ILTAA IHANAISET, NAURAVAISET…
…blogini lukijat siellä ruutujen toisella puolella! Hei toivottavasti teillä on ollut kiva ja rentouttava viikonloppu ♥ Ja teillä, ketkä olitte viime viikolla syyslomalla, niin toivottavasti sekin oli onnistunut. Te, keillä mahdollinen syysloma on vielä edessä toivottelen ihanaa sellaista. Muistakaahan rentoutua ja levätä. Mikäli mahdollista!
Olen jo pitkään haaveillut hyvinvointilomasta. Joogaretriitistä Balilla tai meditaatiolomasta Santorinilla. Tietäen jossain mieleni sopukoissa, että en yksin sellaiselle kuitenkaan lähtisi. Tajuten, että mun ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Senpä takia otin viime viikon lomani yksi tavoite mielessäni; saada jälleen ruokailut, unet ja liikkumiset balanssiin. Voida vielä paremmin niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Hyvinvointiloma, sellainen tuosta syyslomaviikostani muodostui. Yöunia kellotin järjestäen reilusti yli yhdeksän tuntia, paitsi viimeisenä virallisena lomapäivänä, jolloin heräsin ”jo” kahdeksan tunnin yöunien jälkeen virkeänä uuteen päivään. Tiesin ennen lomaa, että mulla oli univelkaa, mutta en tajunnut sitä olevan ihan noin paljon. Tai sitten se on vain tuo yhtäkkinen pimeys, joka väsyttää. Kympin maissa kun menin lomalla sänkyyn ja laitoin napit korville, niin voin sanoa ettei ollut kerta tai kaksi, kun aamulla piti kelata äänikirjaa rutkasti taaksepäin. Muutamana yönä tuo äänikirja oli jopa lukenut itse itsensä loppuun ja heräsin puhelimen päältä korvanapit ilkeästi selkääni painaen 😀
Jätin heti Kööpenhaminan reissun jälkeen ylimääräiset herkut ja sokerit pois ruokavaliosta ja panostin kasvispitoiseen ruokaan. Aloitin aamuni inkiväärishotilla, msm:llä, macalla ja vitamiineilla. Join vettä joka välissä ja liikuin järkevästi. Päikkäritarvetta en tuntenut yhtenäkään päivänä, sillä yöunet olivat niin hyvät. Se ei toki poissulkenut sitä, ettenkö olisi viettänyt aikaa sohvalla. Todellakin vietin ja oikein ajan kanssa vietinkin. Mutta siinä missä yleensä sohvalla menee silmät väkisin kiinni, ei tällä lomalla vaaraa siitä ollut. Sain jopa luettua Köpiksen tuliaislehdet läpi (varsinkin ne tanskankieliset reseptit tuottivat alkuun vähän hankaluuksia, mutta yllättävästi sitä ruotsinkielen avulla osaa tanskaakin lukea :)).
Hyvinvointilomani yhtenä menestystekijänä oli se, että kerrankin olin vaatimatta itseltäni mitään. Kyllähän sitä aina olisi siivottavaa ja kaappien läpikäymistä, mutta en laittanut tikkua ristiin minkään uuden projektin eteen. Makuuhuoneen seiniin varaamani maalikin on vielä maalaamatta, mutta no stress. Silti sain jotain aikaiseksikin; nimittäin vein tuon olkkarin uuden lampun sähköliikkeeseen ja nyt siinä palaa valo. Kaunis kohdevalo tuli tarpeeseen syksyn pimeillä.
Jos jotain viime viikosta opin niin sen, että tarvitsen vähintään kahdeksan tuntia yössä unta. Mikään ei saisi mennä unen edelle. Ei edes se Netflix-sarja, johon ollaan koukututtu. Nyt täytyy taas palauttaa mieliin ne keinot, joiden avulla saan itseni sänkyyn arkipäivinä viimeistään kympiltä. Eikä silloin puolen yön maissa, kun unta tulee maksimissaan kuusi tuntia.
Hyvinvointilomalla tuli parannettua ystävien kanssa maailmaa. Kahdesti. Eilen pitkän kaavan mukaan Tampereen uudessa suosikkiravintolassani, nimittäin Kajossa. Iso suositus sille. Ruoka, juoma, palvelu ja miljöö olivat kymppiplus! Yöunet jäivät vähän vähäisiksi ja viinimenun viinit saivat tästä aamusta vähän tahmean, mutta hei – silti olo on mitä hyvinvoivin. Meillä on kuin varkain muodostunut sellainen ystäväporukka, jonka kanssa viihtyy missä vain. Miehet tuosta meidän 12 hengen porukasta olen tuntenut pisimpään, mutta ihanaa, että miesten mukana olen saanut niin monta uutta naisystävääkin. Tyttöenergiaa kun ei koskaan ole liikaa.
Nyt riisipuuro hautumaan ja siksi aikaa koiruuden ja miehen kanssa ulos. Ostettiin tänään kaupasta luumukiisseliäkin tuon riisipuuron kanssa. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa se hiipii sieltä lähemmäs…joulu ja sen myötä uusi hyvinvointiloma 🙂
SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA &
IHANAA ALKAVAA VIIKKOA ♥
Ei ole kerta eikä kaksi, kun olen kuullut jomman kumman lapsen suusta kysymyksen: ”Äiti, pitääkö sun aina tehdä töitä?”. Sillä sekunnilla tuntenut sen tunteen, minkä itse pikkutyttönä tunsin. Aivan liian usein. Odotuksen, että koska äidin työpäivä loppuu. Sellaista en halua meidän lasten usein joutuvan tuntemaan. Tällä viikolla meidän lapset ovat tottuneet siihen, että äiti on lomalla. Yllättyneet nähdessään äidin, joka ei istu tietokoneella tai läppärillä. Nähneet äidin joka rötköttää siellä sohvannurkassa tanskalaisten sisustuslehtiensä parissa. Joka saattaa ex tempore jopa suostua pyyntöön lähteä erääseen ruotsalaiseen 
Lomasta Köpiksen reissuun. Kuten kerroin, niin sain paljon kyselyitä tuon viikonloppureissumme aikana siitä, mitä kannattaa nähdä ja kokea. Milloin Kööpenhaminaan kannattaa reissata ja missä shoppailla. Miten kaupunki kohtelee lapsiperheitä ja mikä on hintataso. Aloitetaan siitä, että rakastan Kööpenhaminaa. Rakastan tanskalaista hygge-mentaliteettiä ja sitä, että Köpis osaa ilahduttaa joka kerta positiivisesti. En tiedä, mutta ehkä se on omasta asenteestakin kiinni; joka ikinen kerta sitä näkee Nyhavnin talojen värit kirkkaimpina, ihmiset hymyilevimpinä ja joka ikinen kerta ruoka maistuu maukkaammalta. Kun sitä ei odota liikoja (kuten elämältä yleensäkin), niin sitä osaa nauttia myös niistä ihan pienistä vivahteista.
