perjantai 24. marraskuu 2017

Lapset ja työnteko

HEIPPAHEI!

Voi vitsit, miten kiva työpäivä sitä onkaan tänään ollut; puoli päivää töissä töissä ja nyt perjantai-iltapäivän kotitoimistolla. Tänään vietetään kansallista Lapsi mukaan töihin -päivää, jota fanitan ihan täysillä. Meillä oli töissä tänään meidän esikoisen lisäksi veljen kuopus. Tutustumaan työelämään, mutta myös vastavuoroisesti tuomaan meille marraskuun harmaille kaivattua piristystä. Tytsyt olivat aivan täpinöissään aamulla. Esikoinen pyysi mua ”stailaamaan” hänet töihin sopivalla tavalla :D Tosin äipän stailauksesta päälle jäi vain farkut…

Kaikki nämä meidän tytöt ja se yksi hurmurikummipoika ovat kyllä eläneet vahvasti maalitehtaan menossa mukana syntymästään asti ja käyneet kyllä töissä piipahtamassa tämän tästä. Mutta koskaan aiemmin he eivät ole saaneet osallistua päivän askareisiin töissä ollessaan. Tänään aloittivat aamun joulutorttuja paistamalla. Koska se on se, mitä me näin joulun alla tuolla töissä maalin valmistamisen lisäksi teemme ;) Toimivat sisäisenä lähettinä vieden rahtikirjoja lähettämöön ja avustivat ean-kooditarrojen liimaamisessa. Saivat kattavan tehdaskierroksen ja pikaisen oppitunnin maalin valmistuksesta. Innostuivat myös nostelemaan pikkuisia maalipurkkeja lavalle.

Lapsista oli meille todella paljon iloa. Ja uskonpa, että myös tytöille oli hyvä nähdä, miten esimerkiksi koko prosessi tilauksen vastaanotosta maalilavan kelmuttamiseen ja lähettämiseen toimii. En muista että itselläni olisi ollut vastaavaa mahdollisuutta koulun puolesta ollessani tuon ikäinen. Ylipäätään silloin työelämä vaikutti jotenkin tosi etäiseltä. Siinä missä meidän kutosluokkalainen pääsi tutustumaan taannoin yrityselämään yrityskylässä Saarioisten logistiikkapäällikkönä, on itselleni jäänyt kutosluokalta mieleen ne perjantain vikat tunnit, kun ope kertoi meille itse keksimäänsä satua.

Tuossa yrityskylätenttiin esikoisen kanssa lukiessamme (jep, yhdessä luimme ;)) mietin, että olisiko se kutosluokkalainen Maria osannut selittää mitä on ansiotulo- tai yhteisöverotus, miten yritys perustetaan tai mikä on liiketoimintasuunnitelma. Ei todennäköisesti, mutta olisiko sen kutosluokkalaisen permanenttipään pitänyt nämä asiat tietää? En tiedä olisinko ollut kuitenkaan yhtään sen valmiimpi työntekoon näiden tietojen kanssa.

Mutta se, mikä on kallisarvoista näille pikkuisille tietää on se, että mitä eläminen maksaa ja miten eläminen maksetaan? Ei ole ilmaisia lounaita ja vaikka vielä pääsevätkin meidän vanhempien kustantamana esim. reissaamaan, niin vielä joskus tulee se päivä, että on opiskeltava hurjan paljon ja tehtävä töitä vielä enemmän, jos haluaa jatkaa tuota reissaamista.

Onko siellä nautittu työpäivästä lapsen/lasten kanssa? Ainoa mikä tässä päivässä hieman särähti omaan korvaani oli se, että kotitoimistoa ei kelpuutettu työpaikaksi. Yhtä arvokasta työtä ihmiset tekevät kotitoimistolla. Tosin ymmärrän kyllä sen, että päivän pointti ”Lasten on tärkeää päästä näkemään ja kokemaan, missä heille tärkeät aikuiset tekevät työtä ja mitä työn teko on. Myös työpaikkojen on hyvä nähdä työntekijöidensä lapsia.” kyllä viittaa työntekemiseen kodin ulkopuolella.

Nyt pyöräytän täällä kotitoimistolla mulle ja raksulle matcha-latet ja sitä siemaillessani vastailen teidän edellisien postausten ihaniin kommenttehinne. Kiitos niistä ♥ Hei, toivottavasti sielläkin on kiva viikonloppu tiedossa. Meillä viikonloppu starttaa tänään myöhemmin (vesi)hiihdon merkeissä. Huomenna saadaankin ihania vieraita kylään ja sunnuntaina on kaikkea kivaa tiedossa koulun marrasmarkkinoista jouluparaatiin.

PERJANTAITERKUIN,


torstai 23. marraskuu 2017

Tunnelmallinen joulukattaus

HEIPPAHEI IHANAT!

Saahan jo pikkuisen joulustella, saahan? :) Tottakai tähän aikaan vuodesta se jo sallitaan. Kaupallisen yhteistyön myötä Ellos:n kanssa pääsin fiilistelemään joulun tunnelmaa jouluisen kattauksen myötä.

Olen yllättänyt itseni sillä, että tänä vuonna olen ottanut joulua vastaan varsin maltillisesti. Maltillisemmin kuin aiempina vuosina. Kerroinkin teille, että yleensä tähän mennessä olen vähintäänkin tehnyt jo koeversiot jouluaaton jälkiruokapöydän herkuista. Suunnitellut joulun väripalettia ja koostanut ensimmäisen version jouluaaton menusuunnitelmasta paperille. Tänä vuonna olen kuitenkin ajatuksen tasolla valmistellut joulua, vaikken niin ole vielä ehtinyt essuni kanssa keittiössä joulun herkkujen parissa puuhastelemaankaan. Lukuunottamatta muutamia jouluisia herkkuja.

Tänä vuonna vietämme joulun Lapissa, mutta se ei tarkoita sitä, ettemmekö laittaisi uutta kotia joulukuntoon. Joulua edeltävänä viikonloppuna koristelemme kodin jouluun. Tuomme kuusen sisälle, koristelemme sen ja katamme joulupöydän kauniisti. Syömme ensimmäiset jouluruoat ja nautimme. Ruokahuoneen ja olohuoneen väliin sijoitetaan perinteisesti joulukuusi, jonka oksilla lepäävät tuikkivat kynttilät tuovat ihanaa joulun tunnelmaa myös ruokahuoneen puolelle.

Siinä missä joinain vuosina joulumme oli hyvinkin valkoinen, niin juhlimme joulua tänä vuonna tunnelmallisen tummissa sävyissä. Tummansinistä, kultaa, ripaus vihreää. Pienesti vaaleilla sävyillä piristettynä. Voipi olla, että kuuseen pääsee myös muitakin palloja kuin niitä valkoisia ja hopeisia. Löysin nimittäin mummun kätköistä tummansinisiä ja kullanvärisiä palloja.

Mutta se joulukattaus, se näyttää tänä vuonna kutsuvan hämyisältä ja kotoisalta. Sellaiselta, että kun pöydän keskelle kattaa jouluiset ruoat ja kaataa lasiin hieman hyvää juotavaa, niin pöytä kutsuu istumaan äärelleen pitkän kaavan mukaan. Pöytäliinaksi joulupöytään pääsee jo tuo aiemmin Ellokselta ostamani tummansininen Pembroke -pöytäliina. Ei huolta kuulkaas silittämisestä, sillä se saa luvan kanssa olla ryppyinen. Meillä äidillä oli tapana käyttää joulupöydässä tärkättyä valkoista joululiinaa. Me luomme lapsuudenkodissani uusia jouluperinteitä ja ainakaan toistaiseksi niihin ei kuulu tärkättyä pöytäliinaa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä :) 

Yhtä viehättävän ryppyisenä näyttäytyvät juhlapöydässä lautasliinat. Pembroke -pellavalautasliinat ovat pestyä pellavaa ja ostin nekin jo aiemmin syksyllä. Harmillisesti niitä ei tällä hetkellä näyttäisi tummansinisenä olevan, monissa muissa kauniissa väreissä kuitenkin. Lautasliinarenkaiden virkaa ajaa hamppunaru sekä koristeena toimii eukalyptusoksa. Samaa eukalyptusta löytyy myös kauniista kullanvärisestä Glänta -lasilaatikosta.  Joulupöydässä ruoka nautitaan kauniista Svala -lautasista sekä Svala -kulhoista.

Koristeita ei sen liiemmin joulupöytään tarvita, vaan ilme saa olla tavallaan pelkistetty. Kattaukseen sopivat vaaleat Juvel -paperikoristeet ja pöydältä saa löytyä muutama Spira -paperikoriste. Kullanvärisiin Dorri -kynttilänjalkoihin täytyy ostaa joulupöytään arvoisensa antiikkikynttilät. Taljat tuolin selkämyksillä tuovat lämpöä ja pehmeyttä, kuten tuo myös tuo varsin kaunis ja jouluinen Elsa -tyynynpäällinenkin.

Kotona mennään vahvasti siis tummien sävyjen saattelemana jouluun, mutta uskonpa, että nämä samat kattauksen kaunistajat matkaavat kanssamme viettämään joulua mökille Pyhälle. Tunnelmalliset keloseinät yhdistettynä rouheaan pellavaan luovat ympärilleen tunnelman, jollaisen voi kokea vain Lapissa. Jouluaattoa ja sinistä hetkeä odotellen.

Tässä syksyn ja alkutalven kuluessa olen tutustunut Elloksen monipuoliseen tuotevalikoimaan. Niin sisustuksen kuin vaatteidenkin suhteen. Joka ikinen kokemus on aina ostotilanteesta tuotteiden toimittamiseen on ollut positiivinen. Siitä kertoo jo sekin, että olen kampanjan ulkopuolella asioinut tuolla Elloksen nettikaupassa usein. Hups, vaikka pienimuotoisessa ostokiellossa olenkin :)

Jokos siellä on joulukattaus suunniteltu?

TUNNELMAA TORSTAIHIN TOIVOTELLEN,


keskiviikko 22. marraskuu 2017

Tuhlari vai pihtari; muutama ajatus kuluttamisesta

MOIKKAMOI MURUSET!

Ja hei moikkamoi talvi lumisateineen, superkivaa kun saavuit! :) Puhutaanko taas vähän kuluttamisesta? Ihan ensiksi täytyy mainita, että kyllä, myös minä välillä shoppailen. Kulutan rahaa tuosta vaan menemään heräteostospäissäni. Mutta saanko siitä nautintoa? Harvemmin. Keneltäkään ei ole tainnut jäädä huomaamatta se, että Black Friday on jokseenkin tänä vuonna riistäytynyt käsistä. Se ei koske vain tuota perjantaita vaan näemmä useassa paikassa tämä koko viikko on yhtä Black Friday -viikkoa. Eikä siinä mitään pahaa ole. Kaupankäyntiä tarvitaan talouden pyörittämiseen, mutta silti se pari vuotta vallalla ollut harkitseva shoppailija minussa on nostanut jälleen päätään.

Se joka muistelee, että siinä missä jossain vaiheessa elämää ostoskelu tuotti suurta nautintoa saa nykyään tyydytystä siitä, että rahapussin nyörit pysyvät kiinni. Ollakin, että tänä syksynä ne nyörit ovat siitä vähän rakoilleet. Muutama astia on tullut ostettua, ei ehkä akuuttiin tarpeeseen vaan heräteostoksena. Ja juu, eivät vaikuttaneet onnellisuustasoihini mitenkään :) Muutama juttu on tullut ostettua onneksi myös tarpeeseen. Kuten eiliseltä Ikean reissulta sohvien vaihtopäälliset. Nimimerkillä, muistakaahan pestä aina koiran jalat ulkoilun jälkeen. Tämän kulutushysterian sivusta seuraamisen myötä minussa on nostanut päätään myös se, joka haluaa pitää huolta tavaroista ja vaatteista. Jotta niiden elinikä pitenisi. Joku osa minusta kapinoi vahvasti tätä kertakäyttökulutuskulttuuria vastaan. Senpä takia, musta on tullut harkitsevampi kuluttaja. Saatan punnita pientäkin ostosta pitkään. Kysyä monta kertaa, että tarvitsenko mä sitä. Ostaa vain tuotteita, joista on iloa pitkäksi aikaa. Ja mikäli mahdollista, niin käydä nettikirppareilla katsomassa valikoima ensin.

Satunnaisia syksyn ostoksia lukuunottamatta olen pihistynyt verrattuna siihen, mitä olin vielä joitakin vuosia sitten. Verrattuna esimerkiksi siihen Mariaan, joka opiskelija-aikoina lähti Hullareilta keltaisten kassien ansiosta kädet liki maata hipoen, ei juuri enää katalogeja selaa. Tänä syksynä eksyin Hullareille vahingossa Forex-reissun yhteydessä, sillä en muistanut koko Hullujen päivien olemassaoloa. Näin jälkikäteen ajateltuna en voi kuin ihmetellä, että mitä se opintotuella ja satunnaisten töiden tuloilla elävä Maria siellä Hullareilla teki. Kulutti ehkä sitä opintolainaansa, jonka nosti. Kulutushuumassaan. Silloin kun sen takaisinmaksuaika oli käsillä muistan muutamaan kertaan ehkä päästäneeni muutaman ärräpään.

Tällä hetkellä olen pihtari mitä tulee vaatteiden, sisustusesineiden ja huonekalujen ostamiseen. Välillä haaveilen uusista sohvista, mutta toisaalta kun en näe noissa nykyisissäkään mitään vikaa. Kröhöm, paitsi ne likaiset päälliset. Miksi ostaisin sohvat vain ostamisen vuoksi? On tiettyjä juttuja, joissa voisin säästää. Jos niin haluaisin. Mutta ne ovat sellaisia juttuja, joista en tingi kuin pakon edessä. Jotka parantavat eivät vain omaa elämänlaatuani, vaan myös koko perheen elämänlaatua. Suurin rahanreikä meidän perheellä on matkustelu. Se aika, minkä vietämme lasten kanssa maailmalla on jotain niin kallisarvoista. Sellaista, jota ei pysty rahassa mittaamaan. Kauaskantoinen sijoitus, josta emme suostu luopumaan.

Toinen tuhlaritytön tuhlauksen kohde on ruoka ja ulkona syöminen. Tiedän, että jo ulkona syömisen rajoittamisella säästäisi pitkän pennin. Koen, että koska emme käy juuri koskaan viihteellä (ehkä kerran vuodessa), niin siitä säästämillämme rahoilla voimme hyvällä omalla tunnolla siirtyä pari kertaa kuussa ulkoruokintaan. Lisäksi en suostu tinkimään kasvisten ja hedelmien sekä laadukkaan ruoan määrästä. Ruoka kun on ihmisen polttoainetta ja vaikuttaa välittömästi joka osa-alueeseemme.

Tiedän, että alan kuulostaa ihan meidän superpiheiltä äidiltä ja iskältä. Ehkä tää menee sen ”tervetuloa keski-ikään” -vaiheen piikkiin ;) Varmaan nuo meidän naperoisetkin pyörittelevät silmiänsä aiheesta puhuessani aivan kuten itse aikoinani. Mulla on monia ystäviä, joilla on ostoslistalla sitä ja tätä vähän arvokkaampaa laukkua tai muuta. Joskus olen miettinyt, että olisi ihana säästää jotain kohdetta varten. Jotain konkreettista, materialistista kohdetta varten. Mutta niin kauan kuin matkustaminen on se ykkösjuttu, niin mieluummin laitan pienet säästöni siihen. Ugh, olen puhunut. Onko siellä ruudun toisella puolella lukijoita, joilla on käynyt samanlailla kuin mulla; jotka ovat muuttuneet tuhlareista pihtareiksi?

TALVISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,