MOIKKAMOI!

Aurinko paistaa ja pikkupakkanen on saanut eilisen loskan sellaiseen rapsakkaan muotoon, jonka ääni on sulosointuja korville kengän osuessa niihin. Tänä päivänä on kuulkaa just oikea päivä jutella hyvinvoinnin kulmakivistä. Aika monesti olemme täällä blogissani jutelleet niistä perinteisistä hyvinvoinnin kulmakivistä eli tuosta pyhästä kolminaisuudesta: liikunnasta, ravinnosta ja levosta. Tänään viedään hyvinvointi vielä vähän pidemmälle. Tuo kolminaisuus on ja pysyy, enkä sen vaikutusta hyvinvointiin halua millään tavalla aliarvioida. Mutta tuntuu, että positiivisen psykologian opiskelujen myötä haluan jakaa teille toisenlaisen lähestymistavan hyvinvointiin.

Ennen kuin pääsemme itse asiaan, tässä vielä hyvinvoinnin vuosikellon postausrunko. Tämän kertaisen postauksen luettuanne, tulette ymmärtämään paremmin, miksi olen nostanut postausaiheiksi juuri näitä aihealueita:

Tammikuu: Uskalla rakastua itseesi
Helmikuu: Hyvinvoinnin kulmakivet
Maaliskuu: Merkityksellinen elämä
Huhtikuu: Ihmissuhteiden ihanuus
Toukokuu: Optimistinen elämän asenne
Kesäkuu: Itsensä kehittäminen & vahvuudet
Heinäkuu: Kiitollisuus hyvinvoinnin edellytyksenä
Elokuu: Mielekäs työ osana elämää
Syyskuu: Harrastukset hektisen elämän vastapainona
Lokakuu: Aikaansaamisen ihanuus
Marraskuu: Pieniä konkreettisia tekoja mielialan nostamiseen
Joulukuu: Hetkessä eläminen

Hyvinvoinnin kulmakiveksi olen valinnut positiivisen psykologian isän Martin Seligmanin viitekehyksen kukoistuksesta, sillä mitä enemmän olen näistä asioista lukenut ja opiskellut, sitä järkeenkäyvemmältä Seligmanin kehittelemä PERMA-malli hyvinvoinnin ja kukoistuksen taustalla tuntuu. Tässä vaiheessa haluan vielä painottaa sitä samaa, mitä ensimmäisessäkin postauksessa: Tekstini pohjautuvat omiin mielipiteisiini ja kokemuksiin, mutta myös tutkittuun tietoon sekä aiheen kirjallisuuteen. Suurena vaikuttajana on ollut Joyllan Positive Psychology Practioner -opinnot, jotka ovat saaneet minut janoamaan lisää tietoa hyvinvoinnista. Postausten lopussa jaan lähdeluettelon, mikäli haluatte tutustua aiheeseen tarkemmin. Jos jotain olen positiivisen psykologian opintojen myötä oppinut niin sen, että olen ollut viimeiset vuodet oikeilla jäljillä kokonaisvaltaisen hyvinvointini suhteen, mutta myös sen, että koska alan kirjallisuutta löytyy niin hirmuisesti, niin on välillä syytä muistaa myös kriittisyys ja asioiden toinen puoli. Kirjoitan näitä postauksia terveen, fyysisesti ja psyykkisesti hyvinvoivan ihmisen näkökulmasta, joten myös lukijan oma terveydentila saattaa vaikuttaa subjektiiviseen kokemukseen hyvinvoinnista.

Vuosikausia on toitotettu onnellisuuden tavoittelemisesta ja sen tärkeydestä. Itse olen vasta tässä opintojen kuluessa tajunnut sen, että onnellisuuden tavoittelu voi jopa koitua haitalliseksi. Viime vuoden puolella kirjoitin postauksen Pois onnellisuuspakkomielteestä. Sieltä voitte käydä lukemassa ajatuksiani siitä, kuinka tärkeää on sallia itselleen myös ne harmaammat päivät ja elämän surullisetkin sävyt. Onnellisuuden sijaan haluan keskittyä hyvinvointiini laajemmassa mittakaavassa. Olkoon se onnellisuus hyvinvoinnin ihana sivutuote. Seligmanin mukaan hyvinvointiimme vaikuttaa seuraavat asiat:

Myönteisyys (Positive emotions – tunteiden ja elämän hallinta)
Uppoutuminen (Engagement – vahvuudet, työn imu, flow)
Ihmissuhteet (Relationships – aito & merkityksellinen yhteys muihin)
Merkitys (Meaning – merkityksellinen työ & elämä)
Aikaansaaminen (Accomplishment – päämäärien saavuttaminen)

Seligmanin (2011) mukaan jokaisen näistä viidestä kukoistuksen elementistä tulee täyttää seuraavat kriteerit: 1) se edistää hyvinvointia 2) ihmiset tavoittelevat sitä sen itsensä takia, ei saavuttaakseen jonkun muun näistä viidestä elementistä ja 3) se on määriteltävissä ja mitattavissa erillisenä elementtinä, riippumattomana muista elementeistä. Mielenkiintoista on se, miten hyvinvointia mitataan. Mittareita on kehitetty monia, mutta esimerkiksi elämäntyytyväisyyskysely (Satisfaction with Life Scale, Diener et al) on yksinkertaisuudessaan varsin pätevän oloinen. Myös Flourishing Scale ja positiivista sekä negatiivista affektia mittaava PANAS-testi on tullut testattua. Laitan näihin testeihin linkit postauksen loppuun.

No miksi hyvinvointia sitten kannattaa tavoitella? Diener et al (2009) ovat todenneet tutkiessaan korkean subjektiivisen hyvinvoinnin hyötyjä, että hyötyihin lukeutuvat muun muassa korkeampi optimismi ja luovuus, parempi akateeminen suoriutuminen, korkeampi periksiantamattomuus tehtävissä, matalampi alttius sairastua ja pitkäikäisyys. Itse näen asian niin, että koska hyvinvointi on kaiken elämämme perusta, niin miksemme siihen panostaisi? Joku voisi väittää, että ulkopuoliset asiat ovat hyvinvoinnin esteenä, mutta edelleen olen sitä mieltä, että loppupeleistä vain me itse voimme hyvinvointiimme vaikuttaa suurimmalta osalta. Ulkopuoliset paineet voivat tehdä hyvinvoinnistamme haastavaa aika ajoin, mutta olennaista on se, miten ulkopuolisiin asioihin suhtaudumme ja miten pääsemme elämän hankalista vaiheista eteenpäin.

Tulemme tämän hyvinvoinnin vuoden aikana käymään jokaisen PERMA-osa-alueen läpi omassa postauksessaan, mutta ajattelin käydä ne läpi tässä ”intro”-jaksossa pintapuolisesti.

Myönteisyys – tunteiden ja elämän hallinta

Olemme puhuneet aika paljon varsinkin viimeisen vuoden aikana positiivisuudesta ja siitä, kuinka usein tulen väärin ymmärretyksi positiivisuuteni takia. Jälleen kerran haluan painottaa sitä, että positiivisuuteni ei tarkoita sitä sellaista hihhulimeininkiä, missä katson maailmaa 24/7 vaaleanpunaisten lasien läpi. Positiivisuuteni kumpuaa siitä vahvuudesta, jonka saan hyväksymällä elämääni myös negatiiviset tunteet. Olen optimisti, mutta osaan tarvittaessa olla myös realisti. Olen vuosien saatossa oppinut luottamaan tulevaisuuteen, mutta yhtä monta kertaa olen oppinut kantapään kautta sen, että vain tuon luottamuksen horjumisen kautta olen pystynyt kehittymään ihmisenä. Halliten tunteitani ja elämääni entistä paremmin.

Mikä on tunne? Tunne on lyhytkestoinen mielihyvän / pahan sävyttämä elämys, johon liittyy fyysisiä tai psyykkisiä muutoksia (Daniel 2011). Ekmanin tunneteoria käsittää kuusi perustunnetta: hämmästys, ilo, suru, pelko, viha ja inho. Itse ainakin tunnistan näistä kuudesta vain yhden ns. positiiviseksi tunteeksi. Toki hämmästyskin voi olla iloinen asia. Tunteisiinsa ja niiden tunnistamiseensa voi helposti tutustua Emotion Trackerin avulla (hyvä Suomi!).

Meillä jokaisella on meille ominaisia tapoja, jotka vaikuttavat siihen, miten aivomme reagoivat tunteisiin. Tutkimusten mukaan epämiellyttäviäkin tunteita pitäisi kuunnella ja arvostaa. Niiden turruttaminen turruttaa pahimmillaan samaan aikaan positiivisia tunteita. Jotenkin tuntuu, että nykypäivänä on trendinä ollut helppous ja sellainen positiivisen ilmapiirin ylläpitäminen. Ikään kuin epämukavuus olisi negatiivinen asia. Mitä se ei todellakaan ole, vaan päinvastoin. Get comfortable with being uncomfortable.

Toukokuussa palataan tarkemmin tunteisiin hyvinvoinnin näkökulmasta ja myös tuohon intohimooni, nimittäin tunneälykkyyteen. Myös optimistisuutta ja positiivisuutta katsotaan monelta eri kantilta tuolloin. Ja hei, sallitaan itsellemme negatiiviset tunteet negatiivisen vinouman ansiosta.

Uppoutuminen –  vahvuudet, työn imu & flow

Merkittävänä osana uppoutumisessa on omien vahvuuksien tunnistaminen. Jos et ole vielä tehnyt, niin suosittelen tekemään ilmaisen VIA-testin. Sen saa tehtyä myös suomenkielisenä. Kun käytän vahvuuksiani, huomaan että pystyn uppoutumaan tekemiseeni paremmin, tunnen työn imua ja pääsen flow-tilaan. Tästä yksi esimerkki on itselleni vahvimman vahvuuden eli kauneuden ja erinomaisuuden arvostamisen vahvuuden käyttäminen; kun olen tehnyt ruokaa, kattanut sen kauniisti ja kuvaan sitä esimerkiksi johonkin kamppikseen, katoaa muu maailma ympäriltäni. Hurmioidun usein täysin tuossa tilanteessa ja kameran etsimen läpi katsoessani en näe enkä kuule mitään. Mitään muuta kuin tuon kauniin asetelman, jonka olen tehnyt. Samoin käy kuvien käsittelyn suhteen. Viilaan ja viilaan, etsien oikeaa kuvakulmaa. Kun olen oikean kuvakulman löytänyt ja ottanut kuvan, en malta odottaa pääseväni koneelle. Se, että saan tuotua varjokohtia ja värejä esiin niin, että pystyn välittämään kuvan läpi ruoan tuoksun ja maun vaatii usein flow-tilaa.

Silloin laitan työhuoneen oven kiinni, otan teekupin käteen ja voin hurahtaa touhuun niin kauan, että aika pysähtyy. Ihminen, joka kokee flow-tilaa nauttii tekemästään. Flow-tila on yhteydessä positiiviseen affektiin (Rogatkon tutkimus 2009) ja tätä myötä ihan varmasti yhteydessä esimerkiksi työssä viihtymiseen. Flow-tilaan päässyt ihminen kokee vahvempaa työn imua ja nauttii tekemästään. Tässä raja voi kyllä olla häilyvä, sillä kuten usein ollaan viime aikoina saatu uutisista lukea, niin pakkomielteinen intohimo työhön ei ole suinkaan hyväksi. Se kultainen keskitie ja balanssi pitää muistaa työn imussakin. Työterveyslaitoksen sivuilta löytyy Työn imu -testi, mikäli haluatte arvioida työhyvinvointianne tällä hetkellä.

Kesäkuussa puhumme itsensä kehittämisestä ja vahvuuksista, myös heikompien vahvuuksien vahvistaminen. Elokuussa palataan lomien jälkeen töihin ja puhumme lisää mielekkäästä työstä osana mielekästä elämää. Hyvinvoinnin kannalta omien vahvuuksien tunteminen on avain asemassa. Niiden tuntemisen avulla voimme panostaa hyvinvointiimme entistä paremmin.

Ihmissuhteet – aito & merkityksellinen yhteys muihin

On tutkittu (Harvard Grant Study), että ihmissuhteet ovat merkityksellisin osa-alue hyvinvointimme ja kukoistuksemme kannalta. Oli kyse sitten parisuhteesta, ystävyydestä, vanhemmuudesta tai ihan millaisesta vain ihmissuhteista, niin yhteys muihin ihmisiin on elämän kantava voima. Ja jos ajatellaan tätä siinä valossa, että meillä länsimaissa mennään koko ajan kohti yksilökeskeistä elämää yhteisöllisyyden sijaan, niin tekisi mieli painaa pausea. ”Kyllä mä pärjään yksin, ei tarvii auttaa” asenteen huomaan itsekin ottavani aika ajoin. Ihminen tarvitsee kuitenkin toista ihmistä elämäänsä. Evoluutio on ohjelmoinut aivomme luomaan ihmissuhteita. Ihmissuhteet ovat ensinnäkin olleet lisääntymisen elinehto. Ilman ihmissuhteita meitä ihmisiä ei olisi täällä maapallolla. Olemme tarvinneet toisiamme myös eloonjäämiseen. Meillä on psykologinen tarve kuulua yhteisöihin, tarve jakaa asioita.

Harvardin tutkimuksen mukaan merkityksellisten ihmissuhteiden vaikutus mielenterveyteemme ja hyvinvointiimme on kiistaton. Ihmissuhteiden myötä olemme onnellisempia, meillä on matalammat stressitasot ja voimme kokonaisvaltaisesti paremmin. On myös todettu, että pitkäikäisyys on yksi ihmissuhteiden hyödyistä.

Ihmissuhteisiin liittyy kiinteästi sellaiset termit kuin empatia, myötätunto, myötäinto, rakkaus, ystävällisyys ja altruismi. Kaikki nämä toimivat ikään kuin polttoaineena ihmissuhteissa. Ihmisillä on usein halu tuntea itsensä merkitykselliseksi jonkun muun elämässä. Haluamme, että meidän olemassa ololla on positiivinen vaikutus muihin. Ilman ihmissuhteita tämä ei olisi mahdollista.

Huhtikuussa uppoudumme ihmissuhteiden ihanuuteen tarkemmin ja tarkoituksena on pohtia erilaisten ihmissuhteiden merkitystä hyvinvointiimme. Enkä voi tässä vaiheessa sivuuttaa pieniä rakkauden tekoja, joilla buustata parisuhdetta.

Merkitys – merkityksellinen elämä & työ

Onnellisuus, ei sillä että siitä pitäisi ottaa pakkomiellettä, saavutetaan elämän merkityksellisyyden kautta. Aristoteles on todennut, että ihmisen toiminnan tavoite on elää todellisen minän mukaisesti. Kun tavoitteet on linjassa oman luonteen kanssa voi kokea eudaimoniaa ja täten saavuttaa merkitystä ja tarkoitusta elämään. Itselleni elämän elinehto on juurikin tuossa pienessä sanassa…merkitys. Se näyttelee vahvasti elämän mielekkyytenä. Mä koen olevani juuri tällainen kuin olen ja tällaiseksi minut on tarkoitettu (Watermann 1993).  Merkityksen puute on usein syynä mielenterveysongelmiin (Kinnier et al 1994) ja addiktioihin (Newcomb et al 1987)

Jos elämässä on vain hedoniaa eli lyhytkestoista nautintoa, puuttuu elämästä merkityksellisyyttä. Voin saada hetkellistä nautintoa siitä, että istun kahvikuppini kanssa sohvannurkkaan uusimman sisustuslehden kanssa. Mutta sen tuoma nautinto ei kanna pitkälle. Yksi itselleni suurin merkitystä tuova asia elämässä on muiden auttaminen. Ne hyvät pienet teot, joita teen päivittäin. Merkitystä elämääni tuo myös yhteenkuuluvuus niin oman perheen, ystävien kuin työporukankin kanssa. Merkityksellinen elämä on mulle sitä täysillä elämistä. Keskittymistä niihin asioihin, jotka tuovat mulle pitkällä ajanvälillä merkitystä elämään. Unohtamatta kuitenkaan niitä pikkuisia elämää buustaavia nautinnon hetkiä. Merkityksellisessä elämässä hedonia ja eudaimonia kulkevat käsi kädessä.

Joyllan yhtenä mielen kuntosalitehtävänä oli harjoite, joka aluksi tuntui vaikealta, mutta lopulta ajatuksia tuli päähäni vaikka kuinka. Miten sinä täydentäisit virkkeen: ”Melkein kaikki mitä teen, teen sen vuoksi, että…, jotta…”? Mulle tuli mieleen seuraavat virkkeet. ”Melkein kaikki mitä teen, teen sen vuoksi, että pysyisin terveenä, jotta saisin nauttia perheeni seurasta mahdollisimman pitkään.” ja ”Melkein kaikki mitä teen, teen sen vuoksi, että voin hyvin, jotta lapseni voivat hyvin.” Elin omasta itsestäni huolehtiminen on mulle hyvinkin merkityksellistä sen takia, että koen sen pitkällä tähtäimellä antavan merkitystä myös perheelleni.

Jos sä koet, että sun elämästä puuttuu merkitys, niin suosittelen lukemaan Viktr Franklin kirjan Ihmisyyden rajalla. Tuo teos avasi omalla kohdallani silmät. Kuinka sillä, että elämästään löytää merkityksen, on yksi elämän tärkeimmistä asioista. Kuka muu tästä olisi parempi kertomaan kuin psykologi, joka vietti aikaa keskitysleireillä. Jolta riisuttiin päältä vaatteet ja ajettiin jopa kaikki karvatkin. Mistä hän löysi elämälleen merkityksen tuolla ihan riisuttuna muiden vankien keskellä? Syyn jatkaa elämää vaikeissakin olosuhteissa? Elämän merkityksellisyyttä voi testata esimerkiksi MLQ-testillä.

Näin yrittäjän näkökulmasta merkityksellisyys varsinkin työelämässä on lähellä sydäntä. Ensi kuussa uppoudumme syvemmin merkitykselliseen elämään ja siihen miten merkityksellisyys näyttäytyy työelämässä. Näin esimiesasemassa haluan panostaa myös työntekijöiden kokemaan merkitykseen työssä, työn mielekkyyteen ja sitä kautta elämän mielekkyyteen ja hyvinvointiin

Aikaansaaminen – päämäärien saavuttaminen

Te varmaan tiedätte sen suomalaisen sisun, jonka ansiosta me saadaan asua itsenäisessä Suomessa? Sitä meillä on geeneissä ja se, jos mikä näyttelee suurta osaa aikaansaamisessa. Englanninkielinen termi grit, tuli mulle tutuksi vasta Martin Seligmanin Flourish -kirjaa lukiessani. Ja kuinka oikeassa hän onkaan, aikaansaaminen ja sen tuomat positiiviset tunteet ajavat eteenpäin. Tavoitteellisuus ja matkasta nauttiminen antavat uutta puhtia hyvinvoinnille. Ja vastaavasti hyvinvointi ruokkii tavoitteellisuutta ja matkasta nauttimista.

Angela Duckworth kertoo kirjassaan GRIT miksi intohimo ja resilienssi ovat menestymisen takeita. Muun muassa tähän palaamme lokakuussa, kun paneudumme vielä enemmän aikaansaamiseen. Pureudumme syvemmälle matemaattiselta kuulostavaan, mutta ihanan houkuttelevaan ja antoisaan kaavaan ”taito x vaivannäkö = saavutus”. Katsomme myös mitä piilee kaavan ”lahjakkuus x vaiva = taito” takana.

Tämä tulee olemaan itselleni varsin merkityksellinen osa-alue, sillä olen monesti sanonut, että minulla ei ole kunnianhimoa tai edes mielenkiintoa asettaa itselleni tavoitteita. Jotain on tapahtunut kuitenkin viimeisten vuosien aikana, sillä olen oppinut pitämään haasteista. Ne motivoivat minua ja tuovat elämään juurikin sitä merkitystä (lähinnä sen lopputuleman eli aikaansaamisen osalta), jota kaipaan. Toisaalta en voi sivuuttaa tässä osiossa myös aikaansaamisen vastakohtaa eli aikaansaamattomuutta. Joka on itselleni yhtä tuottelias tila kuin aikaansaaminenkin.

Kuten huomaatte, olen aika uppoutunut tähän aihealueeseen. Tavoitteenani oli pitää tämäkin postaus alle 2000 sanan. Voi olla, että se menee siitä vähän yli, mutta en voi vielä olla vinkkaamatta Seligmanin kirjasta löytämiäni helppoja keinoja hyvinvoinnin buustaamiseen:

Kiitollisuuskirjeet; kirjoita kirje itsellesi tai lähimmäisellesi ja kerro, mistä kaikesta olet hänessä kiitollinen ja muista perustella miksi
Läsnäoloharjoitukset; keskity esimerkiksi pähkinän syömiseen, tutkaile sitä ennen suuhun laittamista ja suussa nautiskele siitä ennen kuin puraiset sitä. Mitä tunnet, mitä maistat?
Kolme hyvää asiaa; pohdi ennen nukkumaan menemistä kolme hyvää asiaa kuluneessa päivässä

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

Lähteitä, linkkejä ja lisälukemista:

Satisfaction with Life Scale
Flourishing Scale (saatavilla myös suomeksi)
PANAS-testi
Frank Martela: Valonööri
Viktr Frankl: Ihmisyyden rajalla
Martin Seligman: Flourish
Angela Duckworth: Grit
Martin Seligman: Authentic Happiness
Sonja Lyubomirsky: The How of Happiness
Karita Tykkä: Hyvä Elämä