sunnuntai 19. huhtikuun 2020

Niin kovin pienestä kiinni

”Muistitko ottaa pelastusliivit?”
”Joo ja otin vettäkin pari kanisterillista.”
”Hyvä homma, mä pakkasin lakanakassiin myös saunapyyhkeet, niin voidaan saunoa.”

Tokavika mökkitien mutka. Se sellainen, josta näkyy jo järvelle puiden lomasta. ”Aivan umpijäässä…!” ”Niinpä!” Vika mökkitien mutka. ”Se on auki….kato nyt!!!” Saarimökkiläisen elämää part 103 :D No olihan se auki. Suurelta osin. Venerannan ja mökkisaaren välissä oli noin 20 metrin levyinen jääkaistale. Uhkarohkea olisi laskenut veneen vesille ja hilannut sen rantaa myöden jäätä pitkin avovedelle. Vene kun ei ilman moottoria hirmuisen painava ole. Emme olleet uhkarohkeita.

Vaan tiedättekö, että jollain masokistisella tavalla tuntui ihanalle. Ihanalle, että odotus jatkuu vielä hieman. Odotus on ihanaa! Mökille pääseminen toki vielä ihanampaa. Mutta nyt on niin pienestä kiinni, että joku päivä viikolla töiden jälkeen hurautetaan laittamaan mökki kesäkuntoon. Sillain, että perjantaina mökille mennessämme kaikki on kunnossa. Että saa nauttia vuoden ekasta mökkiviikonlopusta täysillä. Saunoa puhtaassa saunassa, laittaa iltapalaa ja sujahtaa puhataisiin mökkilakanoihin.

Yksi mitä mökiltä kaipaan on juurikin hyvät yöunet. Niin monta kertaa olen tainnut sanoakin, että mökin rakennusvaiheessa on joku tainnut sujauttaa unihiekkaa hirsien väliin. Niin hyvin siellä tulee nukuttua. Ja se on jännä, miten mökillä aamukahvikin maistuu paremmalle. Ruoka on maukkaampaa ja mielikin levollisempi. Tuo mökin ruokatila, jonka kalustuksen uusimme viime vuonna kaipaa tuoleille pehmusteita, takkaan tulen ja yhden mökkihöperön istumaan pöydän ääreen. Sitten sekin on valmis kesään.

Lapset (jotka eivät ymmärrettävästi ihan niin kovin innoissaan mökkikauden alusta ole ;)) kysyivät tänään aamupalapöydässä, että mitäs jos sataakin koko kesä. No kuulkaa, ei haittaa yhtään. Sitten tehdään klapeja ja sellaisia sadepäivien juttuja. No mitäs jos onkin niin kylmä, ettei ulkona pysty olemaan? No kuulkaa, sit ostetaan kaikille pilkkihaalarit :D

”Kato, kun tsuumaa kuvaa lähemmin, niin eihän se laituri näytäkään enää siltä, että jäät ovat murjoneet sen!” Perjantai-iltana, kun mökkijärven lahti oli vielä umpijäässä, näytti laituri aivan vinksahtaneelle. Niin vinksahtaneelle, että viikonlopun olemme tehneet suunnitelmia laiturin uudelleen kyhäämisestä. Plan b on valmis käyttöön. Mutta voi kuulkaa olla sittenkin, ettei sitä tarvitse ottaa käyttöön. Sen näkee sitten…ihan pian

Nyt toisenlainen plan b käyttöön ja laittamaan terassille tuolit sun muut. Kesän ekat terassikahvit luvassa suklaajätskin kanssa. Ei huono vaihtoehto sekään!

SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,

 

 


2 Responses to “Niin kovin pienestä kiinni”

  1. Avatar Sari sanoo:

    Ah, samastun niin teiän odotukseen. Meillä täällä pohjoisessa tosin on vielä enemmän matkaa siihen, että mökille pääsemme. Sukumökki on kuitenkin meille niin rakas, että hyvää kantsii oottaa.

    Kiitos kivasta blogista ja toivotaan, että pääsette pian mökille! :)

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Sari!

      Sielläkin höperöidään odotuskannalla 😍 Mä tuossa mietin, että toisaalta se on osa tätä mökkihöperyyttä…tuo odottaminen!

      Toivotaan, että sielläkin alkaa pian mökkikausi ☺️

      Suloista sunnuntai-iltaa ja ihanaa alkavaa viikkoa ❤️

Kommentoi