keskiviikko 06. toukokuun 2020

Terassi sai uuden värin

AURINKOISTA KESKIVIIKKOILTAA!

Vihdosta viimein tuli sellaiset kelit, joita keväällä odottaa. Nimittäin terassin öljyämiskelit. Eiväthän kelit nyt vielä ihan täysin optimaaliset ole vesiohenteisen puuöljyn sutimiseen (kylmät yöt), mutta silläkin uhalla käsittelin meidän terassin ja sen kaiteet eilen. Jossain kohtaa päivää jopa mietin, että porottaako aurinko liian kuumasti, mutta ei porottanut. Hienosti öljy ehti imeytymään puuhun. Ja hei, hienosti sain rusketusraidat tuon reilun kuuden tunnin urakan aikana.

Illasta kuuden maissa lopeteltuani huomasin, että laskeva aurinko loi varjoja terassille ja varjokohdat jäivät yötä vasten naheaksi. Onneksi olivat tänään kuivaneet, niin saadaan kalustaa terassi loppuun. IG:n puolella kyselin, että laittaisitteko harmaata vai ruskeaa (wengeä) puuöljyä. Harmaa sai äänistä yli 70%. Mä aluksi mietin myös sitä harmaata, mutta koska meillä on talo ja autokatos sekä kivetys harmaata, niin pelkäsin lopputuleman menevän liian pliisuksi. Halusin kontrastia, joten valitsin kauniin puhtaan ruskean wengen. Kontrastia sain ja samalla terassi muuttui jotenkin kompaktimmaksi. Aiemmin se oli turhankin ison näköinen ja oloinen (postauksen lopussa ennen kuvia). ID

Ja ainakin nyt ennen kalustamista tuo on jo osoittautunut täydellisen väriseksi. En malta odottaa, että luonto vehrestyy. Uskon, että ruskea antaa kauniin taustan vihreälle. Se on jännä, miten terassin sävy vaihteli päivän mittaan. Varjokohdissa terassi näytti syvän tummanruskealta, ilta-auringossa lämpimän ruskealta. Ylhäältäpäin katsottuna ilta-auringossa terassi näytti vaaleanruskealta. Kameleonttiterassi sopii tällaiselle vaihtelevuudenhaluiselle sisustajalle hyvin ;)

Niinhän se on, että puolivalmista ei kannattaisi esitellä, mutta en malttanut olla laittamatta teille näitä kuvia. Vaikkakin osassa kuvista näkyy vielä varjopaikkojen kohdalla kuivumatontakin öljypintaa. Jos täytyy yksi ”maalausprojekti” nimetä, niin mä tykkään eniten öljyämisestä. Se tunne, kun terassilauta imee itseensä öljyä ja muuttuu samantien silkkisen kauniiksi on varsin palkitseva. Seuraavaksi edessä on terassin kalustusproggista. Taidan päätyä tummanharmaaseen/harmaaseen polyrottinkiin!

Nyt kuulkaas hetkeksi pihalle. Työpäivä venähti yhtiökokouksen tiimoilta, mutta silti ehtii vielä nauttimaan ilta-auringosta. Ja mikäli säätiedotusta on uskominen, niin nyt kannattaa nauttia ennen ensi viikolle luvattuja lumisateita. Elämme poikkeusaikoja kaikin tavoin ;)

IHANAA ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. Tässä vielä muutama ennen kuva käsittelemättömästä terassista :)


tiistai 21. huhtikuun 2020

Terassikelit on täällä!

HEIPPAHEI TIISTAIPÄIVÄÄN!

Hei, se on kesä ny! Ainakin näin toimistolta ulos katsottaessa vahvasti näyttää siltä, että olemme siirtyneet uuteen vuodenaikaan. Viime viikolla oli se talvi, tässä välissä kevät, joka jäi tänä vuonna varsin lyhyeksi ja nyt kesä. Kesän mittarina toimii auringon lisäksi ohijuokseneen lenkkeilijän varustus eli shortsit ja t-paita :) Kesä tuo mukanaan terassikelit ja terassin viimeistelyprojektin.

Vaikka nyt näillä näkymin näyttää vähän pahalta rippijuhlien järjestämisen suhteen, niin olisihan se muutenkin kiva saada tuo terassi vihdosta viimein kalustettua loppuun. Tai ihan ekaksi se kyllä pitää öljytä, sekä terassi että nuo aitaelementit. Mä olen tässä pitkään pohtinut, että millä värillä sen sutisin. Edellisessä kodissahan meillä oli musta terassi ja se oli ihana. Ellei ota huomioon sitä, että siinä näkyi kaikki lika. Mutta enää meillä ei oikein asu sellaisia mutatassuikäisiä. Ellei tuota pienintä karvanassua ota huomioon.

Talo ja autokatos meillä on harmaat, joten pitäsiköhän sutaista tuo terassikin harmaaksi? Itse terassi on mukavasti muutaman vuoden aikana vaalentunut eli ruskea ei sieltä kuultaisi läpi harmaasta, mutta aitaelementit ovat vähän vielä tummemmat kuin terde. Joskushan näissä käy niin, että harmaa puuöljy ottaa punaisen tai violetin vivahteen alla olevasta ruskeasta. Eli tuo terassin tummuusaste määrittelee luonnollisesti lopputuleman. Sitten mietin, että mitäs, jos laitettaisiin perinteistä valmisruskeaa puuöljyä. Ei sekään huono olisi. Tai sitten astetta tummempaa wengeä. Toisaalta taas se musta terassi toisi kivasti särmää pihaan ja sopisi noiden kivilaattojen kanssa hyvin yhteen. Oli väri mikä tahansa, niin työtä tuohon saa uppoamaan. Terassi on vähän yli 70 neliötä ja siihen vielä nuo kaiteet päälle. Vaatinee yhden kokonaisen päivän.

Ja kuten vanhassakin kodissa, niin myös tässä kodissa ajattelin noudattaa ”suutarin lapsella ei ole kenkiä” -sääntöä ja sävyttää puuöljyn tuplapastoilla ja säästää toisen käsittelykerran. Tämä toimenpide tosin kyllä vaatinee sen, että öisinkin on yli viisi astetta lämmintä, että terassi kuivuu ennen kesää ;)

Pöytäryhmään olemme olleet tyytyväisiä. Se taitaakin olla jo ainakin seitsemän vuotta vanha. Lasikannellinen neliön mallinen pöytä, jonka ostimme Kruunukalusteelta.  Täältä vanhasta postauksesta näkyy edellisen kodin takapihaa, mustaa terassia ja tuota meidän ulkoruokapöytää. Lasikansi on ajansaatossa alkanut samentumaan, mutta voisi olla, että sen jollain saisi vielä kiillotettua. Iso parivuoteen lakana ajaa pöytäliinan aseman silloin, kun ei jaksa pöytää putsailla :)

Terassia emme halua ahtaa liian täyteen, mutta joku ihana kulmasohva/sohvaryhmä siihen sopisi. Mun mielestä sohvaryhmän pitäisi olla sellainen ruokaryhmään sopiva. Mies taas on sitä mieltä, että ihan sama millainen on, kunhan siinä pääsee löffäilemään. En mä itsekään mitään pönötyssohvaa kaipaa, vaan sellaisen mukavan. Sohvalla saisi kyllä olla kokoakin. Meillä on tällä hetkellä terassilla yksi musta auringonottotuoli, jonka sain toiveestani äitienpäivälahjaksi reilu viisi vuotta sitten. Tuon voisi viedä mökille ja ostaa terassille kaksi aurinkolaveria, mikäli sohvan jälkeen vielä tuntuu terassilla tyhjää tilaa olevan.

Kokosin alla olevaan kollaasiin omia suosikkejani. Kollaasin kuvat ovat liikkeiden sivuilta lainattu. Eniten meidän pöydän kanssa näistä menisi yhteen tuo Kruunukalusteen Leone. Meillä muuten taitaakin olla mökillä tuota sarjaa auringonottotuolit, joten ne voisi tuoda kaupunkiin, jos tähän sohvaan päädymme. Leoneen on saatavilla sellainen sääsuojahuppu, joka olisi tosi kätevä! Hobby Hallin Barbadoksessa on joku rentous, josta tykkään. Ehkä ne on nuo muhkeat selkätyynyt.

Tuo Kodin1 Aranos on ihana, mutta mitenköhän valkoinen polyrottinki vanhenee? Pahin skenaariohan olisi se, että se ottaisi siitepölystä tai muusta osumaa ja muuttuisi harmaakeltapilkulliseksi. Veken Hillestorp taas houkuttelee rentoudellaan ja mustilla tyynyillä. Jälleen pohdin sitä, miten UV-valo kohtelee mustia tyynyjä…kulahtaakohan alta aikayksikön? Ja hei Jyskin Ljunghusen olisi unelma. Tuohon pari rottinkista auringonottotuolia ja ruokapöydäksi joku teemaan sopiva. Tämän nykyisen ruokapöydän kanssa en siroa rottinkiryhmää näe samaan kuvaan sopivan.

Sohvan ja ruokaryhmän väliin sommittelimme isoja pitkulaisia ruukkuja ja säleikköä. Ylös kasvavia kasveja (kärhöjä?). Lisäksi terassille on pakko saada jonkun sortin tulipesä. Sellainen, jossa voisi palaa tuli hämärtyvinä kesäiltoina ja ilta kuluisi elävää tulta katsellen.

Tämän postauksen kuvissa näemmä autokatoskin on vielä pohjamaalissa ja lipputankokin vanha rustiikkinen. Molemmat ovat kokeneet vuoden aikana melkoisen muutoksen. Olin muuten uhkarohkea ja istutin eilen ruukkuihin orvokkien lisäksi pelargonioita. Toivotaan, ettei halla vie! Lisäksi tein gladioluksien kanssa saman uhkarohkean tempun kuin viime vuonnakin; kaivoin mukulat suoraa maahan enkä purkkiin esikasvatukseen. Viimeksi nousivat hienosti heinäkuulla, mutta ennen kuin ehtivät kukkia ne pirun pupulaiset olivat syöneet varret parempiin suihin. Jännä seurata, miten Marian kokeilevan puutarhan kukkien tänä käy ;)

ILOISIN TIISTAITERKUIN,

Tässä vielä linkki piharempan ennen/jälkeen -kuviin, jotta viime aikoina mukaan hypänneet lukijat näkevät pihaa laajemmalta skaalalta.


sunnuntai 22. maaliskuun 2020

Haave kesästä

MOIKKAMOI IHANAT!

Kuinka jakselette? Täällä voidaan ihan hyvin, tosin mulle nousi eilen illalla kuume, mikä on mulle harvinaista (ei niin kova, mutta hieman yli 38 kuitenkin). Tänään on pitänyt lämpöä yllä pääkivun kanssa. Kuumelääke auttoi molempiin. Nyt ei tarvitse onneksi lähteä minnekään, vaan saa hyvällä omalla tunnolla maata sohvalla. Sen viitisen tuntia, kun sohvalla makoilin katsoin lähinnä uusintoja piharemppaohjelmista. Viime vuonna kerroinkin, että olin ihan uuden edessä; en ollut aiemmin kiinnostunut pihahommista, mutta piharemontin jälkeen joka ikinen liikenevä euro meni taimistolle.

Eilen koiran kanssa takapihalla kiertäessäni ja jäistä maata kuopsutellessani aloin haaveilemaan ajasta, kun maa sulaa ja saa todenteolla laittaa yrttimaat ja kukkapenkit kuosiin. Mutta mutta…miten ne laitetaan kuosiin? Sieltä täältä törröttää jotain kuolleen näköistä oksankäppyrää ja näyttäisi sieltä jotain vihreääkin jo puskevan. Kuuluuko ne kaikki kuolleet leikata alas esimerkiksi yrtti- ja mansikkamaasta? Mitäs nuo pystyyn kuolleet (pupun syömät) gladiolukset ja liljat, leikataanko nekin alas ja onko ne monivuotisia eli alkaako kasvamaan uudelleen?

Osan kasveista muistin suojata syksyllä pupusilta, mutta näemmä puput ovat talven aikana eläneet mun viime kesänä kasvattamilla angervoillani! Samperin puput. Pitäisikö kaikki kasvit nostaa ylös isoihin ruukkuihin pois pupujen ulottumattomilta vai mikä noihin auttaisi? Toisen syyshortensian talon takana tajusivat jättää rauhaan, mutta toisesta on enää sellainen ranka jäljellä. Onkohan noilla pupujen syömillä tapana lähteä kasvamaan vai kantsiiko nostaa ylös ja istuttaa uusia?

Saas nähdä kuinka meidän esikoisen rippileirin ja -juhlien käy. Juhliin mulla oli suuria suunnitelmia pihankin suhteen. Juhlia varten ollaan uusittu lipputanko, sillä tuo kuvissa näkyvä äiskän ja iskän vanha oli vähän liian rustiikkinen ja ruosteinen meidän makuun ;) Terassille pitää ostaa sohva ja haaveilenpas minä sellaisesta pergolasta tuohon ruokapöydän päätyyn. Sellaisesta, johon saa sään kestävästä valkeasta kankaasta sivuun vedettävän katoksenkin. Mies onneksi tykkää nikkaroida kaikkea, niin voisin kuvitella, että pergolan rakentaminen ei hirmuisesti tuottaisi ongelmaa. Varsinkin, jos tämä #socialdistancing tässä jatkuu…

Onneksi on blogi ja onneksi on valokuvat. Viime kesäisten kuvien katsominen tuo toivoa tulevasta. Niistä päivistä, kun piha on vehreä ja linnut visertää. Kun grilli on kuumana. Viime päivinä sitä on jotenkin havahtunut kuulemaan taas luonnon ääniä enemmän. Näkemään sen pienen pilkahduksen tulevasta kesästä, mikä tuolta pystyyn kuolleiden kasvien keskellä pilkottaa. Millainen tuleva kesä on, sitä tuskin kukaan meistä pystyy ennustamaan. Haaveissa on normaali, suomalainen kesä. Sellainen, jolloin pääsee ilman rajoituksia alarantaan jätskille tai Tammelantorille aamupalalle

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

Mitä meidän pihassa kasvaa & Puutarhan hoitoa for dummies wanted -postauksissa tarkemmin meidän takapihan istutuksista :)