maanantai 21. toukokuu 2018

Kesän ykkösherkku: Maukkaat pekoni-barbeque hot dogit

*yhteistyössä: HK

HEIPPAHEI IHANAT

ja suloisen kesäistä maanantai-iltaa! Tuntuuko teistäkin, että nämä kesämaanantait ovat astetta kivempia kuin maanantait yleensä? :) Ainakin tuollaisen miniloman jälkeen, jonka mökillä viikonloppuna vietimme, tuntuu maanantai varsin ihanalle. Eikä vähiten sen takia, että viikonlopun täytti yhdessäolon lisäksi hyvä ruoka. Herkullinen, konstailematon kesäruoka. Kesäruoka, jossa osittain pääosaa näytteli rapea pekoni. Pekoni on yksi ruokarakkauksistani. Ainesosa, joka on hurjan monipuolinen, mutta jota tulee käytettyä ruoanlaitossa aivan liian harvoin. Mutta silloin kun käytän, niin mietin, että pitäisi käyttää useammin. Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka määrittelevät hotellienkin erinomaisuuden osin sen avulla, että kuinka rapsakkaaksi pekonit ovat aamupalalla paistettu. Olen se ihminen, joka valikoi ja ronkkii sieltä pekonilaarista ne kaikista käristetyimmät palat. Kaupallisen yhteistyön tiimoilta HK:n kanssa pääsin kehittelemään teille pekonista herkullisen reseptin. ID

Yleensä meillä syödään pekonia aamupalalla munakokkelin kera. Silloin valmistan pekonin uunissa, jolloin käristetty tuoksu ei valtaa kotia. Lisäksi tykkään tehdä salaateista ruokaisampia pekonin avulla. Olenkin tainnut jakaa täällä blogissa joskus maan mainioiden pekoniin käärittyjen avokadoviipaleiden ohjeen. Ne kun ovat äärimmäisen helppo lisä salaattiin ja valmistuu kätevästi joko uunissa grillivastuksen alla tai grillissä. Pekoni mehustuttaa myös ihanasti grillissä valmistuvat broilerinfileet. Tuolloin en lisää broilereihin edes suolaa, sillä pekonin suola riittää. Ja hei, kaikista klassisimpana reseptinä; pekoniin käärityt tankoparsat ovat meillä yksi kevään hittiruoista. Pekonin suolaisuus ja barbequekastikkeen makeus muodostavat liiton, jollaista minun on vaikea vastustaa. Suosikkipitsaani kuuluu tulista lihaa, pekonia ja bbq-kastiketta. Sen makumaailman tiimoilta lähdin kehittelemään tätä postausta varten reseptiä. Reseptiä, jossa maistuu rapea pekoni, makea ananas, suloinen barbequekastike sekä hieman tulinen chili.

Lauantaina mökillä mies kokosi vastarannan laituria ja sieltä tullessaan totesi olevansa äärimmäisen nälkäinen. Tehän tiedätte, että tämä on sellainen tilanne, jossa ei ole aikaa hukattavaksi. Pyysin miestä istumaan terassin sohvalle ja ottamaan hetken iisisti. Kerroin, että vartin päästä syödään. Otin jääkaapista esiin HK Amerikan Pekoni Original -pakkauksen sekä kaksi nakkia. Kääräisin kaksi pekonisiivua bbq-kastikkeella valellun nakin ympärille ja lähdin virittelemään grillin tulille. Veistin tuoreesta ananaksesta muutaman ohuen siivun ja siivutin punasipulin puolikkaan pieneksi. Heitin grilliin pekonin syleilyssä nauttivat nakit, ananakset sekä sipulit ja lähdin valmistelemaan sisälle sämpylät. Rukiisen sämpylän sisään ujutin tuoretta salaattia sekä tujauksen sinappia.

Avasin viileästä juoman, kaadoin sen kahteen lasiin ja kävin tarkastamassa, miten grillin lämmössä tirisevät pekoninakit voivat. Käänsin kerran niiden puolta, hämmensin hieman punasipuleita ja käänsin ananaksetkin ottamaan väriä myös toiselle puolelle. Grillistä tulvahti niin ihana ruoan tuoksu, että hetkessä huomasin itsekin olevani nälkäinen. Kun pekonit nakkien ympärillä olivat rapsakoituneet tarpeeksi, nostin nakit sämpylöiden sisään salaattipedille grillattujen ananasten päälle.  Koristelin koko komeuden chilimajoneesilla, barbequekastikkeella sekä grillissä pehmenneillä punasipuleilla.

PEKONI-BARBEQUE HOT DOGIT
2:lle

2 rukiista sämpylää

Täyte
4 siivua HK Amerikan Pekoni Orginalia
kaksi pitkää nakkia
4 rkl barbequekastiketta
pari salaatin lehteä
puolikas punasipuli
tuoretta ananasta
tujaus sinappia
loraus chilimajoneesia

-valele nakit barbequekastikkeella
-kääri molempien nakkien ympärille kaksi pekonisiivua
-pienistele punasipuli renkaiksi
-leikkaa ananaksesta kaksi ohutta siivua
-grillaa pekoniin käärittyjä nakkeja, ananaksia ja punasipuleita, kunnes pekoni rapsakoituu
-halkaise sämpylät (ei ihan loppuun asti)
-lisää pohjapuolelle sinappia sekä muutama salaatin lehti
-kun pekoniin käärityt nakit ovat valmiit, lisää salaattipedille ananas, nakit ja sipuli
-mausta chilimajoneesilla ja barbequekastikkeella

Mies oli liki nukahtanut tuohon terassisohvalle, mutta ruoan tuoksu herätti hänet sangen nopeasti. Istuimme terassille nauttimaan lounasta ja katselemaan järvelle. Söimme kaikessa hiljaisuudessa ja itsekseni mietin, että tuossa hetkessä oli kaikki kohdillaan. Eikä suinkaan vähiten sen takia, että tuo tekemäni ruoka maistui niin hyvälle! Kesällä sitä arvostaa ruokaa, joka valmistuu käden käänteessä. Niin mökkiolosuhteissa kuin kaupungissakin.

 

Vuosi 2018 on HK Amerikan Pekonin 40-v juhlavuosi, joten juhlavuoden kunniaksi HK:n sivuilla on meneillään reseptikilpailu!
Käykäähän HK:n Pekonista reseptikilpailun sivuilla tutustumassa, miten tuohon kilpailuun voitte ottaa osaa. Voittanut nimittäin palkitaan 1000 euron matkalahjakortilla Amerikkaan!

Meillä ollaan sillä tavoin kaavoihin kangistuneita tässä pekonijutussa, että tuppaan aina käyttämään tuota samaa Amerikan Pekonia. Vaikka HK:lla on valikoimissaan myös tuosta Amerikan Pekonista tehtyjä käteviä lastuja, aamiaispöydän kruunaavaa Englannin Pekonia sekä myös Italian Pekonia. Ehkä tämän kesän bucket list:ille voisi ottaa myös kokeiluun muutkin pekonilaadut. Kaikki HK:n pekonituotteet on muuten valmistettu suomalaisesta lihasta ja ovat laatuvastuu sertifioitua sianlihaa!

MAUKASTA MAANANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


sunnuntai 20. toukokuu 2018

Tilaa unelmille

HEIPSUN IHANAT!

Heräsin tänä aamuna siihen, kun mies sanoi hiljaisella äänellä ”Kello on jo puoli yksitoista, pitäisköhän meidän nousta?” Tuossa hetkessä heräsin ja tajusin, että unta olisi riittänyt vielä vaikka kuinka. Vaikka oli tullut nukuttua liki kellon ympäri, niin tunsin oloni väsyneeksi. Toisin kuin yleensä noin paljon nukuttuani. Silloin ymmärsin, että en ollut pitänyt viime aikoina siitä lupauksestani kiinni. Siitä, minkä alkuvuonna tein. Voidakseni vielä paremmin.

Olen ollut itse oman hyvinvointini tiellä. Jonnekin taka-alalle romukoppaan on viimeisten parin viikon aikana heitetty se sanana kaunis, mutta vaativa: lempeys. Peilistä on katsonut Maria, jolla on ensi kertaa sitten lasten vauvavuosien ollut silmäpussit. Maria, jonka silmienvälin huolirypyt ovat syventyneet. Tänä aamuna sen tajusin, että nyt on parempi tehdä muutos. Ennen kuin on liian myöhäistä.

Pakko viheltää peli poikki, jotta jaksaa. Kieltämättä muutaman viime viikon aikana on tuntunut, että elämä soljuu kiireen vilkkaa eteenpäin ja itse olen juossut sen perässä kuin silmälapuilla varustettu ravihevonen, joka ei ole nähnyt sivuillensa. Vain eteenpäin. Selvittänyt deadlinen deadlinelta ja sähköpostin sähköpostilta. Jopa ne hengitysharjoitukset, jotka ovat olleet jokaaamuinen intohimoni ovat unohtuneet. Kiireen keskellä.

Eilen mökillä pitkästä aikaa huomasin, että ajauduin siihen ihanaan tilaan. Siihen tilaan, missä rakastan olla. Uppouduin unelmiini. Unelmat ja unelmointi ovat mulle ja hyvinvoinnilleni tärkeitä juttuja. Katsoin sohvalla maatessani tuulessa huojuvia koivun latvoja ja matkasin haavemaailmaan. Pitkästä aikaa osasin taas olla onnellinen niistä ihan pikkuisista, arkisista jutuista.

”Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus ja mielen vapaus

On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kuultaa kallioita
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä”

Eilen sen tajusin, että voidakseni hyvin, mulla pitää olla just niitä tuollaisia päiviä. Päiviä, kun ei ole pakko. Kun saa vaan olla möllöttää ja tehdä asioita ilman aikataulua. Kuten eilen postauksessa totesin, niin tunsin eläväni. Se, jos mikä, on tervetullut tunne! Välillä tuntuu, että tämä nyky-yhteiskunta vaatii kovin paljon. Pysyäksesi mukana menossa, pitäisi olla koko ajan tuli pepun alla. Pitäisi olla koko ajan monessa mukana, olla aktiivinen ja sosiaalinen. Jopa minä yltiösosiaalisena ihmisenä rakastuin eilen hiljaisuuteen. Tajusin, että pitkästä aikaa kuulin itseäni. Sitä sisäistä ääntä, jonka kanssa meillä on yleensä ollut yhteinen sävel. Jonka äänen olen tukahduttanut liian lyhyillä yöunilla ja ryntäilemällä päättömänä paikasta toiseen.

Koska elämä ei voi olla pelkkää mökkeilyä ja unelmointia, niin huomiselle illalle työpäivän jälkeen olen kirjoittanut kalenteriin ”Organisoi arkesi”. Aion ottaa niin kauan aikaa kuin tarve vaatii ja tehdä itselleni selväksi sen, että mikä on arjessa tällä hetkellä se asia, mikä estää minua voimasta kokonaisvaltaisesti hyvin. Ja älkäähän käsittäkö väärin, voin hyvin, mutta tiedän, että voisin voida vielä paremmin. Se on osaltaan tämä lisääntyneen valon määrä, mikä saa karsimaan yöunista. Pitkällä aikavälillä sekin kostautuu. Olen myös miettinyt somea ja sen ajan käytön rajoittamista. Mutta toisaalta, kun se on osa työtäni ja asia, jonka käyttöä en voi täysin tyrehdyttää. Ehkä pitäisi miettiä niitä muita aikasyöppöjä arjessa, joista olisi varaa karsia.

Voin palata teille pidettyäni sisäisen palaverin itseni kanssa. Että mihin tulokseen tulimme. Kirjoittaa kokousmuistion tänne kaikkien nähtäväksi. Jotta voisimme sparrata toisiamme. Sillä tiedän, että en ole ainoa joka tässä vaiheessa vuotta on valmista kauraa kirmaamaan kesälomille ♥ Tee arjestasi sellainen, että tarvetta lomalle ei ole. Ajatuksena kaunis, mutta tällä hetkellä hieman kaukainen…

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


lauantai 19. toukokuu 2018

Just sayin’…

IDILTAA IHANAT!

Tänä aamuna köllöttelin sängyssä liki tunnin ennen nousua ylös. Lintujen laulu kuului sisään ihan kuin olisivat olleet korvan juuressa sirkuttamassa. Toiselta puolelta kuulin tuttua unista tuhinaa. Jaloissa karvainen kaveri vaihtoi asentoa ja jatkoi uniaan. Aamukahvilla todistin kahden joutsenen lentoa matalalla noin 20 metrin päästä. Perästä tuli yksi yksinäinen kovasti äännellen. Kuin huutaen, että odottakaa minua.

Laiturilla ollessani katsoin taivaalle valkoista vanaa. Mietin, että varmastikin oli tulossa Tokiosta. Niinhän se olikin, siellä yli 10 000 metrin korkeudessa oli lentokoneellinen täynnä minulle tuntemattomia, matkalla Amsterdamiin. Hymyilin ja mietin, että kerrankin minulla ei tullut matkakuumetta. Tuossa hetkessä laiturilla oli just se kaikki mitä tarvitsin. Ei ollut tarvetta vaihtaa maisemaa.

Esikoisen kanssa sohvalla aurinkoa villasukat jalassa ottaessamme tunsin auringon polttavan kasvojani. Tunsin tuulen purevuuden kylmyytenä. Ihoni reagoi ja oli kananlihalla. Otin esikoisesta mallia ja vedin viltin päälleni. Auringon lämpö kasvoillani pistin silmät kiinni ja nukahdin päiväunille tietäen, että mikään mahti maailmassa ei mua siitä ihan heti herätä. Kukaan ei odota multa mitään tai tarvitse mua mihinkään. Se tunne on välillä erittäin tervetullut.

Miehen kanssa alkuillasta Vain Elämää -jaksoa katsoessani herkistyin Dannyn tulkintaan siitä, kuinka kipeä asia lapsettomuus voi olla. Tunsin piston sydämessäni, sillä olin juuri komentanut tyttöjä, jotka eivät ottaneet sitä nahistelunsa keskellä kuuleviin korviinsa. Tunsin elämänarvojen palaavan kohdilleen tuon kappaleen sanojen myötä. Herkistyin myös Terhi Kokkosen tulkintaan siitä, kuinka elämä ei ole aina helppoa, jos se ei ole taloudellisesti turvattu. Mutta kuinka kuitenkin silloinkin sitä löytää elämässä sen elämässä tärkeimmän kantavan voiman eli rakkauden.

Juuri todistin lasten riemua siitä, kun kuusi joutsenta teki ylilennon mökkimme yli. Koivujen latvojen korkeudella. Ilta-aurinko alkaa laskemaan takavasemmalle ja jännityksellä vielä odotan, millainen auringonlasku tänä iltana saadaan. Auringonlaskut ovat viestejä heiltä, joita ei enää täällä ole. Näin vanhan ajan intiaaniheimot uskoivat. Tuossa on jotain kovin lohdullista.

Elämä, yksinkertainen elämä, on sitä ihmisen parasta aikaa. Kuten myös tämä kesäkin. Vaikka se välillä pakottaisi laittamaan villasukat jalkaan ja kaivautumaan viltin alle – ainakin sitä tietää tuntevansa. Tuntee elävänsä 

LEVOLLISTA LAUANTAI-ILTAA,