keskiviikko 30. joulukuun 2020

Lämmin kiitos ♥

HIPSHEI IHANAT,

niin se vain kuulkaa hurahti tämä loppuvuosi silmänräpäyksessä. Kun syyskuun lopulla kerroin kuuntelevani sydäntäni ja lopettavani tämän elämäni yhden suuren rakkauden eli  lifestyleblogini vuodenvaihteessa mua pelotti ihan älyttömän paljon. Oli aikoja, että mietin, että teinkö tai teenkö oikean ratkaisun. Vaikka olin alitajuntaisesti ajatellut repäistä jo reilun vuoden päivät. Etsinyt sitä mun juttua. Kun rakastaa jotain niin paljon kuin mä rakastan kirjoittaa tekstejä, voi helposti käydä niin, että rakkaus vie mennessään. Sokaistuu tekemiselleen. Kunnes tajuaa, että haluaa tehdä elämässä muutakin.

11 vuotta on pitkä aika kirjoittaa julkisia tekstejä. Paljon on vettä virrannut Tammerkoskessa ja paljon ollaan teidän kanssanne jaettu. Se, että otin blogissa linjan kertoa myös niitä henkilökohtaisempiakin juttuja ei ole kaduttanut. Yhtään blogipostausta en ole poistanut (paitsi kaksi ihan ekaa on jonnekin joutunut), vaan olen sitä mieltä, että mikä kerran on kirjoitettu alas, se siellä pysyköön. Jokaisen tekstin olen kirjoittanut sydämestäni ja blogi on ollut mulle kanava purkaa tunteita myös silloin, kun muulla tavoin en ole tunteitani osannut purkaa.

(postauksen kuvat oldies goldies postauskuvituksia menneiltä vuosilta)

Olen asettanut itseni tunnetasolla alttiiksi, mutta tuo haavoittuvuus on ehkä se, joka on kasvattanut mua ihmisenä kaikista eniten. Aloitin Siirappia ja Hunajaa -blogin kirjoittamisen joulukuussa 2009. Kahden pienen lapsen äitinä. Epävarmana ja aivan raakileena. Vuodet ovat koulineet. Olen saanut kasvaa teidän kanssanne. Jakaa mielipiteitä, saada uutta näkökulmaa asioihin ja jakaa ajatuksen siitä, että rakentava kommentti on se, mikä kasvattaa eniten. Olen oppinut kurkistamaan kuplan ulkopuolelle. Astumaan myös välillä epämukavuusalueelle.

Ruoanlaitto, kattaminen, ruokien suunnittelu, keittiön sisustus ja kaikki se mikä keittiöelämään liittyy on lähellä sydäntäni. Olen onnellisimmillani keittiössä. Moni asia on lähellä sydäntä, mutta tässä vaiheessa, näin 11 blogivuoden jälkeen, ajattelin keskittyä sillisalaatin sijaan hieman suppeampaan skaalaan. Ja näin mahdollistaa sen, että ajanhallintani tulevien uusien työkuvioidenkin suhteen on kunnossa. Bloggaaminen on niin suuri osa mun hyvinvointiani ruoanlaiton ohella, joten miksi en yhdistäisi näitä kahta mulle tärkeää asiaa. Ajatus ruokapainotteisesta Marian Bistro -blogista tuntui päivä päivältä paremmalta. Hykertävältä ja kutkuttavalta, näin h-hetkellä.

Silloin syyskuussa en vielä tiennyt Marian Bistron uutta osoitetta, mutta nyt sekin on selvillä. Ja tattadaa…Marian Bistro jatkaa tässä samassa osoitteessa ♥ Ja se tekee kuulkaa muutoksen henkisesti niin paljon helpommaksi. Blogin ulkoasu tulee muuttumaan, mutta vielä hetken aikaa mennään tällä vanhalla pohjalla. Ylihuomenna tiedän herääväni aikaisin vaihtamaan logon tuohon blogin yläkulmaan. Esittelytekstin ja uuden kuvan. Vanhat postaukset tulevat siirtymään arkistoihin, mutta ne löytyvät hakusanalla tuolta sivupalkin hakutoiminnon kautta.

Mä olen ollut ”Indiedaysilainen” tai nykyisin ”Indieplacelainen” syyskuun alusta 2014 asti. Olen saanut tehdä töitä Suomen parhaimpien ja ammattitaitoisimpien tyyppien kanssa. Niin siellä toimiston päässä kuin kollegoidenkin tiimoilta. Mä en olisi tässä missä mä nyt olisi, ellei mulla olisi ollut niin suunnaton tuki taustalla. Edelleen mun täytyy sanoa, että joka ikinen kerta, kun toimiston päästä kilahtaa sähköpostia en malta olla avaamatta sitä ja vastaamatta siihen samantien.

Samoin on teidän ihanien kommenttien kanssa. Mä muistan miehen joskus kysyneen, että mitä mä kirjoitan kun hymyilen Naantalin aurinkona. Mä huomaan hymyileväni, kun vastaan teidän kommentteihin. Hymyilen, kun kirjoitan postausta. Ja hei se hymy kertoo jo sen, että silloin olen sellaisen puuhan äärellä, joka tuottaa mulle iloa.

Näen elämän tarinana. Tarinalla on alku ja loppu, mutta se loppu ei ole vielä toivottavasti pitkään aikaan. Blogillakin on alku ja loppu, mutta senkään loppu ei ole vielä. Mä olen veturin kuljettaja ja mulla on veturin perässä nyt 11 vaunua täynnä juttuja. Ylihuomenna mukaan otetaan 12. vaunu ja jutut jatkuu.

Älä koskaan sano ei koskaan. Voihan olla, että herätän At Maria’s -blogin henkiin silloin, kun mummuna kiikun kiikkustuolissani siellä parvekkeella, jonka alla turkoosit aallot lyövät Malibun rannan valkoiseen hiekkaan. Kun en oikein enää näe kirjoittaakaan, mutta jolloin tekniikka on niin kehittynyt, että puhe muuttuu suoraan tekstiksi blogiin. Kun kuvat piirtyvät blogiin silmän verkkokalvolta. Tai sitten silloin jatkan Marian Bistroa ja jaan niitä sellaisia mummujen reseptejä 😉

Kukaan ei tiedä, mitä elämä tuo tullessaan, mutta mulla on sellainen tunne, että tästä tulee vielä niin hyvä! Into blogin kirjoittamiseen on edelleen vahva. Sitä kuuluisaa writer’s blockia ei ole onneksi koskaan tullut. Mä luotan vahvasti siihen, että kun tekee itselleen mieluisia asioita, niin on oikeilla jäljillä tässä elämässä.

Mutta hei, ilman teitä ei olisi ollut At Maria’s -blogia. En tiedä, miten pukisin sanoiksi sen suunnattoman kiitollisuuden, jota tunnen kaikista näistä vuosista. Joten tyydyn toteamaan vain, että lämmin kiitos ihan jokaiselle siellä ruudun toisella puolen – lämmin virtuaalihalaus just sulle ♥ Kiitos, että olet ollut mukana seuraamassa. Kiitos, että mä olen saanut kirjoittaa sinulle. Kiitos kaikesta viestinvaihdosta blogin kommenttiboksissa, sähköpostitse, instassa ja facebookissa. Te lukijat olette parhaimmillaan olleet mulle lohtu ja toivo, ilo ja se kateissa oleva valo. Teistä on tullut mulle tosi tärkeitä.

Jos tiemme nyt erkanee Marin Bistron myötä, niin haluan toivottaa sinulle kaikkea hyvää tulevaan. Kiitos tästä matkasta ♥ Jos matkamme jatkuu, niin haluan toivottaa sinut tervetulleeksi blogiin, jossa tarinat ruoan ympäriltä vievät kielen mennessään ♥ Ja toivottavasti myös ne ruoatkin. Marian Bistron ovi on aina auki, joten jos tällä hetkellä tuntuu siltä, että ruokatarinat eivät ole se sinun juttusi, mutta myöhemmin kenties ovat, niin olet aina tervetullut piipahtamaan, istumaan iltaa tai viettämään enemmänkin aikaa täällä ♥ Moni on huolestuneena kysynyt, että miten käy mökkipostausten. No kuulkaas, tuo At Maria’sin insta alkaa mökkihöperöimään heti vuodenvaihteessa, kun uusi mökkikausi starttaa. Tai ainakin heti alkuvuonna jos ei vielä ylihuomenna 😉 Sinne tulen päivittelemään sitä kaikkea muuta elämää kuin ruokaelämää. Tuttuun tyyliin.

Marian Bistro -blogin alkuvuodesta ja kuvioista jutellaan sitten ylihuomisessa blogipostauksessa lisää. Nyt toivottelen teille

IHANIA VUODEN VIIMEISIÄ HETKIÄ JA ONNELLISTA ALKAVAA UUTTA VUOTTA TOIVOTELLEN,

PS. Jatkossa pystyt seuraamaan juttujani tämän blogin lisäksi

Marian Bistro IG
Marian Bistro FB
At Maria’s IG

At Maria’s FB

 


sunnuntai 27. joulukuun 2020

Viivy vielä hetki

HEIPPAHEI IHANAT!

Ei sitä vielä malttaisi luopua tästä leppoisasta joutenolosta. Onneksi ei ole pakkokaan. Ekaa kertaa moneen vuoteen mulla on välipäivät lomaa isolla ällällä. Ei tarvitse avata työkonetta, ellei sitten itse halua. Vielä ei ole tullut moista halua 😉

Saatiin tänään aamusta veljen perhe Pyhälle ja seuraavan viikon kupletin juoni taitaa olla se, että tyttöjä ei juuri näy; laskevat aamusta iltaan nelistään. Paukkupakkasetkin hieman väistyvät, joten sisätiloissa lämmitteleminen ei ole tarpeen tämän tästä.

Eilen muutettiin tänne omaan mökin päätyyn ja siinä missä silloin kuukausi takaperin laitettiin tämä nopeasti vuokrakuntoon on nyt ollut ihana fiilistellä ja tuumailla, että miltä täällä tuntuu. Ja hei hyvältähän täällä tuntuu. Tajusin just tässä sohvalla maatessani, että näen puiden lomasta rinteeseen.

Alunperin ajattelin pitää tänään välipäivän laskettelusta ja keskittyä hiihtämiseen, mutta taidan suosiolla jättää pakkasten takia hiihtämisen huomiselle ja lähteä vähäksi aikaa rinteeseen miehen kanssa. Tyhjältä kun näyttää. Ennen Pyhälle tuloa mietin, että näinköhän turvavälit sun muut saadaan pidettyä, mutta kuten IG:n puolellakin kerroin, niin porukka ottaa tämän turvavälijutun tosi hienosti. Tuolihissi vetää siitä huolimatta hyvin eikä ruuhkaa kerkeä syntymään.

Joulu on tuntunut tänä vuonna jotenkin tosi tervetulleelta. Sellaiselta, että pieni irtiotto arjen ihanuudesta tuli tarpeeseen. Kellon ympäri nukutut yöt tulivat tarpeeseen. Joten viivy leppoisa jouluolo vielä hetki, jookos? Mulla oli suuria suunnitelmia saada Marian Bistron blogipasmat kuntoon tässä hyvissä ajoin ennen vuodenvaihdetta, mutta tiedättekö että ei silläkään ole nyt kiire. Kyllä me keretään vielä bistroilemaankin, vaikkei blogi ihan ekana päivänä bistromeiningeillä päivitykään

Nyt kuppi kahvia ja sitten tuumaustauko, että mitä sitä loppupäivällään tekisi. Ihan ensteks varmaan käyn sytyttämässä kynttilät meidän jäälyhtyihin. Ollaan tehty niitä taas urakalla ja ajoväylä mökin pihaan on nyt valmiina loistamaan kynttilänvalossa 🙂

LEPPOISIA JOULUNVÄLIPÄIVIÄ TOIVOTELLEN,

PS. kamera on pysynyt visusti laukussaan koko joulun, joten kännykkäkuvilla mennään. Leppoisasti eikä turhaa ressaten. Vähän niin kuin jouluna on ollut tapana!


keskiviikko 23. joulukuun 2020

Tunnelmallista joulua!

HEI IHANAA AATONAATTOA!

Musta tuntuu, että sain ennenaikaisen joululahjan eilen illalla. Sillä sekunnilla, kun kympin uutisten säätiedotuksessa sanottiin, että liki koko Suomi saa valkoisen joulun Meinasi ihan itku päästä, niin ihanaa! Sillä faktahan on se, että kyllä lumi tuo suuren osan joulutunnelmaa. Ainakin itselleni.

Täällä Pyhällä on herätty aatonaattoon reilun 10 tunnin yöunien jälkeen hissukseen. Poikkeuksellisen lämpimään ilmaan. Aamulenkillä koiran kanssa ollessani totesin, että pakkasta ei taida olla juurikaan. Sielu kaipaa paukkupakkasia ja onneksi sellaisia on luvattu parin päivän päähän. Tänä iltana vissiin jo pikkuisen pakastuu. Tekee hyvää hiihtoladullekin, lentokelejä tiedossa 🙂

Tässä kolmannen kahvikupposen lomassa olen muistellut, että missä asteessa se kinkku taas paistettiinkaan. Meidän kinkku saa olla kuiva ja rapsakka. Nämä ovat niitä makuasioita, joista ei sovi kiistellä. Kinkku pääsee ekana uuniin ja sen jälkeen lanttu- ja perunalaatikot. Sitten juuri ennen iltaruokaa kiehautan lipeäkalasopan. Tämä aatonaatto on tavallaan joulunodotuksen ohella mulle se juttu tässä ajanjaksossa, jota jouluksi kutsutaan. Koska tänään saa viettää aikaa keittiössä, ah!

Mutta sitä ennen vielä muutamat joulutervehdykset menemään sähköpostitse, tietokone kiinni ja hommiin. Celine Dionin joululaulut taustalle ja ehkä vielä yksi kuppi kahvia ja poroleipä hiukopalaksi. Nyt ei ole pariin viikkoon kiire minnekään. Ei aikatauluja eikä sovittuja menoja. Tiedossa ulkoilua, syömistä, päikkäreitä, syömistä, lautapelejä, hiihtoa, syömistä, kirjojen lukemista ja hei mainitsinko jo syömistä? ;D

TUNNELMALLISTA JOULUA TOIVOTELLEN,

 

 


maanantai 21. joulukuun 2020

Kohti tunturijoulua ♥

MAANANTAI-ILTAA IHANAT!
Huhheijakkaa, se olis joululoma nyt 🙂 Auto on pakattu ääriään myöden. Koira pitää vielä pestä joulukuntoon, mutta ensin pitää päästä juoksulenkille nollaamaan syksyn työrupeama. Ruokakassitilaus kahden viikon ajalle on tehty noudettavaksi ilman ihmiskontakteja Rovaniemeltä. Kyllä, tunturijoulu toteutuu oman perheen kesken omassa mökissä, vastuullisesti ja turvallisesti
Tai no, ei omassa mökissä, vaan veljen perheen mökin päädyssä. Mutta siellä, joka on tuttu ja turvallinen paikka. Jossa on paljon tehty joulumuistoja vuosien varrella.
Oma mökin päätymme oli vuokrattu jouluksi ennen kuin ehdimme tehdä siihen oman varauksen (asia on nyt hoidettu tulevia jouluja varten). Veljen perheen saapuessa Pyhälle pääsemme onneksi sitten tuonne omaan päätyymme. Emme viimeksi rymsteerausreissulla ehtineet juuri uusitusta mökistä nauttia, kun lähdimme heti rymstreerausta seuraavana aamuna aikaisin kohti kotia. Tälle joululomalle on tiedossa sohvalötköttelyä ja ulkoilua. Tutustumista tuohon meidän uusittuun mökkiin sekä pienoista pintaremppaa ja keittiörempan valmisteluita.
Lapissa pystymme pitämään turvavälit ja uskon, että ei ruuhkaa hiihtoladuilla synny. Tykkään noudattaa ohjeistuksia, joten pieni paino lähti sydämeltä, kun luin viime viikolla THL:n ohjeistuksen siitä, että pienessä porukassa vietetty mökkijoulu on ok. Veikkaan, että muutenkaan joulun aikaan Lappiin ei ryntää he, ketkä viettäisivät aikaa paikoissa (esim. after ski), joissa taudin tarttuminen olisi helpompaa. Uskon, että joulua pohjoiseen lähtevät viettämään he, ketkä haluavat rauhoittua juurikin pienellä porukalla. He, jotka kuitenkin haluavat tukea lappilaisia yrittäjiä. Muutamana iltana on tarkoituksena tilata mökkiin ruoat paikallisilta ravintolayrittäjiltä. Jotenkin sitä haluaa auttaa omalta osaltaan matkailualan yrittäjien ahdinkoa.
11 vuoteen en ole blogista pitänyt lomaa enkä nytkään varsinaisesti ole sellaista suunnitellut. Mutta uskoisin, että seuraavat pari viikkoa blogi päivittyy harvakseltaan. Tilanteen mukaan mennään 🙂 Jos blogissa on hiljaisempaa, niin At Maria’s -meiningit jatkuvat IG:n puolella (atmarias) ja ruoka-aiheiset jutut taas IG:ssä Bistron puolella (marianbistro).
Voi olla, että palaan vielä tunturin juurelta hyvän jouluntoivotusten kanssa blogiinkin, mutta jos en niin haluan toivottaa jo nyt
TUNNELMALLISTA & RAUHALLISTA JOULUA – KIITOS, KUN OLETTE ♥  

torstai 17. joulukuun 2020

Uuniriisipuuro & luumukeitto

HEI HUOMENTA IHANAT!

Tasan viikko jouluaattoaamuun, ah ❤️ Tasan viikko aikaa fiilistellä. Viikko tulee olemaan vähän täyteläinen, mutta aina kun on pikkuisenkin luppoaikaa ajattelin kuluttaa sen joulujuttuja tehden. Nauttia täysin siemauksin tästä tunnelmasta. Ollakin, että tänä vuonna mielessä hieman kaihertaa he, ketkä eivät pääse viettämään joulua perheidensä pariin. Jotka viettävät joulun sairaalassa, joko töissä tai sitten potilaana. Sovitaan, että tämä joulu on ensimmäinen ja viimeinen tällainen poikkeusjoulu ja ensi jouluna palataan tuttuun ja turvalliseen, eiks vaan?

En muista toista joulun aikaa, että olisin syönyt niin paljon riisipuuroa kuin tänä vuonna. Riisipuuro on eittämättä yks mun suosikkipuuroistani. Kerran vuoteen sitä tulee tehtyä myös uunissa. Ja täytyy myöntää, että vähän vaihtelevalla menestyksellä. En tiedä johtuuko se käyttämästäni maidosta vai onko mittasuhteet tai paistoaika vinksallaan, mutta joskus se jää raa’aksi ja joskus taas menee klöntille. Tällä kertaa onnistui sen verran hyvin, että pakko tallettaa resepti tänne blogiin ensi vuotta varten 🙂

Uuniriisipuuro

2,5 dl puuroriisiä
1,5 l täysmaitoa
1,5 tl suolaa

-sekoita voidellussa uunivuoassa aineet sekaisin
-paista uunin alatasolla 175 asteessa 1 tunti 30 minuuttia
Huom! Sekoita puuroa ekan puolen tunnin aikana noin 10 minuutin välein, ettei se paakkuunnu
-anna tekeytyä 10 minuuttia uunista pois ottamisen jälkeen
-tarjoile luumukeiton kanssa

Luumukeitto

500 g kuivattuja luumuja
2 litraa vettä
1 dl sokeria
2 kanelitankoa

suurustamiseen
0,5 dl vettä
5 rkl perunajauhoja

-lisää luumut, vesi, sokeri ja kanelitangot kattilaan
-anna porista miedolla lämmöllä noin puolisen tuntia, kunnes luumut ovat pehminneet
-sekoita vesi ja perunajauho ja kaada norona keiton joukkoon

Pohdin tuossa, että pitäisköhän jouluaattoaamu aloittaa perinteisen riisipuuron sijaan uuniriisipuurolla. Vähän kauemmin sen tekeminen ottaa, mutta jotenkin on ehkä helpompi tapa valmistaa puuro. Tosin olen alkanut käyttämään hellalla valmistettavien maitopohjaisten puurojen kanssa sitä sellaista maitoa, joka ei pala pohjaan. Helpottaa hommaa huomattavasti. Mä olen mestari polttamaan maitoruoat muuten pohjaan (puhumattakaan riisistä). Ei se kuulkaa täälläkään mene aina niinko Strömsössä 😉

MUKAVAA TORSTAITA,