maanantai 06. heinäkuun 2020

Hyvinvoinnin vuosikello: Kiitollisuus hyvinvoinnin edellytyksenä

6

MOIKKELISMOI IHANAT!

Huhhahhei ja rommia pullo, sano kun myrskyn silmään itsensä tuuppasi 😀 Salamointia, ukkosta, jäätäviä tuulenpuuskia ja sadetta luvattiin, kahta viimeistä vain saatiin. Toistaiseksi. Onneksi mökin sisällä on hyvä olla.

Kuun ensimmäinen maanantai tietää hyvinvoinnin vuosikellon uutta postausta. Tänään yksi lemppareistani nimittäin juttua kiitollisuuden vaikutuksesta hyvinvointiin. Mutta ennen kuin mennään itse asiaan, niin tämä tuttu briiffi. Halutessasi voit skipata tämän ja siirtyä suoraan asiaan ensimmäisten kuvien jälkeen.

”Hyvinvoinnin vuosikellon kulmakiveksi olen valinnut positiivisen psykologian isän Martin Seligmanin viitekehyksen kukoistuksesta, sillä mitä enemmän olen näistä asioista lukenut ja opiskellut, sitä järkeenkäyvemmältä Seligmanin kehittelemä PERMA-malli hyvinvoinnin ja kukoistuksen taustalla tuntuu. Tässä vaiheessa haluan vielä painottaa sitä samaa, mitä ensimmäisessäkin postauksessa: Tekstini pohjautuvat omiin mielipiteisiini ja kokemuksiin, mutta myös tutkittuun tietoon sekä aiheen kirjallisuuteen. Suurena vaikuttajana on ollut Joyllan Positive Psychology Practioner -opinnot ja Joyllan upeat Netta ja Paulina, jotka ovat saaneet minut janoamaan lisää tietoa hyvinvoinnista ja positiivisesta psykologiasta.

Tammikuu: Uskalla rakastua itseesi
Helmikuu: Hyvinvoinnin kulmakivet
Maaliskuu: Merkityksellinen elämä
Huhtikuu: Ihmissuhteiden ihanuus
Toukokuu: Positiivinen elämänasenne
Kesäkuu: Itsensä kehittäminen & vahvuudet
Heinäkuu: Kiitollisuus hyvinvoinnin edellytyksenä
Elokuu: Mielekäs työ osana elämää
Syyskuu: Harrastukset hektisen elämän vastapainona
Lokakuu: Aikaansaamisen ihanuus
Marraskuu: Pieniä konkreettisia tekoja mielialan nostamiseen
Joulukuu: Hetkessä eläminen

Postausten lopussa jaan lähdeluettelon, mikäli haluatte tutustua aiheeseen tarkemmin. Jos jotain olen positiivisen psykologian opintojen myötä oppinut niin sen, että olen ollut viimeiset vuodet oikeilla jäljillä kokonaisvaltaisen hyvinvointini suhteen, mutta myös sen, että koska alan kirjallisuutta löytyy niin hirmuisesti, niin on välillä syytä muistaa myös kriittisyys ja asioiden toinen puoli. Kirjoitan näitä postauksia terveen, fyysisesti ja psyykkisesti hyvinvoivan ihmisen näkökulmasta, joten myös lukijan oma terveydentila saattaa vaikuttaa subjektiiviseen kokemukseen hyvinvoinnista.”

Tiedättekö, että mä voin rehellisesti myöntää, että mä en olisi selviytynyt tähän astisesta elämästäni ilman tätä suurta lahjaa, jota kiitollisuudeksi kutsutaan. Se on antanut mulle voimaa puskea läpi harmaan kiven niinäkin hetkinä, kun toivo on ollut karkuteillä. Kun on tuntunut, että elämältä viedään pohja kovin epäreilulla tavalla. Kun on itkettänyt niin paljon, että on tuntunut, että sydäntä revitään ulos rinnasta.

Noina hetkinä jostain on noussut pinnalle se ääretön kiitollisuuden tunne. Kiitollisuus kaikesta, mitä elämä on mulle antanut. Sen oivaltamisen kautta olen nähnyt vaikeinakin aikoina valoa tunnelin päässä. Loppuviimein uskonut siihen, että elämällä on annettavana vielä ihan hurjan paljon juttuja, joista tuntea kiitollisuutta.

Kiitollisuus voi joidenkin korvaan kalskahtaa meidän positiivisten ihmisten hypetykseltä. Mutta ei se ole sitä. Mä olen sitä mieltä, että jokaisen meistä pitäisi, oman hyvinvointinsa tähden, tehdä töitä kiitollisuuden eteen. Ellei sitä taitoa ole syntymähetkellä annettu. Katsotaan ensin mitä kiitollisuus on ja miten se liittyy hyvinvointiin. Mitä hyötyjä kiitollisuuden tuntemisesta on ja miten kiitollisuutta voi opetella. Tervetuloa mukaan ihanat, mä olen hurjan kiitollinen, että just sä siellä luet tätä postausta ♥

Mitä on kiitollisuus?

Usein kiitollisuus sisältää arvostamisen, kiitollisuuden ja tietynlaisen todellisuuden tajunnan ja siitä haltioitumisen näkökulmat (engl. sense of wonder) (Emmons & Sheldon, 2002). Emmonsin ja Sheldonin määritelmä kiitollisuudesta on laaja ja kätkee sisäänsä myös haltioitumisen tunteen, joka itselläni liittyy vahvasti kiitollisuuteen. Tiedättekö sen tunteen, kun tunturin laella jää tuijottamaan maisemaa? Tai kun auringonlaskun edessä ei voi muuta kuin tuntea suurta hämmästystä?

Tuo haltioituminen ei pelkästään lisää merkityksen kokemista, vaan myös kiitollisuutta. Mulla ainakin sydän pakahtuu kiitollisuudesta juurikin auringonlaskujen edessä (ehkä olette tämän ig:ssä huomanneet…;). Tulee tunne, että ketä mä voin tästä auringonlaskusta kiittää. Universumia tulee kiitettyä aika usein.

Miten kiitollisuus korreloi hyvinvoinnin kanssa?

Positiiviset tunteet, kuten kiitollisuus, saavat ihmiset tekemään suotuisampia arviointeja elämäntyytyväisyydestään ja yleisestä hyvinvoinnistaan (Diener, 2000) ja näiden tunteiden kokemisen on todettu lisäävän hyvinvointia ja onnellisuutta (Fredrickson & Joiner, 2002). Silloin tällöin tulee pohdittua myös sitä, kumpi on syy ja kumpi seuraus. Monet tieteelliset tutkimukset ovat kuitenkin sitä mieltä, että kiitollisuus on pikemminkin avain elämäntyytyväisyyteen ja hyvinvointiin eikä toisinpäin. Kiitollisuuden kasvun on todettu johtavan elämäntyytyväisyyden kasvuun (Wood et al, 2010). Itse näkisin kuitenkin myös siltä kantilta, että hyvinvoiva, elämäänsä tyytyväinen ihminen on varmastikin myös alttiimpi olemaan kiitollinen asioista. Asiat eivät ole yksiselitteisiä, tässäkään tapauksessa.

Yksi syy, miksi kiitollisuus lisää elämäntyytyväisyyttä johtuu sen kyvystä vahvistaa menneisyyden hyviä muistoja (Seligman, 2017).  Elämä on prosessi, jonka varrella kiitollisuus ikään kuin kulminoituu. Koen, että kiitollisuus ruokkii kiitollisuutta ja sitä myötä tyytyväisyyttä elämään. Huonoina hetkinä sitä muistaa helpommin elämän kultareunat, jos on aikoinaan osannut olla niistä kiitollinen.

Mitä konkreettisia hyötyjä hyvinvointiin kiitollisuudella on?

Kiitollisuutta on tutkittu kautta aikain runsaasti. Tutkimuksissa on todettu kiitollisuuden mm.

💕 lisäävän optimismia
💕 lisäävän elämäntyytyväisyyttä
💕 vähentävän materialismia
💕 vähentävän burnoutin mahdollisuutta
💕 lisäävän fyysistä terveyttä
💕 parantavan unenlaatua
💕 vähentävän henkistä pahoinvointia
💕 vähentävän solujen tulehdusastetta
💕 vahvistavan resilienssiä eli muutosketteryyttä
💕 lisäävän kärsivällisyyttä ja inhimillisyyttä
💕 vahvistavan ihmissuhteita
💕 lisäävän työtyytyväisyyttä
💕 lisäävän työntekijöiden tehokkuutta
💕 vähentävän stressiä

Itse en näe yhtään syytä, miksi kiitollisuutta ei kannattaisi ottaa elämänpituiseksi kaveriksi. Kiitollisuuden tunteminen ei poissulje elämästä negatiivisia tunteita, vaan päinvastoin. Se auttaa niiden tunnistamisessa ja auttaa yli vaikeiden aikojen. Kiitollisuuden tunteminen elämän karikoissa on se, joka ainakin itselläni nostaa enemmän hyvinvointia kuin kiitollisuuden tunteminen positiivisten asioiden johdosta.

Helppoja keinoja lisätä kiitollisuutta elämään

Ihan ensiksi kannattaa avata silmät elämälle. Aamuisin miettiä, että mikä just sun elämässä on hyvin. Mistä olla kiitollinen. Olkoon se vaikka se, että on katto pään päällä ja peitto suojaamassa kylmyydeltä. Jääkaappi, josta ammentaa aamupalatarvikkeita. Ja hei se, että samaan aikaan elämässä voi olla paljonkin huolta ja murhetta ei estä sitä, etteikö elämän hyviin asioihin kannattaisi kiinnittää huomiota. Siinä samalla, kun itkin ikävääni äidin saattohoitosängyn vierellä tunsin suurta kiitollisuutta siitä, että olin saanut pitää äiskän niin pitkään luonani. Kiitollisuutta siitä, että mulla oli koti, jonne sairaalasta ajaa. Perhe, joka lohduttaa. Muistan tunteneeni suurta kiitollisuutta hoitohenkilökuntaakin kohtaan.

Mä olen joskus pitänyt kiitollisuuspäiväkirjaa. Joka ilta kirjoittanut alas kolme päivän varrella ollutta asiaa, joista olla kiitollinen. Miettien samalla, miksi olen niistä kiitollinen. Aikansa, kun pitää kiitollisuuspäiväkirjaa sitä alkaa automaattisesti huomioimaan päivän varrella ne pienet jutut, joista tuntea kiitollisuutta.

Hidasta elämää. Kyllä, istu alas kahvikuppi kädessä ja pysähdy miettimään sun ihanaa elämää. Niitä asioita, jotka on hyvin. Helposti itsekin kiireessä porskutan vain eteenpäin ja teen tarvittavat tehtävät miettimättä sen kummemmin. Nykyään mulla on rutiini, joka tulee selkärangasta. Noin kerran tuntiin mietin kotitoimistolla tai toimistolla, mikä on viimeisen tunnin aikana ollut hyvää ja mikä ansaitsee mun täyden kiitollisuuden. Se voi vaikka olla kiitollisuus ihanista työkavereista tai kiitollisuus karvakorvasta, joka on majoittautunut lämmittämään mun varpaitani. Välillä kiitollisuuden tunteminen vaatii oikeasti täysstoppia. Eihän sitä muuten pysty havainnoimaan ja tuntemaan. Täysstoppia myös henkisesti. Negatiivisista ajatuksista irtipäästämistä ja mielen rauhoittamista. Mindfulness-harjoituksia toitottaisin taas tässä kohtaa, mutta jos ei ne ole sun juttu, niin on muitakin keinoja hidastaa elämää 🙂

Muista kiittää. Mä tiedän hokevani kiitosta aivan liian usein. Tai en sittenkään, aivan liian usein kun ei voi kiitosta ääneen sanoa. Kiitos kulta, kun imuroit hirsien välit. Kiitos kivasta viikonlopusta. Kiitos murut kun tyhjäsitte tiskikoneen. Kiitos työkaveri, kun korjasit sen mun mokailun laskussa. Kiitos, kun soitit. Kiitos tilauksesta. Kiitos, kun saan kassahenkilökunnalta kuitin ostoksistani. Kiitos sanana on yksi maailman kauneimmista. Sitä kannattaa viljellä, ei vain muille ihmisille, vaan myös itselleen.

Liiku luonnossa ajan kanssa ja näe kuinka kaikki on harmoniassa keskenään. Ihastele pieniä kauniita yksityiskohtia ja pysähdy hetkeksi sen ajatuksen äärelle, että joku jossain on meille suonut tuon mahtavan voimavaran nimeltä luonto. Joka antaa niin paljon. Ei vain aiheita olla kiitollinen, vaan oikeastaan koko elämän.

Kirjoita kiitollisuuskirje. Voit pitää sen itselläsi tai saadaksesi siitä kaiken hyödyn irti viedä se vastaanottajalle. Kiitollisuuskirjeen ääneen lukeminen vastaanottajalle on tutkimusten mukaan tehokkaampi tapa vahvistaa kiitollisuuden tunnetta kuin vain kirjeen toimittaminen esimerkiksi postitse. Kiitollisuuskirjeen lyhyempi muoto on kiitoskortti. Kiitä synttärivieraita muistamisesta, parasta ystävää päivän piristyksestä.

Kiitollisuus toimii itselleni myös hurjan hyvänä avittajana halussa tehdä muille hyviä tekoja. Enkä nyt tarkoita siinä mielessä, että odottaisin hyvien tekojen kohteen tuntevan minulle kiitollisuutta, vaan siltä kantilta että kun olen himskatin kiitollinen esimerkiksi tuolle miehelleni ihan vain olemassa olosta, passaan hänelle ruoan kynttilöin katetulle pöydälle. Kiitollisuudesta sen teen. Kun olen kiitollinen elämälle, annan sen kuulua ja näkyä. Autan ja hymyilen, rakastan niin ettei muulla väliä. Positiivinen kiitollisuuskierre syntyy juuri tällaisesta toiminnasta. Se on ikään kuin hurrikaani, joka imaisee sisäänsä ja kasvattaa kiitollisuuskorkoa koron päälle.

Olisi kiva kuulla, oletko sä tehnyt kiitollisuusharjoituksia? Elämässä tulee tilanteita, että kiitollisuus voi olla kateissa. Se on ihan normaalia, kun arki taloushuolineen jyrää päälle. Mutta ennen kuin päästää itsensä täysin solmuun voisi olla paikallaan istua alas miettimään, mitkä asiat ovat hyvin elämässä. Sillä vaikka elämässä on välillä vaikeaa, niin ihan varmasti elämästä löytyy ne kultareunat. Kiitollisia ajatuksia ansaitsevat asiat ♥ Näiden pohtimisen avulla asiat saavat usein uuden perspektiivin ja hyvät asiat voittavat ne, jotka just tällä hetkellä ovat kenties vähän huonosti.

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,

Lähteitä, linkkejä ja lisälukemista:
Emmons et al: Gratitude and the Science of Positive Psychology
Wood et al (2010): Gratitude and well-being: A review and theoretical integration
Positive Psychology: 14 Health Benefits of Practicing Gratitude According to Science
Toepfer et al (2009): Letters of Gratitude: Improving Well-Being through Expressive Writing
Seligman et al (2005): Positive Psychology Progress: Empirical Validation of Interventions
McCullough M., E. (2013) . The Gratitude Questionaire (GQ-6)
Watkins et al (2003): Gratitude and happiness: Development of a measure of gratitude, and relationship with subjective well-being. Social Behavior & Personality: An International Journal, 31, 431-452.
GRAT, Gratitude Resentment and Appreciation Test
Fredrickson & Joiner (2002): Positive Emotions Trigger Upward Spirals Toward Emotional Well-Being

 


torstai 25. kesäkuun 2020

Take me to church…

14

HEISSULI!

Tuossa vaatehuoneessa pesusta tulleita sohvanpäällisiä silittäessäni silmäni osuivat peilin kehyksessä roikkuvaan ristiin. Meidän äidin ristiriipukseen. Nakkasin rihkamariipukseni pois ja laitoin ristiriipuksen tilalle. Mietin itsekseni, kuinka kiva on päästä sunnuntaina pitkästä aikaa kirkkoon.

Rakas ystäväni käsitteli kolumnissaan uskonasioita. Nyökytellen luin kolumnin ja samaistuin lause lauseelta enemmän hänen ajatuksiinsa. Mikä siinä onkaan, että on jotenkin vaikea myöntää, että rukoilee silloin tällöin tai että tykkää käydä kirkossa. Peläten leimautuvansa. Mihin? Johonkin mistä en tiedä. Urkujen ekojen sointujen aikana mulla menee kylmät väreet. Ja poikkeuksetta aina silmät tulvahtavat täyteen kyyneliä. Oli kyseessä häät, hautajaiset tai konfirmaatio.

Uskonasiat, kuten äitiys ja monet muutkin asiat ovat sellaisia, että ihmisillä on hirmuisesti sanottavaa. Harmillisen usein arvosteltavaa. Viime aikoina tuntuu, että kärkevät arvostelut esimerkiksi äitiyttä kohtaan ovat somemaailmassa nostattaneet kuohuntaa. Eikö me vain voitaisi hyväksyä se, että jokainen elää itselleen ja läheisilleen ihan varmasti parasta mahdollista elämää. Niin äitinä kuin vanhempana muutenkin. Usein ei ole oikeaa vai väärää. Se, että toinen tekee asiat erilailla ei tarkoita, että hän tekee ne väärin. Elämä ei ole mustavalkoista. Ei ole joko tai. Mä pyrin elämään omien arvojeni mukaista elämää. Suomen kansalaisena, joka silloin tällöin tykkää kenties käydä kirkossa. Ja hei, kaikki eivät voi tehdä asioita samanlailla. Se on meidän rikkaus. Ei kaikkien tarvitse tykätä käydä kirkossa. Mutta ei tulisi mieleenikään lähteä arvostelemaan niitä, jotka eivät usko Jumalaan lainkaan. Mä uskon ja hyvillä mielin sen myönnän, mutta veikkaan, että toteutan uskoani aika keskivertosuomalaisen tavoin. Just mulle oikealle tuntuvalla tavalla.

Tässäkin on jännä kulttuurinen ero. Vajaan vuoden päivät kävin kirkossa joka sunnuntai. Sunday service tuolla preerian pikkuisessa kylässä oli koko kylän odottama tapahtuma. Se korosti yhteisöllisyyttä ja toi merkitystä elämään. Toki siellä laulettiin virsiä ja rukoiltiin. Mutta ah ne nanaimo barit, joita sunnuntain jumalanpalveluksen jälkeen kirkon seurakuntatilassa söin! Jokainen, joka halusi, toi tekemiään ruokia tai leivonnaisia. Kaikki saivat syödä. Olit sitten tuonut ruokaa tai et. Sunnuntainyyttärit oli ikimuistoiset.

Suvaitsevaisuutta, sitä peräänkuuluttaisin. Ihan joka asian suhteen. Ikä on tuonut sitä rutkasti lisää. Ikä on tuonut myös varmuutta elää sellaista elämää, jonka tietää olevan itselleen parasta elämää. Häpeilemättä sitä että laittaa ristiriipuksen kaulaan, jos siltä tuntuu. Ilman edes pelkoa, että joku leimaisi ristin perusteella mut johonkin kastiin. Häpeilemättä sitä, että kirjoittaa julkisesti odottavansa sunnuntaita, kun pääsee pitkästä aikaa kirkkoon.

Sellaisia hellepäivän aatoksia. Täällä rippijuhlavalmistelut soljuu mukavasti eteenpäin. Ei turhaa ressiä. Ja hei, ainakin piha on nyt kunnossa. Orapihlaja-aita on kadun puolelta leikattu ja kuorikkeet pian levitetty. Viimeiset ikkunatkin on pesty ja ah, mikä valo olkkariin virtaa 🙂 Jos ollaan näin hyvässä tahdissa huomenna iltapäivästä, niin päätettiin karata yöksi mökille. Aika kutkuttavan ihana ajatus  ♥

TORSTAI-ILTATERKUIN,

 

 


keskiviikko 24. kesäkuun 2020

Muutos on mahdollisuus

6

MOIKKAMOI KESKIVIIKKOON!

Mä olen itse asiassa koko kevään ja nyt kesän pallotellut ajatuksella muutoksista. Nimenomaan ulkopuolelta tulevista muutospaineista ja olosuhteiden muutoksista, jotka sysäävät myös meissä itsessämme muutosprosessin alulle. Omassa elämässäni, niin kuin varmasti meidän kaikkien elämässä on tapahtunut muutoksia kevään aikana. Joillain enemmän, joillain vähemmän. Usealla meistä työrintamalla. Alkuun tulee shokki. Taistelutahto herää. Kunnes sitä alkaa katsomaan asiaa ikään kuin ulkopuolelta. Palaset alkavat loksahtelemaan paikalleen ja pian sen huomaa…

Muutos on parhaimmillaan kuin tarjottimella eteen tuotu mahdollisuus.

Tämä oivallus ei valkene heti, eikä sen ole tarkoituskaan valjeta. Se alkaa valkenemaan vasta sitten, kun lopettaa kapinoinnin muutosta vastaan. Kun oikeasti päättää, että hei – mä otan tästä nyt kaiken irti. Omalla myötävaikuttamisella muutos muuttuu poikkeuksetta voimaannuttavaksi ja silmiä avaavaksi.

Muutos on myös oiva keino muuttaa omaa toimintaansa. Kenties lähteä kohti niitä omia arvojansa vielä hanakammin. Juurruttaa jalkansa maahan, jolla seisoo vielä tiukemmin. Tai ottaa iso pomppu kohti tuntematonta.

Jos ajattelee, että elämä on stabiilia koko sen elinkaaren ajan tulee valitettavasti pettymään. Elämä on muutos. Se on tarina, jossa vuoropuhelut seuraavat toisiaan. Joka jatkuu. Muutoksesta huolimatta.

Muutosvalmius ja muutosketteryys ovat sellaisia termejä, jotka ovat olleet median huulilla kevään ajan. Ensimmäisen avulla olemme avoimempia ottamaan muutokset elämäämme. Jälkimmäisen avulla pomppaamme jaloillemme muutoksien keskeltä.

Viime päivien aikana on tullut pohdittua resilienssiä eli juurikin tuota muutosketteryyttä. Osaltaan muutos ruokkii resilienssiä niin, että seuraavan muutoksen kohdalla osaamme sopeutua siihen paremmin. Tunnemme itsemme ja suhtautumisemme muutokseen jo aiempien kokemusten perusteella. Ihminen kuitenkin yleensä oppii vaikeuksista. Tai pitäisi oppia. Tiedämme, että selviämme.

Eilen IG Storyssa kerroinkin, että neljä vuotta sitten näinä aikona elettiin varsin isoa muutosta. Olin pari päivää aiemmin joutunut luopumaan rakkaasta äidistäni ja surun keskellä yritin järjestellä hautajaisia. Muutos ei tullut puskista, sitä olin jo odottanut reilut puoli vuotta. Siitä lähtien, kun kerrrottiin että toivoa parantumisesta ei ole. Elämänhallinta astuu usein muutosvaiheessa arvoon mittaamattomaan. Itsensä tunteminen ja omien voimavarojensa tunteminen.

Itselläni muutoksessa herää aivan hemmetinmoinen taistelutahto. Ei tahto taistella muutosta vastaan, vaan tahto selviytyä muutoksesta vahvempana. Ottaa siitä opikseni. Senkin uhalla, että usein elämän isot muutokset tiputtavat hetkeksi polvilleen.  Nöyryys näyttäytyy aivan uudella tapaa muutoksen keskellä. Sen tajuaminen, että välillä on käytävä siellä pohjalla, jotta sieltä voi ponnistaa ylös on ollut itselleni muutoksessa tärkein oivallus.

Työ on suuri osa elämäämme. Ainakin itselleni. Omat työkuvioni muuttuvat lähiaikoina tämän toisen työni osalta. Alkuun ajatus siitä pelotti. Jopa niin paljon, että ekaa kertaa ikinä jouduin miettimään blogin lopettamista. Sillä fakta on se, että mikäli olisin päätynyt palaamaan rakkaaseen perheyritykseen kokoaikaisesti, blogiin ei valitettavasti olisi paukkuja riittänyt. Tämänkin muutoksen hyväksyminen vaati sen, että kävin polvillani. Ja oikeasti polvillani, sillä edes tuo hetkellinenkin ajatus blogista luopumisesta oli musertava. Vain totaalisen pysähtymisen avulla pystyin nousemaan ylös ja järkeistämään itselleni sen, mikä on se työkombo, jota haluan tulevaisuudessa tehdä. Mieluisin ja motivoivin työkombo sellaisella korvauksella, jolla pystyn elämään ja saamaan vähän sukan varteenkin pahan päivän varalle. Muutoksen myötä työskentely- ja toimintatapani tulevat muuttumaan, mikä tuo syksyyn uutta säpinää.

Teille lukijoille tämä muutos ei tule luultavammin näkymään juuri lainkaan. Blogin osoite pysyy samana ja täällä tekstejä naputtelee se sama Maria, joka kymmenen vuotta sitten aloitti Syrup & Honey -blogin kirjottamisen. Blogin nimi vuosien saatossa muuttui, mutta onhan tuo siirappisuus läsnä aika monessa tekstissä 😉 Te ja tämä blogi olette mulle tärkeitä ♥

ILOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. postauksen kuvat viime vuoden yrttisuolatalkoista. Nimittäin sellaiset olisi kohta ajankohtaiset. Ainakin minttusuolaa ja salviasuolaa ajattelin tehdä. Mihin muuten käyttäisitte sitruunamelissaa? Muuta kuin kakkujen koristeluun. Mulla sitä kasvaa tuolla takapihalla niin paljon, etten tiedä, mihin sitä lykkäisin…


keskiviikko 10. kesäkuun 2020

Vähemmän on enemmän, lomallakin

0

HEIPPAHEI IHANAT!

Taidan toistaa itseäni sanoessani, että jösses, mitkä kesäkelit! Lomapäivä nro 3 ei niin ikään alkanut pitkään nukkumisella, niin kuin ei kaksi edeltäjäänsäkään. Säästetään ehkä ne pitkät aamu-unet sinne toiseen kesälomapätkään heinäkuulle 😉 Toisaalta rakastan herätä kesällä aikaisin. Käydä koiran kanssa ulkona, kun on vielä melko hiljaista. Hipsiä terassille kahvikuppini kanssa ja olla ihan hiljaa. Suunnitella tulevan päivän kuviot valmiiksi.

Tietäen, että lomalla suunnitelmistakin saa lipsua ja elämä on enemmän ex tempore -elämää kuin arjessa. Usein kuulee ihmisten lataavan lomalle hirmuisesti suunnitelmia. Itsehän tein myös kesälistan tälle kesälle, joka koostuu kaikesta mukavasta kesätekemisestä. Mutta tuossa listassa on sellainen juju, että ellemme saa tehtyä listasta yhtään kohtaa, niin se tarkoittaa vain sitä, että ollaan tehty jotain muuta. Meille merkityksellisempiä asioita.

Mulla on myös tälle lomaviikolleni raakaluonnos siitä, mitä haluan saavuttaa. Ja jännästi ne taas resonoi hyvin luonteenvahvuuksieni ja arvojeni kanssa. Ikään kuin sitä sisäsyntyisesti pyrkisi tekemään niitä asioita, joilla on merkitystä just mulle. Listalla oli vaatehuoneen siivous ja kesämekkojen silittäminen henkareihin. Kahdeksan pyykkikoneellisen viikkaus. Nämä teinkin jo heti ekana päivänä. Kauneuden arvostamisen vahvuus sai aikaan sen, että nämä tehtyäni olo oli euforinen. Vaikka minua ei haittaa elää pienessä kaaoksessa (varsinkin, jos arjessa on kiire ja tiedän, että se siivouspäivä tulee ihan hetikohtapian), niin sitä enemmän rakastan siistiä kotia ja siistiä, elämää helpottavaa vaatekaappia.

Listalla oli myös viettää aikaa lasten kanssa. Sitä ollaan tehty nyt lomalla huomattavasti enemmän kuin arjessa. Esikoisen lähtiessa perjantaina riparille voin hyvillä mielin toisen sinne passittaa. Ollaan ammennettu äiti-tytäraikaa kiitettävästi viime päivinä. Oppimisen iloakin listalla oli, nimittäin yhdeksän self help -kirjaa odottaa lukijaansa. Tai näin parin lomapäivän jälkeen enää seitsemän.

Sain kuvissa näkyvät ihanat Maaretta Tukiaisen Tärkeintä tänään -kirjan ja Tänään -työkalukirjan Tuuma-kustannukselta. Kiitos  kaunis – nämä tulevat tarpeeseen ♥ Tärkeintä tänään -kirjaan, niin kuin kaikkiin self help -kirjoihini teen muistiinpanoja ja alleviivaan tärkeitä kohtia. Niihin tärkeisiin asioihin tulee palattua kirjan edetessä ja myöhemminkin. Tänään -työkalukirjan otan käyttöön heti kesälomien jälkeen syksyisen arjen aloituksen kynnyksellä. Kun tekee kahta työtä ja sitten vielä haluaa opiskella lisää (onko tässä mun touhussa oikeasti mitään järkeä? :D), niin aikataulutus ja priorisointi (se, mikä on tärkeintä just tänään) tulee arvoon mittaamattomaan.

Enemmän kuin tiukkaa toimintaa tälle lomalle on mahtunut palautumista. Osin pakon sanelemana. Tuo sanonta ”Vähemmän on enemmän” on kautta aikain tarkoittanut minulle, joka aiemmin oli multitaskingin rakastaja sitä, että olen opetellut keskittymään niihin olennaisiin juttuihin. Osin itsetuntemiseni kautta opetellut myös rajani ja toimintakykyni kiireisinä aikoina.

Vähemmän on enemmän on tämän lomaviikon teema senkin takia, että kevät oli huippukiireinen töissä. Rakastin kiirettä, kun sitä elin. Rakastin saada aikaiseksi ja välillä oli se kuuluisa tuhat rautaa tulessa. Joista yhtäkään ei olisi voinut sammuttaa ennen aikaisesti. Aina siis vähemmän on enemmän -sääntö ei päde. Mutta varsinkin niinä aikoina tykkään ottaa itseäni niskasta suunnittelun kanssa. Välillä mun täytyy myös myöntää, että sellainen kiireen aiheuttama pieni kaaos on polttoainetta, joka saa saavuttamaan asioita.

Nyt vähemmän on enemmän ja karsin kaiken ylimääräisen pois. Tai no, en ihan kaikkea. Ajattelin mennä sohvalle vähäksi aikaa lötköttelemään ja kuuntelemaan Kimppakämpän loppuun. Vitsit, mikä hyvän mielen kirja. Aloitin kesälomani kuuntelemalla vähän hevimpää settiä, mutta ekaa kertaa ikinä oli pakko jättää kirja viiden tunnin jälkeen kesken. En vain yksinkertaisesti päässyt siihen sisään. Tavallaan, vaikka harmitti jättää kirja kesken, niin sekin oli osaltaan priorisointia ja turhan karsimista. Keskityn nyt sellaisen kirjan kuunteluun, joka antaa mulle enemmän sitä, mitä just tällä hetkellä tarvitsen ♥

KAUNISTA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,

PS. IG:n puolella (atmarias) pärähtää tänään käyntiin arvonta tuosta Tärkeintä tänään -kirjasta ja Tänään -työkalukirjasta. Olkaahan siis kuulolla!


maanantai 08. kesäkuun 2020

Lomaviikon suunnitelmat meni uusiksi

3

MOIKKAMOI!

Niin haaveilin tänä aamuna nukkuvani pitkään, mutta siinä miestä hänen herätyskellon soitua hereille tökkiessäni heräsin itsekin sen verran, että päätin ottaa ekasta kesälomapäivästä kaiken irti ja herätä aikaisin. Jäin kuitenkin makoilemaan sänkyyn. Säätiedotus sanoi, että Tampereella oli 13 astetta ja pilvistä. Ok, jään vielä hetkeksi sänkyyn. Laitan Googlen laulamaan ”Pakarakipu, joka säteilee takareiteen ja säären ulko-osaan”. Jo viikon verran olen manannut sitä, että yöllä särkee, päivällä särkee ja oikeastaan ainoa hetki, kun ei särje on juoksulenkillä. Särky on saanut myös alaselän joikkeliin, sillä huomaan lantioni olevan virheasennossa vältelläkseni kipua. Siitä perinteisestä si-nivelestä ei ole kyse, sillä sen tunnistan heti.

Piriformis. Se se on! Nopeat googletukset venytysliikkeistä ja heti perään googletukset ravinnosta, jota suosia ja jota välttää. Mä olen niitä ihmisiä, jotka vannoo suoliston hyvinvoinnin vaikutuksesta koko kropan ja mielen hyvinvointiin. Nopeasti käyn läpi viikonlopun syömiseni, sillä tuo himskatin piriformis vaivaa enemmän kuin viime viikolla. Syy-yhteys tuntuu löytyvän. Mökillä syöty Aakkos-pussi (nam, mutta ne sokrut), entrecote (nam, mutta se rasva) ja lukuisat kananmunat (nam, mutta ne keltuaiset). Vuosien varrella olen oppinut tuntemaan kroppani enemmän kuin hyvin. Tiedän, mitä se kaipaa ja tiedän periaatteessa millaisella ruokavaliolla se voi hyvin.

Ihoni reagoi karkkeihin välittömästi pienin näpyin, lisäksi sokeri lisää kropan tulehdustilaa muuallakin. Miksei siis tulehdusta myös tuolla syvällä pakaran uumenissa piriformiksessa, joka on ollut kovilla jo monta kuukautta. Rappus- ja ylämäkivetotreenit vailla juuri kunnollisia venyttelyitä yhdistettynä yhtäkkiseen runner’s high:n jahtaamiseen ovat tehneet tehtävänsä.

Mistään en löytänyt hoitokeinoksi sitä, että jatka juoksemista. Vaan päinvastoin, nyt on otettava vastaan nöyrin mielin kehonhuoltoviikko ja keskittyä venyttelyyn, pilatekseen, lempään joogaan, kävelyyn ja golfiin. Sekä laittaa tuo ruokavalio takaisin ruotuun. Jättää punainen liha taas hetkeksi tauolle (mulle tuli muuten siitä entrecotesta muutenkin tosi huono olo ja luulin, että sappi räjähtää), palata niihin ihaniin kesäisiin sokerittomiin herkkuihin, joista nautin suunnattomasti ja syödä kananmunista vain valkuaiset. Lisäksi vältellä prosessoituja ruokia ja piilorasvoja.

Helppoa kuin heinänteko näin kesäaikaan, eikö? 😉 Ensimmäisen lomaviikon suunnitelmat heitti heti kättelyssä häränpyllyä. Niiden pitkääkin pidempien juoksulenkkien sijaan saan onneksi tilalle jotain muuta hyvinvointia buustaavaa aktiviteettia ♥ Koska blogi heijastelee vahvasti mun elämää, niin tällä viikolla blogissa luvassa kesäisiä herkkuja ja itsestään huolehtimista. Viikkomaitokauppakäynnin jälkeen jääkaappi on lastattu sateenkaaren värisillä kasviksilla, kalalla, hummuksella, hedelmillä ja grilliin pääsee vihannesten lisäksi mm. mustapapupihvejä ja ananasta, kasvis-sienivartaita, tofua ja grillattua mustajuurta, kanasatay-vartaita ja nektariinin lohkoja.

Ihan kuulkaas jo ajatuksenkin voimalla terveellisemmästä ruokavaliosta tuo kipu hellitti hieman. Nyt lähden täyttämään vesipullon ja suuntaan takaisin ulos. Onneksi Mr. Säätiedottaja ei tiennyt tämän aamun säästä mitään. Ainakin meilläpäin Tamperetta paistaa aurinko niin kuumasti, että biksut saa vetää päälle 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

PS. kuvat viime kesältä, meillä ei vielä pihassa kuki mikään. Tai omppupuut kukki jo ja hevoskastanja on kukassa, mutta muuten saa kukkaloistoa odottaa tovin!


« Vanhemmat
Uudemmat »