keskiviikko 24. kesäkuun 2020

Muutos on mahdollisuus

MOIKKAMOI KESKIVIIKKOON!

Mä olen itse asiassa koko kevään ja nyt kesän pallotellut ajatuksella muutoksista. Nimenomaan ulkopuolelta tulevista muutospaineista ja olosuhteiden muutoksista, jotka sysäävät myös meissä itsessämme muutosprosessin alulle. Omassa elämässäni, niin kuin varmasti meidän kaikkien elämässä on tapahtunut muutoksia kevään aikana. Joillain enemmän, joillain vähemmän. Usealla meistä työrintamalla. Alkuun tulee shokki. Taistelutahto herää. Kunnes sitä alkaa katsomaan asiaa ikään kuin ulkopuolelta. Palaset alkavat loksahtelemaan paikalleen ja pian sen huomaa…

Muutos on parhaimmillaan kuin tarjottimella eteen tuotu mahdollisuus.

Tämä oivallus ei valkene heti, eikä sen ole tarkoituskaan valjeta. Se alkaa valkenemaan vasta sitten, kun lopettaa kapinoinnin muutosta vastaan. Kun oikeasti päättää, että hei – mä otan tästä nyt kaiken irti. Omalla myötävaikuttamisella muutos muuttuu poikkeuksetta voimaannuttavaksi ja silmiä avaavaksi.

Muutos on myös oiva keino muuttaa omaa toimintaansa. Kenties lähteä kohti niitä omia arvojansa vielä hanakammin. Juurruttaa jalkansa maahan, jolla seisoo vielä tiukemmin. Tai ottaa iso pomppu kohti tuntematonta.

Jos ajattelee, että elämä on stabiilia koko sen elinkaaren ajan tulee valitettavasti pettymään. Elämä on muutos. Se on tarina, jossa vuoropuhelut seuraavat toisiaan. Joka jatkuu. Muutoksesta huolimatta.

Muutosvalmius ja muutosketteryys ovat sellaisia termejä, jotka ovat olleet median huulilla kevään ajan. Ensimmäisen avulla olemme avoimempia ottamaan muutokset elämäämme. Jälkimmäisen avulla pomppaamme jaloillemme muutoksien keskeltä.

Viime päivien aikana on tullut pohdittua resilienssiä eli juurikin tuota muutosketteryyttä. Osaltaan muutos ruokkii resilienssiä niin, että seuraavan muutoksen kohdalla osaamme sopeutua siihen paremmin. Tunnemme itsemme ja suhtautumisemme muutokseen jo aiempien kokemusten perusteella. Ihminen kuitenkin yleensä oppii vaikeuksista. Tai pitäisi oppia. Tiedämme, että selviämme.

Eilen IG Storyssa kerroinkin, että neljä vuotta sitten näinä aikona elettiin varsin isoa muutosta. Olin pari päivää aiemmin joutunut luopumaan rakkaasta äidistäni ja surun keskellä yritin järjestellä hautajaisia. Muutos ei tullut puskista, sitä olin jo odottanut reilut puoli vuotta. Siitä lähtien, kun kerrrottiin että toivoa parantumisesta ei ole. Elämänhallinta astuu usein muutosvaiheessa arvoon mittaamattomaan. Itsensä tunteminen ja omien voimavarojensa tunteminen.

Itselläni muutoksessa herää aivan hemmetinmoinen taistelutahto. Ei tahto taistella muutosta vastaan, vaan tahto selviytyä muutoksesta vahvempana. Ottaa siitä opikseni. Senkin uhalla, että usein elämän isot muutokset tiputtavat hetkeksi polvilleen.  Nöyryys näyttäytyy aivan uudella tapaa muutoksen keskellä. Sen tajuaminen, että välillä on käytävä siellä pohjalla, jotta sieltä voi ponnistaa ylös on ollut itselleni muutoksessa tärkein oivallus.

Työ on suuri osa elämäämme. Ainakin itselleni. Omat työkuvioni muuttuvat lähiaikoina tämän toisen työni osalta. Alkuun ajatus siitä pelotti. Jopa niin paljon, että ekaa kertaa ikinä jouduin miettimään blogin lopettamista. Sillä fakta on se, että mikäli olisin päätynyt palaamaan rakkaaseen perheyritykseen kokoaikaisesti, blogiin ei valitettavasti olisi paukkuja riittänyt. Tämänkin muutoksen hyväksyminen vaati sen, että kävin polvillani. Ja oikeasti polvillani, sillä edes tuo hetkellinenkin ajatus blogista luopumisesta oli musertava. Vain totaalisen pysähtymisen avulla pystyin nousemaan ylös ja järkeistämään itselleni sen, mikä on se työkombo, jota haluan tulevaisuudessa tehdä. Mieluisin ja motivoivin työkombo sellaisella korvauksella, jolla pystyn elämään ja saamaan vähän sukan varteenkin pahan päivän varalle. Muutoksen myötä työskentely- ja toimintatapani tulevat muuttumaan, mikä tuo syksyyn uutta säpinää.

Teille lukijoille tämä muutos ei tule luultavammin näkymään juuri lainkaan. Blogin osoite pysyy samana ja täällä tekstejä naputtelee se sama Maria, joka kymmenen vuotta sitten aloitti Syrup & Honey -blogin kirjottamisen. Blogin nimi vuosien saatossa muuttui, mutta onhan tuo siirappisuus läsnä aika monessa tekstissä ;) Te ja tämä blogi olette mulle tärkeitä

ILOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. postauksen kuvat viime vuoden yrttisuolatalkoista. Nimittäin sellaiset olisi kohta ajankohtaiset. Ainakin minttusuolaa ja salviasuolaa ajattelin tehdä. Mihin muuten käyttäisitte sitruunamelissaa? Muuta kuin kakkujen koristeluun. Mulla sitä kasvaa tuolla takapihalla niin paljon, etten tiedä, mihin sitä lykkäisin…


6 Responses to “Muutos on mahdollisuus”

  1. Avatar Minna sanoo:

    Hyvä ja ajankohtainen aihe. Ja olen pohtinut keväällä omaa resilienssiä paljon. Jään jännityksellä odottamaan uusia kuvioita, vaikka ne ei ehkä blogissa näy. 😊

    Voimia myös muistorikkaaseen aikaan. ❤️

    • Maria Maria sanoo:

      Hei Minna

      ja kiitos paljon ❤️ Juu, kevät oli aikaa, että resilienssi oli meillä kaikilla koetuksella :) Toivotaan, ettei vastaavaan tilanteeseen enää jouduta tai jos joudutaan, niin ainakin tiedetään, että sieltä selvitään.

      Lämmin kiitos ja aurinkoista torstai-iltaa ❤️

  2. Avatar Ursula Pellinen sanoo:

    Olen ikionnellinen blogistasi – kiitos siitä. Monessa asiassa se on kannatellut ja tuonut hyviä ja uusia näkökulmia arjen eri hetkiin.

    Paljon onnea Sinulle uusille urille. Ihanaa, että saamme jatkossakin nauttia ajatuksistasi. Toivottavast me lukijasi voimme antaa takaisin sinulle edes osan siitä mitä sinä olet meille blogisi kautta antanut. ❤️

    • Maria Maria sanoo:

      Hei Ursula (ihana nimi sinulla!)

      ja lämmin kiitos palautteestasi ❤️

      Te lukijat annatte minulle sen kaiken, mikä saa minut kirjoittamaan blogia. Olette inspiraationi, lohtuni ja todenteolla tunnutte ihan läheisiltä ystäviltäni, joiden kanssa jaan ajatuksiani :)

      Aurinkoista torstai-iltaa sinne ❤️

  3. Resilienssi on kyllä sellainen jota tulee pohdittua tasaisin väliajoin itsekin, tänä keväänä enemmän kuin aikaisemmin. Löytää ne omat keinonsa ja omat tapansa on kullan arvoista.

    Itse pidän blogistasi valtavasti vaikka löysinkin sen ”vasta” noin kaksi vuotta sitten. Ensin luin satunnasiesti, nykyisin useamman kerran viikossa jo. Päivittäin en ehdi mitään blogeja lukemaan mutta tämä sinun on sellainen jonka uusimman/uusimmat postausket luen aina kun on aikaa istua blogien äärelle. Ihanaa että tämä siis jatkuu edelleen.

    Onnea uusiin tuuliin syksylle ja sitä ennen aurinkoisia kesäpäiviä!

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Satu

      ja anteeksi, kun vastaus vähän kesti – juhlahumuviikonloppuna ei tullut avattua konetta :)

      Ihan totta, tänä keväänä resilienssi nousi arvoon mittaamattomaan ♥

      Ihanaa, kiitos paljon ja mukavaa alkanutta viikkoa ♥

Kommentoi