tiistai 24. tammikuu 2017

Pieni panostus elämänlaatuun

MOIKKAMOI IHANAT!

Muistanette varmasti, kun parisen viikkoa sitten päätin alkaa rajoittamaan puhelimen käyttöäni? Kun päätin, että sekä puhelin että tietokone jäävät käyttämättä iltaisin klo 20.00 jälkeen. Tavoitteenani oli irtautua tietynlaisesta someriippuvuudesta ja iltatöistä. Osana Danone Activian yhteistyökampanjaa palasin nyt kertomaan, miten olen onnistunut tuossa uudessa rutiinissani. Aloitetaan ensin kertomalla, että mitä tuntemuksia tämä uusi rutiini aiheutti. Ensimmäisenä iltana, kun vein puhelimen parkkiin keittiön tasolle ja laitoin sen äänettömälle, ajattelin homman olevan ihan pässinlihaa. Kuka nyt ei pystyisi ilman puhelinta illan muutamaa tuntia olemaan? Kunnes jo puolen tunnin jälkeen huomasin liikehtiväni levottomasti takkahuoneen sohvalla. Jotain puuttui ja se oli se kännykkä kädessä. Sekä ne ystävät ja heidän kuulumisensa. Laitoimme miehen kanssa leffan pyörimään ja sen aikana tuo sisälläni vellova levottomuus onneksi väheni.Danone Activia (4 of 10)Danone Activia (6 of 10)Nukkumaan mennessämme mietin, että pitäisiköhän nyt kuitenkin avata tietokone ja katsoa pikaisesti onko blogiin tullut hyväksyttäviä kommentteja. En onneksi antanut periksi. Otin sängyssä kirjan käteeni ja hetken päästä huomasin, että silmät painuvat kiinni. Nukuin kuin tukki ja seuraavana aamuna heräsin virkeänä. Miehellekin tätä euforista olotilaani hehkutin, mutta uumoilimme sen olevan vain alkuhuumaa :) Eihän mikään muutos voi näin nopeasti näkyä. Seuraavana iltana vielä tuli juuri ennen iltakahdeksaa hirmuinen tarve viettää laatuaikaa kännykän kanssa, kahlata uutiset, sähköposti ja somekanavat läpi. Sillä tavalla, että kun kello löi iltakahdeksan, niin silmissä vilisi ja sormet olivat krampissa.Danone Activia (9 of 10)Danone Activia (1 of 10)

Yhtenä päivänä huomasin, että tämän uuden rutiinin myötä kännykän käyttö on pikkuhiljaa vähentynyt myös päiväsaikaan. Saattaa mennä jopa tuntikin, etten katso puhelinta ja se on paljon. Jos siellä ruudun toisella puolella on muita kännykkään koukuttuneita, niin tiedätte että silloin tuntikin tuntuu pitkältä ajalta olla ilman puhelinta. Kuten kerroin, niin en ole ainut meidän perheessä, joka tämän haasteen otti vastaan. Illan puhelittomuus on tuonut koko perheen elämään paljon lisää. Joululahjaksi saamamme lautapelit ovat olleet kovalla käytöllä ja lisäksi koko perhe on innostunut lukemisesta. Itse olen aina tykännyt lukea, mutta siinäkin välissä on ollut pakko vilaista kännykkää. Nyt pystyn keskittymään lukemiseenkin ihan erilailla.
Danone Activia (3 of 10)Danone Activia (2 of 10)

Olo on levollisempi. Huomattavan paljon levollisempi. Jollain tavalla vielä jopa iloisempikin. Mikäli mahdollista. Päätä eikä silmiä särje ja niskalihaksetkin eivät jumita ihan yhtä paljon. Mikä ihaninta, olen huomannut olevani enemmän läsnä. Uskottava se nyt on, että kyllä se puhelin vie aikaa lapsilta ja läsnäololta. Montako kertaa olen tuntenut aiemmin piston sydämessäni, kun kännykkä kädessä vastaan lapsen kysymykseen ylimalkaisesti jotain, sillä en ole oikeastaan keskittynyt edes kuuntelemaan tuota kysymystä. Onneksi tässä ei nyt jaeta hyvä äiti- tai huono äiti -pisteitä vaan hyvällä omalla tunnolla voin sanoa, että täällä ollaan taas. Läsnä ja ilman puhelinriippuvuutta. Tuolla pienellä eleellä satsasin ihan hirmuisen paljon elämänlaatuun. Enkä vain omaani.Danone Activia (10 of 10)Danone Activia (5 of 10)

Ei siihen kuulkaas tarvittu kuin muutama hassu päivä ilman jatkuvaa tietotulvaa ja olo oli paljon parempi. Plussana toki tietysti se, että nyt tässä samalla tein rajan työ- ja vapaa-ajalle. Kyllä te blogin lukijat siellä onneksi pysyttekin, vaikka tässä blogitehtaassa tippuu hanskat tiskiin joka ilta kello kahdeksan ♥ 

Danone Activian järjestämässä huikeassa lukijakilpailussa 500 euron lahjakortin valitsemaansa hyvinvointikohteeseen voitti Johanna kommentilla ”Varsinaisia uudenvuodenlupauksia en ole tehnyt, mutta liikunnan monipuolistaminen on mielessä. Lenkkeilen mielelläni, mutta lihaskunnosta olisi syytä pitää parempaa huolta. Tähän kaipaisinkin tsemppiä esim pt:n avulla.”  Hurjan paljon onnea Johanna! Voittajaan on oltu yhteydessä.

IHANAA TIISTAITA,
VOIKAAHAN HYVIN!

alle

YHTEISTYÖSSÄ: DANONE ACTIVIA

lifie-logo-rgb-1


maanantai 23. tammikuu 2017

Energisyydestä & pirtsakka lounassalaatti

MOIMOI IHANAT

ja kivaa maanantaita! Kyllä, maanantaikin voi olla ihan kiva, kun antaa sille mahdollisuuden :) Uusi viikko edessä ja jotenkin sitä energiaa on hyvin levätyn viikonlopun jäljiltä vaikka muille jakaa. Veikkaan, että myös pidentyneet päivät ovat lisääntyneen energian taustalla. Sekä se, että vihdosta viimein ruokavalio ja liikunnat ovat taas sopivasti balanssissa keskenään. Syksyllä ja alkutalvella molemmat oli kieltämättä vähän retuperällä. Tuli otettua liikuntaspurtteja, joita seurasi taas pitkä liikuntatauko. Syötyä tuli suht’ terveellisesti, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ihan liian vähän. Silti paino nousi, kiitos viikonloppujen mässäilyjen. Salmiakkipääkallot huutelivat tämän tästä nimeäni ja kaapista löytyi ekaa kertaa ikinä suklaalevyjä. Koukutuin suklaaseen, vaikka olin aina ollut sitä mieltä, että suklaa ei ole mitään verrattuna salmiakkiin. Tässä reilun kolmen viikon aikana olen päässyt karkkihimosta eroon, mutta viikonloppuna teki tiukkaa Runebergin torttujen suhteen. Sellaisen sallin itselleni heti kun tämä tammikuun kurjuus on selätetty ;D Lisäksi päätin, että toiste en pidä herkutonta tammikuuta. Vaan läpi vuoden sellaisen linjan, että ei tule vedettyä herkkuövereitä. Ihan turha rääkätä itseään millään totaalikieltäytymisellä.Lounassalaatti (2 of 10)Lounassalaatti (9 of 10)Lounassalaatti (4 of 10)Liekö herkkulakon vai hiihtoharrastuksen ansiota vai molempien yhteensä, mutta tänä aamuna vaatehuoneestani löytämät ”motivaatiohousut” mahtuivat tuosta vain sujahtamalla päälleni. Olen maailman laiskin vaatteiden palauttaja/vaihtaja (tai siis sovittaja) ja aikoinaan noita motivaatiovaatteita kertyi enemmänkin. Näissäkin farkuissa oli vielä laput kiinni. En muista koska olisin viimeksi mahtunut 36-kokoisiin farkkuihin enkä ylipäätään voi ymmärtää, että olen sellaiset mennyt ostamaan viime vuosien aikana! Vaikka tavoitteena herkkulakolla ei ollut painon pudottaminen, niin näen kyllä timmiytyneen vartalon pelkästään plussana. Vaakaa emme edelleenkään omista, joten hienosti pärjää sillä vanhalla tutulla housun vyötärö -säännöllä. Kun housut alkavat puristamaan vyötäröstä, niin on aika tehdä jotain. Tällä neuvolla olen mennyt eteenpäin viime vuodet. Viime syksyn mekkovillityksen lomassa sitä ei vaan huomannut, että housut hiukkasen puristivat.

Joten nyt on hyvä olla. Tähän postaukseen pitää palata itsekin silloin kun tuntuu, että mässyvaihde jää päälle. Silloin kun liikunnat takkuaa. Mistään muusta liikunnasta en ole saanut niin hyviä kiksejä kuin tuosta hiihdosta. Aikoinaan spinningistä tuli melkein yhtä hyvä olo, mutta onhan tuo hiihto nyt ihan taas jo eri juttu. Syke pysyy korkealla (vähän liiankin) ja oikeastaan jo reilu puolen tunnin lenkki saa aikaan ihan hyvän olon. Tunnin lenkin jälkeen euforia on käsin kosketeltavaa. Vaikka en kalorinkulutusta niin seuraakaan, niin kyllä tuntiin tuollaiset liki 800 kulutettua kaloria on aika paljon. Hiihdon lisäksi olen tehnyt pitkiä kävely/hölkkälenkkejä. Matalalla rasvanpolttosykkeellä. Eihän se sikspäkki vielä näy, mutta ei sen ole tarkoituskaan. Reisissäkin saattaa olla vähän muhkuraa, mutta ei haittaa. Pääasia on, että itselläni on omassa kehossani tällä hetkellä niin himskatin hyvä olla. Että jaksan arjessa ja että energiaa riittää lasten ja koiran kanssa puuhailuun. Olen muuten huomannut, että kotityötkin sujuvat jotenkin kivuttomammin. Ettei vaan olisi flunssa tai joku tulossa…;)Lounassalaatti (1 of 10)Lounassalaatti (3 of 10)

Energiaa antoi myös tämän päivän lounassalaatti. Jota tekisi mieleni kutsua ”kun jääkaapissa on vain valo” -salaatiksi, sillä meillä on oikeasti jääkaappi aivan tyhjä. Kauppakassit odottavat noutajaansa. Aamusta heti palaveriin, sitten töihin ja nälkäisenä kotiin. Ajattelin syödä lounaaksi paahdettua ruisleipää, kunnes salaattihimo nousi sfääreihin. Frise-salaattipuntista oli suurin osa jo parhaimmat päivänsä nähnyt, mutta loistavastihan siitä toisesta puolikkaasta salaattipohjan sai aikaiseksi. Lisäksi parsakaalia, omppua ja kurkkua. Päälle paistettua schwarzwaldin kinkkua, vuohenjuustoa, granaattiomenaa, balsamicoa ja mustapippuria.

MAANANTAIN LOUNASSALAATTI

Salaattipohja
revittyä salaattia (esim. tammenlehti tai frisee)
puolikas parsakaali pienisteltynä
10 cm pätkä kurkkua pilkottuna
1 pieni granny smith omena kuorittuna ja palasteltuna
oliiviöljyä
-sekoita aineet keskenään

Täyte
3 siivua schwarzwaldin kinkkua (tai serranoa tms)
pieni pala vuohenjuustoa
granaattiomenan siemeniä (pakaste, ettei keittiö sottaannu!)
(balsamicoa & mustapippuria)
-pienistele kinkku ja paista paistinpannulla ilman rasvaa rapeaksi
-pienistele vuohenjuusto
-asettele täytteet salaattipohjan päälle
-halutessasi mausta balsamicolla ja mustapippurillaLounassalaatti (10 of 10)Lounassalaatti (5 of 10)

Tätä salaattia voisi kutsua pirtsakaksi. Sen verran tuo granny smith ja granaattiomenan siemenet antavat sille potkua! Mutta nyt on pakko antaa potkua itselleni sinne maitokaupan suuntaan. Vaikka jääkaapista löytyi ainekset salaattiin, niin nyt se huutaa tyhjyyttään. Iltaruoaksi suunnitteilla pitkästä aikaa arjen sulostuttajasoppaa eli siskonmakkarasoppaa. Saas nähdä kuka tällä kertaa saa plumpsauttaa makkarat soppaan :)

IHANAA & ENERGISTÄ ALKANUTTA VIIKKOA,

alle


sunnuntai 22. tammikuu 2017

Girl, you’ll be a woman soon

…no onneksi ei nyt vielä moneen vuoteen 

HEI HEI,

ja vielä kerran hei! Huomaatte varmasti myös postauksen otsikosta, että se Pulp Fictionin levy on jäänyt junnamaan koko viikonlopuksi :D Kuinka iso synti on olla tietokoneella, kun ulkona paistaa aurinko? Iso, tiedän mutta tuntuu että päivän raitis ilma -kiintiö on tullut täyteen. Jos talvi tarkoittaa tällaista keliä kuin eilen ja tänään niin mä rakastan talvea. Kesän lapsena olen tähän mennessä ollut rakastunut kesään, mutta taidan olla vähän pihkassa myös talveenkin. new-york-12-of-20

Puhutaanko pitkästä aikaa lapsista? Siitä, kuinka ne kasvavat ihan liian nopeasti ja kuinka paljon huolta ja murhetta tuo kasvaminen tuo mukanaan? Ei heille vaan meille äideille. Siitä, kun minun äitinä pitäisi osata luottaa ja löysätä napanuoraa? Koin pienimuotoisen slaagin viime viikolla, kun yritin puhelimitse tavoittaa esikoista. Joka oli lähtenyt koulun jälkeen kaupungille ystävänsä kanssa, niin kuin jo pari kertaa aiemminkin on tehnyt. Kello läheni neljää ja toinen ei vastannut puhelimeen. Tarkastin, niin oli viimeksi ollut whatsupissakin kahden maissa. Yritin soittaa uudelleen ja laitoin viestiä. Meillä kun tuo isompi kultakimpale raportoi yleensä tekemisistään vähintään vartin välein. Joskus taisin vähän tuhahtaakin, että ei sun täydy koko ajan raportoida. Tästä lähtien kannatan tuota tiheää raportointia. Olimme sopineet, millä bussilla tulee kotiin ja kun aika läheni tuota bussin lähtöä eikä toinen vieläkään vastannut puhelimeen, nousi sykkeeni varmastikin vähän liian korkealle.

Samaan aikaan soittoa odotellessani menin lukemaan päivän lehteä, jossa kerrottiin miehen napanneen koululaisen kyytiinsä. Tässä vaiheessa huomasin huoleni kumuloituvan potenssiin miljoona. Vaikka tuo rakas esikoinen on maailman kiltein ja oikealla tavalla arka, niin koskaan ei tiedä muista ihmisistä. Vaikka kuinka varovainen olisi, niin maailma on muuttunut. Toista se oli silloin, kun itse olin nuori. Hengailimme kaikki viikonloppuillat Keskustorin Mäkkärin kulmalla ja kotiin tultiin joko 23.15 bussilla tai sitten viimeistään kahden bussilla. Ei toki vielä noin nuorena kuin tuo esikoinen on. Vasta parin kolmen vuoden päästä. Mutta jo ajatus siitä, että joku päivä se olen minä, joka valvoo iltaisin, että koska ovi käy, alkaa hiukkasen ihistämään :) Äiskä sanoi odotelleensa aina tuota 23.15 bussia. Sen ääntä kun bussi pysähtyi tuohon parinsadan metrin päähän kotoa. Laski minuutteja, koska tulen. Jos kesti kauemmin tiesi minun jääneen suustani naapurin kanssa kiinni.new-york-10-of-20

Tuohon aikaan kun ei ollut edes kännyköitä. Nyt kännykät helpottavat elämää huomattavasti. Tuovat tukea ja turvaa. Mikäli niihin vastataan. Onneksi esikoinen soitti takaisin minuuttia ennen kuin tuon bussin piti lähteä. Puhelin oli jäänyt äänettömälle koulun jälkeen. Tiesin, että joku rationaalinen syy siihen on, miksei vastaa. Mutta miksi mieli silti alkaa maalailemaan piruja seinille? Huomaan, että näiden parin suuren menetyksen jälkeen sitä on tullut itsekin ihan ylivarovaiseksi ja ylisuojelevaksi. Tuntuu, että pikkuinen perheemme ei kestäisi uutta kolausta. Sitä haluaa kynsin hampain pitää kiinni näistä rakkaista ja heidän hyvinvoinnistaan. Vaikka toisaalta tiedän, että itsenäistyminen ja reviirin laajentaminen on osa kasvua. Harmillisesti se tuntuu olevan minä äitinä, kuka kokee niitä kasvukipuja. Lapsillahan tämä kasvaminen menee suht’ kivuttomasti :) Päätin kyllä, että turhaa sitä alkaa liikaa panikoimaan. Järki kädessä ja rauhallisin mielin. Jälleen kerran tosin täytyy todeta, että niin paljon kuin vanhemmuus antaakin, niin onhan tuo vastuu ja huoli ihan järjettömän suuri. Ilman sitä suunnatonta rakkautta näin ei olisi new-york-8-of-20

Mutta josko nyt sinne ulos vielä hetkeksi! Taidan samalla ohikulkiessani tarkistaa, että lapset pysyvät pinnalla naapurin ulkoporeammeessa – sillain vaivihkaa etten vaan tule nähdyksi. En kyllä itsekään enää ihmettele, miksi nuo mukelot sanovat useamman kerran päivässä, että ”relaa äiti!”  :)

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle

PS. meillä oli Toby aamulla järven jäällä vapaana ja voi vitsit, että toinen nautti! Tulikohan tehtyä suuri rikos, sillä eikös koira pidä taajama-alueilla pitää kiinni? No, onneksi emme olleet ainoita. Rikoskumppaneita tuolla järvellä riitti vaikka kuinka :D