perjantai 13. syyskuu 2019

Fredagsmys @ Marian Bistro

HEI HELLUREI!

Pitkästä, pitkästä aikaa perjantai-illan tunnelmia Marian Bistrosta. Kesällä harvoin tulee vietettyä aikaa täällä kellarissa, mutta syksyn tullen kaivaudumme maan alle kuin mörrimöykyt konsanaan. Poltamme kynttilöitä ja katselemme sarjoja viltin alla. En oikein vieläkään usko, että tässä oli pari vuotta sitten autotalli ja varasto. Siihen nähden, että tila oli täynnä rojua, on tila nyt 100% paremmassa käytössä.

Ehkä paras päätös ikinä oli myös se, että maalasimme seinät liki mustalla ja laitoimme lattiaan mustan laatan. Tilahan olisi aivan erilainen, jos seinät olisivat esimerkiksi valkoiset. Hämyisä ja kutsuva oli suunnitelmissa. Sellaisen saimme. Baaritiskin kelopuut tuovat lämpöä ja samalla ripauksen rakasta Lappia tänne etelään. Kausivalot täällä palaa kesät talvet ja joulukuun alussa valoa tulee tuomaan jälleen pieni joulukuusi.

Tänä iltana Marian bistrossa tarjoillaan kanapitaleipiä. Tällä kertaa en tehnyt pitaleipiä itse, mutta jos te haluatte ne tehdä, niin täältä löytyy yksi hyväksi koettu resepti. Perjantai-iltaisin ei jaksa välttämättä tehdä ruokaa tuntitolkulla, ei tänäänkään. Sen takia meillä syötiin noin parissa kymmenessä minuutissa valmistuvia herrrkullisia leipäsiä. Joiden kanan voi korvata esimerkiksi falafeleillä. Tällaiset ”täytä itse mielesi mukaan” -ruoat ovat ihan parhaita!

Kanapitaleivät

4 -6pitaleipää
2-4 kpl broilerin rintafileitä
(suolaa, currya, sitruunaa)
kurkkua
tomaattia
salaattia
1 avokado
pieni punasipuli
2 dl turkkilaista jogurttia
puoli punttia korianteria
lime-chililastuja
mustapippuria & suolaa

-paista kananfileet kullanruskeiksi ja mausta suolalla, currylla ja sitruunamehulla. Riivi ne paloiksi.
-pilko kanojen paistuessa kurkku, tomaatti, salaatti, avokado ja punasipuli
-sekoita turkkilaisesta jogurtista, korianterista ja mausteista kastike ja laita se jääkaappiin tekeytymään
-lämmitä pitaleivät ohjeen mukaan ja täytä ne em. aineilla

ID Josko herkuttelu ja äiskän vieressä peiton alla makoilu auttaa tuon pienemmän orastavaan flunssaan. Tytöt ovat huomenna lähdössä veljen perheen mökille, joten toivotaan että pöpö talttuu illan ja yön aikana. Sehän tietää sitten sitä, että kunhan olen saanut yhden työprojektin Tampereella tehtyä, suunnataan kaksistaan miehen kanssa mökille. Noh, sen karvaisen kolmannen pyörän kanssa. Koskahan ollaan viimeksi oltu kaksistaan mökillä yötä. On siitä jo monta vuotta!

Nyt vielä pieni palauttava kävelylenkki. Sitten lepoasentoon ja Vain elämäätä väijymään :)

IHANAA VIIKONLOPPUA!

 


perjantai 16. elokuu 2019

Herkullinen & helppo ruokavinkki viikonloppuun

HEIPPAHEI IHANAT!

Jos päässä on soinut aamusta alkaen Martti Servon ”On viiiikonloppu täällä taas…”, niin ei kuulkaa hyvä heilu. Tiedän, että tämä perjantaifiilis tulee vielä iltapäivästä kulminoitumaan pienenmoisiin perjantaihepuleihin. Vaikka en tunnusta olevani väsynyt, niin pientä sellaista on ilmassa. Kuplivaa väsymystä. Sellaista positiivista väsymystä, tiedättekö. Onneksi huomen aamulla saa nukkua niin kauan kuin sielu sietää!

Pitkästä aikaa teimme tuossa yksi ilta uuniperunoita. Olin vallan taas unohtanut kuinka helposti uuniperunat tulevatkaan. Ja jos on käytössä pienempiä perunoita tai viitsii ne ensin mikrottaa, niin selviää puolella tunnilla. Tiedän, että perunat ovat joidenkin mielestä ihan nounou ruokavaliossa. Liikaa hiilareita sun muita. Mutta mun täytyy sanoa, että rakastan perunoita. Rakastan perunoiden makua, rakastan niitä kaikissa eri muodoissaan. Eniten ehkä juuri uuniperunoita.

Jos mietitään koko perheen yhteisiä herkkuja, niin uuniperunat menevät siihenkin kastiin. Nykyään nuo soositkin uppoavat kaikille, mutta oli aika, kun lapset eivät syöneet vielä kalaa ja tein paahdetun kinkkutäytteen heille. Elämä on helpottunut monelta osin lasten kasvaessa, eikä vähiten näiden ruokailujen kanssa :)

Uuniperunoita oli tarkoitus tehdä tänä iltanakin. Myysseillä oikein kunnolla ja nauttia alkavasta viikonlopusta. Mutta kävi niin hassusti, että ryhmän paine sai auttamaan paikallista pizzakebab yrittäjää ja vatsa sanoo pian poks. Veikkaan, että illallakaan ei ole vielä nälkä ;)

Olen muuten viime vuodet tehnyt uuniperunat ilman mitään foliovirityksiä. Aivan loistavasti kypsyvät ilman foliotakin. Ja me ”potato skins lovers”  saamme nauttia rapsakoista kuorista – tulee koko peruna hyötykäyttöön.

Savulohitäyte

savulohta
2 prk kermaviiliä
1 dl majoneesia
sitruunapippuria
tilliä
ripaus suolaa

-sekoita aineet keskenään
-anna tekeytyä jääkaapissa hetki ennen tarjoilua

Paahdettu kinkkutäyte

3 dl ranskankermaa
6 siivua serranonkinkkua
1 rkl dijon sinappia
kevätsipulin varsia
loraus hunajaa
muutama kierto mustapippurimyllystä

-paahda kinkut rapsakaksi 200 asteisessa uunissa ja pienistele ne
-sekoita täytteen aineet ja mausta tarpeen mukaan lisää hunajalla ja mustapippurilla
-anna tekeytyä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua

Viikonlopulle onkin tiedossa kivasti kaikkea pientä ihanaa tekemistä; yhden pienen tirpan synttäreitä ja riippuen miten miehen golfkisat menevät, niin ehkä päästään yöksi mökille. On ollut kova ikävä mökkisaunan löylyjä. Eli vaikkemme yöksi pääsisikään, niin sauna nyt ainakin pitää käydä lämmittämässä! :)

IHANAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA,


perjantai 28. kesäkuu 2019

Lomalta maistuvat perjantai-illan tunnelmat

MMMOIKKA IHANAT!

En tuntenut olevani loman tarpeessa, mutta nyt kun kesäloman eka viikko starttasi, niin sellainen riemukupla nostaa päätään tuolla jossain sisimmässään. Vaikka nyt ekalla pätkällä lomaa on tiedossa vain viikko, niin silti lomafiilis on aivan tapissa. Ehkä senkin takia, että vaikka rakastankin työkavereitani ja rakastan olla toimistolla, niin seuraavaan kokonaiseen toimistopäivään on aikaa niin paljon, ettei kalenteri tahdo riittää :) Pari työviikkoa tämän ekan kesälomaviikon jälkeen kuluu kotitoimistolla, mikä mahdollisuuksien mukaan tarkoittaa mökkitoimistoa. Sen jälkeen on taas pari viikkoa ns. virallista lomaa.

Elämä on ihanaa! Eikä vähiten sen takia, että huomenna koittaa odotettu Toscanan matka. Villa uima-altaalla ja kukkulanäkymillä. Maalaiskylän tunnelmaa ja rakkaita ystäviä. Italian matkan kunniaksi meillä syötiin tänä iltana Ginan pastasalaattia. Olinkin jo unohtanut moisen salaatin ja nyt taas muistin, miksi niin kovin tykkään siitä; siinä maistuu aurinko. Siinä maistuu myös loma.

Alunperin resepti on Anna Bergenströmin kirjasta Makuja ja tuoksuja Pähkinäpuun alla, joka muuten on yksi suosikkikeittokirjoistani. Täynnä fredagsmyseihin sopivia reseptejä. Tämä salaatti kannattaa aloittaa kastikkeesta!

Pastasalaatti à la Gina

250 g pastaa
12 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
1 dl oliiveja
timjamia
merisuolaa
mustapippuria
200 gr mozzarellaa
150 gr jamòn serranoa
1 runsas nippu rucolaa
ja kastike, katso alla

KASTIKE: Pane kuppiin 2 veitsen lappeella murskattua valkosipulinkynttä, vajaa teelusikallinen suolaa, 3 rkl viinietikkaa ja 1 tl juoksevaa hunajaa. Anna seistä noin 30 minuuttia. Ota tämän jälkeen pois valkosipuli ja sekoita joukkoon 6-7 rkl oliiviöljyä.

SALAATTI: Keitä pasta napakaksi miedosti suolatussa vedessä ja huuhtele se nopeasti lävikössä kylmällä vedellä. Valuta hyvin. Pane pasta salaattikulhoon ja kaada päälle kastike. Lisää suikaloidut aurinkokuivatut tomaatit, oliivit ja timjami. Hienonna päälle sormisuolaa ja mustapippuria.
(tässä vaiheessa laitoin salaattikulhon jääkaappiin….)
Juuri ennen tarjoilua sekoita joukkoon mozzarellajuusto revittynä, kinkku ja rucola.

Hassu sattuma, että pari vuotta sitten, kun tuota olen viimeksi tehnyt, oli mies golfkentällä. Ja taas hän on siellä ja saa kotiin tultuaan pastasalaattia. Täältä linkin takaa muuten löytyy resepti myös hurmaaviin pieniin leipäsiin, jotka sopivat tämän salaatin kanssa. Ei tämä niitä kaipaa, mutta jos haluaa jotain laittaa tarjolle lisää, niin nuo leipäset menevät. Saas nähdä kuinka viikon pastan, pizzan ja risoton syömisen jälkeen napa paukkuu. Olen huomannut, että mun ei kannata niitä kovin paljoa ainakaan arjessa syödä. Vatsa alkaa kivistelemään ja olenpas huomannut hiilaritankkauksen jälkeen myös kasvojen ihonkin reagoivan pienellä näpyllä.

Hei kuulkaas, seuraavan kerran palataan Toscanan auringon alta. Kannettavan otan mukaan, mutta se, kuinka usein se aukeaa on vielä arvoitus. Ainakin IG:n puolella luvassa päivittäinen annos aurinkoa, jos sellaista kaipaatte :)

IHANAA KESÄKUUN VIKAA VIIKONLOPPUA 

PS. tuota karvaista kokkauskaveriani tulee kova ikävä, mutta onneksi saamme hänelle kotiin iiiihanan hoitajan!