sunnuntai 22. maaliskuun 2020

Haave kesästä

MOIKKAMOI IHANAT!

Kuinka jakselette? Täällä voidaan ihan hyvin, tosin mulle nousi eilen illalla kuume, mikä on mulle harvinaista (ei niin kova, mutta hieman yli 38 kuitenkin). Tänään on pitänyt lämpöä yllä pääkivun kanssa. Kuumelääke auttoi molempiin. Nyt ei tarvitse onneksi lähteä minnekään, vaan saa hyvällä omalla tunnolla maata sohvalla. Sen viitisen tuntia, kun sohvalla makoilin katsoin lähinnä uusintoja piharemppaohjelmista. Viime vuonna kerroinkin, että olin ihan uuden edessä; en ollut aiemmin kiinnostunut pihahommista, mutta piharemontin jälkeen joka ikinen liikenevä euro meni taimistolle.

Eilen koiran kanssa takapihalla kiertäessäni ja jäistä maata kuopsutellessani aloin haaveilemaan ajasta, kun maa sulaa ja saa todenteolla laittaa yrttimaat ja kukkapenkit kuosiin. Mutta mutta…miten ne laitetaan kuosiin? Sieltä täältä törröttää jotain kuolleen näköistä oksankäppyrää ja näyttäisi sieltä jotain vihreääkin jo puskevan. Kuuluuko ne kaikki kuolleet leikata alas esimerkiksi yrtti- ja mansikkamaasta? Mitäs nuo pystyyn kuolleet (pupun syömät) gladiolukset ja liljat, leikataanko nekin alas ja onko ne monivuotisia eli alkaako kasvamaan uudelleen?

Osan kasveista muistin suojata syksyllä pupusilta, mutta näemmä puput ovat talven aikana eläneet mun viime kesänä kasvattamilla angervoillani! Samperin puput. Pitäisikö kaikki kasvit nostaa ylös isoihin ruukkuihin pois pupujen ulottumattomilta vai mikä noihin auttaisi? Toisen syyshortensian talon takana tajusivat jättää rauhaan, mutta toisesta on enää sellainen ranka jäljellä. Onkohan noilla pupujen syömillä tapana lähteä kasvamaan vai kantsiiko nostaa ylös ja istuttaa uusia?

Saas nähdä kuinka meidän esikoisen rippileirin ja -juhlien käy. Juhliin mulla oli suuria suunnitelmia pihankin suhteen. Juhlia varten ollaan uusittu lipputanko, sillä tuo kuvissa näkyvä äiskän ja iskän vanha oli vähän liian rustiikkinen ja ruosteinen meidän makuun ;) Terassille pitää ostaa sohva ja haaveilenpas minä sellaisesta pergolasta tuohon ruokapöydän päätyyn. Sellaisesta, johon saa sään kestävästä valkeasta kankaasta sivuun vedettävän katoksenkin. Mies onneksi tykkää nikkaroida kaikkea, niin voisin kuvitella, että pergolan rakentaminen ei hirmuisesti tuottaisi ongelmaa. Varsinkin, jos tämä #socialdistancing tässä jatkuu…

Onneksi on blogi ja onneksi on valokuvat. Viime kesäisten kuvien katsominen tuo toivoa tulevasta. Niistä päivistä, kun piha on vehreä ja linnut visertää. Kun grilli on kuumana. Viime päivinä sitä on jotenkin havahtunut kuulemaan taas luonnon ääniä enemmän. Näkemään sen pienen pilkahduksen tulevasta kesästä, mikä tuolta pystyyn kuolleiden kasvien keskellä pilkottaa. Millainen tuleva kesä on, sitä tuskin kukaan meistä pystyy ennustamaan. Haaveissa on normaali, suomalainen kesä. Sellainen, jolloin pääsee ilman rajoituksia alarantaan jätskille tai Tammelantorille aamupalalle

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

Mitä meidän pihassa kasvaa & Puutarhan hoitoa for dummies wanted -postauksissa tarkemmin meidän takapihan istutuksista :)

 


Kommentoi