keskiviikko 15. toukokuu 2019

Piharemontti on viimein valmis (ennen/jälkeen kuvia)

MOIKKA IHANAT!

Sitä helposti silmä tottuu tiettyyn näkyyn. Näin jälkikäteen ajattelin jo hetken, että eihän tuo piha viime vuonna tähän aikaan nyt niin kamala ollut. Heh, aika on tainnut kullata muistot. Onneksi löysin viime toukokuun 8. päivä pihasta nappaisemani kuvat. Olihan tuo piha nyt maalämmön porauksen, salaojien ja talorempan jälkeen kokolailla myllätty. Täynnä roinaa ja rompetta. Nyt kun piharemontti on vihdosta viimein valmis, niin tuntuu ihan uskomattomalta. Siitä tuli juurikin niin ihana kuin mitä olimme toivoneet.

Kokosin alle ensin ennen kuvan (kuvia) tietystä kulmasta otettuna ja sitten tilanteen nyt. Kuvat otin eilen illalla, kun olin juuri pessyt etupihan kiveyksen. Ilta-aurinko paistoi lämpimästi ja siinä pihalla kävellessäni mietin, että yksi remonttien ehdottomia plussapuolia niin sisätiloissa kuin ulkonakin, on nähdä omat suunnitelmansa toteutuksen jälkeen.

Autokatoksen ja orapihlaja-aidan väliin jäi melko leveä kaistale. Sitä emme turhaan alkaneet laittamaan pihalaatalla (tässä kohtaa iski piheys :D), vaan se täytettiin tuolla samalla vähän isommalla murskeella kuin mitä talon sokkelin vierustatkin ovat. Orapihlaja-aidan viereen levittelimme kuorikkeen. Vaikka tuota kuoriketta vähän inhoankin, niin peittäähän se kivasti rikkaruohot (ainakin toistaiseksi) ja tuo sellaista freesimpää ilmettä!

Autokatos pitää sutia menemään pintamaalilla (kahteen kertaan) joku päivä ja lipputanko maalata. Myös takapihan muurin eteen on tarkoitus laittaa kuunlinjaa ja vielä perustaa terassin takaseinustalle perennapenkki. Sit se on siinä! Tai ainakin näin kuvittelisin. Tietäen kuitenkin jossain sisimmässäni, että piha ei ole ikinä valmis :)

AURINKOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,


tiistai 07. toukokuu 2019

Toivepostaus: Mitkä ovat minun suosikkisävyjäni sisäseinissä?

HEI HELLUREI JA HYVÄÄ ILTAA IHANAT!

Piti postaamani tämä jo tänään aiemmin, mutta suunnitelmiin tuli pieni muutos. Äitinsä tyttöjä nuo, jotka olivat heti valmiita lähtemään Ikeaan, kun hieman asiasta mainitsee. Tosin, eilen aamulla ennen töihin lähtöä ajatus tuntui hyvältä. Toista se oli puhkipoikki väsyneenä neljän jälkeen. Mutta luvattu mikä luvattu. Tarvitsin mökille uusia feikkitaljoja tuoleihin, joten nyt on sellaiset odottamassa mökille viemistä.

Olen saanut jo aikapäiviä sitten postaustoiveen lemppari sisämaalisävyistäni. En ole osannut tätä aiemmin toteuttaa, sillä olen ajatellut, että näissä on vain taivas rajana. Ja hei niinhän se onkin. Viime aikoina olen kypsytellyt asiaa mielessäni ja tullut tulokseen, että mun lempisisämaalisävyjäni ovat sellaiset aikaa kestävät. Kaiken maailman trendivärejä tulee ja menee, mutta itseäni kiehtoo ehkä eniten juurikin ne maanläheiset ja kotoisat sävyt. En sitä sano, etteikö metsänvihreä tai persikanvärinen olisi kotoisia, mutta tarkoitan tällä niitä sävyjä, jotka itselleni ja omaan kotiin luovat kotoisuutta.


Kautta aikain suosikkisävyni on ollut perusmaali A eli sävyttämätön puhdas valkoinen. Jonkun mielestä karu ja kylmä, omasta mielestäni erinomainen pohja luoda huoneen sisustusta. Tuohon kun pystyy yhdistämään mitä vain sävyjä; tummaa puuta ja navy blueta esimerkiksi. Pienellä vanhan roosan vivahteella. Ah! Ja mielissäni olen ollut, kun olen huomannut tuon entisaikojen trendisävyn eli maalarinvalkoisen pikkuhiljaa väistyvän. Tuntuu, että ei siitä ole kauaakaan, kun koko Suomi maalattiin maalarinvalkoisella. Likaisen valkoisella. Mikäli olette kuulleet väitteen, että perusmaali A (eli A-pohja) tulee aina sävyttää, niin tuo on virheellistä tietoa. Sitä ei todellakaan tarvitse sävyttää, vaan peittää ja kestää sävyttämättömänäkin loistavasti.

Olen koonnut postauksen loppupuolella olevaan kollaasiin viisi sellaista sävyä, jotka kestävät aikaa. Tietokoneen ruutu tosin vääristää melkoisesti sävyjä, joten muistattehan katsoa mallipalaa maalattavassa tilassa. Tai mikä parasta, tehdä koemaalaus maalattavaan seinään. Valot ja varjot sekä huoneen muu sisustus muuttavat sävyjä melkoisesti. Niin, että esimerkiksi tuo meidän keskikerroksen puhdas vaaleanharmaa NCS S 1500-N on joissain tiloissa varjokohdissa sinertänyt. Meillä se ei ole sitä tehnyt. Tuon vaaleanharmaan lisäksi yhtenä suosikkinani on hieman sävytetty valkoinen NCS S 0500-N. Mikäli tykkää beigen sävyistä niin tuo lämmin beige NCS S 1502-Y50R on sellainen, jonka mieluusti ottaisin omaankin seinääni. Beige on muuten alkanut kiehtomaan viime aikoina…

Veljen perheen ruokatilassa taannoin ihastelin ihanaa vaaleanvihertävää seinää, jossa kuitenkin oli ripaus harmaata mukana. Itse voisin kuvitella maalaavani seinät hieman vihertävällä harmaan sävyllä, esimerkiksi sävyllä NCS1502-G50Y. Vihreässä on jotain sangen rauhoittavaa. Mutainen greige, siinä yksi kaikkien aikojen lempparisävyistäni. Jälleen mennään sinne ruskeisiin sävyihin harmaista sävyistä. Ennen mancaven maalamista mustaksi ehdotin miehelle mutaista greigen sävyä NCS S3502-Y, mutta ehdotus ei silloin mennyt läpi…pitäisikin koittaa uudelleen ;)

Löytyykö sieltä samanlaisten maanläheisten seinäsävyjen ystäviä? Mä rakastan sävyjen maailmaa, jo töidenikin puolesta. Parhaimpia päiviä töissä on ne, kun heitän kemistin takin niskaan (meidän oikean maalikemistin pudistellessa vieressä päätään ;)) ja linnottaudun hänen kanssaan labraan. Välillä juoksen sävytyskoneella ja säädän sävytyspastojen jaososia, kunnes saadaan se täydellinen sävy aikaiseksi. Olisikohan huomenna taas yksi tällainen päivä edessä? Love what you do, do what you love 

TIISTAI-ILTATERKUIN,

PS. lämmin kiitos ihanista kommenteistanne mökkipostaukseen, palaan niihin heti aamulla aamukahvikuppi kädessäni. Nyt on pakko suunnata suihkun kautta unille. Tiistait eivät ole koskaan olleet energiatasoiltaan mun vahvimpia päiviä :D

 


tiistai 15. tammikuu 2019

Toivepostaus: vanhan talon kokonaisvaltainen remontti

HEI HELLUREI

ja oikein hyvää tiistaipäivää! Olen saanut parikin postaustoivetta tuosta meidän tähän kotitalooni tekemästämme varsin mittavasta remontista. Kiitos myös lukuisista sähköposteista liittyen aiheeseen. Teidän vanhoista taloista haaveilevien kanssa on ollut ihana jakaa myös tuolla sähköpostin puolella ajatuksia. Puolin ja toisin.

Jotkut ovat kyselleet, että jos olisimme tienneet kuinka laaja remontista loppujen lopuksi tuli, niin olisimmeko ryhtyneet puuhaan. Nyt kun remontti on ohi (autokatosta ja kivetystä lukuun ottamatta), niin olemme hurjan onnellisia tässä kodissa. Mutta täytyy sanoa, että emme ehkä olisi lähteneet puuhaan, jos olisimme ennalta tienneet kuinka mittava ja kallis projekti oli. Tuolla rahalla olisimme rakennuttaneet kokonaan uuden kodin.

Mutta tämän lapsuudenkodin tunnearvoa ei voi oikein rahassa mitata. Tai sitä, että jos emme olisi tähän muuttaneet, niin olisimme kuitenkin joutuneet muuttamaan, sillä en olisi tuossa tien toisella puolella asuessani halunnut nähdä vieraan perheen muuttavan lapsuudenkotiini. Kaikkien niiden surullisten tapahtumien jälkeen, joita olimme parin vuoden aikana kokeneet. Niiden, joiden takia lapsuudenkotini oli yhtäkkiä tyhjillään.

Remontin vaikein osuus oli tietysti tämän kolmikerroksisen talon tyhjentäminen. Vanhempani olivat aikamoisia hamstereita eikä konmaritus ollut käsitteenä tuttu. Tavaraa oli vinttejä ja autotallia myöten paljon. Aika paljon sellaista tavaraa, jolla on tunnearvoa ja jota ei raaskinut heittää pois tai laittaa kiertoon.

Pyysimme remontista tarjouksia neljältä eri yritykseltä, joista yksi sanoi heti kättelyssä, että eivät tarjoa, sillä kustannukset nousevat niin korkeaksi. Emme valinneet edullisinta, onneksi vaan näin jälkikäteen voimme todeta, että emme olisi parempia remppamiehiä voinut saada. Päädyimme teettämään mittavan remonttimme Kokokoti Oy:llä, sillä heillä oli eniten kokemusta vanhojen talojen remontoinnista. Asiat sujuivat alusta alkaen kuin rasvattu ja noiden 10 kuukauden aikana, kun remppamiehien kanssa olimme tekemisissä liki päivittäin, mietimme usein, mikä säkä olikaan käynyt, että just meille valikoitui parhaimmat tyypit ikinä remontoimaan tulevaa taloamme!

Remonttifirman kautta saimme osaavan rakennusarkkitehdin piirtämään suunnitelmiemme mukaan piirrustukset ja tekemään lupapaperit kuntoon. Kellarissa tarvitsimme myös rakennusinsinöörin apua kantavien rakenteiden suunnittelussa. Pankin puolesta meillä oli tuttu virkailija, jonka kanssa sovimme laina-asiat kuntoon.

Alla olevissa kuvissa ensin makuuhuonettamme rempan jälkeen ja sitten lähtötilannetta.

Kun talo oli saatu tyhjennettyä yläkerran ja kellarin osalta alkoi remontti lokakuussa 2016. Kattavassa kuntotarkastuksessa oli todettu priimakunnossa oleva talo yhtä poikkeusta lukuunottamatta; kellarin nurkassa olleen saunan, jota ei oltu enää käytetty moniin vuosiin, nurkasta löytyi kosteusvahinko. Salaojat oli aikoinaan huonosti tehty, joten siinä missä itse ajattelin, että päästään heti sisähommiin, aloitettiin remontti salaojien kaivamisella. Ne tehtiin pieteetillä, kerralla kuntoon. Samaan aikaan sisällä kellarissa purettiin seinät niin pitkälle kuin pystyi ja lattia purettiin kokonaan. Saunan nurkkaa kuivateltiin huolella ja sillä aikaa yläkerrassa tapahtui.

Vanha sauna, joka oli rakennettu vintille, wc-tila ja vaatehuone purettiin ja myös meidän makuuhuoneesta purettiin yksi vinttiä vasten ollut seinä, jotta saimme laskevan katon. Kuopuksen huone rakennettiin kylmään vinttiin, joten lämmöneristykset tehtiin huolella. Kuopuksen huoneeseen asennettiin myös ikkuna tuomaan lisää valoa. Yläkerrassa purettiin kaikista huoneista lattiat ja seinät. Tehtiin koolaukset uusiksi ja rakennettiin kaikki alusta. Makuuhuoneeseemme jätettiin takkavaraus, sillä se oli viime vuodet toiminut takkahuoneena, vintille rakennetun saunan vieressä.

Alin kuva: kylmä vintti, johon rakennettiin kuopuksen huone
Toka alin kuva: tilasta purettu pois vanha sauna, vaatehuone ja kylppäri meidän vaatehuoneen ja kylppärin tilalta

Se, mikä lämmitti mieltä oli remppamiesten ihastelut siitä, kuinka hyvin talo oli rakennettu aikoinaan ja kuinka hyvin siihen oli tehty remontteja vuosien varrella. Meillähän äidin iskä teki remontin aikoinaan vuonna 1982 muuttaessamme tähän taloon. Hyvää työtä pappa oli tehnyt ja kunnioittanut vanhan talon elämää. Varsinkin sitä, että ei ollut sulkenut talon hengittävyyttä pois väärillä materiaaleilla ja remontointiratkaisuillaan.

Kellarin saunanurkan kuivatusoperaation jälkeen kellarissa päästiin rakentamaan seinäpintoja ja lattiaan vaihdettiin sorat, murskat yms ja valettiin betoni. Sitä ennen laitettiin koko kellarin lattiaan lattialämmitys, joka lämmittää koko kellarin. Autotallin iso nosto-ovi poistettiin ja seinä muurattiin umpeen. Pikkuhiljaa tuosta autotalli- ja varastotilasta alkoi hahmottumaan meidän tuleva television katseluhuone bistroineen. Myös vanhan saunan tilalle rakennettava uusi sauna alkoi hahmottumaan.

Yläkerran makuuhuonetilat alkoivat myös näyttämään lähes jo valmiilta, kun seinät ja lattiapinnat oli rakennettu. Siellä päätimme mennä kymmenisen vuotta sitten uusituilla vesikiertoisilla pattereilla lämmityksen suhteen, paitsi kylpyhuoneeseen (se, mikä toimii kodinhoitohuonetilana) asennettiin lattialämmitys.

Keskikerroksessakin tapahtui kuin varkain. Kylppäri purettiin myös raakileeksi ja rakennettiin alusta. WC-istuimen paikka vaihdettiin ja  vanha suihku purettiin. Tässä vaiheessa remonttia siirryttiin jo miettimään säilytysratkaisuja. Säilytysjärjestelmiä pohdimme pitkään ja päädyimme neljään huoneeseen asennettaviin Elfa-järjestelmiin. Neljään huoneeseen päädyimme myös asentamaan liukuovet, joista osaan laitettiin peililiukuovet.

Alla keskikerroksen wc jälkeen ja ennen :)

Olimme päättäneet jo remontin alussa luopua öljylämmityksestä ja siirtyä maalämpöön. Talvella takapihalle porattiin sitä varten tarvittavat ”kuilut” ja vanha öljysäiliö poistettiin pannuhuoneesta. Maalämpöön liittyvät pömpelit (by the way, huomaatteko mun erittäin asiantuntevan otteen näihin teknillisempiin juttuihin ;) ja lämminvesivaraajat sijoitettiin kellariin erilliseen tekniseen tilaan.

Materiaalivalintoja tuntui olevan paljon. Näin jälkikäteen muistan sanoneeni ääneen: ”No, laitetaan seinät valkoisella maalilla ja tapetoidaan sitten myöhemmin.” Jep, seinäthän ovat vieläkin valkoisella maalilla yläkerrassa :) Miehen kanssa olimme yksimielisiä kaikista materiaalivalinnoista. Ja oikeastaan mies luotti aika pitkälti minun valintoihini, sillä oli aika paljon reissussa rempan aikana eikä ehtinyt juuri kierrellä materiaaleja katselemassa.

Kevättalvella oli aika alkaa lähteä kilpailuttamaan keittiöitä. Tarkoituksena oli niistäkin pyytää monta eri tarjousta, mutta tuossa vaiheessa remonttia alkoi olla jo aika väsynyt kaikkiin valintoihin. Joten kun saimme ekasta keittiöfirmasta suunnitelmieni mukaan tehdyn virallisen suunnitelman ja  budjettiimme sopivan tarjouksen, niin se lukittiin. Toimitus lukittiin toukokuun alkuun.

Vaikka jossain vaiheessa (itse asiassa montakin kertaa) rempan keskellä tuntui, että tämä ei valmistu ikinä, niin lopulta alettiin olla loppusuoralla. Remppamiehetkin oli painaneet pitkää päivää kaksistaan monien kuukausien ajan ja heitä alkoi jo käymään hieman sääliksi, kun olimme tällaiseen projektiin toiset nakittaneet :D Vielä viime metreillä yhdessä remonttimiesten kanssa pähkäilimme bistron sisustusta. Tai lähinnä sitä, että millä peittäisimme baaritiskin molempiin päihin jääneet kantavat pystypalkit. Kelo ja Lappi oli ratkaisu siihen. Mietimme, että haluamme tuonne kellariin jotain sellaista, joka on meille tärkeää. Remonttimiehet saivat kuin saivatkin ostettua meille keloa ja saimme palan Lappia kotiimme. Alla olevissa kuvissa ensin lopputulos ja sitten lähtötilanne ja välivaiheet kellarista.

Keskikerroksenhan suhteen emme uusineet muuta kuin keittiön ja kylpyhuoneen; äiti ja iskä olivat remontoineet kokonaisuudessaan kerroksen vuonna 2013 juuri ennen iskän kuolemaa.

Heinäkuussa muutimme uuteen kotiin, vaikkei kellari ollut vielä valmis. Elokuun lopulla potkimme remppamiehet pois, kiitimme ja kumarsimme erittäin hyvin tehdystä työstä. Yhtäkkiä olikin outoa, kun kukaan ei naputtanut vasaralla tai sirkkelöinyt. Oli harvinaisen hiljaista :) Pikkuhiljaa asetuimme taloksi 

Kun sisätilat oli remontoitu, niin oli jo aika siirtyä miettimään ulkopuolisia juttuja. Taas lupapiirroksia ja suunnitelmia. Tuntui, että nyt riittää, enää ei jaksa. Jälleen pankkiin hattu kädessä ja astetta nöyrempänä ulos ovesta. Keväällä ja kesällä 2018 meidän piti saada koko piha tehtyä, mutta autokatos ja kivetys siirtyivät keväälle 2019. Ja hei, juuri tänään saimme sovittua, että autokatos rakentuu maaliskuussa. Kivetys tehdään heti, kun maa on sulanut. Pohjat ja routaeristeet senkin osalta on jo tehty, joten pintatöillä päästää. Ehkä tämä vielä tästä kuulkaas valmistuu tämä meidän remontti.

Yleensähän vanhojen talojen remontteihin sisältyy yllätystekijöitä. Meillä ei onneksi tullut suurempia yllätyksiä. Sivusta seurattuna tuli kyllä todettua, että hirmuisen monta työvaihetta remontissa oli ja siinä missä ajatteli, että remppa koskee sisätiloja, niin toki ulkonakin tehtiin vaikka sun mitä. Muun muassa putkiston uusiminen kadulle asti, kaapeloinnin sun muut.

Remonttikustannuksia ei tullut lisää alkuperäiseen tarjoukseen nähden, muuta kuin meistä itsestämme johtuvia kustannuksia. Jotkut haluamamme asiat päätimme vasta remontin edetessä, mikä tietysti aiheutti lisätyötä ja lisäkustannuksia. Koska toisaalta – kerran kun näin suurta remppaa tehdään, niin miksei tehdä sitä sitten kunnolla.

Se, että meillä on kauttaaltaan tarkastettu ja täysin peruskorjattu koti merkitsee kyllä tänä päivänä paljon. Niin paljon saa lukea surullisia uutisia hometaloista. Terveyden uhalla ei kannattanut laistaa mistään remontin vaiheista, vaan teimme mieluusti tietyt jutut pitkän kaavan mukaan ja perusteellisesti.

No kannattiko? Kyllä, mikäli rakastaa vanhan talon narisevia lattioita. Sitä kohtaa rappusten alla, joka on narissut jo vuodesta 1982. Jos rakastaa huikua, joka pakkaspäivinä käy nurkista. Tunnetta, että sisällä on raikas ilma. Jos rakastaa villasukkaelämää ja mittavia lumitöitä. Kesällä nurmikonleikkuuta ja omenoiden keräämistä. Kyllä, mikäli haluaa vaalia näitiä muistoja, joita tämän talon seinät kantavat sisällään 

TIISTAITERKUIN,

 

PS. täältä löytyy remppapostauksia lisää :)