keskiviikko 22. tammikuun 2020

Arki-illan fiasko? Vai sittenkin euforia?

MOIKKAMOI

ja hei vindeloora; aurinko paistelee siihen malliin, että sisäinen kello kehoittaa menemään takapihalle vähän kuopsuttelemaan maata 😀 Ah, tätä on kaivattu!

Tein viime viikolla IG Storyssa pienen gallupin, että kuinka moni palautuu arkiruoan laittamisen aikana. Sain myös sen tiimoilta paljon viestejä. Kävi ilmi, että reilusta tuhannesta vastaajasta 79% ei palautunut arkiruoan valmistamistouhuissa, kun taas 21% koki arkiruoan tekemisen palauttavaksi.

Kuvitellaan tilanne, että takana on reilu kahdeksan tuntia tiukkaa työrupeamaa. Kurvaat kotiin kaupan kautta. Eka väännät muutamat hikipisarat siitä, kun koko muu perhe vastaa ruokatiedusteluihisi ”Ihan sama, kaikki käy.” Mietit, että miksei ne nyt vaan sano vaikka, että kanapastaa. Ruoan keksiminenhän se työlästä vasta onkin. Tulet kotiin kauppakassin kanssa ja jälleen manaat sitä, että miksi unohdit tilata viikkomaitokauppaostokset kotiin kuljetettuna. Nyt se on tätä päivittäistä kaupassa ravaamista ja rahanmenoa. Saat takin pois päältäsi, nostat kassin keittiön työtasolle ja käyt ekaa kertaa päivän aikana pelastamassa virstarakkosi jomotukselta. Toivoen, että ehkä sillä aikaa joku olisi ystävällisesti purkanut kauppakassin.

Palaat keittiöön, jonka ruokapöydän ääreen onkin jo kokoontunut puolet perheestä esittäen semimankuvalla äänellä toiveensa siitä, että ruoka olisi hyvä olla jo pöydässä. Kiljuva nälkä. Samaan aikaan, kun se ruoka pitäisi olla jo pöydässä vaatii toinen noista mankujista sua katsomaan matikantehtävää, jota ei osannut tehdä. Nostat kädet ylös, ei pysty auttamaan. Odotetaan iskää töistä.

Purat kassista ne ainekset, jotka tuovat pelastuksen koko perheen iltaan. Pistät kanat paistumaan pannulle ja veden kiehumaan. Avaat laatikon ja huomaat, että se pastapussi joka siellä vielä viime viikolla oli, on kadonnut. Kurkkaat jääkaappiin. Vihanneslaatikosta löytyy perunoita, joista kasvaa jotain vihreää. Kuorit perunat ja kuorien mukana ne vihreät. Heittelet potut kattilaan ja katsot kelloa, reilun puolen tunnin päästä pitäisi olla jo autossa kohti harrastuksia. Samalla kun heittelet perunat sinne kiehuvaan veteen huomaat, että olet unohtanut kääntää broitsut ja hella on täysillä. No, mustunut pinta tuo pientä rapeutta kanoihin.

Tähän väliin purat loput kauppakassista tai ajattelit purkaa, kunnes hella alkaa piippaamaan ja sihisevä ääni kertoo siitä, että perunoiden vesi on auttamattomasti kiehunut yli. Nostat kattilan ja paistinpannun pois hellalta. Siirtelet vettä lieden toiselta reunalta toiselle. Tiputtaen osan parketille. Poltat sormesi kuumaan hellaan. Päästelet ärräpäitä ja lopulta pääset jatkamaan ruoanlaittamista.

Saat ruoan pöytään ja huomaat, että osa perunoista on raakoja. Muistat, että olit yhdistänyt samaan pussiin sekä kiinteää että jauhoista perunaa. Kanat ovat kuivia kikkanoita, joita ei edes currykermakastike pelasta. Lasket kymmeneen, katsot kelloa ja alat odottaa sitä hetkeä, kun saat painaa pään tyynyyn.

Kuulostiko tutulta? 😉 Niin täälläkin. Eihän se ruoanlaitto todellakaan aina palauttavaa ole. Kaukana siitä. Mutta kyllä mun täytyy sanoa, että suurimmaksi osan ajasta arkiruokien valmistaminen on mulle sellainen oma hetki työpäivän jäljiltä. Vaikka olisikin vähän kiirettä. Avain arkiruoanlaitosta nauttimiseen ainakin omalla kohdallani on valmistautuminen. Viikon ruokalistan tekeminen ja sen pohjalta kauppakassitilauksen naputteleminen. Viehän nämäkin vähän aikaa, mutta maanantaista perjantaihin kiitän itseäni siitä, että on selvät sävelet ruoanlaitossa. Yleensä tykkään myös ajaa töistä suoraan kotiin ja siinä missä aiemmin nautin maitokaupassa käymisestä, on nyt tuollainen maitokauppapitstop neljän ruuhkassa jotenkin työn ja tuskan takana.

Välillä on myös niitä iltoja, että ruoka pitää olla pöydässä vartissa. Niille illoille olen valinnut ruoan, joka vartissa onnistuu. Kuten kuvissa näkyvät gnocchit sitruunaisessa tomaattikastikkeessa. Euforinen kokemus, aina ruoanlaitosta sen nauttimiseen asti.

Gnocchit sitruunaisessa tomaattikastikkeessa
2-3:lle

500 g perunagnoccheja
vettä
suolaa

2 valkosipulin kynttä
1 pieni punasipuli
15 miniluumutomaattia
öljyä
puolikkaan sitruunan mehu
mustapippuria
persiljaa
basilikaa
parmesanjuustoa

-kuullota pienisteltyjä valkosipulin kynsiä ja pienistelyä punasipulia öljytilkassa
-keitä tällä välin gnocchit ohjeen mukaan (keittämiseen menee pari minuuttia)
-lisää paistinpannulle sipuleiden kanssa halkaistut miniluumutomaatit, persiljaa ja basilikaa
-valuta gnocchit ja lisää nekin pannulle
-paista gnocchiseosta, kunnes gnocchit ottavat vähän pintaväriä
-lisää mustapippuria ja puolikkaan sitruunan mehu

Tarjoiluun: raastettua parmesania ja tuoretta basilikaa

Oletteko kokeilleet perunagnoccheja? Mä tutustuin niihin vasta vuosi takaperin yhden kamppiksen myötä ja siitä lähtien niitä on löytynyt meidän jääkaapissa. Hintakaan ei päätä huimaa, sillä tuollainen 500 gramman pussi on noin 2,5 euroa. Ne on raviolien ja tortellinien kanssa sarjassamme, helposti hyvää eri lisukkeita vaihdellen. Olen perunafani enemmän kuin jopa pastafani. Joten perunagnocchit iskevät tämän fanin johonkin herkkään kohtaan.

Onko sulle arkiruoan valmistaminen palauttavaa puuhaa vai pakkopullaa?

AURINKOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. tiedoksenne saatettakoon, että tällä viikolla on juurikin ainekset fiaskoon. Kauppakassitilaus jäi muka kiireessä tekemättä. Teen sen ensitöikseni…samalla kun yritän miettiä, mitä sitä tänään söisi iltaruoaksi? 😀

 


6 Responses to “Arki-illan fiasko? Vai sittenkin euforia?”

  1. Siiri sanoo:

    Perunasta on täälläkin tullut suosikkilisuke sen jälkeen, kun tajusin pastan aiheuttavan turvotusta ja pahaa hiilarikoomaa. Silloin tällöin nautittuna ok, mutta tuleepahan nyt laitettua perunaa monella tapaa!

    Kauppakassitilaus kotiinkuljetuksineen on ollut mullakin oikea arjen pelastaja! Loppusyksystä autoni sanoi yhteistyö- ja avunantosopimuksensa irti, ja päätin kokeilla kuinka elämä sujuisi ilman omaa autoa. Työmatkaa kun kertyy vaan kolme kilometriä, niin ei sekään ole syy auton pitämiseen. Bussilla hurauttaa reilu viidessä minuutissa, jos keli ei salli kävelyä tai pyöräilyä. Ilmastoahdistuskin helpottaa. Ja kauppakassin kotiinkuljetuksen avulla ruokaostokset ovat vielä iisimmät kuin ennen! Ei enää nälkäisenä marketissa pyörimistä, ja ruokatilauksen etukäteen teko pakottaa suunnittelemaan ruokia pitkällekin eteenpäin. Väitän, että tuo kotiinkuljetuksen hinta (mulle 14,90e) säästyy jo helposti siinä, kun ei mene sinne prismaan tekemään heräteostoksia. Vaikka tulevaisuudessa mulla olisikin vielä oma auto, niin kauppakassi on tullut jäädäkseen 🙂

    Ps. Täällä raavittu jääkaapin ja pakastimen viimeisistä jämistä kasaan lindströmin pihvit 🙂 kauppakassi tulee huomenna <3

    • Maria sanoo:

      Moikka Siiri

      ja hei ihan ensinnä; aivan mahtavaa että pystyt elämään ilman autoa! Se kun tuo niin monenlaista hyötyä. Tuo on mun tavoitteena, mutta niin kauan kuin töihin joutuu menemään kahdella bussilla eikä silti pääse kuin kilometrin päähän ja aikaa tähän menee pari tuntia (aikataulut ovat vähän kököt), on pakko turvautua autoon. Pyörällä tuon 11 km hurauttaa mennen tullen 🙂

      Kauppakassipalvelu on kyllä parasta mitä maa päällään kantaa 🙂 Väitän, että se suunnitelmallisuus on meilläkin vaikuttanut hävikin määrään ihan älyttömästi, mutta myös rahan käyttöön. Ja jotenkin se on ihan älyttömän palkitsevaakin toimia suunnitelman mukaan 😀

      Mulla pastassa vähän sama – hiilarikooma. Silti sitä on pakko välillä saada. Peruna on siitä ihana tuote, että se on edullinen ja helposti tuunattavissa eikä aiheuta sellaista hiilarikoomaa kuin pasta. Oijoi, uusia perunoita odotellessa 🙂

      Ihanaista torstaita sinne ❤️

  2. Miikku sanoo:

    Minulle ruuanlaitto on terapiaa,arkenakin. Harvoin on niin kiire ettei siihen ehdi panostaa,edes vähän. Ja jos on niin sitten kurvataan mäkin kautta kotiin😊
    Oon saanut sulta paljon inspiraatiota omiin kokkailuihin. Kiitos siitä!
    Meillä toimii ruokalista arkipäiville. Teen sen aina 4 viikoksi eteenpäin. Kerran viikossa käyn kaupassa ja ostan tämän listan mukaan. Viikonloppuisin sitten fiilispohjalta. Silloin mieskin ja lapset kokkailee. Tai sit tehdään jotain isotöistä ruokaa koko porukalla.

    • Maria sanoo:

      Moikka Miikku

      ja hei ihana kuulla, että sielläkin nautitaan arkiruoanlaitosta 🙂 Joo, Mäkkärin autokaista on täälläkin silloin tulipalokiireessä kova sana 😀

      Voi kiitos, niin ihana kuulla ❤️

      Tuo neljän viikon ruokalistasysteemi on hyvä, kiitos muistutuksesta.

      Ihanaa torstaita ❤️

  3. Laura sanoo:

    Hauskaa lukea näitä juttuja, koska olen aina ollut kaveripiirissä se vähän outo kun kerron että nautin erityisesti arkiruokien laittamisesta :)!

    • Maria sanoo:

      Heippa Laura

      ja hei et ole ollenkaan outo…tai sitten meitä on muutama muukin outo 😉

      Kun sen arkiruoan laittamisen osaa ottaa rentoilun kautta, niin se antaa ihan älyttömästi. Toki tulipalokiirekokkailut on sitten erikseen!

      Kivaa torstaita ❤️

Kommentoi