maanantai 25. syyskuu 2017

Lastenhuoneesta esiteinin huoneeksi

HEIPSUN!

Toivottavasti siellä on viikko alkanut mukavissa merkeissä. Täällä on vietetty päivää kotitoimistolla ja mikäs sitä viettäessä, sillä esikoinen innostui eilen ystävänsä kanssa rymsteeraamaan huoneessaan. Eli tuossa huoneessa, jossa väliaikainen kotitoimistoni sijaitsee. Vihdosta viimein tuo pöytä siirtyi ikkunan eteen. Aiemmin ikkunan edessä kun oli sänky. Ikkunasta on niin mahtavat näköalat Pyhäjärven yli Pirkkalaan, että tämän tästä katse suuntautuu tietokoneruudun sijaan vastarannalle.

Lupailin taannoin esitellä teille lastenhuoneita ja vaikkei ihan valmista vielä olekaan, niin kurkataan esikoisen huoneeseen ensiksi. Huone on todella iso; vähän vajaa 30 neliötä. Tämä oli aikoinaan veljeni huone, kun täällä lapsuudenkodissamme asuttiin :) Pintarempan myötä siitä tuli esikoisen huone.

Niin ne lapset kasvavat; siinä missä vielä hetki sitten tuo rakas esikoinen nukkui katoksen alla prinsessasängyssä, on hän nukkunut jo monet vuodet isomummun vanhassa sängyssä. Meidän perheen ehdottomasti parhain sänky nukkua, vaikka kuulemma esikoisen makuun onkin hieman liian kruusailtu kultakoristeineen. Muutenkin esikoisen huone ei ole mielestäni enää mikään lastenhuone. Vaikka toinen vielä lapsi onneksi onkin. Sävymaailma noudattelee hyvin samaa kuin mitä meillä muuallakin.  Meillä on tällä hetkellä pohdinnassa tuo keskikerroksen tv-huone. Se on ihana, mutta jotenkin tuntuu että se voisi olla vielä ihanampi, tai lähinnä käytännöllisempi, ruokahuoneena. Tuo meidän kuuden hengen ruokapöytä riittää arkikäytössä mainiosti, mutta kun tulee ystäväperheitä syömään, niin ehkä se isompi pöytä olisi kuitenkin parempi. Jos tuosta tv-huoneesta tehdään ruokahuone, niin sohva sieltä matkaa tänne esikoisen huoneeseen. Tällä hetkellä huonekalut kun on sijoitettu seinien vierustalle, niin sohva toisi vähän kotoisuuden tunnetta. Sen voisi heittää keskelle huonetta :)

Koska pikkuisemman huoneeseen ei mahtunut vaatesäilytystä vaaterekkiä lukuunottamatta, on esikoisen huoneessa molempien tyttöjen vaatesäilytys. Heti ovesta sisään tultaessa oikean käden puolelle jää kolme metriä pitkä liukuovikaapisto, joka kätkee sisäänsä hyllyjä, vetokoreja ja tankoa. Sen verran tuonne jäi tilaa, että se kätkee sisäänsä myös ylähyllylle meidän perheen lakanat.

Ai niin, tuo Gåser-matto on auttamattomasti liian pieni tuohon huoneeseen. Kunhan mökkikausi loppuu, niin tuomme möksältä isomman maton esikoisen huoneeseen. Harmi, ettei tuota Gåseria enää myydä, se kun on suosikkimattoni kautta aikojen! Mutta hei, jos tähän väliin napsaisi muutaman kuvan parturikampaamo-Lissun Marian tuloksesta – mä olen kyllä varsinainen kampaajan kauhu; liian omatoiminen asiakas. Nyt on sakset viuhunut ja täytyy sanoa, että kyllähän se otsis aina piristää. Huomenna kuvia blogiin, Insta storyn puolella jo muutama vilahtikin :)

MAANANTAITERKKUSIN,


sunnuntai 24. syyskuu 2017

Syksyisen saaren suloisessa syleilyssä

HEIPPAHEI IHANAISET, NAURAVAISET!

Olipas kertakaikkisen imelä otsikko, mutta se nyt menkööt suloisen sunnuntain kunniaksi, eikö? :) Tuntuu ihan syntiseltä viettää aikaa näin hienona ulkoilupäivänä sisällä koneen ääressä. Tein mökiltä kotiin tultuamme pienen lenkin ja niin kovin olisi tehnyt mieleni kavuta Pispalan portaat ylös.

Mutta, mutta…herra flunssapöpö bestiksensä nuha-Juhan kanssa oli sitä mieltä, että ei ehkä kannattaisi. Hissuttelin sitten pitkin Tahmelan rantaa ja ihastelin Suomen luontoa. Taas vaihteeksi olisi lenkin varrella ollut kameralle töitä.

Kameralla on piisannut töitä kyllä koko viikonlopun ajan; ihan uskomaton syksy meillä meneillään. Just kun sain käännettyä itseni aivan syysihmiseksi syyssateiden myötä tulikin vastaan toisenlainen syksy; aurinkoinen ja kuulas. Kultainenkin.
Eilen saimme saareen maailman parhaimmat appivanhemmat niin älyttömän hyvin keitettyjen rapujen kanssa. Päiväruoaksi teimme ex tempore salaattia ja patonkia. Jälkkäriksi sovellettua omenapiirakkaa ja juomaksi kuplivaa. Pari tuntia korttien lätkimistä, saunaa ja pitkälle istuttu ilta päälle. Mikäs siinä iltaa istuessa tuollaisen päivän jälkeen. Kesähuone ehti lämmetä päivän mittaan ja illalla lämpöä toivat lämppäreiden lisäksi kynttilät. Jostain horroksesta näemmä olivat hyttysetkin heräilleet tänä vuonna.
Itsekin heräsi joltain semitalviunilta takaisin syksyyn tämän viikonlopun aikana. Tiedättekö, kun mieli on tavallaan kietoutunut sellaiseen hämärän hyssyyn odottelemaan tulevaa talvea ja fiilistelemään syksyä sillain verkkaisesti. Yhtäkkiä riitti virtaa leipoa, nauraa, siivota ja vaan ihan pelkkä oleminenkin oli vallan nautinnollista.

Saunassakin tuli parannettua maailmaa miehen kanssa. Pitkän kaavan mukaan. Enpäs muista, että kesällä olisi montaa kertaa tarjennut vilvotella saunan terassilla saunomisen välissä. Nyt sana vilvoittelu ei ihan pitänyt paikkansa. Lähinnä sellainen kuumasta lämpimään -pyrähdys kuvaa tuota vilvoittelua :)

Hei taas jaksaa! Pari hassua työviikkoa edessä, lähinnä työtyöpäivien suhteen. Tavallaan olen aivan rutiinien orja. Ja kun niistä poiketaan, niin on pasmat hetken aikaa aivan sekaisin. Mut eiköhän me selvitä. Nyt Fiskarssit kauniiseen käteen ja klips klips. Hmmm, sain lenkillä hetken mielijohteen. Se olisi ehkä taas aika antaa otsikselle mahdollisuus! Ellei tule viime hetken jänistysreaktiota ;)

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,


perjantai 22. syyskuu 2017

Helppo puolukkakinuskipiirakka & perjantaiset

HEIPPAHEI!

Ou jee, perjantai! Tykkään tuosta fb:n tavasta muistuttaa menneistä. Tänä aamuna se muistutti tasan viiden vuoden takaisesta lauantaiherkusta. Olin saanut ihanalta ystävältäni K:lta niin helpon puolukkakinuskipiirakan ohjeen, että pakkohan sitä oli heti testata. Ja aamulla nähdessäni tuon piirakan kuvan väistyi tämän päivän terveellinen lounassalaatti -postausidea samantien.

Puolukkakinuskipiirakka kruunaa päivän myös sen osalta, että aamulla meillä oli lopputarkastus rempan suhteen ja läpi meni. Mitä nyt alakerran askartelutila (aka mancaven baari) on kuulemma hieman häilyvä käsite, mutta eikös vesipisteellä voi huovuttaa villaa ja jääkaappihan on ainoastaan pilaantuvia askarteluliimoja varten ;)

No mutta se puolukkakinuskipiirakka, se menee näin:

PUOLUKKAKINUSKIPIIRAKKA

1 pkt valmismurotaikinaa
(käytin kauramurotaikinaa)
puolukoita

kinuskikastikepurkki 

Murotaikina kaulitaan voidellun vuoan pohjalle,
päälle lisätään puolukat ja kinuskikastike.

Paistetaan 175 asteessa reilu puoli tuntia. As simple as that!

HUOM! Jos haluat pohjasta rapsakkaamman, niin esipaista sitä ensin noin 7-10 minuuttia ennen täytteiden lisäämistä. Äläkä tee niin kuin minä tein, että otin sen irtopohjavuoasta pois lämpimänä (kinuskikastiketta valui vähän tarjoiluastiaan) vaan anna piirakan jäähtyä kunnolla.

Tämä kotitoimistoperjantai on kulunut osaltaan myös sohvalla tuon karvaisen kaverin vieressä. Jos jollain on jotain kikkaa, millä saa kuumeen nousemaan, niin saa vinkata. Kerralla kun kuume nousisi tappiin, niin pöpötkin lähtisi nopeammin livettiin. Nämä 37,1 lämpölenssut kun ovat ihan sanonko mistä. Eilen toimistolla mahdettiin olla aikamoinen näky työkaverin kanssa, kun molemmat oltiin samassa flunssan niiskutus/aivasteluvaiheessa. Puhelimeen vastasi se osapuoli, jolla ei ollut ”akuutti” tilanne päällä :D

Katsotaan, josko viikonloppuna saisi kuvia joko tänne tai instagramin puolelle syksyisestä saaresta. Luvassa on nukkumisen lisäksi tämän vuoden vikat rapurallaajuhlat! Ihan lähisuvun kesken tosin. Sääkin näyttäisi siltä, että kesähuone odottaa juhlijoitansa ♥

IHANAISTA PERJANTAITA & ALKAVAA VIIKONLOPPUA,