MOIKKAMOI YSTÄVÄT HYVÄT!

Ihanaa alkanutta uutta viikkoa ja tsiljoonamiljoonasti kiitoksia kaikista tsempeistä ja kommenteista liittyen eiliseen uutiseen ❤ Niin kuin jääkiekkoilijoilla konsanaan, niin mullakin tippui eilisen postauksen jälkeen apina selästä…vai miten se nyt menikään 😀 Nyt on hyvä olla ja jotenkin tosi rauhallinen mieli. Olotila, että tässä mennään kohti oikeaa suuntaa ja yhtäkkiä tulevaisuus näyttää siltä, että palikat on kohdillaan työelämän puitteissakin.

Osaltaan eilistä uutista koskien liippaa myös tämänpäiväinen Hyvinvoinnin vuosikello -postaussarjan postaus. Aiheena on nimittäin aikaansaaminen. Aikaansaamisella on merkittävä yhteys hyvinvointiimme. Muistatko sen tunteen, joka tulee, kun saat tehtyä ihan arkipäiväisiä juttuja? Esimerkiksi jos olet samanlainen kuin minä ja odotat, että pyykkivuori viikkautuisi itsestään (ei muuten ole vielä koskaan tapahtunut ;)) ja siinä vaiheessa, kun vuori on niin iso, että se on pakko taltuttaa, alat hommiin. Sen jälkeen on tosi kiva olla ja oikeastaan jo siinä viikatessa on sellainen tekemisen meininki. Aikaansait jotain ja tunnet itsesi tyytyväiseksi. Mä ainakin hykertelen sen jälkeen itsekseni ja päätän, että jatkossa viikkaan pyykit joka koneellisen jälkeen. Itselleni nämä ihan arjessa tapahtuvat aikaansaamiset ovat niitä, jotka palkitsevat ehkä eniten, mutta tässä postauksessa katsotaan myös pidempiaikaisten tavoitteiden asetantaa ja sitä, miten tavoitteet kannattaa asettaa, jotta ne ja aikaansaaminen palvelevat kokonaishyvinvointiamme.

Mä vakaasti uskon, että me ihmiset pystytään vaikka mihin (fyysiset ja psyykkiset rajoitukset toki huomioon ottaen). Mä joskus mietin, että olis siistiä oppia surffaamaan. Alle nelikymppisenä mietin, että no joo – se tavoite meni jo, oon liian vanha. Tällä hetkellä tuo tavoite taas houkuttelee. Koska korona heittelee kapuloita rattaisiin, niin toisena itseni ylittämisen tavoitteena on spagaatiin pääseminen. Hitokseen paljon töitähän se vaatii näin kankealta ihmiseltä, mutta hetkeäkään en usko, ettenkö siihen pystyisi.

Jos siellä on uusia lukijoita, niin laitetaan tähän väliin ennen aiheeseen syvemmin sukeltamista tämä joka postauksen alusta löytyvä briiffi:

”Hyvinvoinnin vuosikellon kulmakiveksi olen valinnut positiivisen psykologian isän Martin Seligmanin viitekehyksen kukoistuksesta, sillä mitä enemmän olen näistä asioista lukenut ja opiskellut, sitä järkeenkäyvemmältä Seligmanin kehittelemä PERMA-malli hyvinvoinnin ja kukoistuksen taustalla tuntuu. Tässä vaiheessa haluan vielä painottaa sitä samaa, mitä ensimmäisessäkin postauksessa: Tekstini pohjautuvat omiin mielipiteisiini ja kokemuksiin, mutta myös tutkittuun tietoon sekä aiheen kirjallisuuteen. Suurena vaikuttajana on ollut Joyllan Positive Psychology Practitioner -opinnot ja Joyllan upeat Netta ja Paulina, jotka ovat saaneet minut janoamaan lisää tietoa hyvinvoinnista ja positiivisesta psykologiasta.

Tammikuu: Uskalla rakastua itseesi
Helmikuu: Hyvinvoinnin kulmakivet
Maaliskuu: Merkityksellinen elämä
Huhtikuu: Ihmissuhteiden ihanuus
Toukokuu: Positiivinen elämänasenne
Kesäkuu: Itsensä kehittäminen & vahvuudet
Heinäkuu: Kiitollisuus hyvinvoinnin edellytyksenä
Elokuu: Mielekäs työ osana elämää
Syyskuu: Itsemyötätunto – työkalu hyvinvointiin
Lokakuu: Aikaansaamisen ihanuus
Marraskuu: Pieniä konkreettisia tekoja mielialan nostamiseen
Joulukuu: Hetkessä eläminen

Postausten lopussa jaan lähdeluettelon, mikäli haluatte tutustua aiheeseen tarkemmin. Jos jotain olen positiivisen psykologian opintojen myötä oppinut niin sen, että olen ollut viimeiset vuodet oikeilla jäljillä kokonaisvaltaisen hyvinvointini suhteen, mutta myös sen, että koska alan kirjallisuutta löytyy niin hirmuisesti, niin on välillä syytä muistaa myös kriittisyys ja asioiden toinen puoli. Kirjoitan näitä postauksia terveen, fyysisesti ja psyykkisesti hyvinvoivan ihmisen näkökulmasta, joten myös lukijan oma terveydentila saattaa vaikuttaa subjektiiviseen kokemukseen hyvinvoinnista.”

 

Tämän päiväinen aihe on senkin takia lähellä sydäntäni, että tulevaisuudessa tulen työskentelemään asiakkaiden tavoitteiden saavuttamisen tukena. Itse olin aiemmin sellainen, jolle riitti se tavoite, että on onnellinen. Että on terve. Ja tiedättekös, että en ollut ainoa, sillä riippuen tutkimuksista vain noin 20% ihmisistä asettaa itselleen tavoitteita. Vasta positiivisen psykan opintojen myötä heräsi ajatus siitä, että mäkin voisin asettaa tavoitteita elämälleni. Tuo prosessi on vielä kesken, mutta se alkoi itsetutkiskelulla ja sillä, että selvitin perinpohjaisesti itselleni, että mitä haluan elämältäni. Mikä on se tila, missä mä näen itseni viiden tai kymmenen vuoden päästä. Miltä musta tuntuu tuossa hetkessä, mitä näen ja mitä tunnen. Prosessi on vielä kesken, eikä ole lainkaan tavatonta, että välietapit sen päätavoitteen saavuttamiseksi hioutuvat matkan varrella.

Muutama sana tavoitteista

Itselleni tavoitteellisuus kalskahti pitkään korvaan suorittamisena. Mutta tavoitteellisuus ei ole suorittamista silloin, kun kuljet kohti omia arvojasi olevaa tavoitetta. Kun matka kohti tavoitetta on sulle merkityksellinen ja vastaa arvojasi, ei kuljettu matka ole suorittamista. Matka on ellei tärkeämpi, niin melkein yhtä tärkeä kuin itse tavoite, mitä tulee aikaansaamisen ihanuuteen ja sen vaikutuksesta kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Mikä on tavoite? Tavoitteen määritelmiä on monia, mutta esimerkiksi v. 1968 Edwin A. Locke julkaisi uraauurtavan tavoitteenasetteluteorian. Siinä hän osoitti, että työntekijöitä motivoivat selkeät, hyvin määritellyt tavoitteet sekä palaute. Tavoitteet ovat yksinkertaisia ja tehokkaita työkaluja, jotka ovat apuna silloin, kun ihmiset kartoittavat ja suunnittelevat mielekästä tulevaisuutta. Tavoitteiden on todettu myös kohottavan motivaatiota, lisäämään keskittymistä sekä energiaa, parantavan tuloksia, sinnikyyttä ja saavutustasoa ja näiden avulla myös kohottavan pitkäkestoista hyvinvointia ja onnellisuutta. On myös tutkittu, että optimismi ja toiveikkuus ovat merkittävässä asemassa tavoitteen saavuttamisessa, joten näiden ruokkiminen on hyvästä myös aikaansaamisen kohdalla.

Millainen tavoite on hyvä tavoite?

On sanottu, että tavoitteet olisi hyvä muotoilla lähestymistavoitteina eikä niinkään välttämistavoitteina. Lähestymistavoitteet (joiden avulla haluamme saavuttaa jotain) on positiivisessa yhteydessä kokonaishyvinvointiimme, kun taas välttämistavoitteet johtavat pahimmassa tapauksessa ahdistukseen ja muihin psykologisiin ahdinkotiloihin. Hyvin muotoiltu tavoite on selkeä ja sinun itsesi arvojen mukaan asettama. Tästä hyvänä esimerkkinä oli parikymppisenä tavoitteeni päästä sisään kauppakorkeakouluun. Näin jälkikäteen olen ymmärtänyt, miksi lukeminen ja valmennuskurssilla käyminen oli niin pakkopullaa. Tavoite ei ollut mun itseni asettama, vaan se tuli vanhemmiltani.

Tavoite tulisi olla määritelty sisäisen motivaatioon perustuen. Ryan & Decin itseohjautuvuusteorian kolmen psykologisen perustarpeen avulla voimme lisätä sisäistä motivaatiota. Nämä kolme psykologista perustarvetta ovat autonomia (vapaaehtoisuus), kyvykkyys (kun osaaminen ja vaatimustaso ovat oikeassa suhteessa ja syntyy flow-tila) sekä yhteenkuuluvuus (muiden ihmisten merkitys tavoitteen saavuttamiseen).

Sisäisen motivaation kautta saavutetut tavoitteet ovat usein kestävämpiä kuin ulkoisen. Esimerkkinä se, että jos asettaa tavoitteekseen laihtua kymmenen kiloa, jotta näyttää peilistä paremmalta vs. se, että asettaa tavoitteekseen laittaa ruokavalion, liikunnan ja levon kondikseen, jotta jaksaa paremmin arjessa. Tuo ensimmäinen vaihtoehto voi olla jollekin kestävä elämäntavan muutos, mutta on todettu, että sisäisen motivaation tavoitteet ovat kestävämpiä.

Tavoite voi olla myös sellainen, että et tiedä, miten sen saavutat. Tässä tapauksessa on hyvä asettaa välitavoitteita ja hioa niitä matkan varrella. Sekin on ihan hyväksyttävää. Pääasia, että ruokit sinnikyyttäsi  kulkiessasi kohti tavoitetta. Angela Duckworh on todennut huikeassa kirjassa GRIT sinnikkyyden olevan sitä, että elää elämäänsä maratonin lailla sprintin sijaan. Tämä on vähän samantyylinen kuin oma ajatusmallini siitä, että elämä on tarina, jossa on alku ja loppu, mutta jossa joka ikinen juonenkäänne vaikuttaa tarinan kulkuun. Sinnikyys on pitkäjänteistä intohimoa ja periksiantamattomuutta erityisesti pitkäaikaisiin tavoitteisiin liittyen. Aito sinnikkyys saa meidät kukoistamaan, ottamaan positiivisia riskejä ja innostamaan siinä samalla vielä muita.

Miten muotoilla tavoite?

Tavoitteiden asetantaan on monia eri malleja, mutta ehkä yleisin käytetty tavoitteen asetannan työkalu on SMART:

S (simple): tavoitteen tulee olla selkeästi määritelty, mitä syntyy lopputuloksena?
M (measurable): tavoitteen tulee olla mitattavissa, mistä tietää saavuttaneensa tavoitteen?
A (attainable): tavoitteen tulee olla saavutettavissa, mitä voimavaroja sen saavuttaminen vaatii?
R (relevantti, realistinen): tavoitteen tulee olla relevantti suhteessa laajempaan kokonaisuuteen, mikä tavoitteen merkitys on?
T (time-based): tavoitteet tulee olla aikaan sidottu, milloin tavoite on saavutettu?

Muita tavoitteen muotoilun malleja ovat mm. DUMB, POTKE tai TARMO. Esimerkkinä SMART-tavoitteesta voisi olla esimerkiksi puolimaratonin juokseminen alle kahden tunnin. Tavoite on selkeästi määritelty ja se on mitattavissa. Meidän terveiden ihmisten suhteen tavoite on myös sinnikkyydellä ja tahdonvoimalla saavutettavissa jollain aikavälillä, vaikkei oltaisi koskaan edes juostu. Tavoitteen merkitys voisi olla sen positiivinen merkitys kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta, mutta myös palkitsevuus, itsensä ylittäminen ja  kyvykkyyden tunteen lisää. Tavoitteesta on helppo tehdä myös aikaan sidottu ja laittaa tavoitteen saavuttamisen takarajaksi vaikka puoli vuotta tai vuosi. Päätavoitteen asetannan jälkeen tavoitematka hioutuu välitavoitteiden ja toimintasuunnitelman kautta.

Aikaansaaminen on pitkälti kiinni ajattelumalleista eli mindseteistä.  Karkeasti ne jaetaan 1) muuttumattomuuden ajattelumalliin ja 2) kasvun ajattelumalliin. Ensimmäistä leimaa epäonnistumisen pelko ja riittämättömyyden tunne, kun taas jälkimmäisessä kehitytään oppimisen ja ponnistelun kautta ja epäonnistumiset otetaan opetus- ja kasvumahdollisuuksina. Kasvuajattelun omaavat ihmiset tunnistavat, että vaivannäkö on välttämätön osa menestystä. Tärkeämpää kuin usko omiin kykyihin on usko siihen, että voit kehittää omia kykyjäsi. Kasvuajattelun omaksuminen aikaansaamisen kannalta on tärkeää jo senkin takia, että kasvuajattelu on yhteydessä korkeampaan motivaatioon. Meillä kaikilla on olemassa sekoitus näitä kumpaakin, mutta tärkeällä hetkellä olisi hyvä kuunnella sitä kasvuajattelun ääntä ja luottaa siihen, että minä voin valita. Voin valita lannistunko esimerkiksi herkkulakossani suklaapatukan syödessäni niin, että koko tavoite romuttuu, soimaan itseäni (huom! itsemyötätunnon työkalut ovat tärkeässä asemassa myös tavoitteiden saavuttamisessa) ja lopetan tsemppaamisen. Vain unohdanko tuon kömmähdyksen, totean että näin nyt kävi ja päätän jatkaa puhtaalta pöydältä.

Miten lähteä liikkeelle?

Tiedän, että siellä sormet syyhyävät jo tulevan tammikuun ekaa päivää ja uutta hyvinvoivempaa elämää ajatellessanne, eikö? 🙂 Nythän on jo hyvä aika hioa hyvinvointitavoitteet kuntoon. Ei tarvitse odottaa uutta vuotta tai edes uutta maanantaita. Coachingissa käytetään usein GROW-mallia tavoitteiden saavuttamisen tukena, oli kyse sitten millaisesta tavoitteesta. Mutta mun mielestä tämä on hyvä työkalu meille kaikille, jotka haluamme tehdä jumppaa mielemme kanssa ja pohtia näitä asioita. Tämä on itseasiassa malli, jolla mä olen coachannut itse itseäni kohti tavoitetta, jossa mm. blogiin liittyvät uudistukset ovat merkittäviä välitavoitteita.

GOAL: Mikä on tavoitteesi mitä sinä haluat? Mikä saisi aikaan halutun muutoksen? Mikä motivoi sinua erityisesti tässä tavoitteessa ja mikä on siinä tärkeää? Mitä asian ratkaiseminen sinulle merkitsee? Millä aikataululla haluat tavoitteen saavuttaa ja mistä tiedät, että olet päässyt tavoitteeseesi? Miltä ympärilläsi näyttää, kun olet saavuttanut tavoitteesi?

REALITY: Mitä tapahtuu nyt? Miten kuvailisit nykytilanteesi ja miten se vaikuttaa sinuun? Kuinka paljon sinulla on vaikutusvaltaa lopputulokseen? Asteikolla 1-10 missä olet nyt tavoitteen saavuttamisen suhteen? Mitä resursseja ja osaamista on jo olemassa tavoitteen saavuttamiseen? Ketkä muut vaikuttavat lopputuolokseen?

OPTIONS/ OPPORTUNITIES: Millaisia eri vaihtoehtoja sinulla on tavoitteen saavuttamisksi ja ratkaisun löytämiseen? Mitä olet tehnyt vastaavissa tilanteissa? Mitä mutua voisit tehdä? Mitkä ovat näiden vaihtoehtojen hyvät/huonot puolet? Mikä näistä vaihtoehdoista tuntuu toimivimmalta ratkaisulta?

WILL/WAY FORWARD/WRAP UP: Millaisia askeleita tunnistat matkalla tavoitteeseesi? Mikä on sitoutumisesi taso asteikolla 1-10 saavuttaa eri välietapit? Miten se voisi olla lähempänä 10? Mikä on ensimmäinen askeleesi? Mitä aiot tehdä ja milloin? Millaisia resursseja se vaatii (millaista tukea ja keneltä)?

Tavoite, oli se pieni tai iso, on myös syytä olla sellainen, että et vertaa sen saavuttamisessa itseäsi muihin. Ylipäätään elämässä ei kannata verrata itseään muihin. Vaan mä olen todennut, että vertaamalla itseäni menneeseen minään on kaikista parhain ja ystävällisin vaihtoehto. Aikaansaamisen tunteen ihanuudessa palautteen saaminen on merkittävässä osassa. Varsinkin organisaatioissa palautteen antaminen olisi erittäin hedelmällistä. Tämä on sellainen asia, johon itse tulen kiinnittämään tuolla töissätöissä vielä enemmän huomiota.

Mulla suurena motivaatiotekijänä tavoitteen saavuttamisessa toimii lopputuleman visioiminen. Niin välietapeissa kuin sen ison tavoitteenkin saavuttamisessa. Välietappitavoitteista voisin paljastaa sen, että mä näen sieluni silmin tulevan toimistoni sisustuksen. Tunnen miltä ilma siellä tuntuu ja mitä näen, kun katson ikkunasta ulos. Tunnen tasan tarkkaan, miltä vihreä sohva, jolla istun tuntuu peppuni alla. Miten otan asiakkaat vastaan silmät intoa kiiluen ja sydän auki auttamaan. Kuinka hyvä mieli tulee, kun pystyy auttamaan muita saavuttamaan kukoistavan elämän. Lopputavoite, se että voin itse päättää milloin, mistä ja kuinka paljon teen töitä, näyttäytyy itselleni myös kirkkaana. Jostain syystä tuo visio vie mut Pyhän mökille, jossa istun lasketteluhousut jalassa ja kypärä päässä keittiön pöydän äärellä vastaamassa sähköpostiin. Suljen koneen ja sydän pakahtuu onnesta. Tuossa hetkessä en laske aamuja, kun pitää palata kotiin, vaan tiedän, että laskettelupäiviä on edessä just niin paljon kuin mä haluan. Noh, lumi voi sulaa jossain vaiheessa, mutta sekään ei haittaa tuota autuasta olotilaa 🙂

Heräsikö sulla halu asettaa tavoitteita? Jos elämässä haluaa jotain saavuttaa, niin se vaatii aika paljon vaivaa ja työtä. Mut on opetettu siihen, että saavuttaakseen unelmia, pitää tehdä töitä. Toki varrelle voi siunaantua onnenkantamoisia, mutta niiden suhteen ei sovi varata. Ne ovat sellaisia ylimääräisiä buustaajia, jotka toki ilolla otetaan vastaan. Mulla on se yksi iso päätavoite asetettu, mutta se ei pois sulje muiden tavoitteiden asettamista. Sellaisten, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä sen ison tavoitteen kanssa. Tämän päivän tavoitteena mulla on vastata teidän ihaniin kommentteihin ihan joka mediassa. Kiitos niistä ❤ Mutta sitä ennen tavoitteena on saada itseni sen näköiseksi, että esikoinen kehtaa ottaa mut mukaansa arviointikeskusteluun 😉

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

Lisälukemista & lähteitä:

Seligman, M.E.P. (2011). Flourish: A visionary new understanding of happiness and well-being.
Sheldon et al (2001): Self-concordance, goal attainment, and the pursuit of happiness: can there be an upward spiral?
A. Duckworth (2017): Grit
Deci & Ryan (2012): Self-determination theory
E.Locke: Toward a theory of task motivation and incentives
Interventioita aikaansaamisen lisäämiseen
Sinnikkyysmittari