HEISSUNHEI IHANAT
Mitä kuuluu? Tänne kuuluu sellaista kuten yleensä, eli hyvää :)Tasaisen ihanaa arkea vietellään. Sellaista joihin kotitoimistopäivät, blogityö, koulujutut ja työtyö tuovat vaihtelua. Tänään pääsen töiden jälkeen treffaamaan mun ihania koulukavereita. Meillä on ollut tapana treffata kerran kuussa, mutta nyt edellisistä treffeistä on jo reilu kuukausi. Sparraus noiden ihanien kanssa tulee just tarpeeseen; saa työputken katkeamaan.
Nyt kun elellään tammikuun vikoja päiviä, ajattelin päivittää vähän kuulumisia sokerittoman suhteen. Tämä oli nyt viides tai kuudes vuosi, kun katkaisen joulun sokerikierteen totaalikiellolla valkoisen sokerin suhteen. Ja olen todennut, että silloin kun olen sokerikoukussa tämä on minulle se paras vaihtoehto. Aiempina vuosina olen leiponut kaiken maailman korvikkeita pitämään makeanhimoa poissa, mutta yllätyksekseni tänä vuonna ei ole tullut syötyä niitä raakaherkkuja tai liiemmin lakritsitaateleitakaan. Ei vain ole tehnyt mieli. Kerran tammikuun aikana mulla iski ihan järjetön irttarihimo; hain kuopuksen koulusta ja heti repsikan paikalle istuttuaan haistoin sen. Nimittäin mun all time favorite irttarin. Vaaleanpunainen ufokarkki on sellainen, joka saa kielenkannat kutkuttamaan. Sellaisia voisin hakea viikonloppuna muutaman. Jos tekee mieli.
Nyt kun olen saanut sokerihiiren selkärangan jälleen vahvaksi jatkan samaan malliin. Totaalikieltoa ei ole, mutta niin kauan kuin tämä olotila tuntuu näin hyvältä, niin en näe yhtään syytä, miksi palata siihen joulunpyhien (lue: kahden viikon) sokerimässäilyyn. Olo on virkeä ja energinen. Yöunet maistuu ja lenkillä juoksutossu nousee kepeästi. Nyt on oikein hyvä olla. Voi toki olla, että tipatonkin on tehnyt asiansa. Ei sillä, että alkoholia olisi viime vuosina tullut humaltumistarkoituksessa nautittua, mutta kuten kerroinkin, niin usein jo yksi viinilasillinen saa seuraavana aamuina pöhnäisen olon. En kaipaa yhtään sitäkään olotilaa, joten jatketaan näillä. Kunnes toisin todistetaan.
Maitokaupasta tarttui mukaani ilmaislehti (Pirkka) ja siinä näin yhden ohjeen, jota oli pakko kokeilla. Sen verran mielenkiintoisilta mustapavut kuulostivat fudgessa. Melkein yhtä mielenkiintoiselta kuin kukkakaali. Modifioin reseptiä hieman, sillä halusin siihen myös lakritsin makua.
Lakritsisuklaafudget
1 tlk (230 g) mustapapuja
6 rkl kookosöljyä
4 rkl (raaka)kaakaojauhetta
iso loraus hunajaa
1 rkl raakalakritsijauhetta
-valuta mustapavut siivilässä ja huuhtele niitä kylmällä vedellä
-sulata kookosöljy
-sekoita aineet keskenään kulhossa ja surauta sauvasekoittimella tasaiseksi (mä jätin vähän rouheeksi)
-kaada pieneen (n. 15 x 15 cm) leivinpaperilla vuorattuun astiaan
-laita pakkaseen tunniksi
-leikkaa paloiksi
-säilytä jääkaapissa
Onni onnettomuudessa on se, että meillä ei muu perhe oikein ole innostuneita näistä raakaleivonnaisistani. Joten nämä 25 fudgea on kaikki itselleni. Voi äsh, nyt meni taas postauksen speksit punaiselle; wordpress näyttää sanojen määrän tuossa näytöllä ja kun se pomppaa yli kolmen sadan, vaihtuu luettavuus vihreästä oranssiksi. Ja niinko mä yritin tällä kertaa pitää jaarittelut lyhykäisenä :D
Miten siellä on sujunut sokeriton?
KESKIVIIKKOTERKUIN,
PS. pitkästä aikaa selasin tuota Virpi Mikkosen Kiitos hyvää -kirjaa ja hei su0sittelen sitä jokaiselle, joka haluaa inspiraatiota leivontaan. Kaikki reseptit ovat sokerittomia ja gluteenittomia!