Jep, mä tiedän että elokuu on vielä kesäkuukausi, mutta mun ruokakalenteri on jo siirtynyt kesäruoista syysruokiin. Sosekeittoihin jo käytännössä ja patoihin ajatuksen asteella. Ihanaa!
Viikonloppuna tein inventaaria jääkaapin hevi-laatikoissa ja himppusen nahistuneet palsternakat huutelivat sieltä epätoivoisena. Vieressään yksinäinen bataatti. Muistin himoni thairuokiin ja päätin tehdä näistä nopean ja herkullisen keiton, jossa maistuu aurinko.
1. Kuori ja pilko inkivääri & valkosipulin kynsi, kuullota öljyssä
2. Lisää kuoritut ja pilkotut palsternakat, bataatti ja perunat
3. Kaada vettä kunnes em. aineet hädin tuskin peittyvät, lisää kasvisliemikuutio
4. Anna porista noin 20 minuuttia, kunnes kasvikset ovat kypsiä (riippuen kuinka isoina paloina kasvikset ovat)
5. Soseuta, lisää kookosmaito (huom! passaa keiton koostumus kookosmaidolla)
6. Lämmitä, mausta Urtekramin thaimausteella (tää on parasta!), kookossokerilla, limen mehulla ja suolalla
7. Tarjoile tuoreen korianterin, chililastujen, oliiviöljyn (ja kookosmaidon) kera
Palsternakka on yksi niistä kasviksista, jonka olen löytänyt vastikään. Palsternakkaranut ovat niin hyviä, että niitä pitääkin tehdä joku päivä taas. Ja hei, palsternakkahan taitaa olla muuten satokausikasviskin näin syksyllä (tai syksyn kynnyksellä)!
kasviskeskiviikot ovat palanneet! Wuhuu! Tosin sillä tyylillä, että välttämättä ihan joka keskiviikko kasviskeskiviikot eivät tee itsestään numeroa, vaan työkiireiden mukaan mennään. Itse ainakin aion jatkaa kasvispainotteisella sekaruokavaliolla, sillä olen todennut sen olevan just mulle just tähän elämäntilanteeseen ja ikään sopivin. Muistakaahan tekin kuunnella olotilaanne, energiaanne ja olemustanne. Kaikille ei kaikki ruokavaliot sovi ja se on hyvä tunnistaa.
Täällä arki on alkanut paremmin kuin aavistinkaan. Joka aamu kellon soidessa kuudelta tuntuu olo virkeältä ja sellaiselta, että on kiva lähteä töihin. Työpäivien jälkeen riittää energiaa perheelle ja puuhasteluille. Liekö tyyntä myrskyn (pimeän syksyn) edellä vai mitä, mutta hitsivie otan tästä kaiken ilon irti.
Eilen illalla tartuin pitkästä aikaa kameraan ja kuvailin blogimateriaalia. Tietokone, joka junnasi koko kevään kuvankäsittelyohjelman kanssa oli myötämielinen ja lepotauon jälkeen toimi supernopeasti. Mikäs siinä oli kuulkaa kuvia käsitellessä.
Tämän kasviskeskiviikon herkkuna toimii parsakaali-kukkakaalisalaatti, joka paranee vain ajan saatossa jääkaapissa ollessaan. Mikäli tästä haluaa kevyemmän version, voi majoneesin vaihtaa kermaviiliin tai turkkilaiseen jugurttiin. Vegaanisen tästä taas ostamalla vegemajoneesia, joka muuten on mun mielestä ihan älyhyvää eikä häviä tavan majolle ollenkaan.
Kastike
1,5 dl majoneesia
2 tl valkoviinietikkaa
2 pientä valkosipulin kynttä kuorittuna ja pilkottuna
ripaus suolaa
iso rouhaisu mustapippuria
Tarjolle
siemeniä, basilikaa
1. Pilko kaalien kukinnot pienemmäksi, pilko retiisit
2. Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja sekoita kaalien sekaan
3. Anna tekeytyä jääkaapissa noin vartin (tai kauemmin!)
4. Tarjoile siemenien ja tuoreen basilikan kanssa
Tällä haavaa haaveilen perjantaimyysseistä, mutta katsotaan, mikä on energiataso tuolloin. Suattaapi olla, että myysseillään, vaan suattaapi olla, ettei myysseillä. Tilanteen mukaan mennään. Siihen asti toivottelen…
Tiedättekö, kun jääkiekon pelaajilla on usein apina selässä, kun maalia ei tule? Sit kun saa maalin, se apina lähtee. Noh, eilen illalla avasin kannettavan ja mietin, että mulla on blogipostauksen suhteen apina selässä. Liki viikon tauko sai ekaa kertaa ikinä jonkinmoisen writer’s blockin aikaan. Mutta kun sain ensimmäisen lauseen kirjoitettua koneelle, alkoi homma rullaamaan.
Tänään ei sitten malttanutkaan pysyä koneelta pois. Vaikkei uutta kuva/respamateriaalia ole, niin toivoitte neljän viikon arkiruokalistaamme nähtäville. Viikon sisällä lista saattaa muuttua, mutta olemassa olevilla raaka-aineilla pärjätään. Yleensä mulle tulee maanantai-iltana kauppakassit, mutta nyt tilasin kokeellisesti ne jo huomen illaksi, koska valmistan lohen sunnuntaina eli maanantaina uuniin pääsee vain sitruunaperunat. Näin ollen maanantaina ei tarvitse odotella ruokalaatikoita saapuviksi, vaan on jääkaappi täynnä.
Koklataan tätä systeemiä tämä viikko ja jos toimii, niin sillä jatketaan. Ollakin, että vielä elokuussa suunnataan aika usein mökille perjantaina töiden jälkeen, mutta täytyy ajoittaa lähtö niin, että ruoat ehtivät tulla. Lisäksi lista ei ole senkään suhteen kiveen nakutettu, etteikö sinne ex tempore -fredagsmysejä mahtuisi (ah, kuinka moisia odotankaan! 🙂 Myös kasviskeskiviikon murkinat tulevat tämän listan lisäksi eli joku arkiruoista saattaa siirtyä viikonlopulle, ellei viikonloppuna tehdä kasviskeskiviikon ruokaa.
Minkäslaisella paletilla sitä arkiruokia pyöritetään? Löytyykö samoja ruokia? Mä pyysin eilen kuopusta luettelemaan kymmenen suosikkiaan ja kyllä ne on ne peruskotiruoat, mitkä iskee. Nakkikastike, perunamuusi, mureke ja siskonmakkarasoppa olivat kärkipäässä.
Niin se kesäloma kuulkaa toimii ja kamerakin jäi viikonlopuksi kotiin. Eipä sillä, mökkiruokiin ei valikoitunut nyt sellaisia, joissa olisi ollut materiaalia postaukseen asti. Mutta tämän päivän lounas (Eikös kesällä lounaan voi syödä vielä viiden jälkeenkin?) sen sijaan oli sitä luokkaa, että ajattelin jakaa tämän herkullisen reseptin kanssanne. Ja onneksi oltiin tultu kameran luo kaupunkiin 😉
Yksi yö kotona ja sitten takaisin mökille. Saaressa on jotenkin helpompi hengittää nyt kuumalla ja kaiken lisäksi siellä meillä on se ilmalämpöpumppu, mitä kotiin ei olla ostettu. Kaupunki on ehkä jopa omaan makuunikin liian kuuma. En muuten ikinä usko, että kirjoitin tuon lauseen alas. Minä, ihminen joka maksaa maltaita siitä, että pääsee näihin hellelukemiin ulkomaille.
Paneroitua fetaa olenkin joskus tehnyt, mutta halloumia en koskaan ja tänään halloumi-mansikkasalaattihimotuksissani muistin pankojauhopussin lopun kaapissa. Paneroitu juusto, saganaki, on aivan tajuttoman hyvää. Tekee perussalaatille ihmeitä, joten suosittelen koklaamaan. Sopisi myös kasvisvaihtoehdoksi hamppariin loistavasti. Silloin joskus fetaa paneroidessani muistelisin paneroineeni sen seesaminsiemenillä, mutta nyt ei ollut seesaminsiemeniä saatavilla.
1. Leikkaa halloumi noin 7-8 siivuun ja kuivaa siivut hyvin
2. Pyörittele halloumin viipaleet (teki mieli kirjoittaa siipaleet, jota käytän puhekielessä :D) ensin jauhoissa, sitten munassa ja lopuksi pankojauhoissa
3. Paista voissa pannulla molemmin puolin rapsakaksi
4. Revi salaatti tarjoiluastiaan, lisää pilkottu tomaatti, paprika ja kevätsipuli sekä mansikat. Laita halloumit salaattipedille, ripsottele päälle oliiviöljyä, balsamicoa ja siemeniä
Easy as that ja hei herkullista kuin mikäkin! Mä sovin tälle illalle lenkkitreffit rakkaan ystävän kanssa, joten nyt nesteyttämään etukäteen. En olekaan tainnut Pispan portaissa ihan tämmöisillä helteillä ollakaan. Saas nähdä, kuinka rouvien käy…
Mitens siellä kesä sujuu, joko ollaan kesälomatunnelmissa?
Muistan vieläkin sen, miten hieman isot punaiset kumisaappaat klonskuivat jaloissani kävellessäni mummun edessä perunamaalla. Miten painavalta siemenperunoita täynnä oleva sanko tuntui käsivarrellani. Miltä multaisen perunan pinta tuntui kädessäni. Kuinka mummu aina välillä kehotti takaani, että saa laittaa perunoita tiuhempaan. Minä laitoin perunoita papan tekemään multavakoon ja mummu tuli perässä peitellen perunat. Perunan istutustalkoiden jälkeen juotiin mehut mummulan verannalla ja syötiin ässäkeksejä. Peltomaisemaa silmän kantamattomiin katsellen.
Muistan miettineeni, että tuo perunoiden istuttaminen ei varsinaisesti ollut lempihommaani. Mutta lempihommaani oli perunoiden nostaminen seuraavana kesänä. Sekä ensimmäisten varhaisperunoiden syöminen. Musta tuntuu, että mut on kasvatettu perunalla, sillä mummulan lisäksi meillä oli perunamaa myös lapsuudenkotini takapihalla. Tänä päivänäkin rakastan perunaa. Enkä vähiten sen takia, että se on monipuolinen kasvis, josta harvoin tulee hävikkiä.
Perunoita keitän aina ison kattilallisen. Usein niin ison, että jääkaapissa tervehtii parin päivän jälkeen hieman jo nuhjaantuneet perunat. Kaupallisen yhteistyön myötä Apetinan kanssa tulin jakamaan teille, miten niistä jääkaapissa nuhjaantuneista kasviksista saa taiottua herkullista ruokaa Apetina-juuston avulla. Meillä on viimeisen parin vuoden ajan otettu hävikkiruoan minimoiminen tosissaan ja ollaan päästy melko hyvään tilanteeseen jo pelkästään ruokalistan ja kauppalistan suunnittelulla sekä sen avulla, että antaa niille hävikkikasviksillekin mahdollisuuden.
Olenko ainoa, kuka pitää hävikkikasviksia jotenkin symppiksinä? Nuo vähän rupsahtaneet jääkaapin vihanneslootassa usein huomiotta jäävät saavat vastedes multa täyden huomion. Annetaan hävikkikasvisten loistaa!
Pari päivää sitten keitettyjen perunoiden lisäksi jääkaapista löytyi parhaat päivänsä jo nähneitä, grillattuja tankoparsoja sekä muutama kevätsipulin varsi, josta sai rusehtuneen ja kuivuneen ensimmäisen kerroksen kuorittua ihan kelpo hävikkiruokaa. Keitetyistä perunoista on helppo tehdä perunasalaatti, jonka kesällä voi näppärästi lämmittää grillin kautta niin halutessaan. Mutta tämä toimii loistavasti myös kylmänä perunasalaattina. Perunan joukkoon voi lisätä mitä vain kasvista, esimerkiksi nuhjaantuutta kaalia suikaloituna ja pannulla paistettuna tai hieman jo rusehtunutta kukkakaalia murusteltuna.
Käytin reseptissä Apetina Green Pesto -uutuusjuustoa, josta tulikin muuten mun tämän kesän suosikkini kertaheitolla.
1. Pienistele perunat, kevätsipuli ja tankoparsat
2. Sekoita em. aineksiin Apetina Green Pesto -juustoa, sitruunan mehu, hunaja, sormiusuola, mustapippuri ja tilli
3. Nauti joko sellaisenaan tai grillaa grillissä kymmenisen minuuttia
Otin vuosi sitten työn alle erilaisiin kasviksiin tutustumisen. Jotkut teistä taitavat muistaakin, että päätin alkaa vierailemaan siellä HeVi-osaston skrodejen kasvisten luona useammin. No siellä olen vieraillut tämän tästä, mutta täytyy myöntää, että vieläkin tuntemattomampien kasvisten kanssa käy niin, että ne jäävät jääkaapin vihanneslaatikkoon odottelemaan siksi aikaa, että ovat jo todellista hävikkiruokaa.
Nauriit ja palsternakat sekä mustajuuret ovat kuitenkin osoittautuneet erittäin käyttökelpoisiksi vielä senkin jälkeen, kun ne ovat mukavasti pehmenneet. Musta on tullut mestari tekemään kasvissosekeittoa näistä skrodeimmistakin hävikkikasviksista, jotka mukavasti lempeytyvät soseutuksessa. Joten vinkkinä teillekin – kasvissosekeitot. Joita maustamaan sopii Apetina-juusto, joka on täydellinen kaveri kasviksille!
Kesällä grilli kuumenee liki joka ilta, joten lämpimässä kesäillassa hävikkikasviksia tulee grillattua tämän tästä. Toki tavoite on, että hävikkikasviksia ei synny, mutta välillä niin pääsee käymään. Eräänä iltana mietin, mitä voitaisiin tehdä kahdesta munakoisosta, jotka tuntuivat käteen jo melko pehmeitä. Viipaloin ne, valelin öljyllä ja laitoin grilliin. Päälle mustapippuria, murusteltua Apetina-juustoa, salviaa ja ruohosipulia. Ei kuulkaas voisi olla helpompaa herkkua kesäiltaan.
1. Leikkaa munakoison vihreä osa pois ja viipaloi munakoiso pituussuunnassa ohuiksi viipaleiksi
2. Grillaa munakoisoja ja sivele niiden pintaan oliiviöljyä
3. Murustele päälle Apetina-juustoa ja kierrä mustapippurimyllystä niille mustapippuria
4. Tarjoile tuoreen salvian ja ruohosipulin kanssa (muutkin yrtit käyvät)
Olen sillä silmällä katsellut meidän keittiön tasolla olevia nektariineja. Ne alkavat olla jo ehtoopuolella, joten taidanpa juhannuksena koittaa, miltä maistuisi grillatut nektariinit, joita sulostuttamaan laitan kaveriksi Apetina-juustoa. Ainakin näin etukäteen näiden kahden liitto kuulostaa taivaalliselta; makeaa ja suolaista! Toivottavasti sain tämän postauksen myötä rohkaistua teitäkin käyttämään niitä hävikkikasviksia jääkaapin uumenista. Totean täten Ahmi hävikkikasviksia -kesäteeman alkaneeksi. Olisi kiva tietää teidän vinkkejä hävikkikasvisten käyttöön 🙂
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
