keskiviikko 11. maaliskuun 2020

Numerotietoa blogivuosien varrelta

HEISSULIHEI

ja hei lumisia keskiviikkoiltaterkkuja Tampereelta! Tuossa töistä kotiin ajaessani vesisade muuttui lumeksi. Mutta nyt kyllä ropisee taas silkkana vetenä ikkunaan. Olisihan se nyt hienoa saada vielä kerran kokea tänä talvena winter wonderland -maisemat, eikös? 😀 Sit voitaisiin siirtyä siitä suoraan kunnon kevääseen.

Rakastan lukea blogeista nippelitietoja, joten päätin itsekin toteuttaa sellaisen. Kymmeneltä vuodelta dataa on kertynyt melko lailla, mutta en päässyt käsiksi ihan kaikkeen dataan tammikuu 2010-elokuu 2014. Syyskuusta 2014 olen tehnyt tätä rakkaana ammattinani. Postauksen kuvitus on vuosien varrelta, sen verran haipakkaa on pitänyt tällä viikolla töissä (koti on päässyt ei niin kivaan kuvauskuntoon ;), että kamera on pölyttynyt tuossa sivupöydällä.

87,14% blogin lukijoista on naisia  ja 12,86% miehiä

30,81% lukijoista on 25-34 -vuotiaita, 17,97% 35-44 -vuotiaita ja joka kymmenes on yli 65-vuotias. Muut ovat sitten siitä välistä 🙂

94,91% blogin lukijoista on Suomesta, seuraavina maina tulevat USA, Ruotsi, Saksa ja Espanja. Afrikan mantereelta blogiani on luettu vain Egyptistä.

41,01% lukijoista on Helsingistä ja  13,93% Tampereelta. Tamperelaisena minua miellyttää myös turkulaisten osuus eli 6,03% 😉

2933 julkaistua blogipostausta vuoden 2010 helmikuun jälkeen

34165 kommenttia jätetty blogipostauksiin vuoden 2010 helmikuun jälkeen

62,7% lukee blogiani puhelimella,  20,6% tietokoneella ja  16,7% tabletilla.

2 mins 56 sec on keskimääräinen istunnon kesto

8 056 045 sivun katselua ja 1 351 540 käyttäjää sen jälkeen, kun aloitin Indiedaysillä syyskuussa 2014.

Syyskuun 2014 jälkeen luetuimmat postaukset

1. Peikonlehti sairastaa
2. Helppo ja herkullinen arkiruoka
3. Joulun jälkeinen sisustus
4. Jätskibaaria ja aarteen etsintää
5. Juhlahumua & uunissa paistetut vappumunkit
6. Perfect Friday & maailman paras pizzapohja
7. Maailman paras riisitön kaalilaatikko
8. Neljän viikon arkiruoat
9. 10 x sokeriton herkku
10. Luomenpoisto kasvoista -kokemuksia?

Hih, mikäli blogitekstin otsikossa lukee maailman paras, niin se saa paljon lukijoita 😉 Muutenkin ruokapostaukset ovat olleet suosituimpia. Tuota peikonlehtipostausta lukuunottamatta. Sitä on käynyt lukemassa kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin tuota kakkosena keikkuvaa arkiruokapostausta. Olinpas tässä taannoin eräillä synttäreillä, jossa yksi ihana rouva tuli sanomaan, että ei tiennytkään mun kirjoittavan blogia. Kysyin mistä tietää, niin siitä kun oli googletellut peikonlehtiongelmansa kanssa ja sitä kautta päätynyt blogiini 😀

Jälleen kerran päällimmäisenä on kiitollisuus. Kiitos, kun käytte täällä mua ilahduttamassa. Tiedän, että joidenkin mielestä blogit ovat kuoleva luonnonvara, mutta niin kauan kuin täällä käy yksikin ihminen, niin tulen sangen iloiseksi. Ehkä se blogien lukeminen riippuu pitkälti iästäkin; mä veikkaan että me keski-ikäiset ja sitä vanhemmat tykätään lukea vielä blogeja. Nuoremmilla kun on sitten enemmän muita viestintäkanavia hallussa.

KESKIVIIKKOTERKUIN,


tiistai 10. maaliskuun 2020

Kiitollisuus parisuhteessa & muutama harjoitus

HEI HELLUREI!

Meillepäin on kuulkaa muuttanut joku trooppinen lintulajike. Se ujeltaa joka aamu niin kauniisti, että Tobyn kanssa tekee mieli kiertää pidempikin reitti. Voipi olla, että tuo trooppinen lintu on Keskustorilta karannut pulu, mutta väliäkö tuon, kun kauniisti laulaa 😉

Olen saanut tsiljoona kyselyä tuosta lopputyöstäni, kiitos kaikille teille ihanille  Lopputyössäni tutkin, miten kiitollisuuden tietoinen harjoittaminen parisuhteessa vaikuttaa parisuhde- ja elämäntyytyväisyyteen. Lupasin pientä briiffiä laittaa tänne blogiin, joten seuraavassa ensin pikkuisen teoriaa referoituna (sorry, referaatti taas vähän venähti) ja sitten pari interventiota/harjoitetta, joiden avulla lisätä tietoista kiitollisuutta parisuhteessa.

Mitä on kiitollisuus? Usein kiitollisuus käsittää arvostamisen, kiitollisuuden ja tietynlaisen todellisuuden tajunnan ja siitä haltioitumisen näkökulmat (engl. sense of wonder) (Emmons & Sheldon, 2002). Emmonsin ja Sheldonin määritelmä kiitollisuudesta on laaja ja kätkee sisäänsä myös haltioitumisen tunteen, joka itselläni liittyy vahvasti kiitollisuuteen.

Positiiviset tunteet, kuten kiitollisuus, saavat ihmiset tekemään suotuisampia arviointeja elämäntyytyväisyydestään ja yleisestä hyvinvoinnistaan (Diener, 2000) ja näiden tunteiden kokemisen on todettu lisäävän hyvinvointia ja onnellisuutta (Fredrickson & Joiner, 2002). Pohdin lopputyössäni myös sitä, kumpi on syy ja kumpi seuraus. Monet tieteelliset tutkimukset ovat kuitenkin sitä mieltä, että kiitollisuus on pikemminkin avain elämäntyytyväisyyteen ja hyvinvointiin eikä toisinpäin. Kiitollisuuden kasvun on todettu johtavan elämäntyytyväisyyden kasvuun (Wood et al, 2010). Itse näkisin kuitenkin myös siltä kantilta, että hyvinvoiva, elämäänsä tyytyväinen ihminen on varmastikin myös alttiimpi olemaan kiitollinen asioista. Asiat eivät ole yksiselitteisiä, tässäkään tapauksessa.

Yksi syy, miksi kiitollisuus lisää elämäntyytyväisyyttä johtuu sen kyvystä vahvistaa menneisyyden hyviä muistoja (Seligman, 2017). Kun peilaan tätä väittämää parisuhteeseen, olen täysin samoilla linjoilla. Elämä on prosessi, jonka varrella kiitollisuus ikään kuin kulminoituu. Koen, että kiitollisuus ruokkii kiitollisuutta ja sitä myötä tyytyväisyyttä elämään. Huonoina hetkinä sitä muistaa helpommin nuo parisuhteenkin kultareunat, jos on osannut olla niistä kiitollinen.

On tutkittu (Kubacka et al, 2011), että kiitollisuus parisuhteessa kasvaa, kun puoliso havaitsee vastapuolensa vastaavan hänen tarpeisiinsa. Tuo kiitollisuuden tunne motivoi vastavuoroisesti vastaamaan myös vastapuolen tarpeisiin. Kun vastapuoli havaitsee puolison vastavuoroisen toiminnan aiheuttaa tämä kiitollisuuden tunteen kasvua. Tämä johtaa positiivisen syklin kehittymiseen, joka puolestaan lisää kiitollisuutta molempien osapuolien välillä.

Myös Algoe kumppaneineen on tutkinut kiitollisuutta parisuhteessa. He ovat todenneet kiitollisuuden olevan eräänlainen moraalinen motivaattori, joka auttaa ihmisiä muodostamaan läheisiä ihmissuhteita (Algoe et al, 2008). Uskon, että kiitollisuus on koko elämän kantava voima. Se asia, joka tekee elämästä mielekästä. Parisuhteessa kiitollisuuden merkitys mielestäni korostuu, sillä sitä tahtoo puolisolleen hyvää. Meillä kiitollisuutta ei niinkään lisää lahjojen antaminen, vaan ajan ja vaivannäön antaminen. Läheisyys ja yhdessä tekeminen.

Myöhemmässä, replikoivassa tutkimuksessaan Algoe ja kumppanit ovat todenneet jokapäiväisen kiitollisuuden olevan eräänlainen piristysruiske parisuhteissa. Kiitollisuus lisäsi yhteydentunnetta ja tyytyväisyyttä parisuhteissa. Kiitollisuuden todettiin toimivan myös hetkellisenä muistutuksena puolison hyvistä puolista vaikeina aikoina ja lähentävän parisuhteen osapuolia toisiinsa (Algoe et al, 2010).

Tämän lyhyehkön teoreettisen osuuden jälkeen haluaisin esitellä teille kaksi interventiota, joilla lisätä kiitollisuutta parisuhteessa. Kiitollisuusinterventioita on melko paljon saatavilla ja näitä kahta päädyin käyttämään lopputyössäni.

1) kiitollisuuskirje puolisolle (Seligman et al, 2005)
2) merkitykselliset valokuvat (Steger et al, 2013)

Kiitollisuuskirjeinterventioita löytyy monesta eri tutkimuksesta. Muun muassa Lyubomirskyn ja Toepferin tutkimuksista. Koska tutkimukseen käytettävä aikani oli rajallinen, valitsin Seligmanin tutkimukseen pohjautuvan intervention.  Valitsemaani Seligmanin kiitollisuuskirjeinterventiota kutsutaan usein myös kiitollisuusvierailuksi, sillä siinä kirjeen kirjoittamiseen annetaan aikaa viikko ja sitten se toimitetaan henkilökohtaisesti kirjeen vastaanottajalle. Kirje tulisi kirjoittaa sellaiselle henkilölle, jota ei ole syystä tai toisesta muistanut kunnolla kiittää (Seligman et al, 2005).  Mikäli haluatte kuulla noista muista kiitollisuuskirjeinterventioista enemmän, niin hihkaiskaa 🙂

Toisena interventiona toimi merkityksellisiin valokuviin perustuva interventio. Pohdin intervention aikana, että mikä tekee asioista merkityksellisiä. Yksinkertaisuudessaan tulin tulokseen, että kaikki sellaiset asiat, joista osaan olla kiitollinen ovat minulle merkityksellisiä. Steger et al suorittivat pilottitutkimuksen, jossa tutkittiin mistä tutkimukseen osallistuneet henkilöt saivat merkitystä elämäänsä. Merkitystä etsittiin merkityksellisten valokuvien kautta. Tutkimukseen osallistui oppilaita 86 yliopistosta ja heitä ohjeisettiin ottamaan 9-12 valokuvaa asioista, jotka merkitsevät heille paljon. Viikkoa myöhemmin tutkimukseen osallistujat palauttivat kuvat ja kertoivat merkityksen kuvan takana (Steger et al 2013). Lopputyössäni nämä valokuvat lähetettiin viikon aikana puolisolle kännykkään ja viikon jälkeen käytiin yhdessä läpi kuvakohtaisesti, miksi se on toiselle niin merkityksellinen ja miksi olla siitä kiitollinen.

Hei jos päätätte lähteä kokeilemaan näitä puolisonne kanssa, niin hieno homma. Mikäli haluatte vielä hifistellä, niin tehkää ennen interventioihin lähtemistä elämäntyytyväisyystesti ja parisuhdetyytyväisyystesti. Toistakaa näiden tekeminen interventioajanjakson jälkeen ja katsokaa, muuttuivatko tulokset 🙂 Viikko on hurjan lyhyt aika intervention tekemiseen tai tyytyväisyyden muuttumiseen. Varsinkin silloin, kun parisuhdetyytyväisyys on jo ennestään hyvällä tasolla. Mä innostuin näistä interventioista sen verran paljon, että niitä tulen tekemään jatkossakin. Ei siitä ainakaan haittaa ole, jos kiitollisuutta puolisolle ilmaisisi vähän useammin

Nyt kiitollisena kohti iltaruokahommeleita ja illan mattopilatesta!

IHANAA TIISTAI-ILTAA,

PS. nämä interventiothan toimisivat aivan yhtä hyvin myös ystävyyssuhteissa tai miksei vaikka työyhteisöissä.
Mun mielestä on ihan hyvä välillä tietoisesti kiittää niitä ihmisiä, keiden kanssa näitä elämän polkuja tallaa.

PPS. postauksen kuvat viime kesän San Gimignanon reissulta. Mulle tuli ihan hirrrmuinen Italia-kuume. Jotenkin paradoksaalista just nyt, kun maailman tilanne on mikä on…

 


maanantai 09. maaliskuun 2020

Voit lukea keittokirjoistani elämänvaiheeni

HYVÄÄ MAANANTAI-ILTAA IHANAISET, NAURAVAISET!

Mä rakastan keittokirjoja. Mulla onkin kertynyt niitä vino pino vuosien varrella ja vaikka nykyään tuleekin haettua inspiraatiota ruoanlaittoon netistä, niin mikään ei voita keittokirjan selailua. Kauniiden kuvien katselua, reseptin ainesosien tutkailua ja kirjan sivujen paperin karheutta sormen päissä. Osa mun keittokirjoista näyttääkin siltä, että ovat olleet menossa mukana jo vuosia. Kokkailun tiimellyksessä niihin on jäänyt öljytahroja ja löysinpäs yhden keittokirjan välistä kuivanutta timjamiakin.

Keittokirjoistani löytyy koko elämänkaareni. Niistä parikymppisvuosista muistuttaa Painonvartijoiden pari kirjaa. Niistä se noin 48 kiloinen Maria teki ruokia. Laski pisteitä ja ei mun muistini mukaan kokenut mitään kulinaristisia nautintoja. Lasten synnyttyä keittokirjoista alkoi löytymään sellaisia keittiön perusreseptejä. Ruskeaa kastiketta ja lohisoppaa. Sellaisia, jotka ovat vieläkin käytössä.

Ruokavalokuvauksen viedessä mukanaan keittokirjatkin ostin sen perusteella, missä oli taidokkaimpia kuvia. Ruoat näissä oli aika  fine dining -meininkiä ja sellaista hifistelyä, että osa kirjoista tuntuu käteen vielä uuden karhealta. Pienten lasten äitinä siirryin rouheampaan ruoanlaittoon. Fredagsmys-postaukset veivät mukanaan ja keittokirjakokoelmaani pääsi rentoa ja letkeää ruoanlaittoa käsitteleviä kirjoja, joissa usein oli tarinoita ruokien takaa.

Kun aloin kiinnostumaan terveellisemmästä ruoanlaitosta, keittiön paraatipaikan valtasi sokerittomat, lisäaineettomat, gluteenittomat ja muut tonton-ruokavalioon reseptejä tarjoavat kirjat. Omia suosikkejani ovat olleet sellaiset keittokirjat, joissa reseptin pituus on jokseenkin järkevä eikä resepti sisällä aineita, joista en ole kuullutkaan. Tai ainakaan ainesosia, joita joutuu ostamaan kilon purnukan kerrallaan ja reseptiin siitä käytetään ehkä teelusikallinen 😉

Viimeisimpänä hankintana keittokirjakokoelmaani pääsi kuvissa näkyvät Kasvisruokaa koko perheelle- ja Lisää kasvisruokaa koko perheelle -kirjat. Kasvispainotteisen ruokavalion ei tarvitse olla tylsää ja väritöntä. Sen ei tarvitse pohjautua kaupan hyllyiltä löytyviin lihan korvikkeisiin (meillä kyllä niitä arjessa silloin tällöin käytetään) eikä sen liiemmin tarvitse olla lainkaan suuritöisempää kuin sekaruokavalion noudattaminen. Pikaisella silmäyksellä nämä kirjat tulevat kyllä tarpeeseen; sisältävät reseptien lisäksi infoa kasvisruokavaliosta ja mm. raudansaannista ja hyvistä rasvoista. Kotikokin hyvinvoinnin lisäksi tuo toinen näistä kauniista keittokirjoista paneutuu pikkuisen myös maapallon hyvinvointiin.

Meillä tämä ensimmäinen viikko neljästä punalihattomasta on sujunut yllättävän mukavasti. Ellei oteta sitä kuopuksen viime viikkoista kinkkuhimoa huomioon 😉 Viikonloppuna huomasin tehneeni ehkä liian kevyttä kasvisruokaa treeneihimme nähden ja veto oli vähän pois. Tänään lounaaksi nauttimani herkullisen kasvissosekeiton jälkeen päätin, että illalla on pakko panostaa taas vähän ruokaisampaan ateriaan. Koko perhe kuolasi lieden vieressä, kun paistoin broitsua. Broilerikin kun on ollut meillä paitsiossa kuin huomaamattaan. Ja hei olihan tuollainen hedelmäinen broitsu-feta-salaatti nyt järjettömän herkullinen maanantai-illan kruunu.

Siinä missä yleensä tällain maanantaina kotiin on tullut viikon ruoat kotiinkuljetuksella, kävimme tänään pitkästä aikaa viikkomaitokaupassa. Vaikka se helppoa onkin tilata ruoat kotiinkuljetuksella, niin maitokauppaan jalkautuminen on välillä ihan hyvä asia. En nimittäin tiennytkään pyöreitä kesäkurpitsoja olevan. Sen verran niistä häkellyin, että en tajunnut lisätä sellaisia ostoskärryyn. Mutta ehkä ensi kerralla sitten 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

 


sunnuntai 08. maaliskuun 2020

Kesän 2020 mökkiprojekteja

IHANAA NAISTENPÄIVÄN ILTAA

upeat naiset siellä ruutujen toisella puolen

Täällä naistenpäivää ja tasa-arvon päivää vietellään vähän joka päivä, joten tämä päivä ei poikennut normaalista. Tämä pyhäpäivä on tullut pyhitettyä…lopputyölle. Mä olen vähän sellainen, että haluan saada asiat maaliin. Aamulla kirjoitin kolmisen tuntia ja nyt illalla vieraiden lähdettyä vielä pari tuntia. Lähdeluettelon tuossa juuri kasasin ja silloin se vasta konkretisoitui; ihan hurjan monta tieteellistä tutkimusta ja kirjaa on tullut luettua projektin aikana. Kuten tiedätte, niin mulle haastavinta oli rajata aihe ja vielä haastavampaa rajata teksti. Mutta mä tein sen ja pysyin sallitussa sivumäärässä. Nippa nappa 😉

Käytiin eilen ajelemassa mökkirannassa, eihän tuonne saareen uskalla heikkoja jäitä pitkin mennä, mutta jo se mökkirannassa käyminen sai aikaan niin infernaalisen mökkikuumeen. Tiedättekö, kun polttaa polttaa ja pian kuumenee? Aikaisimmillaan ollaan päästy mökille jo 20.4. Saas nähdä miten se tänä vuonna menee. Huono talvi ollut täällä Tampereella, mutta tuolla mökkipitäjässä on ollut verrattain talviset olosuhteet ja järvikin jäätyi jo silloin, kun meillä vielä kaupungissa grillailtiin ulkona. No ei nyt ihan, mutta melki!

Meillä on miehen kanssa tapana pitää saunapalavereita. Tänään käytiin aamupäiväsaunassa treenien jälkeen ja molempien ajatukset oli visusti tuolla mökkimaisemissa. Pohdittiin hieman tulevan kesän projekteja. Mökki ei ole eikä tule olemaan meille työleiri, mutta mökillä on mielekästä puuhastella ”kaikkea kivaa pientä”. Tälle kesälle suunnittelimme seuraavia projekteja:

♡ saunan paneelien hiominen sisältä ja vahaaminen harmaalla öljyvahalla
♡ saunamökin ulkopuolen käsittely
♡ kalliorannalle pienen terassin rakentaminen tulipesineen (jotta voi istuskella iltaa ulapalle katsoen)
♡ keittiön kaapinovien ja tason uusiminen
♡ olohuoneen kalusteiden myyminen ja ison kulmasohvan ostaminen (käytettynä) ko. rahoilla
♡ hyötypuutarhan perustaminen
♡ venerannan laiturin päällyslevyjen korvaaminen uusilla (ovat rikki)
♡ viime kesänä kaadettujen koivujen klapitus
♡ mökin etuosan kivetyksen muuttaminen terassiksi ja siitä pitkospuupolun tekeminen kalliorannalle

Nyt kun ylläoleva toimii saunapalsumme muistiona, niin tähän on hyvä palata kesällä, kun yhteen ääneen pohdimme, että mitäs meidän kuuluikaan tänä kesänä tehdä 😀 Pääasiassa mökillä rentoudutaan. Olla möllötetään ja nautitaan perheen kesken. Mutta me ollaan sellaista sakkia, että ollamöllöttäminen tuntuu hetken hyvältä. Rentoudutaan aika usein tekemällä jotain. Ai niin, ylläolevan listan lisäksi päätettiin tänä kesänä kokkailla kaikkia uusia ihania grilliruokia. Täytyykin kaivaa grilliruokakirjat esille hyvissä ajoin.

Mutta nyt rentoutumaan miehen viereen alakerran sohvalle. Josko tänään viimein saataisiin se uusi sarja työn alle. Aikaero on sen verran painanut, että olen nukahtanut yleensä jo ennen kuin ollaan saatu telkkari auki. Olo on jokseenkin tyhjä, vaikkei tuo lopputyö nyt graduun verrattavissa ollutkaan. Mutta kyllä se tietynlainen puserrus oli. Taidan palkita itseni kulhollisella mämmiä iltapalaksi 🙂

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,


lauantai 07. maaliskuun 2020

Naisellisesti vahva nainen

HEIPPAHEI IHANAT!

Kansainvälinen naistenpäivä kolkuttelee ovella ja se on saanut mut tänä vuonna miettimään vielä syvemmin meidän naisten asemaa kuin aiempina vuosina. En tiedä miksi, mutta tänä vuonna olen miettinyt meitä vahvoja naisia. Naisia, joilla on haaveet ja jotka aktiivisesti tekevät töitä saavuttaakseen haaveensa. Pitääkö naisen olla vahva? Onko vahva nainen uhka toiselle naiselle? Pelottaako vahva nainen miestä? Miten määritellään vahva nainen?

Jos katsotaan aikaa taaksepäin, niin en ole aina kokenut olevani vahva. Kunnes tajusin, että mä olen ihan samperin vahva. Sen vahvuuden esille kaivaminen vaati aikamoisen tulikokeen, jonka aikana tajusin, että tuo aiemmin inhoamani sanonta on totisinta totta. Se mikä ei tapa, se vahvistaa.

Se, että nainen on vahva ei tarkoita etteikö nainen voisi olla herkkä. Haavoittuva, aistillinen ja empaattinen. Päinvastoin, uskon että me vahvat naiset koemme myös janan toisen ääripään tunteet vahvasti. Mun oma äiti oli tyypillinen esimerkki vahvasta naisesta. Mutta myös lempeän äidillisestä vahvasta naisesta. Teki paljon töitä saavuttaakseen asemansa erään ison yrityksen miesvaltaisessa johtoportaassa ja siinä samalla hoiti meidät lapset niin, ettemme jääneet paitsi äidin rakkaudesta. Kun äidistä tuli meidän esikoisen myötä ensimmäistä kertaa mummu, oli hän tarpeeksi vahva tavoittelemaan seuraavaa unelmaansa. Sanoi itsensä irti 57-vuotiaana, jotta sai viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa ja toisaalta auttaa tytärtään eli minua, tavoittelemaan unelmiani perheyrityksemme parissa miesvaltaisella alalla.

Mä olen tainnut periä vahvan naisen geenit äidiltä. Onneksi myös ne pehmeämmät arvot siinä samalla ♥ Jos jotain haluaisin meidän tyttöjen perivän minulta, niin se on vahvuus ja pehmeät arvot.

Naisellisesti vahva nainen tietää, että välillä tulee niitä päiviä, kun tuntee olevansa huonompi kuin muut naiset. Kun tukka on huonosti ja vatsa pömpöttää. Vahvuus piilee siinä, että osaa noina päivinä laittaa collegehousut jalkaan ja lippiksen päähän. Luottaa siihen, että huomenna on taas parempi.

Vahva nainen tarvitsee vahvan miehen, sanotaan. Allekirjoitan tuon väitteen täysin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että molemmat eläisivät suhteessa erillisinä omaa elämäänsä. Vaan vahvuus piilee siinä, että osataan antaa tilaa myös toisen unelmille eikä suhde ole ongelmissa heti, jos joudutaan olemaan erossa toisesta osapuolesta. Vahvuus saa kunnioittamaan toisen omia harrastuksia ja tarvetta viettää joskus omaa aikaa. Vahvuus ja herkkyys samassa paketissa on jotain, jota arvostan ihan älyttömästi. En vain miehissä, vaan myös meissä naisissa.

Mitä tulee vahvoihin naisiin työelämässä, niin olemme menossa oikeaan suuntaan; vielä joku päivä hamassa tulevaisuudessa miehen ja naisen euro on saman arvoinen. Koulutettuja naisia alkaa enenevässä määrin näkymään yritysten luotseina. Tasa-arvoisina päätöksentekijöinä miesten rinnalla. Uskon, että pikkuhiljaa alamme saamaan kunnioitusta ja luottamusta siihen, että me osaamme. Me pystymme. Tämän muutoksen tosin tulee lähteä meistä naisista itsestämme. Meidän tulee ensin uskoa omiin kykyihimme ja siihen, että hitto vie me vielä näytetään.

Kirjoitin taannoin postauksen siitä, kuinka meidän naisten pitäisi tukea toisiamme enemmän. Varsinkin näin naistenpäivän aattona tunnen suurta yhteenkuuluvuutta kaikkien naisten kanssa. Me naiset, niin kuin me kaikki ihmiset, olemme samanarvoisia. Ei ole huonompaa naista tai parempaa naista. Ollaan kaikki samalla viivalla ja sen pitäisi riittää. Varsinkin nykyaikana, kun modernin kehityksen sivutuotteena on kehittynyt aika raaka somekulttuuri, jossa naiset dissaavat toisia naisia, olisi mun mielestä ehdottoman tärkeä jonkun puhaltaa pilliin ja peli poikki. Mikäli me naiset halutaan tasa-arvoa tulevaisuudessa, niin ei me sitä saavuteta ainakaan sillä, että lytätään siskojamme.

Tykkään olla naisellisesti vahva. En arkaile tehdä niitä perinteisesti miehen hommiksi kutsuttavia hommia, sillä mulle ne on yhtälailla naisten hommia. Teen remppahommia ja vaihdan tarvittaessa autoon talvirenkaat. Osaan käyttää porakonetta ja parketoin huoneen lattian ilman tuskasteluja. Mutta homman juju piilee siinä, että vaikka olen vahva, niin rakastan olla myös naisellinen nainen. Rakastan miestä, joka on vahva miehinen mies. Sellainen, joka esimerkiksi kävi just pesettämässä mun auton, sillä en osaa ajaa autopesuun. Sellainen, joka avaa mulle ovet ja kantaa kauppakassit. Auttaa takin päälle ja tuo välillä kukkia. Antaa mun olla se naisellisen vahva nainen.

IHANAA NAISTENPÄIVÄÄ