maanantai 13. kesäkuun 2022

Kalliorantaterassia & kesähuonetta

HEI PITKÄSTÄ AIKAA!

Toivottavasti siellä on kesäkuun alku mennyt mukavasti. Jotenkin tuntuu, että tuo aika juoksee taas sellaista vauhtia, että koko ajan on joko perjantai tai maanantai. Vaikka päiviin mahtuukin ihanaa joutenoloa ja kesästä nauttimista. Pysähtymistä ja sellaista leppoisaa kesäoloa, jossa mennään suurimmalta osin vailla suunnitelmia.

Oli tarkoitukseni laittaa tänne blogiin keväällä suunnitelmia kalliorantaterassin ja kesähuoneen sisustuksista, mutta nopeista käänteistä johtuen suunnitelmat olivat hioutuneet päässäni ilman paperille pääsyä ja kun näin haaveilemani pöytäryhmän hyvässä alennuksessa, se oli menoa. Kesähuoneen aiempi ruokaryhmä oli sinne liian iso. Tuolit eivät menneet kunnolla pöydän alle, joten hankaloittivat kulkua kesähuoneessa. Kesähuoneen vanha pöytä on edellisten omistajien peruja. Itse olen sen jalat aikoinaan maalannut valkoiseksi (suutarin lapsella ei ole kenkiä ja sitä paitsi pidettiin siinä aina pöytäliinaa) ja alunperin mietittiin laittaa koko pöytä kaatopaikalle. Kunnes sain idean kokeilla ko. pöytää ja tuoleja kalliorantaterassille. Ja kas, siinä tuli samalla ratkaistua kalliorantaterassinkin sisustus.

Pöytä odottaa vielä mustaa maalikerrosta päällensä. Tuo pöytä on siitä kiva, että siihen on molempiin päihin jatkopalat niin, että sen ympärille mahtuu 10 ihmistä. Jonkin sortin kesäjuhlathan tuolla mökillä voisi järjestää, nyt kun on pöytäkin paraatipaikalla 🙂

Olemme jälkikäteen hieman harmitelleet sitä, ettemme vetäneet kalliorantaterdelle sitä tehdessämme sähköjä, sillä tuo huutaa kipeästi juhlavalosarjaa. Mutta huomasin, että esim. Clasulla on myynnissä aurinkokennolla toimiva valosarja. Saa laittaa kokemuksia aurinkokennovalosarjasta, jos sellaisia on 🙂

No millainen kesähuoneesta sitten tuli? Ilmavampi ja tilavampi! Ja pöytäliinattomampi. Nyt on pöytä, jota voi pitää ilman pöytäliinaa. Ostin pöytäryhmän päälle myös uudet rottinkivalaisimet, mutta ne näyttivät ilman sovitusta vähän liian pieniltä. Täytyy vielä ensi viikonloppuna kokeilla ripustaa ne kunnolla, että miltä sitten näyttävät. Meillä on vielä kokonaan mökille ostamatta kesäkukat, mutta hei – onhan tässä kesää vielä jäljellä eikö? Kesähuoneen nurkkaan olen yleensä ostanut ison amppelikukan ja sitä se huutelee nytkin puoleensa.

Juhannusta hekumoin jo etukäteen enkä vähiten sen takia, että saadaan lapset meidän kanssa mökille. Siinä missä aika juoksee hurjaa vauhtia tarkoittaa se myös sitä, että esikoisen vaihtoon lähtö lähenee hurjaa vauhtia. Kovin onnellinen olen toisen vaihtoon pääsystä, mutta kyllä se hitsi vie tuntuu jossain tuolla sydämen paikkeilla tosi haikealta. Me kun ollaan esikoisen kanssa sellainen tehotiimi, että kun saadaan jotain päähämme, niin johan tapahtuu. Pitää alkaa pikkuhiljaa valjastamaan kuopusta äiskän apuriksi 🙂

IHANIA & RENTOUTTAVIA KESÄPÄIVIÄ

PS. Ette tiedäkään kuinka ikävä mulla on säännöllistä blogin päivittämistä. Vaikka tiedän, että joidenkin mielestä blogit on jo niin nähty, niin mä olen vastarannan kiiski. Jostain on vain pitänyt karsia kahden työn ohella. Vihdosta viimein olen myös oppinut olemaan täyttämättä iltoja ja viikonloppuja. Toiveissa on leppoisaa blogin päivitystä, kunhan loma alkaa

 


sunnuntai 24. huhtikuun 2022

Täällä ollaan ♥

HEI IHANAT

ja suuret pahoittelut blogin hiljaiselosta. Elämä on vienyt viimeisen kuukauden aikana mennessään muihin juttuihin. Työrintamalla on ollut melkoista haipakkaa parisen vuotta ja sotatilanne ei ainakaan helpottanut raaka-ainesaatavuuksissa sun muissa. Lisäksi meillä kiersi tuo k-virus, jota kaksi vuotta onnistuimme välttelemään. Sillä tavalla, että 3,5 viikkoa oltiin enemmän tai vähemmän epävarmuudessa siitä, kenellä se on ja kenellä ei. Samaan aikaan kun meillä kiersi jokin muukin nuhakuume.

Mutta nyt alkaa vihdosta viimein tuntumaan siltä, että viruksen jälkioireetkin ovat helpottamaan päin niin, että pääsee kiinni siihen ihan tavalliseen arkeen ilman jokailtaisia päikkäreitä töiden jälkeen. Ilman yskänkohtauksia, jotka saavat pään räjähtämään. Se on jännä, miten monia asioita oppii arvostamaan, kun ne menettää. Joko hetkellisesti tai lopullisesti. Kuinka monena iltana töiden jälkeen reporankana sohvalla maatessani mietin, että oispa paukkuja kunnon arkiruoanlaittoon.

No nyt on ja huomisen kauppakassitilaukseen on näpytelty kaikkea immuniteettia vahvistavaa ruokaämnettä. Vihreää ja värikästä, pehmeitä rasvoja, kuituja, proteiineja. Sillain sopivassa suhteessa kaikkea ja sillä ajatuksella hekumoiden, että kuinka kivaa onkaan, kun ruoka maistuu sille ruoalle, mille se on aina maistunut. Sekään ei näemmä ole itsestäänselvyys.

Käytiin muuten eilen ekaa kertaa tänä vuonna mökkirannassa katsomassa jäätilanne. Jäätilanne on erittäin hyvä. Jos ajattelee jään paksuutta hyvänä asiana 😀 Mutta mökille pääsyn kannalta jäätilanne on erittäin huono. Mutta jotenkin sitä on päässyt sellaiseen pisteeseen elämässä, että kaikki aikanaan. Jäätilanne kun kuuluu taas niihin asioihin, joihin en voi vaikuttaa. Joten sen aikaa, kun jäät siellä kevätauringon helliessä sulavat, keskityn muihin juttuihin. Vaikka siihen juoksuvalmennukseen, jonka kuukausi sitten aloitin ja jonka valmentaja kellosta aina huikkailee, että nyt olisi taas aika pk-lenkille.

Seuraavien viikkojen aikana blogissa muun nuassa mökkisuunnitelmia kesähuoneen ja kalliorantaterassin osalta. Myös tulevien rippijuhlien suunnittelua tai ideointia ajattelin teidän kanssanne jakaa. Kotiterassin sisustus viedään loppuun ja puutarhaan tullaan tekemään pieniä muutoksia. Yksi arkiruokareseptikin on jäänyt tänne laittamatta, kun kuvien käsittelykin on tuntunut jotenkin kaukaiselta ajatukselta.

Toivottavasti siellä voidaan hyvin ja nautitaan lähestyvästä kesästä. Vappukin on jo viikon päästä ja itselleni se on ollut sellainen vedenjakaja kevään ja kesän välillä. Siinä, missä toukokuu taitaa virallisesti olla vielä kevätkuukausi, niin mä luen sen jo kesään. Ihanaa, kesän tuloa odotellessa

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


sunnuntai 07. marraskuun 2021

10 x miksi ruokien suunnittelu kannattaa

HYVÄÄ SUNNUNTAIHUOMENTA!

Tai aamupäivää, huomen taitaa olla jo mennyt ja tullut monta kertaa 🙂 Eilen käytiin koko perheen kanssa ravintolassa syömässä ja ääneen mietittiin, kuinka tänä syksynä on yhtäkkiä tullut käytyä ulkona syömässä enemmän kuin pitkään aikaan.

Yhtä paljon kuin rakastankin (kyllä, mä rakastan ja terminä sana tykkää on liian laimea tähän kohtaan) ruoanlaittoa ja varsinkin ruoanlaittoa arki-iltoina, niin melkein yhtä paljon rakastan käydä ulkona syömässä. Se on niitä elämän pieniä iloja, tietynlaisia palkkioita tehdystä työstä. Näinä päivinä toki ajattelen asian enemmän siltä kantilta, että jos pystyn tämän haastavan ajan aikana tukemaan ravintoloita, jotka ovat olleet ahtaalla, niin ilomielin sen teen.

Yhtä ilomielin suunnittelen tänään taas ensi viikon ruokalistan. Laitan illalla työlounaaksi kolmelle päivälle suunnittelemani kasvislasagnen uuniin ja pyöräytän lihapullat huomen illalle valmiiksi. Loppuvuonna ei ole aikomus sen kummemmin ottaa vielä itseään niskasta kiinni ruokakustannusten suhteen, mutta tammikuun alusta asti tavoitteena on pyrkiä siihen, että meidän perheen kuukausittaiset ruokakauppakulut saataisiin taas noin 600 – 650 euroon. Tuo onnistuu vain ruokien suunnittelemisella. Tästä ajattelin muuten tehdä tammikuussa julkisen haasteen ja olla tilivelvollinen teille rakkaat lukijat. Läväyttää viikkotasolla ruokamenot tänne. Positiivinen tilivelvollisuus auttaa hurjan paljon tavoitteiden saavuttamisessa.

Niin elämän yleisestikin kuin myös ruokien suunnittelu vapauttaa ihan hirmuisesti aikaa. Ei ole mitään järkeä tulla joka päivä töistä kotiin kaupan kautta. Tuskastua siellä kaupassa siihen, kun ajatus lyö tyhjää sen suhteen mitä ruokaa sitä laittaisi. Ja mä en tiedä teistä, mutta viime viikolla kun jäi ruokalistat suunnittelematta ja viikkokauppaostokset tekemättä, niin mä koin ihan jopa tietynlaista tuskaa sen takia, että punainen lanka oli kateissa.

Tosin, me ihmiset ollaan erilaisia ja jotkut eivät tuskastu siihen ajatukseen, mitä laittaisi ruoaksi päivä toisensa jälkeen. Mutta me, kenellä on kokemusta tuskastumisesta tuon ajatuksen äärellä, hyödymme ruokien suunnittelusta 🙂

No miksi suunnitella viikon ruoat etukäteen & käydä ostamassa aineet etukäteen?

1. Näin ollen kotoa löytyy aina tarvittavat aineet ruokien laittoon.
2. Säästät selvää rahaa
3. Säästät aikaa
4. Kun teet ruoan alusta asti itse näet, mitä sinne laitat ja voit vaikuttaa siihen, mitä sinne laitat (esimerkiksi kovaa rasvaa sisältävät paljon prosessoidut valmisruoat ovat helppo napata kiireessä ostoskoriin, mutta ei ole itse tehdyn ruoan voittanutta)
5. Hävikki pienenee (tästä mulla on niin hyviä kokemuksia ja se on itse asiassa vielä suurempi motivaattori ruokien suunnitteluun kuin tuo rahallinen säästö ♥)
6. Lautasmallin noudattaminen on helpompaa
7. Monipuolisen, ravintorikkaan ruoan saatavuus helpottuu (kun sulla on aineet jo valmiiksi kotona)
8. Ei tule woltattua, kun kaapit on tyhjiä
9. Stressi ruoanlaiton suhteen vähenee (mitä ihmettä sitä syötäsiin -> jes, meillä on selvät sävelet)
10. Mahdolliset ”vastarannan kiisketkin” ovat selvillä ruoista eikä yhtäkkinen huudahtaminen  ”Oi, musta on äiti tullut kalavegaani” lohipadan äärellä enää kelpaa tekosyyksi leivän puputtamiselle iltaruoaksi 😉

Jos nyt innostuit ruokien suunnittelusta, niin muutama vinkki mistä aloittaa. Siivoa ensin kuivamuonakaapit ja jääkaappi. Onko jotain olennaista mitä uupuu? Lisää kauppalistaan. Mistä ruoista teidän perhe tykkää? Listatkaa vaikka 30 ruokaa, jotka valmistuvat nopeasti tai jotka ovat sellaisia lämmitettäessä parantuvia (laatikot, keitot), joita voi syödä parina päivänä. Tehkää lapulle seuraavan viikon ruokalista ja kiinnittäkää se vaikka jääkaapin oveen. Myös ruoanlaittovuorot on hyvä lisätä tässä vaiheessa (mikäli ruoanlaittajia on useampia).

Tehkää kauppalista tulevan viikkoruokalistan mukaan. Muistakaa myös aamu-, väli- ja iltapalat, lounaat sun muut. Käykää kaupassa, tehkää verkossa tilaus valmiiksi.

Simple as that!

Meillä on tämä kaikki ihana suunnittelu vielä tänään edessä. Mutta sitä ennen tapaamaan rakasta ystävää ex tempore -lyhyellä varoitusajalla ja alkuillasta rakkaiden kummityttöjen synttäreille. On ollut sillä tavalla erikoisen ihana viikonloppu, että se on ollut melko täynnä kaikkea ja mikä parasta; siihen kaikkeen on mahtunut laatuaikaa teinien kanssa. Kaikki teinien äidit tietävät, että se teinien seura ei ole itsestäänselvyys ihan aina 😉

SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,

PS. Aiheeseen liittyviä aiempia postauksia:
Takaisin ruotuun: Arkiruokailut syyniin
10 x vinkkini arkiruoanlaitosta nauttimiseen
Neljän viikon arkiruokalista
Neljän viikon arkiruoat


torstai 04. marraskuun 2021

Vaihto-oppilasvuoden ensivalmistelut

MOIKKA TORSTAIN ALKUILTAAN!

Kävin eilen korvalääkärillä, kun toinen korva oli ollut viikon verran ”tukkoinen” ja lievästi kipuinen. No olihan se tukossa, mutta tukoksen alla piili pieni ärtyneisyys ja tulehduksen poikanen. Liekö siitä johtuen, vai lähipiirissä jylläävästä lenssusta, mulla nousi pitkästä aikaa viime yönä kunnon kuume. Sellaisen horkan kanssa. Tämä päivä on siis kulunut sohvalla, mutta ainakaan enää kuume ei ole noussut lämpölukemia korkeammalle. Korvaakaan ei särje, joten eiköhän tämä tästä.

Se, mitä sohvan pohja saa mussa aina aikaan on järjettömät suunnitelmat. On suunniteltu töihin uutta tuotelinjastoa, on suunniteltu kotiin uutta sohvaa ja ruokapöytää, on suunniteltu jouluruokia, on suunniteltu valmennuskokonaisuutta ja tulevia ulkomaan matkoja. Kaikki nämä toki pään sisällä, toteutusta odotellessa 😉

Ajatustyötä olen tehnyt myös esikoisen vaihtarivuoden valmistelevia dokumentteja tai lähinnä niiden keräämistä varten.

Lupasin ottaa teidät tästä liki alusta pitäen mukaan esikoisen vaihtarimatkaan. Julia on siis lähdössä elokuussa 2022 Yhdysvaltoihin vaihto-oppilaaksi. Me vanhempina halutaan tukea ja kannustaa. Tiedetään molemmat omien vaihtarikokemusten myötä, kuinka paljon tuo vuosi tuo loppuelämän varrelle lisää. Kuinka paljon jo pelkästään se, että asuu vieraassa perheessä uuden kulttuurin keskellä kasvattaa ja antaa valmiuksia elämään. Opettaa suvaitsevaisuutta, erilaisuuden ymmärtämistä ja käytöstapoja. Ja toisaalta opettaa arvostamaan kotimaata vielä enemmän.

Mitä meillä tapahtui elo-syyskussa vaihtarivuoden tiimoilta (alusta saakka oli selvää, että hän haluaa olla lukuvuoden lukukauden sijaan):

1) Kohdemaan valinta
2) Kohdemaan sisällä alueen ja/tai yksityiskoulun valinta (jos yksityiskoulun haluaa!)
3) Eri järjestöihin tutustuminen netin kautta
4) Järjestöjen ilmaisiin webinaareihin osallistumista
5) Soittokierrosta eri järjestöihin
6) Järjestön valinta

Meillä järjestöksi valikoitui Mirlo, sillä siellä Julia sai mahdollisuuden aluepaikkatoiveeseen Kaliforniaan. Joku voisi ajatella, että ei kai sen väliä minne sinne menee. Ja näinhän se onkin, mutta meillä haluttiin nimenomaan Kaliforniaan. Nähdä ja kokea arki siellä. Lomamatkoilla paistaa aina aurinko ja elämä on kovin ruusuista. On hyvä käydä toteamassa vuoden ajan, että ei se aurinko ihan aina paista ja arki se on arki muuallakin. Vaikka voisin kuvitella, että arki tuolla ”Kultaisessa osavaltiossa” olisi ihan mukiin menevää. Golden state käsittää paljon laajemman alueen kuin vain L.A.:n ympäristökuntineen, pohjoisosissa pääsee jopa laskettelemaankin pitkiä rinteitä.

Alkuviikosta saimme vahvistuksen tuolle aluepaikkatoiveelle ja kirjauduimme englanninkieliseen verkkopohjaiseen portaaliin, jossa riittää täytettävää lomaketta sun muuta noin 14 tunnin verran. Joulukuun 6. päivään mennessä pitäisi olla kaikki ”paperityöt” valmiina. Täytettäviä juttuja on muun muassa (kaikki englanninkielisinä):

1) Virallinen englanninkielinen hakemus & valokuva- ja videoalbumi
2) Vähintään 300 sanan kirje vaihto-oppilaan itsensä kirjoittamana
3) Vanhempien kirjoittama kirje
4) Arvosanat kolmelta viime vuodelta (erillinen lomake, jonka koulun ”viranomainen” täyttää ja allekirjoittaa)
5) Enkun open suosittelukirje
6) Laajan terveystarkastuksen terveystodistus
7) Rokotus- ja syntymätodistus

Englanninkielinen haastattelu meillä oli jo aiemmin ja nyt vielä pitää tehdä kielitestit. Heh, puhun ”meistä”, mutta toki tarkoitan tuota tulevaa vaihtaria. Koen kyllä vahvasti, että tämä on ”meidän” projekti, sillä niin vahvasti ollaan jo koko perhe näissä valmisteluissakin mukana.

Vaikka tuosta aluepaikkatoiveen vahvistumisesta olemme erittäin onnellisia ja kiitollisia, niin pitää silti muistaa, että aina kaikki aluepaikkatoiveen esittäneet eivät pääse välttämättä ko. alueelle. Riippuen ihan kuinka paljon vapaaehtoisia perheitä löytyy kultakin alueelta. Ja käsittääkseni Kalifornia on juurikin aluepaikkatoiveissa se ykkönen.

Joten odotellaan, miten käy. Aikaisintaan perhetietoja voi tulla jo helmi-maaliskuussa, mutta viimeistään sitten kesällä. Miten valmistaudutaan tässä väliajalla? Noh, napanuoraa venyttämällä ja jokaisesta hetkestä nelihenkisenä perheenä nauttien. Kyllähän perheen dynamiikka tulee muuttumaan radikaalisti yhden lähdettyä maailmalle. Itse muistan vaihtarivuoden aikana itsenäistyneeni niin paljon, että en enää asunut kotona kuin vuoden sen jälkeen. Sitten muutin omilleni.

Pikkuisen kauhistuttaa ajatus, että näin käy meilläkin. Mutta sitä se elämä kuulkaas on…

”Teet itse valinnan
En tahdo tietäs kaventaa kun nään sun kasvavan
Sulta opin paljon ja riittää kun muistan sen
Oi pienokainen oot lainaa mulle hetkisen
Lainaa vain, lainaa vain
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain” ♥

TUNNELMALLISTA TORSTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


maanantai 01. marraskuun 2021

Toivepostaus: Työvaatetukseni kulmakivet

HEISSAN

ja hyvää maanantaihuomenta – marraskuun ensimmäistä sellaista! Olipahan kertakaikkisen ihana viikonloppu. Saatiin laitettua mökillä vikat jutut talvea varten kuntoon, nostettua vene ja vastarannan laituri. Vietettiin pikkuisen laatuaikaa miehen kanssa kaksistaan ja sopivassa suhteessa laatuaikaa perheen kanssa. Syyshommia kotipihassa, kaupungilla glögittelyä ja sunnuntai-iltapalaksi joulutorttujen paistoa.

Hyvillä mielin siis kohti uutta työviikkoa. Kalenteri on sillä tavalla sopivasti täynnä, että se ei ole ihan ahdettu. Mä olen oppinut viimeisen vuoden aikana sen, että jätän tarkoituksella kalenteriin myös tyhjää tilaa työpäiville. Yksi ilta viikosta on myös yleensä täysin tyhjä. Eli omistettu sohvalöhöilylle, lenkille tai ihan mille vaan, mitä tekee mieli tehdä.

Olen saanut työkuvioihin liittyen postaustoivetta, mutta toteutetaan ensin toive, jonka sain IG:n kautta koskien työvaatetustani. Postaustoiveen esittäneellä henkilöllä muuttuu työn kuva ja hän tarvitsisi vinkkejä, miten pukeutua siististi.

Mun työvaatetukseni kulmakivet muodostuvat seuraavista:

mustat tiukat housut (esim Mollyt tai stretchhousut takataskuilla) & kauluspaita / paitapusero
mustat tiukat housut, t-paita ja lyhyt / pitkä villatakki
harmaat/mustat korkeavyötäröiset suorat housut, t-paita ja rento jakku
harmaat/mustat korkeavyötäröiset suorat housut + ohut neulepaita
pitkä hame + ohut neulepaita
villasekoitemekko (harmaa, beige ja musta löytyy)
napakat mustat legginssit ja oversized kauluspaita (valkoinen ja sinivalkoraidallinen)
kukkamekko (yleensä pidempi, mutta perjantaisin joskus paksujen sukkisten kanssa polven yläpuolelle)

Riippuen siitä onko palavereita ja kuinka tärkeitä sellaisia, puen yleensä sen miltä aamulla tuntuu. Jos on tärkeä tapaaminen, niin silloin laitan päälle siistimpää. Tosin, olen sitä mieltä myös työpukeutuminen saa kuvastaa mun persoonaa. Siinä missä joskus tuli pukeuduttua jakkupukuihin tämän tästä, tulee nykyään pidettyä enemmän kukkamekkopäiviä. Ihan farkku farkkuja (siis denim) ei ole tullut pidettyä pitkään aikaan töissä, mutta ehkä voisi ottaa nekin taas kuvioihin mukaan.

Sen olen myös vuosien varrella oppinut, että työpukeutumisessakin istuvuus, mukavuus, yhdisteltävyys ja pitkäikäisyys on pop. Veikkaan, että moni teistä ajattelee tämän postauksen kuvat nähdessään, että noita samojahan siellä henkareissa roikkuu. Niin kuulkaa roikkuukin. Ei ole tarvetta uusia työvaatetusta tämän tästä. Mulle on mennyt viimeisen 10 vuotta sama vaatekoko, joten sen suhteen ei ole tarvinnut uusia garderoobia.

Työvaatetukseni saattaa edustaa sitä turvallista ja tuttua värimaailmaa, mutta näin syksyllä valkoisen ja mustan lisäksi tykkään pukeutua beigeen, harmaaseen ja vaaleansiniseen / denimiin. Tälle syksylle mulla on haaveena yhdet suorat ruutuhousut, mutta muuten työvaatteet taitavat olla plakkarissa.

Työvaatteeni ostan milloin mistäkin. Viime aikoina on tullut ostettua Vilasta ja Sokokselta. Zarasta ja H&M:ltäkin tekee välillä löytöjä! Kukkamekot mulla taitaa olla suurimmaksi osaksi Ellokselta ostettu (Elloksen oma merkki); niissä tietää, että kun tilaa tietyn koon, niin se sopii just eikä melkein.

No mut hei, nyt aamuvenyttelyt ja sitten kohti suihkua ja uutta viikkoa! 🙂

MUKAVAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,