perjantai 24. helmikuu 2017

Perjantaiset

HEISSULIVEI!

Ihan ensiksi pitää kertoa, että olen suunnattoman onnellinen, että tekin innostuitte eilisestä hyvinvointipostauksesta. Meille tulee superkiva vuosi hyvinvoinnin ympärillä. Hyvinvointi ja terveys kun ovat ensteksi tärkeitä elämässä. Ainakin mun mielestäni. Sivusta olen seurannut tuskaa, kun terveys viedään. Kahdelta rakkaimmalta ja tärkeimmältä. Olenkin pienessä päässäni miettinyt, että onko terveys osa hyvinvointia vai hyvinvointi osa terveyttä? Mitkä ovat termien oikeat määritteet? Voiko voida hyvin, vaikka ei olisi terve? Kaiken järjen mukaan kuitenkin voi olla terve, vaikkei voisi hyvin. Itse koen niin, että terveys on osa hyvinvointia. Hyvinvointi on laajempi osa, johon kuuluu niin henkinen kuin fyysinenkin hyvinvointi. Yhtenä palikkana hyvinvoinnissa on terveys. Kultaakin kalliimpi terveys. Asia, jota ei eurojackpot -voitolla osteta.  Sivusta kahden rakkaan terveysongelmia seuratessani olen oppinut olemaan äärettömän onnellinen pienistä, mutta silti suurista jutuista. Asioista, jotka usein otetaan itsestäänselvyytenä. Jos jotain olen oppinut niin sen, ettei mitään tai ketään kannata ottaa itsestäänselvyytenä. Kunnes toisin todistetaan (ja toivottavasti koskaan ei todisteta) nautin niistä asioista, joihin olen kykeneväinen. Minulla on kaksi jalkaa, joilla kävellä. Minulla on sydän joka rakastaa ja tuntee. Pystyn puhumaan ja kertomaan mielipiteeni. Osaan keittää aamukahvit kahvinkeittimellä. Tiedän, miten hajuvesipullosta saa suihkautettua hajuvettä. Käteni tarttuu kahvikuppiin, kun annan aivoille signaalin näin tehdä. Muistan, miten kuoria perunat nakkisoppaan. Osaan vastata puhelimeen. Kroppani toimii ilman, että se on neljän tunnin ajan kytkettynä koneeseen kolme kertaa viikossa. Osaan pukea itse itseni. Kääntyä sängyssä. Minun ei tarvitse piikittää itseäni aamuin illoin. Osaan kirjoittaa. Pystyn lukemaan numeroita ja tekemään matemaattisia tehtäviä.

Saattaapi kuulostaa jonkun korvaan ehkä siltä, että sanahelinää. Kaikillahan meillä on esimerkiksi kyky osata pitää veistä ja haarukkaa oikein kädessä. Niinhän meillä on. Kunnes joku päivä tuo taito voidaan viedä yhtäkkiä pois. Osalla on onni, että pysyy opettelemaan uudelleen taidot. Osalla aika tähän loppuu kesken. Osa ei saa toivoa ollenkaan. Joten se terveys, sen eteen teen kaikkeni ja vaalin sitä viimeiseen hamaan asti. Kerroinkin instagramin puolella heränneeni tuossa yksi yö pitkästä aikaa migreeniin. Seuraavana päivänä, kun elämä alkoi voittamaan tuli taas arvostettua sitä, kun tuntee itsensä terveeksi. Eikä tässä vielä kaikki. Tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen suuntaan työterveyteen; korva kipeytyi aamupäivällä siihen malliin, että veikkaisin korvatulehdusta. Humahtelee ja kuumottaa kivun lisäksi. Eikä tässäkään vielä kaikki ;) Parin päivän päästä on edessä piiiitkä lento (tästä lisää myöhemmin) ja lentäminen korvakipuisena tuntuu jokseenkin kivuliaalta. Joten wish me luck, jos on kyse korvatulehduksesta, niin toivotaan että lääkekuuri kerkiää auttamaan. Jos ei ole kyseessä korvatulehdus, niin sitten jään pähkäilemään, että mistä tuo johtuu…mikään ei ole terveyden suhteen piinallisempaa kuin pohtia, että mistä joku oire johtuu. Yleensä olen ollut se tyyppi, joka menee lääkäriin vasta pää kainalossa. Viime vuodet ovat opettaneet, että ei se nyt ole niin huono juttu käydä siellä lääkärissä välillä tsekkauttamassa, että kaikki on ok.

Lääkärireissun jälkeen vuorossa työilta. Jep, tänä iltana tietokone ei todellakaan mene kiinni klo 20.00, vaikka muuten tuossa tekemässäni lupauksessani olenkin pitäytynyt :D Lapset menevät serkuilleen yökylään ja miehellä on iltameno. Saan tehdä rästihommat rauhassa pois alta ennen talvilomaa. Ehkä kera punaviinilasillisen ja raakasuklaan. Huomenna luvassa laatuaikaa ihanan ystävän kanssa. Ystävän, jonka kanssa ollaan oltu paita ja peppu jo yli 25 vuoden ajan. Siitä huolimatta, että asutaankin tätä nykyä eri maissa eikä hirmuisen usein edes nähdäkään, niin silti juttu jatkuu aina siihen mihin se on viime kerralla jäänyt. Vaikka liikunta, lepo ja ravinto näyttelevätkin hyvinvoinnissa suurta osaa, niin ei sovi silti unohtaa ystävien merkitystä hyvinvointiin ♥ Nyt mä ja mun kaveri Kate tuossa taustalla toivotellaan teille 

IHANAA ILTAA & HUIPPUKIVAA VIIKONLOPPUA,


torstai 23. helmikuu 2017

Hyvinvoinnin vuosi 2017 & huikea arvonta

MOIMOI!

En tiedä välittyykö sinne ruutujen toiselle puolelle tämä innostuneisuuteni, mutta kaupallisen yhteistyön myötä Life:n kanssa pääsen jakamaan teille hyvinvoinnin vinkkejä ja ilosanomaa koko vuoden 2017 ajan. Pääsin katsokaas Life ambassador 2017 -kampanjaan mukaan ja olen huisin innoissani! Kokonaisvaltainen hyvinvointi ja luonnonmukaisempi hyvinvointi on lähellä sydäntäni. Vuosi 2017 tulee olemaan hyvinvoinnin vuosi  Mitä hyvinvointi tarkoittaa omalla kohdallani? Sitä, että tuntee olonsa energiseksi, jaksaa arjessa ja lisäksi riittää vielä paukkuja pikkuisen ylimääräiseenkin. Sitä, että hymy ylettää päästä varpaisiin, sisältä ulos. Kaikillehan on tuttu tuo pyhä kolminaisuus; liikunta, lepo & ravinto. Veikkaan, että monet siellä ruudun toisella puolella nyökyttelevät, niin kuin itsekin aiemmin tein. Riitti, että liikkui jonkin verran, nukkui jonkin verran ja söi jonkin verran terveellisesti. Muutaman vuoden sisään olen huomannut, että tuo jonkin verran ei enää riitä.
Se, missä aiemmin mentiin vähemmillä yöunilla ei riitä enää. Se, missä aiemmin riitti, kun kävi pari kertaa viikossa urheilemassa, ei riitä enää. Se, missä aiemmin riitti, kun söi silloin tällöin monipuolisesti ei todellakaan enää riitä. Viimeisen parin vuoden sisään laadukkaan ja riittävän levon, liikunnan ja ravinnon merkitys on kasvanut. Puhtaan ruoan merkitys on kasvanut. Lisäksi olen tullut tulokseen, että ehkä se ei vain noiden kolmen osa-alueen haltuunottaminen, joka tällä iällä riittää pitämään kunnossa ja hyvinvoivana. Tämän vuoden aikana yhteistyön myötä haluan syventää tietämystäni sen suhteen, kuinka voin parantaa hyvinvointiani luonnonmukaisemmin. Olen luullut voivani hyvin, mutta haluan tietää onko vielä varaa voida pikkuisen paremmin.

Aina silloin tällöin olen maitokauppareissulla piipahtanut Lielahden Life-myymälässä ja todennut palvelun olevan ihan huippuluokkaa. Nyt pääsin sinne kampanjan myötä oikein ajan kanssa. Asiantuntijan konsultointiin. Maarit osoittautui rautaiseksi alan ammattilaiseksi. Tietotaitoa luonnonmukaisesta hyvinvoinnista on ihan äärettömän paljon. Juttua olisi riittänyt vaikka kuinka paljon. Onneksi pääsen juttelemaan tämän vuoden aikana vielä uudemman kerran :) Lähdettiin liikkeelle siitä, mikä minun elämäntilanteeni on ja mihin itse kokisin, että tarvitsen apua luonnontuotteista. Vaikka syön monipuolisesti ja terveellisesti, niin silti kaipaan lisäapuja jaksamiseen. Siihen, että saan kaikkia tarpeellisia vitamiineja riittävästi. Hävettää myöntää, mutta tällä hetkellä en syö minkäänlaista vitamiinilisää purkista. Lukuunottamatta D-vitamiinitablettia, jonka muistan aina silloin tällöin ottaa. Joten Lifen monivitamiini MultiWoman tulee tarpeeseen, kuten myös Lifen D-vitamiinivalmistekapselit.

Parin viime vuoden aikana olen huomannut, että ihoni kimmoisuus on alkanut vähentymään ja osaltaan siksi maan vetovoima on alkanut tekemään tehtävänsä. Johtuu kuulemma kollageenin tuotannon vähentymisestä. Kollageenin tuotanto vähenee radikaalisti noin 40-vuotiaana. Itselleni tuli uutena tietona se, että kollageenin tuotannossa C-vitamiini näyttelee tärkeintä osaa. Saamani Skingain Beauty Booster sisältää kollageenin lisäksi C-vitamiiniä, joka edistää kehon omaa kollageenin tuotantoa. Olen huomannut, että kollageenituotannon väheneminen ei näy vain ihossani vaan myös nivelissäni, hiuksissani ja kynsissäni. Vaikka pyrinkin syömään lohta kerran viikkoon ja avokadoa sitäkin useammin, niin uumoilen että kuitenkaan en saa hyviä rasvahappoja tarpeeksi. Life Omega-3 70% kalaöljytiivistekapselit muuttivat aiemmat ennakkoluuloni kalaöljykapseleista. Tiedättekö ne sellaiset kalaöljykapselit, joiden jälkeen maistui koko päivän kala suussa? Nämä eivät ole lainkaan sellaisia, vaan varsin miellyttäviä ollakseen kalaöljykapseleita :)

Aluksi Maaritin kanssa liikkeessä jutellessamme minulle ei tullut hirveästi mieleen hyvinvointini kipukohtia, mutta mitä pidemmäs tuon asiantuntijan kanssa jutuissamme pääsimme, niin sitä enemmän tunnistin ne osa-alueet, jotka ovat omassa kehossani muuttuneet. Jotka kaipaavat apua. Aineenvaihdunta tai sen hidastuminen on yksi näistä iän mukanaan tuomistaan vaivoista. Tuntuu, että se vatsa pömpöttää tämän tästä. Gluteenittoman ruokavalion avulla sitä saan aika hyvin hillittyä, mutta nyt odotan innolla, mitä pH-balance PASCOE® -jauhe saa aikaan. Oletteko koskaan miettineet, kuinka paljon pitkälle jalostetuissa elintarvikkeissa ja muutenkin länsimaisissa ruoka-aineissa on kehoa happamoittavia ainesosia? Itse olen käynyt näistä asioista mielenkiintoisia keskusteluja aiemmin naapurin kanssa (terkkuja sinne Kikalle!) ja nyt Maaritin kanssa.

Jotta keho pystyy poistamaan happamat aineet, sen on neutraloitava ne. Itse olen tähän asti ollut uskossa, että aamuinen sitruunavesi on tähän paras apu. Kunnes kuulin Maaritilta, että tuon sitruunankin pitäisi olla luomua, jotta sillä olisi vaikutusta. Joten kehon emäksisöimiseen otan avuksi jauheen. Sekä pakkauksen sisältämät pH-testiliuskat. Mielenkiintoista nähdä, kuinka hapan kehoni on! Liittyen tuohon pömpöttävään vatsaani ja suoliston hyvinvointiin sekä vastustuskykyyn, sain kysymyksen joka aluksi hämmensi. Syötkö maitohappobakteereita? No tuleehan niitä syötyä antibioottikuurin aikana tai sitten ulkomaanreissuilla, vastasin. Sille minulla ei ollut perusteita, miksen niitä päivittäin syö. Sen tiedän, että tästä lähtien syön päivittäin Life Probiootteja.

Intoa puhkuen ja suurella kunnialla otan vastaan Life Ambassador 2017 -tehtäväni. Meillä on vain tämä yksi keho, yksi iho, yksi mieli. Tähän asti olen aika pitkälti mennyt lasten hyvinvointi edellä. Pikkuhiljaa on aika keskittyä myös omaan hyvinvointiini. Tänä vuonna tavoitteeni hyvinvoinnin suhteen on siis yksinkertaisesti selvittää, että voisinko voida vielä paremmin luonnontuotteiden avulla. Kuten kerroin, niin tulen tämän vuoden aikana kertomaan yhteistyön tiimoilta enemmänkin muun muassa luonnollisesta ihonhoidosta, vatsan hyvinvoinnista, lisäravinteista ja jakamaan flunssakauden vinkkejä. Itse olen erittäin innoissani luonnonmukaisemmasta hyvinvoinnista ja toivottavasti saan innostettua teidätkin mukaan :) Suosittelen tutustumaan Lifen laajaan tuotevalikoimaan heidän verkkokaupassaan.

Onko teillä postaustoiveita hyvinvointiin liittyen?

Vastaamalla ylläolevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttikentässä kolmella teistä on mahdollisuus voittaa 50 euron arvoinen lahjakortti Life-myymälään.Kilpailun säännöt löytyvät täältä. Arvonta kestää viikon ja loppuu 2.3.2017 klo 10.00.  Kiva päästä lukemaan teidän postaustoiveitanne hyvinvointiin liittyen. Onnea kaikille tasapuolisesti arvontaan!

ILOISIN TORSTAITERKUIN,

YHTEISTYÖSSÄ LIFE


tiistai 21. helmikuu 2017

Koirakaverin ystäväpäiväkirja

…eli ystäväkirjaa, ystistä!

MORO!

Se on taas mä täällä, Toby nimittäin. Tää on nyt melkein yhtä noloa kuin se mun uus amme, jossa on muumeja, mutta äippä laittoi mut vastailemaan joihinkin kysymyksiin. Daah tai D44, niin kuin noi mun ihmissiskot sen kirjoittaa. Oli löytänyt tällaisen kivan haasteen Lauran blogista, jossa Onni vastaili kyssäreihin. Kyllä mäkin sit, jos kerta Onnikin ;)

1. Mikä on lempiherkkuasi?

No ei ainakaan ne puulta maistuvat kuivat naksut, ne ruokanappulat, joita mulle syötetään aamuin illoin. Mä tykkään raa’asta jauhelihasta ja nakeista. Myös leivänpäällyskinkku käy. Jostain syystä toi mun perhe ei sitten yhtään hiffaa, että mulle pitäisi syöttää pelkästään nakkeja, jauhelihaa tai kinkkua, jos haluaisi että mä olisin hyvällä päällä. Kerran mä onnistuin varastamaan kokonaisen kinkun paahtoleivän päältä. Suikkasin sen niin nopsaa suuhuni, että sen päällä olleet paprikatkin laskeutuivat kauniisti leivän päälle takaisin :D

2. Oletko koskaan tuhonnut mitään?

Tänään kun äiti oli töissä mä pääsin itse eteisen peilikaappiin. Siellä lattialla oli sellainen ihana vaaleanpunainen villapipo. Jäin kiinni itse teosta, kun äiti tuli kotiin. Söin sitä parhaillaan eteisen lattialla ja kun ovi kävi niin leikin muka nukkuvaa tuon pipon päällä. Heräsin ihan pöllämystyneenä, mutta ei mua uskottu. Lattia oli täynnä vaaleanpunaisia langanpätkiä. Muuten en kyllä ole kova tuhoamaan mitään. Oon aika lepposa kaveri.

3. Leikitkö mielelläsi muiden koirien kanssa vai oletko tappelupukari?

Kyllä mä leikkisin. Aina lenkillä jäisin leikkimään kaikkien vastaantulevien koirien kanssa, mutta ne ei suostu leikkimään mun kanssa. Niiden omistajat vetää niitä eteenpäin ja mä jään usein heiluttamaan häntää ja vinkumaan perään.

4. Missä nukut mieluiten öisin?

Nukahdan mieluusti äidin ja isin sänkyyn, mutta siitä siirryn sitten sängyn alle nukkumaan. Nyt kun oon jo iso poika, niin siellä alkaa olemaan aika ahtaat oltavat.

5. Mikä on lempilelusi?

Nalle Puh (se on samalla mun rakastettuni ♥) sekä joulupukki vinkulelu. Miettikää, se joulupukki on tullut Jenkeistä asti!!! Miten se on osannut sinne mennä? Sit välillä mä leikkisin mun siskojen kaikilla pehmoleluilla, mutta mun ei anneta, sillä tunnustetaan – mulla on välillä vähän rajut leikit.

6. Jos pöydälle olisi jäänyt makkara ja olisit huoneessa yksin, mitä tekisit?

Oi, olisin taivaassa. Varsinkin jos pöydän vierellä olisi sopivan korkuinen tuoli. Hyppäisin tuolille, nappaisin makkaran suuhuni ja veisin sen mun aarteiden säilytyspaikkaan. Eli olohuoneen matolle. Sohvapöydän taakse niin, ettei kukaan näkisi. Sitten söisin sen kiireen vilkkaa parempiin suihin. Tällaiset kyssärit eivät ole muuten sallittuja. Turhaa tiisausta, mulla ei i-k-i-n-ä kävisi noin hyvä tsägä, että onnistuisin saamaan kokonaisen makkaran :D

7. Oletko kova uimaan?

No comments. Mökillä viime kesänä mua houkuteltiin uimaan, mutta olin niiiiin pieni, että vähän pelkäsin sitä vettä. Tänä kesänä kuulemma saan oman pelastusliivinkin ja kokeillaan uida sen kanssa. Inhoan kyllä sitä huruhurulaitetta (toim.huom. hiustenkuivain) niin paljon, että mikäli uiminen vaatii aina turkin kuivauksen niin en aio uida. Koskaan.

8. Minkälainen olisi täydellinen päiväsi?

No hei, tää on helppo. Mun annettais ihan vaan nukkua sohvalla niin kauan aamulla kun mä haluan. Mulle tarjoiltaisiin aamupala ja Dentastixi sinne sohvalle. Sit käytäisiin parin tunnin lenkillä, jossa saisin olla vapaana ja juosta ilman, että kukaan rajoittaisi mun menemisiä. Sitten noi tyypit jaksaisi heitellä mulle keppiä tai lelua tunnin ajan. Saisin välipalaksi satsumaa tai porkkanaa ja sit taas nukkuisin. Illalla huomaisin sen kokonaisen makkaran pöydällä ja saisin syödä sen hyvällä omalla tunnolla. Sit mua rapsuteltaisiin takkatulen äärellä ja mä saisin nukahtaa äitin ja iskän viereen.

9. Oletko koskaan saanut kiinni oravaa tai muuta jännittävää saaliseläintä?

Kyllä, sain kuulkaa kiinni sellaisen iiiison hiiren (toim.huom. oli päästäinen ja valmiiksi jo kuollut). Se pyristeli vastaan niin maan kamalasti ja mä hypin sen perässä ojassa kuin Rambo konsanaan. Otin sen suuhuni ja tulin polleana poikana ojasta kadulle. Äiskä kirkaisi niin kovaa, että mun suu loksahti auki ja se näääääin iso hiiri tippu. Sitten mut vedettiin äkkiä sen saaliseläimen luota pois. Sinne se jäi. En saanut edes mitään palkintoa, vaikka niin urheasti saalisti. Aivan epistä! Ai niin, sainhan mä kerran pikkuvauvana kiinni yhden toisenkin jännittävän saaliseläimen; sellaisen mustakeltaisen surisijan, joka söi omppua. Mä haukkasin sitä omppua ja se surinaeläin joutui mun suuhun. Sylkäisin sen äkkiä pois, mutta se pisti mua kirsuun. Koko nassu turposi ja mua vietiin vauhdilla eläinlääkäriin, jossa jouduin suoraan takahuoneeseen tiputukseen. Ei ihan sankaritarina-ainesta, mutta melkein.

10. Minkälainen omistajasi on?

Maailman paras, tieteski ♥ Vaikka mä olen aika rehvakas ja murrosikä ottaa koville, niin en voisi toivoa parempaa perhettä. Toi isimies lässyttää mulle kontusillaan lattialla ja painii mun kans. Siskot antaa mulle salaa herkkuja ja toi äippä – se kans lässyttää ja rapsuttaa mua. Mulla on aika kissanpäivät täällä. Vaikka koira olenkin.ID

Mut hei, nyt tuli päikkäriaika. Oltiin pitkällä lenkillä ulkona ja mä pomppisin niin maan vimmatusti lumessa. Oon aivan puhki. Sitten jouduin poseeraankin monta kertaa. Tosi väsyttävää olla mallina. En jaksais yhtään olla paikallani. Äiti sanoi, että nää haasteet on hyvä antaa aina eteenpäin. Mä annan tän haasteen Väinölle. Vaikkei me olla Väinön kanssa livenä nähty, niin me ollaan katsottu Väben kuvia äitin kanssa. Ehkä me vielä joku päivä nähdäänkin.

LOVE, PEACE & CHICKEN GREASE, TOBY