torstai 23. kesäkuu 2016

Odotus on päättynyt ♥

IMG_8452

HEI HUOMENTA IHANAT!

Olimme eilen illalla tien toisella puolen mummun pihassa laittamassa peräkärryä kiinni autoon, kun yhtäkkiä lempeän aurinkoisen kesäillan yli puhalsi tuuli. Niin navakasti, että peräkärryn kansi kolisi. Katsoimme toisiamme ihmeissämme ja pohdimme sanattomasti, että näinköhän on. Saimme suru-uutiset puhelimitse vähän tuon jälkeen. Pitkä odotus on päättynyt ja äiti on lähtenyt iskän luokse taivaaseen 

Koko äidin sairaalassa oloaikana en ole pystynyt käymään sisällä mummulassa ilman kiirettä pois. Ilman möttiä rinnassa. Eilen ennen tuota tuulenvirettä vaeltelin pitkin mummulaa. Eikä ollut kiire mihinkään. Hymyilin valokuville ja ojentelin tyynyjä. Olo oli levollinen. Otin ylläolevan kuvan, sillä yritin ikuistaa jotain, mitä en ihan täysin saanut puhelimen kuvarullaan tallennettua. Koko mummulan pihapiiri näyttäytyi erilaisena kuin pitkään aikaan. Värit toistuivat kauniisti ja linnut sirkuttivat iloisesti. Oli jotenkin todella lohdullinen olo. Olisi tehnyt mieli jäädä pihaan istumaan iltaa. Puhelinsoitto hetkeä myöhemmin vei kyllä jalat alta, sitä en kiellä.

Olo on tyhjä ja epätodellinen. Surullinen. Samalla kuitenkin tavallaan helpottunut. Kaikista pahinta on seurata sivusta rakkaan ihmisen kärsimystä. Se, miten elämä tästä jatkuu on vielä hieman hakusessa. Onneksi tänään on viimeinen työpäivä ennen lomaa. Hautajaisjärjestelyt laitetaan käyntiin ja sitten hengähdetään pitkä viikonloppu mökillä. Neljän viikon kesäloma ei olisi voinut tulla parempaan saumaan.

Illalla mies meni viemään kynttilää kuvassa näkyvään lyhtyyn. Sytytti kynttilän ja varmisti, että se palaa. Lähti kävelemään kotiin päin ja kääntyi vielä katsomaan kynttilää. Joka oli sammunut. Miehen päästyä takaisin lyhdyn viereen, liekki alkoi yllättäen lepattamaan. Tätä tapahtui viisi kertaa. Aina mies ehti portille asti ja katsoi taaksensa. Käveli sammuneen kynttilän luokse, joka yhtäkkiä alkoikin palamaan. Muistatteko, kun puhuimme tuossa vähän aika sitten niistä merkeistä? Niiden voimalla jatketaan elämässä eteenpäin. Hymyillen, muistellen, itkien, ikävöiden. Kuitenkin eteenpäin mennen.

Tässä kohtaa voisin pitää pienen blogitauon, mutta ei musta taida olla siihen. Jatketaan samaan malliin, jaksamisen rajoissa toki. Haluan lähettää sinne ruudun toiselle puolelle lämpimät kiitokset. Te olette olleet ihan superihania ja olen saanut teistä ihan mielettömän paljon voimia. Kuten koko tästä bloggaustouhusta. Kiitos siis mukana matkassa olemisesta ja myötäelämisestä ♥ Nyt parannellaan haavoja ja sitten palataan asiaan taas astetta elämänmakuisimmin tekstein.

SUPERSULOISTA JUHANNUSTA TOIVOTELLEN,

alle


keskiviikko 22. kesäkuu 2016

Grillausvinkki keskikesän juhlaan / Grillatut guacamoletortillat

P6211572 P6211561 P6211574 P6211565 P6211567 P6211563

MOIKKAMOI!

Ihan ekana on pakko kiittää teitä ystävät; kiitos sähköposteistanne, kommenteistanne, viesteistänne ja ihan kaikesta. Huolenpidostanne. Suht’ hyvin täällä jaksellaan, vaikka täytyy kyllä myöntää, että ”turnauskestävyys” hiukka alkaa horjumaan päivien kuluessa. Mutta koska asia on sellainen, jolle emme mahda mitään, niin ei voi oikein muuta kuin mennä virran mukana. Niin kökköä kuin se onkin. Positiivisesti ajateltuna, ainakin on ollut aikaa sopeutua tilanteeseen. Mutta mennään iloisempiin asioihin, onneksi niitäkin elämässä on. Kuten esimerkiksi ruoka ja syöminen :)

Kerroinkin eilen, että ajattelin yllättää reissusta kotiin saapuvan miehen hyvällä ruoalla. Olin laittanut pienen valkkaripullonkin kylmään. Enkä ikuna kuuna päivänä odottanut, että mieskin yllättää samaan aikaan minut. Prosecco-ylläripullo poksautettiin, vaikkei se kylmässä ollutkaan. Maistui hyvälle grillattujen guacamoletortillojen kanssa. Alunperin Marian keittiössä piti kokeilla yhtä toista grilliherkkua, mutta Lisa Lemken Grillatun kera -kirjaa selatessani löysin tämän älyttömän herkullisen ja helpon ohjeen. Joka alla hieman mukaellen, mutta alkuperäinen tosiaan löytyy ko. kirjasta:

GRILLATUT GUACAMOLETORTILLAT

8 tortillapohjaa
250 g mozzarellaa
1 punasipuli
10 kirsikkatomaattia
2 avokadoa
limen mehua
suolaa
pippuria
tabascoa

-revi mozzarella pieniksi, kuori & silppua sipuli, kuutioi tomaatit ja kuori & siivuta avokado
-levitä tortillapohjille
-mausta limellä, suolalla, pippurilla ja tabascolla
-rullaa tortilla rullaksi ja kiinnitä cocktailtikulla
-grillaa miedolla lämmöllä noin viisi minuuttia, välillä puolta käännellen

******************

Ja heti kättelyssä pitää sanoa, että mä grillasin tortillat aivan liian kuumassa ja aaaaivan liian vähän aikaa. Juuston kuuluu todellakin valua tuolta välistä. Tässä oiva vinkki esimerkiksi juhannuspäivän puuhaksi. Kun uusia perunoita ja silliä tulee jo korvista. Täytteeksihän voisi laittaa lisäksi paistettuja broitsukuutioita. Itse ajattelin kokeilla versiota, johon tulee graavilohta ja tillituorejuustoa.

Laitoin eilen kuvan pullosta ja tortilloista Instagramiin. Niin positiivisesti yllättynyt olin tuosta kuohuviinituliaisesta :) Ääneen pohdin hashtageja, johon mies huikkasi, että laita #teameffort. Jäin pohtimaan tuota ja totta tosiaan. Kun molemmat yrittää, niin hyvä tulee. Kyllä se on se yhteishenki ja yhteen hiileen puhaltaminen, joka kantaa. Niin kotona kuin töissäkin. Nyt panostan vielä hetken töissä (huomaatteko muuten, että olen panostanut jopa ihan siinä määrin, että sain vihdosta viimein tehtyä uuden bannerin? :D) ja illalla kohti anopin synttärikakkukahvitteluja. Sokeriton elämä saa pienen kolauksen, mutta se on ehkä kolauksista pienin. Elämästä kuuluu nauttia, eikä tähän ole oikeaa tai väärää tapaa. Kun tekee, mitä sydän sanoo, niin se riittää 

KESKIVIIKKOTERKKUSIN,

alle


tiistai 21. kesäkuu 2016

Satsaus syksyyn & kuulumisia

P6211549P6211543P6211539 P6211544 P6211546 P6211542 P6211552 P6211553 P6211556 P6211557
HEIPPULI!

Mä en tiedä mikä mussa on nykyään vikana, mutta kun pitäisi alkaa siivoamaan, niin keksin kaikkea ihan muuta. Mikä lie laiskamato iskenyt, mutta tämä toiminta ei ole lainkaan mulle ominaista. Aiemmin rakastin siivousta ja nyt siivoamisen aloittamista tulee pitkitettyä vaikka millä turhalla. Esim. snapchatin selailulla ja musiikin tahtiin tanssahtelulla. You name it! No sen verran siivosin, että viikkasin pyykkikasan toiselta sohvalta. Joten älkää kiinnittäkö huomiota kuvissa näkyviin pölypalloihin tai lattialla lojuviin kuivuneisiin oliivipuun lehtiin. Ne hoituu siitä kyllä tuota pikaa :D Tein pitkän pohdinnan jälkeen eilen investoinnin. Tähän asti on menty kannettavalla tietokoneella ja viime aikoina on tuntunut, että olisi kiva nähdä kuva isommalta ruudulta. Satsasin syksyyn ja siihen, kun hyppään vähäksi aikaa pois päivätöistä. Se, mitä silloin teen on vielä vähän auki. Blogia entistä tehokkaammin juu, mutta jotain siihen sivuun voisi kehitellä. Näin kesäisin mut valtaa aina opiskelukuume. Mutta se ala on vielä hakusessa. Toisaalta kiinnostaa ihan älyttömän paljon graafinen ala tai sitten jatkaa niitä sisustussuunnitteluopintoja. Eikä se lisurikaan ole ihan vielä poissuljettu vaihtoehto.

Sen lisäksi, että satsasin tietokoneeseen, niin satsasin uuteen kuvankäsittelyohjelmaan. Ei sillä, iPhoto ja Aperture ovat toimineet loistavasti. Näissä valokuvaus- ja kuvankäsittelyhommissa se tuppaa vaan olemaan niin, että nälkä kasvaa syödessä. Nyt aloitetaan Lightroomin opettelu. Latasin viikonloppuna siitä koeversion ja jäin koukkuun. Aikalailla samoilla periaatteilla mennään kuin Aperturessa, mutta Lightroomissa on vielä enemmän säätömahdollisuuksia. Jos teillä on vinkata nettisaittia, josta löytyy helpot ohjeet Lightroomiin, niin saa vinkata. Kiitos :)

Täällä odotetaan jo kovin juhannusta. Saamme juhannusaattona sittenkin vieraita mökille. Ystäväperhe, kuopuksen kummit tuosta naapurista tulevat saareen. Ihan hyvä päästä värittelemään ja parantamaan maailmaa. Eilen iltaruoan jälkeen saimme jälleen puhelun sairaalasta, että nyt voisi tulla paikan päälle. Kävimme toistamiseen kiittämässä ja hyvästelemässä. Kertomassa, että rakastetaan. Silitin poskea ja sanoin, että on ihan ookoo lähteä iskän luokse taivaaseen. Sen sijaan, että olisimme heränneet aamulla suru-uutiseen, heräsimme odottamaan. Odottavan aika on kuulkaas kovin pitkä ♥ 

Tässä odotellessa taidan pistää pölyhuiskan heilumaan ja imurin laulamaan. Grillin tulille ja Marian kokeilevan keittiön tuotokset tulemaan. Täytyy kyllä sanoa, että on tuolla maailman parhaimmalla aviomiehellä hyvät oltavat. Tulla siivottuun kotiin työreissusta ja istua katettuun pöytään. Ai niin, kerroinkos jo, että valkoviinikin on kylmässä? ;) Muistakaa hemmotella toisianne!

TIISTAITERKUIN,

alle