maanantai 14. elokuu 2017

Jotain vanhaa, jotain uutta – olohuoneessa

HEIPPAHEI!

Ja hurjan ihanaa maanantaita :) Aamulla koiran kanssa lenkillä ollessani tuoksutin sen. Saapuvan syksyn nimittäin. Ihanan raikas ja kuulas tuoksu. Sellainen tuoksu, joka saa ajatukset vaatekomeroa siivoamaan. Siirtämään ne kesähepeneet (jep, just ne, joille on tänä kesänä ollut hirmuisen paljon käyttöä ;D) taaemmas ja ottamaan isot villatakit etualalle. Tosin päivästähän sukeutui varsin lämmin. Oikein mukava sisällä toimistossa istumista ajatellen. Eilen miehen kanssa kiepsautimme olkkarin siihen malliin, jossa se on ollut viimeiset neljä vuotta. Eri kalusteilla tosin. Äidillä oli tämä ihan tismalleen samanlainen järjestys ja täytyy kyllä todeta, että se vaan sopii tuohon olohuoneeseen. Olohuone aukeaa jotenkin nätimmin ja pianon eteen jää hyvää tilaa. Tilaa heittää siihen se jumppamatto aamujumppia varten. Tilaa leikkiä koiran kanssa. Tilaa lasten legoleikeille (kyllä, legot ovat vieläkin pop!). Tilaa parkettien partaveitsille.

Tuo Kate Moss kaipailee rinnalleen kaveria. Eilen siihen mallailimme, tosin ilman Katea, muutamaa grafiikkateosta ja saas nähdä. Itse en ole vielä niihin syttynyt, mutta ehkä ne joku päivä pääsevät seinälle. Lukunurkkauksen tuoli pääsi olkkariin mustan tason viereen. Se toimii tällä hetkellä lähinnä karvaisen kaverin tutkapaikkana. En tiedä mistä johtuu, mutta huh tuo koiruli on alkanut vahtimaan reviiriään; liekö siitä, että meillä on piha täynnä remonttimiehiä tämän tästä ja toinen puolustaa perhettään. Jostain muistan lukeneeni, että tällaista ns. vahtihaukkumista ei saisi kieltää koiralta.

Onneksi sunnuntaisin ei hauku, jos jotain positiivista ;) Sen lisäksi pitää omana reviirinään vielä tuota tien toisella puolella olevaa vanhaa kotia ja haukkuu sinnekin menevät ”tunkeilijat”. Lue: asunnon uudet omistajat. Reppana, kun niin paljon pitää vahtia ♥ 

Nyt on keskikerros melkein valmis. Niin onnellinen olen, että saimme järjestettyä tilaa myös tv-huoneelle. Ja että ruokapöytä sujahti luontevasti paikoilleen. Työhuoneessa on vielä vähän säätämistä. Tällä hetkellä meillä on sekä kotoa töitä tekevän miehen että minun isot tietokoneruudut samalla pöydällä ja ai että tekee silmälle pahaa ;) Usein itse käyn käsittelemässä vain kuvat tuolla isolla näytöllä ja muuten teen työt läppärillä keittiön pöydän äärellä. Jokin ratkaisu tosin tähän kotitoimistosysteemiin pitää saada!

Lauantain juhlista kotiin lähtiessämme sain mukaani neljä ihanaa syyshortensian oksaa veljen vaimolta. Jotenkin ne ovat niin kauniin raikkaita. Liki keväisen värisiä. Alunperin suunnittelimme tekevämme, tai no teettävämme, pihan vasta keväällä, mutta viikonlopun sateiden jälkeen olen sitä mieltä, että piha on pakko saada kuntoon vielä syksyllä. Se on sellaista mutavelliä, että ei muusta väliä. Ja olishan se ihanaa keväällä lumien sulettua nähdä jotain muutakin kuin mutaa. Illalla kumpparit jalkaan ja kohti vadelmapuskia. Suurimpien mutakasojen poisvienti on tehnyt jo pienen upliftin muuten mutaiseen pihaan. Siellä näyttäisi olevan yhdessä puskassa myös mustia viinimarjojakin. Kauneus on katsojan silmissä :)

Toivottavasti siellä on viikko alkanut mukavissa merkeissä 

MAANANTAITERKUIN,


sunnuntai 13. elokuu 2017

Sunnuntai on saunapäivä

HEISSULIVEI!

Kiitos hurjan paljon rohkaisevista kommenteistanne tähän selkäkipuun (jep, se tuli takaisin – kiitos eilisten juhlien ja liian pitkään istumisen)  Palaan kommentteihinne tuonnempana. Nyt ajattelin viedä teidät ekaa kertaa visiitille tuonne miehen valtakuntaan, man caveen, jossa sijaitsee saunaosastomme. Koska sunnuntai on meillä perinteisesti saunapäivä. Viimeiset 15 vuotta sauna on ollut yläkerrassa meidän vaatehuoneen tilalla, mutta silloin kun tähän kotiin aikoinaan muutimme, vuonna 1982, niin sauna oli kellarissa. Harmi, kun ei ole kuvia tuosta alkuperäisestä saunasta, mutta voitteko uskoa, että se oli maalattu entisten asukkaiden toimesta? Kyllä, seinät punaisella, lauteet vihreällä ja kaiteet sinisellä. Ihan oikein kunnon maalilla. Sanomattakin selvää, että armas ahteri kaipasi allensa peflettiä. Enemmän kuin koskaan :D Emme ajatelleet vaalia historiaa, vaan teimme saunasta oman näköisemme. Pukuhuoneen kohdalle tuli poreamme ja pientä jumppaa käytiin kantavan seinän kanssa, joka erotti pukuhuoneen suihkutilasta. Sen osittainen purkaminen onneksi onnistui, rautaisten tukipalkkien avulla ja saimme tilaan avaruutta. Aiemmassa kodissa meillä oli kaksi suihkua, joita harvoin käytettiin yhtä aikaa. Sen takia uskalsimme päätyä vain yhteen suihkuun. Tai onhan tuossa tuo katon rajassa oleva lautassuihku ja tavallinen käsisuihku, jos molempien tyttöjen pitää päästä suihkuun samaan aikaan. Alunperin mietimme osittaisen lasiseinän tekemistä saunan ja suihkutilan väliin, mutta jossain vaiheessa ajatus kokolasiseinästä nosti päätään. Ja hetkeäkään emme ole tuote päätöstä katuneet.

Kuten emme myöskään sitä, että lauteet tehtiin leveämmästä laudasta kuin normaalisti. Saunaosastolle kuin koko kellarikerrokseenkin halusimme hämyistä tunnelmaa. Täällä meillä on aika paljon rautaa vedessä, joten jo senkin takia valkoiset laatat ovat aika hankalat suihkutiloissa. Kuparinhohtoista mustaa 10 x 10 laattaa laitoimme lattiaan, sillä toiveemme isommista lattialaatoista ja unidraineista taisi tulla kaatojen suhteen liian myöhään ;) Seinille tiililadonnalla Aitokiven Drizzle Black -keraamista laattaa*. Se on musta, mutta ei liian jyrkkä. Hieman elävä pinta tekee siitä kodikkaan. Suihkun taakse  meille tuli tehostejuova Aitokiven Black QR Mosaic -kivimosaiikkilaatalla*.

Tuota samaa mosaiikkilaattaa on myös kantavassa kattopalkissa. Kivimosaiikki olisi mahdollista käsitellä Kivimestareiden Kiviöljyllä, jolloin mosaiikin sävy tummenee. Ehkä tuo käsittely tehdään vielä jossain välissä :)

Tuntuu, että tuo kellarikerros on vielä niin täynnä remppapölyä, että vaikka olemme moneen kertaan saunaosaston pesseet, niin silti sitä pölyä aina jostain sinne tulee. Jahka saadaan bistrokeittiö valmiiksi tämän kuun lopulla niin sitten helpottaa pölyn kanssa :) Tuo mummulan vanha pöytä pääsi kellarin aulaan. Tuo tummanpuhuvaan kerrokseen ihanasti lämpöä. Huomenna luvassa katsaus uusittuun olkkariin! Mutta nyt on pakko nousta jaloittelemaan ja laittaa iltaruoka uuniin. Ostoslistalla on sellainen sähköinen pöytä. Kotitoimistolle ja töihin. Huomaan, että tuo istuminen ei ole hyvästä. Ja hei, ei kai se ole hyvästä kellekkään :)

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

*-merkityistä tuotteista saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan

 


perjantai 11. elokuu 2017

Ruokapöytä löysi paikkansa (& selkäkuulumisia)

MOIKKAMOI!

Heiiii, se olis perjis perjantai. Ihan mahtavaa! Tätä viikonloppua olen odottanut, sillä huomenna on ihanat juhlat tiedossa; veljen perheessä on 80-vuotisjuhlat (40+40). Toivotaan, että se meteorologien ennustama loppukesän myrsky ei yllä tänne meille asti, sillä tuo kaunis puutarha kutsuu juhlimaan ulos. Kyseessä on koko perheen juhlat, joten vipinää ja vilskettä riittää!

Kerroinkin eilen, että ruokapöytä on nyt löytänyt paikkansa. Vaikka mittanauhan kanssa mittailin ja sovittelin sitä tuohon keittiön viereen, niin aina tulin siihen tulokseen, että menee liian ahtaalle. Toissapäivänä huikkasin esikoiselle, että josko vähän rymsteerattaisiin. Jotenkin takaraivossa siinti ajatus, että periksi ei anneta ennen kuin ollaan pöytää tuohon tilaan kokeiltu. Meillä taitaa kulkea tämä rymsteeraus suvussa (mieheltä tosin rymsteerausgeeniä ei löydy ;)), sillä eipä lapsiakaan tarvitse ko. hommaan montaa kertaa kehottaa.

No sopiko pöytä siihen tilaan? Sopi kuulkaa aivan täydellisesti ♥ Tilaa jäi molemmille puolen pöytää eikä käynti keittiöönkään mennyt ahtaaksi. Pidempään mukana pysyneet lukijat tietävätkin mun fiksaatiosta aamuaurinkoon. Siihen, että rakastan koteja, joissa keittiö ja ruokatila on sijoittunut aamuauringon puolelle. Yhtä asuntoa lukuunottamatta meillä onkin näin ollut. 

Pöytää en ole vielä lähtenyt käsittelemään mitenkään. Jotenkin tuntuu, että se ei välttämättä riitele enää niin paljon tuon lattian kanssa kuin olohuoneessa. Itseni tuntien pöytä kyllä vaihtaa väriä nopsaa, jos sikseen tulee :) Kun ulko-ovesta tullaan sisään ja astutaan muutamat rappuset ylös on edessä tuo aulatila takkoineen sekä ruokapöytä. Kaunis näky. Ja hei, en joutunut luopumaan pöydän siirtämisen myötä siitä ihanasta ajatuksesta, että ruokapöydän äärellä istuessa näkyy takkaan.

Koska te olette olleet jälleen mun ykköstsemppareita tämän rakkaan kroppani kipujen kanssa, niin päivitetään tännekin kuulumiset. Lääkäri soitti eilen lannerangan röntgenistä ja aloitti, että mitään selkärankareumaan liittyvää täältä ei näy, mutta…tuo mutta sana sai sydämen kimpoamaan hetkeksi kurkkuun. S1-nivelessä sekä kolmessa selkärangan nivelessä on kuvien perusteella aika pitkälle edennyt nivelrikko. Nivelrikkoahan tulee varmaan kaikille maailman ihmisille vanhuuden myötä johonkin niveleen, mutta meillä tuo nivelrikko kulkee äidiltä tyttärelle. En vain aluksi tajunnut, että sitä voi olla selässäkin. Mummulla ja äidillä sitä oli sormissa ja olkapäissä. Muistaakseni.

Alkuun diagnoosi sai mut huokaisemaan helpotuksesta, mutta vähän ajan kuluttua alkoi suunnaton ketutus. Lääkäri mainitsi liikuntamuodot, joita ei kannata harjoittaa. Mun rakas henkireikä, juokseminen, on yksi näistä. Lääkäri ei ottanut kantaa, mutta itse veikkaan hajottaneeni tuon selän taannoin paljasjalkalenkkareilla asfalttiteitä juostessani. Niin, tuolloin en tiennyt, että mulla on skolioosi. Jos olisin tiennyt, niin olisin ehkä juossut vähän vähemmän ja katsonut reittivalinnat tarkemmin. Kyllä ihmettelin jo silloin pitkillä lenkeillä, kun jalat aina silloin tällöin puutuivat ja tuntuivat ihan eriparisilta. Mä olen muuten tainnut täälläkin ihmetellä noita eriparijalkoja taannoin. 

Erään tuttavan kanssa eilen asiasta juteltuani sain osakseni vähän sääliä, joka oli kyllä pakko lähettää samaa tietä takaisin. Totesin, että kyllä tämä on oikeastaan helpotus. Diagnoosi, joka ei ole parantumaton aggressiivinen syöpä, pitkälle edennyt sepelvaltimotauti tai joku muu parantumaton ja elämänlaatua merkittävästi heikentävä tauti on mannaa korvilleni. Nivelrikko ei tuosta parane ja varmasti tulee vielä monet itkut kivusta itkettyä, mutta nyt on pakko tehdä kaikkensa sen eteen, että tauti ei etene. Pahenemisvaiheissa muistaa levätä ja antaa periksi särkylääkkeille (olen maailman huonoin lääkkeiden syöjä). Silloin kun ei satu, liikkua kroppaa kuunnellen. Nyt jos koskaan on ryhdyttävä sanoista tekoihin.

Hiihtokautta siis odotellaan täällä kovin, sillä mistään muusta urheilulajista en saa yhtä hyvää endorfiinipiikkiä kuin juoksusta tai hiihdosta. Hei, nyt siirrän kotitoimistoni tuonne ruokapöydän ääreen ja vastailen kommentteihinne. Ikkuna tosin täytyy sulkea, sillä meillä on meneillään sellainen myllerrys kaivinkoneineen päivineen tuolla takapihalla että oksat pois! Jahka saadaan tuo ulkoremppakin valmiiksi, niin edessä on ikkunoiden peseminen. Niin ovat pölyssä, ettei juuri tarvitse sälekaihtimia kiinni pitää ;)

IHANAA PERJANTAITA,

PS. jälleen kerran aloin miettimään ruokavalion merkitystä. Jostain muistan lukeneeni, että viljatuotteet tekevät nivelille hallaa. Taitaa olla edessä parin kuukauden gluteeniton testijakso…