torstai 28. heinäkuu 2016

Mutkaton mökkielämä

Kesaruoka (9 of 14)Kesaruoka (4 of 14)Kesaruoka (1 of 14)Kesaruoka (11 of 14) Kesaruoka (2 of 14) Kesaruoka (3 of 14)Kesaruoka (13 of 14) Kesaruoka (5 of 14) Kesaruoka (6 of 14) Kesaruoka (12 of 14) Kesaruoka (10 of 14) Kesaruoka (14 of 14)

HEIPPULIHEI VAAN IHANAT!

Töihinpaluu on ihanaa, mutta se, mikä ei ole kivaa on päälle jäänyt kesärytmi. Tai se on ihanaa silloin puolen yön jälkeen, kun fiilistelee pimentyviä öitä. Aamulla, kun kello soittaa 06.30 ei tunnu lainkaan ihanalta. Mä luotan siihen, että kunhan lasten koulu alkaa, niin rytmikin menee kohdilleen. Vaikka tänään väsyttää, niin se on kaiken sen valvomisen arvoista. Meillä oli eilen illalla miehen kanssa treffi-ilta. Kippisteltiin Tampereen kattojen yllä ja käytiin syömässä. Vahva suositus edelleen Izikaya Nomulle. Ne maut on vaan niin ihania. Koska meillä ei ole Tomi Björckin ravintolaa Tampereella (vink vink, sitä odotellessa), niin tämä on hyvä korvike sille. Kotiin päästyämme katsoimme vielä leffan. En muistakaan ihan heti, koska viimeksi oltaisiin katsottu Netflixistä jotain muuta kuin sarjoja. Tai koska viimeksi olisin pysynyt hereillä koko leffan ajan. Onneksi tänään haetaan lapset kotiin veljen perheen mökiltä, ettei elämä mene turhan hempeilyksi ja romanttiseksi. Mutta oikeesti, on se välillä ihan sairaan siistiä käyttäytyä kuin vastarakastuneet. Suosittelen :D

Postauksen kuvat ovat viime lauantailta, kun saimme ystäväperheen mökille kylään. Tällä viikolla kaupungissa olen huomannut, että mökillä on jotenkin kaikki niin kovin mutkatonta. Ruoka tehdään usein helpoimman kaavan mukaan ja eikä ole niin justiinsa, jos kaikkia pihanpientareita ei ole laitettu kuntoon. Yleensä oleminen on paljon helpompaa kuin kotona. Ehkä sitä kaupungissa on asettanut itselleen jotkut kriteerit, joiden mukaan toimia. Toisin kuin mökillä. Siellä mennään fiiliksen mukaan. Eletään vähän kuin pellossa. Kauniisti sanottuna :) Aamulla saa nousta hiukset pystyssä sängystä ylös ja jos jaksaa, niin hiuksille saa näyttää harjaa. Meikkipussi lojuu usein koskemattomana monta päivää. Pikkuinen tahra siinä lempparikesämekossakaan ei haittaa. Silti sitä pystyy käyttämään. Lapsetkin saavat ihan vapaasti kulkea mustikkamaitoviiksissään. Kyllä ne sitten viimeistään saunassa lähtee. Kotona olen ylitarkka siitä, että juomalasit ovat tahrattomia…toisin se on mökillä. Luonnon antimet korvaavat leikkokukat. Kanervat alkavat olla muuten nyt kauneimmillaan ja ilokseni huomaan, että vuosi vuodelta niitä puskee enemmän mustikkavarpujen seasta. Mökkioleilussa ihanaa on myös se, että ei tarvitse tehdä mitään, jos ei jaksa. Kaupungissa helposti tulee mentyä sata lasissa nukkumaanmenoon asti.

Ehkä pitäisi osata taas löysätä sitä nutturaa kotonakin (kröhöm, pyykkikasojen koon perusteella voisi kyllä siltä jo vaikuttaa, että nuttura on purkaantunut ;). Sillä eihän se elämä voi olla vain mutkatonta mökkielämää. Kivaa kaupunkielämää, sitä se kyllä tällä hetkellä on. Kesäinen kaupunki  on kaunis ja kesätyöpäivät ovat leppoisia. Tuntuu, että asiakkaat ovat vielä astetta iloisempia ja ihanat kuluttajat supersuloisia kysymyksineen!

ILOISIN TORSTAITERKUIN,

alle

PS. piti muuten antaa ruokavinkki; nuo uunissa paahdetut perunat ja pesto ovat aivan lyömätön yhdistelmä!


tiistai 26. heinäkuu 2016

Surutyössä vaikeinta

Maria (1 of 2)HELLUREI!

Viimeisen reilun kuukauden aikana olen muutamaan otteeseen ottanut puhelimen käteeni ja ajatellut, että ”Hei, tää juttu mun pitää soittaa äidille!” Tiedättekö, kun ei voi soittaa. Tai voi, mutta kukaan ei vastaa. Se on ehkä pahinta. Mekin äiskän kanssa soiteltiin valehtelematta 5-10 kertaa / päivä. Sen lisäksi että nähtiin joka päivä melkein yhtä monta kertaa. Eilen juoksulenkillä mietin, että aiemmin ne jalat jumissa juostut tuskaisemmatkin juoksulenkit soljuivat huomaamatta ohi, sillä olin puhelimessa. Äipän kanssa. Hän kun oli ainoa, joka jaksoi sitä puuskuttavaa puhetyyliä kuunnella :)

Muuten täällä kyllä pärjätään ihan mukavasti. Yllättävän hyvin, itse asiassa. Se on ehkä helpompaa itselle kuin muille ymmärtää tapahtunut. Joka ikinen kohtaamani ystävä kysyy, että miten pystyn tähän. Mutta kuten todettu aiemminkin, niin kun vakava ja parantumaton tauti runtelee läheistä, niin kyllä sitä loppujen lopuksi alkaa jo iltaisin ristimään kätensä sen puolesta, että toinen pääsisi pois. Niin rankalta kuin se kuulostaakin. Juu, ylipäätään voisi ajatella, että hemmetin tauti, kun tuli kylään. Olla vihainen ja katkeroitua. Puida nyrkkiä yläkertaan. Edelleen olen sitä mieltä, että hemmetin tauti ja vihaan sitä joka solullani. Mutta kun se pirulainen ei katso, kehen se iskee. Senpä takia kuulkaas muistutan teitä jälleen. Olkaa kiitollisia niistä läheisistä, puhukaa nätisti, kunnioittakaa, rakastakaa, nauttikaa pilvisistäkin päivistä ja eläkää tässä ja nyt.

Iskän kuoleman jälkeen poistin puhelinnumeron kännykästä samantien. Nyt en ole siihen vielä pystynyt.
Ja toisaalta – kuka sitä minulta vaatiikaan.
Antaa ajan kulua 

AURINKOISIN TIISTAITERKUIN,

alle


maanantai 25. heinäkuu 2016

Helppo lomaltapaluukakku

SUNNUNTAI-ILTA 24.7.2016

klo 20:35 Ai niin, mähän lupasin leipoa töihin lomaltapaluukakun…ei vois kyllä nyt vähempää kiinnostaa leipominen ;)
20:36 Nyt pitäis kyllä saada britakakun pohja uuniin
20:39 Äsh, mansikat unohtui ostaa. Ei voi leipoa britakakkua.
20:42 Pakko mun on jotain leipoa, kun lupasin. Laitoin blogiinkin siitä, joten nyt se on julkista :D
20:45 Whazzup miehelle: tuotko kaupasta tullessasi murotaikinan?
21:05 Jes, murotaikina sulamaan saunassa käynnin ajaksi
22:17 Ei vitsit, se murotaikina odottaa leipojaansa. Oon aivan unohtanut koko leivontaproggiksen.
22:18 Jos olisi fiksu, niin menisi nyt nukkumaan.
22:45 Ei auta kuin laittaa uuni päälle ja ryhtyä tuumasta toimeen
23:32 Mitä ihmettä, tää kakku on keskeltä vielä ihan hyllyvä ja raaka!
23:40 No nyt saa luvan olla valmis. Kyllä se huomiseksi siitä jähmettyy.
00:52 Oliskohan se kakku jo jäähtynyt niin, että sen saa laittaa jääkaappiin?Mustikkakakku (1 of 4)Mustikkakakku (4 of 4)

MOIKKAMOI VAAN! :)

Täällä on kunnialla selätetty eka työpäivä, noin neljän tunnin yöunien jälkeen. Toivottavasti sielläkin lomanjälkeinen töihinpaluu on sujunut leppoisasti. Liekö jännitystä vai mitä ilmassa, mutta katsoin vielä kahden perästä kelloa. Ihanaa oli olla töissä, onneksi oli vähän sellainen leppoisampi paluu arkeen. Helteet ehkä vähän rajoittavat puhelimen pirinää. Ja hei, kakku onnistui! Tai no, mukaeltu mustikkapiirakkahan tämä. Kakkumainen piirakka. Kuten tiedätte, niin mä harvoin jaksan alkaa hifistelemään leivonnassa. Nytkin mentiin sieltä mistä aita on matalin. Kera valmismuropohjan. Joka ei muuten ole lainkaan huono keksintö!

MUSTIKKAKAKKU

1 muropohja

Täyte
1 vaniljatuorejuustopurkki
2 dl turkkilaista jugurttia
2 kananmunaa
1 dl sokeria

2 dl mustikoita

-levitä muropohja irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille
-kaada mustikat pohjan päälle
-sekoita täytteen ainekset keskenään ja kaada mustikoiden päälle
-paista uunin alatasolla 200 asteessa noin 45-50 mins
-jäähdytä, laita jääkaappiin ja anna tekeytyä yön yliMustikkakakku (3 of 4) Mustikkakakku (2 of 4)

Lisäksi ripottelin vielä muutaman mustikan täytteen päälle, niin tuli nätimpi kaakku. Yleensä olen tehnyt mustikkapiirakan ihan vain kermaviiliin, mutta Sunnuntain muropaketin kyljessä oli vinkki vaniljatuorejuustosta. Koska mulla tuli niin korkea tästä kakusta (18 cm vuoka), niin lisäsin myös turkkilaista jugurttia hämmentämään soppaa. Sen perinteisen yhden kananmunan sijaan laitoin kaksi kananmunaa.

Nyt pakkamaan tytsyjen yökyläkamppeita ja sitten viemään tyttöjä kohti yökyläreissua. Bondasivat niin hyvin ystäväperheen tyttöjen kanssa mökillä lauantaina, että sovittiin heti yökyläilystä. Kultaakin kalliimpia nämä tällaiset ystävyyssuhteet, joissa juttu jatkuu siitä, mihin se on viimeksi jäänyt. Tässä tapauksessa mihin se reilut 1,5 vuotta sitten jäi :)

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

alle