tiistai 09. marraskuun 2021

Joko joulustellaan?

HEIPPA

ja terkkuja winter wonderlandista! Ei, ei, ei Pyhältä, vaan Pirkanmaalta. Ollakin, että töistä kotiin lähteissäni Nokialla oli puutkin lumessa ja täällä meillä Tampereen puolella lunta on siellä täällä pikkuisen. Josko laittaisi sälekaihtimet kiinni ja näkisi vain ne Nokian lumiset puut mielessään ;)

Kyllähän se niin on, että lumi on joulufiiliksen tuoja #1. Ei siitä pääse mihinkään. ”Joulumieli tulee sisältä” sanotaan…tulee toki, mutta kyllä se jouluisempi fiilis tulee myös ulkoa. Tänään töissä ikkunasta näkyvät lumihiutaleet saivat mut kääntämään Spotifyn namikat joululaululistaan. Ei sillä, että vielä olisi edes tarvis, mutta kuten useat teistä tietää, niin mulle marras-joulukuun joulunalusfiilistelyt on jo ”puoli joulua”.

Jotenkin tänä vuonna olen kyllä tiedostamattani himmaillut joulujuttujen kanssa. Ei ole tullut ihan täysin sitä tiettyä fiilistä, paitsi viime viikolla kampaajan tuolissa joululehtien lukemisen lomassa. Joko siellä on joulujutut mielessä?

Viikonloppuna ostin ensimmäisen joulutähden ja leikkoamarylliksen. Yksi joululehtikin on tullut jo ostettua ja joulukranssi valoineen viriteltyä ruokatilaan. Joululahjoja meillä ei tänäkään vuonna paljoa osteta, mutta muutamat on jo ostettu. Tavoitteeni on, että kaikki olisi ostettu (ja paketoitu!) marraskuun loppuun mennessä. Glögiä ollaan juotu ja torttuja leivottu.

Eli vaikka tuntuu, että ei ole tullut vielä yhtään joulusteltua, niin onhan sitä joulusteltu! Ajatuksen tasolla vielä enemmänkin, nimittäin joulun ruoat on suunniteltu ja ostoslista ruokien osalta tehty. Vielä pitää odotella, että tuo joulunalusajan kalenteri aukeaa ruokakassien noudolle.

Postauksen kuvat ovat muuten viime vuosien marraskuilta. Silloin on todellakin joulusteltu ajoissa. Nyt joululeivonnaiset on vasta ajatuksen asteella. Toisaalta, se jouluinen leipominen ja askarteluhan ovat joulumielen nostattajia. Joten ehkä tänä iltana laitan essun päälle ja alan hommiin. Heti sen jälkeen, kun olen käynyt esikoisen kanssa talvisella vetisellä iltakävelyllä.

KIVAA TIISTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. Mikä on oikea aika joulustelun aloittamiselle? Se, mikä just susta tuntuu hyvälle ♥


lauantai 24. lokakuun 2020

Kodikkaampi ruokahuone

HEISSUN!

Tiedättekö mikä on ihanaa? Itsensä haastaminen. Meillä kaikilla on se joku juttu, missä voidaan haastaa itseämme. Olkoon se jollain ruoanlaittoon liittyvä haaste, toisella liikuntaan liittyvä haaste. Jollain joku muu. Tavoite, jonka saavuttamisen jälkeen tuntuu niin himskatin hyvältä. Mulle tuo ruokailuhuoneen tapetointi oli osaltaan sellainen. Äiskän kanssa tapetoin viimeksi joskus yli 20 vuotta sitten, joten lähdin ns. rookiena liikkeelle. Kohdistustapetin kanssa ja vielä sellaiselta seinältä, jossa oli jos jonkinlaisia kimurantteja haasteita. Ja hei täytyy myöntää, että eka vuota meni seinälle ja sieltä pois sen sata kertaa. Kirosin vanhan talon nurkat ja sen, että vatupassi on mökillä. Mutta en antanut periksi, vaan laskin perfektionismitasoani ja päätin, että jos se kelpaa itselle, se riitää.

Viiden tunnin urakan jälkeen (välissä tein vähän töitä ;)) olin aivan venttikooli, mutta myös aivan älyttömän onneissani. Mä tein sen! Koko huone heräsi eloon. Tuo ruokahuone on meillä ollut se pimein huone, vaikka siellä ikkuna onkin. Mutta nyt tuo kaunis valkokuvioinen tapetti herätti huoneen loistoon. Ja hei, vihdoin sain sisustukseen sitä tämän 60-luvulla rakennetun kodin henkeen sopivaa ilmettä, kodikkuudesta tinkimättä.

Keittiöönpäin oleva seinä jäi vielä tapetoimatta ja alunperin mietittiin, että sitä ei tapetoida. Mutta päätettiin hakea vielä yksi rulla tapettia, sillä haluamme sittenkin tuon seinän tapetoitavan. Vaikka sen nykyinen maalisävy meneekin ihan nappiin tapetin kanssa, niin huoneesta tulee yhtenäisempi niin, että kaikki seinät on tapetoitu.

Pidemmittä puheitta kohti tapettikauppaa. Viikonloppu, jolle ei pitänyt olla mitään ohjelmaa saikin yhtäkkiä täytettä. Esikoinen esitti aamupalapöydässä toiveen korealaisesta kanasta iltaruoaksi, joten täytynee suunnata myös jonkun ison ruokakaupan hyllyjen väliin, josta löytyy tuohon iltaruokaan puuttuvat aineet. Lisäksi tää remppainnostus sai mut suunnittelemaan parin huonekalun maalausta. Ja mies vihjasi siitä, että josko käytäisiin illalla katsomatta Tammerkosken valoshowta. Koirakin pitäisi pestä ja ja ja…mutta ei ressiä hei, se on viikonloppu nyt :)

LEPPOISAA LAUANTAITA IHANAT!

 


sunnuntai 05. toukokuun 2019

Mökin ruokatilan muutos

HEIPPAHEI!

Tänä aamuna kävin varovasti avaamassa kasvimaan yhden istutuslaatikon hallasuojan reunaa ja tirkistin toisella silmällä suojan alle. Vain nähdäkseni, että kasvit ovat elossa. Ainakin toistaiseksi, jihuu! Tomaatti on edelleen kärsinyt, tai sen lehdet ovat kärsineet. Silti pukkaa uutta tomaattia. Joten toivoa sopii, että tuosta vielä olo kohentuu hälläkin :)

Mökillä katsoin eilen, että mansikat (viime vuonna istuttamani) näyttävät aivan kuolleilta. Mutta eipä tuolla juuri ole vielä edes lehtiä puissa, joten odotellaan hetki. Varvikko kyllä näyttää vihreältä paikka paikoin, mutta mustikkasadosta en vielä menisi sanomaan mitään. Muuta kuin toivomaan peukut pystyssä hyvää mustikkavuotta. Eilen olimme päivän miehen kanssa kaksistaan mökillä. Lapset halusivat jäädä ystäviensä kanssa kotiin ja se heille suotiin. Nyt aletaan elämään niitä aikoja, kun toisilla menee ystävien kanssa vietetty aika mökkeilyajasta tärkeämmäksi. Tätä toivetta pitää vanhempana kunnioittaa. Joten tänä kesänä pitänee tehdä kompromisseja. Kuunnella myös lapsiakin. Yöksi emme suostu vielä kaksistaan kotiin jättämään, mutta päiväseltäänkin mökillä on ihana käydä kaksistaan.

Eilen oli vuorossa pitkään haaveilemamme ruokatilan muutos. Miettikääs, että tuo mökin osa, jossa keittiö ja ruokatila sijaitsee on rakennettu vuonna 1963. Se on alkujaan toiminut ainoana mökkinä vuosikaudet tuolle ihanalle perheelle, keneltä mökin ostimme. Jossain vaiheessa laajensivat olohuoneen osan ja sitten myöhemmin vielä makkareiden osan. Ruokatilassa oli 80-luvulla Kruunukalusteesta ostettu ruokaryhmä, jonka mukavalla sohvalla oli ihana istua ja tuijotella järvelle. Silti kaikkina näinä kuutena mökkikesänä (miettikääs, että nyt lähti käyntiin jo 7. mökkikesä!) olemme miettineet, että jotenkin pitäisi tehdä tuo ruokatila avarammaksi ja toimivammaksi.

Suurimpana pelkona on ollut se, että miten uv-valo on kohdellut pyöröhirsiä. Onko sohvan tausta kovin vaalea verrattuna muihin seiniin? Huoli oli turha, sillä seinissä ei ole lainkaan sävyeroa. Lattiassa sitäkin enemmän maton jäljiltä. Mutta se on pieni murhe. Eiköhän se uv-valo korjaa asian ajan saatossa. Että rakastan noita hieman kellertäviä hirsiseiniä. Viime vuodet trendinä on ollut puupintojen valkaisu. Ja heh, olenhan töissänikin ollut mukana kehittelemässä ja markkinoimassa tuotteita tähän tarkoitukseen. Silti tuo meidän pieni vanha mökkerömme ruokatila ja keititö saavat olla puulla. Jos jotain joskus valkaisemme tuosta vanhasta mökin osasta, niin olkoon se sitten lattia tai katto. Tai molemmat. Mutta tällä haavaa ei mitään.

Raikkautta toi jo itsessään tuo valkoinen pöytä, jonka ostin kotiimme alennuksella vuosi takaperin Jotexista. Siihen saa molempiin päihin 50 cm jatkopalat eli siitä tulee pöytä tarvittaessa jopa 10 hengelle. Näin pienenä ollessaan siihen mahtuu hyvin molempiin päihin vielä tuoli eli menee kuudelle. Alunperin mietin, että tuomme kotoa nuo ihanat Nattavaaran tuolit, mutta huomasinkin, että meiltä löytyy mökin nurkista neljä ruokatuolia. Kaksi samanlaista ja kaksi tyystin erilaista. Ei sen pidä olla ihan justiinsa. Varsinkaan mökillä.

Poistimme ruokatilan seiniltä myös edellisten asukkaiden jättämät hyllyt ja ikonit. Seinä on ihana tuollain paljaaltaan. Mutta koska se kaipaa jotain, niin ostimme Jyskistä ison pyöreän peilin (alennuksessa 35,-) pöydän päätyseinälle. Se toistaa kauniisti vastakkaisen ikkunan järvimaiseman. Täältä vanhasta postauksesta näkyy ruokatilan aiempaa ilmettä.

En malta odottaa, että saan pöydälle maljakkoon sekalaisen ryhmän kesäkukkia. Pitää ristivetoa ovista ja ikkunoista. Leipoa kesän ekan mansikkakakun. Että saan poltella ruokatilan takkaa kylminä kesäpäivinä ja katsoa, kun vaahtopäät lyövät kalliorannalle. Kuikuilla vastarannalle veneliikennettä. Moikkailla ohi veneileville mökkeilijöille ja miettiä kahvikupin äärellä, kuinka paljon historiaa nuo pyöröhirsiseinät sisäänsä kätkeekään 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

PS. telkkari ruokahuoneen nurkassa ei olisi ollut oma valintani, mutta koska sekin edellisten omistajien jäljiltä tuossa on ja siitä näkyy kuulemma niin kivasti tulosruutu, niin jääköön…toistaiseksi ;)