keskiviikko 20. maaliskuu 2019

With vegetables and tofu, please!

HEPSKUKKUU!

Ja keskiviikkoiltaa ihanat :) Tiedättekö mitä tekee ihminen, joka haluaa tuntea hikinoron selässään ja ihminen, joka rakastaa lumitöitä? Tekee lumityöt terassilta (noin 80 neliöltä). Terassilta, jossa paikoin oli reilusti yli puolen metrin kinokset. Jep, hiki virtasi ja lumityökaipuu tuli tyydytettyä :D Hikiliikunta ja lumityörakkaus ovat tapoja, jotka ovat kulkeneet mukanani monta vuotta.

Se on jännä juttu, miten tietyt muutokset esimerkiksi ruokavaliossa tai liikuntatottumuksissa iskostuvat vaivihkaa selkärankaan niin, että niistä muodostuu tapa. Yksi tällainen on kasvisruoan lisääminen ruokavalioon. Kerroinkin, että reissun päällä ollessamme menin pääosin lihattomalla ruokavaliolla. En sano vegaaniruokavaliolla, sillä en syynännyt kalakastikkeita sun muita osterikastikkeita ruoista. Vaan usein otin ruoan, oli se sitten currya tai nuudeleita, keittoa tai mitä vaan, kasvisten ja tofun kanssa. Vatsa ja mieli kiittivät.

Kunnes sitten siirryimme Phuketiin ja söin pari massamania kanalla. En tiedä johtuiko se kanasta, mutta sen jälkeenhän mulle tuli inha tauti, jonka lääkäri diagnosoi kampylobakteeriksi. Sanomattakin selvää, että kanan tai kanan johdannaisten (kuten munien ;D) syöminen jäi loppureissusta vähemmälle. Enkä ole vieläkään pystynyt kanaa tai munia syömään. Minä, joka elän kanamunilla arjessa.

With vegetable and tofu, please – oli yleinen fraasini ruokaa tilatessani. Mutta tiedättekös minkä huomasin? Tofu tarjoillaan ainakin niissä paikoissa, missä me kävimme syömässä, aika usein erilailla valmistettuna kuin mihin itse olen tottunut. Mä tykkään paistaa sen öljyssä aivan tosi kuumalla pannulla rapsakaksi. Thaimaassa tofu oli paria poikkeusta lukuunottamatta sellaista löllöä. Mutta hyvää, sitä en kiellä.

Taannoin esittelemäni lämpimät tofukvinoakulhot ovat yksi arjen suosikkiruoistani, joissa pääosissa on rapeat tofukuutiot. Niin helppoja, ravitseviä ja herkullisia. Nopeasti valmistuvia. Varsinkin, kun olen tuunannut reseptiä niin, että siinä on vain kolme raaka-ainetta plus mausteet. Yksinkertaisimmillaan kulhoon tulee vain tofua, valmiskvinoaa ja parsakaalia. Ripaus suolaa ja päälle puristettua sitruunaa.

Hei kasvisruoasta puheen ollen, pakko jakaa teille suussa sulava vinkki; eilen meillä testattiin Kokkipotti-Hannelen vinkistä Liemessä Jennin uunifetaa ja -tomaatteja tacojen kanssa. Ai mahdoton, miten hyvää. Ei ne tacotkaan mitään lihatuotteita sisäänsä tarvitse, ei todellakaan ♥ Lisäksi salaattia ja itse tehtyä guacamolea. Ehkä myös pikkuisen härkistä tacomausteella ja hentoisesti limen mehua.

KESKIVIIKKOILTATERKUIN,

 


tiistai 19. maaliskuu 2019

Hikiliikunnan huikea merkitys hyvinvoinnilleni

MOIKKA!

Mitä enemmän aikaa kuluu kunnon endorfiinitankkauksesta, niin sen äkäisemmäksi muutun. Huomaan sen itse, muut eivät sitä varmastikaan huomaa, sillä en halua olla äkäinen muille. Eiväthän he ole tehneet mitään pahaa. Mutta tiedättekö, että sieppaa! Pääsin niin hyvään juoksuputkeen ennen reissua. Siihen, missä voisi juosta parikin tuntia ja vain fiilistellä. Kotona riisua hiestä märät vaatteet ja mennä suihkuun.

Nauttia siitä lenkin jälkeisestä ylieuforisesta tilasta. Siitä sellaisesta, jota lähti hakemaankin. Ei väliä vaikka ennen juoksulenkkiä olisi ollut kuinka väsynyt ja kettuuntunut. Juoksulenkin jälkeen on poikkeuksetta aina kestohymy huulilla ja sen ehkä lievästi takakireän äidin tilalle on tullut leppoisa, lasten iltahekkalointeja kestävä zen-olotilasta nauttiva äiti.

En voi tarpeeksi korostaa, kuinka paljon hikiliikunta vaikuttaa hyvinvointiini. Hikiliikunta, joka ei lähde määrällisesti kuitenkaan lapasesta. Olen onneksi oppinut rajani. Ei sillä, kyllä kävely, pilates sun muut rauhallisemmatkin liikuntalajit hyvää tekevät, mutta tiedättekö, mitä ajan takaa? Ainakin te, jotka olette jääneet koukkuun hikiliikuntaan tiedätte. Toissailtana varovasti vedin puolen tunnin treenin kuntopyörällä. Kipeä jalka kantapääpainotteisesti. Hikipisarat tippuivat otsalta ja sumensivat näön aina hetkellisesti. Melkein pääsin siihen euforiseen tilaan, mistä haaveilen.

Riikka kommentoi sunnuntain postaukseen, että hän teloi varpaansa marraskuussa ja vieläkin se kipuilee. Kauhulla aloin ajattelemaan, että mitäs jos tuo varvas on kovinkin pitkään toimintakyvytön, että mitenköhän meikämandoliinin käy. Tai lähinnä; miten mun lähipiirin käy. Sääliksi käy siinä kohtaa lähipiiriä, nimittäin vaikka vielä pystyn pitämään mölyt mahassani, niin jossain se raja kuitenkin menee ;)

Summa summarum, hikiliikunta vaikuttaa eritoten pääkoppaani. Kroppaan myös, mutta se, mitä se tekee psyykkeelleni on jotain sellaista, josta en suostu luopumaan. Monasti olen miettinyt heitä, keiltä viedään yhtäkkiä liikkumisen ilo. Kenties loppuelämäksi. Siinä jälleen yksi syy liikkua vielä kun pystyy.

 Ugh. Olen puhunut ja hei heti helpotti. Nuttura kiristi aika pahasti tänä aamuna, mutta jälleen kerran asennekysymyksiähän nämä. Olen buukannut seuraaville viikoille pilatesta ja uskon, että kun kevätaurinko alkaa paistaa, niin kyllä sitä taas juoksemaankin pääsee! Lepoa ja leveälestistä kenkää, pitkää pinnaa ja positiivista ajattelua. Niillä jatketaan :)

IHANAA TIISTAITA YSTÄVÄT SIELLÄ RUUTUJEN TAKANA 

 


maanantai 18. maaliskuu 2019

Sitruunankuoriperunat & sitruunainen uunilohi

MOIKKAMOI MAANANTAIHIN!

Jos siinä on sitruunaa, sen on oltava pop :) Tuleeko teillekin niitä kausia, että tulee käytettyä jotain tiettyä makua ruoanlaitossa enemmän kuin aiemmin? Jep, mulla se on tällä hetkellä taas tuo sitruuna. Sitä lorottelen joka paikkaan. Sitruunankuorta tulee kattavasti myös käytettyä ruoanlaitossa. Sitruunankuori sellaisenaan maistuu välillä omassa suussani vähän katkerankitkerälle, mutta uunissa siitäkin tulee jotenkin raikkaampaa.

Vene- tai lohkoperunoita löytyy ruokapöydästämme arjessa harva se ilta. Ja hei mikäs siinä. Peruna on perusvarma ja edullinen raaka-aine. Maustamalla siihenkin, kuten kaikkiin ruokiin, saa vaihtelua. Tällä kertaa veneperunat saivat sitruunakylvyn ja voi jösses, että tuli mieleen kesä. Savustettu lohi/nieriä/siika ja sitruunakylvystä nauttineet uudet perunat. Kesällä on pakko kokeilla eilisen uusista perunoista uuniperunaversiota, johon nimenomaan lisää sitruunamehua, sitruunankuorta ja öljyä. Pikkuisen myös kuivattua chiliä ja reilusti tuoretta tilliä.

SITRUUNANKUORIPERUNAT

kiinteitä perunoita
1 hyvin pesty sitruuna
oliiviöljyä
puoli punttia tuoretta tilliä
sormisuolaa
kuivattuja chililastuja

-pese ja lohko perunat (itse jätän kuoret, koska rakastan niitä)
-sekoita keskenään noin puoli desiä oliiviöljyä (riippuen perunoiden määrästä), puolikkaan sitruunan mehu, sitruunan raastettu kuori, sormisuolaa ja kuivattua chiliä
-pyörittele perunat seoksessa ja lisää uunivuokaan
-paista 200 asteessa kiertoilmatoiminnolla puoli tuntia (voit käännellä välillä, jos ruskistuu liikaa)
-ota pois uunista ja purista perunoiden päälle puolikkaan sitruunan mehu ja lisää puoli punttia tuoretta tilliä
-nauti esimerkiksi sitruunaisen uunilohen kanssa

Jos meillä syödään perunoita monta kertaa viikkoon, niin myös lohta tulee syötyä ainakin kerran tai kaksi viikkoon. Yleensä uunilohena. Jossa pätee se sama maustamissääntö kuin perunoissa. Liian monta vuotta mentiin pelkällä sitruunapippurilla ja tillillä tajuamatta maustamisen tuomaa vaihtelun ihanuutta makuun. Yksi uunilohen suosikkikavereistani on pestoparmesaanikuorrute, mutta hyvänä kakkosena tulee makea chilikastike ja tuoreet sitruunaviipaleet. Lohifilee valmistui samassa ajassa perunoiden kanssa eli 200 asteessa puolessa tunnissa. Kyytipojaksi tein vihreän salaatin sekä kermaviilikastikkeet (tilliä, sitruunapippuria, suolaa).

Nyt vielä muutama tunti töitä ja sitten yhdeksän (9, kyllä luitte oikein :) ruokakassin kanssa kohti kotia. Hain poikkeuksellisesti kauppakassit kesken työpäivän, kun ei illalle ollut enää vapaita noutoaikoja. Onneksi ulkona on vielä verrattain kylmä, ettei tarvitse alkaa puljaamaan jääkaappisäilytettäviä työpaikan jääkaappiin tässä välissä :D

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,