HEIPPAHEI,

oi että, miten onkaan ollut leppoisa sunnuntai. En sitten ihan jaksanut juosta sieltä anoppilasta kotiin. Tuli syötyä aivan liikaa lammasta. Mutta otin toki juoksuvermeet mukaan ja  lisäksi kävelysauvat. Muu perhe jätti mut kotimatkalla matkan varrelle ja sauvoittelin kotiin tuollaiset reilut 11 km. Aikaa kului 1h40 mins, joten aika haipakkaa piti. Ehdin silti ihastella sulanutta Pyhäjärveä ja Pyynikillä tuoksuttelin metsää. Keväistä metsää ja hei arvatkaas, mitä siellä näkyi jo pilkistelevän lehtien alta? Sinivuokkoja.

Ilta vietettiin takapihalla ja tuossa sivupihalla. Haravoiden ja muutenkin nurkkia siivoten. Poltettiin ulkotakassa risuja ja siitä se ajatus sitten lähti. Kevään ekat takkamakkarat maistuivat taivaalliselle! Reilu viikko sitten aloin haaveilemaan Indiedaysin ja Hobby Hallin kampanjan myötä terassin sisustamisesta. Vielä silloin näytti, että se kevät ei tule ikinä. Mutta nyt alkaa vahvasti näyttämään, että sieltä se tulee. Tuohon kamppikseen liittyy se huikea arvonta, joten käykäähän osallistumassa. Vielä reilu kolme tuntia aikaa jättää puumerkkiä linkin kera 🙂

Löysin koneelta kuvan meidän takapihasta ennen kuin rakensimme tuon terassin. Harmi, että kuva oli aikalailla pienennetty, mutta saatte ainakin kuvan, millainen oli lähtötilanne. Katoksen alla oli kivetys, joka myös sai päällensä terassilaudat. Oijoi ja tuo meidän esikoinen oli vielä ihan pikkuruinen. Aika rientää!

Meillä kasvoi takapihalla aivan ihana ja vanha tammi. Viitisen vuotta vanhassa blogipostauksessa kerroin tammesta näin: ”Muistan jo pikkutyttönä tien toisella puolella asuessani ihastelleeni isoa tammea vastakkaisen talon pihassa. Tammea ravitsi erittäin tehokkaasti vastakkaisen talon kultaiset noutajat Essi ja Luru. Tammi kasvoi  kasvamistaan. Kuten myös minä. Tietämättäni, että joskus tuo tammi on omalla takapihallani. Ihana, iso ja suojeleva tammi, jonka vankalle oksalle mieheni rakensi keinun lapsille. Kesäillat kuluivat pienten linnunpoikasten nälkäistä piipitystä kuunnellen. Tammessa oli myös linnunpönttö. Nyt tammi on poissa. Eräänä helteisenä heinäkuun iltana olin saada sydänkohtauksen takapihallamme törmättyäni yli 10 cm ja pari senttiä leveään oranssiin toukkaan. Puuntuhoojatoukkaan. Otimme selvää, että tuo tuholainen syö jalopuita sisältä päin niin, että puut lopulta tulevat herkiksi myrskyille yms. Kaupungin täti kävi vielä toteamassa, että tammi ei ole terve. Ajatus siitä, että tuo tammi olisi jokin syysmyrsky kaatunut meidän talomme päälle tuntui ahdistavalta. Senpä takia tammi on nyt kaadettu.”

Tammi toi kyllä mukavasti suojaa helteiselle takapihalle. Ollakin, että se roskasi ihan hirmuisesti. Meillähän lapset löysivät vielä toissa vuonna pari tammenterhoa tuolta takapihalta. Veimme ne mökille, kaivoimme maahan ja nyt siellä kasvaa metsänreunassa pari tammen poikasta 🙂 Paljon ollaan tultu tuosta tammikuvasta eteenpäin. Nuo pikkuruiset tuijatkin terassin reunassa ovat kasvaneet silmissä. Alla olevat kuvat ovat toissa vuoden toukokuun alkupuolelta…saataisikohan me taas niin lämmin kevät?

Reilun viikon päästä näytän sitten, miltä terassi näyttää tällä hetkellä. Hieman stailattuna osin terassihaaveideni mukaisesti. Joten pysykäähän kuulolla! Huominen vielä lomaillaan. Mies aloittaa golfkauden ja itse ajattelin pyhittää vimpan lomapäivän pyykinpesulle ja leivonnalle. Ehei, niitä éclair-leivoksia en enää kokeile vaan yhtä aivan mielettömän herkullisen näköistä banaanikeikauskakkua. Voipi olla, että blogiinkin erehtyy pari herkkukuvaa. Tiistaina palataan taas sitten ruotuun ruokien kanssa 😀

SUPERIA SUNNUNTAI-ILTAA,