torstai 04. kesäkuun 2020

Omaa aikaa kesäillassa leffojen ja sarjojen parissa


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn ja Indieplacen kanssa.


TORSTAI-ILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Lempeä kesäilta, kesäkuun liki yötön yö edessä, hedelmistä notkuva kulho, lasissa raikas virgin mojito, tunnelmaa tuova kynttilälyhty terassin sohvapöydällä, viltti jalkojen päällä ja kannettavasta muutama jakso suosikkisarjaa ennen nukkumaan menoa. Mä en tähän hätään tiedä mitään  parempaa tapaa viettää niitä iltoja, kun mies ei ole kotona ja lapsetkin nauttivat kesästä kavereidensa kanssa. Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn kanssa.

Se, että kesäiltoina ei malta mennä sisälle ei poissulje sitä, etteikö sitä voisi tietyistä rutiineista ja rentoutuskeinoista pitää silti kiinni. Mulle yksi rentoutuskeino on sarjoihin ja leffoihin uppoutuminen. Se olo on kutkuttavan ihana, kun on niin henkilöhahmoissa ja juonenkäänteissä kiinni, että ei malta odottaa iltaa ja sitä, että pääsee jatkamaan hyvään kohtaan jäänyttä sarjaa.

Tänään tulin jakamaan teille Viaplay Ambassadorin kunniatehtävän myötä Viaplayn valikoimista sellaisia leffoja ja sarjoja, joita mä tykkään katsoa itsekseni. Olenkin kertonut monta kertaa, että meillä on yhteisiä sarjoja, joita katsotaan miehen kanssa, mutta silti tykkään katsoa sarjoja ja leffoja myös yksinäni. Yhteisiä sarjoja ei sovi katsoa ilman toista tai tulee sanomista. 😉 Ellei käy sitten niin, että toinen nukahtaa ja toinen katsoo jakson loppuun. Tämä itse asiassa on meillä enemmän sääntö kuin poikkeus. Tällä hetkellä olen kuronut nuo molemmat katsomamme sarjat ajan tasalle, mutta usein se olen minä, jolla on seuraavana päivänä kurottavaa ennen kuin voidaan aloittaa yhdessä sarjan katselu.

Millaisia leffoja ja sarjoja mä tykkään katsoa yksin? Vielä muutama vuosi sitten olisin vastannut yksiselitteisesti, että romanttista hömppää. Sittemmin olen laajentanut skaalaa myös nordic noirin pariin ja sellaisiin ahmittaviin sarjoihin, joissa on monta kautta saatavilla. Dokumentit ja luonto-ohjelmat ovat myös parasta viihdettä.

Alla mun vinkkini kesälle 2020 niihin iltoihin, kun saan ahmia leffoja ja sarjoja. Mukaan mahtuu myös muutama nosto mun ja miehen katselulistalta.

Fifty Shades -leffat

Juhannusaattona 19.6. alkaen Viaplayn Leffat- ja Sarjapaketilla pystyy katsomaan Fifty Shades of Grey, Fifty Shades Darker ja Fifty Shades Freed -leffat.  Juhuu! Kertaalleen olen nuo nähnyt ja kirjatkin lukenut, mutta odotan sitä yhtä kenties sateistakin kesäpäivää, että saan pitää Christian & Anastasia -maratonin.

Cold Courage

Tätä ihan jäätävän hyvää nordic noir -henkistä sarjaa (jossa pääosissa ihan jäätävän ihana Pihla Viitala!) alettiin katsomaan miehen kanssa kaksin. Yhtäkkiä huomasinkin, että tämä on sellainen sarja, jota tulee katsottua yksinkin. Tykkään ihan hirmuisesti kansainvälisestä meiningistä suomalaisella vivahteella!

Chicago Fire

En ole ikinä ennen katsonut Chicago Firea, mutta nyt parin jakson jälkeen olen koukuttunut. Enkä pelkästään uniformuihin…Ja hei mikäs tässä olla koukuttunut, sillä tämä on niitä #viaplaybinge -sarjoja, joita voi hyvillä mielin ahmia; sarjan seitsemäs kausi ilmestyi Viaplaylle kesäkuun ensimmäinen päivä.

Chicago Med

Edellisen kaltainen, mutta kertoo hektisestä sairaalaelämästä. Rakastan sairaalasarjoja. Tätä en ole vielä katsonut kuin hiukan ekaa jaksoa, sillä ajattelin aloittaa katselun vasta Chicago Firen jälkeen. Mutta ehkä näitä voisi katsoa rinnakkainkin? Neljä kautta takuuvarmaa räjähdysherkkää sairaalakaaosta ja suhdekoukeroita päivystysosaston sykkeessä.

Chicago P.D.

Tämä meillä on miehen kanssa katselulistalla, mutta nostetaan se nyt tähänkin listaukseeni, sillä on samaa ”kaliiberia” edellisten kanssa. Ollaan kaivattu Blacklistin jälkeen menevää sarjaa, jossa on riittävän monta kautta. Veikkaan, että kuusi kautta ja jokaisen kauden reilu 20 jaksoa riittänee meille täksi kesäksi 😉

Absentia

Katsottiin miehen kanssa Absentian eka kausi talvella ja jäimme kovin kaipaamaan toista kautta. Ja nyt meidän odotus palkitaan, nimittäin kakkoskausi starttaa 14.6. Jes! Sarja alkoi sillä, kun kuusi vuotta aiemmin kadonnut ja kuolleeksi julistettu FBI-agentti Emily Byrne löydetään vangittuna. Tällä välin hänen miehensä oli jatkanut elämäänsä eteenpäin, joten jännityksen lisäksi sarjaan mahtuu myös hieman tuota kaipaamaani romantiikkaa ja suhdekoukeroita!

Five Feet Apart

Viaplayn Leffat ja Sarjat -katselupaketilla on 19.6. alkaen katsottavissa elokuva, joka tulee olemaan koskettava. Nuoren tytön ja pojan yhteydestä sairaalassa kertova elokuva on sellainen, jonka ajattelin katsoa heti juhannuksen pyhinä.

Grand Hotel

Maanantaina 22.6. starttaa sen kuuloinen sarja, joka ruokkii mun hömppäkaipuuta. Grand Hotel kertoo Miami Beachillä olevasta hotellista, jossa kauniit ja rikkaat vieraat kylpevät luksuksessa, mutta skandaalit ja korkoa kasvavat velat piilevät pinnan alla. Just sellaista draamaa, mitä kesäiltoihin kaipaa – sarjoista katsottuna!

Ruokasarjat

Viaplay Originalit Four Hands Menu, Food & Fire ja Pitkän iän reseptit inspiroivat ruoanlaittoon ja vievät maailman turuille ja toreille. Näinä päivinä, kun matkustaminen on turvallisinta kotisohvalta tehtynä, nautin täysin rinnoin ohjelmista, joissa pääsee tutustumaan eri kulttuurien ruokiin. Ei pitkiä lentomatkoja, mutta silti rutkasti ulkomaanmeininkiä ja tunnelmaa.

Siinä oli jotain mun suosikkejani kesän varalle. Aina ennen sitä jotenkin ajatteli, että näin kesällä pitää olla sadepäivä, jotta sarjoihin malttaa uppoutua. Toivotaan aurinkoista ja lämmintä kesää, sillä se ei poissulje sitä, etteikö sitä voisi palata nauttimaan kiehtovista juonenkäänteistä ja mielenkiintoisista henkilöhahmoista.

Edellisten lisäksi on pakko vinkata vielä meidän yhteisellä katselulistalla olevat ohjelmat. Tällä hetkellä miehen kanssa katsomme Advokatenin toista kautta sekä For the People -sarjaa. Seuraavana meillä on yhteisellä katselulistalla toukokuussa Viaplayn valikoimiin tullut Viaplay Original -sarja Koneisto, josta on tullut jo kolme jaksoa. Uusin jakso ilmestyy joka sunnuntai.

Millaisia sarjoja tai leffoja sä tykkäät katsoa näin kesäaikaan? Onko ne kepeämpiä kuin muihin vuodenaikoihin katsomasi leffat tai sarjat? Viaplayssa on huikean paljon katsottavaa. Mun mielestä yksi ihanimmista tunteista on se, kun on tallentanut omiksi suosikeikseen sarjoja ja leffoja ns. pahan päivän varalle. Kun tulee katseluhimotus, niin on aina jotain mitä katsoa. Hei, laitan IG:n puolelle arvonnan, jossa yksi onnekas voittaa itselleen 2 kk:tta ilmaista katseluaikaa Viaplay Leffat ja Sarjat -paketin pariin. Joten kannattaa käydä tsekkaamassa se tuota pikaa IG:stä!

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,


keskiviikko 03. kesäkuun 2020

Monenlaisia happy placeja

MOIKKIS IHANAT!

Aina sanotaan, että ”Home is where your heart is”. Mulla tämä vastaava sanonta menee vähän vastaavasti ”My happy place is where my heart is.” Tuo lause kätkee sisäänsä paljon. Tuo lause mahdollistaa sen, että oli paikka mikä tahansa, niin se voi olla mun happy place. Sellainen paikka, jossa on mahdottoman hyvä olla. Mutta ennen kaikkea paikka, jossa rauhoitun olemaan läsnä. Tuntemaan paikan ihanuuden joka solulla. Ennen kaikkea tuntemaan paikan ihanuuden sydämessä.

Ylipäätään se, että on avoin elämää ja universumia kohtaan, avaa ihan uuden maailman. Maailman, jossa pystyy aistimaan elämän kaikki vivahteet. Suurin este elämästä nauttimiselle on usein ennakkoluulomme ja se, ettemme uskalla heittäytyä. Pelko siitä, että tila ei ole pysyvä. Että jotai pahaa tapahtuu. Happy place tarkoittaa sitä, että siellä pystyy elämään koko skaalalla. Pystyy niistä kenties epämiellyttävistäkin tunteista huolimatta/tai jopa niiden ansiosta  tuntemaan sellaista tunteiden yltäkylläisyyttä ja pakahtumisen tunnetta, että paikasta muodostuu happy place.

♥ kotona
♥ miehen kainalossa
♥ omassa sängyssä
♥ mökillä
♥ sohvan nurkassa
♥ Pyhällä
♥ omenapuun alla
♥ kukkahanskat kädessä yrttilaatikon vierellä
♥ oman auton kuljettajan paikka
♥ kotitoimiston tuolissa
♥ työpaikan kahvihuoneessa
♥ turkoosin Andamaanienmeren äärellä varpaat valkoisessa hiekassa
♥ Tammelantorilla aamukahvipaikassa
♥ keittiönpöydän äärellä
♥ metsässä suuren kuusen alla
♥ kesähuoneessa

Aloin miettimään, että onko joku paikka, joka ei missään nimessä voisi toimia mun happy placena. Ekana tuli mieleen hautaustoimisto. Mutta tiedättekö, että kaiken sen surun ja pakahduttavan ikävän lisäksi, mikä tuolla oli läsnä, oli läsnä myös vahvasti kiitollisuus ja tietynlainen helpotus. Eli sen hetken myös hautaustoimisto tuntui happy placelta. No entäs sitten hammaslääkärin penkki? 🙂 Aiemmin se ei olisi millään muotoa ollut mun happy place, kunnes muutin ajattelutapaani. Hampaiden hyvinvointiin satsaaminen on satsaus omaan hyvinvointiini. Tuolla tuolissa usein tulee nykyään ajateltua, että ihanaa – tääkin tuli nyt tehtyä.

Joten ei, mä en keksi yhtään paikkaa, joka ei voisi olla happy place. Mun elämä on mun happy place. Siihen ei olla tultu helpolla, vaan se on vaatinut työtä pääni sisällä vuosien ajan. Suurin kunnia siitä, että pystyn nauttimaan elämästä näin avoimesti johtuu siitä, että mun ei tarvitse pelätä. Turvallisuuden tunne on merkittävä tekijä mun happy placessa. Mun täytyy olla varma, että mä saan olla just sellainen oma aito itseni kuin olen. Ilman pelkoa, että joku tuomitsisi. Kun hyväksyn itseni tällaisenä kuin olen, sillä ei loppuviimein ole merkitystä, jos en jollekin muulle tällaisena kelpaa. Millainen on sun happy place?

Mä lähden nyt metsästämään kännykkään sellaista telinettä, että voi kuvata kaikista mahdollisista kulmista. #bloggerslyfe 😀

AURINKOISTA ILTAA TOIVOTELLEN,


tiistai 02. kesäkuun 2020

Kesäsuunnitelmia v. 2020

HIPSHEI IHANAT

ja hei vitsit; siinä missä voisi kuvitella, että kesäsuunnitelmiin kuuluu lomaa blogista, niin mun kohdalla sellaisia suunnitelmia ei ole. Ihan sen takia, että te (ja tämä blogi) annatte mulle niin paljon Ollaan käyty muutamien kanssa varsin hedelmällistä viestinvaihtoa IG directissä eilisistä luonteenvahvuuksista. Ihana huomata, että saan teidätkin innostumaan hyvinvoinnin sellaisista osa-alueista, jotka eivät ihan heti tule mieleen hyvinvoinnista puhuttaessa.

Mitäs kesäsuunnitelmia tänä hieman erilaisena kesänä voisi olla? Meillä on sinänsä vähän erilainen kesä tulossa, että luvattiin esikoiselle, että kun täyttää 15 vuotta, niin saa aina silloin tällöin jäädä kaupunkiin meidän muiden mökkeillessä. Ihan erossa esikoisesta en suostu olemaan koko kesää, joten voipi olla, että tänä kesänä meidän mökkeilyt tulee olemaan lyhyempiä pyrähdyksiä ja kotonakin tulee vietettyä aikaa. Sen lisäksi haaveilen muutamista jutuista kesän varalle.

Yhteistä kesälomaa meillä on miehen kanssa vasta heinäkuun puolesta välistä alkaen, mutta jotenkin sitä ajattelee, että ei haaveiden tarvitse olla niin suuria, että niihin varsinaista lomaa tarvitsisi. Iltapäivä tai päivä silloin tällöin esimerkiksi viikonloppuna riittää.

Mun kesälomahaaveet lähtivät lentoon ajatellessani, että mitkä olisivat sellaisia asioita/paikkoja, joita en ole ikinä/pitkään aikaan tehnyt tai joissa en ole ikinä/pitkään aikaan käynyt.

Kesäinen Porvoo
Olen käynyt Porvoossa tasan kerran ja senkin eräänä marraskuisen pimeänä loskapäivänä. Uskon, että kesäisellä Porvoolla on paljon annettavaa. Samaan syssyyn voitaisiin käydä sukuloimassa miehen sukulaisilla.

Vanha Rauma
Mä en ole ikinä käynyt Raumalla. Kesäisen Rauman puutalot houkuttelevat ihan hirmuisesti. Eihän meiltä nyt ajakaan Raumalle kuin reilun tunnin. Sekä Rauma että Porvoo houkuttelevat jo ihan kameran linssinkin läpi 😉

Hanko näin aikuisiällä
Kun olin pikkutyttö vietimme parina kesänä aikaa Hangossa vanhempieni ja kummitätini kanssa. Muistaakseni majoittauduimme johonkin isoon keltaiseen majataloon. Muuten Hangosta ei ole mitään mielikuvaa. Päiväreissuna aika pitkä, niin kuin tuo Porvookin, joten tytöt voisivat jäädä koiravahdeiksi kotiin.

Terassikierros ystävien kanssa
Tästä ollaan jo alustavasti sovittukin (terkkuja K ♥). En muista koska olen viimeksi käynyt terasseilla pitkän kaavan mukaan. Eihän tähän tarvita kuin yksi helteinen heinäkuun päivä ja se rakas ystäväpariskunta saman pöydän ääreen.

Picnic Koskipuistossa
Siitä on reilu parikymmentä vuotta, kun olen viimeksi ollut picnicillä Koskipuistossa. Tai ylipäätään picnicillä kaupungilla. Silloin eväänä tosin taisi olla vain opiskelukaverin kanssa jaettu kyykkyviinipullo. Nyt voisi ottaa jotain ruokaakin mukaan. Ja ystäviä!

Puistojooga
Tahmelan rannalla kuulemma järjestetään. Tästä pitää itse asiassa ottaa heti selvää, sillä mikäs sen ihanampaa kuin luonnon ja joogan yhdistäminen!

Puolimaraton
Seitsemisen vuotta sitten tuli juostua ja paljon. Piiitkiä lenkkejä. Jossain vaiheessa juoksu vähän jäi ja nyt olen koukuttunut siihen taas uudelleen. Mihinkään julkiseen puolimaratoniin en ajatellut osallistua (järjestetäänköhän niitä edes näinä aikoina?), mutta elokuulle kalenteriin olen lyönyt puolimaratonin tsemppaamaan tässä juoksuharrastuksessa. Silloin 6-7 vuotta sitten kellotin sen aikaan 1.51, mutta nyt en juokse aikaa vastaan. Pääasia, että jaksan juosta tuon matkan ja nautin joka askeleella.

Makuuhuoneen tapetointi
Mä olen äiskän kanssa aikoinaan tapetoinut jonkun verran ja muistan sen olleen ihanaa puuhaa. Makuuhuone on kaivannut vähän kodikkuuden lisäämistä ja aina silloin tällöin olen ollut aikeissa ryhtyä maalauspuuhiin. Mutta tänä kesänä (kenties jo ensi viikolla, kun mulla on eka lomapätkä) ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tapiseerata seinät. Haastetta tuossa riittää vinon katon ansiosta ja haaveilemani kohdistettavan tapetin ansiosta, mutta hei, mitä olisi kesä ilman haasteita 😉

Helvetinjärven kansallispuisto
Ollaan kierretty aika paljon mökin lähellä olevan Seitsemisen maastoissa, joten nyt voisi vaihtaa vähän maisemaa. Samalla suunnalla on Helvetinjärven kansallispuisto, johon on suunnitelmissa päiväpatikoinnit ja makkaranpaistot laavulla.

Suppailu
Mä en ole ikinä mennyt sup-laudalla. Tytöt ovat sellaista mökille kinunneet ja kyllä mulle sopii. Peilityyni järvi ja suppailu auringonlaskiessa kuulostaa ihanalle.

Viikinsaari
Siitä on vuosia aikaa, kun ollaan oltu viimeksi Viikinsaaressa. Tänä kesänä pitää ottaa reissu uudelleen. Ostaa Laukontorilta mansikoita ja herneitä evääksi ja nauttia kesäisestä ilmasta laivan kyydissä. Käydä Ravintola Viikinsaaressa lounaalla ja palata kotiin.

Ai niin ja kesäsuunnitelmiin kuuluu toki yksien rippijuhlien järjestäminen, yhden laiturin korjaaminen ja yhden terassin rakentaminen. Voiskohan tähän kesään anoa jostain lisää päiviä? ♥

Millaisia kesäsuunnitelmia siellä on? 🙂

AURINKOISIN TIISTAITERKUIN,


maanantai 01. kesäkuun 2020

Hyvinvoinnin vuosikello: Luonteenvahvuuksien löytäminen & itsensä kehittäminen

IHANAA HUOMENTA

ja hei, mitä ihaninta kesäkuun ekaa! Tiedän toistavani itseäni, mutta minkäs teet – miten ihmeessä voi olla jo taas kuun ensimmäinen maanantai? Tuntuu, että tämä kevät meni yhdessä silmänräpäyksessä. Nyt täytyy painaa sisäistä pause-nappia, sillä rewind-nappia ei valitettavasti ole olemassa. Voimme päättää elää tässä ja nyt sekä vielä nauttia hetkestä. Mutta emme pääse kovinkaan helpolla konkreettisesti elämään mennyttä uudelleen. Toki muistojen avulla voimme palata niihin ihaniin hetkiin ja vaalia niitä.

Mutta tänään ei puhuta muistoista, vaan luonteenvahvuuksista. Tuntuu, että viimeisen vuoden aikana vahvuudet ovat olleet pinnalla ja yksi jos toinenkin yritys on pitänyt työntekijöilleen workshoppeja vahvuuksista. Se tuntuu kuulkaas ihanalle, sillä kun tunnistamme luonteenvahvuutemme ja sen, miten niitä voidaan kehittää, pystymme parantamaan elämäämme jokaisella osa-alueella. Eli voimme vaikuttaa jokaiseen kukoistuksen osa-alueeseen. Omien luonteenvahvuuksiemme tunnistamisen ja vahvistamisen merkitys hyvinvointiimme on kiistaton.

Ennen kuin sukellamme syvemmälle luonteenvahvuuksiin,  aiemmista postauksista tuttu johdanto. Mikäli olette tähän jo tutustuneet, niin kannattaa hypätä ensimmäisen kuvaryppään jälkeiseen tekstiin 🙂

”Hyvinvoinnin vuosikellon kulmakiveksi olen valinnut positiivisen psykologian isän Martin Seligmanin viitekehyksen kukoistuksesta, sillä mitä enemmän olen näistä asioista lukenut ja opiskellut, sitä järkeenkäyvemmältä Seligmanin kehittelemä PERMA-malli hyvinvoinnin ja kukoistuksen taustalla tuntuu. Tässä vaiheessa haluan vielä painottaa sitä samaa, mitä ensimmäisessäkin postauksessa: Tekstini pohjautuvat omiin mielipiteisiini ja kokemuksiin, mutta myös tutkittuun tietoon sekä aiheen kirjallisuuteen. Suurena vaikuttajana on ollut Joyllan Positive Psychology Practioner -opinnot ja Joyllan upeat Netta ja Paulina, jotka ovat saaneet minut janoamaan lisää tietoa hyvinvoinnista ja positiivisesta psykologiasta.

Tammikuu: Uskalla rakastua itseesi
Helmikuu: Hyvinvoinnin kulmakivet
Maaliskuu: Merkityksellinen elämä
Huhtikuu: Ihmissuhteiden ihanuus
Toukokuu: Positiivinen elämänasenne
Kesäkuu: Itsensä kehittäminen & vahvuudet
Heinäkuu: Kiitollisuus hyvinvoinnin edellytyksenä
Elokuu: Mielekäs työ osana elämää
Syyskuu: Harrastukset hektisen elämän vastapainona
Lokakuu: Aikaansaamisen ihanuus
Marraskuu: Pieniä konkreettisia tekoja mielialan nostamiseen
Joulukuu: Hetkessä eläminen

Postausten lopussa jaan lähdeluettelon, mikäli haluatte tutustua aiheeseen tarkemmin. Jos jotain olen positiivisen psykologian opintojen myötä oppinut niin sen, että olen ollut viimeiset vuodet oikeilla jäljillä kokonaisvaltaisen hyvinvointini suhteen, mutta myös sen, että koska alan kirjallisuutta löytyy niin hirmuisesti, niin on välillä syytä muistaa myös kriittisyys ja asioiden toinen puoli. Kirjoitan näitä postauksia terveen, fyysisesti ja psyykkisesti hyvinvoivan ihmisen näkökulmasta, joten myös lukijan oma terveydentila saattaa vaikuttaa subjektiiviseen kokemukseen hyvinvoinnista.”

Mulle positiivisen psykologian osa-alueista vahvuudet olivat jotenkin kaikkein antoisin osa-alue. Omien vahvuuksien tunnistaminen on vaikeaa, mutta sitä varten on luotu muutamia kyselyitä ja testejä. Jos et ole vielä tehnyt kyseisiä testejä, niin suosittelen tekemään ilmaisen VIA-testin. Sen saa tehtyä myös suomenkielisenä. Vain noin 1/3 meistä tunnistaa vahvuutemme. Mielestäni se on aika pieni luku, sillä nyt kun olen tutustunut luonteenvahvuuksiin enemmän, olen yhä vakuuttuneempi, että niiden tunnistaminen ja käyttäminen olisi tärkeää meille jokaiselle.

Miten luonteenvahvuuksien hyväksikäyttäminen auttaa minua ihan jokapäiväisessä elämässä? Ihan yksinkertaisesti esimerkiksi työelämässä: Kun käytän vahvuuksiani, huomaan että pystyn uppoutumaan tekemiseeni paremmin, tunnen työn imua ja pääsen flow-tilaan. Tästä yksi esimerkki on itselleni vahvimman vahvuuden eli kauneuden ja erinomaisuuden arvostamisen vahvuuden käyttäminen; kun olen tehnyt ruokaa, kattanut sen kauniisti ja kuvaan sitä esimerkiksi johonkin kamppikseen, katoaa muu maailma ympäriltäni. Hurmioidun usein täysin tuossa tilanteessa ja kameran etsimen läpi katsoessani en näe enkä kuule mitään. Mitään muuta kuin tuon kauniin asetelman, jonka olen tehnyt. Samoin käy kuvien käsittelyn suhteen.

Viilaan ja viilaan, etsien oikeaa kuvakulmaa. Kun olen oikean kuvakulman löytänyt ja ottanut kuvan, en malta odottaa pääseväni koneelle. Se, että saan tuotua varjokohtia ja värejä esiin niin, että pystyn välittämään kuvan läpi ruoan tuoksun ja maun vaatii usein flow-tilaa. Valokuvauksessa minulle on kyse jostain enemmästä kuin vain kuvan räpsäisemisestä. Edellä mainitun luonteenvahvuuden lisäksi läsnä on myös vahvasti luovuus ja oppimisen ilo. Myös rakkaus, sillä usein nautin siitä, että saan tehdä ruokaa muille.

Miksi omien vahvuuksien tunnistaminen on tärkeää?

Luonteenvahvuudet ovat neurologisia vahvuuksia. Kun toistamme jotain tekemistä (esimerkiksi kengännauhojen solmimista) neuronit aivoissamme syttyy ja lähettelevät viestejä keskenään ja ajan saatossa muodostavat vahvan hermoradan. Kun aivoissa on vahva hermorata jonkin asian suhteen, siitä muodostuu vahvuus.

Vahvuus on jokin sellainen asia, jossa olet hyvä. Se voi olla ajatus, tunne tai käyttäytymismalli, joka innostaa ja antaa energiaa. Vahvuudet edustaa tapaa, jolla aivot on ohjelmoitu toimimaan. Tämän takia ajattelin tässä postauksessa sivuta hieman myös tapoja ja varsinkin vahvuustapaa.

Vahvuuksista keskitymme tässä luonteenvahvuuksiin, mutta on olemassa myös muita vahvuuksia esim. intressejä, resursseja ja lahjakkuuksia. Luonteenvahvuudet ovat positiivisia ja moraalisia arvoja. Arvostettuja luonteenpiirteitä, joiden käyttäminen motivoi sisäisesti.


24 luonteenvahvuutta jaetaan kuuden hyveen alle:

Viisaus ja tieto (tiedon hankkimiseen ja käyttöön liittyvät kognitiiviset vahvuudet)
Luovuus
Uteliaisuus
Arviointikyky
Oppimisen ilo
Näkökulmanottokyky
Emotionaaliset vahvuudet (joita tarvitaan päämäärien saavuttamiseen)
Rohkeus
Sinnikkyys
Rehellisyys
Innostus
Inhimillisyys (kyvyt, joita tarvitaan toisista huolehtimiseen ja ystävystymiseen)
Ystävällisyys
Rakkaus
Sosiaalinen älykkyys
Oikeudenmukaisuus (taidot joita tarvitaan yhteisössä elämisessä)
Reiluus
Johtajuus
Ryhmätyötaidot
Kohtuullisuus (kyky vastustaa liioittelua ja ylenpalttisuutta)
Anteeksiantavuus
Vaatimattomuus
Harkitsevaisuus
Itsesäätely
Henkisyys (kyky antaa ilmiöille laajempaa merkitystä, transsendenssi)
Erinomaisuuden ja kauneuden arvostus
Kiitollisuus
Toiveikkuus
Huumorintaju
Hengellisyys

On tutkittu, että vahvuuksien kehittäminen parantaa suorituskykyä esimerkiksi töissä, mutta lisäksi on todettu, että mitä enemmän käyttää vahvuuksiaan, sitä vähemmän ihmiset tuntevat stressiä ja ahdistusta. Vahvuuksien käyttäminen nostaa itsetuntoa, itsehyväksyntää sekä elämäntyytyväisyyttä. (Seligman et al).

On myös todettu, että kun osaamme käyttää vahvuuksiamme, teemme terveellisempiä valintoja.  Opimme uutta, mikä tarkoittaa, että olemme itseemme tyytyväisempiä. Organisaatioissa tehtyjen tutkimusten mukaan suorituskyky paranee jopa 36%, kun työntekijät tuntevat luonteenvahvuutensa ja osaavat käyttää niitä. Vahvuuksien käyttö on yhteydessä myös siihen, että työpaikalla koettu merkityksellisyys kasvaa, kun työntekijä pääsee käyttämään vahvuuksiaan.

Miten vahvuuksia löydetään?

Yksinkertaisesti vosin sanoa, että sisäinen palo kertoo vahvuudesta tai intohimosta. Tiedättekö sen tunteen, kun teette jotain niin antaumuksella, että sen sijaan että tekeminen kuluttaisi energiaa, saatte tuon asian tekemisestä energiaa. Mulla toimii tämä parhaiten juurikin tuon ruoanlaiton ja valokuvauksen suhteen. Kauneuden ja erinomaisuuden arvostamisen vahvuuden suhteen.

Negatiivisen vinouman ansiosta tuppaamme huomaamaan heikkoutemme paremmin. Ja hei tämä perisuomalainen vaatimattomuuskin osaltaan aiheuttaa sen, että emme osaa tunnistaa vahvuuksiamme. Saatikka rohjeta sanoa niitä ääneen. Verrattuna esim. amerikkalaisiin, olemme usein työhaastatteluissakin turhan vaatimattomia. ”Missä olet hyvä?” ”Nooo, en oikein missään” verrattuna vastaukseen, että ”Mun mielestä olen tosi hyvä innostamaan muita, oppimaan uutta ja luomaan toivoa työorganisaatiossa. Olen myös älyttömän hyvä johtamaan ihmisjoukkoja!” Kumpikohan näistä saisi tuon vaativan johtajan pestin asiantuntijaorganisaatiossa?

Niin organisaatioissa kuin oppilaitoksissakin käytetään nykyään varsin kattavasti VIA-luonteenvahvuustestia (linkki postauksen lopussa). Se on ilmainen testi, joka vaatii rekisteröitymisen. Tarvittaessa sen voi tehdä myös suomeksikin. Mä olen tehnyt sekä suomeksi että englanniksi ja nuo viisi ydinvahvuutta pysyvät kokolailla samoina, korkeintaan järjestys muuttuu.

VIA-luonteenvahvuustestin lisäksi voit bongata vahvuuksia seuraavan kolmen keinon avulla:

Vaali sellaista tekemistä, jossa tunnet olevasi oma itsesi ja jossa voit uppoutua ja jonka tekemisen jälkeen tunnet olosi sinuksi itsesi kanssa. Tekemistä, johin tunnet intohimoa. Mulle tällaisena tekemisenä toimii esimerkiksi tämä blogin kirjoittaminen. Oppimisen ilo, rakkaus, ystävällisyys ja kiitollisuus ovat osa niistä vahvuuksista, joita käytän blogin tekemiseen. Usein blogipostauksen kirjoittamisen jälkeen vain hymyilen. Aidosti hymyilen myös vastatessani kommentteihinne.

Esitä itsellesi ns. valmennuskysymyksiä. Mistä saan eniten energiaa? Mikä tekee mun päivästäsi hyvän? Mitä sellaista teen työviikon aikana, jotka saa mut tuntemaan itseni aidoimmaksi omaksi itsekseni?

Kysy ystäviltäsi miten he näkevät sinut ja vahvuutesi? Missä sä olet sun ystävien mukaan hyvä ja missä sä pääset ystäviesi mukaan flow-tilaan? Näistä saa tosi hyvin erilaista näkökulmaa vahvuuksiisi. Vaikka mulla esimerkiksi tuo johtajuus ei testien mukaan ole kovinkaan vahva, mutta veikkaan että jos työyhteisössä tekisin kyselyn, niin se nousisi yhdeksi ydinluonteenvahvuuksistani.

Miten voin löytää muiden luonteenvahvuuksia? Muun muassa tutkimalla elekieliä. Näetkö palon toisen silmissä? Huitooko kädet innosta hänen puhuessaan? Nojautuuko hän sinua kohden puhuessaan hänelle tärkeästä jutusta? Kun huomaan toisessa jonkun luonteenvahvuuden tulevan esiin, rakastan ruokkia sitä. Saan siitä mahdottomasti hyvää mieltä.

Miten luonteenvahvuuksia kehitetään ja miten voimme niiden avulla kehittää itseämme?

Noin 61% ihmisistä uskoo siihen, että kehitymme paremmin kehittämällä heikkouksiamme. Mutta positiivisen psykologian tutkimukset osoittavat, että tärkeämpää olisi keskittyä vahvuuksien kehittämiseen. 80 % ajasta tulisi kuluttaa vahvuuksien kehittymiseen ja 20% heikkouksien kehittämiseen. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö ydinvahvuuksien ulkopuolella olevia vahvuuksia  tulisi kehittää, vaan päinvastoin. Niitä tulee ehdottomasti kehittää, mutta tietyin rajoituksin.

Aivojen neuroplastisuuden ansiosta pystymme kehittämään vahvuuksiamme. Koko elämän ajan. Siitä kuinka kauan aikaa pitäisi käyttää, jotta jostain heikkoudesta saa vahvuuden on tehty lukuisia tutkimuksia. Erään tutkimuksen mukaan heikkoutta pitää vahvistaa 8000-10 000 tuntia, jotta siitä tulee vahvuus. Eli ihan järjettömän paljon työtunteja. Mitä heikkoutta kannatta sitten kehittää?  Kehitetään ja käytetään vahvuuksia, mutta jos on joku heikkous, joka oikeasti alentaa elämäntyytyväisyyttäni voisin ajatella, miten voisimme tuota heikkoutta käyttää yhdessä jonkin vahvuuden kanssa, jonka avulla saamme heikkoutta vahvistettua kohti vahvuutta.

Positiivisen psykologian opintojen myötä sain oivan vinkin kehittää vahvuuksiani. Nimittäin vahvuustavan luominen. Vahvuustavasta löytyy lisää tietoa ja konkreettisia esimerkkejä täältä. Meillä on paljon rutiinimaisia tapoja, jotka helpottavat päiväämme. Esimerkiksi kengännauhojen solmiminen. Miettikääs, jos joutuisimme opettelemaan tuon joka kerta uudelleen! Tapakierre koostuu vihjeestä, rutiinista, ja palkkiosta. Jos haluan aamulenkeistä uuden tavan, jolla kehittää esimerkiksi sinnikyyden vahvuuttani laittaisin kolmena aamuna viikosta lenkkivaatteet odottamaan sängyn viereen. Aamulla, kun herään, nuo vaatteet toimivat vihjeenä. Kun olen saanut juoksuvaatteet päälle, rutiiniksi muodostuu ajan saatossa aamuhölkkä. Palkkio on se euforinen olo lenkin jälkeen. Toisaalta myös aikaansaamisen ilo ja se sellainen sisäinen ”Jes, mä tein sen!” -tunne. Palkkiovaiheen merkitystä ei pidä aliarvioida; se lähettää aivoille viestin, että nyt tuli tehtyä jotain mukavaa – tätä kehitän jatkossa.

Vahvuustavan lisäksi vahvuuksia voi kehittää olemalla tilivelvollinen jollekin. Käy ystäväsi kanssa joogassa, sillä silloin on vaikeampi perääntyä tuosta sovitusta tapaamisesta! Hanki valmentaja, jolle kerrot miten olet uuden tavan omaksumisessa onnistunut. Kuinka usein jostain tekemisestä tulee tapa? Tutkimuksia on siitä, että 21 päivässä ihminen omaksuu tavan. Mutta uusimmat tutkimukset osoittavat, että keskimäärin uusi tapa muodostuu 66 päivässä (Lally et al) riippuen toki tavasta. Urheilusuorituksissa puhuttaessa aikaa kuluu jopa enemmänkin. Tavan muodostuminen vaatii työtä ja uhrauksia, mutta se palkitsee.

Vahvuuksien käyttäminen uudella tapaa on oiva keino kehittää vahvuuksia. Ja sitä myötä myös panostaa omaan hyvinvointiin. Miten voisin käyttää esimerkiksi elämäntyytyväisyyttä lisääviä vahvuuksiani kiitollisuutta, rakkautta, toivoa, uteliaisuutta ja innokkuutta eri tavoin kuin aiemmin? Positiivisen psykologian kirjallisuudesta löytyy kokonaisia kirjoja vahvuuksiin keskittyvistä interventioista. Jos esimerkiksi itse ottaisin tuon vahvuuteni ”Erinomaisuuden ja kauneuden arvostaminen.” Miten voisin käyttää sitä viikon ajan eri tavalla? Tähän asti se on pääosin rajoittunut kauniiden asioiden arvostamiseen. Voisin seuraavan viikon ajan kuunnella esimerkiksi Neljä vuoden aikaa sinfonian kesäosiota. Jos taidekeskukset olisivat auki, voisin käydä ihastelemassa taitavien ihmisten käden jälkiä. Tai jos urheilukisoja pidettäisiin, voisin uppoutua nauttimaan ihmisten ammattitaidosta ja saavutuksista.

Vaikka osaisimme käyttää vahvuuksia, se ei aina toimi meille positiivisella tavalla. Joskus vahvuuksia tulee ylikäytettyä, jolloin vahvuuksia käyttäneet ihmiset eivät hyväksy sitä, että pettyvät. Sitä myötä ovat ankarampia itselleen. Vahvuuksien käyttäminen kehittää optimismia, mutta ylilyönnitkään eivät ole hyvästä.  Ylisuorittaminen ja alisuorittaminen ei ole hyväksi, vaan vahvuudet pitäisi olla balanssissa. Niin kuin elämässä ylipäätään kaikki.

Siinä pieni pintaraapaisu luonteenvahvuuksiin. Alla olevasta lähde- ja linkkiluettelosta löytyy laajasti lisää luettavaa, mikäli hurahditte aiheeseen 🙂 Se, että tuntee itsensä ja luonteenvahvuutensa muodostuu varsinkin vaikeina elämänaikoina tärkeäksi. Jälleen vannon mindfulnessin nimeen; olemalla läsnä ja kuuntelemalla kehonsa kieltä sitä tulee tietoisemmaksi myös omista luonteenvahvuuksistaan. Luonteenvahvuuksien tunnistaminen ja käyttäminen on innostavaa ja hauskaa – suosittelen jokaiselle! ❤️

AURINKOISIN MAANANTAITERKUIN,

Lähteitä, linkkejä ja lisälukemista:

VIA-luonteenvahvuustesti
Seligman et al: Character Strenghts and Virtues
Carr: Positive Psychology: The Science of Happiness and Human Strengths
Snow Nancy (2018) Positive psychology, the classification of character strengths and virtues, and issues of measurement.
Shane et al: Positive Psychology: The Scientific and Practical Explorations of Human
Merritt, S., Huber, K., & Bartkoski, T. (2018). Application of signature strengths at work: A dual-level analysis. Journal of Positive Psychology
Niemiec: Character Strengths Interventions: A Field Guide for Practitioners
10 Habits to Develop Your Strengths at Work -artikkeli
Phillippa Lally, Cornelia H. M. van Jaarsveld, Henry W. W. Potts & Jane Wardle. (2009). How are habits formed: Modelling habit formation in the real world.


sunnuntai 31. toukokuun 2020

Kesävieraita & raperperirahkapiirakkaa

HUHHELLETTÄ!

Kyllä nyt eilen kesälomansa alkaneita hellitään! Me muuten saatiinkin viime tinkaan tieto, että pääsemme laulamaan suvivirttä koulun pihalle. Eilen aamulla aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Koululaiset edustivat kauniina ja hymy herkässä. Kyllä siinä muutamien puheiden aikaan meni roska silmään ja joutui nieleskelemään. Herkkä ja kovin kaunis tilaisuus.

Aikas kiva ilma tänään, eikö? Mä kesän lapsena rakastan aurinkoa ja lämpöä. Meillä oli tänään kesävieraita ja ensimmäisen kerran tänä kesänä kestittiin vieraat terassilla. Tuntui niin ihanalle! Tuuli tuiversi kohtalaisesti ja toi mukanaan kaivattua viileyttä. Kahvittelun jälkeen siirryttiin sohvalle istuskelemaan ja reilu tunti tuli istuttua suorassa auringossa. Nyt teki hyvää tulla vähäksi aikaa sisään ja blogin pariin – olikin jo ikävä, vaikkei oltu kuin päivä erossa

Viikolla selasin jompaa kumpaa iltapäivälehteä netissä ja törmäsin niin superhyvältä kuulostavan raparperirahkapiirakan ohjeeseen, että olihan sitä pakko kokeilla. Ja hei, jos ei tämä ihan kesäherkkujen ykköspaikalle kiilaa, niin ainakin jaetulle sellaiselle. Britakakun kanssa. Niin älyttömän hyvää ja mehevää. Meillä on tulossa rippijuhliin kakku ja macaroneseja, mutta ehkä raparperirahkapiirakkaakin voisi leipoa muutaman pellin. Takuuvarmasti käy kauppansa! Alkuperäinen resepti löytyy täältä, mutta kirjoitan sen alas tähän postaukseenkin, sillä muutin vähän sokerien määriä:

Raparperirahkapiirakka

Pohja
1,2 l vehnäjauhoja
4 dl sokeria
3 tl leivinjauhetta
3 tl ruokasoodaa
3 tl vaniljasokeria
375 g voita
2 munaa
3 dl piimää

Täyte
raparperia
2 dl sokeria
750 g maitorahkaa
3 munaa
3 tl vaniljasokeria
0,5 dl sitruunanmehua

-sekoita kuivat aineet keskenään
-lisää sulatettu voi
-ota taikinasta puolet eri kippoon ja sekoita siihen munat ja piimä
-kaada taikina uunipellille
-levitä päälle pilkotut raparperit
-sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada raparperien päälle
-lopuksi murusta lopputaikina uunipellille
-paista 175 asteessa noin 35-40 minuuttia

Kannattaa tehdä tämä hyvissä ajoin, että ehtii jäähtymään ennen tarjoiluja. Voisin kuvitella, että on parasta jääkaapikylmänä! Mä tykkään raparperista, olen aina tykännyt. Meillä äitillä oli tuossa takapihalla isot raparperi-istutukset. Ne kuitenkin hävitettiin piharempan myötä. Omat raparperit ovat vielä niiiin pieniä, että ostin kaupasta ekaa kertaa ikinä raparperia. Ehkä seuraavan piirakan teen jo omista raparpereista.

Nyt takaisin pihalle, sisällä hetken aikaa oleminen teki tehtävänsä! Hei huomenna olisi muuten luvassa Hyvinvoinnin vuosikello -postaussarjan postaus, joka käsittelee luonteenvahvuuksia. Ihan jo näin ennalta taas varoitan, että postaus on pitkä kuin mikäkin 😉

SULOISTA SUNNUNTAITA IHANAT!