Mitä sanoa, kun ei tiedä mistä aloittaa?
Mitä kirjoittaa, kun olisi niin paljon kirjoitettavaa?
Aloitetaan siitä, että olen hurjan pahoillani, että blogi on jäänyt päivittämättä. Viime syksy ja alkuvuosi olivat tietyllä tapaa elämäni raskaimmat. Perheyrityksen luotsaaminen haastavina aikoina vei energiaani niin, että jostain oli karsittava. Ja se oli valitettavasti blogi, sillä samaan aikaan halusin kehittää valmennusyritystäni. Lisäksi olen aina kokenut, että blogin kirjoittaminen ja valokuvaus ovat asioita, jotka kaipaavat tilaa ympärilleen. Ne ovat asioita, joita haluan tehdä sydänlähtöisesti, enkä puskemalla. Ja hei, nyt sitä tilaa taas on ♡
Huomaan, että syksy on ollut ennenkin täällä blogissani muutosten aikaa. Syksyllä, kun illat pimenevät, sitä tietyllä tapaa käpertyy sisäänpäin kuulostelemaan ja katselemaan. Syksy on itselläni vahvemmin uuden alkua kuin tammikuu.
Se oli syksyä, kun taannoin muutin blogini pelkästään ruokablogiksi. Se oli syksyä, kun siitä parin vuoden päästä otin mukaan lifestyle-puolen. Viime lokakuussa tunsin järjetöntä paloa blogin kirjoittamisen suhteen ja kirjoitin siitä postauksenkin.
Silti paukkuja blogin kirjoittamiseen ei ollut. Viimeisimmän postauksen kirjoitin lokakuussa Rodoksen lentokentällä ja veljen vaimo oli katsonut sivusta, kun sormet tanssivat näppäimistöllä. Oli sanonut tyttärelleen, että kuinka hienoa on, että suuni on hymyssä tehdessäni töitä. Ja sitähän se on kuulkaa ollut. Hymy tulee huulilleni nytkin, kun saan kirjoittaa.
Mitä on tapahtunut sitten viime syksyn? Pikakelauksella katsottuna ajanjaksoon mahtui paljon töitä. Paljon epävarmuutta ja turbulenssia. Mutta silti vahvaa luottoa elämään. Kesäkuussa haimme Julian kotiin vuoden vaihto-oppilasmatkalta ja perhearki palasi uomiinsa. Heinäkuun lopussa loppui kahden vuoden pestini perheyrityksen toimitusjohtajana ja hyppäsin yksinyrittäjäksi. Pari vuotta suunnittelemaani myöhässä, mutta silti juuri oikeaan aikaan. Toimin edelleen perheyrityksen hallituksen pj:nä ja teen tarvittaessa controllerin hommia. Rakkaudesta numeroihin ja exceleihin. Rakkaudesta perheyritykseemme.
Ajankohta hypylle yksinyrittäjäksi olisi ehkä voinut olla parempi, mutta silti koen, että tässä ajassa ihmiset voivat huonosti ja tarvetta coachingille on enemmän kuin koskaan. Tarvetta oman näköisen elämän viitekehysten luomiselle ja elämiselle on enemmän kuin koskaan. Tarve oman elämän merkityksen selkeyttämiselle on vahvempi kuin koskaan aiemmin. Olen myös nauttinut siitä, että sain pitää elokuussa ja uusintana syyskuussa Rakastu Arkiruoanlaittoon -työpajat, joissa yhteensä noin 50 osallistujan voimin ihastuttiin ja innostuttiin arkiruoanlaitosta. Tuossa työpajassa sain yhdistää kolme intohimoani; ruoanlaiton, arjen ja coachingin. Mikäli kaipaat arkeesi helpotusta ja haluat säästää aikaa, rahaasi ja hermojasi, niin työpajan materiaalit ovat ostettavissa blogin sivubannerin kuvaa klikkaamalla.
Mikä on blogin tulevaisuus? Kuten huomaatte, niin tuolta yläkulmasta on lähtenyt Indiedays:n bannerit pois. Tästä eteenpäin teen blogia ilman varsinaista blogikotia. Lämmin kiitos vielä Indiedaysin (nykyiselle Indieplacen) ihanille ihmisille näistä yhdeksästä vuodesta ♡ Osoite blogiin pysyy silti tuona samana, mikä se on ollut syyskuusta 2014 lähtien.
Nyt kun hostaan blogia itse, voi olla, että välillä tulee erroreita, mutta eiköhän niistäkin selvitä.
Joskus kerroin teille, että kirjoitan blogia vielä vanhana mummonakin kiikkustuolissa meren äärellä meren pauhuja kuunnellen. Tuo on edelleen yksi unelmistani.
Kiitos kaunis teille, jotka olette siellä edelleen, vaikka blogi on jäänyt päivittämättä. En lupaa entisenlaista päivitystahtia (jopa kaksi postausta päivässä…whaat? Kenellä on sellaiseen aikaa ja energiaa?), mutta lupaan olla aktiivisempi kuin viimeisen vuoden aikana. Nyt siihen on aikaa.
Mikä on lähitulevaisuuteni unelma? Se, että saisin yhdistää coachingin, ruoanlaiton, arjen helpottamisen ja ruokakuvaukset. Visio on jo mielessä, mutta sitä pitää vielä jatkojalostaa. Kirjoittaa blogia intohimosta käsin ja käydä teidän kanssa ihania keskusteluita.
Ja tiedättekös, että kahteen blogipostaukseen on jo kuvatkin kuvattuna. Tänään toimistolla valmennustyöt tehtyäni kurvasin kotiin. Laitoin essun päälle, pannut porisemaan ja nautin sieluni kyllyydestä. Virittelin kameran (sen saman Olympuksen, jolla oli tapana kuvailla ennen Canonilaiseen siirtymistä) ja suosikkilinssini asetukset. Räps räps…
…jatkoa seuraa. Ihana olla takaisin ♡
TIISTAITERKUIN,
