen parin vuoden aikana hurjasti uusia asioita. Tuntuu, että tämä oppimisen ilo ja halu on kyltymätön. Tietoa on tullut imettyä niin paljon, että olen joutunut opettelemaan keinot, joilla suodattaa se mulle merkityksellisin tieto tietotulvasta. Olen sen tyypin ihminen, että kun johonkin paneudun, niin teen sen 110%. Pidemmän aikaa fokukseni on ollut kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa, kuten tiedätte. Kaikille tuttu on se liikunnan, ravinnon ja levon pyhä kolminaisuus, mutta mua on enemmän kiinnostanut se kaikki muu siellä takana. Se, miten mielen hyvinvointi säätelee kokonaishyvinvointiamme.

Positiivisen psykan opintojen aikana tutustuin Brené Brownin Wholeheartedness-ajattelumalliin hyvinvoinnista. Millä keinoin ihminen pystyy elämään elämänsä aitona, täydestä sydämestä ja siten täysillä? Tajusin, että tuo on se, mihin itse olen pyrkinyt viimeisten viiden vuoden ajan. Miten pystyn olemaan rehellinen itselleni, hyväksymään itseni sellaisena kuin olen ja elämään sen mukaan? Englanninkielinen määritelmä tälle wholeheartedness-termille on:

”The capacity to engage in our lives with authenticity, cultivate courage and compassion, and embrace — not in that self-helpy, motivational-seminar way, but really, deeply, profoundly embrace — the imperfections of who we really are.”

Eli vapaasti käännettynä se tarkoittaa kykyämme elää elämämme aitoina, rohkeuttamme ja itsetuntoamme ruokkien, samalla kuin tunnistamme ja hyväksymme sen, että emme ole täydellisiä. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja toisaalta kaikki me olemme täydellisiä omalla tavallamme. Olennaista olisi osata päästää irti siitä ajatuksesta, että mietimme millaisia meidän kuuluisi olla. Sen sijaan tulisi keskittyä siihen, että keitä me todella olemme.

Ajatusmalliin liittyy kymmennen kohtaa, joiden avulla pystymme elämään täysillä, sydämestä. Vaikka sen riskinä on haavoittuvuus, johon sydämensä avaamalla itsensä altistaa.  Mutta siinä missä haavoittuvuutta on usein pidetty negatiivisena asiana, näkee Brown sen positiivisena asiana. Jotta pystyt elämään elämäsi täydellä sydämellä, pitää pystyä olemaan haavoittuvainen. Ajatusmallissa vaalitaan/ruokitaan kymmentä hyvinvointiimme vaikuttavaa asiaa, jotka saavutetaan päästämällä irti vastaavasti kymmenestä hyvinvointiamme haittaavasta asiasta/tavasta. Ja toisaalta taas vaalimalla tai ruokkimalla hyviä asioita, ne elämää rajoittavat asiat jäävät taka-alalle.

♥ Aitous (päästää irti siitä, mitä muut ajattelevat)
♥ Itsemyötätunto (päästää irti perfektionismista)
♥ Resilienssi (päästää irti voimattomuudesta)
♥ Kiitollisuus ja ilo (päästää irti pelosta)
♥ Intuitio ja usko (päästää irti varmuuden tarpeesta)
♥ Luovuus (päästää irti vertailusta)
♥ Leikki ja lepo (päästää irti uupumuksesta ja tehokkuudesta)
♥ Rauha ja tyyneys (päästää irti ahdistuksesta elämäntyylinä)
♥ Merkityksellinen työ (päästää irti ”pitäisi” -ajatuksesta)
♥ Nauru, laulu ja tanssi (päästää irti kontrollista)

Vaaliminen/ruokkiminen on jotain positiivisen luomista. Se vie sinut eteenpäin laittamalla airot veteen, jotta voit soutaa veneesi elämän merellä. Vapauttaminen/irti päästäminen on vastuksen poistamista. Se irrottaa ankkurit veneestäsi, jotta voit edistyä tehokkaasti soutaessasi. Luomatta positiivista et voi edetä matkallasi. Ja vapauttamatta sitä, mikä painaa sinua, edistymisesi on rajoitettua, hidasta ja tuskallista.

Teoriassa ihana ajatus, mutta mites käytäntö? Wholeheartedness on Brené Brownin mukaan kuin pohjantähti. Et ikinä saavuta sitä, mutta tiedät, kun olet kulkemassa oikeaan suuntaan. Mikäli kiinnostuitte tavoista, joilla toteuttaa tätä ajattelumallia, niin täältä löytyy jokaiseen kohtaan vielä selvennys ja harjoituksia.

Usein kuulee sanonnan, että helppoahan se on teoriassa ja näin se onkin. Mutta jos ei ole valmis tekemään hyvinvointinsa eteen töitä, ei tule mitään saavuttamaankaan. Hyvinvoinnin eteen asetetut tavoitteet pitäisi meillä kaikilla olla kuitenkin siellä prioriteettilistan kärjessä, sillä uskon, että kaikki olemme tietoisia siitä, mitä jää jäljelle, kun hyvinvoinnilla pelaa rulettia. Me ihmiset ollaan kokonaisuus, jossa on niin himskatin monta osaa. Ei ole aina helppoa pitää kaikista varaosista huolta, mutta jonkinlainen vuosihuolto olisi aina silloin tällöin paikallaan ja sen tsekkaus, että missä mennään ja mitä mulle oikeasti kuuluu – tiedättekö vuosihuolto sellaisen listan mukaan kuin autohuolloissakin on. Raksi ruutuun, kun tietty varaosa on huollettu/vaihdettu. Ja tämä vuosihuolto ei edes maksa mitään, paitsi ehkä vähän aikaamme ♥

Niin, että ei olisi hassumpi tavoite hyvinvoinnin suhteen tavoitella olotilaa ”Wholehearted woman/man/person”. Sen verran countrymusiikkivibat mulle tuosta termistä tulee, että oli pakko pukeutua rimpsudenimpaitaan. Stetsoninikin olisin laittanut päähäni, ellei se olisi paikassa jemma niiden mun Wranglereiden kanssa :)

KIVAA TORSTAITA TOIVOTELLEN,

 


sunnuntai 20. syyskuun 2020

Toivepostaus: Miten äitiys on muuttanut minua?

HEI HELLUREI

ja suloista sunnuntai-iltapäivää ♥ Täällä nautitaan päiväruoan jälkeisestä koomasta sohvalla. Mikä siinä onkaan, että perunamuusia ei osaa syödä sopivaa määrää, vaan aina tulee syötyä liikaa. Lisäksi tyttöjen tekemät broileripyörykät currykastikkeella olivat niin hyviä, että myönnän syöneeni yli nälkätilanteen. Nyt vähän lepoa ja illalla parin tunnin kropan liikuttelua. 

Sain jo viime talvena postaustoiveen, jonka kieltämättä ehdin unohtaa tässä välissä. Viime viikon lopulla sen muistin ja jotenkin tuli olo, että nyt on hyvä hetki se toteuttaa. Miten äitiys on muuttanut minua? Ensimmäinen mieleen tullut ajatus oli, että ei mitenkään. Kunnes tajusin, että onhan se muuttanut minua aivan älyttömän paljon. Mutta pelkästään positiiviseen suuntaan.

Ne olettamukset, jotka mulla oli äitiydestä ennen äidiksi tuloa romuttui molempien syntymän ja koliikin myötä. Silloin rutiinit ja tarkat nukkuma-ajat oli ne, jotka helpottivat. Sekä lasta että vanhempia. Mutta sen jälkeen, kun vauvat alkoivat nukkumaan paremmin, luovuttiin tarkoista ajoista. Elämästä tuli jotenkin vapaampaa. Hetken taistelin tuota vastaan, sillä olinhan ajatellut etukäteen, että äitinä pidän kiinni rytmistä, niin ruoka- kuin unirytmistäkin.

Ennen äitiyttä olin jotenkin näin jälkikäteen ajateltuna liian perfektionisti. Suorittajakin osaltaan. Äitiys on saanut mun nutturan löystymään. Toki lasten ollessa leikki-iässä olin sillä tavalla perfektionisti, että siivosin lelut olkkarin lattialta tämän tästä ja pidin kodin siistinä. Mutta se oli osa sitä, että yksinkertaisesti viihdyin jo silloin siistissä kodissa. Lapsilla oli kyllä myös aina puhdasta päällä ja hiukset kammattuina, mutta sitäkään en kokenut suorittamiseksi, vaan ajattelin asian niin, että lasten on kivempi olla puhtaina.

Yhtäkkiä palaset on löytäneet kohdilleen ja arvot on muuttuneet siitä, mitä ne olivat aiemmin. Ja tämä on ihan sallittua ja luonnollista.  Ennen äitiyttä ajattelin, että musta tulee sellainen tiukkismutsi, joka pitää lapset herran huomassa :D

Olen mä tiettyjen asioiden (kuten käytöstavat) suhteen edelleen tiukka, mutta muuten koen että äitiys on tuonut mulle sellaista rentoutta, josta en edes tiennyt ennen äidiksi tuloa. Mun mielestä hyvä esimerkki on se, että parikymppisenä eräs työkaverini sanoi mulle, että lyö päänsä vetoa, että musta tulee verotarkastaja. Kaiken piti olla niin viimeisen päälle prikulleen just eikä melki. Silloin ehkä otin hieman itseenikin tuosta työkaverin väitteestä, sillä pidin itseäni leppoisana. Äitiys on opettanut mulle sen, mitä on olla leppoisa ja rento. Miten elämä on siinä leikkimaton ympärillä eikä ole kiire nousta mihinkään.

Äitiys on opettanut mua elämään vielä enemmän hetkessä. Toki tälläkin hetkellä suunnittelen ja asetan tavoitteita, mutta ne eivät ole mulle vain päämäärä vaan enemmänkin nautin tästä matkasta. Ihan jokaisesta päivästä lasten kanssa. Jokaisesta nakellusta niskasta, tiuskaisusta ja hanakammin kiinni laitetusta ovesta. Äitiys on opettanut epäitsekkyyttä ja sen, miltä tuntuu kantaa huolta. Tuonut hurjan määrän vastuuta. Äitiys on herättänyt sen sisälläni olevan leijonaemon henkiin.

Kaiken kaikkiaan äitiys on tehnyt mulle hyvää. Vaikkei ihmisyyttäni määrittele äitiys, niin on se silti paras osa elämääni. Kaiken sen kannalta, mitä se on tuonut. Kuka sen minulle on suonut. Miten olen itse kasvanut ihmisenä äitiyden myötä

SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,


lauantai 19. syyskuun 2020

Hyvinvointiviikonloppu

HEI HUOMENTA IHANAT!

Täällä on herätty poikkeuksellisesti lauantaina herätyskelloon. Heitetty koiran kanssa lenkki ja nyt juon vielä toista kahvikuppia.  Tätä viikonloppua kuvaa vahvasti hyvinvointi. Mulle hyvinvointi tarkoittaa monia asioita, mutta tällä hetkellä suurin hyvinvointiini vaikuttava asia on liikunta. Olen huomannut, että kun on liikuntapuoli kunnossa sitä nukkuu paremmin, palautuen ja lisäksi tulee kiinnitettyä ruokavalioon enemmän huomiota. Mieli on virkeämpi ja energia virtaa.

Pian lähden niin suloisen ihanaan parin tunnin Flow into softness -joogaworkshoppiin. Eka tunti dynaamista vinyasa flow-joogaa ja toka tunti hellivää yin-joogaa. Mulla ei ole edes raskaimpien spinningtuntien aikana hiki valunut niin paljon kuin vinyasassa :D Viime viikolla tein MyBnb:n kautta pari joogatuntia ja mietin, että miksi olen taas pitänyt joogasta taukoa. Sillä mä nautin siitä niin paljon. En sano, että tällä liikkuvuudella mikä mulla on, se helppoa olisi. Mukavuusalueen ulkopuolelle mennään hetkeksi ennen kuin helpottaa.  Mutta jo viikolla tehtyjen parin joogatunnin ja pilateksen jäljiltä mulla on just sellainen olo kropassa, mihin tähtään. Voimakas ja ryhdikäs, elinvoimainen.

Tänään siis ohjelmistossa pari tuntia ohjattua joogaa ja viikonlopun päätteeksi toiset pari tuntia. Siihen väliin muuten hyvinvointia helliviä juttuja. Perheen kanssa pitkästä aikaa kaupunkioleilua, hyvää ruokaa, leffaa, pitkiä yöunia ja koiran kanssa lenkkiä metsässä. Hyvinvoinnin vaaliminen on tärkeää aina, mutta varsinkin silloin, kun elämässä on kiiruita hyvinvoinnista huolehtimisen merkitys korostuu.

LEPPOISAA VIIKONLOPPUA MURUT, VOIKAAHAN HYVIN