keskiviikko 22. huhtikuun 2020

Mitäs sitten leivottaisiin?

2

MAKOISAA KESKIVIIKKOHUOMENTA!

Tiedättekö, että mä olen ollut ihan älyttömän iloinen, kun some on täyttynyt leivonta- ja ruoanlaittokuvista. Kun olen lukenut lehdistä, että joistain kaupoista on ollut hiiva loppu ja vehnäjauhot vähissä, kun ihmiset ovat innostuneet leipomaan. Joissain sometileissä on myös manailtu koronakiloja, mutta hei – yksi koronakilo sinne tai tänne. Leipominen on ihanaa ja rentouttavaa 🙂

Selasin eilen vanhoja postauksiani taaksepäin, kun etsin viikonlopulle kakkuohjetta. Tokihan sitä ensimmäistä mökkiviikonloppua pitää kakulla juhlistaa! Siinä samassa päätin jakaa teille vuosien varrelta mun suosikkikakkureseptejäni.

Näistä on vinkkiä vaikka vappupöytään, Äitienpäivän kahvipöytään tai kesän juhlistamiseen. Eka kakkuresepti on meidän äidin reseptiarkistosta – yksinkertaisesti maailman paras kakku ♥

Maailman helpoin mansikkakakku

Pohja
1 kuppi munia
1 kuppi sokeria
1 kuppi vehnäjauhoja

-vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi
-lisää nostellen vehnäjauho
-kaada voideltuun irtopohjavuokaan ja paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 30 minuuttia
-anna jäähtyä ja leikkaa pohja kolmeen osaan
-kostuta kerrokset sitruunamehu-vesi-sokeriseoksella ja lisää täyte

Täyte
mansikoita
1 banaani haarukalla muussattuna
2-3 dl kermaa vaahdotettuna ja ripauksella sokeria makeutettuna

Britakakku

pohja
125 gr voita
1 dl sokeria
3 keltuaista
1 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

marenki
3 valkuaista
1 1/2 dl sokeria
1 tl vanilliinisokeria

täyte
2,5 dl kuohukermaa
mansikoita

1. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
2. Vaahdota voi ja sokeri
3. Lisää keltuaiset voimakkaasti sekoittaen ja viimeiseksi vuorotellen
jauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu, ja maito.
4. Valmista marenki.Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri ja vanilliinisokeri vähitellen.
5. Levitä taikina lastan avulla uuninpellille leivinpaperin päälle hieman pitkän malliseksi pohjaksi. Levitä marenki raa’an pohjataikinan päälle kokonaiseksi levyksi.
6. Paista uunin keskiosassa noin 20-25 minuuttia, kunnes pohja on kypsä ja marenkinkauniin ruskea. Pohjataikina jää hieman kostean tuntuiseksi. Jäähdytä hyvin.
7. Vatkaa kerma ja sokeri paksuksi vaahdoksi.
8. Leikkaa kakkupohja kahtia (tai kolmeen osaan) ja irrota veitsellä leivinpaperista.
9. Nosta toinen puolisko kakkuvadille pohjaksi ja levitä kermavaahto ja mansikat päälle.
10. Nosta toinen pohjapuolisko täytteen päälle.
11. Koristele mansikoilla ja luonnon antimilla (varvuilla tms.)

Suloinen appelsiinisuklaakakku

1 dl appelsiinimarmeladia
200 g voita
0,5 dl (intiaani)sokeria
3 munaa
100 g tummaa tummaa suklaata
3 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
0,5 dl leivontakaakaojauhetta

1. vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri
2. vatkaa joukkoon munat yksitellen
3. lisää sulatettu suklaa ja appelsiinimarmeladi
4. sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne varovasti siivilöiden taikinaan
5. kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun irtopohjavuokaan
6. paista 200 asteessa noin 40 minuuttia
7. anna jäähtyä ja valmista sillä aikaa kuorrutus
8. kun kakku on jäähtynyt, niin halkaise se
9. levitä kakkupohjalle kuorrutusta
10. aseta kakun kansi paikoilleen ja levitä kuorrutusta veitsellä kakun päälle ja sivuille
(huom! kakku on näyttävä myös ns. naked -versiona)
11. koristele appelsiininsiivuilla ja raastetulla suklaalla

Kuorrutus
200 g suolatonta voita
400 g tomusokeria
1 appelsiinin kuoret raastettuna
1-2 rkl appelsiinimehua

1. vatkaa huoneenlämpöinen voi kuohkeaksi
2. lisää puolet tomusokerista ja vatkaa
3. lisää loput tomusokerista, appelsiininkuoret sekä appelsiinimehu

Koristeeksi
appelsiininsiivuja
suklaarouhetta

Koska tuo kuorrutus on melkoisen makea, niin itse kakku ei tarvitse ylenmäärin lisättyä sokeria. Itse käytin intiaanisokeria, mutta myös tavallinen sokeri käy vallan mainiosti. Tämä kakku oli ihanan kostea ja vielä maukkaampi seuraavana päivänä! Alunperin oli tarkoituksenani tehdä se 18 cm halkaisijaltaan olevaan kakkuvuokaan, mutta se oli leivontatalkoiden aikaan harmikseni mökillä. Joten käytössäni oli 22 cm kakkuvuoka. Pienempään kakkuvuokaan tehtäessä kakkuun kannattaa tehdä kolme eri kerrosta. Saa aikaan korkean ja näyttävän kakun!

Bostonkakku

5 dl punaista maitoa
paketti tuorehiivaa
2 tl suolaa
1,5 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 muna
n. 14 – 15 dl vehnäjauhoja
100 gr huoneenlämpöistä voita

Täyte
1 prk kaneli & kardemumma -tuorejuustoa
(tai maustamatonta tuorejuustoa reilusti kanelilla ja kardemummalla maustettuna)
50 g huoneenlämpöistä voita
0,5 dl sokeria

Koristeluun
0,5 prk kaneli & kardemumma -tuorejuustoa
tomusokeria
pistaasipähkinöitä

1. Sulata hiiva kädenlämpöiseen maitoon
2. Lisää suola, sokeri, kardemumma ja muna maitoseokseen
3. Lisää noin 3 desiä vehnäjauhoja ja sekoita
4. Lisää vähitellen loput jauhot taikinaan ja vaivaa ilmakuplat pois
5. Ennen kuin kaikki jauhot on lisätty, lisää huoneenlämpöinen voi taikinaan
6. Vaivaa, vaivaa ja vaivaa vielä vähän, kunnes taikina irtoaa kulhosta
7. Kohota taikinaa puolisen tuntia liinan alla
8. Kauli taikina isoksi levyksi
9. Lisää täytteet taikinalevylle
10. Rullaa levy tiukasti ja leikkaa siitä noin viiden cm levysiä paloja
11. Aseta 6-7 (riippuen irtopohjavuoan koosta) taikinakierrettä sisuspuoli ylöspäin voidellun irtopohjavuoan pohjalle
(taikinasta jää yli, joten lopuista voit leipoa korvapuusteja)
12. Anna kohota vielä noin 20 minuuttia, jonka jälkeen voitele bostonkakku munalla
13. Paista bostonkakkua 225 asteessa 30-35 minuuttia
14. Anna kakun jäähtyä
15. Koristele tuorejuustotomusokeriseoksella ja ripsottele päälle pistaasipähkinämurskaa

Mustikka mascarponekakku

Pinnalle
6 dl mustikoita
sitruunan vastapuristettu mehu
1 dl sokeria

Murupohja
200 g digestivekeksejä
100 g voita sulatettuna

Täyte
500 g mascarponejuustoa
5 purkkia (a 150 g) ranskankermaa
4 rkl tomusokeria
sitruunan raastettu kuori

-kiehuta mustikoita, sitruunamehua ja sokeria noin 5-10 minuuttia. Anna jäähtyä.
-murskaa keksit esimerkiksi metallivuoassa lasin pohjalla painellen (jos ei ole monitoimikonetta).
-kaada keksimurskaan voisula ja painele voidellun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille (huom. muista laittaa leivinpaperi pohjalle!)
-vatkaa täytteen ainekset sekaisin ja lisää tarpeen mukaan tomusokeria
-kaada täyte pohjan päälle ja laita jääkaappiin puoleksi tunniksi
-levitä pinnalle keitetty mustikkakastike
-anna tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään

Helppo valkosuklaakakku

Pohja
1 pkt Muro-keksejä
75 g voita

Täyte
2 rasiaa vaniljatuorejuustoa
1 levy valkosuklaata (mä käytin Pandan)

marjoja

-murskaa keksit ja sekoita niihin sulatettu voi
-painele irtopohjavuoan pohjalle ja laita jääkaappiin hetkeksi
-sulata valkosuklaalevy mikrossa tai vesihauteessa
-notkista vaniljatuorejuustot sähkövatkaimella ja lisää suklaa
-kaada keksipohjan päälle ja anna tekeytyä jääkaapissa noin puoli tuntia
-koristele marjoilla (ja sulatetulla suklaalla)

Samettinen mustikkakakku
(10:lle)

Pohja
4 dl gluteenittomia jumbokaurahiutaleita
1 tl merisuolaa
1 rkl hunajaa
0,5 dl-1 dl rypsiöljyä

-surauta kaurahiutaleet liki sileäksi tehosekoittimessa
-sekoita ne kulhossa suolan ja hunajan kanssa
-nypi sekaan rypsiöljy, kunnes saat käsiteltävän massan
-painele irtopohjavuoan pohjalle ja paista 200 asteessa n.10 minuuttia

Täyte
2 prk rahkajugurttia
1 prk vaahtoutuvaa vaniljakastiketta (Flora Vanilla)
5 liivatelehteä
tilkka vettä
1 rkl hunajaa
0,5 dl mustikkahilloa

-liota liivatelehtiä kylmässä vedessä noin 5 minuuttia
-vaahdota vaniljakastike ja sekoita sen joukkoon rahkajugurtti
-kiehauta tilkka vettä, lisää siihen hunaja
-puristele liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja sulata ne vesihunajaseokseen
-kaada lorottaen vaniljakastikerahkaseokseen
-kaada täyte irtopohjavuokaan jäähtyneen pohjan päälle
-ota lusikalla nokareita mustikkahilloa ja laita täytteen päälle
-sekoita hillo täytteeseen esim. cocktail-tikulla
-anna kakun jähmettyä jääkaapissa yön yli tai ainakin kolmisen tuntia

Mansikkajuustokakku

Pohja
1 pötkö Domino-keksejä
70 g voita sulatettuna
– murskaa keksit blenderissä tai esim leivinpaperin välissä
– sekoita sulatettuun voihin ja painele leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle
– laita jääkaappiin täytteen tekemisen ajaksi

Täyte
2 dl kuohukermaa
250 g rahkaa
250 g mascarponejuustoa
1 dl sokeria
6 liivatelehteä
2 rkl mehua (mä käytin mansikkamehua)
250 g mansikoita
– laita liivatteet likoamaan kylmään veteen
– vaahdota kuohukerma ja lisää joukkoon rahka, mascarponejuusto ja sokeri
– puristele liivatelehdistä enin vesi pois ja sulata kiehuvaan mansikkamehuun
– kaada norona täytemassaan samalla sekoittaen
– lisää täytemassaan viipaloidut mansikat
– kaada dominopohjan päälle ja anna tekeytyä jääkaapissa vähintään kaksi tuntia

Koristeluun: mansikoita

Caramelized banana upside down cake

Banaaniosio
2 banaania siivutettuna
3/4 kuppia fariinisokeria
6 rkl voita sulatettuna
– voitele irtopohjavuoka (mä käytin pohjalla leivinpaperia)
– sekoita sulanut voi ja fariinisokeri
– levitä ko.seos vuoan pohjalle
– asettele banaanisiivut voisokeriseoksen päälle

Kakkuosio
1 muusattu banaani
3 rkl voita sulatettuna
1 muna
1/3 kuppia turkkilaista jugurttia
1/2 kuppia sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 kuppi vehnäjauhoja
– sekoita kulhossa banaani, sulanut voi, muna, jugurtti ja sokeri.
– lisää leivinjauhe, vaniljasokeri ja suola
– lopuksi sekoita joukkoon jauhot
– levitä banaaniviipaleiden päälle
– paista 175 asteessa noin 40 minuuttia
– anna jäähtyä 10 minuuttia ja kippaa kakku ylösalaisin

Ja mikäli kaipaatte valkosokerittomia reseptejä, niin  raakakakkutunnisteen alta löytyy niitäkin vino pino. Blogin pitämisestä on ollut paljon iloa, eikä vähiten suinkaan sen muodossa, että tästä on tullut mun sähköinen reseptiarkistoni.

Hei, nyt pari työjuttua ja arvatkaas, mitä sitten on vuorossa? No mökin kuivamuonakassin & kynttilöiden yms. pakkaamista. Tänään se tapahtuu; lähdetään miehen kanssa työpäivän jälkeen saareen laittamaan mökki kesäkuntoon. Pakkohan niiden jäiden nyt on olla sulanut, eikö? Takasin ei tulla, ennekö saareen on päästy 😀

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,


tiistai 21. huhtikuun 2020

Terassikelit on täällä!

17

HEIPPAHEI TIISTAIPÄIVÄÄN!

Hei, se on kesä ny! Ainakin näin toimistolta ulos katsottaessa vahvasti näyttää siltä, että olemme siirtyneet uuteen vuodenaikaan. Viime viikolla oli se talvi, tässä välissä kevät, joka jäi tänä vuonna varsin lyhyeksi ja nyt kesä. Kesän mittarina toimii auringon lisäksi ohijuokseneen lenkkeilijän varustus eli shortsit ja t-paita 🙂 Kesä tuo mukanaan terassikelit ja terassin viimeistelyprojektin.

Vaikka nyt näillä näkymin näyttää vähän pahalta rippijuhlien järjestämisen suhteen, niin olisihan se muutenkin kiva saada tuo terassi vihdosta viimein kalustettua loppuun. Tai ihan ekaksi se kyllä pitää öljytä, sekä terassi että nuo aitaelementit. Mä olen tässä pitkään pohtinut, että millä värillä sen sutisin. Edellisessä kodissahan meillä oli musta terassi ja se oli ihana. Ellei ota huomioon sitä, että siinä näkyi kaikki lika. Mutta enää meillä ei oikein asu sellaisia mutatassuikäisiä. Ellei tuota pienintä karvanassua ota huomioon.

Talo ja autokatos meillä on harmaat, joten pitäsiköhän sutaista tuo terassikin harmaaksi? Itse terassi on mukavasti muutaman vuoden aikana vaalentunut eli ruskea ei sieltä kuultaisi läpi harmaasta, mutta aitaelementit ovat vähän vielä tummemmat kuin terde. Joskushan näissä käy niin, että harmaa puuöljy ottaa punaisen tai violetin vivahteen alla olevasta ruskeasta. Eli tuo terassin tummuusaste määrittelee luonnollisesti lopputuleman. Sitten mietin, että mitäs, jos laitettaisiin perinteistä valmisruskeaa puuöljyä. Ei sekään huono olisi. Tai sitten astetta tummempaa wengeä. Toisaalta taas se musta terassi toisi kivasti särmää pihaan ja sopisi noiden kivilaattojen kanssa hyvin yhteen. Oli väri mikä tahansa, niin työtä tuohon saa uppoamaan. Terassi on vähän yli 70 neliötä ja siihen vielä nuo kaiteet päälle. Vaatinee yhden kokonaisen päivän.

Ja kuten vanhassakin kodissa, niin myös tässä kodissa ajattelin noudattaa ”suutarin lapsella ei ole kenkiä” -sääntöä ja sävyttää puuöljyn tuplapastoilla ja säästää toisen käsittelykerran. Tämä toimenpide tosin kyllä vaatinee sen, että öisinkin on yli viisi astetta lämmintä, että terassi kuivuu ennen kesää 😉

Pöytäryhmään olemme olleet tyytyväisiä. Se taitaakin olla jo ainakin seitsemän vuotta vanha. Lasikannellinen neliön mallinen pöytä, jonka ostimme Kruunukalusteelta.  Täältä vanhasta postauksesta näkyy edellisen kodin takapihaa, mustaa terassia ja tuota meidän ulkoruokapöytää. Lasikansi on ajansaatossa alkanut samentumaan, mutta voisi olla, että sen jollain saisi vielä kiillotettua. Iso parivuoteen lakana ajaa pöytäliinan aseman silloin, kun ei jaksa pöytää putsailla 🙂

Terassia emme halua ahtaa liian täyteen, mutta joku ihana kulmasohva/sohvaryhmä siihen sopisi. Mun mielestä sohvaryhmän pitäisi olla sellainen ruokaryhmään sopiva. Mies taas on sitä mieltä, että ihan sama millainen on, kunhan siinä pääsee löffäilemään. En mä itsekään mitään pönötyssohvaa kaipaa, vaan sellaisen mukavan. Sohvalla saisi kyllä olla kokoakin. Meillä on tällä hetkellä terassilla yksi musta auringonottotuoli, jonka sain toiveestani äitienpäivälahjaksi reilu viisi vuotta sitten. Tuon voisi viedä mökille ja ostaa terassille kaksi aurinkolaveria, mikäli sohvan jälkeen vielä tuntuu terassilla tyhjää tilaa olevan.

Kokosin alla olevaan kollaasiin omia suosikkejani. Kollaasin kuvat ovat liikkeiden sivuilta lainattu. Eniten meidän pöydän kanssa näistä menisi yhteen tuo Kruunukalusteen Leone. Meillä muuten taitaakin olla mökillä tuota sarjaa auringonottotuolit, joten ne voisi tuoda kaupunkiin, jos tähän sohvaan päädymme. Leoneen on saatavilla sellainen sääsuojahuppu, joka olisi tosi kätevä! Hobby Hallin Barbadoksessa on joku rentous, josta tykkään. Ehkä ne on nuo muhkeat selkätyynyt.

Tuo Kodin1 Aranos on ihana, mutta mitenköhän valkoinen polyrottinki vanhenee? Pahin skenaariohan olisi se, että se ottaisi siitepölystä tai muusta osumaa ja muuttuisi harmaakeltapilkulliseksi. Veken Hillestorp taas houkuttelee rentoudellaan ja mustilla tyynyillä. Jälleen pohdin sitä, miten UV-valo kohtelee mustia tyynyjä…kulahtaakohan alta aikayksikön? Ja hei Jyskin Ljunghusen olisi unelma. Tuohon pari rottinkista auringonottotuolia ja ruokapöydäksi joku teemaan sopiva. Tämän nykyisen ruokapöydän kanssa en siroa rottinkiryhmää näe samaan kuvaan sopivan.

Sohvan ja ruokaryhmän väliin sommittelimme isoja pitkulaisia ruukkuja ja säleikköä. Ylös kasvavia kasveja (kärhöjä?). Lisäksi terassille on pakko saada jonkun sortin tulipesä. Sellainen, jossa voisi palaa tuli hämärtyvinä kesäiltoina ja ilta kuluisi elävää tulta katsellen.

Tämän postauksen kuvissa näemmä autokatoskin on vielä pohjamaalissa ja lipputankokin vanha rustiikkinen. Molemmat ovat kokeneet vuoden aikana melkoisen muutoksen. Olin muuten uhkarohkea ja istutin eilen ruukkuihin orvokkien lisäksi pelargonioita. Toivotaan, ettei halla vie! Lisäksi tein gladioluksien kanssa saman uhkarohkean tempun kuin viime vuonnakin; kaivoin mukulat suoraa maahan enkä purkkiin esikasvatukseen. Viimeksi nousivat hienosti heinäkuulla, mutta ennen kuin ehtivät kukkia ne pirun pupulaiset olivat syöneet varret parempiin suihin. Jännä seurata, miten Marian kokeilevan puutarhan kukkien tänä käy 😉

ILOISIN TIISTAITERKUIN,

Tässä vielä linkki piharempan ennen/jälkeen -kuviin, jotta viime aikoina mukaan hypänneet lukijat näkevät pihaa laajemmalta skaalalta.


maanantai 20. huhtikuun 2020

Dopamiinipukeutuminen; väreistä pirteyttä päivään

4

HEI HELLUREI

ja aurinkoista maanantaiaamupäivää! Tänä aamuna ilmassa oli vahvasti kevättä. Ihanaa 🙂

Olen saanut monta postaustoivetta vaatejutuista, joten tähän väliin sellaisia. Mun vaatekaappinihan ei juuri väreillä koreile. Paitsi keväällä ja kesällä. Mulla on yksi sellainen luottoväri, joka on seurannut mukanani jo vuosikausia. Himo tuohon väriin tulee aina maalis-huhtikuussa. Nimittäin oranssiin. Siinä missä lehdissä näkyy ihanan hempeitä pastellisävyjä keväisin, alkaa mun mieleni hamuamaan oranssin eri sävyjä. Ei sillä, kyllä hempeä vaaleansininenkin aina toimii. Myös keltaista on viime vuosina näkynyt kevät/kesägarderoobissani.

Viikolla törmäsin artikkeliin dopamiinipukeutumisesta. Värienhän on todettu vaikuttavan mielialaamme ja mä huomaan, että niinä päivinä, kun olen töihin laittanut kukkapaidan (kyllä, nyt saa jo käyttää kukkapaitoja) tai raitapaidan, niin koko olemus on usein virkeämpi. Tänä maanantaina kotitoimistopäivään pukeuduin oranssiin ja tiedättekö, että voin väittää, että se on tuo väri, joka voimaannuttaa. Saa energiseksi. Voi olla ihan höpöhöpöjuttuja nämä, mutta jos siihen kovin uskoo ja se itselleen toimii, niin eikös se olekin sitten ihan ookoo? 😉

Lisäksi tänään piristystä tuo porvoolainen suklaa, jota sain yhden lähetyksen mukana sekä nuo eilen maitokaupasta (force majeure-kauppakäynti) mukaani nappaamat kukat.

Tänään töiden jälkeen vaatekaappi kokee kevätsiivouksen. Pois alta synkeät mustat ja harmaat neuleet, esille ne iloa ja elämää päiviin tuovat paidat. Mietin muuten tuossa taas laittaa vaatteita kiertoon. Nyt kun kirpparit on suljettu, niin mitä mieltä te olette; kumpi toimisi paremmin fb-kirppis vai insta-kirppis? Meillä tytötkin siivosivat kaappinsa, joten sielläkin olisi myytävää yllin kyllin koossa 134-160. Lähinnä juhlamekkoja, mutta hitsi vie, kun tämän kesän juhlat taitaa nyt olla peruttu.

Mulla oli aamusta eka mustat housut päällä oranssin paidan kanssa, mutta jotenkin musta tuntui nyt niin synkältä. Vaihdoin ylleni siniset kotihousuni ja maanantaita jatketaan aivan Tapparan väreissä. Sini-oranssina, mutta astetta pirteämpänä 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

 

 


sunnuntai 19. huhtikuun 2020

Niin kovin pienestä kiinni

2

”Muistitko ottaa pelastusliivit?”
”Joo ja otin vettäkin pari kanisterillista.”
”Hyvä homma, mä pakkasin lakanakassiin myös saunapyyhkeet, niin voidaan saunoa.”

Tokavika mökkitien mutka. Se sellainen, josta näkyy jo järvelle puiden lomasta. ”Aivan umpijäässä…!” ”Niinpä!” Vika mökkitien mutka. ”Se on auki….kato nyt!!!” Saarimökkiläisen elämää part 103 😀 No olihan se auki. Suurelta osin. Venerannan ja mökkisaaren välissä oli noin 20 metrin levyinen jääkaistale. Uhkarohkea olisi laskenut veneen vesille ja hilannut sen rantaa myöden jäätä pitkin avovedelle. Vene kun ei ilman moottoria hirmuisen painava ole. Emme olleet uhkarohkeita.

Vaan tiedättekö, että jollain masokistisella tavalla tuntui ihanalle. Ihanalle, että odotus jatkuu vielä hieman. Odotus on ihanaa! Mökille pääseminen toki vielä ihanampaa. Mutta nyt on niin pienestä kiinni, että joku päivä viikolla töiden jälkeen hurautetaan laittamaan mökki kesäkuntoon. Sillain, että perjantaina mökille mennessämme kaikki on kunnossa. Että saa nauttia vuoden ekasta mökkiviikonlopusta täysillä. Saunoa puhtaassa saunassa, laittaa iltapalaa ja sujahtaa puhataisiin mökkilakanoihin.

Yksi mitä mökiltä kaipaan on juurikin hyvät yöunet. Niin monta kertaa olen tainnut sanoakin, että mökin rakennusvaiheessa on joku tainnut sujauttaa unihiekkaa hirsien väliin. Niin hyvin siellä tulee nukuttua. Ja se on jännä, miten mökillä aamukahvikin maistuu paremmalle. Ruoka on maukkaampaa ja mielikin levollisempi. Tuo mökin ruokatila, jonka kalustuksen uusimme viime vuonna kaipaa tuoleille pehmusteita, takkaan tulen ja yhden mökkihöperön istumaan pöydän ääreen. Sitten sekin on valmis kesään.

Lapset (jotka eivät ymmärrettävästi ihan niin kovin innoissaan mökkikauden alusta ole ;)) kysyivät tänään aamupalapöydässä, että mitäs jos sataakin koko kesä. No kuulkaa, ei haittaa yhtään. Sitten tehdään klapeja ja sellaisia sadepäivien juttuja. No mitäs jos onkin niin kylmä, ettei ulkona pysty olemaan? No kuulkaa, sit ostetaan kaikille pilkkihaalarit 😀

”Kato, kun tsuumaa kuvaa lähemmin, niin eihän se laituri näytäkään enää siltä, että jäät ovat murjoneet sen!” Perjantai-iltana, kun mökkijärven lahti oli vielä umpijäässä, näytti laituri aivan vinksahtaneelle. Niin vinksahtaneelle, että viikonlopun olemme tehneet suunnitelmia laiturin uudelleen kyhäämisestä. Plan b on valmis käyttöön. Mutta voi kuulkaa olla sittenkin, ettei sitä tarvitse ottaa käyttöön. Sen näkee sitten…ihan pian ♥

Nyt toisenlainen plan b käyttöön ja laittamaan terassille tuolit sun muut. Kesän ekat terassikahvit luvassa suklaajätskin kanssa. Ei huono vaihtoehto sekään!

SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,

 

 


perjantai 17. huhtikuun 2020

Rakas hyvinvointipäiväkirja

0

RAKAS HYVINVOINTIPÄIVÄKIRJA!

Lauantai 11.4.2020

Herään päänsärkyyn levottoman yön jälkeen. Tuntuu, että olen ollut hereillä ihan koko ajan. Siinä hetkessä, kun nautimme täyteläiset punaviinilasit iltaruoan kanssa edellisenä iltana, ajattelin että tätä olen kaivannut. Lasillista viiniä, maukasta ruokaa ja pitkään pöydän äärellä istumista. Nyt lauantaiaamuna punnitsen, että onko se sen väärti. Kellotaulu vahvistaa sen, miltä oloni tuntuu; unenlaatu 47%, keskisyke 70, syvää unta vain reilu tunti. Verrattuna niihin normilukemiin (unenlaatu 80-90%, keskisyke 55-65 ja syvä uni reilu 3 h) yö oli mennyt ihan pyllylleen.

Nousen sängystä ja huomaan etureisieni olevan aivan jukelissa. Hymähdän, kun muistan edellispäivän parin tunnin metsäreippailut. Se, jos mikä teki hyvää sielulle. Hetken pohdin itsekseni balanssia. Kaiken järjen mukaan pitkäperjantai oli balanssissa. Mutta miksi himskatissa en voi tänään niin hyvin kuin olen viime aikoina voinut. Mikä yhteys on juodulla viinilasillisella, pitkästä aikaa nautitulla punaisella lihalla ja pääsiäismunilla olotilaani?

Sunnuntai 12.4.2020

Avaan silmäni ja tunnustelen. Ei päänsärkyä, hyvä niin. Sillä toissapäivänä avaamastamme viinipullosta otimme illalla ruoan kanssa jälleen lasilliset. Unenlaatu oli 82%, syke 64 ja syvää unta 2:16. Unimäärään nähden syvää unta ei kuitenkaan kertynyt niin paljon kuin normaalisti. Jälleen päätän, että pääsiäisen jälkeen sokeri, viini ja punainen liha jäävät tauolle.

Iltapäivästä intoudumme miehen kanssa rappustreeneihin. Reilu vartti rappusia ylös alas juosten, keskisykkeellä 174. Olo on euforinen. Päälle vielä tunnin reipas sauvakävelylenkki äänikirjaa kuunnellen. Sauna ja ihana tietoisuus siitä, että vaikka on sunnuntai, niin ei oikeesti ole sunnuntai. Vaan vähän niin kuin lauantai.

Jostain kumman syystä mun sisin hymyilee just tänä sunnuntaina. Tuntuu, että vaikka yöunet eivät olleet pääsiäisloman aikana ihan niin priimaa kuin viikonloppuisin, niin olo on levännyt ja palautunut.

Maanantai 13.4.2020

Jes, kello on puoli kymmenen ja takana on reilun kymmenen tunnin yöunet. Ei viiniä, ei yöheräilyjä, ei päänsärkyä. Peilistä tosin näkyy pientä röhelmää leukaperissä. Sokerit pukkaa läpi ihosta. Näin käy aina. Se on pieni haitta siitä, että nuo pastellinväriset suklaamunat maistuivat taivaalliselta samalla, kun löffäsimme sohvalla Gracelandia katsellen.

Viimeinen pääsiäislomapäivä ja energiat on tapissa. Huomaan, että mitä paremmin voin (=mitä paremmin pidän itsestäni huolta), sitä aikaansaavempi olen. Plääh-olotilaa ei sokerista huolimatta ole tullut. Silti aion katkaista taas sokerikoukulta siivet. Valkoinen sokeri on aine, joka pahimmassa tapauksessa koukuttaa mut täysin, eikä tee mulle hyvää. Jos en mä itse tee hyvinvointiani koskevia päätöksiä, niin kukaan muukaan ei niitä puolestani tee.

Illalla käyn vielä leppoisan kävelylenkin itsekseni. Venyttely kruunaa pääsiäisen.

Keskiviikko 15.4.2020

Ihan jäätävät karkkiniksat. Olo on rauhaton ja antaisin mitä vaan niistä suklaamunista. Imeskelen taatelia pahimpana hätään ja se auttaa. Kotitoimistopäivä ei oikein ota tulta alleen ja tunnen itseni väsyneeksi. En kai vaan ole tulossa kipeäksi? Noh, illan lenkillä se huomataan.

Puolentoista tunnin sauvakävelylenkki ihanassa keväisessä illassa tekee terää. Aikaisin nukkumaan ja kohti hyviä yöunia.

Perjantai 17.4.2020

Röhelmä leukapielissa alkaa tasoittumaan ja pahimmat karkkiniksat on poissa. Uppoudun ruokatunnilla hyvinvointikirjoihin ja selaan Hippie Lanen ihanaa ruokakirjaa. Falafel-kulho maistuu taivaalliselle ja viikon puolivälin rauhattomuus on poissa.

Näin 44-vuotiaana tunnen itseni ja kroppani. Tiedän avaimet hyvinvointiini, mutta tiedän myös sen, että välillä nuo avaimet eivät sovi lukkoihin. Välttelen täydellisyyttä ja sallin virheet itselleni.

Laitan ajoissa työkoneen kiinni ja teen alakerran kuntosalilla parinkymmenen minuutin hikisen tabatatreenin. Eiköhän nyt ole loputkin sokerit ja punaviinit hikoiltu pois? 🙂 Ainakin siltä tuntuu.

Viikon hyvinvointia tukevat jutut olivat: metsäretki, perheaika, sohvapötköttely, ruoanlaiton ihanuus, puutarhassa kykkiminen, hikitreeni, äänikirjan kuunteleminen, merkitykselliset ihmissuhteet, sain paljon aikaan niin kotona kuin työrintamallakin
Viikon opetukset: punaviini (tai viini ylipäätään) ei edelleenkään sovi minulle, edes sen lasillisen vertaa. Jään sokeriin koukuun ensi puraisusta, joten vastedes välttelen valkoista sokeria. Yöunien merkitys korostuu näinä poikkeusaikoina. Mitä enemmän löffään sohvalla sarjoihin uppoutuen, sitä rentoutuneempi olen.

AURINKOA & HYVINVOINTIA PERJANTAIHIN TOIVOTELLEN,


« Vanhemmat
Uudemmat »